Sain, mitä odotin - Kitacon 2016

Hei.

Kitacon oli jälleen. Siihen nähden, että tapahtuma oli yksipäiväinen, conikrapula on hillitön. Ihan kaikkea en laita Kitaconin piikkiin, koska nyt kroppani käy urheaa taistelua flunssaa vastaan ja makaan siksi sängypohjalla.

Minulla oli uusi puku tekeillä Kitaconia varten. Ihan ensimmäinen suunnitelma oli vihdoin ja viimein aloittaa Ichijon tyttöversio, mutta koska en löytänyt sopivaa kangasta vaihdoin suunnitelmaa lennosta. Kide nimittäin muistutti, että olen suunnitellut tekeväni Kokkuri-sanin sarjasta Gugure! Kokkuri-san. Kahden viikon iskuaika ja kimono-asioita jotka ovat tuttua huttua. Suunnitelma ei kuitenkaan mennyt ihan niin. Vaikka olen joskus onnistunut väsäämään pukuja hyvinkin lyhyessä ajassa, on tilanne eri, kun on työssäkäyvä ihminen ja on oppinut näpertämään kaikkea turhaa ihan liiankin pikkutarkasti.

Lähes valmis.

Paljosta ei jäänyt kiinni, ettei Kokkuri-san olisi valmistunut, mutta inhan työ- ja cosplay-viikon jälkeen kroppani päätti sanoa itsensä irti enkä saanut pukua sittenkään valmiiksi.

Koska koko tapahtuma meni jälleen aika käsikynkässä woodituksen kanssa, päätin pariutua ja laittaa Haurun päälle. (woodi siis Sophiena.) Se oli hyvä ratkaisu, koska monimutkaisempi puku olisi kuitenkin ollut enemmän tiellä ja haittona. Muutenkin mehut lopussa, niin varoppa siinä sitten valkoista kimonoa koko ajan.

Mitäs sielä Kitaconissa sitten? No, minulle ja woodille tarjottiin samaa nakkia kuin vuosi takaperin eli hommia cosplay-kisan tuomaristossa. Seuranamme oli Chiina, joka myös oli mukana vuosi sitten. Uusiokäyttötuomaristo. Kertoo paljon siitä, miten paljon täällä pohjoisessa on porukkaa...

Chiina, miä ja woodi.
Hehkeänä kuten aina.

Heti aamupäivästä badget, tavarat kirpparille ja tuomaroimaan. Pientä taantumista viime vuodesta oli havaittavissa, kun heti alkuun saimme tietää, että cosplay-pukuhuonetta ei tällä kertaa oltu järjestetty lainkaan. Kehotettiin käyttämään invavessaa. Myös cosplay-kisaan ilmoittautuminen oli siirretty "tuomarointipisteelle" eli toisin sanottuna kisaajat jonottivat ilmoittautumaan samaan aikaan, kun me kyselimme kuulumisia kisaajilta vieressä. Itseäni tämä ahdisti sekä tuomarina että kisaajien puolesta. Välistä ei tuntunut olevan minkäänlaista rauhaa tai yksityisyyttä keskittyä sen hetkisiin kisaajiin, kun seuraava hengittää kirjaimellisesti niskaan.

No, tuomaroinnit hoidettiin lopulta kohtuu sutjakkaasti ja päästiin itse lavaosuuden pariin. Kisa oli hyvin paljon sitä, mitä odottikin; paljon nuoria kisaajia ja aika paljon ensikertalaisia. Siitä huolimatta kaikilla oli aivan älytön lavapresenssi. Pääsinkin kehumaan osaa palautteenannossa, mutta joillekkin kävin ihan vartavasten asiasta mainitsemassa kisan jälkeen.

Lounas

Kitacon on niitä harvoja tapahtumia, missä oikeasti löydän tieni green roomiin. Koska tapahtumapaikka on niin kompakti, on green roomkin helppo löytää. Tankkausta tässä välissä ennen päivän viimeisiä virallisia koitoksia. Tai no ei minulle virallisia.

woodi ja Rorune olivat tehneet pinen cosplay-infopläjäyksen, joka esitettiin päivän loppupuolella. Ohjelmasalina toimi tuo samainen juhlasali, jossa myös cosplay-kisa käytiin. Valaistus oli mitä hirvein ja valkokankaalle heijastetut diat eivät tästä syystä olleet sitä parasta antia. (Myös kisan aikana ainoana valonlähteenä oli luonnonvalo, joka paistoi ikkunoista eli vain toiselta puolelta salia.) Se oli ehkä pienempi paha, koska samaan tilaan oli ujutettu myös taidekuja salin perälle. Kakofonia oli taattu.

Rorune vas. ja woodi oik.

Minun oli tarkoitus olla se häirikkö katsomossa, mutta hommani varastettiin.
Päädyin painamaan nappia.

Näissä tiloissa ohjelman pitämiseen ei hirveästi ole tiloja. Siinä mielessä pidin aiemmasta tapahtumapaikasta enemmän, koska siellä oli kunnon auditorio omana itsenään. Iso juhlasali menee vielä lavajuoksukisan puitteina, mutta puheohjelmalle se on vähän inha. Kuulemani mukaan kauneudenhoitoluento puolestaan pidettiin pelihuoneessa...

Tämä Kitacon ei ollut sen kummoisempi kuin aiempikaan. Vähän oltiin otettu takapakkia, mutta kaikki kuitenkin tuntui pelaavan jotenkin. Tietenkin tunnelma on vähän eri, kun järjestäjät eivät ole ns. skeneihmisiä. Onneksi kehossani on loppuunpalajan ominaisuus, että voin puskea tarvittaessa päivän läpi suhteellisen edustuskelpoisena siitä huolimatta, että pää meinaa räjähtää. Siksipä Kita oli semisti ok.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on viimeistellä Kokkuri-san, joka luultavasti sitten nähdään Frostissa. Joku versio Tatsumista olisi tarkoitus saada vietyä loppuun myös. Kirjoittelen niistä sitten vähän ajan päästä.

Fukka kiittää ja painuu koomaamaan loppu päiväksi!

PS: On nyt todistettu, että Naruto on parempi kuin Bleach, koska kaikki kirpparille raahaamani Naruto-roinat menivät kaupaksi, mutta Bleach-romuista vain osa.

Soutaa ja huopaa - 2015

Momoi!

Aika kuluu ja minä panikeeraan, koska joulu, miksi sekoitat aikatauluja, ja oon kipeä. Sora on ihan hyvällä mallilla, mutta jos tässä koko ajan meinaa tulla jotain tielle, etten voi tehdä pukua eteenpäin, niin voi tulla kiire. Aina vaihtoehtona on, että jätän Keybladein tekemättä, mutku niin kovasti tahtoisin. Nyt en kuitenkaan voi kykkiä lattialla pää alaspäin kaavojen keskellä, koska menee taju, joten kirjoittelen puoliksi makuuasennosta.

On siis aika perinteisen ’mitä tuli tehtyä ja miten meni niinku noin omasta mielestä?’ -koonnin. Näin tähän hätään mielikuva tästä vuodesta on ihan positiivinen, vaikka se voi kyllä hyvin muuttua tässä, kun alan muisteloimaan. Vähän oli taas uuden tyyppisiä kokemuksia mukana tässäkin vuodessa ja tunnen oikeasti oppineeni jotain tärkeää ja olennaista tietyistä asioista. Mutta! Eteenpäin!

Kuvasi Kis

Frostbite ja Aqua aloittivat vuoden aika huikeissa merkeissä. Pääsin tuomaroimaan sellaiseen kisaan, jossa oikeasti tunnen olevani vahvuusalueellani, minkä lisäksi kanssatuomarini varmasti paransivat tätä kokemusta. Oli pohdintaa ja oli erilaisia mielipiteitä ja lähtökohtia, mitkä ovat omasta mielestäni hyvin tärkeitä asioita tuomariston kokoonpanoa ajatellen. Oli jännää ja kivaa ja jee!

Aqua tuolloin tuntui ihan kauhealta puvulta ja tuntui, että siitä ei jäänyt käteen muuta kuin paskaa. Petyin tietyllä tavalla itseeni puvun suhteen, koska vaikka tiedostin onnistuneeni monissa puvun osissa, en silti yltänyt siihen, mitä tuo rakas ja ihana hahmo olisi ansainnut. Samaan aikaan sain kuitenkin itseluottamusta sellaisten asioiden kanssa, joiden tekeminen on ollut vähän hataranoloista omasta mielestäni, kuten peruukin muokkaaminen ja panssariasioiden tekeminen.

Ottakaa tähän väliin Hauru.
Kuvasi Kis

Hirviömäinen salaprojekti Edea sai tulta alleen jo heti Frostin jälkeen, mutta sekään ei mennyt ihan mutkitta alkuun, kun piti muuttaa ja rymytä pyörällä väleissä. Portfoliohaku pisti jännittämään ihan tosissaan, koska, kuten sanottua, tunnen olevani paremmassa iskussa lavalla ja esitysten parissa kuin puvuntekijänä. Kun pitkään odotettu hyväksymis/hylkäyssähköposti saapui, en mitenkään voinut lukea sitä yksin, vaan vasta luurissa Rorunen kanssa, koska apaua! Jänskä!

Desuconin ryömiessä nurkille piti saada jotain taukoa Edeasta ja päästää muutenkin itseni vähän vapaammalle jalalle puvunteon merkeissä. Siksi helpot, mutta silti jännittävät puvut Hauru ja Hali olivat juuri oikeat valinnat tähän väliin.

Vieläkään en ymmärrä, miten tallainen kuva on saatu aikaan.
Feat woodi
Kuvasi Kis

Hauru oli puhdasta ammattitaidon riemuvoittoa eikä tarjoillut mitään muuta kuin rakkautta ja helppoa ’aivot narikkaan’ -tekemistä. Hali taas oli vähän tutustelua uudehkoilla vesillä turvallisten ja tuttujen työtapojen lomassa. Molempien tekemisestä nautin, mutta lopputulos oli kylläkin ihan muuta.

Tunnen edelleen, etten ole sopivan näköinen ihminen kumpaankaan hahmoon. En kriiseile oman tasapaksun ruumiinrakenteeni takia vaan pallonaamaan. Olin hyvin tietoinen tästä seikasta jo hahmoja valitessani ja siksi molemmat ovat ’hahmo, jota minun ei koskaan pitänyt tehdä’ ja juuri naamani takia. Rakkaus kuitenkin voittaa ja Hauru on tällä hetkellä yksi suosikki puvuistani mukavuutensa takia ja koska Hauru. Hali taas kaipaa hieman päivitystä, jos haluan sitä vielä suuremmin ulkoiluttaa (+kaikki hartsikivet Havin puvussa ovat kesän aikana kadottaneet violetin värinsä).

Feat woodi
Kuvasi Kis

Kesän conit eivät suuremmin ihmetyttäneet. Kaikissa olin lähestulkoon 100% kävijänä, eikä mitään älyttömän mieleenpainuvia ohjelmia tai asioita tullut vastaan. Pukusaldo jäi pieneksi, koska Edea hengitti niskaan niin vahvasti.

Tärinää ja jännää sisältänyt matka Edean kanssa koki vielä loppuun kunnon myllerryksen kun, viikko Aconin jälkeen löysin tieni päivystykseen.

Suurta epätoivoa ja tuskaa tuli tunnettua, kun ensimmäiset viikot kipsi jalassa piti yrittää tehdä pukua ja toivoa, että jalka olisi edes jossain kuosissa kisan aikaan. Esitys piti myös harjoitella kipsi jalassa, kunnes koitti viimeiset harjoitukset ennen Tamperetta. Viimeiset harjoitukset olivat hyvin jännityspitoiset, koska aita oli ensikertaa mukana ja edellisenä päivänä kipsi poistettiin. Voi sitä nilkutuksen määrää…

Odotan kunnon kuvauksia...
Feat Rorune
Kuvasi Kis

En tykännyt Edeasta pukuna juuri ollenkaan Traconin aikaan. Mekko oli hirveä, koska kompromissit, aita olisi kaivannut enemmän viimeistelyä ja päähine oli vaan ihan kauhea, koska en osaa. Edelleen tiedostan kaikki nuo asiat, mutta se, miten olen saanut niin paljon positiivista palautetta, on onnistunut saamaan minut pitämään Edeasta tietyllä tavalla. En enää inhoa sitä, mutta tuskin koskaan tulen korjaamaan siinä olevia virheitä, koska kaikki nuo osat pitäisi tehdä kokonaan uudestaan alusta asti.

Uimapojista saatiin Traconissa myös kivoja kuveja.Rei: woodi, Nagisa Kangaskasa, Makoto: Rorune ja Haru: miä 
Kuvasi Kis

Tracon toi huojennuksen monella tapaa. Minulle äärettömän pitkä projekti oli ohi, kävelin itse lavalla, vaikka en ihan normaalisti kuitenkaan, ja kisajännitys, mitä oli ylläpidetty jo portfolion väsäämisestä asti, pääsi vapautumaan. En onneksi osannut pettyä siitä, että sijoitusta ei tullut, koska olin hyvin tietoinen omasta huonosta suorituksestani puvun ja esityksen suhteen. Tuntui hyvältä kuitenkin huomata, että sijoituksen puute ei jäänyt vaivaamaan. Kisaaminen riitti minulle ja sen kruunasi mieletön positiivinen palaute.

Tällaista yritelmää oli...
Feat woodi
Kuvasi Kangaskasa

Traconin jälkijunassa pidimme myös epämääräisen ja epätoivoisen kuvausviikonlopun, josta en ole vielä saanut edes kirjoitettua, koska ääh. Paljon asioita, jotka hankasivat ja koin eräänlaisen valaistumisen, jonka haluan kunnolla pukea sanoiksi.

... kuten myös tällaista.
Feat woodi
Kuvasi Kangaskasa

Syksyn edetessä, kun melkein kaikki vuoden conit olivat jo takanapäin, laskeskelin vuoden pukusaldoa ja huomasin, että olin saanut aikaan vaivaiset neljä pukua. Hööööö! Minulle se on aika vähän, joten vuoden loppuun piti saada vielä jotain aktiviteettia (ompelin myös asiakastöitä, mutta niitä nyt ei lasketa). Kitacon tarjoili hyvän tavoitteen ja Senjougahara putkahti mieleen. Yksinkertainen ja nopea puku vuoden viimeiseksi… Ja pyh.

Kitacon-haaremi.
Mukana: Rorune, Kide, miä ja woodi
Kuvasi Kyuu Eturautti

Onnellisesti pääsin myös rauhassa aloittamaan Soraa, joten lopullinen pukusaldo 2015 on kai 5.5?

Sanotaanko, että 2015 koetteli. Pistin itselleni peliin vähän haastetta, mutta sain sitä lopulta vähän liikaakin. Tein asioita mistä pidän ja pääsin toteuttamaan unelmia. Kaikki ei ihan mennyt niin yksi yhteen kuin olisin halunnut, mutta sikäli mikäli kaikki päättyi hyvin. Yhtään en motivaatiotuskaillut kuin joskus aikaisempina vuosina. Kaikki hahmot olivat rakkaita ja puvut sellaisia, että voin kyllä laittaa päälle uudestaan. Vaikka joku Hali ei olekaan mikään suuri taidonnäyte ja näytän siinä enemmän kuin turvonneelta, niin silti voin sen muista syistä pukea päälle vielä tulevaisuudessa.

Rei: woodi, Nagisa Kangaskasa, Haru: miä ja Makoto: Rorune
Kuvasi Kis

Haluan loppuun toivottaa hyvää uutta vuotta kaikille! Nähdään ensivuonna ja May the cosplay be with you!

Fukka kiittää!

Vuoden viimeiset - Kitacon 2015 ja Cosplayn SM

Huis hais!

Kitacon oli ja meni. Samana päivänä televisioitiin myös coplayn SM. Lauantai oli siis hyvin pukupainotteinen päivä monelta osaa. Hommaa ja menoa omalta osaltani oli kyllä hurjasti.

Autollinen immeisiä huristeli jälleen Kemiin aikaisin aamulla. Matkaa tehtiin kera woodin, Rorunen, Kide ja miä. Viimevuoden kisajärjestelyjä muistellessa tuli puheeksi, että jos hakisimme woodin kanssa tuomareiksi ihan itse Kitaconin cosplay-kisaan. Puolivitsistä tuli ihan totta, kun yksi jos toinen tuuppasi meitä eteenpäin.

Tervetuloa Kemiin!

Kemissä piti olla siis ihan ajoissa ja kuosissa kisan ilmoittautumisen alkaessa. Hieman huonosta informaationkulusta johtuen, emme tienneet varmaksi, oliko esituomarointia ollenkaan. Paikanpäällä saimme iloksemme tietää, että esituomaroinnille oli järjestetty ihan oma tilansa ja aikansa. Jee! Lisäksi kolmantena tuomarina mukana oli myös Chiina.

Aamupäivä hurahti kisahommissa, eikä siinä muuta kerinnyt tekemäänkään. Normaaliin tapaan Kitaconin kisassa oli paljon ensikertalaisia ja aloittelevia harrastajia mukana. Siitä huolimatta tosi intohimoisia ja mahtavia pukuja oli mukana. Oli hyvin miellyttävä tuomaroida.

Da Suttu Squad

Ohjelma, jota oikeasti odotin, oli venäläisten vieraiden esittely omasta conistaan, Polarconista, rajan toisella puolen. Kielimuuri oli suuri, joten itseltäni meni hitusen ohi esittelyn aloitus tai lähinnä ehkä sen pointti. Pisteet rohkeasta otteesta kuitenkin, koska tyttö uskalsi pitää esittelyn alkupuolen lähes omin voimin, vaikka tulkkikin oli mukana. Loppuosa olikin sitten selkeämpää settiä, kun mikki oli itse tulkkina toimineen pojan käsissä. Suuri mainoshan se oli, eikä juuri valottanut naapureiden conikulttuuria pintaraapaisua enempää.

woodi ja minä jaksoimme jopa tarkastaa green roomin, vaikka itseltäni jää se aina vähän välistä. Hups. Leipä ja pari keksiä nassuun tässä välissä oli ihan oikea liikku jaksamisen kannalta. Green roomin ovenraosta näinkin houkuttelevan paratiisin, jonne piti päästä myös; origami- ja piirtopaja. Muutaman kurjen halusin taitella, koska kerrankin oli sieviä origami-papereita käsillä. Mukava väkertelytauko kaiken hulinan keskellä oli ihanan rentouttava. Pajassa kun oli niin paljon hiljaisempi ja rauhallisempi tunnelma kuin muualla.

Olin iloinen ja yritin olla myös hahmossa.

Perinteiseen Kitacon tyyliin kävimme tappamassa aikaa myös kuvauspisteellä ja Maid-kahvilassa. Kahvilan puolella oli ihan hirveä hulina, mikä ei suinkaan johtunut hirveästä kiireestä vaan joidenkin meidojen sinkoilusta eestaas. Meille kyllä kerottiin, että joudumme odottamaan, mikä oli ihan ok, mutta meidojen oma käytös sai aikaan vaikutelman hirveästä paniikinomaisesta kiireestä. Rauha, vaikka vähän kiire olisikin. Ei kahvilassa säntäillä ympäriinsä, vaikka mikä olisi.

Viimeisinä ohjelmina kävimme katsomassa vielä katumuotinäytöksen ja Bluffin toisen tanssiesityksen. Muotinäytös oli ihan perussettiä viime vuosilta, vaikka nimi ei enää ollutkaan lolita-muotinäytös. Sieviä vaatteita oli. Bluffia piti päästä katsomaan, koska en cosplay-kisan väliajalla tietenkään ehtinyt nähdä uuden kokoonpanon ensiesiintymistä. Ryhmä toimi älyttömän hyvin yhteen, vaikka kokoonpano on uusi. Nautin tästä esiintymisestä hyvin paljon.

Rakkautta kaikille pienille ja ihanille!
Kuvasi: Kyuu Eturautti

Ja sitten kotiin katsomaan SM-tallennetta!

En vieläkään ihan ymmärrä, mikä teki näistä kisoista juuri tämän SM-liitteen arvoisia. Mielestäni tässä harrastuksessa ei oikeastaan voi samalla tavalla mitata sitä, kuka on paras kuin jossain muissa lajeissa (esim. urheilussa). Kuten eräät ovat jo moneen otteeseen todenneet; Jokainen kisassa pärjännyt on kyseisen kisan parhaimmistoa ja kyseisen tuomariston mieleen, joten ei voida samalla tavalla määrittää sitä, kuka on Suomen Mestari. SM-tasoisia kisoja on Suomessa jo useampia, mutta mikä teki tästä kisasta sen THE jutun, että se ”ansaitsee” (eikö SM-lajit pidä rekisteröidä tai jotain?) SM-etuliitteen? Tätä en vieläkään ole ymmärtänyt. Minua saa valaista.

Kuitenkin kisat katsottiin. On hyvin jännittävä seurata tämän harrastuksen kasvua ja nousua ”valtamediaan”. Sen hyvät ja huonot puolet vatvon ehkä myöhemmin tarkemmin läpi, mutta noin 80% lähetyksen toteutuksesta oli ihan toimivaa. Siitä, oliko Gloria parhain paikka tällaiselle filmatisoinnille, voi olla montaa mieltä. Kuten myös siitä, kuinka paljon kuvaajien varjot ja huonosti näkyvät taustavideot häiritsevät esitysten katsomista.

Vähän jotain kuveja.
Kide kuvasi.

Harmillisesti taso oli pettymys. Hienoja pukuja kyllä oli, mutta esitykset eivät lämmittäneet juuri ollenkaan. Sekä yksilö- että ryhmäsarjassa (pari ei mielestäni edelleenkään ole ryhmä) vähäisten osanottajien määrä oli tiedossa jo etukäteen, mutta inhottavinta oli kuulla reilua viikkoa ennen kisaa peruutuksista. Joidenkin kohdalla vielä sellaisista, jotka oltaisi voitu ehkä välttää paremman yhteistyön ja kommunikaation avulla.

Kide kuvasi taas.

Yllätyksekseni sisareni, äitini ja lankoni olivat yhdessä katselleet nämä kisat myös. Sen, mitä ehdin äipän kanssa asiasta keskustella, niin hänen silmissään kisat olivat näyttäneet aikalailla samalta kuin minunkin. Tiedä sitten, mitä tuo sisareni ja lankoni mun ovat pohdiskelleet, koska en heidän kanssaan ole ehtinyt vaihtamaan sanaakaan. Täysin maallikon näkemyksiin olisi myös jännittävä päästä käsiksi.

Fukka kiittää tältä erää!

Sävyjen sekasorto

Moi!

Kitacon alkaa olla jo hyvin tuloillaan ja onneksi pukukin on hyvällä mallilla. Senjougahara siis on kohtuu kuosissa, mutta Sora puolestaan hankaa vähän vastaan sen osalta, mitä on tullut asian eteen tehtyä.

Tilasin Soran peruukkia varten tosiaan kolme erilaista ja vähän erinsävyistä peruukkia. Nyt kaikki kolme ovat saapuneet ja voi pojat... ärsyttää.

Ihan kivat sävyt, mutta...

Vaalein tulee olemaan pohja, johon ompelen ainakin tuosta keskitummasta kuituja lisää ja, jos tarve vaatii, minulla on vielä Tsunemori Akanelle tarkoitettu peruukki, jonka voin pistää palasiksi. Tummin on malliltaan ja sävyltään ihan muuta kuin, mitä tilasin. Lisäksi sen laatu on aivan hanurista, ja onkin tiputtanut puolet itsestään jo nyt lattialle. Onneksi kaksi muuta peruukkia ovat ihanan paksuja, joten en välttämättä tarvitse tuota tummaa hirviötä.

Tämä ahdistunut perheenäiti pitäisi muuttaa teinipojaksi.

Ja tämänpiti olla paljon vaaleampi pörrötukka...

Sävykriisi on ollut käynnissä myös Senjougaharan kanssa. Paitakangas onneksi löytyi Saksasta, vaikka sen saapuminen kesti odotettua pidempään. Hirveän feminiinistä tyylistä ja omista yleisistä mieltymyksistäni huolimatta Bakemonogatarin tyttöjen koulupuvut ovat mielestäni aivan ihania. Ja pääsin tekemään taas ihan kivoja juttuja!

Herrainkaulus pitkästä aikaa! Sen tekeminen oli mukavaa aivojumppaa. Puhvihihan kanssa taas en ole hirveästi ollut tekemisissä, koska ei hirveästi kuulu omaan tyyliini. Heitin mukaan kuitenkin jotain, mitä olen halunnut tehdä uudestaan jo pitemmän aikaa; käden muotoa mukailevan hihan. Ensimmäistä kertaa pääsin tekemään sen Alexian paitaan ja tykästyin siihen älyttömästi. Rannekkeesta tuli myös kiva. Paita on kohta melkein valmis. Ainoat puuttuvat osat ovat pääntielle tuleva "siveyspala" ja tasku.

Kynät ja viivoitin pitää vielä kaivella jostain...

Hame- ja kravaattikangas pistivät kampoihin taas enemmän kuin tarpeeksi. Kangaskaupoista ei ollut apua tässä kohtaa, joten tartuin taas puteliin ja lähdin värjäämään. Ensimmäinen suoritus oli uhkarohkea ja meni täysin metsään, mutta toisessa yrityksessä oli jo jotain järkeä.

Kuinka sotkin kylpyhuoneen...

Luulin osaavani, mutta kankaan kuivutta ei väri ollutkaan ihan sitä, mitä luulin. Hitusen olisi saanut olla sinisempi ja tummempi muuten. No, tällä mennään ja onpahan opittu taas jotain. Jos heittäydyn hurjaksi saatan ehkä lyödä valmiin hameen ja kravaattikankaan uusiin liemiin uimaan, mutta tämä vasta sitten, kun olen tarkistanut, miltä väri näyttää paidan ja peruukin kanssa yhdessä päällä asti.

Talouspaperi huijasi hieman.

Senjougaharan sukatkin meinasivat olla ongelman poikanen, kun tilasin kolmet sukat, joista ensimmäiset olivat ihan väärät ja muita kahta paria ei meinannut kuulua ollenkaan. Onneksi kunnon sukat saapuivat lopulta kaksin kappalein. (Myöhemmin tajusin, että hei olisinhan voinut tehdä nuo sukat ihan itse alusta loppuun myös. Tyhmä minä) Nyt on kuitenkin sukkia!

Vielä on onneksi hyvin aikaa vääntää yksi hame ja justeerata. Tältä erää Fukka kiittää!

Nähdään Kitaconissa!

Käpysiä sydämellissiä

Hoi hoi!

Kohta on taas vuosi pulkassa. Tai ainakin siltä näin syksystä aina tuntuu, kun cosplay-maailma hiljenee. Omalta osaltanikin olen lusmuillut tämän kirjoittamisen kanssa... Kirjoittelen pika-kuvauksista jossain välissä...

Vähän raotan ovea taas tulevaan. Hirveät cosplay-täpinät olivat Traconin jälkeen päällä ja piti yrittää pitää vähän taukoa. Muutaman viikon lepäsin täysin laakereillani tuskaillen sitä, mitä tässä nyt alkaisi väkertämään. Edean työstö oli niin pitkä prosessi, että tuntui kuin en olisi tehnyt yhtään uutta pukua Traconia varten. Hirveät himotukset jostakin isommasta puvusta jäivät päälle. Intoa kyllä oli, mutta ideat puuttuivat.

Vaikka cosplay-idealistalla on hirveästi hahmoja, mikään ei tuntunut siltä, että sen haluaisi tehdä juuri nyt. You know what I mean? Onneksi sain hillittömän väläyksen ja löysin erään sydänkäpysen kansioiden pohjalta. Ja taas oltiin täpinöissä. Elikkä Frostia varten olisi tarkoitus alkaa väsäämään Halloween Town Soraa Kingdom Hearts II:ta.

Hei muru!

Nimenomaan KH2 versiota olisi tarkoitus tehdä, koska minulla ehkä on suurempi todennäköisyys mennä vähän vanhemmasta pienestä pojasta. Kaikkea kivaa sälää pääsen tekemään ja ensimmäistä kertaa kunnolla patinoimaan, jos vain keksin, että millä saan oikeanlaista jälkeä aikaiseksi. Patinointi on kivaa, mutta sitä harvemmin on päässyt cosplayn parissa harrastamaan.

Myös Keyblade olisi tarkoitus tehdä. Halloween Townista saatava Pumpkinhead olisi puvun kanssa yhteensopiva, mutta se ei esiinny KH2-pelissä ollenkaan. Toisena vaihtoehtona olisi Oblivion, joka on yksi lempiavaimistani. Sopisi myös hyvin puvun kanssa. Ajallisesti tässä kuitenkin tuli hieman mutkia matkaan, joten voi olla, että joudun aikataulujen takia tyytymään Pumpkinheadiin. Se on kuitenkin paljon yksinkertaisempi ja nopeampi tehdä. (Decisive Pumpkin on niin saatanan ruma, että sitä en tee.)

Pumpkinhead

Oblivion

Tilasin Soran hiuksia varten kolme peruukkia, joista yksi on kerennyt saapua. En ollut varma oliko ensin saapunut karvalapsi pohjaperuukki vai palasiksi laitettava kuituperuukki. Epäonnekseni kuitenkin jouduin huomaamaan, että peruukki on aivan älyttömän pieni. Jopa minulle, joka yleensä valittaa sitä, että peruukit ovat liian isoja, ja joka ostelee pipot lastenosastolta. Jos laitan peruukin niskasta kunnolla pinneillä kiinni, niin se ei enää yllä peittämään hiusrajaani kunnolla... En tykkää.

Ilmeeni kertoo kaiken.

Yllättäen kuitenkin mieleeni ponnahti eräs toinen ihanuus, josta olen haaveillut. Oli puhetta Kitaconiin menemisestä ja siitä, mitä sinne päälle laittaisi. Halusin heittää aivot hetkeksi narikkaan ja aloittaa jonkin ompeluprojektin tähän väliin, joten joku yksinkertainen koulupuku tuntui sopivalta. Päässä syttyi taas lamppu, kun unohdettu rakas muistui mieleen.

Senjougahara Hitagi

Bakemonogatari on hyvin kiehtova sarja ja Senjougahara hyvin kiehtova hahmo. En ole muita monogatari-sarjoja katsonut, mutta tarkoitus on, kunhan saan Bakemonogatarin katsottua taas läpi. Neidille kaavat olen jo kerennyt tehdä, proto on puolitiessään ja kankaita yritän metsästää. Yllättävän haastavaksi on osoittautunut löytää sävyiltään ja materiaaleiltaan yhteensopivat kankaat. Nyt onneki luukusta tupsahti sisään vähän uusia näytepaloja, joissa on potentiaalia.

Värit vaihtelevat kuvasta toiseen, joten kerrankin olin reipas ja tein kunnon värikartan kangasostoksia varten... ja värit tietenkin näyttävät puhelimessa ihan eriltä kuin tietokoneen ruudulta...

Ylhäältä alas: paita, hame, paidan tehosteväri ja hiusten väri.
Vaihtelua on.

Täytyy alkaa vertailemaan kunnolla peruukin kanssa, koska se sentään on jo olemassa! Ostin sen pois sisareltani mun ja ah ihanuutta se on niin kiva!

Uusi suosikki!

Hyvin liukas, ei mene juuri sotkuun, pehmeä, kevyt ja sitä on paljon! Kaikista parasta on vielä se, että saan leikata sen hime-malliin (suora otsatukka ja poskille tulevat suorat tupsut)! Olen niin pitkään haaveillut hime-hiuksista, mutta oma tukani ei ole tarpeeksi paksu sitä varten. Nyt saan kuitenkin tehdä sen ihan ekaa kertaa! Senjougahara on muutenkin aivan käsittämättömän kaunis hahmo, että vähän taas pelottaa se, miten itse suoriudun. Eivät ole hirveästi viimeaikaiset puvut tuota minun itsetuntoa buustanneet...

Kunhan vaan saan kankaat jostakin, niin Senjougahara valmistuu silmänräpäyksessä! Tähän hetkeen ei olekaan muuta raportoitavaa.

Fukka kiittää.

Kuvauspalvelun taikaa!

Hei!

Olen ihan laiskamato ja vain hurahtanut muihin asioihin kuin cosplay'n. 5.12. oli Kingdom Hearts 2.5 julkaisupäivä, ja arvatkaa kuka on vaan pelannut siitä lähtien. Hubs...

Jottei ihan tyhjäksi joulukuu omalta osaltani menisi tarjoilen hieman kuvamateriaalia vuosien varrelta. Kuvauspalvelusta on tullut tietynlainen pakko jokaisella conireissulla. Aina yritetään päästä härnäämään kuvaajia ja peeloilemaan (anteeksi!). Jaan siis parhaat otokset, jotka löysin tiedostojen kätköistä. Osa voi olla tuttua tavaraa, mutta luulen, että seassa on uusiakin tuttavuuksia. Valitettavasti en pystynyt jäljittämään kaikkien kuvaajien nimiä, joten jos joku osaa kertoa kuka kameran takana on seissyt, minua saa tökkiä.

Alkaa!

Animeseminaari 2011
Kuvasi: ???

Uljas urho ja hänen daaminsa! Tämä ei suinkaan ole ensimmäisistä pyllyilyistä, mutta ydinpoppoo on alkanut muodostua. Kysymys kuuluukin: missä oli woodi?

Desucon 2012
Teellä.
Kuvasi: Miika Ojamo

Yritettiin olla muka söpöjä ja oksettavia, kun teimme pienen piknikin taustakankaalle.

Animecon 2012
Kuvasi Kyuu Eturautti

Haaremia pukkaa...

Välistä nyimme mukaamme myös siviilipukuisia sankareita. Teema alkaa myös muodostua; Sankaripoju ja Haaremi.

Teemalla mennään.

Kitacon 2013
Kuvasi: Esa Ala-Petäys

Kitacon, kun parasta viihdettä on peeloilla kuvauspalvelussa.

Lähetimme rakkautta Kasalle Japaniin!

Desucon 2013
Melkein on Valilla haaremi. Lie kelpaako?
Kuvasi: Emilia Lahtinen

Tämä taisi olla se kerta, kun saimme ensimmäiset huudot *köh* kuvauspalvelun väeltä *köh* Se oli puhtaasti minun vikani.

Tracon 2013
Kasan paluu!
Kuvasi: Ninni Vidgren

Joku ei pitänyt tästä haaremiasetelmasta.

Desucon Frostbite 2014
Meni pasmat sekaisin, kun haaremi oli epätasapainossa.
Kuvasi Emilia Lahtinen

Sitten koittikin taas Kitacon...

Kitacon 2014

Naruto ei huomaa mitään hämmentävää haaremissaan...

... tai ehkä huomasi sittenkin.
Kuvasi: Santtu Pajukanta

Kitaconien parasta antia: ehdottomasti kuvauspalvelu!

Desucon 2014 Lauantai
Palvomme apinaa ja pandaa.

Hyvä haaremi! Ja hys siellä magi-rivissä!
Kuvasi: Helene Lindfors

Desuconissa heittäydyimme villeiksi ja kävimme kuvauspalvelussa MOLEMPINA PÄIVINÄ! OMG!

Desucon 2014 Sunnuntai
OMG! Oneja Demoneita!

Ha-ha-ha-haaaremi!
Kuvasi Helene Lindfors

Ja sitten pääsemmekin viimeisimpään taidonnäytteeseen, joka aiheutti minussa suurta hilpeyttä eilen illalla:

Tracon 2014
KALA!
Kuvas: Netta Nikkanen

Tässä kaikki tältä erää. Suinkaan en ole paljastanut kaikkia julkisia salaisuuksiamme. Kuvauspalvelun kulutusta on siis harrastettu ja tullaan harrastamaan. Varoituksen sananen siis.

Fukka kiittää!

PS: Oikeasti olen pukujen eteen edes jotain tehnyt. Oikeasti olen.