Vuosipäivän juhlaa! - Tracon 2023

Hip hei!

Se on coniraportin paikka taas. Tätä kirjoittaessa pärisen vielä Traconista ja tuntuu, että sen jälkimainingit vain jatkuvat jatkumistaan. Tällä kertaa tapahtumasta jäi todella hyvät tunnelmat, joten en yhtään pane pahakseni sitä, että saan velloa tuossa samassa tunteessa vielä pidempään. Kuitenkin asiaan! Vuoden 2023 Tracon järjestettiin siis 8.–10.9. ja jälleen kerran Tampere-talolla.

Kaikki elikot matkassa!

Matka alkoi perjantaina, kun hyppäsin junaan Tamperetta kohti. Sitä sitten huristeltiin Tamperetta ja Traconia kohti. Heti alkuun badgen noudossa oli pientä sekoilua, koska en saanut työvoimalle kuuluvaa paitaa jonkin sortin teknisten haasteiden vuoksi. Muuten perjantain coniohjelmaan ei hirveästi varsinaista katseltavaa kuulunut, vaikka mielenkiintoa olisikin ollut. Maijan kangasopas olisi kovasti kiinnostunut, mutta samaan aikaan järjestettiin cosplay-työvoiman yms. tutustumiskierros lavan takatiloihin. Aivan välttämätön tuo visiitti ei minulle olisi ollut, koska tilat ovat hyvinkin tutut, mutta asiat ovat voineet aina muuttua, joten kävin näyttämässä naamaani. Sen sijaan parasta oli se, että ehdin käymään myyntipöytäsalissa ihan siviileissä! Kaikki pöydät eivät olleet vielä täysin pystyssä, mutta löysin erittäin hyviä juttuja silti! Tämän kummempia koitoksia ei perjantaihin kuulunut.

Elikot valmiina valloittamaan Tampere-talon!

Kuten edellisessä merkinnässä mainitsin, tällä kertaa en tehnyt mitään uutta pukua Traconiin, vaan kaivelin kaappeja ja otin vanhoja pukuja mukaan. Valikoin pukuja sillä ajatuksella, että niissä on mahdollista liikkua helposti ja että ainakin toinen on helppo riisua nopeasti. Lauantain puvuksi valikoitui Gakupo, jolle tein myös uudet housut aikani kuluksi. Vanhat housut ovat aina olleet hieman epäkäytännölliset, mutta nyt niistä lopulta hajosi myös vetoketju, joten uudet pöksyt olivat paikallaan. Löysin kankaan alelaarista jo aikoja sitten, joten Gakupo oli saamassa uudet housut joka tapauksessa jossain välissä. Sattui myös niin, että käytin Gakupoa ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten Traconissa, joten tavallaan meillä oli myös vuosipäivä.

Näiden pohjana on muuten Haurun housujen kaava.

Lauantai alkoi niin lujaa kuin vain mahdollista. Herätys oli aikainen, koska minut oli pyydetty yhdeksi WCS-karsintojen tuomariksi. Vaikka majapaikkani olikin lähin mahdollinen, tuli minulle aamulla silti kiire. Gakupon naama veikin enemmän aikaa kuin olin arvioinut. Tästä syystä päätin jättää osan puvusta pois päältä tuomaroinnin ajaksi, mikä osoittautui muutenkin hyväksi päätökseksi, koska lauantaina oli KUUMA. Tuomaroinnit alkoivat siis hyvissä ajoin aamulla. Harmillisesti muutamia peruutuksia oli tullut, mutta onneksi kisassa oli silti edelleen monta paria mukana. Kanssatuomareinani toimivat tietenkin Suomen viimeisin WCS-edustustiimi, eli Moemoefever ja Pinyamiu, sekä puolalainen kunniavieras Shappi.

Tän jätkän naama vaan kerää lisää tavaraa vuosi vuodelta.

Tällä kertaa tuomarointi tuntui hyvin rennolta. Aikataulu ei ollut mikään supertiukka ja ainakin itse koin, että jokaiselle parille oli riittävästi aikaa. Peruutuksien vuoksi aikaa oli myös jutustelulle niinkin mielekkäistä aiheista kuten verotus ja kouluaineet. Meinasin vähän jännittää tuomarointia, koska en ole aiemmin ollut tuomarin asemassa tuomaroinnissa, joka toteutetaan englanniksi. Luotan kyllä omaan kielitaitooni, mutta jostain syystä pelkäsin, että sanat unohtuvat :D (Näin jälkikäteen ajateltuna, jännittäminen oli kyllä aivan pöljää, koska olenhan kuitenkin ollut itse tuomaroitavana englanniksi useamman kerran.) Omasta näkökulmastani tuomarointi toimi kaikin puolin hyvin; kisaajat olivat reippaita ja pääsivät kertomaan puvuistaan, me tuomarit pääsimme hyvin tutkailemaan kisaajien pukuja ja työskentely tuomaristona oli todella sujuvaa. Toivon kovasti, että kisaajille on jäänyt tuomaroinnista yhtä lailla positiivinen kokemus.

Elikot (ja miä) selviytymässä lauantaista.

Tuomarointien päätyttyä pääsin vihdoin laittamaan loputkin puvusta päälle ja kiertelemään vähän conialuetta. Tein pyörähdyksen taidekujalla, mutta se jäi täysin nysäksi, koska siellä oli väkeä aivan pipona. Minkä lisäksi jäin suustani kiinni. Hetkellisesti ehdin työntää nenäni ulos asti ja istahtaa ennen Shappin ja Kanton luentoa, jota olin menossa kuulemaan lähinnä siksi, että ulkomaalaisilla harrastajilla on yleensä erilaisia näkemyksiä, jotka johtuvat kulttuurisista eroista. Tietenkin myös se, että molemmat kunniavieraat ovat nähneet kisoja myös muissa maissa antaa heille perspektiiviä, joka minua kiinnostaa.

Olisinpa hoksannut ottaa kuvan myös viimeisestä diasta. 

Viihdyin luennolla oikein hyvin. Rennompi ja keskustelevampi lähestymistapa oli oikein toimiva. En todellakaan ollut luennon varsinaista kohdeyleisöä (Shappi jopa kysyi, mitä ihmettä edes teen yleisössä :D), joten jännittävintä minulle oli kuulla siitä, miten cosplay-kilpailut toimivat ja miten niitä järjestetään Puolassa. Nautin suuresti myös Shappin ja Kanton hämmästelyistä, joka liittyi kulttuurisiin eroihin niin cosplayssa kuin muussakin. Sitä alkaa nähdä oman normaalinsakin eri tavalla, kun rinnalle tuodaan erilaisia tapoja toimia. Sain seurata tätä ihmettelyä Shappin osalta myös myöhemmin takahuoneessa ja cosplay-kisojen katsomossa. Olin suuresti huvittunut.

Kuva: Nyymix
Me hehkeät tuomarit
Shappi, miä, Moemoefever ja Pinyamiu

Hyvin nopeasti luennon jälkeen sain kipitellä takaisin takahuoneeseen odottelemaan kisojen alkua. Tapansa mukaan WCS-kisattiin ensimmäisenä, jotta meille tuomareille olisi mahdollisimman paljon aikaa pähkäillä. Tällä kertaa kuitenkin olimme jo pukutuomaroinnin jälkeen ehtineet ynnätä yhteen ajatuksiamme ja olimme koko tuomariston kesken hyvin yksimielisiä, kun myös esitykset oli nähty. Jatek ja Lunatar hurmasivat meidät puvuillaan ja esityksellään, joten suuret hurraa-huudot uudelle WCS-edustusparillemme!

Kuva: Nyymix
WCS-potretti!
Keskellä tuorein edustuspari Jatek ja Lunatar!

Sujuvan tuomaroinnin ansiosta pääsimme hipsimään katsomon puolelle vielä NCC-esitysten loppupuolella. Valitettavasti ehdimme nähdä vain yhden NCC-esityksen, mutta pukukisan kokeneiden sarjan näimme kokonaan. Suuresti onnea vielä AG:lle, joka lähtee edustamaan Suomea NCC-finaaliin! Esitystä en ole vieläkään nähnyt, mutta näin vuolaasti itkeviä naamoja takahuoneessa AG:n esityksen jälkeen. Tietenkin onneksi olkoon myös muille sijoittuneille! Kokeneiden kategoriassa taso oli todella kova!

Kuva: Nyymix
Tämän puvun etenemistä on ollut niin ihana seurata!

Kisojen jälkeen lauantaina jäljellä oli vielä palautteet. Olin todella iloinen siitä, että niin moni pari tuli pyytämään palautetta. Myös palautteen annosta minulla jäi hyvät kutinat. Jälleen kerran toivon, että sama pätee myös kisaajille. Me tuomarit olemme kuitenkin kisaajia varten. Minulle kaikista miellekäin osa tuomarointia on palautteen anto ja nimenomaan kasvotusten. Tällöin sekä kisaajalla että tuomarilla on todellinen käsitys kokonaisuudesta, jonka kisaajat ovat luoneet. Tuolloin on mahdollista vaihtaa ajatuksia ja näkemyksiä ihan eri tavalla. Palautteen tarkoitus on myös kannustaa ja parhaimmillaan antaa kisaajalle uusia työkaluja tuleviin projekteihin.

Minä, menossa hissillä ylös heittämään vaatetta pois, ja minä, menossa hissillä alas valkoisena makkarana.

Sunnuntain puvuksi olin valinnut toisen vanhan Vocaloidin, Lenin, joka on peräsin vuodelta 2017. Suurimpana syynä Lenin valitsemiseen oli tosiaan se, että jäbällä on mukavimmat housut ja muu puku on helppo ottaa pois päältä matkustamista varten. Ihme kyllä Len ei juurikaan ole vaatinut korjailuja, vaikka puku on aikanaan tehty alle kahdessa viikossa. Sen verran jäbä sai päivitystä, että käytössä oli uudet ruskeat piilolinssit ja tietenkin meikki on tätä nykyä ihan eri kaliiberia, vaikka samanlaisia elementtejä siinä on edelleen. (Jännäsin vähän meikin kanssa, koska tein ennen Traconia testin, josta tuli aivan liian tumma, joten pelkäsin, että teen saman virheen uudestaan sunnuntaina.)

Lenin naama päivitettynä vuoteen 2023.

Sunnuntaina oli huomattavasti rauhallisempi päivä, mutta silti tuntui siltä kuin se olisi hurahtanut ohi. Sain itseni kasaan hyvissä ajoin, ja käväisin jopa kierroksen vielä myyntipöytäsalissa sekä taidekujalla. Kerkesin myös höpöttelemään tuttujen kanssa hyvän tovin ennen kuin raahauduin sille ainoalle luennolle, jonka kävin sunnuntaina katsomassa.

Elikot oppimassa uutta.

Kyseessä oli majon 3D-tulostuslluento, joka oli hyvin jännittävä. 3D-tulostus on tuttua minulle ainoastaan teoriassa, mutta mallintamista olen opiskellut ihan vähäsen. Luento tarjosi paljon hyviä vinkkejä näin minun näkökulmastani, vaikka mitään aivan maata mullistavaa ei kuitenkaan tullut vastaan. Tietenkään en ihan kaikkea tarjottua tietoa osaa edes arvostaa, koska en niin hirveästi 3D-tulostuksesta haaveilekaan (koska käsityö <3) eikä minulla ole laittaa siihen tällä hetkellä resursseja (eli pöytätilaa). Aina on kuitenkin kiva oppia uutta ja nähdä osaavien ihmisten tuotoksia.

Nyt on jännä.

Sunnuntain cosplay-kilpailut olivatkin viimeinen ohjelmanumero tälle Tracon-seikkailulle. Tällä kertaa, kun sai rauhassa istua katsomossa, pääsin kunnolla ihastelemaan kisojen grafiikoita ynnä muita. Grafiikat nostavat kisojen tunnelmaa niin hurjasti! Olen myös todella iloinen siitä, että kaikissa Traconin kisoissa oli niin paljon osallistujia! Ainoa miinuspuoli tässä on kuitenkin se, että kisaajia oli niin paljon, että kategoriat alkoivat mennä omassa päässäni sekaisin. Varsinkin, kun kaikki kisaajat nykyään kutsutaan lavalle pönöttämään palkintojenjaon ajaksi.

Ylä-screenin hyödyntäminen lämmittää sydäntä niin kovasti!

Kisojen jälkeen olikin aika suunnata kohti kotia. Kokonaisuudessaan minulla oli siis todella onnistunut viikonloppu. Tietenkin kiireen takia kaikkia tuttuja ei ehtinyt nähdä kunnolla, mutta joskus käy näin. Puvuistakaan ei tullut otettua mitään kuvia. Hyvä, että oli jotain, mitä tunkea tähän merkintään. Muutamat taidekujamyyjät menivät minulta myös ohi, koska en jaksanut rampata taidekujalla joka päivä. Löysin siitä huolimatta aarteita! Etenkin olen iloinen siitä, että sain vihdoin ostettua Korsetin paluu -kirjan, joka on ollut ostoslistallani jo sen ilmestymisestä lähtien.

Ostin vain kolmet korvakorut!

Yhdenlaisena sivujuonena tähän loppuun haluan vielä todeta, että olen hirmu iloinen siitä, että minulla on vanhoja pukuja, joiden käyttäminen jopa 10 vuoden jälkeen ei aiheuta kylmiäväreitä. Vaikka esimerkiksi Gakupossa on asioita, joita voisin korjailla ihan huolella, jos lähtisin hifistelemään, on puku silti laadullisesti sitä tasoa, että sen kehtaa vetää päälle. Tietenkin tähän liittyy myös pukujen kestävyys, jota olen ruennut vaalimaan kunnolla vuodesta 2012 lähtien (’ei enää hakaneuloja’ -motto tuli silloin käyttöön). Viime vuosina suhtautumiseni tähän harrastukseen on muuttunut, ja sitä mukaa olen halunnut myös lisätä vanhojen pukujen käyttöä. Niin sanotusti lisää vastinetta rahalle ja vaivalle, mutta myös ekologisuuden lisääminen omassa harrastamisessani pukujen uudelleen käyttämisen kautta. Näyttää siltä, että ostopukujen lisääntyessä myös kertakäyttöpukuilu on kasvanut roimasti pikamuotikulttuurin kyljessä. Tätä toimintatapaa haluan itse välttää tulevaisuudessa käyttämällä ja korjaamalla vanhoja pukuja mahdollisimman paljon.

Tämä oli tässä tällä kertaa, joten Fukka kiittää!

PS: Tracon jätti jälkeensä myös tajuttomat pukupärinät, mutta nyt pitäisi osata priorisoida omaa elämää monessa kohtaa.

Ei enää kakkaperuukkeja

Moi!

Matsucon on viikon päästä. Ei ollut tarkoitus tehdä sinne mitään uutta, mutta hups. Lipsahti. Toiselle päivälle aloin väsäämään jo tuota mainittua Kagamine Leniä World Domination How To -videosta. Toiselle päivälle en ole vielä keksinyt, mitä laitan päälle eli ehdotuksia otetaan vastaan. Cosplay-komerosta voi käydä mulkoilemassa, mitä on tarjolla. Laitan ehkä Twitterin puolelle jossain välissä ihan kunnon kyselyä asiasta.

Luultavasti lauantaina olisi sitten luvassa maailman valloitusta. Tilasin Lenille peruukin, mutta en yhtään odottanut saavani sitä ennen Matsuconia. Viikko meni ja oho, peruukki oli jo kotona. Ja sitten tajusin, että Lenillä ei olekaan poninhäntää tässä versiossa...

Rähinä päälle!

Onnekseni ja epäonnekseni olin niin pärinöissäni tästä puvusta, että päätin uhmata todellisuutta ja käytää yhtä Juhanan hylätyistä peruukeista Lenillä. Vähän kakka peruukki, mutta kyllähän se nyt tähän passaa. Voi minua.

Lähtötilanne.

Peruukki oli puoliksi kalju, joten päätin leikata pitkän peruukin lyhemmäksi ja tehdä hiuskuitunauhoja ylijäämäkarvasta. Yhden ainoan kerran olen itse tehnyt kuitunauhoja, ja se oli katastrooffi. Suosiolla olen sen touhun jättänyt välistä tuon yhden kerran jälkeen, mutta pärinä ei antanut nyt periksi. Nauhoja oli saatava ja ne tehtiin itse.

Se ei ollutkaan niin pyllystä kuin muistelin, mutta vähän ärsyttävää silti. 

Tämän peruukki seikkailun jälkeen aion sanoa 'Ei' kaikkien kakkaperuukkien suuritöiselle muokkaamiselle. Sen lisäksi, että olin menettää järkeni tämän homman kanssa, minulta tällä hetkellä puuttuu myös omia hiuksia ohimoiltani aika reippaasti. Kuitunauhojen lisäämisen jälkeen peruukki oli kyllä hyvin tuuhea, mutta sen rakenne vain on huono. Verkko on pieni, kuitunauhat eivät kulje suorissa riveissä vaan mutkittelevat pitkin verkkoa ja niin kutsuttuja korvanpaikkoja/ohimoläpyttimiä ei tässä ole ollenkaan (ja siksi otsista leikattaessa lähti myös omaa tukkaa matkaan). Ei enää tätä.

Epätoivo iski, enkä jaksanut muokata tätä enää yhtään.
Mukana myös meikit.

Opin myös, että kakkaperuukkeja ei edes kannata yrittää kerrostaa luonnollisesti ja että minä olen ihan käsi kerrostamisessa. Peruukki on nyt mitä on, koska en jaksa upottaa enää yhtään ylimääräistä aikaa sen käsittelyyn. En vain osaa.

Peruukin valmistuttua pääsin vohdoinkin testaamaan myös meikkejä. Meikkitestit eivät ikinä näytä oikein miltään ilman peruukkia. Tämä meikki onkin vähän erilainen yleiseen cosplay-meikkiini verrattuna. Yritelmäni jäljilellä musiikkivideon piirustustyyliä meikissä. Tavallisen mustan silmänrajauksen sijaan käytin hyvin ohutta ruskeaa rajausta ja ripset (joista myös onnistuin napsaisemaan pätkän pois peruukkia leikatessa) ja kulmakarvat väritin hyvin vaalean blondeiksi. Yleensä myös vaaleatukkaisilla hahmoilla yritän laittaa hieman tummemmat kulmat, että ilmeet näkyvät paremmin.

Ja vihdoinkin on hyvä nude-huulipuna mieshahmoja varten!

Laskin kankaan menekkiä maalarinteipin avustuksella.

Lenin vaatetuksesta housut ovat jo valmiit. Ostin ihanan housukankaan ja pöksyistä tulikin äärettömän kivat ja mukavat. Yritin ottaa kuvaa, mutta jotenkin se ei vaan ottanut onnistuakseen. Ihan varmasti tulen käyttämään näitä pöksyjä joissain juhlatilaisuuksissa.

Takki on tällä hetkellä hieman murheenkryyni, koska en saa sitä istuvaksi selästä. Tämä sama kävi myös Fujimoton kanssa, joissa pohjana on sama kaava; Gakupon takin kaava. Joko olen tehnyt jonkin virheen Gakupon kaavoihin tai olen muokannut takkia niin, että en ole tehnyt muutoksia kaavoihin asti. Kismittää, koska selkää on vähän vaikea näpertää yksinään.

Kakka kuva on kakka.
Siellä myös housut mukan BTW.

Olin kuitenkin reipas tällä kertaa ja harsin takkiin keskietuviivan. Toivottavasti se auttaa kohdistamisessa, koska se on nappihommissa se kaikkein pelottavin osa. Ja tässä on vielä kaksirivinapitus. Huuggggh! Kuva ei ole ihan uusin ja sen ottamisen jälkeen olen pikkaisen päästänyt takkiin lisää väljyyttä sivusaumoista. Oho, myös olkatoppaukset puuttuvat kuvasta.

Seuraavaksi on vuorossa pikku osien kuten kauluksen ja epolettien (kaluunat?) värkkääminen, minkä jälkeen saan laittaa koko homman kasaan hihoineen ja vuorituksineen. Ja sitten pääsen ompelemaan kunnolla vinokaitalenauhaa! Sitä on ollut jotenkin ikävä.

Fukka kiittää!

PS: Tosiaan ideoita Matsuconin toiseksi puvuksi saa heitellä.

PPS: Juhanasta vielä jotain tulossa, jossain välissä.

Miettelöitä tulevasta

Hoi...

Avaan tietokoneen toista kertaa viimeisen kolmen viikon aikana ja huomaan, että tämä merkintä on jäänyt julkaisematta... oho. Voisin tietenkin laittaa kuvia Frostin pukujen edistymisestä, mutta koska olen kaavoihin kangistunut idiootti, en sitä tee. Haluan tämän pois alta ensin.

Kuten aikaisemminkin, minulla ei ole varsinaisa lukkoon lyötyjä pukuja, joita haluan esitellä, vaan semmeoisia 'voisin kenties yrittää lähitulevaisuudessa' -pukuja. Miten realistisia ne ylipäätään ovat on toinen seikka...

Koska haluan vaakuutella itseäni siitä, että kyllä minä olen katsonut uusia sarjoja ja pelannut uusia pelejä (etteivät kaikki pukuni olisi typerää nostalgian havinaa), tämä hahmokavalkaadi on koottu uudempien lähteiden hahmoista. Uusi on myös suhteellinen käsite...

Kuitenkin!

Ihan tuoreimpana tuttavuutena tälle listalle on päässyt Katsuki Yuuri ylläri pylläri Yuuri on ice!sta. Jo ensimmäinen jakso pisti minut itkemään sen verta, että löysin Yuurista jopa liikaa omia piirteitäni.

Realistisin vaihtoehto

Ongelmana tämän hahmon kanssa on kuitenkin se, että A) minä olen sen mallinen kuin olen ja B) tässä sarjassa ei juuri ole minua miellyttäviä asuja. Oikeastaan ainoat luisteluasut, jotka lämmittävät sydäntäni ovat Yuurin ja Victorin Stay Close to me duettoasut... mutta Victor...

Hahmona myös Yurio viehättää minua, mutta siihen olen vielä vähemmän sopiva, kuin Yuuriin. Ehkä menenkin tällä versiolla:

Pam pam paaaaaaaaaaa!

Syksyllä kaverit saivat tökittyä tarpeeksi ja hankin vihdoinkin itselleni PS4n ja Overwachin. Oi voi, mikä oja. Hyvin moni hahmo viehättää minua, mutta ihan cosplay-mielessä olen harkinnut Mercya ja Sombraa, mutta kaikista kuumista kuumin on Widowmaker.

Kaikki ja kaikkien vaarit haluavat tehdä Mercyn.

Siistein Sombra

Da Widowmaker

Saa nähdä riittääkö kärsivällisyys ikinä yhteenkään näistä saati järki kaikkeen kiiltävään ja liukuvärjättyyn matskuun. Epäilen suuresti.

Koska paskat ideat ja paskat sarjat, Rorunen kanssa tuumimme, että voisi 'ihan vaan läpällä cossata' sarjasta Love Stage. Izumi Sena ja Ichijou Ryouma ovat sarjan typerääkin typerämpi pääpariskunta. Emmehän ole Rorunen kanssa tehneet yhtään varsinaista pari-cosplayta WCS:n ulkopuolella. Tästä on mukava aloittaa. Jotenkin olen jaksanut katsoa ja lukea koko sarjan, vaikka se ei mitenkään maatamullistavaa viihdettä ole.

Nämä asut.
Seena vas. ja Ryouma oik.

Ainakin sarja on ihan nättiä katsottavaa ja Senalla on hupsuja vaatteita. Rorune tulee olemaan kuumin Ryouma ikuna ja Hoi komea poika! Meidän pitäisi lopettaa tämä tällainen tapailu... (Jossain välissä jopa harkitsin vielä typerämpää läppäcossia tästä sarjasta; nimittäin taikatyttö Lala-Lulua.)

Suurena iskuna sydämeen tuli jossain välissä Vocaloid-musiikkivideo Rinin ja Lenin World Domination how to. Kappale itsessään on kiva, mutta sanat ja video veivät minut aivan mukanaan. Olenkin siis pyöritellyt mielessäni ajatusta, joko Rinin tai Lenin anarkisti-asusta.

Jee jee kaksrivinapitus!

Tässä vaiheessa minulle on lähes se ja sama kumman teen Rinin vai Lenin, mutta jos en saa ketään huijattua parikseni, niin teen yksinäisen Lenin. Len on sentään suosikki-Vocaloidini.

Höpsönä innostuksena löysin myös yhden sielunveljen One Punch Manista. Onsoku no Sonic on tarpeeksi vakava perseilijä, että osasin rakastua.

Superninjaaaaaa! Taistelulajien taitajaaaa!

Hervoton makkarankuoriasu ei kuitenkaan huuda nimeäni millään tasolla, mutta onneksi herra heiluu myös arkivaatteissa välillä. Hiusponnari olisi taas omien pelkojen kohtaamista...

Ja hups oho... Menin ja puhuin itseni pussiin, koska tulevaisuudessa olis tarkoitus ihan oikeasti tehdä Haikyuun Sugan peliasu...

Suga-muru

Onneksi Ouluun avataan pian uusi Seikkailupuisto, jonne minulla on kotoa matkaa kiven heiton verran. Aion roikkua puussa niin paljon kuin pystyn ja kykenen. Ehkä siinä saisi vähän uskottavammat urheilupoika kädet...

Tämä oli tässä tältä erää. Seuraavana vuorossa on Frostbite, joka on jo huomenna! Iiip! En muista taas, millon olisin ollut näin pähkinöinä conista ja sen puvuista. Edellisestä isommasta tapahtumasta on selkeästi aivan liian kauan.

Fukka kiittää!

PS: Olen ehkä vihdoinkin saanut haltuuni jokseenkin sopivan peruukin Mashiro Ichijolle!

Duke and Bitches

Moi!

Mikähän siinä on, että aina tähän aikaan vuodesta näitä blogiin tehtäviä merkintöjä vaan kasaantuu ja kasaantuu? Muistan, että vuosi sitten oli ihan sama tilanne. Pakko kirjoittaa näitä pois mielestä, koska muuten alkaa rassaamaan. Kuitenkin nyt tarkoitus olisi kertoa hieman jotain Yuista ja Gakuposta muine vocaloid-juttuineen.

Pohjautuu erääseen fanart'iin. Kuvaajana Soffi.

Yui nyt ei ollut mikään kovin kummoinen tapaus. ainoastaan baby-kauluksen kaavoittaminen ja sukkien maalaaminen oli minulle jotenkin uutta. Minähän maalailin kolmet rumat tennissukat. Itselleni, woodille ja Soffille. Omat tietenkin ensimmäisenä ja niistä tuli tietenkin ne kaikista hirveimmät...

Näitä puolloja pyöri ympäri kämpää, kun kaikkien sukat maalattiin meillä.

Tosiaan kuvia tuli otettua Traconissa, mutta koska minulla uupui oikea peruukki ja Soffi-Mio puuttui kokonaan, niin en hirveänä tänne kuvia ainakaan nyt nakkele. Jotain höpöjä sentään saatte.

Kuvasi Soffi

Soffi kuvasi

Minulla on sellainen kutina, että K-ON!-tyttöjä tullaan näkemään vielä ehkä lisää. Näitä ja muita. Ja sitten siihen aiheeseen, mistä oikeasti on jotain kirjoitettavaa.

Koska emme oikeastikkaan saaneet otettua yhtään kunnon kuvaa puvuistamme sunnuntaina, nyysin kaikki lavakuvat sun muut anikista. Kuvaajana on toiminut Tapio Matikainen ellei toisin mainita.

Vaikka Gakupo ei ollut mikään maailman vaikein puku, jouduin taas hieman keksimään vippaskonsteja asioiden päällä pysymiseen. Olen hylännyt hakaneulojen käytön eli sitten Rikkun puvuissani ei ole ollut yhtään hakaneulaa kiinnittämässä asioita. Samaa linjaa jatkoin Gakupon kanssa ja olen huomannut, että uudet lempikiinnikkeeni ovat nepparit ja kuminauha.

Vähän on jo pöhöttynyt näin aamusta.

Gakupon solmiossa oleva koru on wonderflex'ä jonhon kiinnitin kuminauhan. Se toimii kuin hiusponpula ja pitää solmion sievässä nipussa. Myös kalvosit tai rannekkeet ovat kiinni osittain kuminauhalla. Halusin tehdä ne erillisinä osina, koska niiden peseminen olisi tuolloin helpompaa. Käsissä kun ovat ja luultavimmin ottavat osumaa enemmän kuin muut osat.

Kuvasin miäh

Eli kalvoseissa on täysin toimivat napinlävet, mutta myös nappien alla on lävet, koska niiden pitää näyttää kalvosin napeilta. Lisäksi kalvosien sisällä on kaksi kuminauharenksua, joista voin pujottaa käteni läpi. Näin kalvosit eivät lähde liukumaan käsivartta ees taas vaan pysyvät napakasti paikallaan.

Kuvasin miäh

Itse takissa ei ole napinläpiä syistä, että A) niitä ei näy referenssikuvassa toisin kuin kalvosien kohdalla ja B) inhoan napinläpien kohdistamista oikeisiin paikkoihin. Siksi päätin laittaa etupaneeliin vain valenapit ja nepparit oikeaksi kiinnitystavaksi. Toinen puoli paneelista on ommeltu takin miehustaan kiinni eli se aukeaa vain toiselle puolelle. Lisäsin myös vetoketjun, jolla takin keskietukohta saadaan pysymään paikoillaan, eikä paneelin alla tapahdu turhaa kankaan elämistä. Pohdin myös hakasia ihan vain autenttisuuden takia, mutta koska olen laiska, valitsin vetskarin. Näin takki pysyy paremmin muodossaan ja on helpompi pukea.

Sitten itse esitykseen. Sitä tuli harjoiteltua ja rakennettua kesän läpi aika satunnaisesti. Ensin vietimme päivät kahviloissa asiaa puiden ja suunnitellen sitten siirryimme harjoittelemaan pihalla varsinaista esitystä ja muutamien tanssisaliharjoitusten jälkeen esitys päätyi Tampere-Talon lavalle.

En edes muista, mistä idea esitykseen syntyi, mutta epäilyksistäni huolimatta, se sai kuitenkin tulta alleen aika nopeasti. Luulin, ettei kukaan halua lähteä mukaan tähän jokseenkin erottisvivahteiseen härdelliin, mutta toisin kävi. Olin jo muutenkin halukas tekemään tämän version Gakuposta, mutta esitys innoitti lisää.

Jossain kohtaa pohdimme kuitenkin uudenlaista roolijakoa, koska molemmat Soffi ja Rorune ovat oikeasti niin paljon pitempiä kuin minä (siksi horopopot). Mietimme olisiko siis miellekkäämpää laittaa joukon pisin eli Rorune Gakupoksi ja jakaa Lukan ja Meikon rooleja jotenkin minun ja Soffin välillä paremmin. Olen siinä mielessä onnellinen, että sain tehdä Gakupon, koska Rorune näyttää naisena niin paljon kuumemmalta kuin minä. Myöhemmin hän myös tokaisi, että hänellä ei ehkä olisi riittänyt pokka kaikkien lääppimiseen.

Ihan alkusta asti oma ajatukseni oli, että pystyisimme tuomaan lavalle cosplay-esityksen, joka olisi jotain uudenlaista. Taistelu-, tanssi, medley- ja epämääräiset monologiesitykset ovat mielestäni jo nähty. Ainakin näin perus kaurana, mutta hyvin tehtynä kaikki on hienoa ja katsottavaa. Siksi kai Duke Venomania's Madness kolahti esitysideana. Se on teemaltaan ihan erilainen kuin mitä mikään, mitä itse olen nähnyt cosplay-piireissä. Juurikin sen astetta aikuisempi tyylisuunta viehättää. Olin myös hyvin iloinen, kun saimme ämpätä esitykseen vielä niin vahvaa symboliikkaa. Nauhojen kanssa pyrimme pitämään ne kaukana voimistelunauhojen pyörittelystä, mutta silti sillä tasolla, että ne ovat selkeästi osa esitystä. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin rekvisiitta, jota ei oikeasti käytetä mihinkään.

Oma osuuteni varsinaisesta esityksestä ei mennyt nappiin. Tein monia virheitä, joita yritin harjoituksissa välttää. Nuo virheet olivat sellaisia, jotka olisi saanut karsittua pois, jos oikeasti mukana olisi ollut ohjaaja, joka napauttaa teleskooppivarsikirveellä aina virheen sattuessa. Sellaista luksusta ei kuitenkaan ollut ja itseäni harmmittaa. Kengät eivät olleet mitkään parhaat ja huomasin esityksen aikana jaloissani hieman väsymys tutinaa, mikä laittoi jänskättämään, että pysynkö edes pystyssä esitykssen loppuun. Myös oman roolini staattisuus vähän jäi kaivelemaan, mutta se ehkä tasapainotti muuta esitystä.

Soffin ilme ^^

Olen hirveän ylpeä ja iloinen, että pääsimme kisassa kolmannelle sijalle. Tämä kuitenkin on koko ajan ollut minulle vain ja ainoastaan hauskaa ajanvietettä -projekti. Sanoin useasti siitä, että minua ei haittaa, vaikka emme ikinä pääsisikään esityksen kanssa lavalle, koska sen tekeminen yhdessä oli itsessään niin palkitsevaa.

Emme kerenneet tuomareiden palautteeseen Traconissa, mutta olemme olleet yhteydessä cosplay-vastaavaan ja saaneet palautteen kahdelta tuomarilta. Muita vielä odotellessa. Ja jos tätä sattuu joku tuomaristosta lukemaan: Meillä EI ollut lip-sync'a. Emme missään kohtaa yrittäneet laulaa. En minä eikä kukaan muukaan.

Nakkaan tähän loppuun vielä linkin ainokaiseen tallenteeseen, mikä esityksestämme tähän mennessä on julkaistu. Kiitos siitä mene ひとり'lle, joka tuon videon otti.

Fukka kiittää ja kumartaa.

PS: Olisin halunnut, että esityksemme nimeksi tulee Astetta aikuisempi, mutta muut eivät suostuneet :B

Luopio, Klooni ja Haaremi - Tracon 2013

Heips!

Traconista on palattu ja olen jopa saanut keräiltyä kuvat ympäristöstä. Hillittömät odotukseni palkittiin, vaikka ei aivan odotuksien mukaan. Osa tapahtumasta meni ihan blörinäksi ja osa oli taas aivan huippua.

Nyt lyön päätä seinään ihan oman selkään puukottamiseni takia. En nimittäin kerennyt käydä juuri missään ohjelmassa... Suunnitelmia oli mennä katsomaan vaikka ja mitä, mutta aika... mihin se meni? Lauantain ohjelmista olin kahdessa. Aamusta tanssin Sorsapuiston reunalla ja illasta kävin katsomassa WCS-karsinnat ja muut cosplay-kisat. Siinä se.

Lauantain pukuna minulla oli tosiaan K-ON! Yui. Kloonimekot ovat siis peräisin K-ON!-elokuvan lopputunnarista. Eipä meidän ryhmää tainnut kovin monni tunnistaakaan, koska kaikilla tytöillä on myös erilainen hiustyyli tuossa videossa.

Azy-nyan: Kangaskasa, Yui: Miä, Ritsu: woodi, Mugi: Rorune ja Kuvasi Soffi.

Mio uupui sittenkin, mutta tarkoitus olisi kuvata näitä asuja kunnolla vielä myöhemmin ja varmaan pyörähdämme myös jossain ensikesän tapahtumassa näiden kanssa sitten koko porukalla. Oma uusi peruukkinikin jätti saapumatta, joten menin Yuin vanhalla peruukilla. Tänäänhän se sitten tupsahti postiluukusta sisään... Tässä vielä se lähde video.

Yritimme hieman K-ON!-tyttöjä kuvata, mutta saapi nähdä jaksanko ainakaan itse säheltää Photoshop'n kanssa niin paljon, että saisin isompaa kuva merkintää aikaiseksi. Vähän olivat kuvat suttuisia ja oma taitoni ei varmaan niiden muokkaamiseen hirveästi riitä.

Lauantain kisat olivat miellyttävää katsottavaa. Jotenkin viimeaikoina jäänyt tuo kisojen katselu vähemmälle ja siksi olikin kiva pitkästä aikaa katselemaan kovatasoista ja sujuvaa kisaa. WSC ei ehkä esitysten puolesta ollut tänävuonna niin huikea kuin odotin (šakin pelaajat oli parhaita!). Aika samaa kauraa kuin ennenkin on nähty, mutta voitto meni kyllä oikeaan osoitteeseen! Onnea matkaan!

Pukukisat taas menivät ohi niin vikkelään, etten juuri muista niistä mitään. Ehkä näinkin monen kisan työntäminen samalle päivälle on jo ihan hömpötystä. Tuli semmoinen olo, että toisia sarjoja pönkitetään taas niiden "toissijaisten" kustannuksella.

Ottakaa tyhmää teinipeiliperseilyä, koska tämä tiivistää oman Tracon-tunnelmani aika hyvin.

Sunnuntai oli taas ihan järjetön päivä. Kiirettä oli, koska oho hups olin taas kisassa. En kylläkään yksin, vaan kavereiden kanssa olimme lyöneet hynttyyt yhteen ja esiinnyimme viiden hengen voimin esityskisassa. Esityksen idea oli minun satunnainen päähänpistoni, jonka joskus esitin ääneen ja josta ihmiset jostain syystä sitten tykkäsivät. En tiedä.

Kisa meni ihan loistavasti. Itseäni meinasi jännittää muiden puolesta hirveästi, koska mukana oli ihmisiä, jotka eivät ole juuri kisanneet saati esiintyneet. Omaa perus 'olen paska' -angstia meinasi olla ilmassa takahuoneen puolella, mutta sitten aina käänsin päätä ja näin ihanat naiset ja kaikki oli taas hyvin. Kaikki vetivät hienosti! Uuh aah ootte kuumia. Love you all Bitches! Ei haittaa yhtään, että sijoituttiin, koska oli se sen arvoista. Olen myös intopiukeana, kun tuomaristo mainitsi perusteluissaan symboliikan. Tuollaista herkkua harvoin kuulee cosplay-esityksistä.

Ainoaedes jotenkin edustava kuva meidän puvuista koko päivältä. Ollaan hirveen ilosia :D
Kuvasi Kide.

Meidän poppoo siis koostui seuraavanlaisesti: Luka - Soffi, Meiko - Rorune, Miku - Pipa, Gumi - woodi ja Gakupo - Miäh. Ja onnittelut muille voittonsa keränneille! Olitte huippuja!

Sunnuntain kisan järjestelyt eivät mielestäni olleet kuitenkaan hirmu hyvät. Esityskisalaiset eivät päässeet testaamaan lavaa ennen esityksiä. Onneksi sentään kerkesimme katsoa oman porukan kanssa vähän paikoituksia. Tässä kohtaa ehkä tulee esille kisojen epätasa-arvoisuus. Esityskisassa vain esitys arvioitiin, ei pukuja. Miksi siis ei annettu mahdollisuutta hioa esityksiä kunnolla kuntoon sillä, että olisi saanut käydä ne pari kertaa läpi lavalla? Uskoakseni vastaus on NCC. Ymmärrän, että NCC:n kohdalla kyseessä on SM-tason kisa, mutta siinä puvulla on aika iso osa arviointia. Myöskään ryhmillä ei paljon ole valinnan varaa, jos haluaa isoihin kisoihin lähteä. Yksilöillä sentään on. Typerää sanon minä. (Luultavasti auon päätäni näiden asioiden tiimoilta myös myöhemmin).

Valitettavasti emme päässeet tuomarien palautteeseen, koska juoksimme suoraan kisasta tuli perseen alla junaan, koska kerrankin VR oli aikataulussa. Pyydän anteeksi siltä cosplay-mammalta, jolle töksäytin rumasti 'ei kerkeä', kun hän oli meitä ohjeistamassa palautteen suhteen. Olin koko sunnuntain päivän ihan perse huonosti nukutun yön takia.

Tracon ei ollut sillä tavalla huippu kuin odotin. Olisin halunnut päästä käymään ohjelmissa enemmän, mutta kivaa oli silti. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ainakin Chibiconin, se nyt on varmaa, mutta voin keksiä muutakin.

Fuu kiittää!

Ihan mielissään odotan

Terve!

Tracon on ihan kohta! En kestäääääää! Pääsee Tampereelle ja saa matkustaa huippujen ihmisten kanssa! Ja molemmat puvutkin on niin kivoja! Näillä näkymin Tracon tulee olemaan jotain parasta.

Mutta siis... joo... Gakuposta ei viimeksi ollut juuri mitään näytettävää, joten ajattelin vähän vilauttaa sitä täällä ennen Traconia. Tykkään tästä puvusta ihan älyttömästi, vaikka en ole varsinaisesti sitä vielä päässyt käyttämään

Takki siinä kunnossa, mitä se oli eilen illalla. Napit vaan pitää ommella ja sitten on koko miekkonen valmis. Rurukan ja tämän jälkeen en halua edes nähdä vinokaitalenauhaa vähään aikaan. En muutenkaan tykkää käyttää moista, mutta nyt se jo suorastaan tulee korvista ulos.

Pöksyt ja kengät

Tein uudet housut. Aluksi mietin, että olisinko käyttänyt Rurukan tai Jamesin housuja, mutta molemmat olivat hitusen väärän malliset. Tein sitten pikapikaa Gakupolle ihan omat pöksyt, joista tuli erittäin hyvät vaikkakin ovat hyvin piukat. En myöskään halua tehdä enää mitään valkoista vähään aikaan. Varsinkaan housuja.

Kengät olivat äärettömän hirveät jo itsessään, mutta päälisten kanssa ne suorastaan huutavat horoa. Virallisesti hirveimmät omistamani kengät. Ensimmäistä kertaa oikeasti liimasin pääliset kenkiin ja lopputulos olikin yllättävän hyvä. Ei mitenkään sitä laatuluokkaa kuin joillakin, mutta omaksi tuotoksekseni ovat ihan hillittömät.

Pikkuyksityisköhtien kanssa huomasin taas sen, miten paljon rakastan maalaamista. Gakupon solmiokoru sai minut hyvin iloiseksi. Alan myös ehkä hallita tuon wonderflex'n käytön paljon paremmin. Sitäkin pitää vielä harjoitella työstämään, mutta nyt ehkä hoksasin jotain.

Yuille ja muille K-ON! -tytöille on maalailtu sukkia ja lyhennelty helmoja. Kohta pitäisi alkaa pakkailemaan, että kaikki tavara oikeasti löytää tiensä Tampereelle.

Fukka kiittää ja nähdään Traconissa!

Kuinkas sitten kävikään

Hellou!

Viimeisen viikon möngittyäni peiton alla ikävässä flunssassa alkaa vähän jo jänskättää tuo tuleva Tracon. Puvut on päätetty ja niitä on jopa jo aloiteltu hitusen. Ei kylläkään mitenkään mahtipontisesti, koska viime viikko meni ihan blörinäksi.

Odotan nyt Traconia ihan intopiukeana syistä että: RYHMIÄ! Lauantaille ja sunnuntaille muodostui vaivihkaa ryhmät. Todella jännittävästi ne ovat ihan erityyppiset jopa. Tästä tulee hauskaa.

Yui ensimmäinen vasemmalta.

Lauantaina taas luvassa K-ON!-tytyjä. Tällä kertaa K-ON!-elokuvan lopputunnarin, Singing, aikana esiintyvät siniset mekot. Minä jälleen Yuina. Jouduin tilaamaan Yuille uuden peruukin, koska vanhaa ei mitenkään olisi vääntynyt leteille, mutta ei se mitään, koska parasta on se, että meitä on tällä kertaa kaikki viisi tyttöä! Viimeksi puuttui Mio, mutta nyt on koko poppoo kasassa!

Saatiin kaikille just samanlaiset kengät!

Yui on Traconin puvuista se, joka on paremmin alulla, vaikka ompelemaan en ole vielä kerennyt. Heh, kankaat ostettiin eilen. Kenkulit kuitenkin on ja kaavat tulevat nyt tuosta noin vaan.

Minä en päässyt Gakuposta yli enkä ympäri, joten Traconin sunnuntain puku olisikin tämä Duke Venomania's Madness Gakupo. Lisäksi seuraani olisi tarkoitus liittyä haaremi kuumia naisia. Saa nähdä jääkö tämä sitten ainoaksi versioksi, jonka Gakuposta teen...

Gakupolle tupsahti peruukki jo postissa ja voin todeta, että on ihana. Pientä saksikäsittelyä on luvassa, mutta muuten peruukki on todella oiva. Oikeanlainen kangas takkia varten on hakusessa ja kaavoja on aloiteltu vähäsen.

Näillä siis mennään Traconiin. Hahmojen välillä on pienoinen ero, mutta millonkas sitä ei oltaisi Traconiin menty ääripäitä etsimään.

Fukka kiittää.

PS: Mieleni ehkä tekisi avautua Heroes of Cosplay -sarjasta. Se on huvittava.