Vielä ehtii! - Nostalgian vuosi 2017

Hei moi!

En ole kuollut, vaikka rajan tuolla puolen on melkin tullut käytyä. Tässä on hurahtanut tämän blogin pisin tauko merkintöjen välillä. Pyydän sitä anteeksi itseltäni, blogilta ja kaikilta, joita sattuu edes vähän kiinnostamaan. Tämä ei ole laiminlyöntiä tai unohdusta; intoa on ollut, mutta ei jaksamista ja/tai aikaa. Muutama merkintä on ollut työn alla, mutta ne ovat jääneet viimeistelemättä. Tässä on ollut kaikenlaista hössötystä. Edelleen hoitelen flunssaa, joka jatkuu jo kolmatta viikkoa...

Tässä tulee yhdenlainen etappi täyteen, nimittäin vuosi Instagramissa! Löytyy fukkarisuaita-nimen takaa ja 90% sisällöstä on cosplay-voittoista. Whoop! sille.

Kuitenkin halusin näin vuoden loppuun tehdä pienen katsauksen kuluneeseen vuoteen ja siihen, mitäs kaikkea kakkaa sitä on tullut tehtyä. Näin päälimmäisenä ensimmäinen ajatukseni, ennen tämän tekstin kirjoittamista, on se, että vuosi oli vähän kiireinen ja silti epätuottoisa. Saa nähdä muuttuuko ajatus tätä rustatessa.

Uutta vuonna 2017
Kaikki kuvat by Kis, paitsi viimeinen oikealla by Rorune.

Pukujen saldo ja mahtavuus ei ollut mikään huima, mutta olen jotenkin yllättynyt, että näinkin monta pukua tuli valmiiksi. 5 valmista pukua, joista yksi oli täydellinen uusinta ja yksi taas kaappipuku. Näiden lisäksi keskeneräiseksi jäi Takuto, koska kangasmetsällä ei onnistanut yhtään. Vanhoja pukuja käytettiin paljon, mikä on kuitenkin ihan hyvä. Puvut saavat tuuletusta ja vähän enemmän vastinetta rahalle ja ajalle.

Kuva: Kis

Automatka-selfie.

Kokkuri-san oli vuoden 2016 puku, mutta pääsi päälle vasta 2017, joten en laske sitä mukaan tämän vuoden uusiin pukuihin. Suga on myös kaappipuku, mutta en jotenkin osaa ajatella sitä omana cosplaynaan. Kaikki puvun osat, peruukkia ja meikkiä lukuunottamatta, ovat jöllittyjä toisesta puvusta, mikä ei minulle riitä siihen, että laskisin tämän uudeksi puvuksi. Sugasta ei myöskään ole yhtään kunnollista kuvaa. Kaikki vain selfieitä automatkalta...

Kis kuvasi.

No voihan Juhana! Joo... tämä on edelleen suuri hämmennys. Miksi? Miten? Ja kenen luvalla? Naisrosvot tuntuivat kuitenkin sulattaneen niin monen sydämen, että itsekin alan nähdä Prinssi Juhanassa jotain kaunista. Mitä se on, siitä en ole varma. Juhana on myös tavallaan minulle ensimmäinen länsimainen puku. Vaikka Alexian alkuperäislähde onkin länsimainen, se minun tekemäni versio on japanilaisen kynästä.

Turreilemassa: woodi ketun häntä kainalossa ja Rorune karhupyllynä.
Kuva: Mikael Peltomaa

Naisrosvot oli parhautta; Niin paljon suunnittelua ja salaisuuksia. Me emme voi olla enempää iloisia siitä, miten nämä karva-ahterit otettiin vastaan. Kiitos vielä kaikille kehuista ja kaikesta muusta! Ja lupaan, että vielä jossain hetkessä saan aikaiseksi sen mokakollaasin meidän replanauhoituksista (nyt kun on uusi ja parempi kone, millä muokkailla).

Eikä saa unohtaa tätä yhtä sankaria:

Herra Hiss kaikessa kauneudessaan.

Desucon Frostbite oli varmasti yksi tämän vuoden hauskimmista tapahtumista. Osa hauskuudesta menee hyvin vahvasti väsymyksen piikkiin, mutta paljon myös ihanoiden ihmisten! Peeloilu yötämyöten to the max!

Dorkat kuvasi Kide.

Ryhmät ja esitykset ovat kivoja ja ihania, mutta ne ovat niin sitovia. Kun tekee pukua ryhmää varten tekee hommaa myös muitakin kuin itseään varten ja ryhmät yleensä pitää lyödä hyvissä ajoin lukkoon, että ne varmasti onnistuvat. Ei voi fiilistellä puvun kanssa yhtä vapaasti. Len olikin kahden viikon fiilistelypuku, koska se oli vaan pakko saada tehdä juuri siinä hetkessä.

Soffi kuvasi.

Len pääsi pyörähtämään upouudessa koti-conissa eli Matsussa. Toivottavasti Matsu kehittyy tulevaisuudessa sellaiseksi tapahtumaksi, joka kenties houkuttelee enemmän myös etelän kävijöitä.

Takuto oli myös fiilistelypuku, jonka olisin niin kovasti halunnut tehdä, mutta kalenteri ja kaikki muu sanoivat NOPE, joten sitten syntyikin Excel. Hän oli aikansa odottanut varjoissa muiden unelmapukujen joukossa, ja nyt näki aikansa koittaneen.

Kuvasi Mihashichu

Ja yyyyyyyyyyyyyyyäääääääääääää! Päädyin Hall-kisaan ;____; Ei ymmärrä ei käsitä! Ja sitten vielä sijoituin TT___TT Minä?! Ihan ilman mitään esitystä tai muuta kakkea? Jossain Desuconissa? How? Edelleen olen häkeltynyt. Hall oli kyllä kiva kokemus. Yhden ainoan kerran olen aiemmin ollut Hall-kisassa mukana ja se oli 2012...

Voittohali!
Kuvasi Mihashichu

Desucon olikin taas siinä mielessä vähän erikoinen keikka, kun olimme jälleen conittamassa vajaalla miehityksellä. Muilla on elämää. Meillä ei, ja siksi päästiin taas leikkimään Haaremia:

Kofuku: Kis, Aizawa: anniilaugh, Amulet Heart: woodi ja miä
Kuvasi Kyuu Eturautti

Animecon oli sitten taas työhommeja. Tuli kutsu Nostalgia-kisan tuomaristoon, joten omat suunnitelmat kisaan osallistumisesta siirrettiin tulevaisuuteen. Ihan jo teeman puolesta oli alunperin tarkoitus saada Ranma tehtyä Animeconiin, mutta oma jaksaminen ja muut asiat pistettiin sen edelle. Onneksi oli Excel paikkaamaan nostalgiareikää.

Perhe!
Hirmuna ei näköjään ole jäänyt kuvia Aconista käteen.

Nostalgiaputki jatkui läpi koko vuoden, kun Traconiin saatiina aikaiseksi Ranma ja #Nostalgianarskat-ryhmä. Olen hyvin hyvin iloinen Naruto-ryhmästä. Vähän enemmän olisin ehkä halunnut korjata omaa pukuani... MUT MEILLÄ OLI HIENO RYHMÄ!

KATTOKAA SITÄ!
Gai: Hanny, Lee: Muu, Iruka: anniilaugh, Kakashi: majo, Temari: Kide, Sai: woodi, Kiba: Reta, Naruto: miä ja Shikamaru: Rorune
Kis kuvasi

JA TEAM 7!!!

TT____TT
Onni on Naruto-ryhmä.
Kakashi: majo, Sakura: biitti, Sai: woodi ja miä.

Lopulta ja vihdoin Ranma-ryhmä ja -esitys, jota on munittu niin kauan! Esitysmerkintä on puoliksi jo olemassa. Siellä sitten selontekoa vähän tämän esityksen elämänkaaresta. Mutta jee! Ranmat!

TUN TUN TUUUU!
Kuvasi Rea Rautamies

Koko vuosi meni näköjään ihan pyllyilyksi, kun Ranmatkin päästettin lavalle. Oli hirveän kiva päästä toteuttamaan pitkään mietitty projekti ja jälleen kaikki se palaute, mitä esityksestä saatiin ja mitä edelleen tulee välistä, on ollut hirveän ihanaa. Vaikutti siltä, että pyrkimyksemme hahmo- ja sarjauskolliseen esitykseen oli onnistunut. Kiitos lämpimästä vastaanotosta jälleen kerran!

Tracon ja Cosperhe.
Kuvasi: Alina Tujunen

Pikku pilkahduksen conielämää tarjosi syksymmällä Chibicon, joka rantautui taas Ouluun. Niin moni kotoconi meni tänä vuonna sivusuun töiden tai muiden menojen puolesta. Myös Chibiconista työt haukkasivat palasen, mutta kerkesin silti paikan päälle katsomaan kisat ja käyttämään asua!

Kuvasi Rorune

Tatsumi ja Ahiru-chan ovat myös lymyilleet kaapeissa jo jonkin aikaa. Eivät lymyile enää! Lasken Tatsumin ensimmäiseksi oikeaksi kaappipuvukseni, koska suurin osa vaatteista on ostettuja (Sugassa oli sentään itse tehtyä lähes kaikki). Ja nyt jälleen huomaan, miksi en hirveästi kaappipukuilua harrasta; kaikessa on jotain vähän väärin omaan silmääni. Ei siinä Tatsumi on rento ja hyvä puku hätävaralle ja sitten siihen hetkeen, kun saan mereneidonkin ammeeseen.

Hoi voi! Siinä on tämä vuosi blogin näkökulmasta. Uusia pukuja (huomaa monikko!) on jo alettu työstämään ja suunnitelemaan. En vain ole täällä niistä kerinnyt huutelemaan. Seuraavana Desucon Frostbiteen käypi tieni ja sinne on suunnitelmat kohtuu valmiina. Puvut eivät. Jahka tämä tautini hellittää, alan kunnolla hommiin. Saa kuitenkin nähdä, mitä lääkäri sanoo ensiviikolla.

Loppuun TaideTeos nimeltään: Isi kuulitko?!
Kakashi: majo ja Naruto: miä
Kis kuvasi.

Minä kiitän tästä vuodesta kaikkia ihania, joiden kanssa sain hengata tai edes vaihtaa jonkun sanasen, kaikkia uusia mahtavia tuttavuuksia, kaikkia, jotak kehuivat meitä ja/tai minua ja onnittelivat kisamenestyksestä. Kiitos oikein kovin! Sekä kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea tätä blogia ja jopa kommentoineet välillä. On ollut hirveän raskas, työntäyteinen ja kiireinen vuosi, ja se näkyy tämän blogin aktiivisuudessa sekä muutenkin cosplay-elämässä.

Kiitos siis kaikille, jotka olivat osana tätä vuotta! Nähdään ensvuonna!

Fukka

Pikkuruinen ja pikainen - Chibicon 2017

Heip heip!

Vähän on jäänyt laiskemman puoleiseksi taas tämä blogielämä, mutta jaa. Kuiteskin, tuossa joku aika sitten järjestettiin Oulussa taas Chibicon. Pyörähdin paikalla ja oli jopa "uusi" puku. Eli vähän Chibistä ja vähän väkerryksestä.

En muista, milloin aloin haalia vaatteita kasaan ensimmäistä kaappi-cosplaytani varten eli Tatsumia sarjasta Orenchi no Furo Jijou. Olin kerennyt jo unohtaa koko puvun ja mietin, että laitan Shimizu Kiyokon päälle Chibiconiin, koska se olisi ollut helppo ja rento puku vetää päälle työpäivän päälle. Peruukkia kaivellessani kuitenkin törmäsin Tatsumille suunnitelemaani peruukkiin ja tuumailin, että voisin ehkä uhrata muutaman tunnin sen eteen.

Eka kaappipuku ja eka ahoge.

Peruukki on alkujaan tilattu Samia varten, mutta en koskaan kiireessä sitä saanut leikattua ja päädyin käyttämään lopulta toista karvalasta. Peruukki periytyi Tatsumille, vaikka joku enemmän volyymia omaava olisi ehkä ollut parempi.

Tatsumin kampaukseen kuuluu hyvin jännittävä hiustörrötin eli ahoge. Ensimmäistä kertaa pääsin moista tekemään ja vähän taas jänskätti välistä.

Kaunis poekka. Ja ahoge pyörii miten sattuu.

Pohjana on pötkö foliota, joka on päällystetty ensin mustalla kankaalla ja sen jälkeen toisen mustan peruukin kuitunauhoilla. Ompelin vekottimen peruukin pohjaan kiinni ja lopullisen muodon tein ihan vain hiuslakan ja föönin avustuksella. Siihen vielä päälle viimeistely ja muun peruukin leikkuu. Jippii! Valmista!

Tatsumin vaatteet ovat muuten ostetut, paitsi housut, jotka ovat Lenin housut.

Kiire ja hässäkkä työmaalla verottivat Chibiconista sen verran, että olin töissä aina klo 14 asti. Jee. Lähes täydessä cosplay-meikissä ja hirveä pärinä päällä kahlasin työtunnit läpi. Vasta perjantai-iltana varmistui, minkä puvun aion laittaa päälle. Cosplay-meikki on aina cosplay-meikki ja varsinkin, kun hahmo on mies. Hieman piti tsempata omaa pyllyä, että kehtasin mennä töihin Tatsumin meikeissä.

Mutta sain kehuja meikistä työkavereilta *3*

Heti piti saada todisteaineistoa uudesta puvusta ja siitä, että olin Chibissä.
feat. Kide ja ankka, joka sai nimekseen Klam.

Maksoin itseni sisään paikan päällä ja siitä voidaan olla montaa mieltä, oliko Chibicon aivan 10€ värtti. Ehdin kuitenkin hyvin kisaan ja murut olivat hankkineet minulle jo lipunkin sitä varten.

Kisa oli... vaivaannuttava. Itse en ymmärtänyt juontotarinasta yhtään mitään. Enkä tiennyt sen alkuperää (sain myöhemmin kuulla, että se oli kai Supernatural). Alkujuonto oli vielä jotenkin sidettävän pituinen, mutta väliaikaesitystä edeltävä pätkä oli pitkä ja hyvin hyvin vaivaannuttava. Edelleenkään minulla ei ollut mitään hajua, mistä siinä on kyse, joten se varmasti tuntui minulle vielä sitäkin pitemmältä.

Itse KISAN sisältö oli hyvin teemaan sopiva ja kisaajat olivat hienoja. Taisin repeillä muutaman kerran yleisössä. Haittapuolena välillä oli musiikki, joka peitti alleen haastattelut. Myös hatara mikinkäyttö haittasi tässä kohtaa. Omat suosikkini päätyivät palkintosijoille ja kunniamainintoihin jee jee! Ja väliäika-MorF oli hieno. Tykkäsin asuista ja tansseista.

Suttu kuva on suttu.

Minulla on vähän jännät ajatukset näistä pikkukisoista. Halaun, että ne pysyvät aloittelijaystävällisinä, mutta haluaisin silti nähdä niihin panostettavan. Varsinkin täällä pohjoisessa, koska monille ne kisat ovat ne ainoat, jotka pääsee näkemään. OF:n porukan järjestämät kisat ovat toimineet omasta näkökulmastani hyvin. Asiat ja aikataulut ovat luistaneet ja säännöt ovat olleet selkeät. Kaikista kisoista ei ole voinut sanoa näin. Muutkin kuten esim. Kitacon ovat ottaneet palautteen vastaan ja kehittyneet, mikä on aina hyvä. Kuitenkin välillä näitä perähikijän kisoja seuratessa tulee sellainen olo, että energia ja ajatus on keskitetty pikkaisen väärään paikkaan.

Haluaisin vain hyviä ja toimivia kisoja, jotka kannustaisivat taitavia tekijöitä kilpailemaan myös isommissa tapahtumissa ja kisoissa. Sujuva, selkeä ja loppuun viety konsepti, joka kantaisi itse itsensä maaliin asti. Ilman mitään fancy pancy kommervenkkejä, jotka ampuvat asiaa nilkkaan. Sitten, kun pohja on kunnossa, niin voidaan lisäillä niitä fancy pancy juttuja. Täälläkin selkeästi taso nousee koko ajan kisaajien puolesta, joten vähän voisi päivittää kisojakin.

Suuria pohdintoja elämänvalinnoista.
Rorune oli muru ja kuvasi.

Sää ei suosinut ja kalsea keinovalo ei ole mikään ihanin valinta kuvaamisen kannalta. Jokusen hassun kuvan Rorune sai kuitenkin napattua Tatsumista todisteeksi.

Kerkesimme jopa kuulemaan vielä yhtä ohjelmaa ennen kuin livistimme paikalta. Epärealistiset vartalot ja niiden kyseenalainen toimiminen tosielämässä oli aiheena. Mielenkiintoinen ja hupaisa juttu, mistä olisi varmasti aineistoa vaikka mihin. Vaikka tämä kyseinen ohjelma oli selkeästi enemmän humoristinen katsaus aiheeseen, niin olisin silti toivonut vähän enemmän kuin "ei ole realistista tämä" ja "höhöhö tissit". Toisaalta omaa kokemustani sakottivat takapenkin mölyapinat, jotka eivät osanneet pitää turpaansa kiinni edes sen jälkeen, kun asiasta heille sanottiin, ja ihmiset joita ramppasi sisään kesken ohjelman. Sinäänsä kyllä viihdyin.

Pian tämän jälkeen päädyimmekin vaihtamaan vaatteita ja suuntaamaan ruokaa kohti. Eipä tästä Chibistä hirveästi käteen jäänyt, mutta tulipa käytyä. Sain vähän pukupärinöitä pois harteilta ja motivaation uusia juttuja varten.

Fukka kiittää!

Keskeneräistä ja kierrätettyä - 2016

Hei hoi ja töttörööö!

Voin ihan rehellisesti sanoa, että ensimmäistä kertaa olen unohtanut blogini olemassa olon. Cosplay-hommat ovat levänneet laakereillaan jo jonkin tovin, mutta näin vuoden päätteeksi pitää vähän taas ynnätä ja katsoa taakse päin. Vuosi on ollut jokseenkin uuden moinen... ainakin minulle näin henkilökohtaisella cosplay-tasolla.

Pukuja ei tullut valmiiksi tänä vuonna kuin viisi. Vanhoja pukuja tuli kierrätettyä paljon, mikä on ihan hyvä juttu, mutta osittain se oli syynä "vähäiseen" pukusaldoon tänä vuonna.

Kuvaajat: Kis, Rorune, Soffi, Kis ja Kis

Sain tehdä yhden elämäni unelmapuvuista, kun vihdoinkin väänsi Halloween Town! Soran. Fujimoto on myös päästy ruksimaan listalta pois, vaikka se ei ehkä ihan unelmapukuihin lukeudukkaan. Aivopieruna syntyi Kagome ja pitemmän kaavan perseilynä Mercedes löysi tiensä WCS-lavalle. Ja koska vuonna 2016 löysin yhden elämäni syvimmistä ojista, Haikyuun, väänsin kasaan myös Shimizun. Ainoastaan Kagome on näistä puvuista selainen, jonka kanssa ei tullut mitään ongelmia osaamisen tai toteutusmenetelmien kanssa. Kaikissa muissa olen joutunut tekemään jotain uutta jollain tasolla.

Peruukkien puolesta tämä vuosi on ollut ihan perseestä. Fujimoton peruukkeja piti tilata ihan liikaa, Kagomen peruukki ei ennättänyt Aconiin ajoissa, Mercedekselle peruukin metsästäminen oli ihan tuskaa ja tilaamistani peruukeista yksi saapui minulle viime viikolla... siis yli 3 kuukautta kisan jälkeen.

Sellainen uusi asia minun elämässäni on tapahtunut vuonna 2016, että pukuja on kesken vaikka kuinka monta. Tai ainakin niiden osia.

Tein Orenji no furo jijou'n Tatsumille hupparin, jonka olen jo onnistunut hukkaamaan johonkin, ennen Cosvisionia. Tatsumille olen kerännyt lähes kaikki vaatteet myös ns. kouluvaatetukseen. Ainoastaan housut pitäisi ommella ja peruukki muokata ja herra olisi valmis.

Hali oli uutta kepakkoa ja uusia hartsikiviä luvassa Cosvisionia varten, mutta sitten tulikin muita juttuja elämään. Halista ja woodin Valista on jo kivoja kuvia olemassa, mutta silti olisi mukava saada yhteis kuvia vielä niin, että propitkin ovat mukana.

Kokuri-san on vaille vain muutamaa pikkuasiaa ja sitten yksi versio siitä olisi valmis. (En luultavasti jaksa väsätä uutta hienompaa takkia Frostbitea varten, joten animeversiolla mennään.) Viime ajat se kuitenkin levännyt vain laakereillaan...

Suga on mahdollisuus Frostiin. Tarkoituksena olisi vain muokata peruukki kuntoon ja käyttää Shimizun collaripukua "casuaali Sugana". Jos vain löydän vielä samaa kangasta, niin harkitsen uuden takin tekemistä. Tarkoitus olisi velä tulevaisuudessa tehdä Sugalle myös peliasu ja kavereitakin olisi sitten pitäisi olla mukana. 

Kaikkien näiden lisäksi olen tilannut varmaan 50 peruukkia muille hahmoille, joita en ehkä koskaan ole täällä maininnutkaan.

I got bitches.
woodi, miä ja Kis

Cosvision oli minulle uusi tuttavuus ja reissu oli ehdottomasti yksi parhaista tapahtumista tänä vuonna. Pikku poppoo ja vaihtoehtoinen autoseura olivat kivan raikas pieni seikkailu keväälle. Lisäksi Hämeenlinna ja Verkatehdas olivat molemmat ihania. Hauru ja Senjougahara pääsivät ulkoilemaan Cosvisionissa ja olen edelleen hyvin onnellinen Kissin ottamista Senjougahara-kuvista. Harvoin osaan katsoa itseäni kuvissa niinkin myönteisesti. Varmasti osasyy siihen, miksi Senjougaharasta on tullut pukuna minulle niin rakas.

Kuvasi siis Kis.

Senjougahara pääsi mukaan myös Aconiin Jyväskylään (Paviljonki oli tosi jees), koska Kagomelta uupui peruukki. Toisena vuoden kierrätyspukuna oli Nice, joka on vanhempaa kastia. Nice pyörähti Frostbitessa pikkuruisen Baccano!-ryhmän ohella, mutta vasta Aconsissa saatiin koko ryhmä vihdoin kasaan. Nice ja Baccano! ovat ihania, vaikka en hirveästi välitä sokeudesta.

Tyksin myös näistä kuvista paljon.
Kuvasi siis Kis

Soffi, woodi, miä, Harri, Rorune ja Kide
Kuvasi Rabbana

Kuvasaldo koko vuodelta on jäänyt aika niukaksi. Osittain ajan ja osittain kuvaajan puutteen vuoksi. Edeasta ja Seiferistä oli tarkoitus saada VIHDOIN kunnolla kuvia, koska molemmat ovat sellaisia pukuja, joita ei ihan joka tapahtumaan voi laittaa päälle. Ehkä vielä joskus saamme puvut päälle jonkun tapahtuman ulkopuolella ja saamme jonkun osaavan ihmisen myös kuvaamaan, että olisi edes jotain kuvia olemassa tästäkin kaksikosta. Ehkä myös Shep ja Stella saadaan vielä joskus päälle...

Rorune & miä
Kide kuvasi.

Koko viime kesä tuntui olevan täynnä tapahtumia, mutta se outo juttu niissä oli se, että lähes kaikki olivat täällä kotona, Oulussa. Tapahtumia oli tiuhaan, enkä mitenkään olisi kerennyt tehdä uusia pukuja jokaiseen, joten vanhat pääsivät kiertoon.

Kummacon, jossa pikkuporukalla näytimme naamaamme ja hajoilimme. Houzuki näytti naamaansa tuolloin. Mitään sen kummempaa ei oikeastaan tapahtumasta jäänyt käteen. Paitsi ältsyn hyvä soppa-asia, josta unelmoin vieläkin. Kummacon oli ainoa näistä paikallisista tapahtumista, jossa olin ihan puhtaasti kävijänä paikalla.

Houzuki on fab.
Kuvasi woodi

Chibissä olikin sitten tuomarihomia luvassa ja Aseminaaarissa heiluin juontajana. Kagome pääsi Chibiconissa näyttäytymään ja seminaariin vedin päälle jälleen jossain määrin ajankohtaisen Pokemonin Jamessin. Molemmat tapahtumat olivat aikalailla tuttua huttua.

Tapahtumien puutetta tässä kaupungissa ei ole. Ensivuoden puolella uutena tulokkaana on vielä Matsucon, jota odotan mielenkiinnolla. Suurempana kynnyksenä on enemmänkin kävijöiden vähyys. Jää nähtäväksi voiko yksikään näiden leveyspiirien tapahtuma koskaan kasvaa "isoksi tapahtumaksi". Pohjoisesta puuttuu suuret massat, jotka täyttävät etelän tapahtumat ja tekevät niistä "isoja tapahtumia". Lisäksi näyttäisi siltä, että pohjoisesta on aina lyhyempi matka etelään kuin etelästä pohjoiseen.

Piti vissiin päästä Traconiin.
feat. woodin käsi.

Syksyn alussa koitti jälleen Tracon ja WCS. Tracon on aina ihana tapahtuma ja sitä se oli nytkin. Tunne myräkkä WCS:n takia ei vieläkään ole täysin loppunut. Oudointa on se, kuinka toisen sijan saavuttaminen tänä vuonna WCS-karsinnoissa on jättänyt paljon paskemman tunteen kuin sijoittumatta jääminen 2015. Osittain tähän on syynä oma krittisyyteni itseäni kohtaan, mutta silti en ole ihan sinut vielä asian kanssa.

Tracon tarjosi kuitenkin myös älyttömästi hyviä juttuja. Kaverit ovat parhautta ja se, että pääsin osoittamaan jonkin moista kunnioitusta Haikyuulle cosplayn muodossa, oli ihanaa. Vaikka olinkin vain ihmis proppi...

Miä, Oikawa: Anniilaugh, Kageyama: Yaci ja Hinata: Kasa
Kuvasi Kis

Tällä vuodella on ollut hyvät ja huonot puolet. Kuvasaldon pienuutta itkeskelen öisin ja raivoan peruukeista, mutta sain viettää ihanan conivuoden kavereiden kanssa. Uutta ja ennestään tuttua. Kirjoittelen tässä ehkä jossain välissä tämän hetken pukukutinoista, joita on vaikka muille jakaa. Frostiin lähtee mukaan Kokkuri-san ja hyvin suurella todennäköisyydellä Suga jossain muodossa.

Fukka kiittää ja toivottaa hyvää uuttavuotta! Olkoon vuosi 2017 parempi ja hienompi kuin 2016!

Koulucon - Chibicon 2016

Heissan!

Oho oho hups hups. Meinasin ihan unohtaa koko Chibicon-merkinnän. (Kertoo hyvin paljon siitä, miten omat aikatauluni eivät tällä hetkellä toteudu kiitos erinäisten tahojen.) Eli Pohjankartano täyttyi taas kerran kävijöistä Chibiconin ansiosta ja minä pyörin siinä mukana.

Vähän laiskasti meinasi päivä lähteä liikkeelle, kun suoriuduin paikalle odotettua aiemmin. Olin arvioinut naaman värkkäämisen menevän ajan taas ihan päin metsää ja kurvasin pyörällä Pohjiksen pihaan aivan liian aikaisin, eli ennen ovien avautumista. Onneski olin hommissa, joten lampsin vain sisään.

Tilan käyttö ei mielestäni ollut niin onnistunut kuin Kummaconissa. Toisaalta myyntipöytiä oli nyt niin vähän, että eipä tuo hirveästi tilaan vaikuttanut. Silti olisin kaivannut sitä, että aulan lava olisi ollut paremmin käytössä.

Uusi puhli ja paremmat selfiet.

Pukuna oli siis uutukainen, Kagome, jolle vihdoin olin saanut peruukin. Koulupukuilua koulussa... jossa olen jopa ihan oikeasti opiskellut. Surullisen helppo ja yksinkertainen puku, joka syntyi jostain aivopierusta. Peruukki sentään antoi jotain haastetta. Volyymiä piti otsikseen repiä toisesta peruukista ja muokkaus oli ihan oma juttunsa. Muokkasin otsatukan aluksi paljon hurjemmaksi, mutta en ollut yhtään tyytyväinen, joten hieman kesytin sitä. En edelleenkään ole tyytyväinen otsatukan muotoon. Se näyttää höpsöltä ja, koska peruukki on jotenkin tosi painava, se lähtee helposti valumaan taakse päin eli näytän vielä höpsömmältä.

Kuvasi Soffi

Olin vaihteeksi tuomarihommissa, mutta ennen varsinaisten velvoitteita kävimme katsomassa pienen siivun Kuuluuko cosplay museoon? -sepostusta. Vähän odotin jotain ihan muuta nimen perusteella, mutta sain toisintoa Rimpun Cosplay+media-luennosta. Vaikka puhujat olivatkin keskittyneet mielestäni vähän liikaa roskalehtien cosplay-sisältöön ja aika haarukka oli hyvin lyhyt, oli aihe silti kuulemisen arvoinen. Verkkainen tahti vähän lannisti mielenkiintoisen aiheen seuraamista, mutta jouduimmekin hipsimään tiehemme kesken kaiken tuomaroinnin takia.

Kiipesin puuhun ja tulin alas.
En siis pudonnut, vaan hyppäsin ja kaaduin.
Kuvasi Soffi.

Tuomarointi meni omalta osaltani rennosti ja aika sutjakkaasti. Höpsösti en osaa tehdä muistiinpanoja tai juuri mitään merkintöjä silloin, kun kisaaja on tuomaroitavana. Mielummin sotken laput täyteen kisaajan poistuttua. Siksipä juuri tällä kertaa yritin jututtaa kisaajia ja vähän kuulustella fiiliksiä. Tiivis oli aikataulu, mutta eipä se hirveästi haitannut. Tuomari tovereinani toimivat woodi ja Rillaroro.

Pukukisa meni oikein mallikkaasti. OF:n vetämä juonto oli oikein hupsu ja hupaisa, vaikka hieman kaipasin tiivistystä ja vahvempaa linkitystä itse kisaan. Ideana toimi jees. Vaikka kisa oli monelle siihen osallistuneelle ensimmäinen tai toinen, poseeraukset lavalla menivät hyvin. Tähän tuli woodin kanssa kiinnitettyä homiota ihan kisankin aikana. Loppuhärdellin jälkeen kävimme julkistamassa voittajat ja olisin halunnut rutistella monet pystin saajat, koska heidän reaktionsa olivat niin muikeita.

Kuvasi Soffi

Minulta saa ja voi pyydellä palautetta, jos tänne asit joku kisaaja eksyy. Twitteri (löytyy oikeasta sivupalkista) toimii oikein kivasti siinäkin kuten myös sähköposti. Yritän parhaani mukaan laittaa maailmalle kaikki palautteet, joita on jo pyydetty.

Kisan jälkeen koitti se THÖ JUTTU, jota olin eniten odottanut eli Pokémon-musikaali. Niin suuri hype ja kehumyrsky on musikaalia höykkyyttänyt, että odotukset olivat hyvin korkealla. Ihan odotusten kanssa samoihin sfääreihin ei itse teos yltänyt, mutta monessa kohtaa olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Rakettiryhmän body percussion -kappale oli ehdottomasti paras musiikkisuoritus. Tansseista pidin eniten Zubat-tanssista, koska se oli parhaiten integroitu itse juonen kanssa. Pikachu oli paras.

Koska Pallenalikka ja Teppo ovat oleellisia.

Lähes suoraan musikaalista hipsimme vaihtamaan vaatteet ja siitä syömään. Vaikka olin päivän aikan yrittänyt pitää huolta ravinnon ja nesteen saannista, oli aika hurahtanut niin nopeaa, etten edes tajunnut illalla lähtiessämme Pohjikselta, että kuinka paljon kello oikeasti oli. Green roomista nyysimäni liian keltainen banaani ja jokunen karkki eivät riittäneet löpöksi. Olin sitten oikeasti pyörtyä thaimaalaisen ravintolan pöytään. Ei näin.

Seuraavana koitoksena on Animeseminaari myös täällä omilla huudeilla. En ole hirveästi itse tapahtumaa kerennyt pohtia, koska aikani näyttää valuvan sormien välistä karkuun... why? No, tulen kuitenkin näyttämään naamaani Seminaarissa tavalla jos toisella.

Fukka kiittää!

PS: Ensimmäinen lähes täysin kaappi-cosplayni parsii itseään kasaan pikkuhiljaa. Löysin nimittäin Tatsumille alesta neuletakin ja kauluspaidan. Housuihin ostin kankaan jo aikaa sitten, mutta en ole vielä mitään työstämistä aloittanut. Kaavat vanhoista housuista passaavat Tatsumille oikein mainiosti.

Lahna ei saa aikaan

Hei...

Voi elämä. Viimeiset öö... vajaat kaksi kuukautta... hups. Olen siis ollut jokseenkin kakka-aivo, jopa itseäni kohtaan. En ole tehnyt lähes mitään tulevien pukujen eteen. Sen sijaan olen tehnyt kaikkea sitä muuta, mitä en ikinä kerkeä tai kykene tekemään silloin, kun minulla on joku puku työn alla. Olen siis katsonut hirveästi animea ja elokuvia, lukenut mangaa, pelannut ja nukkunut. Jonkun kerran olen tätä blogiakin yrittänyt päivittää, mutta ajatusten kasaaminen on tökkinyt. Nyt yritän vähän ämpätä tähän kaikkea, mitä mieleen on juolahtanut.

Koin jossain välissä hirveää itseinhoa tätä tekemättömyyttä kohtaan, mutta sitten pohdin asiaa uudestaan. Edellisen vuoden tein pukuja lähes tauotta, jolloin kaikki muut rakkaat asiat jäivät taka-alalle. Lisäksi minähän teen tätä vain itseni vuoksi, joten voin itse päättää, millä tahdilla ja missä määrin tätä teen. Totesin myös, että pitäähän sitä antaa aikaa myös niille asioille, mistä voin tulevaisuudessa ammentaa cosplaynkin saralla. En missään nimessä ole vaipunut mihinkään cosplay-masennukseen. Aloittaminen on vain tökkinyt.

Fujimoto

Aloittamisesta puheen ollen. Yksi puku on yritetty laittaa alulle jo useampaan otteeseen, mutta eBayn Onnetar ei ole ollut laupea. Tilasin vanhaa tuttavaa eli Ponyon Fujimotoa varten kaksi peruukkia siinä toivossa, että saisin niistä herralle hyvän kuontalon. Suurista etsinnöistä huolimatta postiluukusta tupsahti sisään ihan jotain muuta kuin, mitä odotin.

Lapsi A

Lapsi B

Peruukkien piti olla täysin erivärisiä. En tee näillä kummallakaan mitään, joten molemmat ovat myynnissä Facebookin Cosplay-kirpputorilla (A & B). Ostakaa pois! Hintana se, mitä itsekin olen näistä maksanut pyöristettynä vahän alaspäin, koska molempia on kokeiltu päähän. Tuo A on sen verran ihan tapaus, että en siitä raaskisi luopua, mutta en oikeasti tee sillä mitään.

Tilasin Fujimotoa varten myös kolmannen peruukin, joka ei myöskään ollut sitä, mitä odotin, mutta näistä kolmesta ehdottomasti osuvin ja parhain. Kikkailin ja tilasin vielä neljännenkin peruukin, jonka pitäisi olla sävyltään enemmän vaaleanpunainen. Kokeilen, jos saisin yhdistettyä nämä kaksi viimeisintä niin, että lopputuloksena olisi oikean sävyinen, paksu ja hulmuava peruukki. Se jää nähtäväksi, koska viimeisin ei ole vielä saapunut.

En myöskään löytänyt mistään sopivaa kangasta Fujimoton pikkutakkia varten, joten joudun kai painamaan raitakankaan itse. Nigh...

Senjougahara

Seuraavan matkan päämääränä on Cosvision, jonne näillä näkymin olen tuomassa vain vanhoja pukuja. Yksi uusimmista muruistani eli Senjougahara lähtee ainakin mukaan. Helppo ja kiva puku, jota ei vielä kunnolla ole ulkoilutettu. Toiselle päivälle on vielä useampi vaihtoehto. woodin kanssa pohdimme, pariutua vaiko eikö, eli Hali ja Hauru ovat listalla. Myöskin Naruto houkuttelisi minua ihan vain mukavuutensa takia. No, kulkuneuvo määrittelee myös osittain sen, minkä otan mukaan. Jos joudun kulkemaan junalla, niin en halua raahata Halin kenkiä...

Yhtenä vaihtoehtona ja kutinana olisi myös Fujimoto. Jos peruukki-taistelu jatkuu, en edes harkitse pikapajaa Fujimoton suhteen. Olisi kuitenkin yksi älyttömän simppeli hahmo, josta olen jo pitkään haaveillut monessa mielessä.

Orenchi no Furo Jijou on ihana.

Tämä tummahiuksinen herra tässä, Tatsumi, voisi hyvinkin toteutua kaappi-cosplayna tai yhden päivän puristuksena. Sarja ja sen hahmot ovat kuumotelleet jo pitkän aikaa. Orenchi no Furo Jijou on yksi niistä sarjoista, joista haluaisin saada hienon vedenalaisen photoshootin aikaiseksi. Kamerakin olisi sitä varten ja nyt löysin myös hyvän vedenkestävän meikkimerkin, joten Tatsumi kuumottelee suuresti (wink wonk you know who you are). Sopiva peruukkikin lymyää käyttämättömänä laatikossa. Halu on suuri.

Huh! Olipas kiva kirjoittaa! Sain myös nostettua ompeluintoani tällä aivan tajuttomasti, joten ehkä tämä saamattomuus alkaisi pian olemaan tässä.

Fukka kiittää!