Kanelipullan ja Suolatikun seikkailut - Chibicon 2018

Moi!

Oho. Viikko on jo kulunut Chibiconista. Yritän kertoilla siitä nyt vähäsen, mutta ennen sitä pikkaisen Yamaguchin kommelluksista.

Tarkoitukseni oli tehdä Yamaguchi valmiiksi jo kevättalven Umiconiin, mutta aikataulut eivät tuolloin ihan passanneet. Vaihdoin hahmoa ja vein Sugan Turkuun tuolloin. Nyt kuitenkin näin Chibiconin tilaisuutena saada Yamaguchi vihdoinkin tehtyä ja ehkä houkutella Rorune (wink wonk sillä on nykyään Instagram menkää ja stalkatkaa), myös tekemään tälle kanelipullalle kaverin.

Whoop

Pelipaitaan piti vain vaihtaa numero 2 tilalle 12. Olin tästä jotenkin hirveän iloinen. En mitenkään sovi pukuilemaan lempihahmojani Haikyuusta (Ushijima, Oikawa, Kuroo...), joten tyydyn näihin pienempiin suosikkeihin. Ei haittaa! Haikyuu antaa minulle hyvin paljon iloa jo itsessään. Tietenkin olin hirmu iloinen myös siitä, että Rorune sai Tsukkin aikaiseksi.

Värjäsin Yamaguchin peruukin jo talvella ja olin lopputulokseen tyytyväinen. Varsinkin, kun sain sen muokattua vielä oikeamman malliseksi. Muokkauksen puolesta en kuitenkaan ole aivan hirveän tyytyväinen. Vastaan tuli pienoinen ongelma, jota olin pelännyt...

No jee...

Kemikaalit, kuten esim. saippua ja varsinkin alkoholipitoinen hiuslakka irrottivat musteväriä peruukista ihan hirveästi. Pesin peruukin saippualla useamman kerran, mutta värin irtoaminen ei vain loppunut mitenkään. Yritin muokata peruukin johonkin kuosiin mahdollisimman vähällä lakalla. Etupuoli onnistuin ihan kohtalaisesti, mutta takaraivoon en ole tyytyväinen.

Kanelipulla

Jos kuitenkin johonkin olen tyytyväinen Yamaguchissa on meikki. Tykkäsin ihan hirveästi pisamista. Jotenkin myös opin pukemaan sanoiksi tämän hahmon kanssa sen, miten tulkitsen asioita cosplayllä; tavoittelen puolirealistista jäljitelmää hahmoista.

Mutta sitten se Chibicon!

Mitään kummempia odotuksia ei taaskaan ollut, mutta lähdin seikkailuun sillä asenteella, että saan vetäistä uuden puvun niskaan.

Rorune ja Miä

Kattokaa meitä! Ollaan ällöjä ja pällejä, mut jeeee jeee! Vihdoin saatiin tämä duo tehtyä! Rorune on mun Tsukki.

Hirveästi ei ollut ohjelmaa Chibissä, joka olisi meitä vetänyt puoleensa. Aamulla olisi ollut 'Kun meikkaaminen pelottaa', asiaa cosplay-meikistä, mutta se alkois klo 10... samaan aikaan, kun ovet avattiin, joten jäi välistä. Kenenhän hyvä idea se oli?

Ennen kisaa emme hakeutuneet katsomaan mitään ohjlemaa, mutta seurasimme toisesta kerroksesta aulan lavalla pyörivää K-pop random dance gameä.

Dansa dansa!

Tämä oli hyvin iloinen yllätys. Konsepti toimi äärettömän hyvin näin sivustaseuraajan näkökulmasta. Idea oli siis se, että soitetaan pätkä jotain K-popbiisua ja kaikki, jotka osaavat ja haluavat saavat tulla lavalle tanssimaan. Ohjelmassa oli muutama esitanssija, jotka osasivat täyttää lavan hyvin silloin, kun porukkaa oli vähemmän. Suurimmaksi osaksi lavalla kuitenkin oli ja tanssi iloisesti ihan rutkasti porukkaa. Tämä viihdytti minua suuresti.

Ennen cosplay-kisaa peeloilimme pihalla ja sisällä kuvaamassa.

Rorune edelleen mun Tsukki ja Soffi kuvasi.

Pihalta tuli kuitenkin lähtö aika nopeaa, koska sade yllätti. Peruukki täynnä lakkaa ja valumavaara oli taattu, joten minun tuli todellinen äkkilähtö sisälle ensimmäisten pisaroiden tippuessa. Piti panna ihan juoksuksi.

Sisällä ei ollut niin hyvä kuvata, vaikka kouluympäristönä sopi pojille ihan ok. Pohjankartanossa on kuitenkin sisätiloissa todella ällö keltainen valaistus, joka pilaa mm. KAIKKI KUVAT.

Pyllyiltiin silti vähän.

Besto furendos
Soffi kuvas.

Cosplay-kisa oli... ihan jännästi järjestetty. Saliin oli paikkaliput, mutta niitä ei varsinaisesti jaettu vaan ne istuivat infotiskillä rasiassa, josta kukin pystyi ottamaan vaikka kourallisen, jos siltä tuntui. Lisäksi liput oli värikoodattu, mutta emme ikinä olisi tätä äkänneet, jos infon työntekijä ei olisi sattunut huikkaamaan, että "Ottakaa sinisiä, ne on kaikista lähimpänä lavaa." Onneksi huikkasi, kiitos siitä.

Salin ovelle muodostui myös tehokkaasti jono ennen kisaa, ja veikkaan, että suurella osalla ei ollut edes lippuja (ei sinäänsä haitannut, koska sali ei tullut edes täyteen). Ovet avattiin 10 min sen jälkeen, kun kisan piti jo alkaa, eikä lippuja tarkastettu mitenkään :)

Kisa itsessään oli hyvin peruskauraa, mutta järjestelyistä vähän paistoi läpi se, että nyt on ensikertalaiset puikoissa. Mitään maata kaatavaa ei käynyt, mutta hieman huvituin siitä, että sijoittuneiden annettiin vain paeta takaisin yleisöön heti pyttyjen ojentamisen jälkeen. Top 3 hämmensi suuresti ja, olisin itse rakentanut sen hieman erillä tavalla. Ainakin 1. sija meni ihan oikeaan osoitteeseen.

Olen vakavasti otettava cosplay-harrastaja.

Kisan jälkeen kävimme katsomassa vielä yhden ohjelman: Ghibli ja maaginen arki. Tämä oli viihdyttävä katsaus toistuviin teemoihin Ghibli-elokuvissa. Käsittelyssä olivat mm. ahkeruus, siisteys ja ruuan arvostaminen, mitä Ghibli on onnistunut kuvaamaan hyvin romanttisesti. Ainoa seikka, mikä luennon sisällössä jäi huomiotta, mutta oli ainakin minulle päivän selvää, oli se kuinka olennaisia asioita nämä ovat nimen omaan japanilaisessa kulttuurissa. Tästä keskusteltiin kuitenkin luennon loppupuolella.

Nyrpistän vielä erikseen nokkaani jälleen kerran kaikille luonnoilla huutelijoille. Sitä omaa kommenttia tai mukahauskaa läppää ei tarvitse tunkea joka väliin. Varsinkaan, jos se tulee nimen omaan huuteluna ilman, että pyytää puheenvuoroa tavalla tai toisella. Opetelkaa viittaamaan.

Elämänasenteeni: meh

Alkuun luulin, että Chibiconissa ei edes ole taidekujaa, mutta sitten se löytyikin vahingossa. Löysin sieltä magneetteja. Magneetit on parhaita.

Loppuun kävimme heittämässä vielä puvut pois päältä pukkarissa, ja sain ilokseni huomata, että aivan vaurioitta ei oltu selvitty.

Vihreää...

Yamaguchin peruukki oli jättänyt jälkensä. Olin aamusta liimannut peruukin kiinni naamaani lakalla ja nuista kohdista naamani oli vihreä. Se onneksi lähti vain pesemällä, mutta surukseni huomasin myös, että peruukki on hinkannut paidan kauluksen ja niskani vihreäksi. Vanish onneksi pelasti kauluksenkin, mutta taidan silti hankkia Yamaguchille uuden peruukin. En suosittele tätä värjäysmetodia kellekkään.

Sellainen oli jälleen Chibicon. Ei mitään ihmeellistä. Pikkuhiljaa alkavat sulautua yhteen nämä kaikki pienemmät Oulu-tapahtumat, jotka järjestetään Pohjankartanolla...

Fukka kiittää.

PS: Yunan päivitys on jo lähes valmis, joten saatte sen heti, kunhan kerkeän taas istua alas kunnolla.

Värjäyksen sietämätön keveys

Moi!

Irrotan itseni hetkeksi töistä ja pelikonsolista kirjoittelemaan. Aika raksuttaa eteenpäin ja olen onneksi saanut viime viikot tehtyä kaikkea kivaa ja hauskaa. Ompeluhommiakin on tullut suunniteltua ja tehtyä, mutta ei sentään cosplayn puolella. Jaarittelen tässä Yamaguchin ja Sugan tekemisestä, koska uutta ja jännää tuli kokeiltua.

Yamaguchin oli tarkoitus olla rento ja omalla painollaan lipuva projekti. Alkuunsa se juuri sitä olikin, mut hups oho Umicon pisti masiinaan vähän vauhtia. Aloittelin puvun jouluna, kun vietin rauhallista omaa jouluaattoani kankaita värjäillen Rorunelle ja minulle. Jälleen kerran mistään ei tuntunut löytyvän hyvän väristä oranssia kangasta, joten värjäilyksi meni.

Kuumotus...

Kerrankin olin tehnyt tarkat laskut kankaan menekistä enkä ostanut kangasta vain summanmutikassa pika-arvion perusteella. No värjäyksen aikana trikookangas meni reunoista rullalle eikä värjääntynyt rullan sisältä tasaisesti, mikä puolestaan pisti jännittämään, että riittääkö kangas sittenkään. Onneksi kyllä riitti ja jäi vielä vähän ylikin lopulta.

Tämä oli taas niitä pukuja, jonka kohdalla kyseenalaistin oman ompelutaitoni; mikään ei mennyt oikein niin nappiin kuin piti. Osa johtui ihan kiireestä ja osa vain siitä, että olin niin hirveän innostunut täsätä puvusta. Minä en vain malta.

Pelottaa!!!

Vaikka ompelukset menivät jonnekkin metsään, olin kuitenkin eniten peloissani painatuksista. Jos olisin sössinyt pelipaidan rinnuksiin tulevat painatukset, olisin joutunut ottamaan lähes koko paidan osiin, jotta olisin voinut tehdä uuden etukappaleen. Vanha kunnon kontaktimuovi-tekniikka osoitti taas vahvuutensa. Onnekseni, suureksi onnekseni molemmista painatuksista tuli kerralla älyttömän sievät ja siistit.

Jo ihan alusta oli suunnitelma siitä, että varsinaista pelinumeroa en tule painamaan, koska tarkoitus on käyttää tätä samaa asua useammalla hahmolla. Siksipä tein numerot ihan kankaasta ja tikkasin ne kiinni. Tarvittaessa ne on helppo vaihtaa. Tässä myös yksi syy siihen, miksi pystyin vaihtamaan hahmoa lennosta ennen Umiconia.

2

Ihan vain kangas, joka on tuettu ja saumanvarat silitetty nurjalle. Viimeistelin myös kulmakohdat lopulta liimalla liestymisen estämiseksi.

Tässä vaiheessa olin hyvin pärinöissäni ja iloinen.

Yksi asia, joka oli alusta asti selvä Yamaguchin kohdalla, oli se, että haluan kokeilla peruukin värjäämistä. Hieman selailin, että löytyisikö sopivan värinen peruukki jostain valmiina, mutta epäilykseni olivat suuret. Tilasinkin lopulta Coscraftilta ruskean peruukin, joka oli tarkoitus sävyttää hieman vihreäksi.

Kaivelin vaikka miten ohjeita läpi, mutta lopulta päädyin käyttämään erästä muinaista suomenkielistä tutoa. Suomenkielinen on hyvä, koska oikeat värmeet löytyvät helpommin Suomen markkinoilta. Jouduin soveltamaan aika paljon, koska oman peruukkini kohdalla jo värien määrät olivat ihan erit kuin, mitä tässä ohjeessa annetaan.

Värmeitä

Ensimmäisen sotkun tein Copic-kynämusteella, mutta sen pigmenttisyys ei ollut tarpeeksi voimakas ja jäin kaipaamaan vihreämpää lopputulosta. Hätähousu kun olin, en jaksanut enää tilata toista Copic-putelia vaan kävin taideliikkeestä ostamassa pullollisen vihreää mustetta. Muste oli paljon pigmenttisempää ja tulevaisuudessa luultavasti ensisiaisesti tulen käyttämään sitä, jos tarve vaatii.

Vuoraus

Itse suojasin kylpyhuoneen muoviliinalla ja sanomalehdillä, mutta silti väriä roiskui seinille. Värjäys kannattaa tehdä ulkona, jos siihen vain on mahdollisuus sotkun välttämiseksi, mutta Sinolin jämillä ja valkaisevalla pesuaineella tahrat lähtivät ihan hyvin kaakeleista ja muovimatosta. Copic-muste ei sotkenut läheskään yhtä paljon kuin vihreä taideliikkeen muste, mutta myös väriliuoksen määrä oli Copicin kohdalla paljon pienempi.

Toinen ero Copic- ja taideliikeen musteen kanssa oli se, että Copic-väriä ei tarvinnut huuhdella ollenkaan niin paljon pois kuin tätä vihreää mustetta. Vihreän musteen liuokseen mustetta tuli määrällisesti vähemmän, mutta silti sen voimakas pigmentti vaati useamman pesun ihan shampoon kanssa kaiken ylijäämävärin irrottamiseksi. Copic-musteen kanssa ei tarvinnut pestä peruukkia shamppoolla kertaakaan.

The crime scene

Coscraftin peruukkikuitu on tosi sähköistä, mutta ensimmäinen värjäyskierros teki peruukin entistä sähköisemmäksi, joten toisen kerran jälkeen laitoin peruukkiin hieman hoitoainetta, joka vähensi sähköisyyttä huomattavasti. Nyt peruukki myös tuoksuu vihreälle teelle.

Sähköinen ja värjäämätön.

Ensimmäinen värjäys hieman tummensi ja kylmensi peruukin sävyä, mutta toivottu vihreä jäi aika hailakaksi. Toinen värjäys taas toi vihreää sävyä vähän enemmän kuin oletin. Lopputulos ei siis ole aivan sitä, mitä hain, mutta olen siihen silti kohtuu tyytyväinen. Peruukki on kuitenkin vielä muuten muokkaamatta, joten saa nähdä, miten se reagoi hiuslakan kanssa. Lähteäkkö väri valumaan vaiko eikö.

Vas.: lopullinen peruukki
Oik. ala: värjäämätön
Oik. ylä: ensimmäinen värjäys

Tämä oli vähän työläs ja sotkuinen projekti, joten en toivo uusintaa lähiaikoina ainakaan. Nyt on tämäkin testattu, Tulevaisuudessa haluaisin kuitenkin kokeilla iDye poly -värillä värjäämistä, vaikka keitetty peruukki minua vähän pelottaakin.

Yamaguchi on tarkoitus tehdä loppuun Kummaconia varten, koska Desu ja Matsu menevät täysin ohi, niin pitää sentään johonkin tapahtumaan saada "uutta" aikaiseksi. Tässä pitää pikkuhiljaa alkaa testailemaan meikkiä ja pisamoita...

Fukka kiittää!

Jaa - Umicon 2018

Heippa!

Kävin Umiconissa... puolivahingossa. Minun ei koskaan ollut tarkoitus lähteä Umiconiin. Tanemura ei sykähdytä minua millään tasolla ja muita kunniavieraita en edes vilkaissut, sisäänpääsy oli todella kallis kaksipäiväisestä tapahtumasta ja kesän Animecon jätti tietyllä tapaa pahan maun suuhun. En halunnut tuhlata rahojani tai tukea sellaista, mistä en ole kiinnostunut.

Olen kuitenkin Frostbiten jälkeen elänyt ihan hirveissä täpinöissä. En ole osannut pysyä aloillani lähes minkään asian kanssa (sain jopa uuden puvunkin tehtyä tässä välissä). Viikko ennen tapahtumaa huomasin, että minullahan olisi viikonloppuvapaa Umiconin aikaan, woodi ja Rorune olivat joka tapauksessa menossa ja koska pärinä, niin päätin sitten lähteä käymään Turussa.

Lipun sain huudeltua Twitterissä (eli en tukenut tapahtumaa varsinaisesti sen enempää) ja Rorunen veli lupasi majoittaa myös minut Rorunen ja woodin lisäksi. Tästä tuli kaikkinensa suht halpa reissu, vaikka juna vähän tyyris olikin.

Ottakaa Oliver.

Lähdin matkaan perjantaina suoraan töistä, mikä tuntui kyllä viikonloppuna. Alla minulla oli kohtuu rankka ja uneton työviikko + puvun kanssa pikaspurtti. Taisin selvitä koko hommasta vaan tämän oudon pärinän voimalla.

Yövyimme siis Rorunen veljen luona, missä meitä odoti kunnon huolenpito ja hyvin innokas kisu, Oliver.

Minä päätin vetää tämän helpolla, joten mukaan lähti vain rentoja pukuja. Työn alla ollut Yamaguchi kuitenkin muuttui toiseksi hahmoksi torstaina ennen Umiin lähtöä. Numero 2 on nopeampi tehdä kuin 12, joten lauantain puvuksi pääsikin Haikyuun Sugawara Koushi. En olisi ehtinyt tehdä Yamaguchin peruukkia valmiiksi Umiconiin, mutta Sugalle oli jonkinlainen peruukki jo olemassa 2017 Frostbiten jäljiltä, joten poju vaihtui lennosta. (Suga oli tarkoitus tehdä joka tapauksessa Yamaguchin jälkeen joten ¯\_(ツ)_/¯ )

Hirveä väsy, mutta ihana kisse halusi koko ajan huomiota.
woodi salakuvasi.

Minulla ei kovin kummoisia odotuksia Umiconia kohtaa ollut. Logomo osoittautui kivaksi tapahtumapaikaksi; siellä oli väljää, tilat, joissa ohjelmia pidettiin olivat kivat ja toimivat, oli paljon vessoja ja ne olivat tilavat, kaksi eri syöttölää, eikä edes palellut, vaikka ulkona olikin paljon miinusta. Tilat miellyttivät suuresti. Varsinkin taidekujan kohdalla, koska siellä oikeast mahtui vaeltamaan ja tutkimaan pöytiä rauhassa. Yleensä vain onnistun vilkaisemaan pöytiä, eikä silloin juuri tule ostettua mitään. Nyt onnistuin kuluttamaan rahani alta aika yksikön.

Ostoksia

Avajaisissa saimme kuulla kaikista mahdollisista muutoksista ohjlemakarttaan. Iso osa ohjelmista oli jouduttu perumaan, koska tautiaalto, joka tällä hetkellä velloo koko Suomea, on hyvin raju. Sille ei voi tapahtuma tietenkään mitään, mutta peruutusten takia muut ohjelmat hyppivät paikasta toiseen. Toisin sanottuna puolet ohjelmakartasta muutti muotoaan, ja jos et itse niitä muutoksia osannut merkata, ei ollut ohjlemakarttaan luottaminen loppu conin aikana.

Muutenkin hieman kummaksuin ohjelmakartan olemusta. Lähes kaikki cosplay-ohjelma oli laitettu päällekkäin. Lauantaina cosplay-esitysjaarittelut ja worbal-työpaja menivät päällekkäin, cosplay-musiikkivideoluento ja Pienen budjetin cosplay menivät päällekkäin sekä sunnuntaina Suomijuntit Ruottiin ja cosplay-deitti menivät osittain päällekkäin. Ainoastaan cosplay-kisat eivät menneet minkään muun cosplay-aiheisen ohjelman kanssa päällekkäin (minä tietenkin katson tätä hyvin vahvasti cosplay-lasien läpi). Vaikka kaikki nämä ohjelmat eivät minua itseäni kiinnostaneetkaan, oli se mielestäni vähän outoa, että saman aihepiirin ohjelmia meni näin paljon päällekkäin.

Kirjoitan tähän vielä kerran: päällekkäin.

Oma ohjelmalehtiseni. Ympyröidyt ovat niitä, jokta kiinnostavat, muista merkinnöistä en enää ole varma.

Tunnelma koko tapahtumassa oli jotenkin hassu. Olin matkustanut monta tuntia junalla Turkuun, mutta tapahtuma itsessään oli jotakuinkin samaa luokkaa kuin Oulun Matsucon. Ja tässä kohtaa, kun taas mietitään tapahtuman sisäänpääsymaksua... Kunniavieraat olivat kyllä huippuluokkaa, mutta muu tapahtuma ei yltänyt sellaiselle tasolle, että sitä varten tulevaisuudessa haluaisi matkustaa monta tuntia ja maksaa lipusta n. 40€. Ja omalla kohdallani edes se suurin vetonaula, eli Tanemura, ei ollut relevantti.

Lauantain Oliver-selfie.
Joku päivä keksin, miten saan tehtyä Sugan kulmakarvat hyvin.

Avajaisten jälkeen ensimmäisenä oli vuorossa Reikan Q&A, joka oli nimetty 'Reika: Japanin cosplay-kulttuuri'. Juuri nimen takia vähän kummaksuin, kuinka Suomi ja Reika painotteisia kysymykset olivat. Hieman harhaanjohtava nimi. Reika ei itselleni ole mikään uuuh wauh -idoli. Sivusilmällä olen hänen uraansa seurannut, mutta koska Japanissa cospaly on niin eri sfääreissä, en sen kummemmin kieli pitkällä ole ollut kiinnostunut. Ja tämä onkin se syy, miksi olin tästä ohjelmasta niin kiinostunut; odotin, että Reika olisi avannut Japanin moninaista cosplay-kulttuuria (valokuvien merkitys, kisaaminen Japanissa, eri tyylinen cosplay yms.), mutta sitten kysymykset olivatkin aivan peruskauraa kuten ”Miten Japanissa suhtaudutaan ostopukuihin?” … …. ….... Jaa.

No, arvostukseni Reikaa itseään kohtaan kohosi sentään, kun ohjelmassa tuli esille kuinka pitkä ura hänellä onkaan takanaan. Visiteerasimme myös myöhemmin Reikan myyntipöydällä ja itselleni tarttui mukaan kuvakirja. Kalenteri olisi myös ollut kiva ja käytännöllinen, mutta tuo kirja oli ainut asia, jossa oli kuvia Reikan Hakutaku-puvusta, joka on niin kaunis. Ja kuvat olivat hyvin kauniita.

Vähän piti olla fani...

Kävimme kuuntelemassa Cosplay-esitykset 2.0, joka oli suurimmalta osin tuttua huttua. Joitain uusia asioita tuli myös eteen. Joidenkin asioiden kohdalla, mietin, että miten paljon ne ovat makuasioita tai että kuinka hyvin cosplayn mittakaavassa niitä pystyy hyödyntämään. Nämä siis vain omia mietteitäni sen pohjalta, millaista cosplay-esiintyminen on ollut omalla kohdallani. Jäin kuitenkin kaipaamaan enemmän ohjeistusta nauhoitetun äänen jälkikäsittelyyn, koska se on itselleni aina ollut vähän tuntemattomampi alue ja halauaisin siinä kehittyä. Vaikutti kuitenkin siltä, että ainakin osa yleisöstä sai paljon osviittaa, koska kysymyksiä kyseltiin ja keskustelua käytiin. Se on aina hyvä merkki.

Tässä kohtaa mietin, että missä aikavääristymässä olemme seikkaileet, koska kävimme kuulemassa Tanemuran haastattelutilaisuuden, mutta kävimme myös luennolla, jonka oli tarkoitus olla sen kanssa päällekkäin..? No jaa.

Taidekujalta ostettiin höpöjä klipsuja.

Itse en ole hirveästi Tanemuran tuotantoon tutustunut, koska en ole shoujon kuluttaja juuri mitenkään enkä ole koskaan myöskään lukenut mangaa suomeksi. Tämä ohjelma vahvisti ajatustani siitä, ettei minun kannata koskaan tutustua sen enempään Tanemuran tuotantoon. Ei ole minun kuppini se.

Onnistuimme tosiaan ryömimään Behind the scenes – cosplaymusiikkivideoiden takana -luennolle. En nyt ole aivan varma, mitä mieltä olen tästä ohjelmasta. Asiaa tuli ihan hirveästi, mutta silti jäin ihmettelemään. Sain ihan perusluontoisia vinkkejä, jotka olivat uusia (muutama lyhäri on tullut tehtyä). Vähän mentiin ehkä liikaa oletuksella mm. siitä, että A)ihmisillä on jo tarvittavat värmeet ja välineet (kamerat yms.) ja B) tarpeeksi ihmisiä toteuttamaan mahdolliset ideat. Valoista ei kai puhuttu juuri mitään... Lisäksi vähän särähti korvaan se, että ensin mainitaan siitä, kuinka on olemassa hyviä ilmaisia editointiohjelmia videoille, mutta sitten ei pystytä nimeämään yhtään. Jaaaaaaaaaa... koska kyseessä oli cosplay-musiikkivideoiden tekeminen, olisin toivonut, että olisi edes vähän puhuttu myös siitä cosplaysta.

Suga
Rorune kuvasi.

Monia ohjelmia meni ihan ohi päällekkäisyyksien takia, mutta myös puhtaan unohduksen ja ajantajun katoamisen vuoksi. Esimerkiksi pianokonsertti meni sivu suun, koska ei vain älynnyt. Onneksi pääsin kuitenkin osatamaan muutaman levyn Tanioka Kumin pöydältä. Pianomusiikkia ei koskaan voi olla liikaa.

Toiseksi Umicon-puvuksi pääsi Haikyuun Shimizu Kiyoko. Oli taas mukavan löllöä collaripuvussa, mutta peruukin kanssa oli vähän ongelmia. Tukka ei asettunut peruukin alle kunnolla ja peruukin otsa-niska-mitta on jotenkin lyhyt. Olin unohtanut tämän ja siksipä peruukki sitten lähtikin vetäytymään taaksepäin päivän kuluessa.

Olisin halunnut oman kirakiran, mutta loppui käteinen :(
Sain lainata Rorunelta.

Sunnuntai alkoi Bluffin Alice in Danceland -showlla, jota oltiin siirretty puolituntia myöhemmäksi. Tämä tiedon puolestani sain ryhmän jäseneltä enkä mistään viralliasia tiedoituskanavia pitkin... Olin hyvin viihtynyt. Tämä oli selkeästi kokeellisempaa Bluffia, mikä ei yhtään ole huono asia. Paljon oli saatu mahtumaan hyvin pieneen aikaan.

Rorune ja woodi jonottelivat Tanemuran nimikirjoituksia ja minä katsastin samaan aikaan NCC – Suomi-juntit ruottiin sepostuksen. Tämä osoittautui minulle mielenkiintoisimmaksi ohjelmaksi Umiconissa. Edelleen katson asiaa hyvin paljon cosplay-kiikareiden läpi, mutta tämä ohjelma viihdytti minua suuresti. Hyvä kerronta siitä, minkälaista kisaaminen on NCC-finaalissa ja toimivana vertauskohtana oli otettu mukaan WCS-finaali. Tällaista ohjelmaa kannattaisi kaikkien Suomen cosplay-edustajiksi halajien käydä kuulemassa (myös muista kisoista). Aina ei ole niitä kontakteja, joiden kautta kuulisi, millaista se oikesti on missäkin kisassa ulkomailla, joten tästä hyvä valmistautumispaketti.

Sunnuntain Oliver

Jäljellä olivat enää cosplay-kisat ja päättäjäiset. Kisoista ei ole kummempaa sanottavaa; taso oli ihan jees. Sain taas tästä Oulu/Matsucon-viboja. Sepä tästä tekikin vähän hassua, kun kuitenkin odotin (jostain syystä) kisoilta vähän enemmän. Yukicon ja Frostbite varmasti verottivat osanottajia. Photoshoot-kisassa sen sijaan ainakin näytti olevan kohtuu paljon kisakuvia.

Päättäijäisiltä en odottanut mitään kummoista. Oli kiva kuulla taas Taniokan musiikkia ihan livenä (hän konsertoi ministi jo avajaisissa) ja hieman sydän sykähti siinä FF Preluden kohdalla. Lopuksi kuitenkin julkaistiin "vain Umiconin kävijöille" koodi/linkki, jota kautta pääsi ostamaan kesän Animeconiin liput ale-hintaan. Tätähän ei ollut mitenkään muuten rajattu kuin sillä, että se julkistettiin Umiconissa ja aikaa oli vuorokauden loppuun. Räps ja kuva jakoon, jolloin kaikilla oli mahdollisuus ostaa lippu. Toisaalta tämä ei esimerkiksi palvellut ollenkaan minua tai woodia, vaikka paikanpäällä olimmekin, koska tietokoneen ja nettipankin ääreen pääsimme vasta vuorokauden vaihduttua. Joillakin kotimatka on pitkä.

Että jaa...
Jöllin woodin kuvan.

Vähän spekuloin sitä, että tämän linkin olikin tarkoitus lähteä leviämään, jotta saataisiin mahdollisimman moni ostamaan lippu mahdollisimman nopeasti. Näillä rahoilla voisi sitten paikkailla Umiconin aiheuttamaa mahdollista taloudellista tappiota. Jaa, tiedähäntä, miten on asian oikea laita.

Umiconissa huomasi sen, että väkeä on vähän. Ehkä juuri siksi se tuntui samalta kuin nämä Oulun tapahtumat, koska kukaan ei viitsi raahautua niihinkään. Kisat olivat tasoltaan ehkä vähän korkeampia, mutta täällä pohjoisessakin taso on noussut parin vuoden aikana. En siis tiedä, pitääkö sekään paikkaansa enää. Jos en olisi kärsinyt pärinästä, en olisi lähtenyt Umiconiin ja nyt jälkijunasta voin todeta, etten varmaan olisi menettänyt yhtään mitään.

Myös kotimatkalla väsy oli syvä.

Sitten joku sana ihan vain tästä Suomen Con-tapahtumat Oy -agendasta: Omasta mielestäni ei ole mitenkään väärin, että tapahtuma tavoittelee tuottoa ja haluaa maksaa tekijöilleen palkkaa. Kuitenkin tuolloin tapahtuman laadun pitäisi olla myös sitä luokkaa, että siitä kuuluu saada palkkaa. Suomen Con-tapahtumat Oy:llä on vielä paljon tekemistä saavuttaakseen samanlaisen tasainen laatutaso kuin esimerkiksi Desuconilla ja Traconilla on jo. Ehkä jopa pitäisi mennä siitäkin vielä yli. Itse ainakin mielummin maksaisi vähän suuremman hinnan näiden tapahtumien sisäänpääsystä, koska tiedän, että saan rahalleni vastinetta. Minua ei haittaa se, että osa lipun hinnasta menee suoraan jonkun taskuun, kun se on ansaittua.

Myöskin ilmaisen vapaaehtoistyön käyttäminen hyväksi conin järjestämisessä epäilyttää siinä vaiheessa, kun osalle kuitenkin siitä hommasta maksetaan muutakin kuin lounasseteli tapahtumapaikan syöttölässä ja pala lattiaa jostain liikuntasalista yöpaikaksi.

Umicon oli aikalailla, mitä odotinkin. Joissain kohdissa olin positiivisesti yllättynyt, mutta myös negatiivisesti. Umicon on saanut paljon kritiikkiä osakseen, enkä voi sanoa, etteikö se olisi tietyissä paikoin ihan ansaittua. Minulla oli ihan ok-kivaa kävijänä, mutta kuinka paljon siitä oli tapahtuman järjestelyihin liittyvien asioiden ansiota, on vaikea sanoa. Johtuiko mukava väljyys vain siitä, että alta puolet tavoitellusta kävijämäärästä saavutettiin? Vai siitä, että tapahtumapaikka oli suunniteltu alkujaan väljäksi?

Näitä asioita voi kyseenalaista ja kritisoida, ja minun mielsetäni myös pitää. Tämä on uusi konsepti tässä maassa, joka ei ole toistaiseksi osoittanut toimivuutta tai edes yhdenvertaisuutaan muihin "perinteisiin" tapahtumiin nähden. Hinta-laatusuhde ei ole kohdallaan ja jopa ehkä läpinäkyvyydessä olisi parannettavaa.

Fukka kiittää.

PS: Kirjoittelen puvusta ja vähän ehkä muistakin jutuista tässä jossain välissä, mutta nyt yritän ihan oikeasti keskittyä muihin juttuihin, joita on tullut laiminlyötyä.

Keskeneräistä ja kierrätettyä - 2016

Hei hoi ja töttörööö!

Voin ihan rehellisesti sanoa, että ensimmäistä kertaa olen unohtanut blogini olemassa olon. Cosplay-hommat ovat levänneet laakereillaan jo jonkin tovin, mutta näin vuoden päätteeksi pitää vähän taas ynnätä ja katsoa taakse päin. Vuosi on ollut jokseenkin uuden moinen... ainakin minulle näin henkilökohtaisella cosplay-tasolla.

Pukuja ei tullut valmiiksi tänä vuonna kuin viisi. Vanhoja pukuja tuli kierrätettyä paljon, mikä on ihan hyvä juttu, mutta osittain se oli syynä "vähäiseen" pukusaldoon tänä vuonna.

Kuvaajat: Kis, Rorune, Soffi, Kis ja Kis

Sain tehdä yhden elämäni unelmapuvuista, kun vihdoinkin väänsi Halloween Town! Soran. Fujimoto on myös päästy ruksimaan listalta pois, vaikka se ei ehkä ihan unelmapukuihin lukeudukkaan. Aivopieruna syntyi Kagome ja pitemmän kaavan perseilynä Mercedes löysi tiensä WCS-lavalle. Ja koska vuonna 2016 löysin yhden elämäni syvimmistä ojista, Haikyuun, väänsin kasaan myös Shimizun. Ainoastaan Kagome on näistä puvuista selainen, jonka kanssa ei tullut mitään ongelmia osaamisen tai toteutusmenetelmien kanssa. Kaikissa muissa olen joutunut tekemään jotain uutta jollain tasolla.

Peruukkien puolesta tämä vuosi on ollut ihan perseestä. Fujimoton peruukkeja piti tilata ihan liikaa, Kagomen peruukki ei ennättänyt Aconiin ajoissa, Mercedekselle peruukin metsästäminen oli ihan tuskaa ja tilaamistani peruukeista yksi saapui minulle viime viikolla... siis yli 3 kuukautta kisan jälkeen.

Sellainen uusi asia minun elämässäni on tapahtunut vuonna 2016, että pukuja on kesken vaikka kuinka monta. Tai ainakin niiden osia.

Tein Orenji no furo jijou'n Tatsumille hupparin, jonka olen jo onnistunut hukkaamaan johonkin, ennen Cosvisionia. Tatsumille olen kerännyt lähes kaikki vaatteet myös ns. kouluvaatetukseen. Ainoastaan housut pitäisi ommella ja peruukki muokata ja herra olisi valmis.

Hali oli uutta kepakkoa ja uusia hartsikiviä luvassa Cosvisionia varten, mutta sitten tulikin muita juttuja elämään. Halista ja woodin Valista on jo kivoja kuvia olemassa, mutta silti olisi mukava saada yhteis kuvia vielä niin, että propitkin ovat mukana.

Kokuri-san on vaille vain muutamaa pikkuasiaa ja sitten yksi versio siitä olisi valmis. (En luultavasti jaksa väsätä uutta hienompaa takkia Frostbitea varten, joten animeversiolla mennään.) Viime ajat se kuitenkin levännyt vain laakereillaan...

Suga on mahdollisuus Frostiin. Tarkoituksena olisi vain muokata peruukki kuntoon ja käyttää Shimizun collaripukua "casuaali Sugana". Jos vain löydän vielä samaa kangasta, niin harkitsen uuden takin tekemistä. Tarkoitus olisi velä tulevaisuudessa tehdä Sugalle myös peliasu ja kavereitakin olisi sitten pitäisi olla mukana. 

Kaikkien näiden lisäksi olen tilannut varmaan 50 peruukkia muille hahmoille, joita en ehkä koskaan ole täällä maininnutkaan.

I got bitches.
woodi, miä ja Kis

Cosvision oli minulle uusi tuttavuus ja reissu oli ehdottomasti yksi parhaista tapahtumista tänä vuonna. Pikku poppoo ja vaihtoehtoinen autoseura olivat kivan raikas pieni seikkailu keväälle. Lisäksi Hämeenlinna ja Verkatehdas olivat molemmat ihania. Hauru ja Senjougahara pääsivät ulkoilemaan Cosvisionissa ja olen edelleen hyvin onnellinen Kissin ottamista Senjougahara-kuvista. Harvoin osaan katsoa itseäni kuvissa niinkin myönteisesti. Varmasti osasyy siihen, miksi Senjougaharasta on tullut pukuna minulle niin rakas.

Kuvasi siis Kis.

Senjougahara pääsi mukaan myös Aconiin Jyväskylään (Paviljonki oli tosi jees), koska Kagomelta uupui peruukki. Toisena vuoden kierrätyspukuna oli Nice, joka on vanhempaa kastia. Nice pyörähti Frostbitessa pikkuruisen Baccano!-ryhmän ohella, mutta vasta Aconsissa saatiin koko ryhmä vihdoin kasaan. Nice ja Baccano! ovat ihania, vaikka en hirveästi välitä sokeudesta.

Tyksin myös näistä kuvista paljon.
Kuvasi siis Kis

Soffi, woodi, miä, Harri, Rorune ja Kide
Kuvasi Rabbana

Kuvasaldo koko vuodelta on jäänyt aika niukaksi. Osittain ajan ja osittain kuvaajan puutteen vuoksi. Edeasta ja Seiferistä oli tarkoitus saada VIHDOIN kunnolla kuvia, koska molemmat ovat sellaisia pukuja, joita ei ihan joka tapahtumaan voi laittaa päälle. Ehkä vielä joskus saamme puvut päälle jonkun tapahtuman ulkopuolella ja saamme jonkun osaavan ihmisen myös kuvaamaan, että olisi edes jotain kuvia olemassa tästäkin kaksikosta. Ehkä myös Shep ja Stella saadaan vielä joskus päälle...

Rorune & miä
Kide kuvasi.

Koko viime kesä tuntui olevan täynnä tapahtumia, mutta se outo juttu niissä oli se, että lähes kaikki olivat täällä kotona, Oulussa. Tapahtumia oli tiuhaan, enkä mitenkään olisi kerennyt tehdä uusia pukuja jokaiseen, joten vanhat pääsivät kiertoon.

Kummacon, jossa pikkuporukalla näytimme naamaamme ja hajoilimme. Houzuki näytti naamaansa tuolloin. Mitään sen kummempaa ei oikeastaan tapahtumasta jäänyt käteen. Paitsi ältsyn hyvä soppa-asia, josta unelmoin vieläkin. Kummacon oli ainoa näistä paikallisista tapahtumista, jossa olin ihan puhtaasti kävijänä paikalla.

Houzuki on fab.
Kuvasi woodi

Chibissä olikin sitten tuomarihomia luvassa ja Aseminaaarissa heiluin juontajana. Kagome pääsi Chibiconissa näyttäytymään ja seminaariin vedin päälle jälleen jossain määrin ajankohtaisen Pokemonin Jamessin. Molemmat tapahtumat olivat aikalailla tuttua huttua.

Tapahtumien puutetta tässä kaupungissa ei ole. Ensivuoden puolella uutena tulokkaana on vielä Matsucon, jota odotan mielenkiinnolla. Suurempana kynnyksenä on enemmänkin kävijöiden vähyys. Jää nähtäväksi voiko yksikään näiden leveyspiirien tapahtuma koskaan kasvaa "isoksi tapahtumaksi". Pohjoisesta puuttuu suuret massat, jotka täyttävät etelän tapahtumat ja tekevät niistä "isoja tapahtumia". Lisäksi näyttäisi siltä, että pohjoisesta on aina lyhyempi matka etelään kuin etelästä pohjoiseen.

Piti vissiin päästä Traconiin.
feat. woodin käsi.

Syksyn alussa koitti jälleen Tracon ja WCS. Tracon on aina ihana tapahtuma ja sitä se oli nytkin. Tunne myräkkä WCS:n takia ei vieläkään ole täysin loppunut. Oudointa on se, kuinka toisen sijan saavuttaminen tänä vuonna WCS-karsinnoissa on jättänyt paljon paskemman tunteen kuin sijoittumatta jääminen 2015. Osittain tähän on syynä oma krittisyyteni itseäni kohtaan, mutta silti en ole ihan sinut vielä asian kanssa.

Tracon tarjosi kuitenkin myös älyttömästi hyviä juttuja. Kaverit ovat parhautta ja se, että pääsin osoittamaan jonkin moista kunnioitusta Haikyuulle cosplayn muodossa, oli ihanaa. Vaikka olinkin vain ihmis proppi...

Miä, Oikawa: Anniilaugh, Kageyama: Yaci ja Hinata: Kasa
Kuvasi Kis

Tällä vuodella on ollut hyvät ja huonot puolet. Kuvasaldon pienuutta itkeskelen öisin ja raivoan peruukeista, mutta sain viettää ihanan conivuoden kavereiden kanssa. Uutta ja ennestään tuttua. Kirjoittelen tässä ehkä jossain välissä tämän hetken pukukutinoista, joita on vaikka muille jakaa. Frostiin lähtee mukaan Kokkuri-san ja hyvin suurella todennäköisyydellä Suga jossain muodossa.

Fukka kiittää ja toivottaa hyvää uuttavuotta! Olkoon vuosi 2017 parempi ja hienompi kuin 2016!

Kokkuri-san, Kokkuri-san, voisitko valmistua?

Hello!

Elikkäs elikkäs. Sain aivopierun tehdä puvun kahdessa viikossa. Puvun, joka sisältää mm. liukuvärjäystä. Ei, Fukka ei.

Ihastuttava kodinhoitaja.

Tiesin heti alkuun, etten kerkeä värjätä ja painaa tuota haoria, joten ihan suosiolla valitsin yksinkertaisemman anime-version. Tarkoituksena on myös tehdä toinen kuvioitu haori Frostiin... mutta katsotaan, miten jaksan.

Ei siis valkoisia kuviointeja. Pelkästään liukuvärjäykset.

Haori oli siis se asia, mistä lähdin liikkeelle tämän puvun kanssa. Tajusin myös, etten ole koskaan aikaisemmin kunnun haoria edes tehnyt, joten piti hieman opiskella ensin.

Laskuja ja muistiinpanoja.

Värjäyksen päätin tällä kertaa tehdä Dylonin-käsiväreillä, joita en ole koskaan aikaisemmin käyttänyt. Saattaa kuitenkin käydä niin, että tulevaisuudessa turvaudun niihin, koska jauhemaista väriä on niin paljon helpompi annostella kuin nestemmäistä. Lisäksi värjäys ei vaadi niin montaa työvaihetta kuin EMO-värit, joita olen enemmän käyttänyt. Lisäksi Dylonin värit sotkevat ympäristöä kuten kylpyhuonetta paljon vähemmän. Ainoa huono puoli on niukka värivalikoima.

Menin sitten Navy Bluella, koska Bahama Blue vaikutti liian kirkkaalta ja koko kaupungista ei löytynyt Ocean Blueta. Ocena Blue olisi kenties ollut sopivin, mutta en saanut sitä käsiini mistään aikataulun takia.

Testing... Testing...

Tein muutaman testin löytääkseni oikean väri-vesi-suhteen ja harjoitellakseni vähän dippaamista. (Edean liukuvärjäys tehtiin aivan juosten kusten.) Tämä osoittautui hyvin hauskaksi ja loppupelissä tosi simppeliksi. Olen kai päässyt jollain tasolla yli värjäyskammostani, koska tästä jopa nautin.

Ennen varsinaisen haorin värjäystä ompelin sen suurimmalti osin kasaan, jotaa mittasuhteet olisivat kohdallaan ja kaikki värjäys rajat olisivat suhteellisen samoissa kohdissa. Haori oli kolmessa osassa värjäys vaiheessa; hihat ja miehusta. Siinä sai kikkailla, miten dippailun saa onnistumaan näin kotioloissa.

Siinä ne odottaa värjäystä.
BTW paras ostos: tuuletusrekki.

Dippailu meni vähän... sinne sun tänne. Hihat piti dipata tosi oudossa kulmassa eivätkä hengariviritelmäni mahtuneetkaan siihen saaviin, jossa miehusta dipattiin. Aina dippaus kierrosten välissä hulautin saavin väriliemestä osan laakeampaan ja matalampaan astiaan, että hihat sai dipattua. Sitten liemi takaisin saaviin, että voi lisätä taas vähän väriä ja että vesi-väri-suhde pysyy kunnossa. No, kaikki olisi mennyt ihan hyvin näinkin, ellen yhdessä vaiheessa olisi dipannut vähän liikaa...

Kivaa tietää tarkalleen, missä kohtaa teki virhen, mutta sillä ei enää ole mitään väliä, koska homma on jo kustu eikä asiaa voi pelastaa. No, vuoritin nyt tämän haorin jo, joten saan siitä itselleni kotitakin, jos en muuten koskaan käytä.

No, jotta edes joku liukuvärjäys saatiin onnistumaan päätin tehdä vähän ylimääräistä...

No jee!

Liukuvärjäsin Kokkuri-sanin korvien sisäosiksi tulevat palaset... mutta kannatti! Koska korvista tuli näin älyttömän nätit. Tein ensin täysin valkoiset korvat, joihin yritin kangasmaalein maalata vähän jotain efektiä, mutta se ei ottanut tulta allensa. Sitten pyllyilin vähän ylijäämä värillä, joka oli jäänyt toisesta projektista ja tässä tulos.

Meikkitesti samassa.

En ole aikaisemmin päässyt tekemään mitään eläimenkorvia. Nyt pääsin ja jee! Oli kivaa, tuli hyvet korvat ja saan piilottaa omani peruukin alle. Monesti peruukit nimittäin ovat päähäni niin isoja, että korvat menevät pakosta ruttuun.

Peruukki oli muuten alunperin kihara. Kuitu on ihan ok laatuista eli meinaa mennä vähän sotkuun, mutta saa silti selväksi. Ennen suoristusta kiharat meinasivat kyllä olla yksi hamppukasa. Vaikka muokkasin jo otsatukan jollekin mallille, aion lisätä siihen kuitua ennen Frostia, että saan siihen kunnolla volyymia.

Tämmönen se oli.

Kimonossa, "jubanissa" ja obissa ei ole sen kummempaa kerrottavaa. Vihdoinkin olin reipas ja tein ihan kaavat kimonoa varten ja kunnon muistiinpanot, ettei aina tarvitse laskea kangasmenekkiä tai miettiä kuinka leveitä ne paneelit olikaan.

Vaatetus... taas.

Pääsin tekemään Kokkuri-sanille aivan hillittömän kulkusen. Pohjana käytin muovista joulupalloa, jonka päällystin worblalla. Worblasta lisäsin myös "pötkylän" kulkusen ympärille ja killutinsilmukan. Lopuksi leikkasian ja hioin dremelillä palloon kulkuseen kuuluvan aukon. Monta kerrosta Erikeepperiä, pohjamaali, maali ja lakkaus. Nyt mulla on jytykulukunen.

Olisin voinut silotella tuota worbla-palloa loppu ikäni.

Ja koska olen ärsyttävä, tungin sisälle vielä möhkäleen worblaa, että se kolisee.

Vähän osviittaa koosta.

Ainoa asia, mikä ei valmistunut Kitaconiin mennessä oli kulkusen kaulanaruasia. Sekin oli lähes valmis, mutta en tykännyt lopputuloksesta, joten piti tehdä uusi. Ihan hyvä vaan, niin saan rauhassa askarella paskarrella sievän.

Kokkuri-san lähtee ainakin yhdeksi Frostin puvuksi. Mille päivälle se tulee? En vielä tiedä, koska hurahdin ja kokeilin myös jotain tällaista:

Suga on muru!

Fukka kiittää!