Moi!
Olen löytänyt tieni kotikoloon ja saanut itseni jotenkin edes raiteille. Animecon oli ja meni. Viikonlopun aikana oli välillä kyllä niin suurta tunnemyräkkää erinäisten asioiden suhteen, että en edes jaksa. Meni hyvin ja meni päin persettä. Välistä koko tapahtuma tuntui aikamatkailulta vuoteen 2008.
Suurin takapakki tuli heti majoituksessa. Koska rahapolitiikka ja hetkellinen sekopäisyys, löysimme tiemme lattiamajoitukseen. Aikanaan Nekoconin lattiamajoitus oli hyvinkin toimiva, joten emme osanneet sitä kaikkea kuraa. Olimme ensimmäisten joukossa ovenrivassa kiinni, koska infoviestit olivat antaneet ymmärtää, että paikan päällä on nopeat syövät hitaat -periaate. Monista syistä halusimme luokkamajoitukseen (1. rauhaa, 2. oma tila 3. rauhaa). No, ilmoittauduttuamme saimme huomata, että meidät oli sijoitettu saliin. Vittu. Järjestely oli yksinkertaisuudessaan typerä, että sali täytettiin ensimmäisenä ja luokkapaikat vasta sen jälkeen. Olisin ihan hyvin voinut istua pihalla auringossa pari tuntia ylimääräistä, jos olisin sen tiennyt. Ei enää ikinä lattiamajoitukseen.
Koko perjantai meni hieman säädellessä asioita. Pukujen ja peruukkien kanssa piti sumplia. Lauantaipäivän K-On! puvut olivat suht valmiina, mutta itseltäni ja meidän Miolta uupuivat vielä peruukit. Omani jätti tulematta ajoissa vuosi takaperin ja käytin Yuin vanhaa peruukkia, mutta nyt oli käytössä uusi, mikä piti muokata lattiamajoituksen vessassa. Miomme peruukki oli tehnyt nyt samat ja jäänyt matkalle, mutta onneksi löytyi toinen saksittava. Itse en ollut nukkunut pariin viikkoon kunnolla, joten hoidin kaikki asiat suht kohdalleen ennen kuin lähdin tutimaan.
 |
Kun on vuoden aikana laihtunut, näyttää säkki vielä enemmän säkiltä.
Kuvasi Kide |
Lauantai lähti kiireessä käyntiin, koska piti keretä hakemaan Kaoru Morin nimikirjoitustilaisuuden liput heti aamusta. Cosplay-kisan ja konsertin liput onneksi saatiin samasta syssystä. Vähän kyllä mietitytti aamulla se, että jonotimme sisään, että pääsisimme jonottamaan... Liput saatiin ja päivä lähti pyörimään.
Minulle mieleistä ohjelmaa oli yllättävän paljon, mikä oli hyvä ja huono juttu. Tekemistä oli, mutta en todellakaan olisi kerennyt kaikkiin ohjelmiin. Lauantaina kävimme katsomassa avajaiset, cosplay-löpinää, kisat, konsertin ja tietenkin Morin nimikirjoituket tuli haettua.
 |
Kaikki Keijot! Meillä on Mio!
Ritsu: woodi, Azusa: Kangaskasa, Mugi: Rorune, Mio: Soffi ja Yui: miä.
Kuvasi Kide |
Parempaa cosplay'ta - cossaajan omilla ehdoilla ei ollut aivan sitä, mitä odotin. Olin valmistautunut suhteellisen geneeriseen cosplay-ohjepakettiin, mutta sisältö oli aivan muuta. Otsikointi oli mielestäni harhaanjohtava, koska nuo "omat ehdot" olivat lähinnä ympäristön luomia ja asettamia sääntöjä siitä, mikä toimii ja mikä ei cosplay'ssa (tai mikä on kaunista ja mikä ei). Luento ei ehkä ollut suunnattu minulle. Vaikka asia oli mielenkiintoista ja osasta olen täysin samaa mieltä, sen esille tuonti oli kehno. Puhujat antoivat itsestään hyvin ylimielisen kuvan tuodessaan asioita esiin. Itseäni oikeasti alkoi ärsyttämään 'tämä on absoluuttinen totuus' -asenne, joka heistä huokui välillä. Lisäksi satunnaiset pienet asiavirheet, joilla ei oikeasti ole niin paljoa, väliä jäivät kaivertamaan (esim. se, että kaikkia miekkoja
ei pidetä kädessä samalla tavalla). Asia oli hyvää, mutta ohjelma olisi voinut olla huomattavasti mielekkäämpi, jos toteutus olisi ollut toinen.
Pukukilpailu ja Kääpägaala olivat hieman pettymys. Olin ymmärtänyt, että Kääpägaalan kisaajat kisaisivat toisiaan vastaan ihan cosplay-kilpailun muodossa, mutta konsepti olikin hieman eri. Gaalan ensimmäisellä kierroksella olin aivan kympillä mukana ja ihan pähkinöinä, mutta toinen ja kolmas kierros eivät tarjonneet mitään uutta tai jännittävää, joten innostus loppui lyhyeen. Pukukilpailu taas puolestaan oli mallia liukuhihna, joka tuli nähtyä jo edellisen vuoden Traconissa. Se oli tuolloinkin tylsä ja se oli myös nyt äärettömän tylsä. En muista puvuista juuri muita kuin voittajat. Vielä kerran kuitenkin onneksi olkoon voittajille! Olette sen ansainneet!
 |
Pulahdimme Desupallomereen!
Kuvasi: Japsu? Kide? Joku? |
Kisan jälkeen meni taas jonotukseski, kun lähdimme hakemaan Morin nimikirjoituksia. Onneksi jonossa oli jännää ja pääsimme höpöttelemään höpöistä asioista. Mori ja hänen assistenttinsa olivat aivan hurmaavia ja ihastelivat meidän K-On!-pukujamme ja varsinkin Mugin kulmakarvoja. Jotenkin koko tilanne oli hyvin hurmaava ja leppoisa.
 |
| Jee! |
Animekonsertti oli jälleen hieno, vaikka tällä kertaa en itkeskellyt. Solistin mukana olo ei tuonut itselleni mitään uutta tai mullistavaa, koska kappaleet joihin lauluosuus kuului eivät ole niin lähellä sydäntäni. Pidän niistä ilmankin laulua. Videot puolestaan olivat hieman ristiriitainen uusi elementti. Toisaalta oli mukava katsella muutakin kuin yhtä ja samaa kuvaa, mutta välillä huomasin keskittyväni enemmän videoon kuin musiikkiin. Varsinkin sellaisten kappaleiden kohdalla, jotka eivät olleet minulle niin tuttuja.
Lauantai-sunnuntaiyö oli askartelujen aikaa, kun pukuja väsättiin viimetinkaan. Ei tätä enää ikinä. Itse olin muka jo luovuttanut oman pukuni suhteen, mutta ryhdyin silti tekemään pikku yksityiskohtia kera orjatyövoiman. Kuukausi ei ole tarpeeksi aikaa Kaoru Mori -puvulle. Varsinkaan, jos tekee 6 päiväistä työviikkoa illassa ja käy emotionaalista vuoristorataa muun elämän kanssa samaan aikaan. Ei tätä enää koskaan.
En koskaan ole ollut näin tyytymätön pukuuni. Tiukka aikataulu pisti oikomaan niin monessa kohtaa pukua tehdessä, että oksettaa. Jos aikaa olisi ollut edes viikko enemmän ja voimavaroja hitusen runsaammin, puvusta olisi tullut paljon parempi. Rehellisesti sanottuna vihaan koko pukua. Vihaan niin perkeleen paljon. Sitä tehdessä minulla ei enää ollut kivaa samalla tavalla kuin yleensä cosplay'n parissa ja en halunnut tehdä sitä eteenpäin ollenkaan. Puvussa on niin paljon korjattavaa, että osa vaatteista olisi helpompi tehdä vain kokonaan uudestaan.
 |
| Morsioni mun: Kangaskasa ja miä. |
Puvut kuitenkin saatiin jollekkin mallille sunnuntaiaamuun mennessä ja sitten ne vedettiin päälle. Sunnuntai oli päivänä hyvin monitasoinen. Kaikki olimme pirun väsyneitä, minä äärettömän pahalla tuulella ja kiirettä piti. Olimme siis esityskisailemassa sekä woodi ja Kasa olivat molemmat pitämässä luentoja. Syöksyilimme lavan taakse ja takaisin. Takahuoneessa pääsimme myös tapaamaan Morin toistamiseen.
Morin tapaaminen Farsamin asussa oli hirvein ja hienoin asia ikinä. Yksi suurimmista haaveistani on ollut päästä näyttämään oma pukuni sarjan luojalle ja nähdä kuinka siihen reagoidaan. Omat tuntemukseni pukuani kohtaan eivät tehneet kohtaamisesta mitenkään helppoa. Saati se, että Mori kuitenkin on hyvin perehtynyt sarjojensa pukuhistorialliseen puoleen. En itse tosiaan päässyt ajoissa kirjastoon tutkimaan pukuhistoriaa näitä pukuja varten, joten kaikki oli kaavoitettu ja tehty vain referenssikuvien perusteella. Tiesin, että kaikki tekotavat eivät olleet lähelläkään autenttista. Minua oikeasti hirvitti ihan suunnattomasti.
Miten se kisa sitten? Tällä kertaa minulla ei ollut osaa eikä arpaa sen päähänpiston kanssa, että lähtisimme kisaamaan. Esityksen sisällön kanssa en myöskään hirveästi ollut kosketuksissa. Hieman dramaturgista säätöä, ohjausta ja paikoituksia puin sen yhden ainoan kerran, kun harjoittelimme esitystä ennen Kuopioon lähtöä. On hyvä tehdä esitystä, kun ihmiset asuvat Oulussa, Rovaniemellä ja Vantaalla.
 |
| Paras rekvisiitta on parasta. |
Kisa tuntui hirveän erilaiselta muihin verrattuna. Cosplay-mammat olivat ihania ja osasivat hoitaa hommansa hyvin. Tykkään myös Musiikkikeskuksen takahuoneesta, koska siinä on selkeä tila, missä olla ja völlyä. Tulee otettua paremmin kontaktia muihin kisaajiin ja aikakin kuluu siinä sitten. Tällä kertaa en edes kärsinyt samalla tavalla perinteisestä kisa-angstistani, vaikka muuten kyllä ahdisti. Koko takahuone oli kokenut jonkinmoisen Oulu-invaasion, kun joka nurkassa oli joku siltä suunnalta. Kisa omalta osaltani oli lavalle ja ulos. En odottanut mitään, pääsin pyörähtämään lavalla ja se riitti. Sain katsella lähes koko kisan ja hykerrellä muiden esityksille. Olivat hyvin kivoja.
Sitten olikin päättäjäisten vuoro. Oli tuskaisaakin tuskaisempaa istua Musiikkikeskuksen isossa salissa ja odotella tuloksia, koska oli niin pirun kuuma! Yleensä takahuone ja iso sali ovat ne kaikista viileimmät tilat koko puljussa, mutta nyt oli niin kuuma, että teki mieli valua tuolin reunalta alas lattialle lammikkona. Hajoilin sisällä, kun esityskisan kolmas sija ilmoitettiin, koska tiesin jo ensimmäisestä perustelusta, että se oli me. Kisa oli kovatasoinen, enkä osannut uskoa, että meidän pikku rykäisy ylsi kolmanneksi. Toinen ja ensimmäinen sija olivat täysin voittonsa ansainneet! Lavalla naamastani ehkä näkyi kuinka hyvilläni olin heidän puolestaan. ONNEA! Oolitte siistejä!
Matka kotiin päin oli väsynyt ja vammainen. Yölliset liian vakavat, elämää suuremmat keskustelut eivät tee hyvää ihmiselle conin jälkeen.
 |
| Jossain Muhoksen laitamilla, keskellä yötä, on hyvä leikkiä kaktuksia. |
Acon oli kahden ääripään con; täyttä paskaa ja ihan huippua. Kiitos siitä? Nyt olen täysin hajalla ja haluan keskittyä muihin juttuihin vähän aikaa ja pitää lomaa cosplay'sta. Tykkään elää muutakin elämää. Haluan ottaa aurinkoa, uida, rullaluistella, nauttia kesästä ja käydä pussikaljalla. Kaikkea, mitä tähän mennessä en ole kerennyt tehdä tälle kesää. Päivittelen ehkä jotain Farsamin tekemisestä, koska siellä on ihan jänniä juttuja, mutta tulevaisuutta en mieti yhtään sen enempää kuin on aivan pakko.
Fukka kiittää ja kumartaa.
