Oon vaan töissä täällä - Nekocon 2025

Hoi hoi!

Tovi on kulunut siitä, kun Nekocon pidettiin, mutta pääsen kirjoittelemaan vasta nyt reippaasti elokuun puolella. Katsotaan, mitä sitä enää edes muistaa koko tapahtumasta.

Töitä pukkaa.

Nekocon pidettiin 19.-20.7. Kuopion Musiikkikeskuksella sekä Lumitilla. Desun jäädessä lopulta omalta osaltani välistä odotin Nekoconia kuin kuuta nousevaa. Hetken haaveilin, että olisin saanut Zeldan valmiiksi Nekoon, mutta nopeasti nuo haaveet kariutuivat kaiken muun hässäkän keskellä. Lähdin siis matkaan kahden vanhan puvun kanssa, mikä oli loppupelissä erityisen mukavaa.

Elikot pääsi taas kunnon hotelliin.

Nekoon lähti lauantaille puvuksi aikaisempi prinsessa, eli BotW Zelda. Jotenkin mielessäni yritin perustella pukuvalintaa helteillä, mutta pitkän peruukin kanssa Zelda ei oikeasti ole mikään hellepuku. Puvussa on kuitenkin hyvä liikkua ja olla, mikä oli toinen merkittävä syy puvun valitsemiseen.

Pitkästä aika <3

Conilauantai meni kuitenkin minulla ihan plörinäksi. Saavuin paikalle mielestäni hyvissä ajoin, ja kerrankin vaihdoin puvun päälle vasta conipaikalla. Ihastuin kovin Lumitin tiloissa sijaitseviin cosplay-pukuhuoneisiin, joissa oli mukavan viileä sekä hyvät puitteet. Ajattelin olla säpäkkänä ja käydä kiertämässä taidekujan sekä myyntipöytäsalin jo heti aamusta enne avajaisia, joten suuntasin vaatteiden vaihdon jälkeen löysyttämään rahapussin nyörejä.

Paljon peilejä ja hyvät valot!

Rahat meni, ja siinä kohtaa, kun olin suuntaamassa avajaisiin kävikin ilmi, että ne oli jo taputeltu. Oho. Avajaisten lisäksi minulla oli suunnitteilla vilkaista Cosplay Catwalkia, mutta sekin oli jo päättymässä noihin aikoihin. Törmäilin kuitenkin tuttuihin, jotka muistuttivat työvoiman lounaasta, joten päädyin syömään. Samalla kuitenkin jouduin sivuuttamaan Pohjameikki-102 – The Base-ics -luennon. (Tuona aamuna todella tuntui siltä, että myöskin TARVITSEN kyseistä luentoa kipeästi.)

Sinne meni mun rahat.

Luento kestävästä cosplaysta kiinnosti myös, mutta onnistuin sivuuttamaan senkin jollain ilveellä. No onneksi päivän aikana oli paljon hyvää seuraa, joiden kanssa aika kului (ehkä liiankin hyvin). Onnistuin siis välttämään kaikki lauantain ohjelmat, joista olin kiinnostunut. Tällä kertaa pääsin sentään hyödyntämään Aina kesän Nekocon-tarjousta.

Oli hyvää!

Onneksi sentään en ollut niin tolvana, että olisin unohtanut animekonsertin! Olin valmistautunut itkemään kuten aikaisemmissakin konserteissa. Itsehän en koskaan katso konserteissa soitettavien kappaleiden listoja etukäteen, mutta minulle vihjattiin, että jotain tärkeää on tulossa. Tulihan sieltä sitten Prinsessa Mononoken päätunnari, joka viimeistään avasi padot. Silti suosikikseni nousi Demon Slayerin Hashira vs. Muzan: Entrance to Infinity Castle. Nautin suuresti koko konsertista. Se vaan olisi voinut kestää vähän pidempään.

Hattuhyllyllä!

Sunnuntai oli jälleen minulle Nekoconin päätapahtumapäivä, koska cosplay-kisat kisattiin sunnuntaina ja minä oli jälleen töissä osana cosplay-tiimiä. Hommia varten olin valinnut sunnuntain puvuksi Yamaguchin, joka soveltui hyvin sekä töihin että helteeseen. Ah, miten ihanaa oli fiilistellä taas Haikyuuta! Rakastan sitä sarjana niin kovasti, ja oli jotenkin kodinoloinen tunne vetää jälleen Karasunon peliasu päälle. Lisäksi Yamaguchin meikki on jotenkin sellainen, että se tuntuu aina hyvältä.

Kanelipulla

Aikainen aamu vaati suurempia voimia, joten...
En varmaan koskaan aikaisemmin ole juonut 0,473l energiajuomaa.

Sunnuntaina päivä alkoi aikaisin ja hommat veivät koko päivän, joten ohjelmiin ei minulla ollut mitään asiaa. Harmikseni kaikkien aikojen lempiohjelmani Puujalka-animet meni siis sivu suun, mikä oli todelline vääryys. Pääsin kuitenkin näkemään päivän aikana Nekoconin upeat kisaajat ja auttelemaan takahuoneessa, joten uhraus oli sen arvoinen. 

Cosplay-nakkien pähein kisselaukku!

Omasta näkökulmastani kisahommat menivät hyvin ja tunnelma takahuoneessa oli enimmäkseen leppoisa. Aina väliin mahtuu pientä säätöä ja hulinaa, mutta niistä selvittiin tälläkin kertaa kunnialla. Yleisen vänkäröinnin ohella olin mukana palkintojen jaossa ja huolehtimassa väliaikaesityksen käynnistymisestä. Cosplay-kisojen väliaikaesiintyjänä oli tällä kertaa Prismatic Monochrome, joiden visuaalista panostusta voin vain ihailla. Kaikkien esiintymisasut olivat aivan mielettömät ja yksityiskohtiin oli kiinnitetty niin järjettömästi huomiota joka ikisessä kohdassa. Kaikki oli viilattu pilkkua myöten ja koko porukan yhtenäisyys meikkejä ja hiuksia myöten oli ihailtavaa. Valitettavasti näin esityksen vain takahuoneen ruudulta, mutta yleisön huudoista päätellen setti oli kova.

Kuva: Fapio
Kuvassa vas.: miä, SRA ja Alex
Palkintojen jako is serious business

Kisat olivat todella huikeat, ja olen ihan ällikällä lyöty aloittelijoiden sarjan tasosta. Aivan käsittämättömiä luomuksia! Kokeneiden sarja oli tietenkin myös täyttä kultaa, ja vaikka en paikan päällä kehdannut/ehtinyt asiaa hihkumaan niin AAAAAAAA! Kagehitsujin Blue Rose oli aivan tyrmäävä!!! Paras Pepsi-emäntä ja hienoin puku! Onnea ensimmäisestä sijasta! Onnea myös kaikille muille sijoittuneille vielä näin hyvin jälkijunassa!

Kuva: Fapio
Prismatic Monochrome

Takahuoneessa toimin myös EMn henkilökohtaisena teippaajana.

Kisojen jälkeen oli päättäjäisten vuoro ennen kotiin paluuta. Tällä kertaa työelämä ei antanut löysää, joten piti palata takaisin kotopuoleen jo sunnuntaina. Päättäjäisissä pääsin kuitenkin ällistymään vielä viimeisen kerran nimittäin Sunset Idols oli esiintymässä päättäjäisissä. En uskonut, että saman päivän aikana olisin jälleen leuka lattiassa idolityttöjen vuoksi, mutta toisin kävi. Sunset Idolsin esityksen energia ja yhtenäisyys oli jotain aivan omaansa. Koko esitys alusta loppuun oli aivan uskomatonta tykitystä!

(Minähän en siis juuri välitä idoleista tai idolikulttuurista, mutta Prismatic Monochrome ja Sunset Idols löivät minut ällikällä molemmat omalla tavallaan.)

Sunset Idols

Sellainen oli minun osaltani tällä kertaa Nekocon. Kirjoitelma saattoi jäädä hieman suppeaksi, mutta niin se taisi itse tapahtumakin jäädä minun osaltani. Heh.

Tästä eteen päin pitäisi elämän vähän alkaa tasaantumaan, joten pystyn suuntaamaan energiaani myös taas enemmän cosplay-juttuihin. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että Zeldan kanssa pakertaminen jatkuu, mutta voin myös ilokseni todeta, että Jinshi on myös löytänyt kankaansa!

Fukka kiittää!

PS: Matsucon (ja sen mukana taas Puujalka-animet) jäi minulta myös välistä, koska hups oho käväisin Japanissa seikkailemassa. Seuraavana vuorossa kuitenkin Tracon.

Enkeli Frostin lausui näin - Desucon Frostbite 2019

Hei!

Jo pieni tovi on kerennyt vierähtää Frostista, mutta ei anneta sen haitata. Ennen Frostia tuntui, että koko maailma kaatuu päälle, mikä oli monen asian summa ja vei voimia ihan kunnolla. Siksi olin hyvin epävarma siitä, saanko Kohakun valmiiksi Frostiin vai en, vaikka aloitin sen työstämisen todella hyvissä ajoin. Samaan aikaan niin kovasti halusin Kohakun sille mallille, että voisin laittaa sen Frostiin päälle. Vaikka sitten keskeneräisenä. Onneksi lopulta sain. Kaikesta huolimatta.

Kuiva tie, paras tie.

Perjantai oli jälleen matkustuspäivä. Olen todennut, että mieluummin laitan perjantain puvun päälle jo kotona ennen lähtö ja istun päivän autossa puku päällä kuin, että vaihtaisin puvun päälle paikan päällä saavuttuamme, koska perillä ei enää vain jaksa. Näin tein myös tällä kertaa, koska kohenneltu Haru ja kumppanit saivat ruutuaikaa perjantaille.

Vielä kotona, mutta jossain kuosissa.

Perjantaille oli muutama ohjelma, jotka halusin katsoa. Olimme hieman jännän äärellä, miten ehdimme niitä seurailemaan, mutta lopulta ei tullut edes kiire. Avajaisista kerkesin itse näkemään ihan pienen siivun lopusta.

Harmillisesti Unreality-kuoron esiintyminen ja Cosplay-asun viimeistelyn ABC istuivat samassa aikalohkossa, joten niiden välillä piti tehdä valintoja. Totesin, että saan kuorosta enemmän irti livenä kuin luennosta, joten oma nokkani suuntasi musiikin ja kulttuurin pariin. (Katsoin luennon tallenteen myöhemmin netistä ja totesin, että tein oikean valinnan.)

Wäää!

Ensinnäkin: kuka ikinä olikaan tehnyt valkokankaalla näkyvät kuvakortit kappaleista on ihana! Kaikki kuvat olivat niin nättejä! Ja lisäksi niissä oli yhtenäisyyttä sekä lähteiden omia piirteitä, joten kiitos niistä kenelle kiitos kuuluu. Itse musiikki oli sitä, mitä odotinkin. En pettynyt ja nautin kovasti. Varsinkin ne muutamat soolot olivat tosi mainioita. Ja okariina! Okariina oli ihana!

Sitten kiiruhdeltiin seuraavaan ohjelmaan eli Nahkatöiden perusteet cosplayaajille, joka alkoi heti perään. Minä odotin tätä settiä eniten tältä tapahtumalta, koska nahkatyöt ovat ihania ja Elinan värkkäyksiä olen seurannut kieli pitkällä. Olen opiskellut nahkajuttuja koulussa ja työskennellyt nahkaompelimossa, mutta omasta mielestäni oma nahantuntemukseni ei ole kovin laaja (ja varmasti hyvin ruosteessa). Varsinkaan vesimuotoilun ja nahan värjäyksen kanssa olen täysi ummikko, minkä vuoksi nämä aiheet kiinnostivat minua suuresti.

Sain kuin sainkin uutta oppia siihen, mihin hainkin. Suurimmaksi osaksi muu sisältö oli tuttu, mutta ei se sinäänsä haitannut, koska nyt taas ymmärrän sen, etten ole ihan kaikkea unohtanut.

Meitä oli aika monta uimahomoa perjantaina.
Rei: woodi, Makoto: Rorune, Haru: miä, Rin: Soffi ja Sousuke: Harri
Pikakuvan räpsi Anniilaugh

Ja joo... Kohaku ei valmistunut täysin, mutta oli sellaisessa kuosissa, että uskalsin laittaa sen päälle lauantaina. Eniten hirvitti peruukki, mutta pukuhommista kirjoittelen tässä myöhemmin lisää.

Lauantai meni tehokkaasti takahuoneessa. Rorunelle ja minulle tuli kutsu tuomaroimaan yksilökisaa, mikä oli hirmu kivaa. Vähän meinasi jännittää, koska itse näen cosplay-vahvuutenani esiintymispuolen, joka puuttui tästä kisasta kokonaan. Kaikki mielenkiintoinen ohjelma kuitenkin osui tuomarointien kanssa päällekkäin, joten yhyy. Olisin halunnut kuulla asioita uimahomoista ;___;

💕
umiyo, Rorune ja miä

Tuomaroinnit menivät ainakin minun osaltani tosi kivasti ja oli ihan hirveän kivaa. Kisaajat olivat hyvällä ja iloisella asenteella mukana ja vaikutti, että ketään ei jännittänyt mitenkään järkyttävästi. umiyo oli aivan uskomattoman ihana ja kommunikaatio tuntui pelaavan hyvin. Suuri kiitos koko päivästä menee umiyolle, koska hyvät tyypit tekevät aina kaikesta parempaa.

Päästin myös sisäisen hipeltäjän villiksi ja vapaaksi tuomaroinnissa (toivon, ettei kukaan siitä pahastunut). Minulla paljon himoja koskea muiden tekeleisiin; tunnustella materiaaleja ja tekstuureja, rakenteita ja painoa. Siksi myös oli niin kivaa, että kisassa oli tosi erilaisia pukuja mukana.

Kohakun piilarit saivat niin paljon kehuja ja ihastelua, että laitetaan niistä vielä parempi kuva.
Halusin jotain vähän hämmentävää ja epäinhimillistä, tekemään Kohakusta hitusen enemmän itselleni sopivan.

ECG-karsinta oli kiva. Jännittävän paljon tanssipainotteisia esityksiä, mutta voitot menivät juuri sinne, minne pitikin. Olin vain vilaukselta nähnyt takahuoneessa osan kisaajista, mutta pelkästään esitystenkin perusteella osasi arvata voittajat.

Kisan jälkeen oli tarkoitus antaa palautetta niille kisaajista, jotka sitä halusivat, mutta ilmeisesti jokin info oli mennyt ihan metsään. Pääsimme antamaan palautetta vain kahdelle kisaajalle :/

Jos joku kisaajista vielä halajaa palautetta, niin voi olla yhteydessä cosplay-vastaavaan tai häiritä minua suoraan.

Olin muuten hirmu iloinen Desu-paidasta, koska en ole koskaan aikaisemmin sellaista saanut, enkä nytkään ollut varma kuuluuko minun sellainen saada. Ja tämä oli vielä niin hirmu nätti.

Sunnuntai jännitti vähäsen, koska oho hubs oli pitämässä ohjelmaa heti aamusta. Mitään järkyttävää yleisöryntäystä en odottanut, mutta jokunen ihminen oli löytänyt tiensä paikalle heti aamutuimaan. Höpöttelin siis cosplay-esitysten rakentamisesta ja ideoinnista. Olen tarjonnut tätä ohjelmaa Frostiin jo kolmena vuonna peräkkäin. Nyt kävi munkki ja osasin olla tarpeeksi ajoissa koputtelemassa, koska aina aikaisemmin vastaus on ollut: "Kuullostaa hyvältä, mut cosplay-ohjelmakiintiö on jo täynnä, mut tarjoa Desuun," mikä ei taas muista syistä ole ollut minulle otollista. But now it's done.

Oli kiva puhua, vaikka ihan putkeen kaikki ei mennytkään. Jouduin supistamaan esitystä tosi paljon, koska siitä meinasi tulla +2h luento ja siinä samassa joitain asioita jäi kokonaan käsittelemättä. Oli myös hirveän kiva vaihtaa muutama sananen luennon jälkeen niiden ihmisten kanssa, jotka olivat kuuntelemassa.

Yamaguchi oli ehkä kaikkein pätevin puku tähän kohtaan.
Kuva: Jenni Suominen

Jos jotakuta kiinnostaa jutustella vielä luennon aiheista tai vähän sen sivustakin, minä olen aina valmis kälättämään esityshommeleista.

Pari ohjelmaa, jotka olisin halunnut nähdä, jäivät sunnuntaina välistä puhtaasti jaksamisen takia. (Onneksi lähes kaikki näkee netistä jo nyt!) Olin koko sunnuntain todella huonovointinen tosi oudolla tavalla. Pää oli kipeä ja muutenkin oli hieman heikko happi eikä ajatus oikein kulkenut. En osannut hahmottaa sitä, mistä olo johtui, mutta yritin kestää ja parannella asiaa syömällä ja juomalla. Mikään ei kuitenkaan oikein auttanut. Koko päivä meni vähän sumussa, mutta kerkesin nähdä ihmisiä jonkin verran, jauhaa asioista ja olla iloinenkin.

Rorune on mun Tsukki.

Vähän kerkesimme kuvata pallopoikkia. Yamaguchille on uusi peruukki olemassa, mutta päätin mennä Frostin vanhalla, koska energiat menivät Kohakuun (ja vanha on paremman värinen).

Jossain välissä totesin, että nyt on pakko saada peruukki pois päästä, ja vaikka päivää oli tovi vielä jäljellä, niin raakasti heitin peruukin reppuun. Ja ah mikä autuus! Olo helpotti saman tien. Kävi ilmi, että yksi pinni oli jäänyt peruukin kuminauhan alle jumiin ja ilmeisesti painanut johonkin hermoon koko päivän. Maailma kirkastui ja voin taas hyvin, mutta otsassani oli vielä monta päivää tuon jälkeen äkäinen, punainen pinnin kuva.

Loppu päivän oli Lentopallolepakko-Jenni aina kotiin asti.

Kotiin lähdettiin ihan hitusen aikaisemmin kuin yleensä, koska jätimme päättäjäiset väliin. Olin itse yllättävän pirteä koko matkan kotiin.

Sunnuntain kakkaolosta huolimatta minulla oli ihan hirveän kivaa koko viikonloppu. Odotin sitä hyvin innolla ja se oli hyvä piriste kaiken paskan keskelle, jota muu elämä tällä hetkellä tarjoilee. Pääsin näkemään ihmisiä, joita on ollut ikävä, tekemään mukavia juttuja ja puhumaan asioista.

Cosplay-pärinä on jatkunut siitä vahvana tähän asti ja suunnittelin jo pientä ex tempore -matkaa Yukiconiin, mutta sitten muistin, että samaisena lauantaina on hautajaiset enkä tiedä omasta kunnostani tuossa vaiheessa muutenkaan mitään, joten en pääse kokemaan Yukia vieläkään.

Fukka kiittää.

Myötä- ja vastamäkeä vuodessa 2018

Heippaaa!

Vuodenvaihde vyöryy lähemmäs eli aika taas tarkastella menneitä kommelluksia ja vähän kertailla juttuja. Mitä tuli tehtyä ja mitä jäi käteen?

Vuoden 2018 uutukaiset.
Kuvaajina:
 Kis (Uraraka, Kaname ja Yuna)
Rorune (Suga)
ja Soffi (Yamaguchi)

Viisi uutta pukua näki päivänvalon vuoden 2018 aikana. Periaatteessa vain 4, koska Suga ja Yamaguchi jakavat samat kamppeet. Itselleni tämä tuntuu taas hirveän vähältä, mutta sitten pitääkin muistaa kaikki muut jutut, joita tuli tehtyä. Ne eivät näy ihan samalla tavalla, mutta ovat kuitenkin täyttäneet vuotta.

Vanhat, jotka pääsivät ulkoilemaan.
Kuvaajat: miä (Haru)
Kangaskasa (Excel)
Kis (Mercedes, Kiyoko ja Stella)
Rea  Rautamies (Ranma)

Alkuvuodesta Urarakan ohella korjailin Stellaa ja Halia. Stella sai kokonaan uudet kengät ja Halille valettiin samalla uusia kiviä. Jossakin samassa hässäkässä värjäsin myös kankaita meidän Haikyuu-poitsuille... Teinpä keväällä vielä muitakin juttuja, joista ei täällä ole ollut hirveästi puhetta kuten mm. sitä pukua, jonka oli alunperin tarkoitus päätyä WCS-lavalle. Se kuitenkin jää tulevaisuuteen vielä toistaiseksi.

Frostissa avaruusoliot pääsivät vihdoinkin tekemään paluun. Stella on tosi rakas puku, joten oli aivan ihana päästä käyttämään sitä jälleen. Rorune oli tietenkin kuumin ja komein taas kerran. Myös Uraraka sai rakkautta osakseen. Tykkään hirveästi siitä pukuna, vaikka kenkien malli edelleen vähän harmittaa.

Meijän alienit ❤️
woodi siellä taustalla.

Vaikka Yamaguchin peruukkiseikkailu ei tuolloin tuottanut vielä tulosta, Suga sai mahdollisuuden esiintyä Umiconissa. Umicon oli kokemus, jonne lähdin hyvin seikkailumielellä ja nyt tuntuu siltä, ettei siellä olisi oikeasti käytykkään. Oli hauska reissu, mutta viihtymiseen vaikutti enemmän kamut ja muut kuin itse tapahtuma.

Me pöljäkkeet
woodi, Rorune ja miä.

Nähtiin kans Reika

Uusia pelottavia juttuja tuli kokeiltua peruukkien värjäyksen merkeissä. Vaikka Yamaguchin ensimmäinen peruukki ei olekaan oikeasti toimiva, olen silti ihan tyytyväinen siihen, että kokeilin värjäystä musteilla. Lopullinen väri oli ihana, mutta käytettävyydeltään peruukki ei ole toimiva.

Isoimmassa kuvassa lopullinen väri. Oikeassa alakulmassa alkuperäinen.

Keväästä väänsin WCS-juttuja ja mekkoa Japaniin. Kaksi kivaa tapahtumaa jäi matkailun vuoksi välistä tänävuonna, mutta onneksi matkakin tarjoili cosplay-jutskuja.

Tyksin mun mekosta. :3

Lohdutan itseäni ajatuksella, että tämä mekko on vähän niin kuin olisin tehnyt yhden puvun lisää. Nykyään tulee niin harvoin tehtyä vaatteita itselle cosplayn ulkopuolella, joten whoop tämä oli saavutus.

Japani oli ihana, enkä kestä sitä, että ensikesänä sinne lennettään uudestaan. Niin paljon ihanuutta, muutakin kuin cosplay ja anime-juttuja, mutta myös niiiiiiiiiiiiiiiin paljon siistejä cosplay-asioita niin hyvin käsillä. Ja sellaista ryönää, jota täällä ei saa oikeastaan yhtään mistään.

Peruukkikauppa Swallowtail

Ehdottomasti yksi parhaista jutuista tänävuonna oli cosplay-studiossa vierailu. Paikka oli niin uskomattoman kiva ja ihana. Lisäksi minulla on ollut hirveän ikävä kunnon cosplay-kuvaamista. Oikeita kuvauksia tapahtumien ulkopuolella, joissa aika on pyhitetty vain ja ainoastaan kuvaamiselle. Niin monta pukua monen vuoden ajalta kaipaisi kuvausta. Ihan vain assarointi ja hengaus kuvausten merkeissä olisi myös ihanaa.

Kiitos dorkat, kun lähitte mukaan.
Erityisesti kiitos Kasalle, joka teki salapoliisityön ja löysi meille niin hienon paikan.

Jos Studio Booty - seikkailumme on jäänyt välistä, niin kannattaa käydä lukemassa täältä.

Minulla oli hirmu hauskaa eikä yhtään haittaa, että Excelistä on nyt olemassa epämääräisiä kuvia jos minkälaisessa paikassa.

Kasa kuvasi.

Kasa kuvasi.

Olen myös yrittänyt hieman parannella kuvankäsittelytaitojani. En ole aikaisemmin hirveän raskaalla kädellä uskaltanut editoida kuvia, mutta nyt olen yrittänyt panostaa vähän enemmän. Sitten olen välistä ahdistellut Kissiä asiasta :3c

Vas. alkuperäinen ja oik. mun editointi.
Kasa kuvasi.

Edelleen olen käsi, mutta ehkä hitusen itseluottamusta omaava käsi. Studio Booty -kuvilla on myös ollut helppo harjoitella, koska alkuperäisten kuvien valaistus on niin hyvä verrattuna esimerkiksi joihinkin kesän auringossa otettuihin kuviin.

Kesän auringosta puheen olleen. Kävimme Animeconissa... emmekä luultavasti ole menossa enää tulevaisuudessa.

Mersu pääsi autotallista ulkoilmaan.

Tässä reissussa oli hyviä ja huonoja puolia niin paljon. Tapahtuma oli alusta hyville asioille, jotka itse järkkäilin, mutta sen puolesta ainoa esiin nostamisen arvoinen asia oli Kamui. Kamuin puheohjelma oli hyvä sekä neiti itse oli aivan valloittava.

Me ja ihana Kamui

Mahtavai juttuja olivat minulle omat puvut. Kaname on rakkaus ja nyt myös pukuna hirveän ihana ja tärkeä. Mercedes oli tosi sopiva puku helteille ja sen pitäminen uudestaan oli ihanaa, mutta mikä parasta: saatiin kuvia! Tai minä sain! Kis oli ihanin taas, kun otti minut nurkkiinsa asumaan ja kuvasi.

Wääää!
Kuvasi Kis.

Yäääää!
Kuvasi Kis.

Sekä Mersusta että Kanamesta on nyt paljon ihania kuvia. Enkä ole edes tyytymätön omaan lahnanaamaani kuten yleensä. 

Kuvasi Kis.

Kanamen tekeminen oli kivaa. Pääsin hyppäämään Yunasta (bu dumtss) hetkeksi sellaisiin juttuihnin, jotka olivat jokseenkin tutumpia sekä kokeilemaan uusia hommia, jotka olivat myös osa Yunan työstämistä. Luova tauko niin sanotusti. Vekkihame oli jännittävä, vaikka en siihen ihan 100% tyytyväinen ole. Peruukki oli myös hauska kokeilullinen projekti.

Kuvasi Kis

Sitten tämän vuoden suuri rakkaus eli Yuna, Shiva ja WCS. ;____;

Näissä hahmoissa on minulla lähes yhtä paljon tunteita kiinni kuin Edeassa ja Seiferissä. Esitys oli myös yksi tunnnemöykky pelotuksineen ja symbolikielineen ja ja ja aaaaaaaaaaaAAAAAAA!

Kuvasi Mikko Karsisto.

Tracon meni lähes kokonaan WCS-myllytyksessä; ensin kisapäivä ja sen kohellukset ja sitten sunnuntaina kaikki ihmiset ja uudenlainen WCS-myllytys ;___;

Kuten olen jo maininnut aikaisemmin, tämä voitto ei olisi voinut osua parempaan paikkaan. 'Ikuinen kakkonen' on ollut vähän sellainen pilvi pään yläpuolella, minkä lisäksi minä itse omassa pienessä päässäni olen alkanut kyseenalaistamaan omaa osaamistani hyvin rankalla kädellä. Olen tietoinen siitä, että pukuni eivät ole ihan samaa ns. tyyppiä, jota isoissa kisoissa yleensä nähdään, ja myös siitä, että meidän esitykset välillä ovat "erilaisia".

Tämä oli kaikista menneistä ja tulevista tuskailuista huolimatta mahtavin asia tässä vuodessa. Kiitos siitä kaikille ja varsinkin Rorunelle ❤️

Kuvasi Mihashichu

(Hävytön mainos: Frostissa olen puhumassa esitysten suunnitelusta ja rakentamisesta, joten tulkaa kuuntelemaan, jos kinostelee.)

En osaa kovin hyvin kasata ajatuksia tämän WCS-hälinän tiimoilta niin, että en lähtisi jaarittelemaan, mutta silti pysyisin selkeänä. Sanotaan näin, että olen hyvin onnellinen, että tämä vaihe on takana ja uusi seikkailu edessä. Samalla pelottaa ja jännittää hirmuisesti. Ollaanko me tarpeeksi hyviä edustajia? Riittääkö meillä panokset siihen, että teemme meidän näköistä settiä, mutta samalla olemme edustavia ja onnistumme näyttämään taitojamme tarpeeksi laajasti?

Kuvasi Nyymix

Yunasta vielä. Yuna on ehdottomasti lempipukuni tällä hetkellä. Tiedän sen kaikki virheet, mutta kokonaisuutena se on mielestäni onnistunut. Lisäksi olen jotenkin hyvilläni siitä, mite hyvin oma naamani sopii Yunalle. Meikki on myös osa syynä. Käytin hirveästi harmaita aivosolujani siihen, että edes jotenkin saisin kasvoni muistuttamaan enemmän Yunan piirteitä (vaikka löysinkin oikean sävyisen huulipunan vasta nyt kolme kuukautta myöhässä).

Monelle cosplay-vuosi on ohi Traconin tai SM-kisojen jälkeen, mutta minulla se ei ole loppunut vieläkään.

Nämä dorkat. Tukki: Rorune
Kuvasi Soffi

Yamaguchi 1,0 valmistui Chibiconiin. Rorune sai myös Tsukkin tehtyä ja tämä kaveriduo lämmittää sydäntäni niin hirveästi. Suola ja kaneli ovat tärkeitä. Yamaguchi on saanut jo uuden peruukin rapakon takaa, koska en aijo käyttää tätä värjäyshirviötä enää.

Fukan kokeileva keittiö/kylpyhuone sai jatkoa, kun värjäsin Harun vanhan peruukin uudella tekniikalla Baariconia varten. Siitä tuli mukiin menevä ja Harua olisi tarkoitus ulkoiluttaa vielä lisää uudella tukalla. Enkä kestä Soffin Riniä. Se. On. Niin. Kuuma.

Kuumin ja komein Soffi-Rin

Heti Yamaguchin perään piti hypätä takaisin uusien pukujuttujen pariin (Haru oli vain pieni sivupolku). Binderi tuli tehtyä ja Kohaku aloitettua. Hieman kuvittelin, josko olisin saanut Kohakun valmiiksi vuoden loppuun mennessä, mutta ehei. Kirjailut vievät niin tuhottomasti aikaa, vaikka heilunkin neulan kanssa kaikissa mahdollisissa väleissä.

Miehustan kuviointi alkaa näyttää joltain.

Tämä on samalla ihaninta ja hirveintä ikinä; tykkään kirjomisesta kovasti, mutta trikoo materiaalina on ihan pepuista ja alkuun käyttämäni tukikangas ei sopinut tähän kovin hyvin. Nyt ollaan jo osittain voiton puolella, mutta valmistumiseen on vielä reippaasti matkaa.

Tämä on taas hyvä esimerkki siitä, että tykkään enemmän haastavista puvuista kuin työläistä...

Summa summaarum: vuosi oli täynnä ihan hirveän kivoja juttuja, mutta pelko ja epäusko itseeni varjosti monia asioita. Näin jälkijunassa voin olla iloinen ja onnellinen kaikesta, vaikka se kyseisellä hetkellä olisi ollut koettelevaa.

NIIN PALJON UUTTA! Ainakin siltä se tuntuu. Uutta on pakattu tähän vuoteen ja seuraavaan. Pitkään on ollut sellainen olo, että oma tekeminen junnaa paikallaan, kun ei vain osaa ottaa mitään uutta juttua tai ei uskalla. Nyt on tehty sitäkin monessa muodossa.

Kaikki tämän vuoden puvut ovat niin tärkeitä. Kaikissa on jotain hirveän erityistä ja ihanaa. Mikään ei ole tuntunut pakkopullalta vaikka hampaita on välistä pitänyt purra yhteen.

Fukka kiittää ja kääntää nokan kohti seuraavaa vuotta ❤️

PS: Olin höpö täti ja tein mukelolle oman ninjamiekan joululahjaksi.

Ta daa!

Hauskaa tässä on se, miten selkeästi huomasin materiaalien ja niiden hallitseminen muuttaneet tekemistäni (ja muutenkin cosplayta). Kenshinin miekka vuodelta 2013 on myös katana, mutta tehty aivan eri materiaaleista. Näin puolivillaisesti sain aikaan paremman ja kestävämmän miekan alle puolessa siitä ajasta, mikä meni Kenshinin miekan tekemiseen.

PSS: Meidän Twitter # kaikelle WCS-reissuun liittyville hölötyksille on #WCSkälätys. Vielä siellä ei hirveästi ole mitään, mutta aktivoidumme kyllä.

Kanelipullan ja Suolatikun seikkailut - Chibicon 2018

Moi!

Oho. Viikko on jo kulunut Chibiconista. Yritän kertoilla siitä nyt vähäsen, mutta ennen sitä pikkaisen Yamaguchin kommelluksista.

Tarkoitukseni oli tehdä Yamaguchi valmiiksi jo kevättalven Umiconiin, mutta aikataulut eivät tuolloin ihan passanneet. Vaihdoin hahmoa ja vein Sugan Turkuun tuolloin. Nyt kuitenkin näin Chibiconin tilaisuutena saada Yamaguchi vihdoinkin tehtyä ja ehkä houkutella Rorune (wink wonk sillä on nykyään Instagram menkää ja stalkatkaa), myös tekemään tälle kanelipullalle kaverin.

Whoop

Pelipaitaan piti vain vaihtaa numero 2 tilalle 12. Olin tästä jotenkin hirveän iloinen. En mitenkään sovi pukuilemaan lempihahmojani Haikyuusta (Ushijima, Oikawa, Kuroo...), joten tyydyn näihin pienempiin suosikkeihin. Ei haittaa! Haikyuu antaa minulle hyvin paljon iloa jo itsessään. Tietenkin olin hirmu iloinen myös siitä, että Rorune sai Tsukkin aikaiseksi.

Värjäsin Yamaguchin peruukin jo talvella ja olin lopputulokseen tyytyväinen. Varsinkin, kun sain sen muokattua vielä oikeamman malliseksi. Muokkauksen puolesta en kuitenkaan ole aivan hirveän tyytyväinen. Vastaan tuli pienoinen ongelma, jota olin pelännyt...

No jee...

Kemikaalit, kuten esim. saippua ja varsinkin alkoholipitoinen hiuslakka irrottivat musteväriä peruukista ihan hirveästi. Pesin peruukin saippualla useamman kerran, mutta värin irtoaminen ei vain loppunut mitenkään. Yritin muokata peruukin johonkin kuosiin mahdollisimman vähällä lakalla. Etupuoli onnistuin ihan kohtalaisesti, mutta takaraivoon en ole tyytyväinen.

Kanelipulla

Jos kuitenkin johonkin olen tyytyväinen Yamaguchissa on meikki. Tykkäsin ihan hirveästi pisamista. Jotenkin myös opin pukemaan sanoiksi tämän hahmon kanssa sen, miten tulkitsen asioita cosplayllä; tavoittelen puolirealistista jäljitelmää hahmoista.

Mutta sitten se Chibicon!

Mitään kummempia odotuksia ei taaskaan ollut, mutta lähdin seikkailuun sillä asenteella, että saan vetäistä uuden puvun niskaan.

Rorune ja Miä

Kattokaa meitä! Ollaan ällöjä ja pällejä, mut jeeee jeee! Vihdoin saatiin tämä duo tehtyä! Rorune on mun Tsukki.

Hirveästi ei ollut ohjelmaa Chibissä, joka olisi meitä vetänyt puoleensa. Aamulla olisi ollut 'Kun meikkaaminen pelottaa', asiaa cosplay-meikistä, mutta se alkois klo 10... samaan aikaan, kun ovet avattiin, joten jäi välistä. Kenenhän hyvä idea se oli?

Ennen kisaa emme hakeutuneet katsomaan mitään ohjlemaa, mutta seurasimme toisesta kerroksesta aulan lavalla pyörivää K-pop random dance gameä.

Dansa dansa!

Tämä oli hyvin iloinen yllätys. Konsepti toimi äärettömän hyvin näin sivustaseuraajan näkökulmasta. Idea oli siis se, että soitetaan pätkä jotain K-popbiisua ja kaikki, jotka osaavat ja haluavat saavat tulla lavalle tanssimaan. Ohjelmassa oli muutama esitanssija, jotka osasivat täyttää lavan hyvin silloin, kun porukkaa oli vähemmän. Suurimmaksi osaksi lavalla kuitenkin oli ja tanssi iloisesti ihan rutkasti porukkaa. Tämä viihdytti minua suuresti.

Ennen cosplay-kisaa peeloilimme pihalla ja sisällä kuvaamassa.

Rorune edelleen mun Tsukki ja Soffi kuvasi.

Pihalta tuli kuitenkin lähtö aika nopeaa, koska sade yllätti. Peruukki täynnä lakkaa ja valumavaara oli taattu, joten minun tuli todellinen äkkilähtö sisälle ensimmäisten pisaroiden tippuessa. Piti panna ihan juoksuksi.

Sisällä ei ollut niin hyvä kuvata, vaikka kouluympäristönä sopi pojille ihan ok. Pohjankartanossa on kuitenkin sisätiloissa todella ällö keltainen valaistus, joka pilaa mm. KAIKKI KUVAT.

Pyllyiltiin silti vähän.

Besto furendos
Soffi kuvas.

Cosplay-kisa oli... ihan jännästi järjestetty. Saliin oli paikkaliput, mutta niitä ei varsinaisesti jaettu vaan ne istuivat infotiskillä rasiassa, josta kukin pystyi ottamaan vaikka kourallisen, jos siltä tuntui. Lisäksi liput oli värikoodattu, mutta emme ikinä olisi tätä äkänneet, jos infon työntekijä ei olisi sattunut huikkaamaan, että "Ottakaa sinisiä, ne on kaikista lähimpänä lavaa." Onneksi huikkasi, kiitos siitä.

Salin ovelle muodostui myös tehokkaasti jono ennen kisaa, ja veikkaan, että suurella osalla ei ollut edes lippuja (ei sinäänsä haitannut, koska sali ei tullut edes täyteen). Ovet avattiin 10 min sen jälkeen, kun kisan piti jo alkaa, eikä lippuja tarkastettu mitenkään :)

Kisa itsessään oli hyvin peruskauraa, mutta järjestelyistä vähän paistoi läpi se, että nyt on ensikertalaiset puikoissa. Mitään maata kaatavaa ei käynyt, mutta hieman huvituin siitä, että sijoittuneiden annettiin vain paeta takaisin yleisöön heti pyttyjen ojentamisen jälkeen. Top 3 hämmensi suuresti ja, olisin itse rakentanut sen hieman erillä tavalla. Ainakin 1. sija meni ihan oikeaan osoitteeseen.

Olen vakavasti otettava cosplay-harrastaja.

Kisan jälkeen kävimme katsomassa vielä yhden ohjelman: Ghibli ja maaginen arki. Tämä oli viihdyttävä katsaus toistuviin teemoihin Ghibli-elokuvissa. Käsittelyssä olivat mm. ahkeruus, siisteys ja ruuan arvostaminen, mitä Ghibli on onnistunut kuvaamaan hyvin romanttisesti. Ainoa seikka, mikä luennon sisällössä jäi huomiotta, mutta oli ainakin minulle päivän selvää, oli se kuinka olennaisia asioita nämä ovat nimen omaan japanilaisessa kulttuurissa. Tästä keskusteltiin kuitenkin luennon loppupuolella.

Nyrpistän vielä erikseen nokkaani jälleen kerran kaikille luonnoilla huutelijoille. Sitä omaa kommenttia tai mukahauskaa läppää ei tarvitse tunkea joka väliin. Varsinkaan, jos se tulee nimen omaan huuteluna ilman, että pyytää puheenvuoroa tavalla tai toisella. Opetelkaa viittaamaan.

Elämänasenteeni: meh

Alkuun luulin, että Chibiconissa ei edes ole taidekujaa, mutta sitten se löytyikin vahingossa. Löysin sieltä magneetteja. Magneetit on parhaita.

Loppuun kävimme heittämässä vielä puvut pois päältä pukkarissa, ja sain ilokseni huomata, että aivan vaurioitta ei oltu selvitty.

Vihreää...

Yamaguchin peruukki oli jättänyt jälkensä. Olin aamusta liimannut peruukin kiinni naamaani lakalla ja nuista kohdista naamani oli vihreä. Se onneksi lähti vain pesemällä, mutta surukseni huomasin myös, että peruukki on hinkannut paidan kauluksen ja niskani vihreäksi. Vanish onneksi pelasti kauluksenkin, mutta taidan silti hankkia Yamaguchille uuden peruukin. En suosittele tätä värjäysmetodia kellekkään.

Sellainen oli jälleen Chibicon. Ei mitään ihmeellistä. Pikkuhiljaa alkavat sulautua yhteen nämä kaikki pienemmät Oulu-tapahtumat, jotka järjestetään Pohjankartanolla...

Fukka kiittää.

PS: Yunan päivitys on jo lähes valmis, joten saatte sen heti, kunhan kerkeän taas istua alas kunnolla.