Välistä sitä pupuakin

Hellou!

Nyt on kesä ja olen mielissäni. Harmi vaan, että tämä viikko on mennyt vähän epämääräisissä merkeissä ja yritän ottaa kiinni pukujen kanssa nyt, kun olen taas kotona. Eli istun sisällä tai vaihtoehtoisesti parvekkeellani, jolle paistaa aurinko kello 6 aamulla. Jee.

Alexiaa olen tehnyt eteenpäin, mutta koska törmäsin ärsyttävään vaiheeseen nimeltään sovitusmuutokset, niin päätin hieman vaihtaa piirejä. Hoidin siis Rurukan nyt jokseenkin loppuun, ettei Alexia tule aivan korvista ulos. Pikku juttuja on vielä hankkimatta; helmiä, tarranauhaa ja kengät. Sitten Ruru on valmis. Jee jee.

En ollut aivan tyytyväinen toiseen Rurukan lettiin, joten päätin tehdä sen uudestaan. Kalanruotoletin purkaminen ei ollutkaan mikään pikku juttu, kun peruukista on kyse. Latvat menivät ihan sotkuun ja niitä selvittäessä hamppuuntuivat. Koska aikaa ei ollut hukattavaksi tartuin suoristusrautaan siinä toivossa, että peruukin ja sen latvojen suoristaminen edes vähän auttaisivat letittämistä. Kannatti, koska sen jälkeen letittäminen oli aivan äärettömän helppoa! Eli jos peruukkiin on tekemässä lettejä, se kannattaa suoristaa ensin. Hyvä muistaa välillä tällaisiakin asioita.

Tästä uudesta letistä tulikin sitten niin paljon nätimpi, kuin siitä toisesta... Leikkasin myös jäljelle jäävän kuontalon, mutta en jaksanut sitä vielä kokonaan stailata. Myös lettien päissä olevat pallerot ovat vielä kuivumassa. Ja koska peruukki oli valmiiksi päässä, päätin testata meikkejä ja muuta.

Meikkihän tässä näkyy taas niin hyvin.

Rurukan hiukset ovat painovoimaa uhmaavat, ja saa nähdä, miten stailauksen kanssa käy. Lopputuloksen pitäisi kuitenkin näyttää siltä, miltä hiukset näyttävät veden alla, koska Rurukan hiukset leijailevat ihmeellisesti lähes koko ajan. Suippokorvanikin sain vihdoinkin testiin. Ne olivat kaverilla lainassa yli vuoden verran...

Pallerot tein joulukoristepalloista, jotka hamstrasin askartelukaupasta jo viime syksynä. Pallot saa halki ja ne olivat alun perin kirkkaat. Maalasin ne sisäpuolelta ja levitin maalin päälle vielä liimaa (enpä hoksannut, että gessoakin olisi voinut käyttää), etteivät ottaisi niin paljoa osumaa lettien kovista päistä. Tuolla maalilla on paha tapa kuoria itseään. Myös Rurun rintakivi on jo olemassa, mutta en siitä muistanut ottaa kuvaa.

Alexiasta vielä sen verran, että piilarit. Hankin Yuita varten ruskeat piilarit, mutta eivät olleet hirveän ruskeat omissa silmissäni. Super-Cool-Awesome Lilian tarjosi tilaisuuden uusiin piilareihin, eikä millekkään tietyille ollut tarvetta, joten päätin kokeilla onneani uudestaan ruskeiden piilareidn kanssa.

Siinä sitten molemmat rinnakkain. Lopputulos ei ole mikään parhain, mutta päihittää reippaasti vanhat. Positiivisena seikkana myös se, etteivät nämä uudet suurenna silmiä niin paljon. Käytin vanhoja myös Ranman silminä, vaikka Ranman silmät ovat siniset (eivätpä nuo hirveästi väriä muuta), mutta suurentava efekti oli hänelle tosi toimiva. Nämä tulevat siis olemaan Alexian silmät. Pakkohan se on ruskeat silmät olla, kun kyse on kuitenkin puoliksi italialaisesta hahmosta.

Fukka kiittää.

Alusvaatteisillani

Hei hei!

Kukaan ei osaa arvata sitä, kunka pähkinöinä olen nyt. Minä olen tehnyt nimittäin jotain ihanaa. Vain jo se, että Alexia valmistuu näinkin nopeasti, on hyvin jännittävää, mutta sen lisäksi tähän pukuprojektiin liittyy jotain tosi kivaa. Korsetti nimittäin.

Olen jauhanut korsetista jo paljon, mutta silti jatkan. Olen tehnyt jokusen korsetin, mutta en vielä cosplay-käyttöön (paitsi se pikkuisen Rikkulle). Alexialle sainkin tehdä ihan kunnollisen kehoa muokkaavan korsetin.

Korsettimörkö tulee sun uniin.

Korsetin proto osoittautui kunnon huijariksi, koska lakanakangas. Noh, lopullista korsettia tehdessäni huomasin myös tehneeni pienoisen kaavoitusvirheen, jonka huomasin vasta, kun korsetti oli suurimmaksi osaksi kasassa. Ei hätää! Se osoittautuikin hyväksi asiaksi ja tällainen siitä lopulta tuli:

Poistin olkaimet, koska lopulta totesin ne turhiksi sekä löysin vyötärön... jonka olemassa olosta en tiennyt mitään. Vyötärönympärykseni pienenee lähes 10 cm normaalista, kun tämän vedän päälleni. En ole vielä edes yrittänyt kiristää sitä äärimmilleen. Tykkään korseteista, niiden tekemisestä ja pitämisestä. Tämä onkin oma uusi suosikkini.

Alexian muutkin alusvaatteet ovat valmiit. Tein "turnyyrin" eli oman väkerrelmäni asiasta, joka suurentaa takapuoltani haluttuun suuntaan. Katselin kuvia vanhoista turnyyreistä ja löysin jopa jonkinlaisen tutoriaalin niiden tekemiseen, mutta lopulta päätin vetää ihan omasta päästä. Vartalonmuotoni huomioon ottaen en mitään über-suurta pönikkää edes suunnitellut, koska näyttäisin vain typerältä.

Tällä hetkellä härpäke näyttää tältä, mutta pohdin vielä lisäänkö tuohon päälle kerroksen tylliä. Siinä on alimmaisena pieni tyyny, jonka täytin kangassilpulla, lisäksi siinä on kangassuikaleista tehtyjä lenkkejä ja poimutuksia. Erilaisten muotojen olisi tarkoitus tukea toinen toistaan, jotta lopullinen hame pysyisi mahdollisimman koholla. Yritin myös tehdä tästä sellaisen mallin, jonka kanssa voin helposti istua. Jos jotakuta kiinnostaa tämä vielä enemmän, voin toki tehdä tarkemman merkinnän koko hökötyksestä.

Alushametta tehdessäni olin niinkin HC, että en piirtänyt mitään kaavoja, vaan suoraan mallin kankaalle. Fuck yeah! Olo on niin pro. Monta metriä tylliä ja kangasvaraston kaivelua, trikoon toivossa, ja se on valmis.

Hieno.

Vyötärökappaleen tein tosiaan vanhasta trikoosta, mitä sattui olemaan jemmassa. Niin tuo trikoohan ei ollut juuri sen väristä, mitä olisin tarvinnut Rikkun sukkiin... Olisimpa jaksanut tuolloin kaivella omat laatikkoni läpi >_> Noh, nyt se on saanut uuden elämän Alexian alushameessa.

Anteeksi, peilini on kapea.

Vielä kuva viimeisimmästä sovituksesta kaikkine kamppeineen. Nyt, kun näistä alusvaatteista on päästy, pääsen niiden varsinaisten vaatteiden pariin. Saa nähdä, miten käy kaavoitushommissa. Lisäksi sain mumetsultani aivan täydellisen sateenvarjon Alexiaa varten. Vaihdan siihen uuden kankaan ja muokkailen muutenkin hieman, että saan kunnon propinkin aikaiseksi.

You're gonna die.

Tällä hetkellä Alexian tilanne on hyvä, mutta unohdin aivan kokonaan yhden pikku jutun, kun suunnittelin ajan käyttöäni ennen Desuconia. Pääsykokeet. Kun postiluukustani tupsahti sisään ensimmäinen kutsu amk-pääsykökeisiin, tajusin, että en ole huomioinut niitä ollenkaan Alexian tekoprosessin suunnittelussa. Parhaimmillaan vietän useamman viikon maailmalla, kaukana omasta onpelukoneestani ja saumuristani. Yritän  saada hommat tehtyä sille mallille, että en ole Desua edeltävällä viikolla tuli perseen alla ja tietenkin teen, mitä voin, myös reissun päällä.

Fukka kiittää.

PS: Saatan taas pian laittaa jotain epämääräistä ja pohtivaa tänne, koska törmäsin hassuun asiaan, joka sattui liittymään tähän omaan cosplay-harrastukseeni.

Yritän puristaa itseni kasaan

Terve!

Minua on kai purrut jokin järkikärpänen, koska olen edennyt ja päässyt päämääriin. Näinkin ajoissa. Vaikka olen kironnut kotiompelukonettani viime aikoina, on se silti surruuttanut hyvää tahtia kankaita yhteen. Odotan innolla, milloin pääsen koululle ompelemaan muutakin kuin koulujuttuja. Iltatyötunnit otetaan kokeiluun...

Eli siis! Ruruka on siltä osin valmis, mitä suunnittelinkin. Kengät vielä puuttuvat ja sen takia myös housujen lahkeet ovat kääntämättä. Kirppareita olen kierrellyt, mutta vielä ei ole kenkien suhteen tärpännyt. Muuten olen siis saanut kaikki ompelukoristelut tehtyä.

Koska Rurukassa ei ole juuri väriä ja kaikki kuviotkin ovat vain valkoisia, päätin hakea koristeisiin vähän ilmettä kangasvalinnoilla. Menin sitten ja ostin kangaskaupan halvinta, liuruinta ja paskinta polyesterikangasta. Ihan vain siksi, että se kiiltää niin paljon! Vähän blingiä. No tämähän puri minua nilkkaan sitten sillä, että tuota kangasta oli maailman hirvein ommella. Piti siitä vielä vinonauhaakin tehdä, mikä osoittautui kauheimmaksi asiaksi ikinä. Ja se näyttää myös osittain aika kauhealata... Kaulakoristehärpäke onneksi onnistui ihan suhteellisesti, vaikka siihen jokunen muunnelma piti matkan varrella tehdä.

Enää peruukki ja koristekivi kuosiin. + ne kangät. Hah! Tämähän on melkein valmis.

Alexiaa olen saanut aloitettua sen verran, että olen alusvaatekankaat käynyt ostamassa. Eurokangas tarjosi kaikki kankaat -20% hinnoilla, joten hamsterina käytin tilaisuuden hyväkseni. Korsetista olen saanut jo proton aikaiseksi, mutta ennen, kun lähden lopullista korsettia tekemään, käytän protoa koulussa. Joku pahaa-arvaamaton luokkatoverini joutuu sitä minulle sovittelemaan päälle. Yksikseen sovittelu ei ole mikään paras idea, vaikka sitä paljon harrastankin.

Laitoin vetskarin, että saisin tämän edes jotenkin päälle itse.

Tämän korsetin kaava on muokattu korsetista jonka tein viime syksynä. Muotoja on hieman muokkailtu, vyötäröä kavennettu ja lisäsimpä vielä olkaimetkin. Vanha lakana ei kursi ihmistä kasaan yhtä hyvin kuin kunnon korsetti, mutta tarvittavat muodot kyllä löytyvät. Tiettyjä muutoksia kaavoihin tein jo oman sovitteluni perusteella.

Alexian peruukkikin onnistui saapumaan. Viime päivityksessäni sitä vielä kaipailin, mutta jo samaisen päivän iltana löysin melkein-hukkuneen postilipukkeen peruukin saapumisesta.

Se on soma.

Joskus teen vielä kollaasin tyhmistä ilmeistä peruukkikuvissa... Vaikka minulla ei ole kunnollista käsitystä siitä, millaisella nutturalla Alexian hiukset ovat siinä versiossa, jonka aion tehdä (kuvat taakaa? mitä ne ovat?), päätin ostaa ihan kunnon pitkän peruukin. Alexialla kuitenkin on pitkä tukka. Tämä peruukki on jotain mysteeristä lajia, jota en ole ennen kohdannut. Se on kai risteytys halpakakkaperuukkia ja perus Ebay-peruukkia. Sisällä nimittäin on ihmeellinen verkko, mutta kuidut on ommeltu siististi ja kiristysnyörit löytyvät. Kaunis ja ihana tämä peruukki on. Laatu on oikein hyvä. Saa nähdä millaiselle sutturalle saan tämän väännettyä...

Nyt olen niin innoissani Alexiasta, että toivon vain rahojeni riittävän. En ole onnistunut vielä löytämään oikean väristä kangasta saati sopuhintaan, mutta pitää vain anella universumilta.

Fuu kiittää!

Miksi niin valkoinen pupuseni?

Moi! Lupasin oikeaa asiaa ja tässä sitä tulee.

Ruruka alkaa näyttää kohtuu hyvältä. Laitoin pupulle kuvitteellisen deadline'n vapulle ja, jos olen reipas, se kyllä valmistuu. Tässä muutaman päivän aikana olen sen parsinut kasaan lähes kokonaan. Koristuksia ja kiinnityssysteemejä pitää vielä lisäillä.

Valkoista kangasta ja kaavapaperia on niin paljon ympäriinsä, että hukkaan asioita yhtenään. Piti vielä varmuuden vuoksi kaivaa James'n ylijäämä tilkut ja suikaleet esiin. Ihan kuin Rurukan alavarat eivät hukkuisi jo muutenkin. Valkoista joka puolella... Talvi?

Liikaa valkoista!

Inhoan valkoisen kankaan käsittelyä ja nyt mietinkin, miksi halusin tämän hahmon tehdä. Tapanani on pistellä itseäni neulalla sormeen ja vuotaa verta asioiden päälle. James'n housuihinkin päätyi verta. Nyt pitää vain yrittää olla sievästi ja pitää kangas puhtaana.

Tein ihan uudet "miesten" kaavat itselleni. James'n kaavat olivat niin hirveät, että heitin ne suoraan roskiin, vaikka yleensä arkistoin kaavani todella hyvin. Paperiversio istui päälle tosi hyvin, mutta Rurukan alukaavun kanssa tuli huomattua, että rinnan ympärystä oli edelleen liikaa... jopa 8 cm.

Sitten lisäillään kaikkea sälää.

Peruukki on puolikuosissa. En ole vielä leikannut etutukkaa tai mitään muutakaan, mutta letittelin sitä jo. Suurimmaksi osaksi mangassa Rurukalla on ihan normaalit letit, mutta värikuvissa yleensä letit näyttävät joltain tavallisen ja kalanruotoletin välimuodolta. Päätin sitten tehdä kalanruotoletit, koska niistä saa hieman paksumman näköiset letit ja olen tätä ennen tehnyt kalanruotoletin kerran. Opettelemista siis.

Verkon piilottaminen oli suhteellisen hankalaa.

Kunhan tämä pupunen on valmis, aion keskittyä Alexiaan. Odottelen peruukkia saapuvaksi ja kävin myös kirjastossa hamstraamassa kaavakirjoja turnyyriä varten. Huomasin myös ilokseni, että olen pääni sisällä päättänyt jo lähes kaikki kesän puvun. En edes tajunnut.

Fukka kiittää ja toivottaa jo näin aikaisessa hyvää Vappua!

Astetta isompi

Terve!

Kesän Desuconin liput tupsahtivat tuossa toissapäivänä luukusta sisään. Se vaikutti merkiltä, että pitäisi alkaa suunnitella ja valmistella pukuja kyseistä tapahtumaa varten. Viimeiset viikot olen etsinyt kesätöitä ja tehnyt ennakkotehtäviä kouluhakuja varten. Samalla olen purrut hammasta, koska olisin halunnut jo päästä käsiksi puvun tekoon. Tärkeämmät asiat silti ensin.

Aika pitkään olen ollut ihan ulalla siitä, mitä meinaan päälleni vetää Desuconissa, mutta onneksi inspiraatio iski ja tämäkin ongelma on nyt edes jotenkin ratkaistu. Päätin päästää pitkäaikaisen riippajäniksen tuskistaan ja tehdä Rurukan Desuconiin.

Muiden kesälomailijoiden murheeksi manaan viileää alkukesää, koska Rurukalla on suhteellisen rutkasti vaatteita päällä. Jee! Keskäcon ja kerrokset! Testaan saisinko Rurukan hiukset aikaiseksi yhdestä peruukista, ettei tarvitsisi tilata taas peruukkia (yksihän meni jo Lukalle). Joka tapauksessa Ruruka on varma nakki.

Sitten vähän isompaan numeroon, josta voin ihan rehellisesti syyttää Kitaconissa olleita Fantasiapelien myyjiä. Herrat, onnistuivat myymällä myymään minulle ja toverilleni erään sarjan. Kannatti, koska se on yksi lemppareistani nyt. Kesti hetken ennen, kun tajusin, että haluan tehdä tämän puvun Desuconiin, mutta sitten idea tuli jäädäkseen. Eli ajattelin ottaa astetta isomman projektin hoidettavaksi tähän väliin.

Alexia Tarabotti on yksi uusista lempinaisistani ja asiaanhan ei vaikuta se, että Alexia antaa turpaan oikeille vampyyreille ja ihmissusille tarvittaessa. Unohtamatta tätä viimeisintä hurahdustani viktoriaaniseen muotiin ja isoihin helmoihin... Hetken aikaa pohdin olenko tähän muka ryhtymässä, osaanko edes, ja pahinta, näytänkö hyvältä? Päätin kuitenkin ottaa haasteen vastaan, koska siitä on tosiaan hetki, kun olen viimeksi joutunut "rehkimään" uuden puvun eteen. Vähän aikaa sitten tuli väännettyä wanhojentanssipuku, joka ehkä hieman myös innoitti. Pääsen myös tekemään korsetin, mitä olen odottanut siitä asti, kun sain edellisen valmiiksi.

Nyt kaikki ylimääräinen työ on tehty ja pääsen näiden kahden pariin. Ruruka on 99% varma desutapaus, mutta Alexia on tiettyjen voimien armoilla. Alexia valmistuu rehellisesti vain, jos raha riittää. Tulen aloittamaan Alexian jo nyt, mutta en aio kuolla nälkään sen takia, että saisin jonkin puvun tehtyä. Asioita täytyy priorisoida. Samasta syystä en aio keksiä mitään kolmatta pukua Desuun. Jos Alexia ei löydä tietään Lahteen kaivan ehkä jonkun vanhan tapauksen mukaan.

Fukka kiittää.

PS: Ensikerralla pitäisi olla jo jotain järkevämpää asiaa.

Muutamat 11

Heipähei!

Minulle siis nakattiin tämä blogisfääriä kiertänyt 11-juttua-haaste. Aioin hoitaa muita asioita pois alta ennen, kun tämän teen, mutta tylsyyksissäni päädyin pohtimaan syntyjä ja syviä. Haasteeseen siis...

Haaste

Säännöt

1. Kerro 11 asiaa itsestäsi

2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen

3. Keksi 11 uutta kysymystä

4. Haasta 11 uutta bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa

5. Kerro kenet haastoit

1. En juo ollenkaan kahvia ja teetäkin vain hyvässä seurassa. Kaakao on oma juttuni.
2. Keittiössä olen hyvin neuroottinen.
3. Osaan tehdä kaiken laista, mutta en mitään erityisen hyvin.
4. Olen äärettömän utelias ja pidän hirveästi siitä, että saa oppia uutta. Aiheella ei niin väliä.
5. Olen kokeillut tosi paljon eri harrastuksia. Nyt ensimmäistä kertaa ikinä minulla ei ole mitään viikoittaista harrastusta, jossa käydä. Kotona tuleekin sitten tehtyä.
6. Asun yksin, enkä usko, että voisin koskaan enää asua kenenkään kanssa yhdessä.
7. Minulla on käärmefobia. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät, että kyse ei ole mistään pikkupelosta.
8. En usko aikuisuuteen. Ihmiset kasvavat, mutta ei ole olemassa aikuisia, on vain ihmisiä, tyhmiä ihmisiä, ei niin tyhmiä ihmisiä ja ei niin ihmisiä.
9. Harrastan välillä eräretkeilyä.
10. Olen soittanut pianoa 7-vuotiaasta asti, mutta en ole yhtään hyvä.
11. Tykkään hirveästi jääkaappimagneeteista.

Minulle heitetyt kysymykset:

1. Syötkö ikinä outoja ruokayhdistelmiä, kuten pehmistä ranskalaisilla, eikä kukaan tunnu uskovan sen olevan hyvää?
- Makeat kaurakeksit ja meetvursti, jäätelö ja meetvursti, meetvursti yleensä ja lähes joka aamuinen aamupalani; näkkileipää dipattuna kaakaoon. Eli kyllä. Munchies-ruoka on parasta.

2. Tai mietitkö outoja tai paradoksaalisia asioita, kuten miksi kaiken sanotaan aina maistuvan ihan kanalle, mutta kana puolestaan ei maistu kaikelle?
- Koko ajan :D Ajatus juoksee liian nopeasti ja sitä on tullut mietittyä kaikkea banaanikärpäsistä todellisuuden rakennusaineeseen.

3. Mikä on puku/asu/vaate, jonka haluat joskus toteuttaa ja ehkä aiotkin, mutta se vaan tuntuu liian ultimaattiselta vielä tähän hetkeen?
- Montako saa laittaa? Useimmissa on ongelmana vain se, etten suostu työntämään itseäni makkarankuoreen tai bikineihin tämän kokoisena.

4. Mikä on lempiväri ja syy miksi uskot pitäväsi juuri siitä väristä?
- Oranssi. Siitä tuli kai lempivärini pahimman Naruto-hypeni aikaan (Fukka 10v.), mutta vaikka en enää kyseisestä sarjasta niin paljoa välitä, on se silti pitänyt pintansa lempivärinäni. Se kuvastaa todella hyvin minua. Harmi vaan, että suurin osa oranssin sävyistä ei näytä itseni päällä ollenkaan hyvältä.

5. Voisitko matkustaa outoon maahan ja syödä siellä kaikkia paikallisia ruokia, kuten meduusoja?
- En voisi. Matkustaisin kyllä mielelläni, mutta se syöminen olisi ongelma. En ole mikään maailman nirsoin ihminen, mutta on tiettyjä ruokalajeja joista en pidä. En esimerkiksi syö juuri mitään mereneläviä (paitsi punaista kalaa), koska ne kaikki maistuvat samalta eli kalalta. Olen kyllä maistellut monenlaisia ruokia (kuten haita ja alligaattoria), mutta kokonaista annosta en tiettyjä ruokia syö.

6. Onko allergioita tai muita deadly-flaw:eja jotka vaivaavat elämääsi?
- Ainoat asiat, jotka elämääni niin sanotusti vaivaavat, ovat lukihäiriö ja jalkavika. Lukihäiriö nyt ei enää muuten, paitsi, että olen järkyttävän hidas lukemaan. Jalkavika rajoittaa siinä mielessä, että en voi käyttää mitä tahansa kenkiä. Cosplay’n parissa se on aika perseestä, koska vaikka löytäisin kirpparilta tai muualta hahmolle juuri sopivat kengät ja jopa omaa kokoani, en voi niitä käyttää, elleivät ne ole hyvät jalassa. En aio paskoa jo rikkinäisiä jalkojani lisää sillä, että cosplay’n takia laittaisin huonot kengät jalkaan ja kynyäisin niissä jalkani hajalle.

7. Missä ja miten haluaisit viettää elämäsi mummo-pappa vuodet?
- Miten minä mitään tuollaista voisin tietää? Hyvä, että näen vuoden päähän omassa elämässäni saati pidemmälle. Olen aika Go with the Flow –ihmisiä.

8. Miten on elämäsi sokerikulutuksen laita?
- Liikaa. Liikaa karkin muodossa ja sopivasti kaikesta muusta. En käytä sokeria paitsi leipoessani, mikä on taas jäänyt aika vähälle. Karkin syöntiäkin olen onneksi onnistunut taas rajoittamaan. Nykyään syön karkkia ehkä kerran tai kaksi kuussa.

9. Luetko paljon ja mitä?
- Luen kohtuu paljon, joo. Lähinnä fanfictionia ja virtuaalikirjallisuutta. Lukihäiriön takia en ikinä oikein oppinut lukemaan kirjoja. Hirvein asia peruskoulu aikoina oli se, kun piti lukea jokin kirja johonkin mennessä. En ikinä saanut niitä kirjoja luettua, ellen käyttänyt kaikkea (ihan oikeasti kaikkea) vapaa-aikaani lukemiseen, koska minä luen 10 sivua siinä ajassa, kun joku toinen lukee 40. Siksi moni kirja jäi kesken ja se jäi aina inhottamaan, kun muut olivat saaneet kirjat luettua.  Ei hirveästi innostanut lukemaan sitten vain omaksi huvikseen, kun kirjaston laina-aikakaan ei ikinä riittänyt. Tiettyjä klassikoita on tullut luettua ja vanhoja tuttavuuksia olen lukenut uudestaan useaan otteeseen (Sormusten herra on suurkulutuksen alla).  Haluaisin kyllä lukea vaikka mitä, mutta se ensimmäinen askel on aina se vaikein. Virtuaalisessa muodossa, en näe tekstiä konkreettisessa muodossa (esim. sitä, kuinka paksu kirja on), niin en osaa ahdistua lukemisesta. Oikeasti, luen koko ajan jotakin. Se on vain netissä. Tietokirjallisuutta ahmin välillä ihan kirja kirjoina. Jostain syystä niiden lukeminen ei ole ollenkaan ongelma.

10. Tuntuuko sinusta ikinä että et nyt ihan ymmärrä mikä ihmisiä kiinnostaa massakulttuurissa, oli kyseessä sitten esimerkiksi pukeutuminen tai TV-ohjelman seuraaminen, vai oletko yksi massan seuraajista?
- Olen aina ollut oman tieni kulkija. Tietyllä tavalla silti ymmärrän massakulttuuria, koska massa tarjoaa idean, mitä seurata, eikä sitten tarvitse itse keksiä sitä ideaa. Se on helppo, hyväksytty, yksinkertainen ja valmiiksi pureskeltu. Ei tarvitse olla luova. Tietysti massa-vaikuttajissa on yleensä laaja konsepti, josta monenlaiset ihmiset voivat poimia omat tarttumapintansa sen seuraamiseen. Joskus massa onkin pienten eri ryhmittymien yhtälö. Eikä näillä ryhmittymillä ole mitään muuta yhteistä. Eli riippuu hieman siitä konseptista.

11. Mitä sellaista tulet tekemään elämässäsi, jota ihmiset muistelevat vielä vuosien päästä?
- Olemaan minä? En tiedä. On tullut tehtyä niin paljon kaikkea kummallista, ettei se enää ole mitään erikoista omalla kohdallani tai ympärilläni oleville. Tähän asti olen saavuttanut myös kaikki tavoittelemani suuremmat asiat ilman kommelluksia, joten en usko, että kelkka hirveästi tästä mihinkään kääntyy. Riippuen tietenkin siitä myös, että miten tuon kysymyksen tulkitsee. Puhutaanko minun ympärilläni olevista ihmisistä vai laajemmassa mittakaavassa. Kaverit varmasti muistavat suihkulähdeuinnit, Tasavalta-asennon ja ’Tuolilla voi istua’ –räkäisyt.

Ja koska minä olen cosplay-bloggaaja, yritän pyörittää myös näitä omia kysymyksiäni cosplay'n ympärillä. Yritän myös taggailla sellaisia blogeja, joissa tätä ei tietääkseni ole vielä nähty, mutta joiden vastaukset minua oikeasti kiinnostavat.

1. Millaisena cosplay-harrastajana näet itsesi?
2. Mikä on sinulle cosplay'n suurin kompastuskivi?
3. Kuinka paljon ammennat tietoa joltain toiselta ihmiseltä (esim. vanhemmilta, sisaruksilta tai kavereilta) cosplay'ta varten? Vai teetkö kaiken ihan omin neuvoin?
4. Minkä cosplay-asusi valmistaminen on ollut hauskinta?
5. Mikä on sellainen asia, jonka tekemisen haluaisit oppia, mutta jostain syystä et pysty opettelemaan?
6. Oletko ikinä pohtinut sitä, kuinka saisit yhdistettyä muita harrastuksiasi cosplay'hin?
7. Kuinka avoin olet cosplay-harrastuksesi suhteen esimerkiksi kavereiden ja sukulaisten kanssa? Tai uusien tuttavuuksien?
8. Mikä on ehdottomasti parasta tässä harrastuksessa?
9. Mistä sait ideasi perustaa cosplay-blogi?
10. Onko blogin kirjoittaminen antanut sinulle jotakin uutaa harrastukseesi?
11. Mitkä ovat mielestäsi cosplay-blogien huonoja puolia?

Tags tags tags... Hippailen:

yaci, Amanda, woodi, Malicionna, Lilian, Biitti, Chiruka, Punpun ja Lazuliz, YumiKoyuki, Elina sekä Hansku!
I dare you to do it!

Fukka kiittää!

Kenen idea tämä oli?

Moi!

Blogijutut senkun vaan kerääntyy. Olisi niin paljon asiaa tänne, mutta aika ei tahdo taas riittää. Kiitän kuitenkin jo nyt Keikisalaita (?) haasteesta! Teen sen heti, kunhan olen saanut nämä vanhemmat jutut pois alta.

Talvilomalla, joku sai hyvän idean kuvata Black Mage'ja... pihalla... tuulessa... ja pakkasessa. Miksi? Se on edelleen hieman hämärän peitossa. Koska tuosta päivästä ei jäänyt hirveänä käteen kuvia omasta puvustani eikä ryhmäkuvia otettu yhtään, joten kerron nyt sen, mitä ei kannata tehdä.

Matkaan kohti Nallikarin aavaa rantamaisemaa lähtivät Rorune Painena, Kide Yunana ja minä Rikkuna. Woodi oli kuvaajanamme ja hänen blogistaan voitte luke, kuinka tämä tarina saikin onnellisen lopun kaikesta siitä rutinasta, minkä tässä tulen purkamaan, huolimatta. Minä haluan vain jakaa tyhmiä kuvia.

Kohtuullisen eeppinen tausta.

Noh... Meidät tosiaan yllätti tuuli ja viima. Vaikka olimme pakanneet mukaan vilttejä ja henkisesti varautuneet kylmään, tuli tälli kohtuu yllätyksenä. On sitä ennenkin kuvattu pukuja pihalla talvella ja hangessakin uitu, mutta merituuli on nähtävästä aivan omaa luokkaansa ihmisen jäädyttämisessä.

Emme olleet varmoja mihin pääsisimme kuvaamaan, koska kyseinen ranta on revitty auki ja se on rakennustyömaana tällä hetkellä. Minä olin fiksu ja halusin lähteä etsimään sopivaa kuvauspaikkaa kaikista vaikeinta reittiä.

Hyvää spottia etsimässä.

Läpi lumen ja jään käy tiemme!

... tai sitten ei.

Kide kuvattu, Rorune ja minä valmistautumassa.

Tästä päivästä kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Kun vihdoin pääsimme sopivalle paikalle, Kide kuvattiin ensin. Samaan aikaan Rorune ja minä vedimme päällemme viimeisiä romppeita kuten kenkiä. Itselläni olivat sormet jo tuossa vaiheessa niin kohmeessa, etten ollut saada kiinni vetoketjunvetimistä, jotta olisin saanut kengät jalkaan. Termossukkien ansiosta minulla on vielä varpaat jäljellä. Rorune kuvattiin seuraavana ja minä yritin saada edelleen kenkiä jalkaani.

Tuuli oli äärettömän kova, kuten varmasti osasta kuvista näkyy, ja suurimmaksi osaksi minun piti pitää hatusta tiukasti kiinni, että se ylipäätään pysyi päässä. Kaikki keskittyminen menikin sitten siihen. Syy, miksi keppi ja puku ovat huonosti lähes joka kuvassa. Vain pieneksi hetkeksi sain päästettyä otteeni irti, kun seisoin oikeassa kulmassa tuulta päin. Sitten tulikin hillitön tuulenpuuska ja puhalsi hattuni tiehensä. Tuossa vaiheessa se oli kuvauksien loppu, koska olin niin kohmeessa, että tuskin jaksoin hymyillä. Minusta saatiin hurjat 25 kuvaa, joista suurimmassa osassa näytän ihan kahelilta ja lopuissa puku repsottaa miten sattuu.

Siellä menee.

No oliko tämä hyvä reissu? Ei ja joo. Nyt on ihan kiva nauraa asialle, mutta olinhan minä ihan hypotermian partaalla (kuten varmasti muutkin). Kesällä sitten (jos se tulee) paremmissa tunnelmissa
uusi yritys.

Lisäksi kävi pieni haveri. Olin palauttamassa autoa takaisin äidilleni ja viemässä omia tavaroitani kotiin. Tyhjensin autoa kaiken maailman romppeista ja laitoin El Dorado -keppini nojaamaan autoa vasten, kun jälleen kerran valtava tuulenpuuska tuli ja heitti sen nurin. Kepin pääkoristeasia meni säpäleiksi, kun se lämähti jäiseen maahan. Suuri oli vitutukseni, kun sen kanniskelin sisään ja yritin epätoivoisesti etsiä liimaa. Ainoa liima, jonka löysin oli Erikeepperi...

Ta DAAAAAAAA!

Mutta OI tätä Ihmettä! tuo mystinen pelastaja oikeasti toimi! Nyt on El Dorado taas kasassa ja tarvitsee vain vähän maalia pintaansa. En enää ikinä epäile sinua Erikeepperi! Kepin pää oli tosiaan kolmessa eri osassa kaikki palat aivan irti toisistaan, mutta ei enää. Kuvasta näkyy missä kohtaa on otettu osumaa.

Se oli sellainen kertomus. Fukka kiittää.

PS: Minulla tosiaan on kaiken moista nyt meneillään, niin voi olla, että menee hetki ennen kuin saan kunnon cosplay-päivityksen aikaiseksi. Seuraava puku on kuitenkin jo tiedossa.