Epämääräisiä osasia

Hei!

Päätin nyt sittenkin dumpata Soran tekoprosessin jäännökset tänne blogin puolelle, koska mähkin asian kanssa niin pitkään. Pois systeemistä. Hirveästi ei tullut kuvattua, koska ensin kaikki oli muka tylsiä juttuja, mutta sitten mielenkiintoisten asioiden kohdalla olikin niin kiire, että ei kovin kerinnyt kuvata. Jakelen sen, mitä on.

Soran vaatetus koostui lopulta housuista, legginsesitä, paidasta ja takista, johon kuului myös "keeppi" ja viitta. Pohdin pitkään ratkaisuja, millä saisin vaatteista mahdollisimman hyvin liikkuvat, mutta samalla oikean näköiset. Joka suuntaan venyvät ja vanuvat pelipikseli vaatteet eivät aina kohtaa todellisuutta.

En tiedä kenen mitoissa tuo nukke on tällä hetkellä, mutta ei ainakaan minun.
Oh well who cares.

Päätin tehdä mustat hihat alupaitaan, jotta takin liikkuvuus olisi mahdollisimman hyvä. Keeppi itsessään jo tuotti pään vaivaa, joten hihojen ujuttaminen samaan vaatteeseen olisi ollut hulluutta. Teinkin sitten vakosametista (koska ainoa edes jotenkin oikean näköinen kangas) paidan, jossa oli trikoosta raglanhihat. Takki on ihastuttavaa keinonahkaa, jota haluan käyttää joka paikassa. Pikkuinen viitta on samaa keinonahkaa, mutta kaulus puuvillaa. Siipikuviot maalasin kaulukseen ihan käsin. Vakosametin takia jouduin myös vuorittamaan takin, vaikka en niin aluksi siinnutellut. Lopulta se oli oikein muikea ratkaisu.

Paita piti saada päälle jotenkin, joten laitoin siihen vetoketjun eteen. Vetoketjun sai sievästi piiloon "siksakpaneelin" alle. Mikä lie tuo on olevinaan, en tiedä. Sahakuvio syntyi värjätystä satiini nauhasta. (En varmaan koskaan enää pääse karkuun värjäystä...)

Housut ja legginsit -ratkaisuun päädyin jälleen tutkimalla uutta HT!Sora-figuuria, jossa Soran housut ovat hieman erilaiset kuin pelissä. Lisäksi liikkuvuuden ja mukavuuden lisääminen oli jälleen osana ongelmanratkaisussa. Housukangas oli aivan ihana, vaikka tuskin tulen vähään aikaan käyttämään moista uudestaan. Sen verran tönkköä tavaraa. Punaiset nauhat kiinnitin jokusella käsinpistolla legginseihin. Nauhat ovat ehkä yksi lempiasiani tässä puvussa, koska ne toimivat yllättävän hyvin.

Hanskoihin otin kaavan vanhasta hansakapolosta, jonka kaveri hukkui aikanaan jonnekkin. En ole hirveästi kunnollisia hanskoja tehnyt (hubs paljastus), joten tässä oli jonkinmoista haastetta. Lisäsin hanskoihin vielä kynnet, mikä toi lisäjännitystä peliin. Lopputulos oli ihan jees, vaikka ajan kanssa tiedän, että olisin voinut tehdä paremmat hanskat. Tykkäsin kynsistä kuitenkin hirmuna.

Ei ole parempaa kuvaa hanskoista... yhyy.
Kuvasi Kis

Viimeisenä oleellisena osana pukua oli tietenkin naamari. Aluksi hieman rassasin päätäni sillä, miten saan naamarin pysymään paikallaan. Mietin hiusklipsejä ja iholiimaakin jossain välissä, mutta yllätykseni peruskuminauha hoiti asian. Niinhän ne naamarit monesti toimivat.

Tätä oli kiva tehdä ja piirellä.

Pohjana naamarissa on softis, mihin leikkasin suun, silmät ja arven aukkoina, ja koko roskan litistin jälleen worbla-palojen väliin. Hieman sain näin naamariin kolmiulotteisuutta ilman mitään maalauskikkailuja. Oli vaihteeksi kiva päästä maalaamaan jotain, missä ei tarvinnut olla aivan niin pikkutarkka kuin yleensä. Pieni epätasaisuus oli vain hyväksi.

Keskiyön patinapaja

Loput osat ovatkin sitten sarjaa 'jos kerkeän'. Olin valmis laittamaan puvun päälle keskeneräisenä, jos suurinpiirtein oleellisimmat osat olisivat kasassa. Vyö oli yksi noista asioista. Eräs ilta kuitenkin innostuin painamaan raitoja ja patinoimaan niin, että nukkumaanmenoaika vähän venähti. Sitten oli minulla uusi vyö.

Siivet olivat vyön kanssa samalla listalla ja sen listan ihan viimeisenä jopa keybladen jälkeen. Jotenkin kummasti onnistuin silti vääntämään kynyt siivet kasaan. Siipikalvoksi kelpasi matta-Lycra ja rungoksi rautalanka sekä worbla.

Ainoa kuva siivistä keskeneräisinä.

Siivet piti jotenkin saada kiinni takkiin, ja mielellään niin, että ne saa myös irti. Lopullinen kiinnitys tapahtui tarranauhalla, mikä vähän kärsi kuumailmapuhaltimesta eikä siksi pitänyt kunnolla. Siipiä pystyy taivuttelemaan hitusen, ja ne olivatkin vaikka millaisella rusetilla Frostissa, koska ihmiset tuppasivat kävelemään niihin pahki. Tulevaisuuden varalle niitä täytyy korjailla aika paljon, mutta nyt mentiin näin.

Keybladen kaavan olin onneksi piirellyt jo aikaisemmin, joten piti vain leikellä sen osat, tarkistaa mittasuhteet ja koota koko hökötys. Runkona toimi puinen harjanvarsi, avainpään ja väistimen tein kapalevyjä läjäämällä ja worbla-kuorrutuksella.

Miksi tätä kutsuisi?

Väistimen osat.

Worbla oli vähän sellainen hätävaravaihtoehto, koska ei olut aikaa massalla leikkimiseen ja sen kuivumiseen. Worblalla sain myös kaikki osat puukeppiin kiinni tukevasti. Avaimenpään silotin liimalla ja gessolla, mutta se olisi tarvinnut huomattavasti enemmän käsittelyä. Väistin ei saanut mitään päälleen vaan maalasin worblan sellaisenaan.

Tässä vaiheessa uskalsin jo toivoa, että se on valmis Frostiin mennessä.

Loput yksityiskohdat ja muut varsinaisessa miekassa syntyivät suurimmalti osin softiksesta ja worblasta. Avaimenperä syntyi myös kapalevystä ja worblasta. En löytänyt oikeanlaista ketjua mistään kaupasta, joten senkin tein worblasta. Worbla on ystävä. Olisin halunnut punoa kahvan ympärille keinonahasta kivan kuvion, mutta sekin jää tulevaisuuteen. Silti olen hyvin yllättynyt siitä, että onnistuin tekemään tuon miekan kolmessa päivässä ja käymään töissä. Proppien kanssa olen tosi huono ja hidas.

Kuvasi Kis

Siinä se. Nyt alan suunnittelemaan tulevia juttuaja ihan kunnolla. Peruukkeja ja kangasnäytteitä on tilattu. Seuraava määränpää näyttäisi olevan Cosvision (ja ihan ekaa kertaa!). Iik! Jänskää jo nyt... lähinnä se, miten saan itseni Hämeenlinnaan.

Fukka kiittää.

Coni yhdellä silmällä - Desucon Frostbite 2016

Moi!

Vuoden ensimmäinen tapahtuma on nyt takana. Hieman rankemman puoleiseksi osoittautunut Frostiviikko (elämäni suurimman idolin kuolema ja lähisukulaisen kuolema samaan syssyyn) päättyi onneksi kuitenkin hyvissä merkeissä.

Teppo oli matkassa kans.

Mähkin Soran kasaan joulun yli ja sain perinteisen joulustressi-purkautuu-taudin ja makasin sängyn pohjalla viikon verran. Aikataulut puvun suhteen siis kusivat taas. Jee. Sain kuin sainkin Soran lopulta valmiiksi ja pieraisin kolmessa päivässä vielä kasaan yhden avainmiekankin. Go me. Mitään parasta laatua se ei ole, mutta onpahan jotain.

Tein sitten lopulta tavallisen Kingdom Keyn, koska se on aina relevantti, enkä halunnut tehdä Pumpkinheadiä, koska se on ruma ja ensimmäisestä KH-pelistä. Kitisin asiasta sisarelleni mun ja hän totesi, että miksi en tekisi vain perus Kingdom Keytä. Lamppu syttyi ja niin tehtiin. Lisäksi olen aina halunnut tehdä Kingdom Keyn.

Frostbiteen lähdettiin taas ajelemaan jo aikaisin perjantaina. Perjantaina ei varsinaisesti tarjoillut mitään mielenkiintoista ohjelmaa ja vietinkin suurimman osan perjantaista Sibelius-talon bäkkärillä auttelemassa woodia ja Rorunea lavasteiden ja esityksen kanssa.

Kuvasi Kis

Hirveästi ei ohjelmakartta lauantainakaan vetänyt puoleensa, mutta raahauduimme silti katsomaan 3D animessa – kuka sitä tekee ja miksi. Luento oli ihan kattava, mutta välistä informaatio jäi vajaaksi, mikä ärsytti kovin suuresti. En ole käynyt muita aihetta käsitteleviä luentoja katsomassa, mikä vuoksi en hirveästi pitänyt siitä oletuksesta, mikä puhujalla oli, että kaikki katsojat olisivat näin tehneet.

3D:stä suoraan hipsimme katsomaan Amen – Kirkko animessa ja mangassa. Tämä luento tarjoili minulle enemmän mielenkiintoista sisältöä, mutta sekin hieman ontuvasti. Laajempi sarjakattaus olisi ollut mielenkiintoisempi, koska nyt lähinnä käytiin läpi mättö- ja kauhu-genreä, missä aihepiiri on aika stereotypisesti edustettuna. Olisin kaivannut mukaan edes jonkinlaista katsontaa slice of life sarjoihin tai muuhun vähän kepeämpään.

Lahti why so cold?

Sitten kipiteltiinkin jo kisakatsomoa kohti. Jännäsin hirveästi woodin ja Rorunen puolesta, koska halusin yleisön tykkäävän heidän esityksestään, koska se oli jännä ja tunnelmallinen. Voitto meni mielestäni ihan oikeaan osoitteeseen. Kerrankin pääsin näkemään sellaisen esityksen, joka toimi juuri sellaisena aivopähkinänä, josta nurisin muutama merkintä sitten. Hyvää näyttelijäntyötä, tunnelmaa ja intensiteettiä, siitä minä pidän.

Muuten taso oli minulle meh. Cosplay-esityksissä alkaa olla se ongelma, että kaikki on jo nähty. Keskinkertainen ei enää lämmitä samalla tavalla kuin kaksi vuotta sitten. Esitysten sisältö ollaan kutakuinkin saatu pois myötähäpeä-vyöhykkeeltä, mutta siinäpä se. Helmiä näkyy silloin tällöin, mutta esitykset alkavat toistaa itseään ja pukuilijoiden esiintymistaidot muuttuvat kokoajan tärkeämmäksi elementiksi.

Kuvasi Kis

Sora oli siis lauantain pukuna ja minua hieman huvitti, etten itse kertaakaan kerennyt nähdä pukua kokonaisuudessaan päälläni (koska hotellihuone oli puutteellinen eikä siellä ollut mm. peiliä ja tarpeeksi täkkejä). Vasta tänään näin ensimmäiset kuvat koko puvusta ja olen onneksi positiivisesti yllättynyt. En ihan tyytyväinen ole, mutta ei puku täysi susikaan ole.

Sunnuntai oli ihan puhdasta hengausta. Ainoa ohjelma, minkä kävin katsomassa, oli Unreality-kuoron konsertti. Olen hyvin iloinen siitä, että tämä nörttikulttuuri alkaa kohdata korkeakulttuurin, koska se saa aikaan kaikkea kivaa kuten kyseinen konsertti. Itkuksi meinasi mennä Wolf’s Rainin Gravityn kohdalla, koska rakas sarja ja ihana kappale. Muutenkin pidin hirveästi kappalevalinnoista, koska vaikka kaikki eivät minulle tuttuja olleetkaan, niin niitä jaksoi silti kuunnella.

Lisää kuvateksti
Kuvasi Kis

Tarkoitus oli saada sunnuntaille iso Baccano!-ryhmä, mutta lopulta meitä olikin vain neljä. Itse kierrätin Nicen pukua, joka on vuodelta 2010. Tarkoitus oli vähän päivittää pukua, mutta se vähän niin kuin jäi kaikessa kiireessä. Onneksi se ei ollut niin hirveä kuin muistin.

Koko viikonlopun ilonani olivat kuitenkin maailman ihanimmat Isaac ja Miria! Herran jestas, Harri ja Soffi olivat täydelliset! Plus olen ikuisesti kateellinen Soffille siitä, että hän pääsi tekemään Mirian ja oli niin ihana ja nätti ja paras!

Katokaa niitä!
Kuvasi Kis

Käytin taas ihan liikaa rahaa pelkään suuhunpantavaa. Tykkään aasialaisista karkeista ihan hirveästi ja coneista saa aina kaikkea kivaa. Lisäksi suuri rakkauteni on Ramune. Mansikanmakuinen limukka missä olet? Olin valmis itkemään onnesta, kun näin nämä jättimäiset kaunokaiset:

What is this witchcraft?!

Olin ihan hirveissä täpinöissäni ennen Frostia. Ihan kaikki odotukset eivät täyttyneet, mutta oli sentään niin kivaa ja jännittävää, että unohdin kurjat asiat aina kotimatkaan asti. Tunteiden vuoristorata jatkuu, mutta Frosti ja sen pukustressit ovat nyt takana. Cosplay-kärpänen puri taas, mutta äiti kielsi ompeluhommat vähäksi aikaa.

Fukka kiittää.

PS: Seuraavat koitokset ovat jälleen vähän auki.

Sotkemista

Heippa!

Iloisia uutisia! Olen vihdoinkin saanut asiakastyön pois alta! Jee! Eli se tarkoittaa, että saan keskittyä omiin pukuhommiin! Olen sentään jotain saanut aikaiseksi jopa asiakastyön ohella, mutta nyt olen kunnolla vapaa!

Onnistuneesti kulutin ihan liikaa aikaa siihen, että purin yhden peruukin ja ompelin sen lähes kokonaan toisen peruukin kanssa yhteen. Kumpikaan näistä peruukeista ei ollut mitään hirveän ohuita.

1) Pohjaperuukki
2) Puolet ommeltu
3) Hirviö

Sanotaanko, että siitä tuli hieman massiivinen. Ainakin pitäisi olla karvaa Soran tukkaa varten. Sormeni syyhyävät päästä muokkaamaan tätä kunnolla. Olen silti pidätellyt itseäni, ettei hiustupsuja päädy asiakkaan kankaiden sekaan. Tuo jätti on kuuma ja painaa paljon.

Eräs nimeltämainitsematon kangaskauppa juhli, ja muutaman päivän ajan kaikki kankaat olivat -20%. Minähän otin tästä ilon irti ja kävin ostoksilla. Sora on yllättävän värikäs persoona...

Fifty Shades of Black

Kerrankin tiesin, että kankaiden löytäminen on helppoa. Innolla haluan päästä kaavoittamaan ja tekemään kamppeita näistä, koska löysin niin ihania materiaaleja. Ainoa asia, minkä unohdin ostaa on housuihin vetoketju...

Yhtenä iltana päätin vähän pöljäillä ja kaivoin vanhat pistokkaat esiin ja silppusin retkipatjan jämiä, joita lojui ympäriinsä. Hups, kohta minulla oli Soralle kengät.

Kiitos mummu lahjoituksestasi cosplaylle.

Muotoilin kengät hieman enemmän uuden Halloween Town Sora figuurin mukaan kuin pelin kuvien, koska se figu on ihan törkeän hieno! Rakastan sitä. Haluan sen. Kelmutin ja teippasin koko härdellin saadakseni siitä kaavat. Samalla mallasin loputkin yksityiskohdat kenkiä varten. Tein kenkiin mustat päälliset trikoosta ja remmin valkoisesta puuvillasta, joka vaelsi kangaskeossani ja jonka maalasin kangasväreillä hopeiseksi.

Kuvassa myös Soran kalsongit, joita ei tietenkään voinut ostaa mistään, vaan ne piti itse tehdä.

Kerrankin tiedän, että cosplay-kengät tulevat olemaan mukavat jalassa, eikä tarvitse miettiä kipeitä jalkoja conipäivän lopuksi. Kuumat ne ovat ihan varmasti, mutta eipähän pakota.

En oikein onnistu välttelemään värjäystä enää. No, tällä kertaa vähän huijasin, mutta silti. Valkoiset kankaat Soran hanskoja ja keeppiasiaa varten eivät olleet ihan sen sävyisiä tai niin nuhjuisia kuin olisin halunnut, joten pistin ne uimaan.

Tsuida puida osaat sä uida?

Pesin siis kaikki muut kankaat ensin tuossa vedessä, jolloin niistä lähtenyt väri sävytti valkoisia kankaita hieman harmaimmiksi. Tämä onnistuikin niin hyvin kuin ajattelinkin, joten nyt puhtaanvalkoinen ja luonnonvalkoinen ovat hieman kärsineemmän näköisiä. Sitten, kun keksin miten patinoin kaikki muut kankaat.

Tilasin Soralle myös siniset piilolinssit, koska pojan silmät hohtamalla hohtavat sinistä. Niiden metsästäminen oli liian vaikeaa, mutta se lopulta kannatti! Sain aivan uskomattoman kauniit ja värikkäät linssit. Ne on ihanat.

Omat silmäni näyttävät niin harmailta...
Anteeksi suttu kuva.

Iloisena uusista piilareistani, päätin myös kokeilla Soran mekkiä. HT-versiossa Soralla on puolet kasvoista peittävä smokey eye -meikki meneillään ja silmät hohtavat kaiken sen harmaan keskeltä.

Hoi, komea poika!

Ensin kokeilin, millaista jälkeä ihomaalilla saisi aikaan, mutta se kokeilu ei päättynyt onnellisesti ja päätin vaihtaa pelkkiin perusmeikkeihin. Aina kannattaa testata ensin! 

Laitoin vielä Hirviön päähän kokeiluksi.

Jee! Toimii oikein hienoshtii! Vielä pohdin tarvitseeko tuo lisää tummuutta, koska kamera syö väristä puolet. Lisäksi hoksasin, että pitää hankkia kunnollinen silmämeikin pohjustusaine, koska tuolla luomivärillä on tapana lähteä livohkaan, vaikka en ole muiden meikkien kanssa kohdannut samaa. Hampaat ovat samat kuin Houzukilla. Nyt huomasin, että niissä on pirun vaikea hymyillä. Hozukin kanssa ei sitä ongelmaa sentään ollut. Suhu-S lähtee kans hyvin hampaiden kanssa.

Yääääää! Olen hirveän innoissani taas. Lupasin itselleni, että proppi jää viimeiseksi tekeleeksi tämän puvun osalta, mutta en malttanut ja piirtelin sillekin jo kaavan ja hankin harjanvarren.

Fukka kiittää!

Sävyjen sekasorto

Moi!

Kitacon alkaa olla jo hyvin tuloillaan ja onneksi pukukin on hyvällä mallilla. Senjougahara siis on kohtuu kuosissa, mutta Sora puolestaan hankaa vähän vastaan sen osalta, mitä on tullut asian eteen tehtyä.

Tilasin Soran peruukkia varten tosiaan kolme erilaista ja vähän erinsävyistä peruukkia. Nyt kaikki kolme ovat saapuneet ja voi pojat... ärsyttää.

Ihan kivat sävyt, mutta...

Vaalein tulee olemaan pohja, johon ompelen ainakin tuosta keskitummasta kuituja lisää ja, jos tarve vaatii, minulla on vielä Tsunemori Akanelle tarkoitettu peruukki, jonka voin pistää palasiksi. Tummin on malliltaan ja sävyltään ihan muuta kuin, mitä tilasin. Lisäksi sen laatu on aivan hanurista, ja onkin tiputtanut puolet itsestään jo nyt lattialle. Onneksi kaksi muuta peruukkia ovat ihanan paksuja, joten en välttämättä tarvitse tuota tummaa hirviötä.

Tämä ahdistunut perheenäiti pitäisi muuttaa teinipojaksi.

Ja tämänpiti olla paljon vaaleampi pörrötukka...

Sävykriisi on ollut käynnissä myös Senjougaharan kanssa. Paitakangas onneksi löytyi Saksasta, vaikka sen saapuminen kesti odotettua pidempään. Hirveän feminiinistä tyylistä ja omista yleisistä mieltymyksistäni huolimatta Bakemonogatarin tyttöjen koulupuvut ovat mielestäni aivan ihania. Ja pääsin tekemään taas ihan kivoja juttuja!

Herrainkaulus pitkästä aikaa! Sen tekeminen oli mukavaa aivojumppaa. Puhvihihan kanssa taas en ole hirveästi ollut tekemisissä, koska ei hirveästi kuulu omaan tyyliini. Heitin mukaan kuitenkin jotain, mitä olen halunnut tehdä uudestaan jo pitemmän aikaa; käden muotoa mukailevan hihan. Ensimmäistä kertaa pääsin tekemään sen Alexian paitaan ja tykästyin siihen älyttömästi. Rannekkeesta tuli myös kiva. Paita on kohta melkein valmis. Ainoat puuttuvat osat ovat pääntielle tuleva "siveyspala" ja tasku.

Kynät ja viivoitin pitää vielä kaivella jostain...

Hame- ja kravaattikangas pistivät kampoihin taas enemmän kuin tarpeeksi. Kangaskaupoista ei ollut apua tässä kohtaa, joten tartuin taas puteliin ja lähdin värjäämään. Ensimmäinen suoritus oli uhkarohkea ja meni täysin metsään, mutta toisessa yrityksessä oli jo jotain järkeä.

Kuinka sotkin kylpyhuoneen...

Luulin osaavani, mutta kankaan kuivutta ei väri ollutkaan ihan sitä, mitä luulin. Hitusen olisi saanut olla sinisempi ja tummempi muuten. No, tällä mennään ja onpahan opittu taas jotain. Jos heittäydyn hurjaksi saatan ehkä lyödä valmiin hameen ja kravaattikankaan uusiin liemiin uimaan, mutta tämä vasta sitten, kun olen tarkistanut, miltä väri näyttää paidan ja peruukin kanssa yhdessä päällä asti.

Talouspaperi huijasi hieman.

Senjougaharan sukatkin meinasivat olla ongelman poikanen, kun tilasin kolmet sukat, joista ensimmäiset olivat ihan väärät ja muita kahta paria ei meinannut kuulua ollenkaan. Onneksi kunnon sukat saapuivat lopulta kaksin kappalein. (Myöhemmin tajusin, että hei olisinhan voinut tehdä nuo sukat ihan itse alusta loppuun myös. Tyhmä minä) Nyt on kuitenkin sukkia!

Vielä on onneksi hyvin aikaa vääntää yksi hame ja justeerata. Tältä erää Fukka kiittää!

Nähdään Kitaconissa!

Käpysiä sydämellissiä

Hoi hoi!

Kohta on taas vuosi pulkassa. Tai ainakin siltä näin syksystä aina tuntuu, kun cosplay-maailma hiljenee. Omalta osaltanikin olen lusmuillut tämän kirjoittamisen kanssa... Kirjoittelen pika-kuvauksista jossain välissä...

Vähän raotan ovea taas tulevaan. Hirveät cosplay-täpinät olivat Traconin jälkeen päällä ja piti yrittää pitää vähän taukoa. Muutaman viikon lepäsin täysin laakereillani tuskaillen sitä, mitä tässä nyt alkaisi väkertämään. Edean työstö oli niin pitkä prosessi, että tuntui kuin en olisi tehnyt yhtään uutta pukua Traconia varten. Hirveät himotukset jostakin isommasta puvusta jäivät päälle. Intoa kyllä oli, mutta ideat puuttuivat.

Vaikka cosplay-idealistalla on hirveästi hahmoja, mikään ei tuntunut siltä, että sen haluaisi tehdä juuri nyt. You know what I mean? Onneksi sain hillittömän väläyksen ja löysin erään sydänkäpysen kansioiden pohjalta. Ja taas oltiin täpinöissä. Elikkä Frostia varten olisi tarkoitus alkaa väsäämään Halloween Town Soraa Kingdom Hearts II:ta.

Hei muru!

Nimenomaan KH2 versiota olisi tarkoitus tehdä, koska minulla ehkä on suurempi todennäköisyys mennä vähän vanhemmasta pienestä pojasta. Kaikkea kivaa sälää pääsen tekemään ja ensimmäistä kertaa kunnolla patinoimaan, jos vain keksin, että millä saan oikeanlaista jälkeä aikaiseksi. Patinointi on kivaa, mutta sitä harvemmin on päässyt cosplayn parissa harrastamaan.

Myös Keyblade olisi tarkoitus tehdä. Halloween Townista saatava Pumpkinhead olisi puvun kanssa yhteensopiva, mutta se ei esiinny KH2-pelissä ollenkaan. Toisena vaihtoehtona olisi Oblivion, joka on yksi lempiavaimistani. Sopisi myös hyvin puvun kanssa. Ajallisesti tässä kuitenkin tuli hieman mutkia matkaan, joten voi olla, että joudun aikataulujen takia tyytymään Pumpkinheadiin. Se on kuitenkin paljon yksinkertaisempi ja nopeampi tehdä. (Decisive Pumpkin on niin saatanan ruma, että sitä en tee.)

Pumpkinhead

Oblivion

Tilasin Soran hiuksia varten kolme peruukkia, joista yksi on kerennyt saapua. En ollut varma oliko ensin saapunut karvalapsi pohjaperuukki vai palasiksi laitettava kuituperuukki. Epäonnekseni kuitenkin jouduin huomaamaan, että peruukki on aivan älyttömän pieni. Jopa minulle, joka yleensä valittaa sitä, että peruukit ovat liian isoja, ja joka ostelee pipot lastenosastolta. Jos laitan peruukin niskasta kunnolla pinneillä kiinni, niin se ei enää yllä peittämään hiusrajaani kunnolla... En tykkää.

Ilmeeni kertoo kaiken.

Yllättäen kuitenkin mieleeni ponnahti eräs toinen ihanuus, josta olen haaveillut. Oli puhetta Kitaconiin menemisestä ja siitä, mitä sinne päälle laittaisi. Halusin heittää aivot hetkeksi narikkaan ja aloittaa jonkin ompeluprojektin tähän väliin, joten joku yksinkertainen koulupuku tuntui sopivalta. Päässä syttyi taas lamppu, kun unohdettu rakas muistui mieleen.

Senjougahara Hitagi

Bakemonogatari on hyvin kiehtova sarja ja Senjougahara hyvin kiehtova hahmo. En ole muita monogatari-sarjoja katsonut, mutta tarkoitus on, kunhan saan Bakemonogatarin katsottua taas läpi. Neidille kaavat olen jo kerennyt tehdä, proto on puolitiessään ja kankaita yritän metsästää. Yllättävän haastavaksi on osoittautunut löytää sävyiltään ja materiaaleiltaan yhteensopivat kankaat. Nyt onneki luukusta tupsahti sisään vähän uusia näytepaloja, joissa on potentiaalia.

Värit vaihtelevat kuvasta toiseen, joten kerrankin olin reipas ja tein kunnon värikartan kangasostoksia varten... ja värit tietenkin näyttävät puhelimessa ihan eriltä kuin tietokoneen ruudulta...

Ylhäältä alas: paita, hame, paidan tehosteväri ja hiusten väri.
Vaihtelua on.

Täytyy alkaa vertailemaan kunnolla peruukin kanssa, koska se sentään on jo olemassa! Ostin sen pois sisareltani mun ja ah ihanuutta se on niin kiva!

Uusi suosikki!

Hyvin liukas, ei mene juuri sotkuun, pehmeä, kevyt ja sitä on paljon! Kaikista parasta on vielä se, että saan leikata sen hime-malliin (suora otsatukka ja poskille tulevat suorat tupsut)! Olen niin pitkään haaveillut hime-hiuksista, mutta oma tukani ei ole tarpeeksi paksu sitä varten. Nyt saan kuitenkin tehdä sen ihan ekaa kertaa! Senjougahara on muutenkin aivan käsittämättömän kaunis hahmo, että vähän taas pelottaa se, miten itse suoriudun. Eivät ole hirveästi viimeaikaiset puvut tuota minun itsetuntoa buustanneet...

Kunhan vaan saan kankaat jostakin, niin Senjougahara valmistuu silmänräpäyksessä! Tähän hetkeen ei olekaan muuta raportoitavaa.

Fukka kiittää.

Innostuksen määrää ei voi kuvailla

Heiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!

Traconin jälkeen olen ollut niin täpinöissäni! Ihan niin pirun täpinöissäni! Enkä enää ees tiiä, että mistä! Cosplay'sta ainakin, mutta muusta myös. Halu tehdä, kokeilla ja touhuta on ihan pilvissä. Harmi, että olen vähän hurahtanut muihinkin juttuihin tässä kuin se cosplay. Olen myös yrittänyt kirjoittaa vähän vaikka ja mistä, mutta mikään ei oikein asetu, joten saatte peruskauraa syksyn päälle.

Con-vuosi on tältä erää taas purkissa ja olisi aika katsoa tulevaa. Jos ei kuvauksia saada jostain käännettyä kehiin, niin muuten uudet kujeet ovat uusia pukujuttuja. Pyörittelen tässä merkinnässä vähän kaiken moisia kutinahahmoja ja vähän muutakin ajatusta.

Stella ja Sami toivat tuntua kahdesta kivasta jutusta; pikku yksityiskohdat ja onnistuminen. Samin kohdalla onnistumisen tunne on tullut ihan jälkijunassa. En vieläkään pidä puvusta, mutta siinä oli kivoja jutskia, joita voisin kokeilla uudestaan. Ehkä. Stellan parissa taas muistin, miten tykkään pikku juttujen näpertämisestä, mikä johdattaakin meidät aasin siltaan...

En ole hirveästi tehnyt mitään yksityiskohtia tursuavia pukuja. Yksinkertaisesti syynä on, etten ole sellaisia löytänyt. Minä kun pukuilen hahmoja en vain pukuja. Jos hahmo, sarja tai jokin muu mättää, en lähde tekemään pukua, vaikka design olisi kuinka über-mahtava. Ja sittenhän minulla on tämä vartalo-ongelma. Nyt kuitenkin olen muistanut puvun, jonka olen halunnut tehdä jo pitkään, mutta se on päässyt lipsumaan ajatuksista useaan otteeseen.

Onion Knight - DISSIDIA: Final Fantasy

Sipuliritari! Siinä on kaikkea jännää, mitä haluan kokeilla! Liukuvärjäystä, näkyvä hiusraja, vähän panssarin tapaista, päähine ja paljon höpöjä yksityiskohtia! Ja olen viime aikoina jostain kumman syystä haikaillut viittojen perään, jotten senkin halun saan tyydyttää samassa syssyssä.

Halloween Town!Sora - Kingdom Hearts

Kingdom Hearts on kiva. Harmittelen, etten ole tehnyt siitä vielä mitään muuta pukua Cloud'n, mutta ei sitäkään oikeastaan lasketa, koska Cloud on Final Fantasy -hahmo. Haluaisin tehdä joskus jonkun version Rikusta, mutta ei vielä näillä käsivarsilla. Soran ensimmäinen perusversio typerine punaisine haalareineen houkuttelisi, mutta ehkä en enää mene 14-vuotiaasta pikkupojasta... Toisen osan perusversio ei houkuta sitten yhtään. Halloween Town!Sora on myös aika nähty, mutta se on yksi harvoista Soran asuista, mitkä minua kutittelevat.

Astrid - How to train your dragon 2

Koska lohikärmekset ovat mahtavia ja varsinkin Näin koulutat lohikäärmeesi 2! Yksi mahtavimmista leffoista vähään aikaan. Nauroin elokuvateattereissa pissat housussa. Ykkösessä en hirveästi tykännyt Astridin ulkonäöstä, mutta tämä päivitetty versio iskee. Varsinkin tukka. Tukka on kiva. Himottaisi tehdä vielä tuo naamamaaliversio...

Soubi - Loveless

Voi kuinka olen halunnut osoittaa rakkauttani tätä sarjaa kohtaan jo kauan! Ritsuka on ihan hahmo ja hänelle on niin pajon ällöntörkeitä asukokonaisuuksia, että oksettaa. Silti en halua lähteä tekemään mitään Ritsukaa, koska en varmaan mene myöskään 12-vuotiaasta kukkakepistä. Yksinäinen Soubi tai joku muu hahmo olisi vähän blyäh. Loveless tuli joku aika sitten puheeksi ja hups; pari-cosplay. Ritsukaa ja Soubia luvassa varmaan tulevaisuudessa.

Animen puolelta olen saanut ihan törkeän hirveitä ajatuksia, mm. Love Stage!!, jonka otin alunperin ompelutaustamölyksi, onkin tarjoillut minulle huonoja päähänpistoja. Sarjan sisäisen fiction tähti Lala-Lulu vaikutti jotenkin mieleeni, mutta en ehkä ole vakavissani tyttöä pohtinut. Taikatytöt ja minä eivät oikein passaa yhteen. Siksi se olisikin niin ironista...

Psycho-Pass'n toinen kausi on myös herättänyt minussa tunteita ja kipinän...

Ja ylläri! Olen jopa aloittanut muutamaa pukua, joille ei ole vielä mitään määräaikaa olemassa. Nämä vain alkoivat kummitella takaraivossa niin pajon, että jotain oli tehtävä.

Aqua - Kingdom Hearts Birth by Sleep

Aqua, joka pyörii tässä kämpässä ympäriinsä. Aqua, joka on niin mun mussu kuin vaan voi olla. Aqua, joka on ollut kesken jo vuoden. Aqua, joka on nyt saanut päivitystä. Minua on myös potkinut perseelle KH-pössy, joka sai taas potkua, kun ostin Nintendo DS3D:n ja Dream Drop Distance'n. KH 2.5 ovelle kolkuttelu ei auta asiaa. Aquaa eteenpäin nyt perkle!

Oikeastaan jouduin aloittamaan Aquan aivan alusta. Tein korsetin vuosi sitten ja sehän ei enää toimi samalla tavalla kuin haluaisin. Alusta se siis. Kankaat ovat lusmunneet kaapissa odottamassa leikkuuta ja työstöä. Ne ainoat osat, jota oikeasti tein jo eivät enää tyydytä silmää eli teen nekin uudestaan. Totesin, että peruukki on liian lyhyt ja tilasin uuden.

Uusi yritys! Väri on astetta tummempi ja pituutta on, kunhan sen suoristan.

Myös kaksi muuta asua on saanut kunnolla tulta allensa. Yksi hahmo, kaksi asua. Ichijo Mashiro, jota olen pyöritellyt mielessäni jo jonkin aikaa, putkahti päähäni ja sitten alettiinkin jo hommiin.

Neiti keskellä.

Suurempia harppauksia ei ole otettu kuin, että olen lukenut mangan lähes kokonaan läpi (taas) etsien kuvia puvuista ja propeista. Sitten olen piirellyt itselleni kunnon referenssikuvat (asia, jota en ikinä tee), miettinyt vaatteiden rakenteita ja laskeskellut proppien mittasuhteita sun muuta. Peruukin tilasin, mutta se ei ole vielä tullut. Vakio piilolinssimyyjällä oli hiljattain alennusmyynnit, joten Mashirolle tuli tilattua piilolinssit.

Hubs... Lähti lapasesta.

Hieman innostuin alesta ja siitä, että olin juuri saanut palkan... Tilasin vähän linssejä. Uudet violetit oli pakko hankkia Kenkenin seikkailuiden jälkeen. Sitten tilasin linssit myös Sipuliritarille ja vähän muutakin.

Näihin tunnelmiin päätän tämän tällä kertaa, koska oikeasti en jaksa kirjoittaa vaan haluan vain mättää mötöjä Dream Drop Distance'ssa.

Fukka kiittää.