Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cosvision. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cosvision. Näytä kaikki tekstit

maanantai 20. joulukuuta 2021

Todellisuuspakoa Malmin kirjastolla - Cosvision 2021

 Heip.

Luulin kirjoittelevani Todorokista seuraavaksi, mutta jäbä junnaa paikallaan. Ja koska elämässä tällä hetkellä kaikki on paskaa paitsi kusi, yritän repiä oljenkorsia sieltä sun täältä. Siksi tieni veikin Helsinkiä kohti Cosvisioniin. Ensimmäinen harrastajatapahtuma sitten Desucon Frostbiten 2020. Onhan tässä taukoa välissä ollutkin. Lisäksi näin cosplayn harrastajana haluan tukea tapahtumia, joiden aihepiirinä on nimenomaan cosplay.

Eläimet matkaa taas.
Näin pitkän tauon jälkeen oli aivan pakko ottaa koko sirkus mukaan.
Cosvision ja Cosplayn SM-kisat järjestettiin 27.11.2021 Malmitalolla Helsingissä. Edellisen kerran Cosvision järjestettiin omana tapahtumanaan 2016. Tuolloin pidin tapahtumasta kovasti, ja toivoin sen paluuta myös suuresti. Tämä Cosvision 2021 ei ehkä ollut mittakaavaltaan ihan sitä, mitä toivoin seuraavalta Cosvisionilta, mutta se on ihan ymmärrettävää. Itse olin lähinnä kiinnostunut SM-kisoista, ja täysin unohdinkin sen, että ne pyörivät nyt Cosvisionin helmoissa. Noh, siinä mielessä sain enemmän kuin odotin.

Malmitalo on minulle sen verran tuttu, että joskus… öö… en muista milloin, satuimme pyörähtämään siellä ex tempore Harry Potter -tapahtumassa (enkä minä edes kuulu HP-harrastajakuntaan). Tuolloin tila vaikutti hieman ahtaalta ja sokkeloiselta, ja samaa koin nytkin. Olo olisi voinut mennä Cosvisionissa tukalaksi, jos porukkaa olisi ollut yhtään enempää. Taidekujalla oli kuitenkin yllättävän väljää ja helppokulkuista.

Taidekujalta piti käydä keräämässä kaikkein tärkeimmät heti alkuun.
Matkaan lähti pukuna Keith, koska halusin matkustaa mahdollisimman helposti. Pienen entten tentten -hetken pohdin myös Rekiä, mutta hänen peruukkinsa asustaa tällä hetkellä peruukkipäässä, ja sen kanssa matkaaminen olisi ollut turhan työlästä. Keith on mukava ja pienehkö puku, jonka saa kokonaisuudessaan ahdettua lentolaukkuun.

Oli höpöä olla tapahtumassa, ja vielä kohtuu oudossa paikassa. Jännää ”uuden conin vibaa” oli ilmassa. Myös maskit tekivät kokemuksesta hämmentävän, koska ketään ei tahtonut tunnistaa. Asu päällä tai siviilissä, kaikki oli outoja. Välistä mietin myös sitä, miten tunnistettava itse olen maskiin sekä cosplay-pukuun sonnustautuneen ja kauluksen takana lymyillessäni.

Otapa siinä sit ihmisestä selvää.
Suuria odotuksia ei siis minulla ollut tapahtuman suhteen, mutta ilokseni sain yllättyä hyvin mielenkiintoisesta ohjelmakartasta. Harmillisesti jokunen mielenkiintoinen ohjelma meni keskenään päällekkäin, joten piti tehdä valintoja elämässä.

Kävimme kuulemassa Siiricosplayn pitämän Peruukkien perusteet -luennon, jonka olin jo kertaalleen katsonut Shumiconin streamista. Kertaus ei tehnyt pahaa ja olihan paikan päällä mahdollisuus käydä hipeltämässä Siirin peruukkeja, mutta hieman olisin ehkä kaivannut jotain merkintää johonkin, että ohjelma on uusinta. Kimonot toisessa salissa olisivat kutkutelleet myös…

Tässä kuvassa on niin monta vinoa asiaa, että tuntuu siltä kuin olisin humalassa.
Toisena ohjelmana kävimme kuulemassa Päivi Asikaisen Patinointimenetelmät post-apokalyptisessä puvustuksessa -luennon. Hyvin spesifi nimi pisti miettimään, mutta itse luento oli lopulta hyvin mielenkiintoinen. Minulle, joka olen täysin käsi ja vielä opettelen patinoinnin saloja, tämä luento tarjosi ihan reippaasti pohdittavaa. Kuvarikasta luentoa oli mukava seurata, koska visuaalisuus tuo aina enemmän sisältöä. Pidin kovasti.

Siirtämättä ahtereitamme ollenkaan jatkoimme ohjelmaputkea Iris Rönkön luotsaamaan Coscraft – cosplaysta päivätyö -haastatteluun, jota odotin ehkä kisojen lisäksi eniten. Minähän olen Coscraftin vakioasiakas ja nykyään ostan lähes kaikki peruukkini heiltä, jos vain mahdollista. Animulookkia kerrakseen ja hinta-laatu-suhde on point. Jonkin verran olen jo aiemmin tutustunut firman taustoihin, mutta oli mukava päästä kuulemaan kunnolla ihan perustajia itseään. Videopuhelu mahdollisti myös kysymysten esittämisen ja jokseenkin interaktiivisen toiminnan. Toteutus oli kyllä jännä. Viihdyin hirveän hyvin ja omasta puolestani ohjelma olisi saanut jatkua vielä pidempäänkin.

Ohjelmissa oli harmillisesti runsaasti tilaa.
Cosplay ja TikTok -luento tavallaan kiinnosti, mutta piti saada ruokaa naamariin, joten jätimme sen välistä (+ minä taisin olla ainut, jolla on mitään intressejä tätä ohjelmaa kohtaan). Rips räps, ehdittiin ottaa välissä Keithistä jotain kuviakin. Kis oli jälleen muru ja hyöri kameran takana. Itsestäni tuntuu vain siltä, että Keith on pukuna hankala kuvata (ainakin minun naamallani), koska peruukki ja takin kaulus eivät oikeasti pelaa yhteen, ja puolessa kuvista en näytä Keithiltä enää ollenkaan.

Kuvasi Kis.
Lopulta oli päivän kohokohdan aika; Cosplayn SM-kisojen. Kisaa edeltävä jonottaminen oli hieman hämmentävää, koska Malmisaliin oli paikkaliput. Meille sattuivatkin oikein hyvät paikat katsomosta. Oli jotenkin hirmu jännää istua taas oikeassa kisakatsomossa ihmisten ympäröimänä. Itse cosplay-kilpailu meni mallikkaasti, ja oma suosikkini, Pinyamiu, voitti! Onnea kovasti!!! Photoshoot-kisassa oli taas mukana ihan hillittömiä otoksia, ja senkin osalta omat suosikkini pärjäsivät molemmat. Onnea Tamameru  ja Tekla!!!

Sitten… ah ja voi! CMV-kisa! Herra mun jee, mitä tykitystä! Kisan taso kolahti kattoon ja kaikkien leuat lattiaan. Omat suosikkini pärjäsivät taas, ja voi kaikkia koettuja tunteita. Niin mahtavaa näyttelijäntyötä! Niin hienoa kerrontaa! Oi auki revittyjä sydämiä! Värisuoran videon aikana piti kyseenalaistaa omaa seksuaalisuutta, kun Shigaraki oli yhtäkkiä kuuma (se ei ole koskaan ollut kuuma), mutta sitten tajusin, että se onkin se mahtava näyttelijäntyö, mikä videosta paistaa. Rintamasuunnan  Hypnosis Mic -video oli myös minulle hillitöntä viihdettä, koska, vaikka sarja ei sinänsä ole minun juttuni, se tuli katsottua läpällä, ja oli kiva bongata kaikkia pieniä viitteitä CMV:tä. Onnea vielä kaikille!

Eihän conikatsomo ole mitään ilman kissankorvia.
Kisan jälkeen olikin sitten aika pallota viimeiset palloamiset, ja lopulta suunnata väliaikaista kotia kohti. Ilta taittui kissapelin lomassa ja omia cosplay-pärinöitä pyöritellessä. Sunnuntaina oli aika palata oikeaan kotiin pohjoista kohti, missä olikin jo tuossa vaiheessa täysi talvi meneillään.

Pimeästä ja syksyisestä Helsingistä palasin Ouluun, joka näytti tältä.
Jos korona ei olisi syönyt kaikkia mahdollisia tapahtumia viimeisen kahden vuoden ajalta ja Cosplayn SM-kisat olisi taas järjestetty jonkin ihan muun tapahtuman yhteydessä, niin en varmasti olisi viitsinyt matkustaa Helsinkiin asti vain yhden päivän takia. Aavikolla tulee kuitenkin jano, joten vettä oli jostain saatava. Se, että SM-kisat olivat tällä kertaa osa Cosvisionia, oli todellakin vain plussaa. Jos/Kun maailma joskus vielä normalisoituu (rokottautukaa/käyttäkää maskeja/peskää käsiä/välttäkää ylimääräisiä kontakteja varsinkin nyt), toivon, että Cosvisionkin kasvaa jälleen isommaksi. Sen verran isoksi, että viitsii matkustaa n. 6 tuntia junalla sitä varten.

Kissapeli oli hauska.
Jännittävänä ilmiönä kuitenkin näyttäytyi taas ohjelmasalien tyhjyys. Miksi cosplay-ihmisiä ei kiinnosta cosplay-ohjelma? Iso osa väestä vaikutti kuitenkin olevan kohtuu nuorta. Joten päädytäänkö tässä jälleen samaan tulemaan, kun Desuconien kohdalla; nuoret eivät käy ohjelmissa?

Vuosi lähenee loppuaan, joten saa nähdä, mitä tämän vuoden puolella ehtii blogiin tuuttaamaan. Tältä erää kuitenkin Fukka kiittää.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Neiti Rapu

Hoi hoi!

Cösviissiönissä Kis oli siis ihana ja muru ja näpsi muutamat kuvat Senjougaharasta. Voi taivas, miten iloinen osaan olla omista kuvistani! Kis on myös se, joka muokkasi kuvat, joten minä olen heilunut vain linssin toisella puolella.

Kis kuvasi.
Nokkelimmat pokkelimmat siellä kotona jo varmaan huomaa, että ulkoasukin on vaihtunut. Omasta mielestäni oli jo aikakin. Viimeisimpien pukujen kuvasaldo on kuitenkin jäänyt vähän vajaaksi syystä jos toisesta. Nyt sitten, kun Senjougaharasta irtosi kivoja kuveja, päätin vähän uudistua. 

Kis kuvasi.
Kerrankin sain mm. maata lattialla ja maassa, nojailla kasuaalisti ja näyttää sievältä. Onneksi Senjougahara hahmona antaa sillekkin geneerisyydelle syvyyttä. Gaaaah! Miä rakastan tätä sarjaa niin kovasti ja kaikkia sen eri tasoja ja symbolisia merkityksiä ja äääääääääääääääääää!

Melkein pantsushotteja.
Kis kuvasi.
Verkatehtaan ympäristö tarjosi yllättävän hyvät puitteet Bakemonogatarin tunnelmalle. Sen visuaalinen ilme on kuitenkin hyvin omalaatuinen geometrisine ja arkitehtuurisine taustoineen. Suoria linjoja ja selkeitä isoja pintoja onneksi löytyi vaikka ihan pastellin sävyihin ei päästy.

Kis kuvasi.
Tämä koko kuvasetti on minulle pieni 'tietäjät tietää' -aarre. Siksi olen kai niin tyytyväinen näihin kuviin. En ehkä ryssinytkään tätä hahmoa, vaikka Kitaconin jälkeen olin vähän kahden vaiheilla asiasta. Nyt olen iloinen, vaikka aivan täydelliseksi en pystynytkään tätä pukua tekemään.

Vähän harmittaa, etten löytänyt ihan täydellistä nitojaa.
Kis kuvasi.
Hillitön anime glow iskee!
Kis kuvasi.
Bakemonogatari on rakkautta ja Senjougahara on ihana. Vähän suunnittelin, että voisin joskus vielä tehdä ainakin Araragin. Shinobu ja Kanbaru houkuttelevat myös suuresti. Yhyy haluun tehdä kunnon ryhmän ;___;

Bonuskuva höpsöstä Senjougaharasta.
Kis kuvasi.
Fukka kiittää!

PS: Jossain välissä pitäisi taas vähän kertoilla, mitä keskeneräisille puvuille kuuluu.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

"Mitä täällä tapahtuu?!" - Cosvision 2016

Heissan!

Cosvision-merkintää pukkaa! Voi että! Oli kivaa! Uutta ja ihmeellistä! Vähän juttua siitä, miten reissu meni, mitä jäi käteen ja millaiset kutinat nyt ovat päällä.

Matkaan lähdettiin perjantaiaamusta, kun porukka yritettiin sulloa pikkuruiseen autoon. Tiukille meni, mutta koko porukka mahtui mukaan kaikkine kamoineen. Sää osasi kyllä pistää mielenkiintoista settiä aina välistä, mutta suurimmalti osin oli hyvä keli bongailla lintuja.

Teppo tarkkaili tietä elikoiden varalta.
Majoitus oli ihana! Pitkästä aikaa oikea hotelli = ruokaa aamulla. Naurettavan lyhyt kävelymatka Verkatehtaalle oli parhautta, koska ei tarvinnut stressata sitä, onko kaikki mukana vai ei. Jos ei ollut, pystyi nopeasti kipittämään hotellille hakemaan. Kertaakaan ei kyllä tarvinnut, mutta silti.

Teppo sai myös uuden kamun.
Saanko esitellä Pallenalikka.
Kis teki.
Itse tykkäsin Verkatehtaasta tilana ihan hirveästi. Ainoa huonopuoli oli pukkarin sijoitus. Itsehän oikeasti luulin, että pukkari oli Studion edessä käytävällä, koska siinä pörräsi välistä niin paljon ihmisiä pukemassa ja meikkaamassa. Muuten kyllä kaikki toimi ainakin omaan silmääni. Lasipiha oli aivan ihana. Valtaisat portaat olivat ihanan väljät ja se, että pystyi oikeasti istumaan portailla ja vielä tyynyillä, oli mahtavaa (terveisin tykkään istua lattioilla ja portaissa). Oli ihana myös katsella pukuilijoita kököttämässä leveillä portailla kuin näyteikkunassa.

Taidetta.
Sophie: woodi
Lauantaina olin jo mainitusti Hauruna. Lähes koko päivä meni ohjelmissa istuessa, joten Linnalaisista ei tullut otettua uusia kuvia ollenkaan. Ohjelmaahan sitten olikin tarjolla ihan kohtuudella.

Tapamme mukaan avajaiset tuli katsastettua. Siellä ei mitään ihmeellisempää ollut, mutta sen jälkeen raahauduimme Studioon kuulemaan meikkaamisesta ja maskeerauksesta. Eihän se meille hirveästi mitään käteen jättänyt, mutta käytiinpä kuulemassa. Vähän vajaaksi jäi anti, jos tarkoitus oli opastaa aloittelijoita. Listoja asioista ja merkeistä, mutta osasta jäi syvempi opastus uupumaan.

Sitten oli luvassa cosplayn ja median suhteen puintia. Viihdyin ja sain jotain uuttakin mukaan. En nyt tiedä oliko kyseessä enemmän informatiivinen pläjäys vai komedia putki. ¯\_(ツ)_/¯ Oli jännää.

Iso oli kangas.
Sitten oli kisat, jotka sattuivat päällekkäin kahden kiinnostavan ohjelman kanssa. Kisat kuitenkin vetivät pitemmän korren. En hirveästi edes odottanut tältä kisalta mitään, koska peruutukset kutsuvieraskisan kohdalla ja Hall-kisat nyt alkavat maistua puulta muutenkin. Voitot menivät kuitenkin ihan oikein ja voittajaesitys oli hurmaava ja ihana ja paras ja kaunis ja aaaaaaaaaaaa! Onnea!

Käytiin jopa iltabileissä! What is this bs? Yleensä ilta menee hirveäksi häseltämiseksi ison porukan kanssa, mutta näin minipossella oli mukava käydä pyörähtämässä ja jauhamassa kakkelia erinäisten ihmisten kanssa.

Kääpien muistelot olivat mielenkiintoisia, vaikka en itse olekkaan niin muinaisina aikoina vielä coneissa pyörinyt. Ajankäyttöä olisi ehkä voinut tarkkailla enemmän, että oltaisiin päästy edes hitusen pitemmälle aikajanalla.

Suomen cosplay-piiri
Saatoin ehkä juosta ympyrää ja yrittää värvätä ihmisiä kimppaan, että sain tilattua drinkkilistalta Suomen cosplay-piirin eli kuusi shottia. Oli ihan pakko vaan tuon nimen takia.

Lauantain eli Rimppuconin päätti Pukuvuoto, jota on tähän asti tullut seurattua vain näättetin välityksellä. Odotukset olivat korkealla, mutta saatoin pettyä suuresti, kun homma meni niin blörinäksi. Viihdyin kyllä ei siinä, mutta odotin tehokkaampaa ja hieman asiallisempaa paneutumista aiheisiin. Varsinkin, kun käsittelyssä olivat niin herkulliset aiheet kuten 'mitä saa pukuilla'. Sainpahan istua lattialla.

Kiitos. Unohdin, että Haurun kengissä oli tällainen ominaisuus.
Sunnuntai oli hitusen rauhallisempi päivä. Ohjelmissa ei tullut juostua niin hirveästi, joten rakas-muru Kis kerkesi kuvata minua Senjougaharan kamppeissa. Ehti myös paremmin jutustella ihmisten kanssa, kun koko ajan ei istunut ohjelmassa.

Kuvasi Kis
Kisat olivat hämmentävästi heti aamusta. Mikäs siinä, saadaan alta pois. Esityskisa oli ihan ok. Yhdellä jos toisella oli syttynyt lamppu esitysideoinnin kohdalla, mikä näkyi oivaltavina kikkoina lavalla. Tästä pidin. Sitten taas osaan ihmetellä tätä videotrendiä, jossa kaikki mielenkiintoinen nähdään valkokankaalla ja näin varsinainen esitys jää täysin turhaksi. Silti vähäeleinen Doctor Who -esitys jäi jonnekkin takaraivon perukoille. Voittajaesitys oli ehdottomasti tämän kisan parasta antia ja ansaitsi ensimmäisen sijan. En tunne lähdettä juuri ollenkaan, mutta osasin nauttia esityksestä ja sen tunnelatauksista.

Photoshoot-kisa vähän meinasi epäilyttää, mutta sen toteutus oli onnistuttu kokoamaan hyvin. Pienet kuvien esittelyt toimivat hyvin täytteenä. Kuitenkin, jos photoshoot-kisat alkavat yleistyä ja osallistujamäärät kasvaa, kaipaisin ehkä erilaisia kategorioita. Taas toisaalta, miksi ihmeessä? Minulla on pähkinä.

Kuvasi Kis
Verkatehtaan ympäristö oli todella monipuolista cosplay-kuvaamista ajatellen, ja juuri tästä syystä toivon, että tapahtuma palaisi Hämeenlinnaan. Löytyi nurmikkoa ja vettä, vanhaa kaunista arkkitehtuuria, modernia betonihirviötä ja ruosteseinää. Oli melkein kaikkea. Yllättävän hyvin siis saimme ujutettua jopa Senjougaharan tuohon ympäristöön vaikka Bakemonogatarin visuaalinen ilme on niin erikinen.

Ilmeeni, kun hametta piti koko ajan kiskoa ylös.
Kuvasi Kis
Tässä oli käynyt sellainen onninen epäonni taas, että minä olen laihtunut. Viimesyksyn liikuntakielto oli tehnyt tehtävänsä ja Kitaconin aikaan Fukka oli taas hyvissä joulumitoissa. Niihin mittoihin oli tehty myös Senjougaharan vaatteet. Nyt, kun vyötärön ympäryksestä puuttuu sellaiset vajaa 5 cm, ei meinannut hame pysyä kohdillaan sitten ollenkaan.

Senjougaharaa oli silti ihana kuvata. Pitkästä aikaa olin itsekkin kärryillä siitä, mitä naamani tekee. Ei tarvinnut jälkikäteen katsella kuvia ja todeta, että lahananaamailen joka ikisessä kuvassa. Sain heittäytyä sellaiseen rooliin, mitä en hirveästi ole tehnyt, eli se Kaunis Päähahmotyty, joka voi myös poseerata hyvin geneerisesti. Ja rompetta oli mukana vaikka mitä. Penaalin sisältö oli hyvin käytössä ja ostinpa vielä ihan nitojan ja paljon viivottimia, koska Senjougahara ja koska viivottimet on parhaita. Lisää kuveja kenties jossain välissä.

Tietäjät tietää.
Kuvasi 
Kis
Viimeisenä varsinaisena ohjelmana kävin katsomassa löpinää cosplay-kisoista. Olisin kovasti halunnut käydä myös CMV-luennolla, mutta koska omat pyllykipeyteni kisojen suhteen vievät aina voiton, meni CMV-höpinät tällä kertaa sivusuun. Asiaa tuli, sanotaanko näin. Muutamaan kysymyksen heitin ilmoille, joista yhteen sain ihan oikean vastauksen, mitä hainkin, mutta osa taas jäi vähän hataralle pohjalle. (Näitä asioita päästiin kyllä sitten puimaan vessapiirin muodossa jälijunasta, mikä tyydytti minua kovin.) Minähän olisin voinut jäädä jauhamaan asiasta edes sun takas...

Kuvasi Kis
Viimoisena olivatkin päättäjäiset, jotka olivat hyvin suppeat. Saatiin kuitenkin hyvä lopetus Cosvisionille ennen kuin piti sulloa tavarat autoon ja huristella takaisin kotiin. Minä nautin viikonlopusta hyvin paljon monesta syystä ja olen hyvin onnellinen siitä, että lähdin, ja kaikista muruista ja ihanista, joita tuli nähtyä. Toivon, että Cosvision palaa pian ja mielellään Verkatehtaalle. Väljä, hyvän tuulinen, rento coni täynnä ohjelmaa MINULLE oli hyvä piristysruiske tähän väliin. Ja Rakkaat! Rakkaat ovat aina tärkeitä!

Fukka kiittää!

PS: Elän ehkä elämäni kummallisinta aikaa, kun minulla on kolme pukua enemmän tai vähemmän levällää.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Lähtökuopissa

Moi!

Cosvision häämöttäääääääää! Ihan ovella ja voi kikkara, kun yritin muka tehdä asioita sen eteen. Sitten hommat menivätkin enemmän tai vähemmän blörinäksi ja kaikki jäikin kesken. Oh noes.

Tällanen otus pitää raahata Cosvisioniin.
Tarkoituksena oli tehdä Tatsumia, ja sainkin herran puoliksi valmiiksi, mutta sitten woodi ehdotteli taas pariutumista. Ajatus oli, että kumpikin olisi parannellut omaa puoliskoaan HaliVali-kombosta ja sitten olis voitu olla super fabulous. Tatsumi sai siis väistyä ja Halin korjailu tuli tilalle.

Kesken... sniff...
Halille olin tekemässä kepakkoa. Rumaa sellaista. Kuvassa, minkä pohjalta tein Halin asun, herralla on myös yksi taikakepukka. Kepukka on täysin erilainen tietenkin joka kuvassa, ja tässä kuvassa piti sitten olla se kaikista rumin vaihtoehto. Jee. No päätin silti tehdä just sen.

Myös Halin puvussa olevat hartsikivet, joita valoin n. vuosi sitten, vaativat uusimista. Osasta kivistä oli nimittäin hävinnyt väri lähes kokonaan. Miksi näin? En tiedä. Minua saa valistaa. Joka tapauksessa piti uusia suurin osa kivistä. Tämä vuodenaika ei kuitenkaan ole mikään parhain valuhommille, koska on niin kylmä ja hartsilla kestää sata vuotta kovettua.

Mustia?! Mitä pyllyä?!
Lopulta, monen päivän jälkeen, kun hartsi vihdoin oli kovettunut, lopputulos oli ??? Miksi ne on mustia? Violettejä piti olla. Hyvin olivat violettejä vielä alussa. Tässä kohtaa löin hanskat tiskiin ja kyselin voitaisiinko keksiä jotain muuta päälle pantavaa.

Eli pukurepertuaari näyttäisi tällä hetkellä tältä:

Lauantai
Ja woodi on mun morsmaikkuna :3
Sunnuntai
Jee uusi tapahtuma (minulle)! Jee uusi paikka! Jee rakkaita! Jee! Jee! Jee! Nyt alkaa jo vähän jänskättää huominen lähtö. Cosmobiiliin ahtautuukin tällä kertaa vähän erilainen seurakunta. Saankohan yöllä unta.

Nähdään Cosvisionissa!

Fukka kiittää!

torstai 31. maaliskuuta 2016

Lahna ei saa aikaan

Hei...

Voi elämä. Viimeiset öö... vajaat kaksi kuukautta... hups. Olen siis ollut jokseenkin kakka-aivo, jopa itseäni kohtaan. En ole tehnyt lähes mitään tulevien pukujen eteen. Sen sijaan olen tehnyt kaikkea sitä muuta, mitä en ikinä kerkeä tai kykene tekemään silloin, kun minulla on joku puku työn alla. Olen siis katsonut hirveästi animea ja elokuvia, lukenut mangaa, pelannut ja nukkunut. Jonkun kerran olen tätä blogiakin yrittänyt päivittää, mutta ajatusten kasaaminen on tökkinyt. Nyt yritän vähän ämpätä tähän kaikkea, mitä mieleen on juolahtanut.

Koin jossain välissä hirveää itseinhoa tätä tekemättömyyttä kohtaan, mutta sitten pohdin asiaa uudestaan. Edellisen vuoden tein pukuja lähes tauotta, jolloin kaikki muut rakkaat asiat jäivät taka-alalle. Lisäksi minähän teen tätä vain itseni vuoksi, joten voin itse päättää, millä tahdilla ja missä määrin tätä teen. Totesin myös, että pitäähän sitä antaa aikaa myös niille asioille, mistä voin tulevaisuudessa ammentaa cosplaynkin saralla. En missään nimessä ole vaipunut mihinkään cosplay-masennukseen. Aloittaminen on vain tökkinyt.

Fujimoto
Aloittamisesta puheen ollen. Yksi puku on yritetty laittaa alulle jo useampaan otteeseen, mutta eBayn Onnetar ei ole ollut laupea. Tilasin vanhaa tuttavaa eli Ponyon Fujimotoa varten kaksi peruukkia siinä toivossa, että saisin niistä herralle hyvän kuontalon. Suurista etsinnöistä huolimatta postiluukusta tupsahti sisään ihan jotain muuta kuin, mitä odotin.

Lapsi A
Lapsi B
Peruukkien piti olla täysin erivärisiä. En tee näillä kummallakaan mitään, joten molemmat ovat myynnissä Facebookin Cosplay-kirpputorilla (A & B). Ostakaa pois! Hintana se, mitä itsekin olen näistä maksanut pyöristettynä vahän alaspäin, koska molempia on kokeiltu päähän. Tuo A on sen verran ihan tapaus, että en siitä raaskisi luopua, mutta en oikeasti tee sillä mitään.

Tilasin Fujimotoa varten myös kolmannen peruukin, joka ei myöskään ollut sitä, mitä odotin, mutta näistä kolmesta ehdottomasti osuvin ja parhain. Kikkailin ja tilasin vielä neljännenkin peruukin, jonka pitäisi olla sävyltään enemmän vaaleanpunainen. Kokeilen, jos saisin yhdistettyä nämä kaksi viimeisintä niin, että lopputuloksena olisi oikean sävyinen, paksu ja hulmuava peruukki. Se jää nähtäväksi, koska viimeisin ei ole vielä saapunut.

En myöskään löytänyt mistään sopivaa kangasta Fujimoton pikkutakkia varten, joten joudun kai painamaan raitakankaan itse. Nigh...

Senjougahara
Seuraavan matkan päämääränä on Cosvision, jonne näillä näkymin olen tuomassa vain vanhoja pukuja. Yksi uusimmista muruistani eli Senjougahara lähtee ainakin mukaan. Helppo ja kiva puku, jota ei vielä kunnolla ole ulkoilutettu. Toiselle päivälle on vielä useampi vaihtoehto. woodin kanssa pohdimme, pariutua vaiko eikö, eli Hali ja Hauru ovat listalla. Myöskin Naruto houkuttelisi minua ihan vain mukavuutensa takia. No, kulkuneuvo määrittelee myös osittain sen, minkä otan mukaan. Jos joudun kulkemaan junalla, niin en halua raahata Halin kenkiä...

Yhtenä vaihtoehtona ja kutinana olisi myös Fujimoto. Jos peruukki-taistelu jatkuu, en edes harkitse pikapajaa Fujimoton suhteen. Olisi kuitenkin yksi älyttömän simppeli hahmo, josta olen jo pitkään haaveillut monessa mielessä.

Orenchi no Furo Jijou on ihana.
Tämä tummahiuksinen herra tässä, Tatsumi, voisi hyvinkin toteutua kaappi-cosplayna tai yhden päivän puristuksena. Sarja ja sen hahmot ovat kuumotelleet jo pitkän aikaa. Orenchi no Furo Jijou on yksi niistä sarjoista, joista haluaisin saada hienon vedenalaisen photoshootin aikaiseksi. Kamerakin olisi sitä varten ja nyt löysin myös hyvän vedenkestävän meikkimerkin, joten Tatsumi kuumottelee suuresti (wink wonk you know who you are). Sopiva peruukkikin lymyää käyttämättömänä laatikossa. Halu on suuri.

Huh! Olipas kiva kirjoittaa! Sain myös nostettua ompeluintoani tällä aivan tajuttomasti, joten ehkä tämä saamattomuus alkaisi pian olemaan tässä.

Fukka kiittää!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Mitä mielen päällä

Terve.

Josko tuota mennyttä olisi jauhettu jo tarpeeksi ja voitaisiin keskittyä tuelvaan? Kyllä. Kupliissa en ollut, mutta minun osaltani tulevat conit ja muut tapahtumat ovat vähän kyseenalaisia. Desucon on jo ihan pakkopullaa, joten sinne tieni vie vaikka väkisin. Cosvision viikonlopun toivoin vapaaksi, mutta en tiedä sen onnistumisesta mitään, koska samoihin aikoihin pitäisi juosta pääsykokeissa. Blyäh... Alunperin minulla ei ollut tarkoitus edes suunnitella Cosvisionin osalle mitään juurikin pääsykokeiden takia. Sitten menin ja vilkaisin ohjelmakarttaa... Perse. Nyt oikeasti haluan sinne. Työvuorolista kertoo viimeisen tuomion. Ja pitemmälle kesää en edes ole ajatellut.

Sitten pitäisi muka jotain pukuja miettiä. Jos sanon, etten vielä tiedä juuri mistään mitään, onko se uutta? Cosvision olisi kaksipäiväinen ja yksi puku on jo työn alla. Jos edes pääsen koko coniin, toiselle päivälle kierrätän varmaan Kenshiniä. Saa sekin ulkoilla vähän enemmän. Toiselle päivälle suunnitteilla on ihan uusi tuttavuus, johon rakastuin ensihetkellä.

Houzuki sarjasta Houzuki no Reitetsu. Rakastan. Katsoin yhden jakson ja tein jo meikkikokeiluja feat. Harun peruukki. Tilasin Housukille jo ihan oman peruukin, joka putkahti jo luukusta. Sarvea olen myös vähän aloittanut ja kimonotkin ovat tuttuja. Kenkiä herralle ei vain tahdo löytyä. En ole vielä kunnolla uskaltanut aloittaa ompeluhommia, koska on eräs asiakastyö kesken.

Nyrpeä herra Houzuki
Sattui käteen väärä meikkivoide...
Kuva on siis jo vaikka kuinka vanha.
Saapunut peruukki on ihan jees. Tähän pukuun ihan sopiva, vaikka ei sitä ole laadulla pilattu. Sakset joudun ottamaan kätöseeni ja yrittää olla tökkäämättä itseäni niillä silmään Terveisin: En osaa leikata peruukeita.

Yleispätevä musta vol. 2 "Lyhyt"
Desuconia olisi tarjolla kolme päivää, mutta ehkä suosiolla jätän pukujen lukumäärän vain kahteen. Nämä puvut ovat vielä ihan kokonaan auki, mutta jotain ajatuksia on pyörinyt.

Houzuki no Reitetsu on ollut minulle ihan uskomaton aarearkku. Koko sarja on täynnä aivan hulvattomia hahmoja, joista haluaisin tehdä lähes kaikki. Osa niistä on kuitenkin sellaisia, joita en aijo lähteä edes miettimään, koska...


... nuo hahmot ovat eläimä. Ehdoton suosikkini on barbaarinen Sinappi-niminen jänis. Shiro-koira kiehtoo myös, mutta ei. Minä en ole fursuit-ihminen. En juuri pidä niistä (elleivät ole ihan perkeleen siistejä ja erikoisia) enkä halua tukehdutaa itseäni oikeasti vaikka yritystä on aikaisemmissa coneissa ollut. Enkä myöakään ole mieltynyt gijinka-asuihin, joten elikot jääköön tekemättä.



Oko on myös löytänyt tiensä sydämeeni, mutta tässä jarruttaa eräs puvun osa; nuo käärmeet. Vaikka ne eivät mitenkään realistisia ole, ne hirvittävät minua silti. Tai enemmän niiden tekeminen ja se, että joutuisin kietomaan ne ympärilleni. Minä siis ihan oikeasti pelkään käärmeitä. Tavallaan kai olen kuitenkin jo ehkä kenties luvannut tämän puvun tehdä jossain välissä, joten joudun siedätyshoitoon joka tapauksessa... Miksi käärmeitä? Miksi?! Onko ajankohtana Desucon vai joku muu, en ole varma. Okon rinnalle pitäisi sitten miettiä vielä joku toinen puku, jos sitä Desuun meinaan päälle laittaa. Ei ole harmaita hajua~~~~~

Pitkään pohdinnan alla ollut ja päätäni kaivellut kahden päivän pukusuunnitelma Ichijou Mashiro After School Nightmare'sta on noussut taas pintaan. Suunnitelmani on siis tehdä kaksi pukua Ichijou'lle. Tyttöjen ja poikien koulupuvut olisi tarkoitus tehdä ja niitä pitäisin samassa conissa, mutta eri päivänä. Ja koska kaipaan myös propintekoa, teen ehdottomasti Ichijou'n unimaailmaversiot, mihin voin tehdä myös miekat ja kaulakorut. Osaisimpa vain päättää minkä väriset hiukset Ichijou'lla on. En tykkää tehdä pukuja pelkän mangan pohjalta.

Herra Ichijo keskellä.
Kansikuvissa puvut näkyvät suurimmaksi osin harmaina, joten jotain siihen suuntaan olisi tarkoitus tehdä. Ichijon hiukset vain heiluvat välistä sateenkaaren päästä päähän. Jahka jaksan selailla koko sarjan läpi ja kaivella kaikki hyvät referenssikuvat asuista ja propeista... Siis selailla niin, etten retkahda lukemaan koko sarjaa yhdeltä istumalta ja unohda reffejä kokonaan. Niinkin voi käydä.

Muitakin asuja on mielessäni pyörinyt, mutta en ole oikein tosissani mitään muita pohtinut. Worbla houkuttelisi, mutta en oikein keksi mitään pienempää projektia, mihin sitä käyttäisin. Haluan ensin tutustua materiaaliin ennen kuin lähden tekemään yhtä unelmapukuani, joka on jonkin verran kummitellut sen jäkeen, kun worblat sain.


Odin Sphere'n Oswald, josta olen höpötellyt joskus kauan sitten täällä bloginkin puolella. Eniten tässä puvussa hirvittää kaikki pyöreähköt muodot ja puvun toimivuus päällä. Mielelläni tekisin vähän pienempiä panssareita ennen kuin hyppään tähän. Minulla kuitenkin on vain vähän kokemusta panssareiden tekemisestä. Yhyy... alemmuuskompleksi iskee...

Pientä ryhmän poikastakin olisi ehkä luvassa. Ainakin suunnitelmia on ollut jo pitkään. Hassua, että puolen vuoden sisällä muissakin blogeissa on näkynyt suunnitelmia samaan suuntaan, vaikka eihän tämä mikään uusi juttu ole. Sakizou nimittäin.

Hullu hatuntekijä... oikean puolimmainen siis.
En tiedä riittääkö keskittymiskykyni ikinä tämän puvun tai minkään Sakizou puvun tekmemiseen... Suunnitelmia on. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa vaihotehto Sakizou'lta. Tämän sain vain kaivettua helpoiten koneelta. Tälle aikaa tai paikkaa, en tiedä.

Siinä oli taas vaihteeksi kutinoita tältä hetkeltä. Sitten, kun oikeasti saan selvää tulevaisuudesta tai saan jotain aikaan, voisin palata asiaan.

Fukka kiittää.