Oon vaan töissä täällä - Nekocon 2025

Hoi hoi!

Tovi on kulunut siitä, kun Nekocon pidettiin, mutta pääsen kirjoittelemaan vasta nyt reippaasti elokuun puolella. Katsotaan, mitä sitä enää edes muistaa koko tapahtumasta.

Töitä pukkaa.

Nekocon pidettiin 19.-20.7. Kuopion Musiikkikeskuksella sekä Lumitilla. Desun jäädessä lopulta omalta osaltani välistä odotin Nekoconia kuin kuuta nousevaa. Hetken haaveilin, että olisin saanut Zeldan valmiiksi Nekoon, mutta nopeasti nuo haaveet kariutuivat kaiken muun hässäkän keskellä. Lähdin siis matkaan kahden vanhan puvun kanssa, mikä oli loppupelissä erityisen mukavaa.

Elikot pääsi taas kunnon hotelliin.

Nekoon lähti lauantaille puvuksi aikaisempi prinsessa, eli BotW Zelda. Jotenkin mielessäni yritin perustella pukuvalintaa helteillä, mutta pitkän peruukin kanssa Zelda ei oikeasti ole mikään hellepuku. Puvussa on kuitenkin hyvä liikkua ja olla, mikä oli toinen merkittävä syy puvun valitsemiseen.

Pitkästä aika <3

Conilauantai meni kuitenkin minulla ihan plörinäksi. Saavuin paikalle mielestäni hyvissä ajoin, ja kerrankin vaihdoin puvun päälle vasta conipaikalla. Ihastuin kovin Lumitin tiloissa sijaitseviin cosplay-pukuhuoneisiin, joissa oli mukavan viileä sekä hyvät puitteet. Ajattelin olla säpäkkänä ja käydä kiertämässä taidekujan sekä myyntipöytäsalin jo heti aamusta enne avajaisia, joten suuntasin vaatteiden vaihdon jälkeen löysyttämään rahapussin nyörejä.

Paljon peilejä ja hyvät valot!

Rahat meni, ja siinä kohtaa, kun olin suuntaamassa avajaisiin kävikin ilmi, että ne oli jo taputeltu. Oho. Avajaisten lisäksi minulla oli suunnitteilla vilkaista Cosplay Catwalkia, mutta sekin oli jo päättymässä noihin aikoihin. Törmäilin kuitenkin tuttuihin, jotka muistuttivat työvoiman lounaasta, joten päädyin syömään. Samalla kuitenkin jouduin sivuuttamaan Pohjameikki-102 – The Base-ics -luennon. (Tuona aamuna todella tuntui siltä, että myöskin TARVITSEN kyseistä luentoa kipeästi.)

Sinne meni mun rahat.

Luento kestävästä cosplaysta kiinnosti myös, mutta onnistuin sivuuttamaan senkin jollain ilveellä. No onneksi päivän aikana oli paljon hyvää seuraa, joiden kanssa aika kului (ehkä liiankin hyvin). Onnistuin siis välttämään kaikki lauantain ohjelmat, joista olin kiinnostunut. Tällä kertaa pääsin sentään hyödyntämään Aina kesän Nekocon-tarjousta.

Oli hyvää!

Onneksi sentään en ollut niin tolvana, että olisin unohtanut animekonsertin! Olin valmistautunut itkemään kuten aikaisemmissakin konserteissa. Itsehän en koskaan katso konserteissa soitettavien kappaleiden listoja etukäteen, mutta minulle vihjattiin, että jotain tärkeää on tulossa. Tulihan sieltä sitten Prinsessa Mononoken päätunnari, joka viimeistään avasi padot. Silti suosikikseni nousi Demon Slayerin Hashira vs. Muzan: Entrance to Infinity Castle. Nautin suuresti koko konsertista. Se vaan olisi voinut kestää vähän pidempään.

Hattuhyllyllä!

Sunnuntai oli jälleen minulle Nekoconin päätapahtumapäivä, koska cosplay-kisat kisattiin sunnuntaina ja minä oli jälleen töissä osana cosplay-tiimiä. Hommia varten olin valinnut sunnuntain puvuksi Yamaguchin, joka soveltui hyvin sekä töihin että helteeseen. Ah, miten ihanaa oli fiilistellä taas Haikyuuta! Rakastan sitä sarjana niin kovasti, ja oli jotenkin kodinoloinen tunne vetää jälleen Karasunon peliasu päälle. Lisäksi Yamaguchin meikki on jotenkin sellainen, että se tuntuu aina hyvältä.

Kanelipulla

Aikainen aamu vaati suurempia voimia, joten...
En varmaan koskaan aikaisemmin ole juonut 0,473l energiajuomaa.

Sunnuntaina päivä alkoi aikaisin ja hommat veivät koko päivän, joten ohjelmiin ei minulla ollut mitään asiaa. Harmikseni kaikkien aikojen lempiohjelmani Puujalka-animet meni siis sivu suun, mikä oli todelline vääryys. Pääsin kuitenkin näkemään päivän aikana Nekoconin upeat kisaajat ja auttelemaan takahuoneessa, joten uhraus oli sen arvoinen. 

Cosplay-nakkien pähein kisselaukku!

Omasta näkökulmastani kisahommat menivät hyvin ja tunnelma takahuoneessa oli enimmäkseen leppoisa. Aina väliin mahtuu pientä säätöä ja hulinaa, mutta niistä selvittiin tälläkin kertaa kunnialla. Yleisen vänkäröinnin ohella olin mukana palkintojen jaossa ja huolehtimassa väliaikaesityksen käynnistymisestä. Cosplay-kisojen väliaikaesiintyjänä oli tällä kertaa Prismatic Monochrome, joiden visuaalista panostusta voin vain ihailla. Kaikkien esiintymisasut olivat aivan mielettömät ja yksityiskohtiin oli kiinnitetty niin järjettömästi huomiota joka ikisessä kohdassa. Kaikki oli viilattu pilkkua myöten ja koko porukan yhtenäisyys meikkejä ja hiuksia myöten oli ihailtavaa. Valitettavasti näin esityksen vain takahuoneen ruudulta, mutta yleisön huudoista päätellen setti oli kova.

Kuva: Fapio
Kuvassa vas.: miä, SRA ja Alex
Palkintojen jako is serious business

Kisat olivat todella huikeat, ja olen ihan ällikällä lyöty aloittelijoiden sarjan tasosta. Aivan käsittämättömiä luomuksia! Kokeneiden sarja oli tietenkin myös täyttä kultaa, ja vaikka en paikan päällä kehdannut/ehtinyt asiaa hihkumaan niin AAAAAAAA! Kagehitsujin Blue Rose oli aivan tyrmäävä!!! Paras Pepsi-emäntä ja hienoin puku! Onnea ensimmäisestä sijasta! Onnea myös kaikille muille sijoittuneille vielä näin hyvin jälkijunassa!

Kuva: Fapio
Prismatic Monochrome

Takahuoneessa toimin myös EMn henkilökohtaisena teippaajana.

Kisojen jälkeen oli päättäjäisten vuoro ennen kotiin paluuta. Tällä kertaa työelämä ei antanut löysää, joten piti palata takaisin kotopuoleen jo sunnuntaina. Päättäjäisissä pääsin kuitenkin ällistymään vielä viimeisen kerran nimittäin Sunset Idols oli esiintymässä päättäjäisissä. En uskonut, että saman päivän aikana olisin jälleen leuka lattiassa idolityttöjen vuoksi, mutta toisin kävi. Sunset Idolsin esityksen energia ja yhtenäisyys oli jotain aivan omaansa. Koko esitys alusta loppuun oli aivan uskomatonta tykitystä!

(Minähän en siis juuri välitä idoleista tai idolikulttuurista, mutta Prismatic Monochrome ja Sunset Idols löivät minut ällikällä molemmat omalla tavallaan.)

Sunset Idols

Sellainen oli minun osaltani tällä kertaa Nekocon. Kirjoitelma saattoi jäädä hieman suppeaksi, mutta niin se taisi itse tapahtumakin jäädä minun osaltani. Heh.

Tästä eteen päin pitäisi elämän vähän alkaa tasaantumaan, joten pystyn suuntaamaan energiaani myös taas enemmän cosplay-juttuihin. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että Zeldan kanssa pakertaminen jatkuu, mutta voin myös ilokseni todeta, että Jinshi on myös löytänyt kankaansa!

Fukka kiittää!

PS: Matsucon (ja sen mukana taas Puujalka-animet) jäi minulta myös välistä, koska hups oho käväisin Japanissa seikkailemassa. Seuraavana vuorossa kuitenkin Tracon.

Rahalla, ei taidolla

Momoi!

Päivittelen tähän väliin ihan sillä asialla, että mitä kuuluu cosplay-elämässä. Tällä hetkellä elämä noin muutoin on aika hektistä, ja olen joutunut puntaroimaan paljon sitä, mitä pukujuttuja pystyn siinä sivussa toteuttamaan. Alku vuodesta tekemäni suunnitelmat ja haaveet sattuivat menemään aivan blörinäksi, kun maailma ei tarjonnutkaan minulle siihen resursseja. Suunnitelmat siis muuttuivat, ja vähän vahingossa päädyin sille tielle, jolla olen nyt.

Tämänhetkinen rakkauteni.

The Apothecary Diaries (tai kuten meillä kotona sanotaan Apteekkipäiväkirjat) on ollut minulle pienoinen intohimon kohde nyt jo pidemmän aikaa. Asiasta kertoo paljon varmasti se, että tällä hetkellä seuraan animea ja mangaa yhtäaikaisesti. Paljon olen puntaroinut siitä pukuiltavia hahmoja, ja jotenkin pitkän pähkäilyn päätteeksi päädyin ajatukseen, että haluan tehdä Jinshin.

Vähän jännittää taas, että toimiiko oma naama jäbän naamana.

Tämä johti sitten siihen, että hurahdin täysin Kiinan pukuhistoriaan, ja tein alustavia kaavoja vaatteista sekä laskelmointeja kangasmenekistä. Kuitenkin siinä kohtaa, kun aloin metsästämään sopivia kankaita, päädyin umpikujaan. Oikean sävyisten ja laatuisten kankaiden löytäminen vaikutti mahdottomalta, mikä ei tavallisesti ole ollut ongelma, koska olen tottunut värjäämään kankaita. Jinshin kohdalla kuitenkin kangasmäärät olivat niin hullun suuret (n. 3m per kaapuasia), että en mitenkään pysty värjäämään niin suuria määriä kangasta kotioloissa.

Jäbälle on jo peruukki.
CosCraftin Florence värissä Deep Purple 

Kangasetsintöjen lomassa en voinut kummoisesti edetä Jinshin kanssa, joten päätin alkaa vain kaavoittamaan toista pukua tappaakseni aikaa (tämä oli myös palautumista kaikesta muusta elämästä). Kyseessä oli siis Zelda-sarjan uusimman osan, Echoes of Wisdom, versio Prinsessa Zeldasta. Tykkäsin pelistä kovasti ja ajattelin, että Zelda voisi olla hyvä sivuprojekti tähän väliin.

Zelda ja Tri

Lopulta huomasin kaavoittaneeni kaikki vaatteet Zeldaa varten valmiiksi, enkä ollut vieläkään saanut hankittua kankaita Jinshiin, joten ryhdyin metsästämään myös Zeldan kankaita. Pian olikin ensimmäinen vaate Zeldan osalta tulilla.

Koska EoW on samaa sarjaa Link’s Awakening kanssa siinä, että hahmot ovat sarjakuvamaisia pallopäitä ja hyvin pelkistettyjä, pääsin taas soveltamaan monessa kohtaa pukua suunnitellessa ja vaatteita kaavoittaessa.

Rakastuin tässä Zeldassa nimenomaan viittaan ja huppuun.

Zeldan valkoinen mekko oli tietenkin paras osa aloittaa koko puku, koska se on alin kerros neidin vaatetuksessa sekä kankaan löytyminen oli varmasti helpointa. Halusin tuoda helmaan volyymia ja samaa muotoa kuin Ocarina-of-Time-Zeldan mekon helmassa on. Tästä syystä päätin kaavoittaa mekkoon prinsessasaumat (heh) etu- ja takakappaleille ja lisätä kaikkiin kappaleisiin kellotusta sekä viistotusta. En halunnut kuitenkaan mekkoon poikkisaumaa vyötärölle yms., joten kellotus jäi aika maltilliseksi lopulta.

Ikävästi tekee ruttua >:(

Siitä on hetki aikaa, kun olen ommellut vaatteita prinsessasaumoilla, ja jälleen tuskailin samaan tapaan rinnankaaren kanssa kuten aina. Sauma ei meinannut asettua siististi, vaikka sitä kuinka yritin muotoilla silittämällä. En tässä vaiheessa ollut kuitenkaan vielä kaventanut saumanvaroja, joten toivoin kovasti, että se ratkaisisi lopulta asian. Lisäksi huomasin ensimmäisten sovitusten aikana, että valkoinen kangas paistaa ihan huolella läpi. Päätin sitten laitta mekkoon vuorin, joka voisi edes vähän auttaa asiaa.

No voi jee taas.

Vuorittaminen toi kuitenkin omat ikävät puolensa peliin. Ensinnäkin Zeldan materiaalikustannukset olivat jo lähtökohtaisesti suuret (minun mittakaavallani), joten yritin säästä kaikessa mahdollisessa tämän puvun kohdalla. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kisapuku. Vuori ei täysin poistanut vaatteen läpinäkyvyysongelmaa, ja koska en halunnut vuorittaa mekkoa koko pituudelta hinnan ja käytettävyyden vuoksi, vuorin päärmätty helma kuultaa läpi mekkokankaasta. Tein sopimuksen itseni kanssa, että tämän asian kanssa on vain elettävä.

Muotokaitaleen ja vuorin sauma aina jotenkin viehättää.

Säästösyistä jouduin myös luopumaan alkuperäisestä suunnitelmastani laittaa mekon selkään silmunapituksen. Olisin vähän halunnut näpertää ja hifistellä. Lopulta päädyin laittamaan mekkoon ihan vain piilovetoketjun, koska sellaista ei tarvinnut erikseen ostaa. 

Valmis mekko, joka kaipaa vähän silitystä.

Saumanvarojen kaventaminen auttoi prinsessasaumojen asettumisessa, mutta niistä ei siltikään tullut aivan yhtä siistit kuin olisin halunnut. Vuori kuitenkin tekee mekosta hyvin mukavan päällä ja mallissa on juuri sen verran muotoa ja liikettä, että pelkästään tämän valkoisen mekon pukeminen tuo minulle Zelda-fiilistä.

Huppu on erittäin kiva.

Ainoa osa tässä puvussa, josta tein proton on Zeldan viitta. Muiden vaatteiden osalta elän reunalla, ja yritän pelata pelkillä runsailla saumanvaroilla. Halusin paneutua hupun muotoon todella, ja kaavoitinkin hupusta useamman version, joita sitten muokkailin kunnes olin tyytyväinen. Kaartuva hupun kärki oli tärkeä.

Ensimmäinen yritys.

Viimeisin proto eli... 4 versio?

Viitan kuvio on vielä kaavoittamatta, koska haluan saada varman selvyyden kaikkien vaatekappaleiden mitoista ennen kuin alan suunnittelemaan ja kaavoittamaan kuviota. Tämä mittasuhteiden kanssa pelleily on yhtäaikaisesti hauskaa ja rasittavaa.

Vaikka suuresti haluaisin lähteä työstämään viittaa, ja etenkin hupun lopullista rakennetta, joudun hieman vielä pidättelemään itseäni. Tarkoitukseni on ensin tehdä vaaleanpunainen kaapu, jotta tiedän, miten kaikki vaatteet pelaavat yhteen ja miten viitta asettuu muiden vaatteiden päälle jne.

Valkoinen Mallorca lähti taas mukaan...

Asiaa kuitenkin mutkistaa se, että en löytänyt sopivanväristä kangasta vaaleanpunaiseen kaapuun. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että värjäyshommiksihan se taas menee. Tällä kertaa kuitenkin en suunnitellut noudattavani täysin vanhaa kaavaa, koska ajattelin kokeilla uutta väriainetta vanhojen tuttujen Dylon-värien sijaan.

Uutta ja jännää

Olen kuullut paljon Rit-väreistä etenkin ulkomaalaisten pukuilijoiden suusta, mutta en ole koskaan itse päässyt/joutunut niitä käyttämään. Tunnen aineen lähinnä synteettisten materiaalien värjäyksistä, mikä yleensä vaatii kiehuvaa vettä, mistä taas minä en ole innostunut. Tielleni sattui kuitenkin nämä Rit-värit, jotka on tarkoitettu pääasiassa luonnonkuitujen värjäykseen, jolloin kylmävärjäys on vaihtoehtoinen tekniikka. En kuitenkaan vielä ole keksinyt, miten voisin testata värejä pienessä mittakaavassa ennen varsinaista värjäystä. Vähän meinaa jänskättää.

CosCraftin Florence, värissä Primrose Yellow
Sama väri kuin edellisessä Zeldassa 

Se, mikä tekee Zeldasta erityisen kalliin on tietenkin kangasmenekki, mutta myös hintava peruukki. Tilasin Zeldaa varten CosCraftilta heidän pitkän lacefront-peruukkinsa, Florencen, mikä on huomattavasti hintavampi kuin tavalliset peruukit. Jostain epäeettisestä nettimarketista olisi ehkä saanut tilattua halvemman, mutta niihin en halua sekaantua yhtään enempää kuin on tarvetta.

Linkin popot

Myöskin säästösyistä, ja ihan vaan koska voin, suunnittelin käyttäväni Zeldalla samoja kenkiä kuin Link’s Awakening Linkillä. Zeldan popoista ei kuitenkaan näy kuin vain vilaus, ja koska kenkien väri täsmää hyvin, voin aivan hyvin hyötykäyttää vanhoja kenkiä. Pitää kuitenkin vielä testata, että miten pahasti saappaiden varret voivat näkyä läpi valkoisesta mekosta.

Jaan nyt tätä hirvittävän salaista dataa täällä ihan valtoimenaan.

Käytän pukuprosessien seuraamiseen ja kirjaamiseen Cosplanner-sovellusta, johon merkitsen parhaani mukaan myös puvun kulut. Verrattuna viimeisimpiin pukuihini (esim. Kiba, Gojo, Nobara) Zeldaan on jo tässä vaiheessa uponnut kaksinkertainen määrä valuuttaa, enkä ole vielä edes ostanut tarpeita Zeldan sauvaa varten. Olen joskus pohtinut sitä, että jos ketään kiinnostaa se, mitä cosplay-harrastaminen kustantaa (minun kohdallani), niin voisin ehkä kirjoitella siitä kokonaan oman blogimerkinnän. Minulla on kuitenkin dataa aiheen tiimoilta jo useamman vuoden/puvun osalta.

Olkoon tämä nyt tällainen perinteisempi tilanneraportti, jotta ei tarvitsisi oksentaa koko pukua kerralla ulos, kun se lopulta on valmis. Minulla on myös sata ja tuhat erilaista tekstiä aloitettuna ja suunnitteilla tätä blogia varten, mutta pitäisi keretä pysähtyä ja kirjoittaa ne loppuun. Kesä tulee ja sen mukana myös tapahtumat. Ainoana kohtuu varmana tapahtumana on tässä vaiheessa Nekocon. Desuun meneminen on suunnitteilla, mutta katson omaa jaksamistani lähempänä tapahtumaa. Tässä on ollut vähän kaikenlaista.

Fukka kiittää tältä erää!

PS: Niin siis Jinshi tulee varmasti olemaan ihan yhtä kallis tai jopa kalliimpi puku kuin Zelda, koska jäbään tulee uppoamaan ihan tuhottomasti kangasta ja peruukkikin on täsmälleen samaa mallia. Nyt harrastetaan lompakolla eikä taidolla.

Uudempaa ja vanhempaa

Heip!

Kirjoittelen nyt vähän Zeldan viimeistelystä, eli kenkien tekemisestä. Lisäksi ymppään tähän vähän ölinää Haurun korjailusta. Oli ihan jännä korjailla näinkin vanhaa pukua. Varsinkin, kun olen päättänyt ottaa Havin kunnolla korjattavaksi tässä jossain vaiheessa (mikä tuo vaihe on, niin siitä ei ole vielä tietoa). Työstin Haurua ja Havia samaan aikaan vuonna 2015, joten on ihan jännä korjailla niitä näin 7 vuoden jälkeen.

Kuvasi Niina

Zeldan kenkien tekeminen venyi ja vanui, koska a) en tuntunut saavan käsiini mistään nahkavärejä ja b) motivaatio liihotti tipotiessään, kun Zeldalle sopivaa tapahtumaa ei näkynyt mailla tai halmeilla. Vaikka kenkien tekeminen on nykyään yksi lempivaiheistani puvun teossa, en hirveästi nauti tämän tyylisten remmikenkien/sandaalien tekemisestä. Tähän syynä on puhtaasti se, että niiden tekemiseen kuuluu niin paljon testaamista ja mallaamista, jotta kaikki osat toimivat ja osuvat kohdalleen. Materiaalit ovat myös aina vähän kysymysmerkki; mikä toimii, mikä näyttäisi hyvältä, miten kiinnitys…Blaah

Vaikka tästä puvusta hirveästi pidänkin, niin kengät eivät kovin huutaneet nimeäni.

Päätin tehdä sandaalit lopulta nahasta, koska sitä oli jäänyt lähes puoli vuotaa Sanin kenkien jäljiltä. Ainoa haaste oli se, että nahka piti saada vaaleasta ruskeaksi. Alkuun testasin ihan pelkällä ruskealla lankilla, mutta lopputulos ei ollut tarpeeksi peittävä. Vertailin eri värjäys- ja maalausvaihtoehtoja, ja yritin tilatakin useampaa eri tuotetta, mutta aina oikea sävy oli loppu. Kolusin myös eri kivijalkaliikkeitä, kun satuin liikkumaan sellaisissa kaupungeissa, joissa on askartelukauppoja (täällä kotopuolessahan niitä ei ole enää juuri olemassa). Tämäkään ei näyttänyt tuottavan tulosta, koska ruskean sävyt tuntuivat pakenevan minua. Viimein tämän vuoden Nekoconista sain ostettua oikean värisen nahkamaalin.

Tämä kiva.

Kenkien varsinainen valmistus lähti siitä, että piirsin itselleni pohjan vanhojen varvassandaalien pohjalta. Muokkasin tuota kaavaa hieman ennen kuin tein sen avulla 5mm EVA-muovista pohjaproton. Tämän pohjaproton teippasin jalkaani ja piirsin remmien kaavat perinteisellä tuorekelmu+teippi-tekniikalla (en kai ole muistanut kuvata tässä kohtaa, koska kuvia ei löydy). Tämän jälkeen tein piirrettyjen kaavojen pohjalta paperisen proton, jonka avulla pystyin vähän korjailemaan remmien asettumista, mittoja ja muotoja. Tämän ja kaavamuutosten jälkeen tein vielä proton softiksesta, jota mallailin molempiin jalkoihin. (Tässä vaiheessa olin myös sekoittanut remmit jo kertaalleen keskenään.) Kun olin todennut softis-version passeliksi molempiin jalkoihin, uskalsin jäljentää remmit nahalle.

Paperiversio testissä.

Sellainen fun fact tähän väliin, että näiden kenkien tekemistä turhautti myös se, että minulla on selkeästi eri kokoiset nilkat, koska toisen sääriluuni pää on mennyt poikki ja luutunut paksummaksi. Näin ollen, jos olisin halunnut sandaaleista ”täysin istuvat” molempiin jalkoihin, olisi minun pitänyt tehdä kummallekin jalalle omat kaavat. Tähän minulla kuitenkaan ei ole kärsivällisyyttä.

Pohjien kerrokset.
Keskimmäisessä kolot remmeille.

Kenkien pohjat on tehty samasta nahasta kuin remmit. Pohjat ovat kolmikerroksiset ja ne on ensin liimattu kasaan, minkä jälkeen ne on vielä ommeltu yhteen reunasta. Pohdin, että laittaisinko pohjan väliin jonkin kovikkeen kuten worblaa, mutta lopulta jätin ne tukematta. Nahkatukikangas olisi ollut ihan hyvä lisä, mutta sitä ei minulla ole, enkä jaksanut lähteä sitä metsästämään vain ja ainoastaan näitä läpyköitä varten.

Tässä liimausta ja kuvaa remmien kiinnityksestä.
Liimauksen jälkeen ompelin pohjan reunaan tikkauksen, joka auttoi myös kiinnittämään remmit.

Remmit on kiinnitetty ompelemalla ja liimaamalla. Pohjiin kiinnittyvissä remmeissä on pienet lisäkkeet, jotka asettuvat keskimmäisen pohjakappaleen loviin (ks. kuvat). Remmit on siis liimattu kiinni pohjiin samassa syssyssä itse pohjien kanssa, ja tämän jälkeen vielä ommeltu. Osa remmeistä on taas ommeltu kiinni toisiin remmeihin, minkä jälkeen niiden ”saumanvarat” on liimattu paikalleen. Joistain kohdista remmit on ommeltu yhteen, jotta ne asettuvat oikein. Pohkeen ympärille kiinnittyvään remmiin on liimattu ja ommeltu puuvillakappale, johon puolestaan on ommeltu silikoninauhaa, jotta remmit eivät varmasti valahda alas (tämä muuten toimi äärettömän hyvin). Kantakappale/lappu on nahka- ja puuvillakappaleet, jotka on ommeltu pussiin sekä kiinnitetty pohjaan ompelemalla. Pohjeremmissä ja kantalappuun kiinnittyvässä sisäsyrjän remmissä on hakaset kiinnitystä varten.

Ne alkaa muistuttaa jo jotain!
Hakasten paikat ympyröity.

Maalasin sandaalit ruskeaksi siinä vaiheessa, kun ne olivat jo kokonaan kasassa. Kaiken sen etsintäni jälkeen käyttämäni maali oli lopulta Neopaquen akryylimaali nahalle (vilahti ylempänä). Tykkäsin tästä maalista; hyvin levittyvää ja hyvä peittoisuus. Se myös todella toimi nahalle eikä halkeillut mistään tai muuta. Tämä jatkoon.

Maalauksen jälkeen kengät olivatkin sitten valmiit, ja Zelda niiden ohella.

Kuvasi Niina
Vaikka pohja olisi hieman kaivannut ryhtiä, olen silti iloinen siitä, miten kengät käyttäytyvät käytössä.
Yllä hyvä esimerkki pohjan taipuisuudesta.

Sitten voidaan siirtyä korjailemaan menneisyyden virheitä Haurun osalta.

Halusin uusia Haurun koruja Traconia varten parista syystä. Yksi tietenkin on se, että taidot ovat kehittyneet, ja vanhat osat näyttivät rumilta omaan silmääni. Toisena syynä oli se, että etenkin korvakoruissa lakka, jota käytin korujen viimeistelyyn, on alkanut vuosien varrella himmentyä. Tämä näkyy korviksissa etenkin siinä, että meikki tarttuu korujen pintaan todella helposti. Korut siis kaipasivat vähintäänkin huoltoa, joten päätin päivittää niitä hieman enemmän.

Sitten, kun joskus keksin, miten saan piilotettua siimankin vielä paremmin, niin korjailen tämän taas.

Kaulakorua ja korvakoruja en tehnyt aivan kokonaan uudestaan, vaan säilytin niistä osan. Kaulakorun kultaiset helmet saivat jatkaa elämää. Uusin kuitenkin ison sinisen kiven ja siiman, jolla koru on kasassa. Siima vaihtui ohuempaan ja alkujaan Cernitistä valmistettu kivi korvaantui Worbla’s Crystal Artsta tehdyllä möhkäleellä. Leivoin Crystal Artsin kiteiden sekaan paria erilaista glitteriä ja muotoilin siitä kiven. Samaan tapaan tein korvakorujen uudet kivet. Kaikki kivet saivat myös päälleen runsaan (toivottavasti paremman ja kestävämmän) lakkakerroksen. Korvakoruissa säilytin nappiosat ihan vain laiskuuttani. Tiedän, että ne eivät hirveästi vastaa Haurun korviksia, jotka näyttävät olevan enemmän renkaat kuin napit. En kuitenkaan jaksanut tähän väliin lähteä keksimään uusia kiinnitysosia. Voi olla, että korjailen korvakoruja vielä joskus tulevaisuudessa lisää.

Vanhoissa kivissä näkyy lakan outo sumentuminen.

Haurun sormukset tein kokonaan uudestaan. Vanhat sormukset olivat vain ohuet ja epämuodostuneet worbla-soirot. En koskaan tykännyt vanhoista sormuksista, joten olin hyvin iloinen niiden päivittämisestä. Tällä kertaa materiaali oli jälleen worbla, mutta käytin sormuksiin vanhoja jämäpaloja, jotka olivat sekoitus tavallista worblaa ja valkoista worblaa. Uusista sormuksista tein paksummat ja hitusen leveämmät kuin alkuperäiset. Sormusten koristeet ja yksityiskohdat tein samalla tyylillä kuin aiemmin; pienet risti/kukkakuviot ovat worblan päälle liimattuja kartonkipaloja ja sormusten kivet ovat liimattavat strassit. Sama strassiarkki oli edelleen tallessa ja pääsin nyt käyttämään sormuksissa vähän jopa isompia ja näyttävämpiä kiviä (pienistä asioista voi ihminen iloita). Sormukset saivat päälleen myös jokusen kerroksen Erikeeperiä tasoittamaan pintaa.

Vahaa odotellessa.

Inka gold pääsi taas loistamaan (bu dumtsss), kun toteutin sormusten hopeisen pinnan sillä. Vanhoissa sormuksissa oli tietenkin sama lakka kuin muissakin Haurun koruissa. Tästä syystä myös vanhat sormukset näyttivät hyvin nuhjuisilta. Pidän kovasti uusien sormusten kiillosta, mutta halusin antaa niille myös hieman rustiikkisen ilmeen, joten nestemäinen patina pääsi taas käyttöön. Lisäksi pieni rosoisuus worblan pinnassa sopi sormuksiin oikein hyvin. Nestemäisen patinan avulla myös yksityiskohdat saatiin paremmin esille.

Uudet vs. Vanhat (hyi)

Näin sai Hauru vähän kasvojenkohotusta. Niina otti Traconissa kuvia myös Haurusta. Vaikka sunnuntaina olikin huonomeikkipäivä ja oma naama ahostaa Hauruna, niin olen hyvin hullaantunut Niinan ottamista kuvista. Etenkin niistä, joissa näkyvät uudet korut. Haurun vaatteet ovat hyvänlaatuiset ja mukavat päällä, joten yritän saada tästäkin puvusta kaiken rahan arvosta irti. Siksi oli kiva saada siitä myös hienoja kuvia.

Kuvasi Niina

Tähän loppuun heitän vielä hihkumiset sivuprojektistani, jota olen tässä hissukseen väsäillyt ja nyt saanut valmiiksi. Eräs pieni ihminen pyysi minulta BOTW:n Master Swordia ja minä lupauduin sellaisen tekemään. Link ja oma Master Sword olivat joka tapauksessa mielessä, joten sain vähän harjoitusprojektia tästä. Nyt se on tosiaan saatu päätökseen, ja valmis miekka on toimitettu sankarilleen, joka oli siihen hyvin tyytyväinen. Ajattelin, että avaan miekan tekoprosessia sitten enemmän, kun oma miekkani lähtee etenemään paremmin. Paljon niissä tulee olemaan samaa, mutta tämä ensimmäinen on niin sanottu lapsiystävällinen versio, joka kestää varmaan vähän paremmin kolutusta.

Mini-miekka

Olihan tässä taas asiaa yhdelle kerralle. Fukka kiittää.

PS: Olen aivan pian vapaa harjoittelujakson hirveyksistä, joten yritän piakkoin päästä kunnolla aloittelemaan uusia pukuja muun muassa Frostia varten.

*I’m coming home playing softly in the distance* - Tracon 2022

Moi.

Yritin kirjoittaa tätä kaksi päivää Traconin jälkeen, mutta jatkuvasti harhauduin somen puolelle fiilistelemään viikonloppua. No lopulta kävi niin, että suurin osa tästä tuli kirjoitettua yli viikko Traconin jälkeen, koska aika hurahti ommellen haalarimerkkejä opiskelijarytkyihini. Tämän jälkeen olin myös kipeänä viikon verran (olen edelleen), joten merkinnän julkaisu vähän venähti. Mutta kuitenkin! Tampereella 2.-4.9.2022 järjestettiin siis Tracon ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, ja minulla oli hurjan kivaa siellä.

Eläimet jälleen junassa.

Ensimmäistä kertaa minun muistini mukaan Tracon oli kunnolla kolmipäiväinen tapahtuma. Junailimme seurueemme kanssa itsemme Tampereelle perjantaina hyvissä ajoin, jolloin ehdimme käydä katsomassa jopa ohjelmaa. Suosiolla jätin pukuhommat pois perjantailta. Olen kertaalleen kokeillut junameikkaamista, mutta en usko, että nykyiseltään onnistuisin siinä, koska vaiheita omaan rutiiniin on tullut niin paljon lisää tässä vuosien varrella. Aamulla olisi tietenkin voinut meikata valmiiksi, mutta se ei käynyt edes mielessä.

Liput haltuun Sorsapuistosta ja kamat hotellille, minkä jälkeen pääsimme hyppäämään suoraan conin ohjelman pariin.

Niin kivaa päästä taas Tampere-talolle!

Perjantaina ensimmäisenä ohjelmistoon kuului Cosplay käsityöammattilaisen silmin, mikä oli hyvin erilainen kuin nimi (ja ehkä myös kuvaus) antoi ymmärtää. Odotin pohtivaa kerrontaa siitä, mitä on olla käsityöammattilainen ja harrastaa tai kuluttaa cosplayta; mitä etuuksia tai hyötyjä ammattillinen koulutus tuo harrastamiseen tai miten esimerkiksi ammattitauti vaikuttaa siihen, kuinka pukujen tekemistä lähestytään. Ohjelma oli lopulta kohtuu tavanomainen Cosplayn ABC -tietopaketti, joka ei varsinaisesti tarjonnut minulle mitään uutta. Omasta takataskustani löytyy vaatetusompelijan tutkinto, ja olen usein pohtinut sitä, miten se vaikuttaa omaan harrastukseeni sekä positiivisesti että negatiivisesti. Siksi olin myös hyvin pettynyt, kun aihe olikin jotain ihan muuta kuin, mitä odotin.

Kävimme kuulemassa perjantaina myös Pixel Sister -nörttikuoroa, jotka esittivät populaarikulttuurin musiikkia a cappellana. Muutama minulle tuntemattomampi kappale repertuaarista löytyi, mutta suurimmaksi osin kappaleet olivat tuttuja. Nautin esityksistä ja joissain kohdissa ihokin meni kananlihalle. Tämä ohjelma jäikin lopulta viikonlopun ainoaksi musiikkiohjelmaksi, koska päällekkäisyydet verottivat osansa.

Laputa paras!

Joitain ohjelmia, jotka olisin halunnut nähdä perjantaina, meni päällekkäin, mutta onneksi niistä ainakin jo osa on tippunut YouTuben puolelle katsottavaksi. Tiesin, että jollain tasolla koko viikonlopusta tulisi kiireinen, joten en niin tarkkaan edes katsonut ohjelmakarttaa ennen tapahtumaa. Cosplay-ohjelmat tarkistin tietenkin etukäteen, mutta muita silmäilin vasta conissa. (Oudon paljon oli muuten cosplay-ohjelmissa päällekkäin tai limittäin meneviä aiheita…)

Lauantai oli minulle siinä mielessä odotettu päivä, että pääsin pitämään Zeldaa ensimmäistä kertaa päällä muualla kuin kotioloissa. BOTW ja Zelda hahmona ovat tärkeitä, mutta Zeldan puku on myös istunut kaapissa jo hyvän tovin odottamassa sopivaa (kesä)tapahtumaa. Arvoin Traconin pukuvalintoja pitkään, ja hetken näytti siltä, että Zelda ei lähdekään mukaan. Kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin, joten tekaisin Zeldan kengät viimein, jotta Traconissa olisi jotain, millä talsia putkessa. Kengistä ehkä lisää tulevaisuudessa.

Zeldan aamunaama.

Ja oi ihanuus, että Zelda tuntui kivalta pukuna! Vaikka asukokonaisuus ei mikään näyttävin olekaan, kaikki se työ, mitä tähän pukuun on uponnut, oli sen arvoista. Niina oli myös ihana ja kuvasi Zeldaa lauantaina. Ja ihan itku meinasi tulla, kun näin kuvia ensimmäisen kerran. Viime aikoina on taas ollut ilmassa ’olen huono, ruma ja ihan kakke kaikessa’ -fiilistä, mikä on vaikuttanut myös siihen, miten näen itseni kuvissa. En ole kokenut, osaavani tuoda hahmoja eloon millään tavalla, kun olen ollut kameran edessä. Zeldan kohdalla kuitenkin koin, että onnistuin välittämään hahmon tunteita ja sielunmaisemaa myös kuvissa. Vaikka se tällä Zeldalla hyvin traagista ja toivotonta onkin. Jee pienille saavutuksille!

Kuvasi: Niina
Efnaowefoeif! Näistä jäi niin hyvä fiilis!

Pohdin, haluanko käydä kuuntelemassa juttuja värjäyksestä (Noitaliemiä ja outoja jauheita – Tekstiilivärjäyksen lyhyt oppimäärä) lauantai aamuna. No, lopulta omassa naamassa meni sen verran pitkään, että en olisi edes kerennyt kuulemaan luentoa. Värjääminen on minulle kuitenkin tuttua huttua, joten en niin kovin pahastunut tästä menetyksestä. (Kävin kuitenkin Traconin jälkifiilistelyissäni katsomassa kyseisen ohjelman Tuubin puolelta, ja voin suositella kaikille lämpimästi. Oikein hyvä luento, jossa oli uutta myös minun kaltaiselleni sopankeittäjälle.)

Tampere-talon ympäristö toimi yllättävän hyvin kuvauspaikkana.
Taustalla sinisiä tyyppejä.

Ensimmäinen varsinainen ohjelma lauantaille oli lopulta kunniavieraan pitämä Cosplay positivity and social media. Kunniavieras ei ollut minulle nimeltä tuttu ennen Traconia (jokusen töktök-videon olen häneltä kohdannut), joten halusin myös jotain selvyyttä siihen, kuka tämä ihminen on. Ohjelma itsessään ei ollut kummoinen. Minulta jäi alusta pieni osa kuulematta, mutta suurimmaksi osaksi aiheena oli lähinnä fandomit ja niiden negatiiviset sekä positiiviset piirteet, kuinka niitä välttää ynnä muuta sekä hieman eri some-alustojen käytöstä. Cosplayn osuus ohjelmassa oli lopulta aika pieni. Ohjelmassa ei ollut mitään diaesitystä tai vastaavaa, ja se kulki eteenpäin enimmäkseen keskusteluna yleisön kanssa. Välillä huomasin oman keskittymiseni kohdistuneen enemmän bofferitaistelukentälle, joka näkyi ikkunasta, kuin itse ohjelmaan. Ohjelmassa tuotiin esiin hyviä ajatuksia ja mietteitä, mutta ainakaan tässä muodossa se ei ollut minun kuppini teetä.

Kaukaisuudessa kaikkea jännää.

Suoraan kunniavierasohjelman jälkeen hipsin kuulemaan Practical- ja maskeeraustehosteet -luentoa. Arvoin Unrealityn konsertin ja luennon välillä, mutta lopulta päädyin luennolle. Jäljestä päin harmittaa, koska en saanut tältäkään luennolta oikeastaan sitä, mitä menin hakemaan. Olen pelleillyt maskeeraushärpäkkeiden kanssa jonkin verran, mutta en ole koskaan mielestäni niissä onnistunut. Kuitenkaan se maskeerauksen tyyli, jota luennon sisältö oli pullollaan, ei juurikaan kohtaa omia kiinnostuksenkohteitani. En kaipaa ohjeita siihen, miten valmistetaan kokovartalohirviöpuku lateksista ja jauhoista, vaan enemmän siihen, kuinka valmistetaan siistejä realistisen näköisiä lateksiproteeseja ja kuinka ne sulautetaan ihoon mahdollisimman huomaamattomasti. Lisäksi tälläkään luennolla ei ollut mitään diaesitystä tukemassa asiaa, vaan taustalla pyöri randomkuvasarja puhujan tuotoksista. Tämäkään ei ollut minun kuppini teetä.

Elikot ohjelmassa.

Sitten päivän parasta antia eli cosplay-kilpailut! Oli ihanaa istua jälleen Tampere-talon katsomossa. Satuimme saamaan myös hyvät paikat lippujahdissa, joten oli erityisen kiva päästä seuraamaan kisoja. Oli kiva nähdä jälleen esityksiä laidasta laitaan. Oma suosikkini kaikista oli ehdottomasti Lycafacen Grinch-esitys. Onnea kaikille sijoittuneille ja etenkin voittajille, jotka pääsevät maailmalle edustamaan Suomea!

Kisojen jälkeen piti aika lailla kuoriutua, koska silmät eivät enää kestäneet piilolinssejä. Myös ruoka oli houkutteleva konsepti.

Kisojen visuaalinen ilme oli oikein muikea. Tykkäsin animaatioista kovasti.

Sunnuntaille valitsin puvuksi lopulta Haurun, jolle hitusen uusin koruja. Tästä mahdollisesti lisää tulevaisuudessa. Hauru on tehty vuonna 2015, mikä tuntuu hurjalta. Hauru on hahmona hyvin tärkeä minulle ja pukuna pidän siitä kovasti. En kuitenkaan aina koe oman naamani sopiva hänelle. Tätä ajatusta ei tälläkään kertaa auttanut se, että sunnuntaiaamuna meikkaaminen meni päin persettä. Aloitin kaiken kertaalleen alusta, minkä jälkeen en onnistunut vieläkään. Naama-ahdistusta oli ilmassa suuresti.

Suttunaama, joka ei kestänyt myöskään maskin käyttöä.
Aikaisemmin tätä ongelmaa ei ole ollut.

Sunnuntaina en ehtinyt mihinkään ohjelmaan kisoja lukuun ottamatta. Free! – uimapoikanostalgia olisi kiinnostanut hurjasti, mutta se meni päällekkäin kisojen kanssa. Niina kuvasi Haurua (Jee!), minkä jälkeen jonotimme tuhottoman pitkään lättyjä, kunnes oli minulla aika juosta takahuoneen puolelle.

Olin siis tuomaroimassa esityskisaa tällä kertaa. Chamira oli pyytänyt minua esityskisan tuomariksi jo jokunen vuosi takaperin, mutta tuolloin en pystynyt varmasti lupautumaan pestiin WCS-kisahommien takia. Viime keväänä Traconin cosplay-kisoihin haettiin tuomareita, ja minä päätin korjata tämän vuosien takaisen harmituksen. Hain siis tuomariksi esityskisaan, ja nakki napsahti.

Huiii! Jälleen tämä yllätti, ja hoksasin katsastaa vasta kotona.
Ei ihan niin kuumottava, kuin Nekoconin ohjelmalehtisessä, mutta silti!

Meidän pieni tuomarikolmikko, Mamia, Tinke & miä, sai ennen kisoja hieman pelotteluja osakseen siitä, että esityskisan tuomarointi tulee olemaan haastava. Tuomarointi toteutettiin myös hieman uudemmalla kaavalla, kun perinteisiä numerosijoja ei jaettu, vaan käytössä olivat kategoriapalkinnot. Ennen kisaa kävimme Chamiran johdolla pienen palaverin, missä keskustelimme muun muassa näistä uudentyylisistä palkinnoista. Tämä on todella kiva käytäntö varsinkin, kun tuomaristo on toisilleen vähemmän tuttu. Palaverin jälkeen olikin aika lailla itse kisojen vuoro. Tällä kertaa esityskisaan ei kuulunut ollenkaan pukujen arviointia, joten tuomarointi tapahtui ainoastaan kisan aikana.

Täyte-eläimiä tähän väliin.

Mutta voi apua, mitkä kisat sunnuntaina lopulta oli! Sen pienen siivun, mitä ehdin muutakin kuin esityskisaa nähdä oli aivan huikeaa! Ja esityskisa oli todellakin kovatasoinen. Oli jälleen mukava nähdä erityylisiä esityksiä sekä isompia kokoonpanoja! 1–2 hengen kisoja on lähes joka tapahtumassa, mutta kun lavalle saadaan enemmän ihmisiä, niin se on jo jotain. Tätä lisää tulevaisuudessa kiitos. Tuomarointi puolestaan ei ollut niin tuskaisa kuin kuumottelut antoivat odottaa, mutta tätä asiaa auttoi varmasti kategoriapalkinnot. Oli myös huippu huomata tuomaroinnissa se, miten jokainen tuomari pystyi tuomaan omaa erikoisosaamistaan esiin. Oli myös hirmuisen kiva, että lähes kaikki esityskisan kilpailijat tulivat myös palautteeseen kisojen päätyttyä. Hip hei ja jee jee! Onnea vielä kertaalleen sijoittuneille ynnä muille!

Kuvaaja: nianmaho
Vas. Tinke, Mamia ja miä
Varmaan ainoa kuva meistä tuomareista.

Jotenkin tuntui siltä, että Traconin kisat olivat tänä vuonna omalla tavallaan MASSIIVISET. Tällä tarkoitan montaa aspektia kisoista; formaatteja oli todella paljon, lauantaina kisattiin kahdesta eri edustuspaikasta, minkä lisäksi mukana oli Hardcore-sarja, joka oli todella kovatasoinen. Joskus sunnuntain kisat ovat olleet hieman ”pienempimuotoiset” (joskus olen jopa kuullut sanottavan, että Traconin sunnuntain kisoissa ei ole mitään nähtävää – Kakkaa sanon minä), mutta tällä kertaa sunnuntain kisatkin olivat aivan järjetöntä tykitystä. Olen tietenkin hirveän iloinen tästä, mutta samalla täytyy nostaa hattua Traconin cosplay-vastaaville/tuottajille/osaaville-ihmisille. Suuren työn olette tehneet ja se kannatti!

Loppupäivä hurahti tuomaripalautteissa ja vähän muuten vaan lätistessä takahuoneessa. Kaikille kamuille en kerennyt edes sanoa heippa ennen kuin piti jo kiitää junaa kohti.

Tracon viikonlopun saalis!
Sain myös monta uutta haalarimerkkiä opiskelijarytkyihin :3

Minulla oli aivan mahtava viikonloppu. Jotenkin Desucon ei vielä saanut aikaan sitä odotettua conit-ovat-taas-täällä-fiilistä, jota odotin, Nekocon meni ihan omanlaisissa hulinoissaan, mutta Tracon paikkasi sitä kyllä nyt yllin kyllin. Näki taas kavereita, Zeldasta jäi hyvä mieli, esityskisan tuomarointi oli kivaa ja kokonaisuudessaan oli taas sellainen olo, että coneissa kannattaa käydä. Kerkesin ja kehtasin jopa pyöriä myyntipöytäsalissa ja taidekujalla useampana päivänä, kun molemmat puvut sen hyvin sallivat. Vaikka useampi ohjelma tuotti pettymyksen, oli silti plussaa, että ehdin ja pääsin katsomaan eri ohjelmia. Nyt vain odotan sitä, että uusia ohjelmia tippuisi YouTuben puolelle katsottavaksi.

Tältä erää Fukka kiittää!

PS: Voisin pienen merkinnän tehdä Zeldan kengistä ja Haurun päivitetyistä koruista, mutta sen lisäksi arkistoissa on ollut muutama teksti odottamassa viimeistelyä ja julkaisua. Toivon, että löydän aikaa ja jaksamista kirjoittamiseen tässä lähiaikoina.