Impulssista onnistumiseen

Hei hei!

Nyt on vihdoin luvassa merkintää Kibasta! On todellakin vääryys, että tämän kirjoittamiseen meni näin pitkään, mutta lopultakin teksti on ulkona. Runttaan koko puvun nyt yhteen merkintään, joten pitkää pätkää pukkaa.

Aloitin Kiban tekemisen siis täysin hepulin voimalla vuoden 2024 alussa. Kiba on jo vuosia kutkutellut hahmona, mutta ajatuksetkin puvusta ovat aina jääneet muiden suunnitelmien jalkoihin. Samoin kuin kaikki muutkin Wolf’s Rain -suunnitelmat... Yllättäen löysinkin itseni tilanteesta, jossa minulla oli vapaa-aikaa, mutta ei mitään varsinaista projektia työn alla. Halusin vain kovasti ommella ja luoda jotain. Kavereiden kanssa tuli puheeksi vanhat anime-sarjat, ja jotenkin löysin itseni suunnittelemasta Kibaa.

Ottaen huomioon sen, kuinka mahtavat konseptikuvat kaikista tämän sarjan hahmoista on olemassa, on todellakin käsittämätöntä, miten kiven alla värilliset hyvälaatuiset hahmokuvat Kibast ovat.
Siksi tarjoilen tässä nyt rähjäisen version jäbästä.

Päätin aloittaa prosessin helpoimmasta, mutta samalla inhokistani, eli Kiban valkoisesta vaarinpaidasta. Paita on sarjassa ja hahmon mallikuvissa yksi epämääräisyys, ja luulen, että sen on tarkoitus olla jonkin tyylinen yhtenäinen neule, jossa ei varsinaisesti ole erillisiä resoreita. Minä sitten vähän vain sovelsin.

Siis kattokaa näitä kuvia!!! Mut sitten naamasta vaan on kunnolliset värikuvat >:(

Mallinahan paita oli muuten ihan tavallinen trikoopaita, mutta siinä on pikeetyylinen nappilista edessä. Minä siis inhoan tämän tyylisiä paitoja, koska A) pikeetyyliset nappilistat ovat yksinkertaisesti rumia ja B) niitä on hanurista tehdä. Tästä syystä vaarinpaita on ainoa vaate tässä puvussa, jonka kohdalla en jaksanut välittää. Ihan vain huvikseni viimeistelin paidan pääntien myös kanttinauhalla.

En todellakaan jaksanut korjata tämän rumia tikkauksia.

Lopulta viimeistelin vaarinpaidan vasta sitten, kun sain takin valmiiksi. Halusin varmistaa kaikkien vaatteiden yhteensopivat mittasuhteet, mutta myös pohtia helmaresorin toteutusta. Olisin kovasti halunnut ostaa ihan kunnollisen ribbiresorin paitaa varten, mutta sattumoisin olin ostanut niin puhtaan valkoisen trikoon, että sille ei löytynyt kaveria minkään laisista resoreista. Lopulta päädyin hyvinkin typerään ratkaisuun, joka kuitenkin jotenkin edes näytti referenssin mukaiselta. Tein siis helmaresorin poimutettuna tuubina, jonka sisälle lisäsin vielä kuminauhan. Tämä on ehkä ainut puvun osa, jonka haluaisin jotenkin korjata, mutta en ole vielä keksinyt, että miten. Tällaisenaan se on ihan rehellisesti sanottuna ruma.

Olen niin kiitollinen näistä konseptikuvista etenkin farkkujen osalta.

Seuraavana lähdin taklaamaan Kiban housuja eli farkkuja. En ole koskaan halunnut tehdä itse farkkuja, koska tiedän sen olevan työlästä ilman tarkoituksenmukaisia laitteita. No… Nyt olen kuitenkin tehnyt farkut alusta loppuun. Jos olisin ollut fiksu ja jaksavainen olisin tehnyt kuositeltujen kaavojen pohjalta ensin housuista sovitusversiot, ja vasta sitten lähtenyt oikeaan koitokseen. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Yksi rulla tikkauslankaa taisi juuri ja juuri riittää.

Työläin osuushan farkuissa oli kaikkien tikkausten ompeleminen tavallisella kotiompelukoneella. Tein vain osan saumoista oikeina katesaumoina ihan vain käytännön syistä. Osassa saumoista saumanvarat on vain tikattu kiinni. Tikkaukset vaikuttivat ompelujärjestykseen jonkin verran, joten saatoin joutua ratkomaan jonkun sauman, koska en ajatellut tarpeeksi pitkälle. Tikkaaminen on kuitenkin hyvin tyydyttävää, kun sen saa tehdä ajan kanssa ja se onnistuu. Olisin myös selvinnyt paljolta vaivalta, jos olisin hoksannut ottaa tätä projektia varten käyttöön kaksi ompelukonetta. On todella työlästä olla jatkuvasti vaihtamassa jo pelkästään lankoja koneeseen saati kaikkia muita asetuksia, jotta tikit ja ompeleet olisivat siistit.

Sotkutikki taskun sisäpuolella.
Etupuolelta tämä näytti iha siistiltä, mutta sisäpuoli paljasti karmivan todellisuuden.
Purkuun meni ja asetuksia piti viilailla.

Saatan olla välillä vähän laiska ompelemaan taskuja pukuihini, mutta farkkujen kohdalla sitä ei oikeastaan voinut välttää. Vaikka taskujen ompeleminen oli ehdottomasti yksi kivoimmista osista farkkujen teossa, eri paksuiset materiaalit teettivät työtä. Esimerkiksi etutaskuja ommellessani sain huomata, että langan kireydet täytyy katsoa aivan uusiksi, kun saumat eivät olekaan yhtä paksut kuin muiden tikkausten kohdalla.

Nyt jo valmiimpaa.
Anteeksi suttukuva.

Tämän koitoksen jälkeen voin todeta, että en enää koskaan halua ommella farkkuja. Toisaalta nyt osaan ehkä välttää pahimmat sudenkuopat farkkujen teossa, joten… ehkä joskus vielä teen jotkin farkut. Ylipäänsä joku voi pitää minua aivan kahelina, koska olisin aivan hyvin voinut ostaa Kibaa varten valmiit farkut. Olen kuitenkin sekopää, joka ei osa tyytyä asioihin. Kaikesta tuskailusta huolimatta olen ihan kohtuullisen tyytyväinen näihin farkkuihin, ja omilla mitoilla tehdyt housut ovat aina parasta paskaa.

Valmiit farkut.
(Kiba on näköjään suttukuvien projekti.)

Sitten kävikin niin, että puvun eteneminen tyssäsi pitkäksi aikaa, koska en löytänyt sopivaa kangasta Kiban takkia varten. Jippii ja silleen. Harmaata twilliä alkoi kuitenkin kertyä nurkkiin Ichijon työstämisen jäljiltä, joten tein sillä jokusen sävytyskokeilun. Jotenkin kummasti taas päädyin värjäämään kankaat. Jotenkin myös tuntui todella typerältä värjätä näinkin tavanomaisen värisiä kankaita. Sen ansiosta kuitenkin pääsin loppusyksystä jatkamaan tätä pukua ihan kunnon tohinalla.

Testitilkut.
Alkuun oli ihan liian tummaa.

Lopulliset värjäilyt.
Viimeiset testitilkut, 5II A & B, alkuperäinen harmaa ja alla lopullinen värjätty kangas.

Välttääkseni samoja haasteita kuin, mitä koin farkkujen kanssa, sekä erästä toista tulevaisuuden pukua ajatellen, päädyin tekemään takista koeversion. Koeversiossa mallasin lähinnä takin pituutta, olkasauman linjaa ja taskujen paikkoja. Farkuissa mallailin takataskut paikalleen vasta sitten, kun housut olivat lähes kasassa, mikä oli VIRHE. Niin paljon jouduin säätämään kohdistamisen kanssa, jotta taskut tulivat ommelluksi symmetrisesti. Koeversion avulla pystyin suoraan merkkaamaan taskujen paikat kaavaan ja siitä kankaalle, mikä helpotti hommaa huomattavasti.

Hehkeä pöytäliinaproto.
Olkatoppaukset tässä myös testissä.

Takin taskut tein vinoina liivintaskuina, joihin en lopulta lisännyt mitään kiinnitystä, koska ne upposivat niin sievästi miehustaan sellaisenaan. Kiban takissa on myös jonkin moinen tasku takin toisessa hihassa. Ihan huvikseni tein tästäkin taskusta toimivan kokonaisuuden, vaikka se on niin pieni, ettei sinne oikeastaan mahdu mitään järkevää.

Näistä tuli kivat, vaikka eivät lopulta hirveän tilavat olekaan.

Hihan taskussa on piilovetoketju.

Takin kaulusta varten hankin ribbiresoria, joka toimi mielestäni hyvin. Jouduin kuitenkin purkamaan kauluksen kokonaan irti kertaalleen, kun olin saanut sen jo valmiiksi, koska olin unohtanut kaavoitusvaiheessa vähentää kauluksen ympärysmitasta joustovähennyksen. Alkuun yritin muka olla tyytyväinen siihen, miltä kaulus näytti ilman vähennystä, mutta lopulta päätin purkaa koko homman ja lyhentää kaulusta. Tämä oli ainoa oikea valinta, koska kaulaus näytti niin paljon sievemmältä, kun olin korjannut sen.

Hyi! Rumaa poimuttumista!

Paljon parempi!

Samoin kuin vaarinpaidassa takin helmaresori tuotti minulle päänvaivaa. Kovasti olisin halunnut tehdä resorin ihan oikeasta resorikankaasta. Harkitsin jopa sitä, että surutta teen resorin samasta mustasta ribistä kuin kauluksen, vaikka se ei olisikaan reffin mukaista. Jotenkin sain kuitenkin itseni kokeilemaan jotain aivan typerää, mikä lopulta toimi oikein mainiosti. Kuten vaarinpaidassa ompelin siis takkikankaasta pitkän tuubin, jonka sisälle kiinnitin leveän kuminauhan, ja ompelin tämän väkerryksen poimutettuna takin helmaan. Olin niin kovin yllättynyt, että tämä toimi. (Todellisuudessa siis tein ensin takin helmaresorin ja vasta tämän jälkeen vaarinpaidan.)

Ihme pötkylä, joka piti muuten kiinnittää miehustan etukappaleelle myös kulmasaumalla.
Vähän jännitti.

Takin kanssa kävi myös sillä tavalla hassusti, että kangas meinasi loppua kesken. Kaikki mahdolliset siivut menivät käyttöön ja ne osat, jotka eivät olleet näkyvillä, korvasin sävyttämättömällä kankaalla. Taskupussien toinen puoli esimerkiksi syntyi Ichijon kangasjämistä. Lisäksi vetoketjun tuuliläppä on takin alahelmasta leikatusta kaitaleesta, joka riitti juuri ja juuri.

Kaikesta yritin säästää.

Tuuliläppä piti ommella alavaraankin viivoittimen kanssa, koska kangas ei riittänyt 2cm saumanvaraan. 

Valitettavasti myös takin hiharesorien kanssa jouduin säätämään aivan liikaa. Alkuun resorit olivat liian pitkät. Korjattuani niiden pituudet ne kuitenkin menettivät napakkuutensa, mikä oli oma ongelmansa. Jouduin siis purkamaan ja korjailemaan myös hiharesoreita jokusen kerran. Koska takki on kokonaan vuoritettu, jouduin aina välissä kääntämään koko kakan nurinkurin ympäri. Tämä sinänsä ei ole kuin vain työlästä hommaa, mutta valitettavasti kärsin käsien sairaudesta, minkä vuoksi kynsinauhani usein vuotavat verta. Tämä puolestaan johti siihen, että kääntäessäni takkia nurin ja takaisin onnistuin huomaamattani sotkemaan takin verellä. Kyse on onneksi jokusesta pisarasta siellä täällä, mutta vähän meinasi vituttaa, kun huomasin asian.

On tämä saatana työmaa.

Blööd.

Säätö ja korjailu oli todellakin vaivan arvoista, koska olen nyt hyvin tyytyväinen Kiban takkiin. Veritahratkin sulatan, kun mietin, että ne ovat tavallaan ihan hahmouskottavia. Harkitsen jopa tekeväni ihan käyttötakin samoilla kaavoilla, mutta tietenkin ihan eri värisenä. Yksinkertaisuudestaan huolimatta pääsin hifistelemään takin kanssa muun muassa kaikkien taskujen osalta, minkä koin todella mielekkääksi. Oli myös kiva huomata, että höpsötkin ideat voivat toimia kuten helmaresorin kanssa kävi.

Muuten valmis takki, mutta kauluksesta puuttuu ihme lärpäke.

Sitten siirrymmekin Kiban peruukkiin, joka oli oma seikkailunsa.

Halusin testata Kiban peruukissa liimatun hiusrajan tekemistä. En ole koskaan aikaisemmin moista joutunut tai päässyt tekemään, joten nyt koin tilaisuuteni tulleen. Pohjaperuukkina minulla oli CosCraftin Ash värissä Matt Dark Brown. Ostin lisäksi myös lisäkuitua juurikin tuon hiusrajan luomiseksi. Olen kohdannut niin paljon ohjeita ja videoita tämän tekniikan osalta, joten tiesin myös varautua tarkoituksenmukaisilla liimoilla.

CosCraft; Ash - Matt Dark Brown

Liimoja.
Ostin myös tuollaisen silikoonisen meikkisiveltimen liiman levitykseen.

Peruukin työstäminen lähti siitä, että föönasin peruukin otsan kuidut taipumaan taaksepäin. Tämän jälkeen lisäsin peruukkiin otsalle palan kangasta, jonka leikkasin haluttuun hiusrajan muotoon. Käytin tähän Kiban takin vuorikankaan jämiä, koska se sattui olemaan ruskeaa ja ohutta. Ensin liimasin kankaan kiinni peruukin etureunaan, ja tämän jälkeen vielä ompelin sen kunnolla kiinni käsin. Tämän pohjaan päälle lähdin sitten rakentamaan hiusrajaa ohuista liimatuista hiussuortuvista. Liimaukseen käytin pääasiassa UHU:n liimaa, koska se näkyi ja kiilsi kuivuttuaan vähiten, mutta joitain kohtia vahvistin muilla liimoilla. Lopuksi saksin sievästi hiusrajan vielä viimeiseen muotoonsa ja liimasin koko homman peruukin sisäpuolelta. Vähän jännitti, mitä tästä tulee, kun en ollut päässyt välisovittamaan peruukkia missään vaiheessa.

Hiusrajan eteneminen.

Valmiin hiusrajan sovitus.
Oli hehkeä olo.

Kun hiusraja oli kunnossa, pääsin muuten muokkaamaan peruukkia. Halusin peruukista mahdollisimman luonnollisen ja teksturoidun. Ohensin ja kerrostin peruukkia todella paljon, minkä lisäksi kiharsin kuituja muotoiluraudalla suuntaan jos toiseen. Kiban hiuksista ei kovin ota selvää, että mikä suortuva sojottaa mistäkin kohtaa päätä, joten lähdin hakemaan todella rikottua muotoa. Harmikseni sain huomata, että alkuperäisen peruukin kuitujen mitta ei tähän malliin ollutkaan täysin sopiva. Peruukki jäi takaa hieman liian lyhyeksi, mutta onneksi minulla oli rutkasti lisäkuitua, jota lisäsin peruukkiin tuomaan hiuksille lisää pituutta.

Valmis peruukki ja ensimmäinen meikkitesti ilman piilareita.

Aluksi olin aivan kauhuissani siitä, että olen pilannut koko peruukin, ja epäilin itseäni jopa silloin, kun lisäsin peruukkiin kuituja viime metreillä. Koko hässäkkä vain näytti päässäni aivan valtavalta. Kiharsin ja muutenkin muotoilin pehkoa epätoivoisesti, kunnes tein lopulta meikkitestin ja sovitin koko pukua päälle. Sain ilokseni yllättyä siitä, miten hyvältä peruukki näytti puvun ja meikin kanssa! Tuossa kohtaa sain kokea jonkin ihan uskomattoman onnistumisen kokemuksen, koska en varmasti ikinä ole onnistunut samalla tavalla muokkaamaan peruukkia. Animen painovoimaa uhmaavat piikkipatsaat ovat ihan tuttua kauraa, mutta luonnolliset ja teksturoidut kampaukset olen kokenut todella vaikeiksi. Kiban peruukista tuli kuitenkin lopulta todella toimiva!

Siis kattokaa tätä naamaa!

Tietenkin yksi mielenkiintoisimmista osista minun kannaltani tässä puvussa oli jäbän meikki. Kaunis poika on kaunis poika, joten sain heittäytyä villiksi (tavallaan). En yleensä ihan näin rajusti ole tehnyt varjostuksia mitään hahmoa varten, mutta jotenkin ne sopivat Kiballe. Käytin myös kasvoteippejä, joista on tulossa näköjään jokin vakio juttu minulle. Pohdiskelin ja mallailin meikkitestissä myös tekoripsiä, mutta niiden kanssa maski oli hieman liian överi. Sain kuitenkin Kibasta hyvän tekosyyn ostaa testiin uuden ripsivärin, joka osoittautui oikein hyväksi ostokseksi. Kyseessä oli siis BBIAn Never Die Mascara. Tämä pysyi siistinä koko päivän ja toi ripsiin kivasti pituutta.

Ja vielä lopullinen Frostin naama piilareilla.

Vielä loppuun voisin mainita Kiban piilolinsseistä. Niitä tuli etsittyä jonkin aikaa, ja Frostissa moni kyseli niiden nimeä ja mallia. Tilasin linssit Pinky Paradiselta ja ne ovat Uris Papillon -linssit värissä sininen (Blue). Itse tykkään linssien tietynlaisesta luonnollisuudesta, joten tilasin samaa mallia myös toisen väriset linssit muita pukuja varten.

Piilarit ja päivän kestänyt meikki.
On hyvä ripsari!

Tämä projekti taas opetti sen, että rakastan sitä, kun saan panostaa pukuihin. Saan hifistellä ja tehdä teknisesti jännittäviä juttuja sekä jopa haastaa itseäni. Vaarinpaitaa lukuun ottamatta koin Kiban hyvin onnistuneeksi puvuksi. Prosessin aikana sain oikeasti korjata huonoja ratkaisuja, kuten takin kauluksen, stressaamatta siitä, milloin puvun tulee olla valmis. Myös kaikista typeryyksistä huolimatta koin, että puvun valmistus oli todella antoisaa. Sain myös niin hurmaavia reaktioita ja ihania kehuja tästä puvusta sekä netissä että Frostissa livenä, että en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Tämä hahmo ilmeisesti osui tosi monella johonkin nostalgiatunteisiin.

Tämän kummempia kuvia ei vielä valmiista pojasta ole.

Tällaisia pitkään mukana roikkuneita pukusuunnitelmia on sen verran pyöritellyt päässään, että suunnitelmat ja odotukset ovat hyvin jalostuneita. Lopputuloksen, mutta myös itse prosessin, ansiosta, koin onnistuneeni Kiban suhteen. Siksi Kiba saattaa olla tässä hetkessä se puku, johon olen eniten tyytyväinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi näyttävin tai vaativin puku, jonka olen tehnyt. Virheitä ja epäkohtia siitä varmasti löytyy, mutta teknisesti olen päässyt siinä kikkailemaan monella tapaa. Tietenkin yksi tärkeimmistä seikoissa tässä puvussa on se, että siinä oli mukava olla ja tunsin sen omakseni tavalla, jota en odottanut.

Fukka kiittää!

PS: En tiedä, miten tulevat puvut lähtevät etenemään, koska prrrrrrrrrrrrrrr. Yhtä aikaa haluaisin aloittaa kaikki maailman puvut, mutta valitettavasti joudun hieman jarruttelemaan, koska elämässä sattuu ja tapahtuu nyt monenlaista.

Hiljaa hyvä tulee

Momoi!

Yritän nyt päivittää ennen Traconia, vaikka varsinaisesti asia ei Traconiin enää liitykään. Linkin jälkeen piti miettiä, että mille alan seuraavaksi. Hyvin fiilispohjalta lähdin miettimään, että mikä puku voisi olla seuraavana vuorossa. Aluksi pohdin, josko olisin ehtinyt tehdä kesän aikana Traconiin jonkin uuden puvun. Lopulta kuitenkin mutkia osui matkalle taas jos jonkin verran, joten näillä näkymin Traconiin ei ole tulossa mitään uutta.

Jujutsu Kaisen on ollut kohtuullisen viihdyttävä sarja ja, vaikka joidenkin hahmojen ulkonäkö häiritsee minua suuresti (Megumi, mikä sulla on hätänä?), olen pyöritellyt siitä useampaa hahmoa pukulistallani. Yuji, Nobara, Gojo ja Sukuna ovat käyneet mielessä vähän eri syistä, mutta näin lyhyellä aikataululla ajattelin, että ehtisin toteuttaa hyvin Nobaran. Lisäksi ihan tykkään Nobaran uniformun ulkonäöstä, kun taas molemmilla pojilla siinä on kaikennäköistä pöljää meneillään.

Kugisaki Nobara

Lähdin tietenkin siitä liikkeelle, että tilasin Nobaralle peruukin. Jo hetken aikaa olen tiiraillut Coscraftin irrallisia skin top -osia, joilla on mahdollista luoda muun muassa jakaus peruukkiin. Ajattelin, että Nobara voisi olla hyvä projekti kokeilla moista, joten tilasin myös skin topin jakausta varten. Asioiden liimaaminen peruukkeihin ahdistaa edelleen, joten saa nähdä, miten tämän kanssa edetään. Kaikki ohjeet nimittäin ohjaavat liimaamaan jakauksen paikalleen.

Coscraftin Yoji värissä Ginger

Skin top -osa myös värissä Ginger

Peruukin jälkeen lähdinkin metsästämään kangasta. Vaihteeksi lupasin itselleni, että en rupea värjäämään kangasta. Nobaran kohdalla tavoitteena oli myös löytää mahdollisesti jokin keinokuituinen satiinikangas, koska uniformuissa on jännittävä kiilto, jota halusin tavoitella. Kiersin paikalliset kangaskaupat läpi ilman onnea, minkä jälkeen selasin useita nettimyyjiä läpi sopivan kankaan toivossa. Lopulta totesin, että aika ei tule riittämään, jos minun pitää alkaa tilaamaan näytetilkkuja maailmalta. Tästä syystä Nobara pääsikin odottamaan vuoroaan, kunnes löytäisin sopivan kankaan.

Jälleen olin siis pohtimassa sitä, että mitä sitä ihminen tekisi.

Mashiro Ichijo

Monta vuotta olen suunnitellut tekeväni erään lempimangani, After School Nightmare, päähahmon Mashiro Ichijon. Aikanaan olen metsästänyt Ichijolle sopivaa peruukkiakin kissojen ja koirien kanssa (tämä siis aikana, jolloin Ebay oli pääasiallinen paikkani ostaa peruukkeja). Monen hutiostoksen jälkeen vuonna 2017 käsiini päätyi peruukki, jonka kelpuutin sekä värin että mallin puolesta Ichijolle.

Kuva on vuodelta 2017. En ole oikeasti jaksanut vielä kaivaa peruukkia esiin.

Tämän pidemmälle ei kuitenkaan puvun kanssa edetty, koska ajatuksenani oli (ja on edelleen), että tekisin Ichijolle sekä tyttöjen että poikien koulupuvun. Hahmo tosiaan käyttää molempia koulupukuja sarjan aikana ja tämä on merkittävä osa myös sarjan juonta. Kahden koulupuvun tekeminen ei kuitenkaan ole ollut mikään pikkuruinen väliprojekti, varsinkin kuin poikien koulupuku on bleiserimallinen ja siihen kuuluu myös liivi. Sopivaa saumaa tälle projektille ei ole vuosien aikana tullut vastaan. Nyt kuitenkin päätin ryhtyä todella viemään tätä eteenpäin.

Tähän ei nyt kuitenkaan riitä into.

Alkujaan ajatus oli, että tekisin molemmat versiot samaan tapahtumaan ja käyttäisin niitä eri päivinä. Tähän hätään en kuitenkaan ajatellut tekeväni kuin vain toisen koulupuvun. Olen edelleen vihainen Tamakin epäonnistuneelle takille, joten poikien koulupuku sai jäädä tulevaisuuteen. Tein kuitenkin alustavia laskelmia paljonko tarvitsisin kangasta molempiin koulupukuihin, koska tarkoituksenani on käyttää molemmissa samaa kangasta. Hieman hirvitti, kun sain loppusumman eteeni. Päädyin lopulta siihen, että teen nyt vain tyttöjen koulupuvun ja poikien koulupuku sai jäädä odottamaan. Tästä syystä päätin myös, että en aio värjätä kangasta.

Ja koska kyse on mangasta, värit tietenkin vaihtelevat kuvasta toiseen. Lisää syitä olla värjäämättä hyvällä omallatunnolla.

Muutamasta syystä, aloitin puvun valmistamisen Ichijon solmiosta. Aikanaan olen tehnyt yhden puolikkaan solmion Senjougaharaa varten, joten perusidea oli minulle tuttu. En kuitenkaan koskaan piirtänyt Senjougaharalle kokonaisen solmion kaavoja, joten jouduin hieman etsimään tietoa niiden tekemiseen. Lopulta löysin Google-sedän avustuksella käyttötarkoitukseeni sopivan kaavan täältä. Hieman muokkasin solmion mittasuhteita vastaamaan paremmin haluamaani kokoa. Ohjeen kaava on hyvin leveä, mutta aivan niin leveää solmiota ei ollut tarkoitus tehdä.

Aina yhtä kivaa arvioida kangasmenekkiä, kun kaavat asetellaan vinoon langansuuntaan.
Tämä oli onneksi yksinkertaisimmasta päästä.

Ostin solmiokankaan ennen kaavojen piirtämistä ja sain taas muistutuksen, miksi niin ei kannata tehdä. Onneksi kangasta oli liikaa eikä liian vähän. Olin hyvin iloinen, kun pääsin ompelemaan taas kulmasauman, vaikka vain yhden sellaisen. En tiedä, mikä intohimo japanilaisilla on tähän v:n malliseen koristekuvioon solmioissa, koska Senjougaharan solmiossa oli saman moinen. En tiedä nähneeni moista myynnissä olevissa solmioissa koskaan enkä niitä ommelleena usko, että se on todellisuudessa solmion valmistuksen kannalta mitenkään järkevä yksityiskohta. Toisin sanottuna: Nyt on jännä.

Sitä hyvää.

Tein solmion sisävahvikkeen samasta kankaasta kuin muutkin osat, mutta tuin sisävahvikkeen tukikankaalla. Kärkien varjopalat ompelin tavallisesti pussiin, mutta tutkailtuani omissa kaapeissani luuraavia solmioita, huomasin, että niiden kiinnittämisen olisi voinut tehdä siistimminkin. Nyt mentiin tällä. Kun olin saanut solmion valmiiksi totesin, että se olisi voinut olla hitusen lyhyempi, mutta en jaksanut enää lähteä korjaamaan asiaa. Solmioiden valmistaminen ei sinänsä ole mitenkään hirveän vaikeaa, mutta käsin ompelu tekee siitä työlästä.

Meidän taloudessa ei mitään rumia englantilaisia kravattisolmuja sitten suvaita!

Solmio oli tosiaan tällainen pieni ”teen, kun en muuta vielä pysty tekemään” -aloitus, koska kangasongelmia oli tämänkin puvun kanssa. Ichijolle löytyi käypä kangas kohtuu helposti. Vähän arvoin väriä, mutta totesin, että koska lähteenä on manga, (jota kukaan ei tiedä,) voin ottaa omia vapauksiani värien suhteen. Valitsin kankaan myös sillä ajatuksella, että voin ostaa sitä lisää poikien uniformua varten mahdollisesti myös tulevaisuudessa. Tämä oli ihan hyvä idea, koska tein typerän virheen, kun laskin kankaan menekkiä.

Uusin etappimme tässä saagassa.

Tässä kohtaa vääristän hieman aikajanaa, koska se on tarinan kannalta oleellista. Viimeisimmät vekkihameet, jotka olen tehnyt ovat täysin kaavoitettuja. En ole koskaan tykännyt siitä, miltä tavanomaisella ”cosplay-metodilla” valmistettu vekkihame näyttää päälläni, joten aina Kanamesta lähtien olen toteuttanut vekkihameet kaavoittamalla. Hameen leveys kankaalla on aina lähestulkoon sama, vaikka laskosten koko muuttuisikin, joten käytin vanhaa kaavaa apuna kankaan menekin laskemiseen. En kuitenkaan tuossa hetkessä muistanut sitä, että piirtämiäni kaavan kappaleita on vain kaksi, mutta kankaina osia tarvitaan yhteensä neljä… Eli ostin kangasta puolikkaan hameen verran liian vähän. Hyvä minä.

Tämä siis johti siihen, että minun piti ostaa kangasta lisää. Hauska juttu tässä kohtaa puolestaan oli se, että olin itse ostanut kyseisen kankaan loppuun kangaskaupasta. Heh. Sillä aikaa, kun odottelin kangasta saapuvaksi lisää, ompelin solmiota ja lopulta myös paitaa. Toivoin myös, että kangaserien väriero ei olisi mikään hillitön. (Ei onneksi ollut.)

Mallailin asioita tämän oudon säkin päälle.

Paita ei kuitenkaan hirveästi ole minua inspiroinut, koska sen kanssa on ollut hieman istuvuusongelmia. Vihaan istuvuusongelmia, koska niiden korjaamiseen pitäisi olla kaksi ihmistä; se, jolle sovitetaan, ja se, joka neulaa ja merkitsee sovitusmuutokset. Lisäksi halusin saada hameen valmiiksi ennen kuin teen varsinaiset sisäänotot paitaan. Nyt hame on kuitenkin loppusuoralla, joten kohta pitäisi keskittyä taas paitaan. Toinen hiha on jo sentään paikallaan.

Suurin piirtein tässä ollaan tällä hetkellä.
Siis hyi yök.

Paidan rinnukseen kuuluu koulun tunnus, jonka toteuttamista olen saanut taas pohtia vuosia. Tämä kertoo kai jostain kehityskaaresta, koska aikanaan tuskailin sitä, kuinka voisin siististi painaa kuvion kangasmaaleilla, jossain vaiheessa ajatus oli, että tulostaisin sen silitettävälle siirtokalvolle, mutta lopulta päätin kirjoa sen.

Jännän äärellä.

Merkissä on sen verran yksityiskohtia, että päätin testata uutta silitettävää jäljennyskynää kuvan siirtämiseen kankaalle. Koska en äkkiseltään löytänyt hyvää kuvaa tunnuksesta netistä, otin siitä kuvan mangan sivulta. Heitin kuvan Photoshoppiin, korjasin sen muodon symmetriseksi, lisäsin siihen vähän jopa väriä ja tulostin tavalliselle paperille. Jäljensin kuvan paperin toiselle puolelle (peilikuvana) uudella ihmekynällä, minkä jälkeen silitin kuvan kankaalle. Silitetyn kuvan pitäisi peseytyä pois, mutta en saanut testipalaani täysin puhtaaksi, vaikka käytin hitusen jopa pesuainetta. Päätin silti kokeilla tätä, koska kirjailujen alta peseytymätön jälki tuskin tulee näkymään hirvesti mihinkään.

Tämä on ollut kyllä tosi kivaa.

Itse kirjailussa lähdin myös kokeilemaan pistoja, joita harvemmin olen päässyt käyttämään. Muun muassa kehykset tehtiin ketjupistoilla ja varsipistoilla. Vaikka laakapisto on tässä vaiheessa hyvin tuttu ja käytetty pisto omassa repertuaarissa, oli kiva kokeilla sitäkin eri määrällä säikeitä. Keltaiset ”tähkät” on kirjottu kahdella säikeellä, mutta lintuhäkin harmaa vain yhdellä säikeellä. Kuva on nyt vielä todella kesken, mutta tarkoitus olisi käyttää siinä vielä ainakin solmupistoa uudempana pistona. Tämä on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kirjontaa kuin, mitä olen päässyt harrastamaan Laudnan kanssa.

Tärkeitä!

Mangan tarinaan kuuluu oleellisena rekvisiittana kaulakoru, joka muodostuu kolmesta valtavasta helmestä. Olen halunnut päästä tekemään tuon kaulakorun jo niin monta vuotta, joten olin hyvin innoissani, kun pääsin aloittamaan sen. Helmet ovat niin kookkaat, että ne oli pakko tehdä jostain kevyestä materiaalista. Lähdinkin metsästämään sopivia styrox-palloja, mutta koska tästä kaupungista puuttuu kunnollinen askarteluliike, niitä ei tuntunut löytyvän sitten mistään. Tilaushommiksi siis. Selasin niin monen askartelukaupan nettisivut läpi löytääkseni 60mm styrox-palloja, mutta joka paikasta ne tuntuivat olevan loppu (plus muutamalle hassulle pallolle olisi mätkähtänyt hillittömät toimituskulut…). Onnekseni lähipiirissä reissattiin Helsinkiin ja takaisin, joten sain pallot postikuluitta lopulta Hobby Pointista.

Murha

Puhkaisin palloihin läpimenevän reiän varrastikuilla, jotta saan pujotettua ne kaulanauhaan. Pallot saivat myös jäädä tikkujen päähän nököttämään gessoamista varten. Gessosin pallot kuuteen kertaan, jotta saisin styrox-tekstuurin piiloon. Gessoamisen jälkeen hioin pallot sileiksi.

Yllä gessottu, alla gessottu ja hiottu.

Hionnan lisäksi paikkailin hieman seivästyksen jälkiä ja muutenkin vahvistin reikien kestävyyttä worblalla. Kiinnitin myös pienet metallirenkaat worblalla keskimmäiseksi tulevaan palloon, johon kaulanauha varsinaisesti kiinnittyy. Yritin olla kovin varomainen kuumentaessani worblaa, jotten pilaisi gessottua ja hiottua pintaa, mutta yhden helmen kohdalla meni vähän metsään.

Vahinkonänni

Kuumentuminen nosti siis styrox-tekstuurin gesson alta esiin, mutta onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, koska uusi lempiasiani, Helmi Kalustekitti, hoiti homman kotiin. Kittasin siis worblan ja sitä ympäröivän alueen kalustekitillä, hioin sileäksi ja niin saatiin pinnasta taas siisti.

Anteeksi, näiden kuvien tarkennus oli jossain ihan metsässä.

Seuraavana vaiheena olikin sitten helmien maalaus. Alkuun suunnittelin, että olisin maalannut helmet jollain vaalealla efektikynsilakalla. Minulla oli jo tietty lakka mielessänikin, mutta ilmeisesti sen valmistus on lopetettu, joten en saanut sitä enää käsiini. Muita kelpuutettavia ja kohtuuhintaisia kynsilakkoja ei tullut pienellä etsinnällä vastaan, joten päätin suosiolla tyytyä akryylimaaleihin.

Maalasin palloihin pohjamaalin ohennetulla valkoisella maalilla. Tämän jälkeen heittäydyin taas kokeilumielelle. Sekoitin mica-jauhetta ja vesiohenteista lakkaa, josko saisin niistä vähän jotain ”värillistä kiiltoefektiä” pallojen pintaan. Tämä oli täysin fiasko; mica-jauhe vain värjäsi lakan eikä sen kimalle näkynyt lakkapinnasta ollenkaan. Halusin kuitenkin pallojen pintaan edes jotain muuta kuin ihan perusvalkoisen, joten sekoitin hitusen mica-jauhetta valkoisen akryylimaalin joukkoon ja maalasin tällä tavoin pienesti sävytetyn pintamaalin palloihin.

Vas. sävytetty, oik. pelkkä valkoinen
Sävyero on päätähuimaava.

En kuitenkaan suosittele tätä metodia, koska mica-jauhe jäi osittain pieniksi hippusiksi maalin sekaan, vaikka kuinka hurjasti yritin sitä sekoittaa, ja maalatessa nuo hippuset hajosivat pallojen pintaan tehden tummempia raitoja. Tämä taas teki maalista ruman ja epätasaisen, joten päädyin maalaamaan pallot vielä läpikuultavalla metallinhohtoisella helmiäismaalilla. Helmiäismaali oli kiva ja toimiva lisäys, koska nyt pallot kiiltävät edes jonkin verran niin kuin halusinkin, vaikka ihan väriä vaihtavaa kiiltoefektiä en lopulta saanutkaan. Pallot tarvitsevat vielä lakkauksen, minkä jälkeen pääsen kokoamaan koko höskän.

Niin, onhan se hyvä tässä vaiheessa muistaa, että maalikerroksille olisi myös voinut tehdä kevyen välihionnan, jotta siveltimen rannut eivät olisi olleet niin selkeät.

Tässä tällä kertaa anti siitä, mitä olen puuhaillut. En jaksa ottaa mitään viimehetken spurttia Ichijon kanssa, jotta saisin sen valmiiksi Traconiin. Yhtenä syynä on se, että haluan tehdä vaatteista oikeasti sellaiset, joissa on kiva olla, ja toisena syynä se, että haluan tehdä Ichijolle myös aseet. Aseita ei kovinkaan paljon mangassa näy, mutta itse pidän niistä kovasti, joten yritän saada ne myös tehtyä. Ja sen verran voin myös vielä hehkuttaa, että löysin Nobaralle vihdoin kankaan ja neidin kaavoitus on jo aloitettu!

Mood

Fukka kiittää!

PS: On ollut ihan superkiva käydä kuvailemassa pukuja viime aikoina. Jospa sitä joskus saisi niitä kuvia myös julkaistua. Kjeh.