Hyvä alku - Desucon Frostbite 2020

Heiiiiii!

2020 on täällä ja vuosikymmenen ensimmäinen merkintä tulee tässä!

Viime viikonloppuna, 24.-26.1., järjestettiin Desucon Frostbite, joka oli minulle ensimmäinen tapahtuma tälle vuodelle. Cosplay-pärinä oli kova, vaikka en saanutkaan uutta pukua tehtyä. Sen sijaan korjailin vähän vanhoja pukuja.

Tällä kertaa lähdin matkaan yksin junaillen. Oli sekä mukavaa että hassua matkustaa tapahtumaan yksin. Myös koska olemme vanhoja ja raihnaisia, yövyimme jälleen ihan oikeassa hotellissa. Aamupala on kiva asia.

Elikotkin tarvitsevat pehmeän vuoteen.

Perjantaina ei hirveästi ollut mitään mielenkiintoista ohjelmaa. Kävimme pyörähtämässä paikalla ja jopa huviksemme katsomassa yhden luennon; Valo ja varjo animessa. Ohjelma oli ihan mukiin menevä; ei mitään maata mullistavaa, mutta ei jättänyt ihan kylmäksi kuitenkaan. Sain jokusen animen sieltä katselulistalle. Tykkäsin myös siitä, että Puusepän katsomo oli käännetty. Nyt näki takarivistäkin paljon paremmin.

Näin jälkikäteen harmittaa, että ei tullut katsottua "If Monopoly was an anime" -lyhytelokuvaa. Katsoin sen nyt jälkikäteen netistä ja olen hyvin iloinen sen olemassaolosta. Käykää katsomassa: linkki.

Lauantaille oli luvassa ninja-poikaa. Meikatessa meinasi olla sellainen 'apua, miten tätä ajetaan?' -olo, mutta päivän mittaa muistin, miksi Naruton pukuilu on niin hienoa. Se on pukuna sellainen, jossa osaan olla ehkä eniten rento. Ja naamani on lähes aina IC.

Paras dorka.

Lauantai ei kisojen lisäksi tarjonnut kovin kummoisesti ohjelmaa, mutta kävimme katsomassa kuitenkin luennon Onmyojista. Pelinä en ole siihen aivan vielä hurahtanut, mutta pukupotentiaali on taivaissa. Tietenkin pidän myös hirveästi höpöhöpö-historiallisista yliluonnollisista japanimytologiahörölööstä. Viihdyin, mutta välillä oli hieman haastetta pysyä mukana siinä, mistä hahmosta nyt puhutaan, kun niitä oli ruudulla kerralla useita ja aina ei kunnolla esitelty niitä ulkonäöltä.

Lapset kävi opiskelemassa sijaisopettajan avutuksella.
Naruto: miä, Aizawa: Anniilaugh ja Sai: woodi

Iso lohko ajasta meni taidekujaa kiertäessä. Kuten moni on jo tuonut esiin somessa jos toisessa, taidekujalla oli lähes kokoajan mahdotonta edetä omaa tahtia ja pöydille piti oikeasti jonottaa. Koko tasanne oli aivan tukossa heti aamusta. Minun päähäni ei jotenkin mahdu se, että miten tämä on mahdollista. Onko taidekujan suosio räjähtänyt käsiin vai miksi ryysis? En muista samaa aikaisemmilta vuosilta. Olen hyvin kiinnostunut tästä ilmiöstä.

Koko viikonlopun lootti. Haluan niin paljon magneetteja... ja näköjään kissa-asioita.

Osa päivästä meni palloiluksi ja kisojen odotteluksi. Pyörimme tuttujen ja vähemmän tuttujen tyyppien kanssa Metsähallissa ja vähän ehkä juoksimme Naruto-juoksua jossain. Vähän harmittaa, että tällä kertaa Frosti tarjosi niin vähän itseäni kiinnostavaa ohjelmaa, mutta aina ei voi voittaa.

Mutta kisat!

Niin hyvät paikat ja niin hyvä juonto!

Saimme kisaan ihan aitiopaikat, joilta näki älyttömän hyvin. Lisäksi olin hyvin positiivisesti yllättynyt tämän kertaisesta juonnosta. Ah ja voi! Se oli niin ihana ja kaunis; yksinkertainen, luonteva ja selkeä! Tätä lisää kiitos!

Kisa itsessään oli hillitön. ECG:n taso oli kova ja aaaaaaaaaaaaaaaa! Hienoa lavaesiintymistä! Omat suosikkini saivat molemmat kultaa ja olin niin lähellä itkua Shewonin esityksen aikana (KH iski taas kovaa). Oli myös mukavaa nähdä, että "hall"-kisa oli vetänyt paljon ihmisiä puoleensa. Väliaikaohjelma puolestaan jätti minut vähän kylmäksi, koska Jojo ei ole tuttu ja esityksen päätteeksi minulla oli enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Vielä onnea! Onnea! Onnea! Onnea, kaikille sijoittuneille!

Elikot on matkassa feat. woodi

Oli kivaa ninjailla lauantaina. En tiedä kuinka kauan olemme hautoneet tätä Naruto+Sasuke-comboa ajatuksissamme. Kauan, ja vihdoinkin se toteutui. Yaci on kakoii ja silleen. Saimme vähän räpsittyä kuvia ennen kuin kaikki valo katosi ja kukaan meistä jäätyi hengiltä. Kameran takana Anniilaugh.

HNNNNNNNGGGGHHH!
Sasuke: Yaci ja Naruto: Miä
Kuvasi Anniilaugh

Ja koko sakki.
Sasuke: Yaci, Naruto: Miä ja Sai: woodi
Kuvasi Anniilaugh

Olen hyvin iloinen.

Sunnuntaina puolestaan heitin päälle Kanamen. Harmikseni heti aamusta toinen piilolinssi alkoi hiertää niin, että en melkein pystynyt pitämään silmää auki. Pääsimme conipaikalle ja narikasta läpi, kunnes totesin, että piilarit on pakko ottaa pois.

Oli ne päässä vähän aikaa :C

Taidekujajonotus oli sunnuntaina ehkä jopa pahempi kuin lauantaina, mutta siitä selvittiin. Muuten päivä meni kälättämiseksi ja bondailuksi eri aiheista. Pääsin purkamaan rakkauttani Labyrinth-elokuvaan ja fiilistelemään Full Metal Panic!a ihan kunnolla. Sarjarakkautta oli ympärillä ihan kunnolla, kun Ninnu ja Ihmissyöjäkana pukuilivat myös FMP-tyttöjä sunnuntaina. FMP on sarja, jota yritän aina kaupitella kaikille, koska se on niin hauska. Oli kerrankin kiva päästä bondailemaan ihmisten kanssa, jotka ovat oikeasti katsoneet sarjan.

Miä, Tessa: Ninnu ja Kaname-kaksonen: Ihmissyöjäkana

Huvituin myös siitä, että meistä pyydettiin jopa kuvia. Ehkä joku jopa tunnisti!

Vain yksi ohjelma kiinnosti tarpeeksi sunnuntaina, että sinne asti kehtasi raahautua; Juhlahetkien kimonot. Itse ohjelma ei tuonut hirveästi mitään uutta minulle, mutta viihdyin, koska kimonot on aina kivoja. Eniten odotin kimonon pukemista livenä, mutta Kuusi ei tilana ollut sille kovin suotuisa. Pukemista oli vaikea seurata, koska ei nähnyt kunnolla.

Päättäjäiset kävimme tarkastamassa vielä loppuun. DesuTV oli taas ollut asian ytimessä (Dark Souls -pätkä oli kultaa). Muutenkin päättäjäiset olivat hyvin viihdyttävät, vaikka avajaiset jäivät tällä kertaa välistä.

Jenni kuoriutui...

Tuntui, että viikonloppuna oli hirveästi hulinaa ja varsinkin sunnuntai meni ihan hurjan nopeasti ohi. Vaikka ohjelmaa ei hirveästi tullut katsottua, minulla oli hirmu kivaa viikonloppuna. Hyvää seuraa, hyvät kisat ja muutenkin mukava fiilis. Tracon oli edellinen "kunnon coni" ja se meni niin harakoille. Olo oli jo reissuun lähtiessä niin eri ja pärinä oli todellinen. Oli ihanaa nähdä kavereita pitkästä aikaa ja kohdata myös paljon uusia ihmisiä. Frosti jätti jälkeensä niin hyvän fiiliksen ja toivon, että se on ennuste myös loppu vuodelle. Tästä on hyvä jatkaa.

Fukka kiittää.

PS: Pukupärinä ei ole helpottanut.

Vielä ehtii! - Nostalgian vuosi 2017

Hei moi!

En ole kuollut, vaikka rajan tuolla puolen on melkin tullut käytyä. Tässä on hurahtanut tämän blogin pisin tauko merkintöjen välillä. Pyydän sitä anteeksi itseltäni, blogilta ja kaikilta, joita sattuu edes vähän kiinnostamaan. Tämä ei ole laiminlyöntiä tai unohdusta; intoa on ollut, mutta ei jaksamista ja/tai aikaa. Muutama merkintä on ollut työn alla, mutta ne ovat jääneet viimeistelemättä. Tässä on ollut kaikenlaista hössötystä. Edelleen hoitelen flunssaa, joka jatkuu jo kolmatta viikkoa...

Tässä tulee yhdenlainen etappi täyteen, nimittäin vuosi Instagramissa! Löytyy fukkarisuaita-nimen takaa ja 90% sisällöstä on cosplay-voittoista. Whoop! sille.

Kuitenkin halusin näin vuoden loppuun tehdä pienen katsauksen kuluneeseen vuoteen ja siihen, mitäs kaikkea kakkaa sitä on tullut tehtyä. Näin päälimmäisenä ensimmäinen ajatukseni, ennen tämän tekstin kirjoittamista, on se, että vuosi oli vähän kiireinen ja silti epätuottoisa. Saa nähdä muuttuuko ajatus tätä rustatessa.

Uutta vuonna 2017
Kaikki kuvat by Kis, paitsi viimeinen oikealla by Rorune.

Pukujen saldo ja mahtavuus ei ollut mikään huima, mutta olen jotenkin yllättynyt, että näinkin monta pukua tuli valmiiksi. 5 valmista pukua, joista yksi oli täydellinen uusinta ja yksi taas kaappipuku. Näiden lisäksi keskeneräiseksi jäi Takuto, koska kangasmetsällä ei onnistanut yhtään. Vanhoja pukuja käytettiin paljon, mikä on kuitenkin ihan hyvä. Puvut saavat tuuletusta ja vähän enemmän vastinetta rahalle ja ajalle.

Kuva: Kis

Automatka-selfie.

Kokkuri-san oli vuoden 2016 puku, mutta pääsi päälle vasta 2017, joten en laske sitä mukaan tämän vuoden uusiin pukuihin. Suga on myös kaappipuku, mutta en jotenkin osaa ajatella sitä omana cosplaynaan. Kaikki puvun osat, peruukkia ja meikkiä lukuunottamatta, ovat jöllittyjä toisesta puvusta, mikä ei minulle riitä siihen, että laskisin tämän uudeksi puvuksi. Sugasta ei myöskään ole yhtään kunnollista kuvaa. Kaikki vain selfieitä automatkalta...

Kis kuvasi.

No voihan Juhana! Joo... tämä on edelleen suuri hämmennys. Miksi? Miten? Ja kenen luvalla? Naisrosvot tuntuivat kuitenkin sulattaneen niin monen sydämen, että itsekin alan nähdä Prinssi Juhanassa jotain kaunista. Mitä se on, siitä en ole varma. Juhana on myös tavallaan minulle ensimmäinen länsimainen puku. Vaikka Alexian alkuperäislähde onkin länsimainen, se minun tekemäni versio on japanilaisen kynästä.

Turreilemassa: woodi ketun häntä kainalossa ja Rorune karhupyllynä.
Kuva: Mikael Peltomaa

Naisrosvot oli parhautta; Niin paljon suunnittelua ja salaisuuksia. Me emme voi olla enempää iloisia siitä, miten nämä karva-ahterit otettiin vastaan. Kiitos vielä kaikille kehuista ja kaikesta muusta! Ja lupaan, että vielä jossain hetkessä saan aikaiseksi sen mokakollaasin meidän replanauhoituksista (nyt kun on uusi ja parempi kone, millä muokkailla).

Eikä saa unohtaa tätä yhtä sankaria:

Herra Hiss kaikessa kauneudessaan.

Desucon Frostbite oli varmasti yksi tämän vuoden hauskimmista tapahtumista. Osa hauskuudesta menee hyvin vahvasti väsymyksen piikkiin, mutta paljon myös ihanoiden ihmisten! Peeloilu yötämyöten to the max!

Dorkat kuvasi Kide.

Ryhmät ja esitykset ovat kivoja ja ihania, mutta ne ovat niin sitovia. Kun tekee pukua ryhmää varten tekee hommaa myös muitakin kuin itseään varten ja ryhmät yleensä pitää lyödä hyvissä ajoin lukkoon, että ne varmasti onnistuvat. Ei voi fiilistellä puvun kanssa yhtä vapaasti. Len olikin kahden viikon fiilistelypuku, koska se oli vaan pakko saada tehdä juuri siinä hetkessä.

Soffi kuvasi.

Len pääsi pyörähtämään upouudessa koti-conissa eli Matsussa. Toivottavasti Matsu kehittyy tulevaisuudessa sellaiseksi tapahtumaksi, joka kenties houkuttelee enemmän myös etelän kävijöitä.

Takuto oli myös fiilistelypuku, jonka olisin niin kovasti halunnut tehdä, mutta kalenteri ja kaikki muu sanoivat NOPE, joten sitten syntyikin Excel. Hän oli aikansa odottanut varjoissa muiden unelmapukujen joukossa, ja nyt näki aikansa koittaneen.

Kuvasi Mihashichu

Ja yyyyyyyyyyyyyyyäääääääääääää! Päädyin Hall-kisaan ;____; Ei ymmärrä ei käsitä! Ja sitten vielä sijoituin TT___TT Minä?! Ihan ilman mitään esitystä tai muuta kakkea? Jossain Desuconissa? How? Edelleen olen häkeltynyt. Hall oli kyllä kiva kokemus. Yhden ainoan kerran olen aiemmin ollut Hall-kisassa mukana ja se oli 2012...

Voittohali!
Kuvasi Mihashichu

Desucon olikin taas siinä mielessä vähän erikoinen keikka, kun olimme jälleen conittamassa vajaalla miehityksellä. Muilla on elämää. Meillä ei, ja siksi päästiin taas leikkimään Haaremia:

Kofuku: Kis, Aizawa: anniilaugh, Amulet Heart: woodi ja miä
Kuvasi Kyuu Eturautti

Animecon oli sitten taas työhommeja. Tuli kutsu Nostalgia-kisan tuomaristoon, joten omat suunnitelmat kisaan osallistumisesta siirrettiin tulevaisuuteen. Ihan jo teeman puolesta oli alunperin tarkoitus saada Ranma tehtyä Animeconiin, mutta oma jaksaminen ja muut asiat pistettiin sen edelle. Onneksi oli Excel paikkaamaan nostalgiareikää.

Perhe!
Hirmuna ei näköjään ole jäänyt kuvia Aconista käteen.

Nostalgiaputki jatkui läpi koko vuoden, kun Traconiin saatiina aikaiseksi Ranma ja #Nostalgianarskat-ryhmä. Olen hyvin hyvin iloinen Naruto-ryhmästä. Vähän enemmän olisin ehkä halunnut korjata omaa pukuani... MUT MEILLÄ OLI HIENO RYHMÄ!

KATTOKAA SITÄ!
Gai: Hanny, Lee: Muu, Iruka: anniilaugh, Kakashi: majo, Temari: Kide, Sai: woodi, Kiba: Reta, Naruto: miä ja Shikamaru: Rorune
Kis kuvasi

JA TEAM 7!!!

TT____TT
Onni on Naruto-ryhmä.
Kakashi: majo, Sakura: biitti, Sai: woodi ja miä.

Lopulta ja vihdoin Ranma-ryhmä ja -esitys, jota on munittu niin kauan! Esitysmerkintä on puoliksi jo olemassa. Siellä sitten selontekoa vähän tämän esityksen elämänkaaresta. Mutta jee! Ranmat!

TUN TUN TUUUU!
Kuvasi Rea Rautamies

Koko vuosi meni näköjään ihan pyllyilyksi, kun Ranmatkin päästettin lavalle. Oli hirveän kiva päästä toteuttamaan pitkään mietitty projekti ja jälleen kaikki se palaute, mitä esityksestä saatiin ja mitä edelleen tulee välistä, on ollut hirveän ihanaa. Vaikutti siltä, että pyrkimyksemme hahmo- ja sarjauskolliseen esitykseen oli onnistunut. Kiitos lämpimästä vastaanotosta jälleen kerran!

Tracon ja Cosperhe.
Kuvasi: Alina Tujunen

Pikku pilkahduksen conielämää tarjosi syksymmällä Chibicon, joka rantautui taas Ouluun. Niin moni kotoconi meni tänä vuonna sivusuun töiden tai muiden menojen puolesta. Myös Chibiconista työt haukkasivat palasen, mutta kerkesin silti paikan päälle katsomaan kisat ja käyttämään asua!

Kuvasi Rorune

Tatsumi ja Ahiru-chan ovat myös lymyilleet kaapeissa jo jonkin aikaa. Eivät lymyile enää! Lasken Tatsumin ensimmäiseksi oikeaksi kaappipuvukseni, koska suurin osa vaatteista on ostettuja (Sugassa oli sentään itse tehtyä lähes kaikki). Ja nyt jälleen huomaan, miksi en hirveästi kaappipukuilua harrasta; kaikessa on jotain vähän väärin omaan silmääni. Ei siinä Tatsumi on rento ja hyvä puku hätävaralle ja sitten siihen hetkeen, kun saan mereneidonkin ammeeseen.

Hoi voi! Siinä on tämä vuosi blogin näkökulmasta. Uusia pukuja (huomaa monikko!) on jo alettu työstämään ja suunnitelemaan. En vain ole täällä niistä kerinnyt huutelemaan. Seuraavana Desucon Frostbiteen käypi tieni ja sinne on suunnitelmat kohtuu valmiina. Puvut eivät. Jahka tämä tautini hellittää, alan kunnolla hommiin. Saa kuitenkin nähdä, mitä lääkäri sanoo ensiviikolla.

Loppuun TaideTeos nimeltään: Isi kuulitko?!
Kakashi: majo ja Naruto: miä
Kis kuvasi.

Minä kiitän tästä vuodesta kaikkia ihania, joiden kanssa sain hengata tai edes vaihtaa jonkun sanasen, kaikkia uusia mahtavia tuttavuuksia, kaikkia, jotak kehuivat meitä ja/tai minua ja onnittelivat kisamenestyksestä. Kiitos oikein kovin! Sekä kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea tätä blogia ja jopa kommentoineet välillä. On ollut hirveän raskas, työntäyteinen ja kiireinen vuosi, ja se näkyy tämän blogin aktiivisuudessa sekä muutenkin cosplay-elämässä.

Kiitos siis kaikille, jotka olivat osana tätä vuotta! Nähdään ensvuonna!

Fukka

Ninjacon 2008... eiku - Tracon 2017

Hei!

Voi Tracon… viikonloppu tuli ja meni jotenkin hirveällä vauhdilla, mutta siihen silti mahtui niin paljon asiaa. Kokonaisuudessaan oli hirveän kivaa, mutta väliin mahtui kyllä myös tosi ikäviä asioita.

Perinteiseen tapaan Tampereelle huristeltiin perjantaina ja saimme suureksi iloksemme huomata, että varaamamme asunto oli täysin sama kuin viimevuonna. Jotenkin tuntui ihanalta palata samaan toimivaan ja mukavaan huoneistoon, vaikka ihan koko perhe ei tällä kertaa ollutkaan mukana.

Ja elikot matkustaa taas.

Omat asuni viikonlopulle olivat hyvin simppelit ja mukavat kaikin puolin. Lauantaille korjailin hitusen Narutoa, joka on nähnyt ensimmäistä kertaa päivän valon vuonna 2014. Sunnuntaille uusin alusta loppuun vuonna 2012 ensimmäistä kertaa tehdyn Ranman. Ranma valmistui hyvissä ajoin Tracon-viikolla ilman kiirettä tai mitään suurempia kommervenkkejä.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, jouduin kokemaan Traconin jonokulttuurin, johon tutustuimme heti aamusta. Sorsapuistoa kiertävä jono ennen ovien avaamista oli minulle suuri hämmästys. En muista edes nähneeni moista Traconissa moneen vuoteen saati, että olisin itse jonottamassa (vaikka en varsinaisesti ollut).

Koska piti vissiin ottaa kuvia pimeässä.
Rorune Shikamaruna

Heti alkuun piti käydä katsomassa Pukuvuoto, joka oli jälleen hyvin viihdyttävä. Vähän enemmän toivoisin aiheiden tiiviimpää käsittelyä tähän ohjelmanumeroon, että aiheita voitaisiin puida samalla kertaa enemmän. Joka tapauksessa sain, mitä odotin ja oli kivaa.

Lauantaina koitti suuresti ja pitkään odotettu hetki, kun #Nostalgianarskat-ryhmä oikeasti tapahtui! Suuri onni ja ilo! Tästä ryhmästä on puhuttu jo useampi vuosi ja vaikka kenen kanssa, mutta nyt wefkjreauerfjfnfreakjekafnekjfiejfo! Harmi, etteivät kaikki päässeet mukaan tällä kertaa, mutta ehkä tulevaisuudessa voimme ryhmäillä uudestaan.

Siinä se iso osa päivästä vierähtikin; porukan kasaamisessa ja peeloilussa. Meillä oli aivan ihana ryhmä ja edelleen olen ihan doki doki, että tämä toteutui!

Yhyhyy! Jonkin moinen kokonainen Team 7 ;___;
Kakashi: majo, Sakura: biitti, Sai: woodi ja Naruto: miä

Suuren lohkon ajasta vei myös WCS-kisalippujen jonottaminen. Jotenkin toivoisin, että tämä lippujärjestely saataisiin paremmin toimimaan, ettei kenenkään tarvitsisi seistä sateessa, mutalällyssä ja ninjasandaalit märkinä tunti tolkulla. Kuitenkin se, mistä oikeasti tykkäsin kyttyrää ihan kunnolla, oli itse kisaan jonottaminen.

Meillä kävi paska tuuri ja saimme liput yläparvelta. Ei tässä muuten mitään, Tampere-talon iso sali on sen verran hulppea, että lähes joka kolkasta näkee kyllä, mutta niitä kolmannen kerroksen ovia ei saatu auki ajoissa tänäkään vuonna. Asiaa alettiin kai hoitamaan vasta siinä vaiheessa, kun meidän poppoon osalta käytiin asiaa tiedustelemassa, koska sama kävi viime vuonna.

MUITA NINJOJA!
Sai: woodi, Gai-sensei: Hanny, Kiba: Reta, Lee: Muu ja Temari: Kide

Ensin jonotamme lippuja pihalla hyvän tovin ja lopuksi joudumme vielä jonottamaan sitä, että ovet saadaan auki (olisiko saatu edes niin nopeaa, jos ei olisi lähdetty kyselemään). Itse menetimme kisan alusta 26 min (kyllä otin aikaa), johon kuului 1,5 esitystä + alkujuonto. Viime vuonna olin kokemassa saman, mutta lavalta käsin. Tämä asia vitutti sekä kävijän että esiintyjän näkökulmasta niin paljon. Esiintyjiltä puuttuu esiintymisrauha, joka ainakin omalla kohdallani vuosi takaperin hankaloitti mm. taustanauhan kuulemista, ja katsojat menettävät osan ohjelmasta, johon he ovat JONOTTANEET lippunsa päästäkseen sisään.

Nyt skarppaa vähän Tracon.

Pakollinen teinipeili lauantailta
Temari: Kide, Kiki: Soffi, Shikamaru: edelleen Rorune, Sai: woodi ja Komein Link: Kis

Tämä oli pitkästä aikaa minulle kisa, jonka katsoin ihan vaan katsoakseni. Oli jännä tunne, kun ei itse ollut lavalla pyörimässä. WCS-kisaajista jäi se 1,5 ensimmäistä esitystä näkemättä, mutta en muista muutenkaan kisasta hirveästi :D Voittajien esitys oli paras (niin hyvää tahditusta). NCC:ssä oli mielenkiintoisia ja erilaisia esityksiä. En ihan niiden perusteella osannut yhtään arvata voittajaa, mutta puku näytti päheältä. Onnea vielä kaikille pärjänneille ja onnea myös tuleviin edustuskoitoksiin!

Saatiin nähdä mahtava rakettinäytös suoraan asunnon ikkunasta.

Kisojen lisäksi se toinen oikea ohjelma, jota päädyimme lauantaina katsomaan, oli Cosplayetiketin ABC. Ihan vain siksi, että piti saada tietää, mistä on kyse. Ohjelmalehtisen kuvaus oli jotenkin hyvin epäselvä ja outo (etiikkaa ja etikettiä?). Itse ohjelmassa piti olla kaksi puhujaa, mutta toinen olikin tipotiessään jo heti alkuun. Aiheet pyörivät vähän hassusti saa/ei saa tehdä cosplayssa akselilla. Itse en ymmärtänyt lähestymistapaa ”jotkut on mieltä x, mut meidän mielestä on ok tehdä näin”. Ohjelma ei selkeästi ollut suunnattu meille, joten hipsimme kesken kaiken pois salista. (Myös särähti lausahdus ”jonkin sortin tarnsu ihminen”, mikä ei kuulosta korrektilta minun korvaani missään muotoa.)

Sitten kotiin nauttimaan ruuasta ja levosta ennen seuraavaa päivää.

Ottakaa kuva paidasta, jonka ostin Jasulta.

Sunnuntaiaamuna piti ryömiä Tampere-talolle hyvissä ajoin, koska oho oho hups oltiin mukana esityskisassa. Kisa-aamu alkoi hyvin varhain, koska kerrankin Traconin esityskilpailussa oli kunnon esituomarointi puvuille! Hermostuneisuus oli tällä kertaa ihan erilaista kuin monessa muussa kisassa. Meitä oli isompi ryhmä, jossa osa ei ollut esiintynyt moneen vuoteen. Välistä huomasin jännittäväni sitä, että jännittääkö muita liikaa, mutta koko päivä meni älyttömän rennosti kaikin puolin. Minä taisin olla se, jota jänskäsi eniten ja sekin ihan turhaan. Pienen siivun kisavitutustakin onnistuin nauttimaan aamupäivästä, mutta se onneksi meni ohi.

Aikataulut venyivät ja vanuivat vähän sinne sun tänne taas kisan tiimoilta. Selkeästi homma ei ollut ihan hanskassa järjestäjäpuolella. Tuomarointi- ja lavaharjoitusajat menivät sekaisin ja mutkalle, mutta oma poppoomme selvisi siitä kyllä ihan hyvin. Tuomarointi oli hyvin leppoisa ja lavaharjoitukset menivät ihan putkeen, vaikka olisin vielä yhden kerran halunnut vetää esityksen läpi (koska muutkin sai).

Ranma ja Akane rehveillä.
Akane: woodi ja kuvan napsi Soffi

Sunnuntaina emme kerenneet käydä katsomassa mitään ohjelmaa, koska sekin pieni hetki takahuoneseikkailun ja kisan alkamisen välissä, joka oli meillä vapaata kulutimme kuvaten, kavereiden kanssa ja MUUMI-MUSEOSSA! Museo oli ihana, mutta suurimman viihteen toivat japanilaiset turistit, jotka tunnistivat meidän asut ja halusivat ottaa kuvia yhdessä.

Ja sitten olikin jo kisan aika. Tällä kertaa saimme esiintyä viimeisten esityskisaajien joukossa, mikä on aina helpompaa kuin alkupuoliskolla.

Esitys tiivistettynä yhteen kuvaan.
Akane: woodi, Ranma (M): Harri ja Kasumi: Soffi
Kuvaaja: Mihashichu

Vaikka emme hirveän hyvin kerenneet nähdä muiden esityksiä, niin yleisön älämölöstä päätellen, taso oli ihan kiitettävän korkea. Meillä oli höpötysesitys höpötyssarjasta, jota on haudottu jo jonkun aikaa. Omalla kohdallani esitys meni ihan ok; en tiedä, millä tyylillä olen tullut lavalle ja välistä oli tosi vaikea kuulla taustanauhan ajoituksia, mutta meni se kai ihan ok (kirjoittelen esityksestä ja vähän puvustakin lisää sitten myöhemmin). Olen ihan hirveän ylpeä meidän porukasta ja iloinen siitä, että tehtiin Ranma-esitys!

Esityksen paras asia; woodin raivo!
Akane: woodi, Ranma (M): Harri ja Ryoga: Rorune
Kuva: Noora Kurko

Oli myös kiva saada vähän jotain näyttöä siitä, että oltiin osattu tehdä jotain oikein, vaikka esityksessä oli ne omat sudenkuoppansa. 2. sija tuntuu ihan mahtavalta näiden ihmisten kanssa, enkä mitenkään voi olla naama rutussa siitä, että NIIN IHANA ESITYS VOITTI! Aaaaaaa! Puvut olivat niin hienot ja esitys oli oikein oiva! Onneaaa!

Paljon muuta, ei sunnuntaipäivään enää mahtunut. Yritettiin nähdä ihmisiä ja hengata edes sen aikaa, kun mahdollista. Lähdimme myös vähän normaalia aikaisemmin pois conista, että kerkeämme syömään ennen ajomatkaa kotiin. Myöhään oltiin kotona, mutta ihan hyvillä mielin.

Apuaaaa!
Akane: woodi, Ryoga: Rorune, Kasumi: Soffi, Ranma (N): miä, Nabiki: Kide ja Komein Link: Kis

Kiitos vielä hirveästi kaikille, jotka kehuivat esitystä ja meidän Ranma-ryhmää! On ollut niin kiva kuulla, että se on lämmittänyt ja että ihmiset vielä muistavat Ranman niin hyvin. 

Fukka kiittää!

PS: Useamman kerran Rorunelta ja minulta kysyttiin viikonlopun aikana, että miksi emme olleet kisaamassa WCS:ssä tänä vuonna. Päätimme jo vuosi takaperin, kun Elfariaa ja Mercedestä teimme, että ainakin vuosi 2017 tulee olemaan WCS-taukovuosi. Yhtenä syynä oli muut elämän kiireet, jotka tiedostimme jo tuossa vaiheessa, mutta myös tietynlainen hengähdystauko on ollut tarpeen. WCS on raskas kilpailu, jos yhtään haluaa panostaa ja tehdä hyviä juttuja. Kolmena vuonna peräkkäin olen käyttänyt koko kesälomani ainoastaan pukujen tekemiseen. Lisäksi joka vuosi tuntuu olevan enemmän ja enemmän turhaa hommaa, mitä Tracon on lyönyt meidän kisaajien niskaan (sitä ei paettu edes tänä vuonna). Turhalla hommalla tarkoitan stressitekijöitä, jotka Traconin muuttuvat kisajärjestelyt pukkaavat päälle (lähinnä stream-lähetystä koskevat asiat). Olen kirjoittanut asiasta jo viime vuonna, mutta tänä vuonna esityskisan osalta jouduimme tekemään turhaa työtä entistä enemmän. Onneksi sen oli nyt jakamassa useampi ihminen.

Anteeksi, mutta aikakoneeni on jumissa

Heippa!

Ollaampa nyt vaihteeksi reippaita ja päivitetään blogia! Toimii taas hyvin paljon helpommin, kun käytössä on uusi tietokone, eikä jumittava 8v. koneen raihna. Yay sille!

Tässä tulee hieman Traconin pukujuttuja, koska aaaaaaaa! Se on ihan kohta!

Lauantaille on luvassa yksi unelmien täyttymys, kun VIHDOIN JA VIIMEIN Naruto-ryhmä näkee päivänvalon! Whoop di doop! Toisin sanottuna vedän niskaani vanhan oranssin pyllyily puvun eli Naruton. Katsotaan, miten ehdin korjailemaan Narutoa. (Twitterissä voi seurailla höpöjä juttuja #nostalgianarskat.)

Kuva vuodelta 2014
Kuvasi Rorune

Sunnuntaille on luvassa uutta ja vanhaa samassa paketissa. Olen täysin tekemässä uudestaan yhden vanhan puvun, joka tällä kertaa sattuu olemaan tyttö Ranma. Animecon oli ja meni, ja sinne Ranman piti valmistua (koska nostalgia), mutta eipä valmistunutkaan. Syynä ihan oma järjenjuoksuni. Tein tietoisen päätöksen olla rasittamatta itseäni sen enempää kuin oli tarvetta siinä hetkessä.

Vanha, vuonna 2012 tehty Ranma-puku oli sen verta hirveää katsottavaa, että kaikki uusitaan nyt. Sitä varten tilasinkin uuden peruukin testiksi uudelta peruukkimyyjältä; Coscraftilta. Toimitusaika oli hyvin miellyttävä viikkko+, valikoima on selkeä ja monipuolinen sekä halutessaan voi tilata itselleen myös näyterinkulan peruukkien väreistä. Tulevaisuuden varalle tilasin moisen itselleni.

Se on hauska ja kohtuu hyödyllinen.

Peruukki itsessään ei ehkä ollut täysin hintansa väärti; kuitua ei ole aivan niin paljon kuin olisin toivonut ja se sotkeutuu aika helposti. Onneksi Ranman hiukset ovat kiinni. Siihen peruukki käy oikein mainiosti. Pituutta tässä peruukissa on kyllä ihan reippaasti yli tarpeen.

Mielessäni saattoi käydä eräs punatukkainen merenneito, kun sovittelin peruukkia päähäni. Ehkä joskus tulevaisuudessa.

Karvalapsi

Ei ole hirveästi ollut, mitä päivittää, koska ompeluhommat tämän asun kohdalla ovat aika simppeleitä. En siitä oikein mitään sen suurempaa raportaasia viitsi tehdä.

Melkein valmista

Housut ovat valmiit ja ovat taas mukavin asia ikinä. Bambucollege on ihanaa. Näistä tulee varmasti yleiset löllöilyhousut kotiin. Paita puolestaan alkaa olla kiinnityksiä ja lyhentämistä vaille valmis myös. Kangas ei ole mitenkään ihanteelisin, mutta se oli ainoa sopivan värinen tähän hätään. Päätin, että värjäyshommiin tämän puvun kohdalla en lähde, kun vesilasku Prinssi Juhanan ja Excelin jäljiltä oli vielä saamatta. (Sitten se lopulta tuli, enkä kuollutkaan sydänkohtaukseen.)

Mietin ja pohdin pääni puhki, mistä keksisin tähän hätään jotkin toimivat systeemit kiinnitykseen. En ole aivan varma, mitä reffin hakas/silmuasiat yrittävät olla, mutta yritän kovasti selvittää.

Tämä oli tällä kertaa tässä lyhykäisyydessään. Fukka kiittää ja seuraavana luultavasti vuorossa Tracon!

PS: Uskokaa pois, joskus jopa katson uusia sarjoja, vaikka sitä pukuvalinnoista ei uskoisikaan.

Iloinen 2014

Terve taas!

On aika katsoa jälleen taakseppäin ja ihmetellä. Mihin vuosi meni? Mitä tuli tehtyä? Mitä oikeasti tuli tehtyä ja onko se kaikki edes totta? Kuka? Mitä? Häh?

Nyt kaikkia kuvia kaivellessa ja miettiessä 2014 on ollut hyvin iloinen vuosi. Kokemuksia on kertynyt yllin kyllin. Suurimmalti osin positiivisessa mielessä, vaikka väliin mahtuu vähän nihkeitäkin tuntemuksia.

Ottakaa iloisia uimapoikia.
Haru: miä ja Makoto: Rorune
Kuvat: Kangaskasa

Desucon Frostbite tarjosi mahtavan ja ihanan tilaisuuden sovittaa takamustani tuomarin penkkiin. Edeltävästä tuomarointikerrasta hyvin paljon poiketen, oli mahtavaa huomata kuinka osaavaa porukkaa Frostbit'n Hall-tuomaristo oli täynnä. Oli kivaa ja oli jännää.

Frostiin tuli myös tehtyä yksi elämäni ehkä tärkeimmistä puvuista eli Naruto. Vaikka Kishimoto meni ja vetäisi sarjan lopun ihan pelkäksi börinäksi ja jonniinjoutavaksi liirumlaarumiksi, on Narutolla hahmona aina paikka jossain syämessäni. Se, että tunnen jollain tasolla onnistuneeni myös puvun kanssa kokonaisuutena, on hyvin positiivinen aspekti tätäkin harrastusta.

Da Uskomattoman Hurmaava Hall-Tuomaristo
Vas. YumiKoyuki, Yoki, Kifia, Tikli ja miä
Kuva: nyymix

Kamujaaaaaaa!
Vas. Kissaten, Kasa, miä, woodi, Kide ja Rorune
Kuva: YumiKoyuki

Vaihteeksi peeloillaan.
Vas. Kasa, miä, Rorune, woodi ja Yaci.
Kuva: Kide

Kitacon oli yhden päivän coniseikkailu, joka oli hauska, mutta ei tapahtumana hirveästi tarjoillut. Kaikki jännä ohjelma meni taas hups ohitse ja käteen jäi kisa, maido-kahvila ja kuvauspalvelu.

Maido-kahvila.
Vas. miä, Rorune ja Kide.
Kuva: Kasa

Kevät toi kiirettä ja hulinaa tullessaan. Suunnitelmista huolimatta Cosvisioniin ei tullut lähdettyä, koska muu elämä tuolla hetkellä oli paljon tärkeämpi, Ensikerralla sitten. Desucon taas pyyhälsi paikalle ja toi uudet seikkailut. Vähän taas tuomarihommia ja ryhmiä.

Desu-sää yllätti.
Kuva: Kasa

Siiri ja Reta, tämä kuva on syöpynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi.
Oltiin hirmu päteviä esityskisan tuomareita! Kansiot ja kaikki! Kynätkin passaa kaikilla!
Vas. Miä, Siiri ja Reta
Kuva: nyymix

Desuconissa oli älyttömän kivaa. Lauantaina huusin keuhkojani pihalle ja sunnuntaina olin vaan: "What is this awesomeness?!" kun tuomaroitiin esityskisaa. Ja vaikka Houzuki ei pukuna ollutkaan mikään näyttävyyksien näyttävyys tai mitenkään erityisen onnistunut tuotos, on se silti älyttömän ihana puku. Ihana hahmo, ihana ryhmä ja mahtava KALA!

Täältä tulee ankka!
Vas: Kasa, Kisu ja miä
Kuva: Kifia

KALA! matkustaa!

Hirveä kiire ja hulabaloo sai alkunsa heti Desuconin jälkeen, kun burn-out'n partaalla vääntelin Samia. En oikeasti edes halua ajatella millaisissa tärinöissä Kasa ja woodi ovat olleet omine härpäkkeineen. Mori-sensei kaikki tämä vain sinun ja esityskisan tähden! Koitti siis Animecon!

Stana.
Kuva: Emilia Lahtinen

Onneksi vanhant puvut pääsivät kiertoon täydentyneen K-On!-ryhmän voimin! Me saatiin Mio ja oltiin tiimi yli-ikäiset-vauvat taas! Enpäs ole muistanut kuvia koko poppoosta tänne blogin puolelle laittaakkaan. Asia täytynee korjata.

Ryhmät on serious business!
Vas. Kasa, woodi, Soffi, Rorune ja miä.
Kuva: Kide

Lattiamajoitus- ja stressihelvetti Animecon oli taas parhainta ikinä, kiitos kavereiden, Kaoru Morin ja cosplay-kisan. Aconin cosplay-kisa itsessään oli mukava ja kiva, mutta myös takahuoneessa tuntui olevan hyvin leppoinen ja rento tunnelma. Se, että nousimme jopa kolmannelle sijalle, oli niin palkitsevaa kaiken sen höykkyytyksen jälkeen, että oksat pois. Hieman punastelen edelleen sille, että Kaoru Morin assarit halusivat hipeltää takkien helmoja... Äyyyäää! En vieläkään kestä! Ahistaa ja hihkuttaa yhtä aikaa! Menen ja hengittelen pussiin.

Not always serious business!
woodi ja miä
Kuva: Kide tai Kasa

Kesällä emme päässeet kuvaamaan niin paljon kuin oli suunniteltu. Kun ihmiset on ripoteltu ympäri Suomen maata, on hitusen vaikeampi kerääntyä yhteen. Omasta puolestani kaikki oleellinen tuli kuvattua, joten olen ihan tyytyväinen.

Naruton pusikkoseikkailu
Kuva: Kide

Kesän aikana löysin itsestäni jollain tasolla täysin uuden puolen; kuvaajan. Kameran kanssa on tullut heiluttua välistä paremman kuvaajan puutteessa, mutta Desussa ja pienessä kaupunki-shoot'ssamme huomasin, että oikeasti pidän kuvaamisesta. Siinähän voisi yrittää kehittyäkin.

Fukka in action
Rorune, hahmona, jonka nimeä en ikinä muista.
Kuva: Kide

Fukka in action again
Nic: Kasa
Kuva: Kide

Hulmahdin Animeseminaarin tiloissa noin 20 minuuttia töiden jälkeen ja livistin paikalta takin liepeet hulmuten. Kuvailtiin lisää ja seuraavan päivän olinkin kokonaan töissä joten oma A-seminaarini oli sitten siinä.

Da Posse, miinus Kasa
Oik. Rorune, miä, Kide ja alla woodi.
Kuva: En tiiä

WCS-täpinöitä oli minulla ja Rorunella ilmassa jo pitkään ennen mitään virallista. Pukuja tehtiin loppukesä ja panikoitiin. Tai minä panikoin. Sisäisesti salaa. Vasta näin myöhemmin olen tajunnut, miten pitkään olen ihastellut Stellaa. Interstella-elokuvan näin ensimmäisen kerran joskus mukulana ja siitä lähtien tuo sininen nainen on jäänyt mieleeni. Nyt, kun olen saanut Stellan oikeasti tehtyä, olen hieman saman moisissa täpinöissä kuin silloin mukulana.

Rorunen ilme, paras ilme.
Kuva: Yaci

WCS oli kokemuksena erittäin mahtava. Tuomaripalaute jätti niin paljon käteen ja esitys itsessään oli jotenkin niin Rorunen ja minun näköiseni. Sen suunnittelu, harjoittelu ja esittäminen oli hurjan kivaa ja luontevaa. Yleensä esityspiisejä alkaa jossain harjoittelun vaiheessa inhoaman niin paljon, ettei halua kuulla koko piisiä enää ikinä (Duke Venomania's Madness - ei kiitos). Ei ole ollut mitään ongelmaa kuunnella Get Lucky'a. Se kertoo paljon.

Muru.
Kuva: Katariina Ihalainen

Vaikka loppuvuosi on ollut blogin puolella hiljaisempi kuin, mitä olisin tahtonut, olen silti edennyt asioissa tietyllä tavalla. Sarjoja ja elokuvia on katsottu, mangaa luettu ja pelejä pelattu. Olenkin taas hurahtanut pelimaailmaan ihan kympillä, joten tulevat puvut voivat suurella todennäköisyydellä olla niistä piireistä. Peruukeita on tulvinut postiluukusta, mutta niistä lisää myöhemmin.

Fukka kiittää tästä vuodesta ja toivottaa hyvää tulevaa! Minulla oli hurjan kiva vuosi toivottavasti oli muillakin!