Ruoka- ja perseilypainotteinen - Matsucon 2026

Hei moi!

Nyt täytyy myöntää, että yhtään ei kiinnostaisi kirjoitella Matsuconista, vaikka se erittäin antoisa olikin. Ajatukset pyörivät tällä hetkellä jo kovasti seuraavan puvun ympärillä. Hetkeksi yritän kuitenkin irrottaa itseni tulevasta, jotta voin vähän keskittyä vielä menneeseen Matsuun.

Matsucon saapui Oulun Pohjankartanon koululle 8.-9.8., ja sitä edeltävä viikko oli omalta osaltani yhtä juoksemista, joten lauantaihin valmistautuminen saattoi mennä vähän viimetippaan. En edes tajua, mihin kaikki aika meni, mutta ihmisellä ilmeisesti on cosplayn ulkopuolisia velvollisuuksia. Tästä huolimatta viikonloppua odotettiin innolla, sillä viime vuonna Matsu jäi välistä. Suureksi ilokseni sain myöskin kyläilijöitä Matsun ajaksi, kun Iina ja Tekla päristelivät Ouluun tarkastamaan Matsuconin.

Kuva: Iina, edit: Tekla
Vas. Tekla & oik. miä
Reki <3

Lauantain pukuna oli Reki, koska 8.8. sattuu olemaan kyseisen hahmon syntymäpäivä ja olemme jo kauan sitten puhuneet Teklan kanssa siitä, että laittaisimme joskus yhdessä Reki-puvut päälle. Mikäs sitten olisikaan ollut parempi hetki toteuttaa tämä suunnitelma. Tästä tietenkin seurasi aivan hillitöntä perseilyä, koska miksi ei.

Kuva: Iina, edit: Tekla, varas: miä
REKI

Jo tässä kohtaa täytyy todeta, että Matsun ohjelmatarjonta oli tänä vuonna aivan priimaa! Niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa, vaikka paljon siitä menikin lopulta ohi. Lauantaina olisi ollut kiinnostusta niin moneen ohjelmaan, mutta lopulta päädyimme katsomaan vain Andromedan tanssiesityksen sekä cosplay-kilpailut. Muita kiinnostuksia olisivat olleet matsuri- ja HeMan-luennot sekä kunniavierasohjelmat. Aika kuitenkin hurahti ihan muuhun. Tarkastimme sentään lauantaina Pikku Tee -ruokarekan antimia, mikä oli juuri oikea valinta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Kuva: Iina
Vas. miä & oik. Tekla

Tämä oli "Rekin syntymäpäiväateria", koska ei ollut kakkua :D

Tällä kertaa Andromeda@ unit: CoMETIK pääsi yllättämää. Olen nähnyt Andromedan esiintyvän joskus jossain aikaisemminkin, mutta tuolloin hempeät ja rallattelevat idolitytöt eivät voittaneet minua puolelleen. Tällä kertaa luvassa oli kuitenkin vähän raskaampaa ja mustanpuhuvaa settiä luvassa, joten tämä iski minun paremmin. Tämä setti olikin ilmeisesti joku kolmenhengen erikoisprojekti. Don't ask me, I don't know. En edelleenkään ole mikään idoli-esitysten fani, mutta nyt yllätyin positiivisesti. Lisäksi esitys oli sopivan mittainen jopa minulle.

Andromeda
Pohjiksen salin valot on aina hienot!

Ennen cosplay-kilpailuiden alkamista teimme hieman sateisen pikavisiitin Hollihaan skeittipuistoon. Riikkis ja Tekla tekivät pikaista skeittipuistotaidetta ja sitten räpsittiin vähän polaroideja. Tämä oli aivan täydellinen ajoitus, koska juuri lähdön aikaan taivas aukesi ja rupesi syytämään vettä niskaan. Mietin jo hetken, että onko tämä sade-conien vuosi vai mikä homma?

Kuva: Tekla
Vasemmalta: Tekla, miä, Iina ja Riikkis

Iina oli muru ja otti mustakin jokusen puhelinräpsyn <3

Lauantain kohokohta oli tietenkin cosplay-kisat, joissa kilpailtiin Tournament of Champions -karsinnoissa sekä cosplay-valokuvauksessa ja lopuksi vuorossa oli myös cosplay catwalk. Vaikka jonkin verran teknisiä haasteita kisan aikana koettiinkin, niin kokonaisuudessaan homma luisti ihan kivasti. Ainoa asia, joka vähän kummastutti oli ToC-kisaajien haastattelut. Oli hieman hassua, että täysin pukupainotteisen kisan lavahaastatteluissa kysyttiin useammalta kisaajalta puvun lähteeseen liittyviä kysymyksiä eikä esim. itse pukuun. Aina vähän kummaksun tällaisia valintoja, koska omalta osaltani en ole kiinnostunut siitä, mistä kisaaja pitää pelissä/sarjassa/elokuvassa/yms., vaan siitä kisaajan puvusta. Hirmuisesti kuitenkin onnea Sonalle, joka lähtee edustamaan Suomea Itävaltaan ToC-finaaliin! Lisäksi onnittelut AlanaLana toisesta sijasta!

ToC 1. & 2. sijat!
Vas. Sona & oik. AlanaLana

Kisojen jälkeen oli aika kuoriutua puvuista ja suunnata kohti ruokaa ja lepoa. Hyvässä seurassa tuli nautittua ja naureskeltua päivän päätteeksi. Tämä oli juuri sitä, mitä itse tarvitsin sekä conipäivän että vauhdikkaan viikon kruunaamiseksi. Onneksi sunnuntain puvun valmistelut oli tehty jo hyvissä ajoin, joten niistä ei tarvinnut huolehtia enää tuossa vaiheessa.

Iltajuomat

Sunnuntaille puvuksi valikoitui Nobara. Päädyin Nobaraan vähän puolivahingossa, kun satuin ihan muista syistä korjailemaan sitä Nekoconin jälkeen. Lisäksi olin Nekoconin jäljiltä pienoisessa Jujutsu Kaisen -kuopassa, mistä syytän erinäisiä tahoja. Nobarasta ei myöskään ole ollut olemassa yhtään kunnollista kuvaa, joten taka-ajatuksen johdattelemana päädyin valitsemaan hänet sunnuntain puvuksi. Tämä päätyi olemaan hyvä valinta, koska tykästyin pukuun nyt uudella tavalla, minkä lisäksi sain kivoja kommentteja puvustani läpi päivän. Meikki onnistui hyvin myös!

Oli häntä yllättävän ikävä.

Sunnuntai oli omalta osaltani se Matsuconin PÄÄPÄIVÄ, koska silloin oli koko päivä täynnä kiinnostavaa ohjelmaa, jota ei voinut jättää välistä. Suunnitelmani oli istua lähes koko päivä Isossa kirsikassa ja vain odottaa, että ohjelma tulee minun luokseni. Suunnitelma ei ollut täysin vettäpitävä, koska jouduin lopulta sinkoilemaan ihan muista sysitä sinne tänne, ja olinhan itsekin omalta osaltani tekemässä ohjelmaa.

Kuva: Tekla
Oik. miä, Minna, Anae & demon Riikkis
Kiitos isosti Minnalle tästä idiksestä!

Aamujuomat

Olimme pitämässä Minnan, Anaen ja Riikkiksen kanssa Cosplay Photoshooting 101 -paneelia, joka tietenkin käsitteli cosplay-valokuvaamista. Ohjelmamme oli sijoitettu sunnuntaiaamupäivään, mikä varmasti karsi jonkin verran kuulijoita. Matsuconin kävijäkuntaa ajatellen ohjelma oli ehkä suunnattu enemmän aloittelijoille tai vähemmän kokeneille harrastajille. Tiedän varmuudella, että ainakin osa yleisöstä ei kuulunut tähän kohderyhmään, mutta ehkä hekin edes viihtyivät.

Tämä kuvasarja perustuu tositapahtumiin.

Oli tosi mukava tehdä jälleen puheohjelmaa, ja varsinkin, kun sitä sai tehdä porukalla. Tilan järjestelyt eivät valitettavasti toimineet aivan kuin olisimme toivoneet, jolloin valkokangas jäi meidän puhujien selän taakse emmekä pystyneet näkemään dioja tietokoneen ruudulta. Paneelissa oli paljon asiaa, ja jossain hetkessä pelkäsin, että meillä loppuu aika kesken, mutta onneksi lopuksi oli ihan mukava tovi vielä jutustella yleisön kanssa. Oli myös todella kivaa, että yleisöltä ylipäätään tuli hyviä kysymyksiä ja kommentteja.

Olin liian täpinöissäni ja unohdin napata kuvan ohjelman alusta, mutta onneksi satuin kuvaamaan juuri tämän puujalan :D

Heti oman ohjelmamme perään alkoi jälleen kerran suosikkiohjelmani eli Puujalka-animet! Pienesti katkerana Nekoconin jaetusta toisesta sijasta odotukset ja paineet olivat korkealla. Tämänkertainen taisto ei ollut aivan yhtä vaikea kuin edellinen, mutta en silti päässyt maaliviivalle ykkösenä tälläkään kertaa. Peruskierros osoitti voittajan, mutta jälleen kerran tarvittiin salamakierros ratkaisemaan toinen sija. Tällä kertaa toisesta sijasta kamppaili kaksi osallistujaa, joista toinen olin minä. Tyylipuhdas suoriutumiseni salamakierroksesta, eli 5/5 oikein -rivi, siivitti minut toiselle sijalle! Vaikka pääpotti vietiin jälleen nenäni edestä, voin silti olla tyytyväinen tämänkertaiseen suoritukseeni ja sijoitukseeni. Palkinnoista puhumattakaan!

Kaikki tämä 2. sijan soolosuorituksesta!
Nice.

Kun tärkeimmät oli hoideltu pois alta, oli vuorossa yksi Matsuconin kunniavierasohjelmista eli Effymian ponnariperuukkiluento. Tämä oli oikein mainio paketti asiaa. Effymia itsekin totesi ohjelman alkuun, että kyse on edistyneemmästä peruukin työstämisestä, mikä passasi minulle oikein hyvin. Siis miten kiva oli oikeasti käydä luennolla, jossa sai keskittyä ja paneutua nimenomaan haastavampaan tekniikkaan! Minä sain parin kypäräperuukin tehneenäkin ohjelmasta paljon hyödyllisiä vinkkejä ja oppia tulevaan. Diaesityksen tukena Effymialla oli mukana myös tarpeistoa näytillä ja hän pystyi ihan demonstroimaan joitain menetelmiä. Niin huippua! Tällaista lisää kiitos!

Sitä hyvää!

Elikotkin olivat luennolla mukana, mutta niillä oli kiire vahtia palkintoja.

Vaikka sunnuntain konsertti oli kiinnostuslistalla, jäi se lopulta näkemättä ja kuulematta. Loppupäivä meni lähinnä ihmisten kanssa hengaillessa. Olin myös aikaisemmin viikolla leiponut mokkapaloja, joista oli kova yritys päästä eroon päivän aikana. Pikkuhiljaa matkalaiset alkoivat lipua kotiin päin, joten piti sanoa heipat. Päivä kuitenkin huipentui minun ja Riikkiksen osalta siihen, että pidimme pienen picnicin keskellä Pohjiksen karua pihamaata nautiskellen Pikku Teen antimista.

Kattokaa nyt tota Riikkiksen iloa! Vitsi, että oli hyvää ruokaa!

Riikkis oli muru ja räpsi muutamat kuvat myös pikapikaa Nobarasta.
Puku vähän rutussa päivän istumisen jälkeen, mutta ei haittaa :D
Edit: miä

Matsucon oli tällä kertaa aivan ratkiriemukas kokemus. Jotenkin myös ruoka oli isossa roolissa tässä tapahtumassa :D Suuri kiitos kuuluu tietenkin ihmisille, jotka värittivät omaa viikonloppuani, mutta myös Matsuconin ohjelmatarjonta oli tänä vuonna täynnä mielenkiintoista sisältöä. Osa siitä jäi valitettavasti näkemättä, mutta en juurikaan osaa olla harmissani, koska tuo aika kului muuhun tärkeään. Aika meni siivillä ja etenkin sunnuntai tuntui hujahtavan vauhdilla ohi.

Fukka kiittää <3

Pikkuiset ostokset

PS: Nyt on tosiaan pukuhommissa hyvä pärinä päällä, koska ensinnäkin ratkaisin erään ongelman, joka minulla on ollut Zeldan sauvan kanssa, mutta myös olen vihdoin aloittanut Jinshin työstämisen! Haaveilin hetkellisesti siitä, että Jinshi voisi valmistua Traconia varten, mutta se taitaa kuitenkin jäädä haaveeksi. Haluan tehdä Jinshin hyvin ja ajan kanssa, minkä lisäksi siinä on paljon osia, jotka vaativat uuteen asiaan paneutumista.

Hentoa hämmennystä - Matsucon 2024

Moi moi!

No niin! On hyvä lähteä kirjoittelemaan Matsuconista, kun olen hetki sitten palannut Traconista, ja myös kirjoitellut sen menoista. Saa nähdä, mitä muistan Matsusta. Matsucon 2024 järjestettiin jälleen kerran Oulun Pohjankartanon koululla 10.-11.8. Tällä kertaa coniin saapuminen meni mutkitta, kun sisään pääsi livahtamaan työvoiman ovesta.

Tähän coniin lähdettiin mukavuus ja sääennuste edellä, joten lauantain puvuksi valikoitui Reki. Poika on hyvin mukava päällä, ja Rekin peruukin ulkoilutus kotipaikkakunnan tapahtumassa on aina plussaa, koska peruukkia ei tarvitse kuljettaa sen kummemmin mihinkään. Sää oli kuitenkin sen verran lämmin, että en taaskaan pitänyt gakuranin takkia päällä ollenkaan. Reki kuitenkin muistutti minua sellaisesta asiasta, jonka olin jotenkin unohtanut lähes kokonaan; ihmiset saattavat joskus pyytää puvusta kuvia. Reki on sen verran tuore hahmo, että nuorempikin conikansa tunnistaa sen, minkä oli lipsahtanut mielestäni kokonaan. Hämmennyin.

Ja naamakin onnistui tällä kertaa ihan mukiin menevästi.

Lauantai alkoi päivän parhaalla ohjelmalla eli Puujalka-animet-visalla! Tänä vuonna en pystynyt puolustamaan viimevuotista mestarin titteliäni, koska jouduin harmikseni hipsimään ohjelmasta pois sen puolessa välissä. Velvollisuudet kutsuivat, mutta siitä huolimatta oli hauskaa taas arvailla höpöjä anime-nimiä! Samaan aikaan pyöri myös anime-musavisa, joka hieman kiinnosteli, mutta jäi sattuneista syistä välistä.

Kun muistat coniaamuna, että hahmolla on mm. kengät, joita ehkä pitäisi paikkailla :D

Olin tosiaan saanut kokea sen kunnian, että minut oli pyydetty tuomariksi Matsuconin cosplay-kilpailuihin. Tästä syystä lauantaipäivä kului pääasiassa takahuoneen puolella. Sain mahtaviksi tuomarikollegoikseni Pirren ja Saarazin. Tiimimme, Herne-maissi-paprika, sai tehtäväkseen tuomaroida sekä aloittelijat että kokeneet-kategorian. Tämä taisi olla minulle ensimmäinen kerta, kun tuomaroin kahta eri kategoriaa yhtä aikaa. (Saatan muistaa myös väärin :D) Molemmissa kategorioissa oli sopivasti kisaajia, vaikka aluksi hieman kuumottelinkin sitä, kuinka pitkä rupeama tästä tuomaroinnista tuleekaan.

Team Herne-maissi-paprika
Vas. Pirre, Saaraz ja miä

Tuomarointi sujui oikein loistavasti. Aikataulussa pysyttiin eikä tarvinnut ihan hillittömällä kiireellä edes paahtaa. Lopulta oli tosi ihana nähdä molempien sarjojen kisaajat, koska ihan selkeästi cosplayn tyylissä alkaa olla eroja vanhempien ja uudempien harrastajien välillä. Minä tietenkin itse kallistun vahvasti tähän ”perinteiseen” tyyliin, mutta tietyllä tavalla myös inspiroidun nuoremman sukupolven vapaammasta tavasta toteuttaa cosplayta. (Terveisin Cossiili)

Eläimet saivat uuden ystävän,
Pirren höpön Cheese-kunin!

Tuomaroinnista vapautumisen jälkeen oli jo kohtalainen nälkä. Ainoa harmitukseni Pohjiksesta conipaikkana on se, että aivan sen tuntumassa ei enää ole juurikaan kauppoja tai ruokapaikkoja. Pohjankartanon oma kahvila on aikaisempien Matsujen aikaan ollut auki, joten siitä on saanut vähän jotain evästä, mutta tällä kertaa sekin oli kiinni. Saimme tuomarijengin kesken kuitenkin idean tilata ruokaa kuljetuksella, mikä osoittautui oikein oivaksi vaihtoehdoksi.

Paras conilounas

Ennen cosplay-kilpailujen alkamista ehdin pyörähtää taidekujalla. Jo useamman vuoden ajan olen ollut tosi vaikuttunut Matsuconin taidekujasta. Vaikka taidekuja ei mittakaavaltaan ole ehkä samaa tasoa isompien tapahtumien kanssa, erilaisten tuotteiden ja myyjien osalta valikoima on kattava. Tällä kertaa lähti homma ihan lapasesta eikä pelkästään korvakorujen osalta.

Paljon asioita.

Vihdoin koitti päivän toinen kohokohta eli cosplay-kilpailut. Oli ihana nähdä kaikki kisaajat vielä kertaalleen lavalla, photoshoot-kisa isolta kankaalta ja väliaikaohjelma! Siis voi apua! Tämä väliaikaohjelma oli niin sievä! Mononoke Hime on tiedetysti minulle merkityksellinen teos, mutta kodamat ;___; Myös kappalevalinta oli minulle isku syrämmeen. Ainoat harmitukset väliaikaohjelman osalta olivat se, että me tuomarit istuimme niin reunassa, ja että mikin ääni ei aina toiminut kunnolla.

Ufopor
Kodamat siellä!

Kilpailujen päätteeksi jäimme vielä hetkeksi takahuoneeseen antamaan palautetta kisaajille. Harmillisesti meille tuli kiire poistua tiloista, joten jouduimme kiiruhtamaan osan kisaajien kanssa. Tämä harmittaa minua suuresti, koska palaute on mielestäni parasta antaa saman tien ja kasvotusten kisan jälkeen. Myöskin palautteessa sekä kisaaja että me tuomarit pääsemme vielä hetkeksi intopiukeilemaan tästä ihanasta harrastuksesta ja kisaajien puvuista. Kiitos kuitenkin kaikille suuresti kisaan osallistumisesta! Ja kiitos Matsuconin cosplay-vastaaville, että pääsin tuomaroimaan! Se on aina kunnia!

Pitkän päivän päätteeksi päätimme vielä lähteä pienellä poppoolla käymään ulkona syömässä. Väsy oli todellinen, mutta ruoka ja seura oli poikaa. 

Lisää uusia ystäviä.

Golden Flower paras!

Sunnuntaiksi olin valinnut vetää päälleni Todorokin. Ajattelin, että jäbä on kelien puolesta oikein sopiva puku Matsuconiin, mikä lopulta piti ihan paikkaansa. Jännitin kuitenkin jonkin verran Todorokin käyttämistä, koska edellisestä kerrasta oli jäänyt hieman paha maku suuhun. Käytin Todorokia viimeksi Frostissa 2023, jolloin se ei pukuna tuntunut juurikaan omalta eikä meikkikään onnistunut, ja myöhemmin Frostissa otettuja kuvia katsellessa puku ahdisti vielä enemmän. Tällä kertaa tunne oli onneksi täysin päinvastainen, ja nyt olin jotenkin aivan hämmentynyt siitä, miltä itse näytin.

Ihan jees Todoroki-naama

Olin kuitenkin täysin unohtanut sen, että Boku no Hero Academia on ihan tunnettu ja suosittu sarja edelleen (itsehän en ole katsonut sitä sitten vuoden 2022) ja että Matsuconin kävijöissä voisi olla niitä, joita puku kiinnostaa. Olin sunnuntaina siis vielä enemmän hämmentynyt kuin lauantaina, kun niin moni tuli pyytämään yhteiskuvaa Todorokin kanssa. Silti suurimmaksi yllätyksekseni sain täysin uskomattoman ja odottamattoman lahjan: Todoroki-luonnoksen. Olin asiasta aivan häkeltynyt. Kuitenkin suuri kiitos siitä! Olen jälleen hyvin otettu ja hämmentynyt ;____;

Luonnos: Bakudoodle420
;______;

Sunnuntai meni enimmäkseen palloillessa, mutta löysin tieni kuitenkin KOHEIN konserttiin. Nämä konsertit Matsuconin ohjelmistossa miellyttävät minua suuresti. KOHEI piti mukavan konsertin, jossa japanilaiseen tapaan yleisön aktiiviseen osallistumiseen oli kannustusta. Settilistassa oli jokunen mukava tuttu yllätys kuten Wada Kojin Butter-Fly. Kokonaisuudessaan tykkäsin kovin, mutta jotenkin yleisön vähyys katsomossa ja laiska osallistuminen laski vähän tunnelmaa. (Olen kokenut suomalaisyleisön apaattisuuden useamman kerran muunlaisissakin konserteissa, joten en toisaalta ole yllättynyt.) Minulla oli kivaa silti!

Mies ja kitara.

Sellainen oli minun osaltani Matsucon tänä vuonna. Oli todella mukava ja rento tapahtuma. Vaikka usein harmittelenkin sitä, miten Matsucon ei aina yllä potentiaaliinsa, on se silti parhain Oulussa järjestettävä tapahtuma. Olen hyvin iloinen myös siitä, että Matsuconin cosplay-kilpailuissa on tarjontaa aloittelijoille ja kokeneille. Matsuconin kävijöissä on varmasti paljon sitä nuorempaa sukupolvea, mutta kisaaminen voi toimia houkutteena myös kokeneemmille matkustaa Matsuconiin myös vähän kauempaa. Ainakin haluan uskoa näin.

Fukka kiittää!

PS: Tracon merkintää tulossa aivan tuota pikaa!

Nature is Healing: Conikansa palaa Sibeliustalolle - Desucon 2022

Hip ja hei!

Toden totta Desucon 2022 järjestettiin 17.–19.6., noin 2,5 vuotta edellisen Desucon Frostbiten jälkeen. Sinne vei myös minun tieni, joten perinteistä coniraporttia on tällä kertaa luvassa, ja vieläpä kohtuu hyvissä ajoin tapahtuman jälkeen.

Hei taas Sibeliustalo!

Desu-matkailu aiheutti minulle suurensuurta stressiä jo pitkän aikaa ennen lähtöä. Aloitin kesätyöt kesäkuun alussa, ja olin hyvissä ajoin pyytänyt Desu-viikonlopun vapaaksi. Töiden alettua sain kuitenkin huomata, että perjantaita en ollut saanut vapaaksi ja minulle oli merkitty jopa iltavuoro. Apuvaaa! Hirmuisen säädön kautta sain vaihdeltua ja junailtua vuorot sekä matkustuksen siihen malliin, että pääsin perjantaina hyppäämään autoon suoraan työpaikan pihasta. Työvuorokikkailun takia jouduin myös pakkaamaan omat tavarani autoon jo torstaina aamupäivällä, koska iltavuoro+aamuvuoro-combon väliin ei jäänyt minkään näköistä aukkoa auton pakkaamiselle. Sanotaanko, että perjantaipäivä meni töissä aika pärinöissä. Muutenkin aloin perjantaina jännittämään, koska EKA ISO TAPAHTUMA NIIN PITKÄÄN AIKAAN! Korona myös kolkutteli jatkuvasti takaraivossa.

Pikkueläimet taas matkalla!

Olo helpotti huomattavasti, kun pääsimme tien päälle. Autoilu meni ihan mukavasti, vaikka emme kerenneet perjantaina ollenkaan käymään Sibeliustalolla. Sää vaihteli matkan aikana, mutta sen vuoksi saimme myös nauttia upeista sateenkaarista!

Tässä vain yksi niistä kaikista monista, joita näimme matkalla.

Jonkin verran piti pohtia pukuja, jotka ottaisin mukaan Desuun. Reki oli alusta asti varma nakki, mutta toisen puvun kanssa piti oikein miettiä. Kyselinkin parissa paikassa ihmisten mielipiteitä, ja lopulta niin monen kehotuksen jälkeen mukaan lähti Gwendolyn. Alun perin Rekin oli tarkoitus olla lauantain puku, mutta Gwendolynin pakkaaminen autoon sunnuntaina päivän päätteeksi ei houkuttanut yhtään. Vedin Gwendolynin päälle lauantaina, mikä oli todellakin oikea valinta, koska sunnuntaina olisi voinut tulla itku sen kanssa (koska hillitön säätö + väsy).

Hehkeät aamunaamat Anniilaughn kanssa.

Lauantaina heti aamusta ryntäsimme katsomaan CMV-luentoa, mikä oli yllättävän tyhjä. Itse pidin tästä ohjelmasta, vaikka se ei mitään maata mullistavaa minulle tarjonnutkaan. Olenhan räpellellyt mm. halpabudjetin valojen kanssa töktök-videoiden parissa. Tokmannin, Puuilon ja Prisman pyhän kolminaisuuden tulen kyllä muistamaan tästä eteenpäin aina. Viihdyin ja sain jopa inspiraatiota.

Toisena ohjelmana lauantaina tuli katsottua Mitä japanilaiset ajattelevat ulkomaalaisista. Tämäkin oli suurimmaksi osaksi tuttua huttua, mutta jotain uutta tuli myös kohdattua. Joitain todella osuvia seikkoja tuli luennolla esiin, joita olen myös itse kokenut Japanissa. Yksi osuva esimerkki oli japanilaisista vanhemmista kansalaisista, jota tulevat japaniksi opastamaan meitä tyhmiä länkkäreitä. Näin meille todella kävi yhdellä reissulla. Hyvä ohjelma, vaikka välistä samaa asiaa toistettiinkin useaan kertaan.

Nature is healing.

Lauantaina olisi ollut muitakin ohjelmia, jotka olisin halunnut nähdä, mutta paljon ajasta meni säntäilyyn sinne ja tänne tai ihmisten moikkailuissa. Lisäksi kulkeminen väenpaljoudessa Gwendolynin kamppeet päällä ei ollut mikään nautinto. Tästä syystä en kunnolla lauantaina uskaltautunut edes taidekujalle, kun siellä oli niin kova tungos. Pyrstööni törmäiltiin jatkuvasti, vaikka yritin seistä mahdollisimman sivussa ja jopa seinää vasten. Ihmisillä on kuitenkin jokin outo pakonomainen tarve ängetä läpi niistä kapeimmista väleistä. Kaksi ihmistä taisi pyytää tönäisyä tai tuuppimista anteeksi. Hillitön sade, joka ajoi ihmiset sisälle, ei varmasti auttanut asiaa. Tästä syystä hylkäsin linnunperän jo ennen cosplay-kilpailujen alkua, ja pyörin loppu päivän osittaisessa puvussa.

Sateen takia Gwendolynistä ei myöskään saatu jälleen yhtään kuvaa. WCS-reissun Osu-paraati kuvat ovat jossain syövereissä, edellisellä kuvauskerralla täällä kotona puku näytti päällä niin hirveältä, että en halunnut juurikaan niitä kuvia julkaista, ja nyt sade pilasi suunnitelmat. No, jotkin osat kaipaavat huoltoa ja uusimista edelleen, joten ehkä vielä joskus tästäkin puvusta saadaan jotain julkaistavaa.

Suurimman osan päivästä näytin tältä. Cosplay-tunnistusleikkiä HC-versiona.

Sitten oli cosplay-kisat! 

EuroCosplaylla on heitetty vesilintua ja tilalle oli tullut Cosplay Central Crown championships. Olin kisaan asti hieman hämilläni tästä uudesta konseptista, koska olin vain pikaisesti lukenut kilpailun säännöt ja todennut, että ”Jaa, ei taida olla minun kisa tämä.” EuroCosplayn ohella meiltä poistui kisarepertuaarista yksi kunnon sooloesityksen mahdollistanut kilpailu. CCCC:n määrittelemä 1–2 min esitykselle on loppupelissä todella vähän. Olin myös hämmentynyt kahdesta eri kategoriasta saman kilpailun sisällä, mutta vain yhdestä edustajasta. Tämä antaa mahdollisuutta erityyppisille kilpailijoille, mutta en ole ihan varma siitä, miten itse suunnitellut puvut ja täysin kopioidut painivat toisiaan vastaan. Tai sitten olen edelleen ymmärtänyt jotain väärin? Aika näyttää, mihin tämä kisa kehittyy. Hämmennyksestäni huolimatta oma suosikkini voitti, mutta tässä kohtaa pitää muistaa, että katsojana minä olen hyvin puolueellinen, kun asiat liittyvät mitenkään BOTW:iin. Siitä huolimatta onnea palkintojen saajille!

Craftmanship-kisa oli mielestäni kilpailu, jota on kaivattu jo vuosia. Olen aikaisemminkin maininnut siitä, että on mielestäni höpsöä, että Desuconin kaltainen conijätti ei tämän tyyppistä kisaa ole tarjoillut. Sen sijaan aiempina vuosina pukukilpailuja ja hall-kisaa on markkinoitu aloittelijoille sopivina kilpailuina. Tämä maa on täynnä pienempiä tapahtumia, joiden kisat täyttävät tuon kyseisen aukon kilpailujen suhteen. Olen siis hyvin iloinen siitä, että Craftamanshipin kaltainen kisa on vihdoinkin saatu Desuun. Siksi myös toivon, että se on tullut jäädäkseen. Ja aivan järkyttävän hienoja pukuja siinä tuli myös nähtyä! Onnea kaikille voittajille!

Craftmanship-sarja, palkintojen jako.
Olipas kivaa istua katsomossa. Ei oikeastaan yhtään tehnyt mieli olla lavan puolella. Nautin siis tästäkin

Lopuksi oli myös vanha kunnon hall-kisa. Jotenkin suurin osa hall-kisaajista oli minulla mennyt päivän aikana ihan ohi, joten jokainen oli yllätys. Onnea myös hall-kisan sijoittuneille!

Kisojen jälkeen aika meni taas pööpöillessä ja yleisessä hyörimisessä ennen kuin siirryimme ruuan kautta untenmaille. Myyntipöytäsali jäi kokonaan katsastamatta, koska en lintuperäni kanssa viitsinyt lähteä sinne. Taidekujaltakin kävin nappaamassa vain tietyt jutut, jotka osasin paikantaa ilman sen suurempaa sumplimista.

Pikkueläimet nautiskelivat hotellin luksuksesta.

Sunnuntaina vedin niskaan Rekin, joka ei vielä ollut päässyt mihinkään tapahtumaan visiitille. Reki oli ihanan rento puku, ja varsinkin sen jälkeen, kun päätin jättää gakuran-takin asusta kokonaan pois. Takin kanssa olisin hikoillut itseni hengiltä, koska pelkässä hupparissakin tuli sisätiloissa välillä tukala. Ulos asustukseni oli juuri sopiva. Reki päällä uskaltauduin jopa taidekujalle sekä myyntipöytäsaliin kunnolla kiertelemään.

Aamuselfiet hotellin aulassa.

Sunnuntain ainoaksi ohjelmaksi jäi Muodin silmin: Japanin Heian-kausi. Tässä luennossa oli paljon toisintoa aiemmin nähdystä samaa aihetta käsittelevästä luennosta jonkun vuoden takaa. Eipä sinänsä, viihdyin ja aina jaksan kuunnella vanhoista vaatteista. Pari uutta sarjaakin löytyi katseltavaksi.

Koska sunnuntaina sää suosi, saatiin Rekistä jokunen kuvakin. Anniilaugh oli ihana, ja räpsi Rekistä hieman kuvia. Oli ihana olla kameran edessä niin pitkästä aikaa, ja vielä ympäristössä, joka jopa omalla tavallaan toimi Rekille. Okinawan palmuja ei löytynyt, mutta urbaani/satamaympäristö ei tällä kertaa ollut ihan käyttökelvotonta. Ah ja voi, kaikki tämä lämmittää sydäntä.

Kuvasi  Anniilaugh 
Editointi miä

Sunnuntai meni pitkälti himmailussa, ostosten merkeissä ja seurustelussa. Moni kiinnostava ohjelma meni ohi, mutta oli jotenkin ihana vaan pyöriä coniympäristössä. Lopulta oli päättäjäisten aika. Tällä kertaa, vaikka en ollut avajaisten solusekoilua nähnytkään, pystyi hyvin hyppäämään mukaan tunnelmaan ja fiilikseen. Asiaa voi auttaa se, että olen jonkin verran Cells at Work -sarjaa katsonut, joten aihe oli senkin puolesta tuttu. Tykkäsin hirmuisesti siitä teatraalisuudesta, jolla avajaisten show-puoli oli toteutettu tällä kertaa. Jee jee oli ihana! Päättäjäisten kohokohta oli kuitenkin DesuTV:n cosplay-sketsi. Mikä ikinä on se kultti, jonka kaapuun sonnustautuneita jäseniä videolla nähtiin, haluan liittyä. Missä saa täyttää lomakkeen? Tai vaihtoehtoisesti avioitua jonkun heebon seitsemänneksi vaimoksi?

Oli kiva, että vessoista löytyi tällaiset kätevät telineet skeittilaudoille.
Hyvin oli ajateltu meitä Sk8-pukuilijoita.

Päättäjäisten jälkeen hyppäsimme saman tien autoon, ja lähdimme matkaan kohti kotia. Päällimmäisenä Desusta jäi hyvä fiilis. Odotin hieman jotain samankaltaista pärinää, kuin ensimmäisissä Desuissa, Animeconeissa ja Traconeissa on aikanaan ollut. Pärinää ei kuitenkaan tullut vaan kaikki oleminen tapahtumassa tuntui jännällä tavalla tutulta. Omalta osaltani kaikki meni hyvin, mitä nyt tätä jälkipyykin koronalinkoa on seurannut. Töiden ja juhannuksen vuoksi olen tehnyt kotitestejä joka päivä. Oireeton ja negatiivinen olen ollut tähän asti, mutta tilanteen seurailu jatkuu.

Fukka kiittää!

Näitä on tehty muutama ennen ja jälkeen Desuconin...

PS: Seuraavana suuntana olisi Nekocon, joten sieltä pitäisi raporttia pukata, mutta muutekin tarkoitus olisi ryhdistäytyä tämän blogikirjoittelun kanssa. Muutama raakilekirjoitelma odottaa työstämistä loppuun asti. Ja jotain cosplayn kaltaisia juttuja on tullut tässä hiljaiselon aikanakin tehtyä.

Onko tämä nyt se comeback?

 Hei taas.

Jaa… ajattelin, että blogin pisin tauko olisi saavutettu jo kahden edellisen merkinnän välillä, mutta ei selvästi. Reippaat viisi kuukautta on vierähtänyt. Jotain tällä välillä on tapahtunut pukujenkin osalta, mutta se on hieman sekalaista. Edellisen merkinnän aikaan olen ollut aivan äärettömän väsymyksen partaalla kaiken koulusäätämisen kanssa. Kesän aikana tapahtui yhtä sun toista, mikä vei ajan ja voimat. Merkittäviä ja peruuttamattomia elämänmuutoksia on pitänyt käsitellä (ja käsittelen edelleen), mikä on tapahtunut osittain cosplayn ja osittain muiden keinojen kautta. Suoraan sanottuna on ollut aivan paskaa. Kesän valopilkkuina ovat onneksi olleet jälleen työt ja väki siellä sekä kaukaiset ystävät, jotka pääsivät vierailemaan sopivana jatkumona synkimpien hetkien aikaan. Koulu ei alkaessaan myöskään antanut armoa, mutta paluu lähiopetukseen, opiskelijatapahtumien uusi elämä, luokkakaverit ja harjoittelu ovat helpottaneet omaa olemistani näin syksyn edetessä. Edelleen on mieli maassa ja asiat osittain täysin levällään, mutta yritän ottaa koppia taas niistä asioista, joista voin. Se elämästä tähän saumaan.

Muokkasin välissä myös peruukkia hitusen uuteen uskoon.

Viimeksi kirjoittelin siitä, kuinka Reki oli vielä vaiheessa. Nyt poika on jo käyttökunnossa, mutta ihan 100% valmis hän ei ole. Onneksi on tekeillä eräs cosplay-kaksonen, joka aina satunnaisesti auttelee asun ja rekvisiitan etenemisessä. Tekla on ollut saman puvun äärellä, ja olen saanut ilon hyötyä siitä myös itse. Posti kiikutti minulle ensin hikinauhan Rekille ja nyt aivan vasta tarran Rekin lautaan. Lautaa on tullut työstettyä pikkuhiljaa kesän aikana, mutta tietyssä kohtaa homma tyssäsi. Nyt, kun Teklan tekemä hieno tarra on hallussani, olen taas askeleen lähempänä valmista lautaa, ja jopa siitä innoissani.

Tyydyttävää ja parasta.

Ostin leluosastolta halvan skeittilaudan, koska käytettyjä ei tuntunut löytyvän tältä alueelta mistään. Mitään temppuja tai muita ei tämä lauta minun allani kestä, mutta kyllä sillä rullaa. Laudan pohja oli kuvioitu teipatulla printillä, jonka sain irti kastelemalla sen ja repimällä. Tämä oli hyvin rentouttavaa puuhaa ja nautin siitä täysin rinnoin (tämmöiset repimisjutut tekee hyvää). Kun tarra oli irti, hioin laudan alapinnan ennen maalausta. Maalauksen tein ihan pohjamaalia myöten akryylimaaleilla. Pohjamaalin ohensin ja vedin laudan sillä muutamaan kertaan. Jäljensin muut kuviot lautaan lyijykynällä ja maalasin ne käsin. Jälleen muistin sen, kuinka maalaaminen minua ahdistaa, mutta enimmäkseen siitäkin on jo selvitty. Homma tyssäsi tietenkin siinä kohtaa, kun kaikista tarkimmat kuviot olivat enää jäljellä. 

Tämänhetkinen vaihe.

Viime merkinnän aikaan Rekin kengät olivat vasta teippeihin puettuina. Pohdin ja mietin, että millä ihmeellä maalaan ne sinisiksi, mutta lopulta päätin olla uhkarohkea ja kokeilla spraymaaleja. Tämä on omanlaisensa testi, koska kesän töissä tuli pyöriteltyä taas maaleja päivästä toiseen, ja sitä kautta uteliaisuus heräsi. Teoriassa ja minun (sekä työkavereiden) tietämyksen mukaan spraymaalin pitäisi toimiakin. Ainakin toistaiseksi maalit ovat kestäneet ihan hyvin, mutta kengät eivät vielä ole todellisessa käytössä olleetkaan. Keltaisten raitojen kanssa en lähtenyt seikkailulle, joten ne maalasin vain kangasmaalilla, grillasin auringossa ja toivon parasta.

Kiilto on vähän meh, mutta muuten toimii.

Sitten oli vielä puvun pikkiriikkisin osa eli S-pinssi. Pyörittelin päässäni hetken sitä, mistä moisen teen, mutta sitten muistin, että minulla on vuosien takaa jemmassa Sinooperista (lue: vanhaa) ostettua kutistemuovia. En ole koskaan sitä aiemmin käyttänyt, mutta tämä vaikutti otolliselta tilaisuudelta.

Ennen paistoa.

Ensin piti tietenkin tutustua materiaaliin ja sen ominaisuuksiin sekä selvittää pienten esineiden todellinen kutistumisprosentti. Tuoteseloste sanoi 50%, mutta todellisuudessa se oli lähempänä 70%. Ensimmäiset testit ja yritelmät väritin tusseilla, koska halusin pinsseihin kirkkaat ja tasaiset värit. Lopputulos oli se, että tussit sotkivat aivan kaiken kutistamisen jälkeen. Ongelmakseni muodostui myös se, että minulla oli ainoastaan kirkasta kutistemuovia, joka ei oikein toiminut tässä kohtaa.

Tussisotkuja, ja oikeaa kokoa etsimässä.

Pahvitekele. Voi, että se on hirveä.

Hylkäsin kertaalleen muovin ja tein pinssin pahvista ja UV-hartsista. Olin jo ihan valmis menemään tällä, kunnes tajusin, että valkoinen kutistemuovi olisi parempi ja voisin siinäkin käyttää UV-hartsia. Hankin lisää muovia ja kokeilin kuvan värittämistä myös puuväreillä. Tämä toimi oikein mainiosti, ja lopuksi sinetöin kuvion UV-hartsilla, jotta kuvio ei sotkeudu.

Tämä on paljon parempi.

Rekin jälkeen minulla oli suunnitelmissa lähteä työstämään Linkkiä, mutta jotenkin se ei ottanut tuulta alleen, vaikka kankaat oli ostettu ja miekan kaavaa piirrelty jo kevään puolella. Näin jälkikäteen todettuna ihan hyvä, koska en mitenkään olisi ollut siinä mielentilassa, että tuotettu jälki olisi ollut tyydyttävää. Ajattelinkin sitten jättää Linkin työstettäväksi tylsiksi talvi-illoiksi sillä intensiteetillä, jonka poika ansaitseekin. Linkin sijaan lähdin tekemään ex tempore taas yhtä sankaria. Hot&Cold-poika, Todoroki Shouto, on puhutellut minua jo Boku no Heroacademian alusta lähtien. Jokin kuitenkin on aina tullut minun ja tämän kaksinapaisen teinin väliin.

Hassu poika.

Todoroki on nyt kuitenkin ottanut Linkin paikan, ja on se tämän hetken keskittymisen kohde. Kertoilen Todorokista kuitenkin toisessa merkinnässä vähän enemmän.

Tähän loppuun vielä kirjoittelen Shumiconsita, koska se lämmitti sydäntäni jotenkin erityisen paljon. Shumicon järjestettiin etätapahtumana 25.9., ja itse seurasin ohjelmaa koko päivän. Pienestä repertuaarista huolimatta ohjelmakartta oli täyttä tavaraa. Jopa K-popluento, joka ei sytyttänyt minua täysin kuvauksen perusteella, oli lopulta hyvin viihdyttävä näin ihmiselle, joka ei juuri K-poppia kuluta. Olin itse myös innoissani siitä, että Shumiconissa nähtiin hieman uudemmalla mausteella Photoshoot-kisa. Selfie-sarja oli suuri positiivinen yllätys. Osallistuin itse myös TikTok-haasteeseen, koska se oli myös piristävä uusi tulokas. En missään vaiheessa ihan hirveästi ole innostunut näistä etä-conien ’rykäise kasaan joku yhden illan puku, jota et oikeasti koskaan tule käyttämään’ -kisoista, vaikka niitä olen seurannut ja vähän myös osallistunut. TikTok-haasteessa oli hyvät raamit ja konsepti, tuotiin tätä uutta some-alustaa myös enemmän mukaan sceneen eikä se todellisuudessa ollut edes kilpailu vaan arvonta. Yhtään ei haittaa se, että arpaonni minua suosi myös.

JEEEEE! Tuo korttikin oli tosi symppis. Varsinkin tuo kuorintamömmelö on ollut ihana!

Suuri toive on, että Shumicon saisi jalansijaa, ja toteutuisi tulevaisuudessa livenä ihan vakituisesti. Cosplaylle omistautunutta tapahtumaa ei ole ollut vuosiin, joten kaikki kannustukseni menee Shumiconille.

Haaveita oli taas pilvin pimein siitä, mitä kaikkia pukuja kesällä olisin halunnut päästä kuvaamaan, mutta kaikki jäi kuvaamatta. Kaikki se, säätäminen, suunnittelu, organisoiminen ja huolehtiminen, ei yhtään maistunut kaiken keskellä. Jos joku muu olisi ottanut ohjat, olisin varmasti lähtenyt heti mukaan. Ja tietenkin, koska mitään live-tapahtumia ei ole ollut mailla ei halmeilla, ei ole edes coniräpsyjä mistään puvuista. Tietyllä tavalla harmittaa, koska kesä tuli ja kesä meni ja nyt eletään taas loskapaskan keskellä, mutta samalla tiedän, että omat voimat eivät olisi riittäneetkään kummoiseen.

Kaiken tämän sönkötyksen jälkeen, en kehtaa Todorokin etenemisestä enää kirjoitella, ettei merkinnästä tule vielä pahempi sillisalaatti ja kilometrin mittainen. Mouru ja Cossilortto suunnittelivat Twitterin puolella cosplay-blogien uudelleen tulemista, ja minä olen täällä valmiina sitä hätää nostamassa lippua salkoon. Vaikka olo on edelleen välistä hyvin kurja, olen silti taas innoissani cosplayhin liittyvistä asioista. Tämä on kuitenkin minulle yksi parhaista salvoista ja lääkkeistä, joten sen kanssa mennään myös eteenpäin.

Fukka kiittää.

PS: Toivotaan, että seuraava merkintä tulee edes jotenkin järkevän ajan kuluessa.