Punapäät ei pääse taivaaseen

Hei voi, oi voi!

Niin tuota… Kirjoitan nyt lähes puoli vuotta vanhoista kommelluksista, joten voi olla, että osa asiasta on jo lipsahtanut mielestä. Aluksi ajattelin, että ymppään Jujutsu Kaisen -asioita samaan merkintään, koska same same but different. Sekoiltuani kuitenkin Bloggerin kanssa vain Nobaran osuuden puolesta, tajusin, että yhteisestä merkinnästä olisi tullut aivan liian pitkä. Hoidetaan nyt siis Nobara ensin pois alta, ja sitten voin hyvillä mielin julkaista Gojon merkinnän ensi kuun puolella.

Sekä Nobara että Gojo ovat hyvin vaatepainotteisia pukuja, ja Nobaran vasara on jo saanut oman merkintänsä, joten luvassa paljon vaateasiaa. Olen varmasti tietyllä tavalla itse sokea sille, millaiset asiat ovat kiinnostavaa luettavaa ompeluun painottuvissa puvuissa. Yritän nyt kuitenkin tehdä pieniä nostoja molempien pukujen osalta niistä ratkaisuista ja työvaiheista, jotka eivät ehkä ole niin itsestään selviä. Luvassa myös vähän peruukeista ja napeista, minkä vuoksi voin aloittaa siitä, mihin viimeksi jäätiin; Nobaran peruukista.

Tähän jäimme viime kaudella.

Minulla oli siis pohjana tavanomainen peruukki, jossa ”jakaus” on lähinnä pieni pyörre päälaella. Halusin testata ensimmäistä kertaa tällaista irto-skin-toppia, jolla voi luoda peruukkiin jakauksen mihin haluaa. Voin nyt raportoida, että tämä on oikein toimiva ratkaisu.

Päättelin jopa kaikki kuiturivit ompelemalla ja liimaamalla.
I have trust issues.

En halunnut jättää jakauksen alle yhtään ylimääräistä täytettä, joten poistin sen kokoiselta alueelta kuitunauhat kokonaan. Yritin myös föönata jakausaluetta ympäröivät hiukset mahdollisimman tasaisesti haluttuun suuntaan jo ennen irtopalan kiinnitystä. Kaiken tämän jälkeen esikiinnitin jakauksen peruukin verkkorakenteeseen liimaamalla. Liimauksen jälkeen kuitenkin vielä ompelin irtopalan verkkoon kiinni, koska luottamussuhteeni liimaan on hyvin oikkuileva. Lopuksi, ennen peruukin varsinaista leikkuuta, föönasin upouuden jakauksen kohdilleen.

Vaikka työn puolesta näen jonkin verran tikkejä ja hakasia ihan oikeiden ihmisten päässä, oli tämä silti jotenkin karu näky.

Peruukin leikkaaminen osoittautui lopulta hieman haasteelliseksi. Harvemmin olen joutunut leikkaamaan tämän tyylistä jokseenkin luonnollista, mutta aika suoraviivaista, polkkatukkaa. Etenkin niskan siistimisen osalta olin kiipelissä, koska oma pääni ja peruukkipäät eivät ole täysin yksi yhteen. Päädyinkin kääntymään sen ihmisen puoleen, johon luotan eniten oman pääni ja saksien kanssa, eli meidän äitin. Minä hoidin itse peruukin etuosan ja sivut, mutta äiti leikkasi niskan sopivaksi, kun peruukki oli minulla päässä.

Siellä jakaus ja oikein siisti suora polkka.

Taisin jo jossain aikaisemmin mainita siitä, miten olin pitkään arponut Nobaran peruukin väriä. Välillä Nobaran hiukset ovat enemmän ruskeat kuin oranssit, joten vähän sai taas pallotella. Mangan värikuvissa kuitenkin Nobaran hiukset ova lähes aina selkeästi oranssit, joten päädyin lopulta CosCraftin Ginger-sävyyn. Kun peruukki saapui olin kuitenkin hyvin järkyttynyt, ja peruukkia työstäessäni jatkuvasti mietin uuden peruukin tilaamista, koska oranssin sävy oli mielestäni niin älyttömän räikeä. Kuitenkin, kun ensimmäistä kertaa puin Nobaran päälleni meikkeineen päivineen, olin todella tyytyväinen peruukin värivalintaan. Kaikin puolin pidän tästä peruukista kovasti; se on hahmonäköinen, leikkaus onnistui lopulta hyvin (kiitos äiti) ja se on conikäytännöllinen lyhyt peruukki.

Oikein kiva väri. Vähän jopa harkitsin oman pään värjäämistä.

Nobaran hameen valmistuksesta ei ole oikeastaan kuvia ollenkaan. Kaikki kuvat ovat vain valmiista hameesta, koska taisin vain unohtaa kuvata vaiheita. Animessa, markkinointikuvissa yms. Nobaran hameen malli vaihtelee melko rajustikin, joten vähän tuskailin sen kanssa. Lopulta päädyin kuosittelemaan hameeseen kaksi laatikkolaskosta eteen ja taakse. Joissain kuvissa näyttäisi siltä, että myös hameen sivuilla on omat laskokset, mutta en lopulta jaksanut pähkäillä niiden kuosittelua. Reffissä Nobaran hameessa on selkeästi myös korotettu vyötärö, mutta koska olen selän mitasta vajaa yksilö, päätin ”pudottaa” vyötäröä vähän alemmas.

Yksinkertainen on paras.

Nobaran jakussa käytin osittain samaa kaavaa kuin Ichijon paidassa. Olikin lopulta onni, että tein Ichijon ennen Nobaraa, koska pystyin korjaamaan ongelmia, joita mm. hihan kaavassa oli ilmennyt. Nobaran jakku oli siitä kiva tehdä, että siihen ei juurikaan tarvinnut sovitusvaiheessa tehdä muutoksia. Saatoin hieman kaventaa takkia sivusaumoista, mutta muutoin takin valmistus oli hyvin suoraviivaista.

Hyvin suorat miehustakappaleet.
Tässä myös näytillä jakun tukeminen tukikankailla.

Siitä on kuitenkin hetki, kun olen vuorittanut jakun tai takin ”oikeaoppisesti”. Vuorittaminen itsessään on selvää kauraa ja parasta kakkea, mutta olen syystä jos toisesta ommellut nyt jo useamman vuoritetun takin helman tavanomaisesta poikkeavalla tyylillä. Nyt kuitenkin halusin varta vasten tehdä helman tällä ns. oikealla tavalla, joka oli päässyt jo osittain unohtumaan.

Missähän vaiheessa olen tämän tyylin ottanut omakseni, ja miksi?
Mallina siis Tamakin takki.

Nobaran takin vuori sisältä ja ulkoa.
Näin tämä on minulle opetettu, mutta on kyllä usein kunnon trust the process -kamaa koko homma.

Molemmat tavat ovat siis aivan toimivia, mutta tämä ”oikeaoppinen” tapa on se, joka minulle on opetettu koulussa, ja tämä toinen on sovellettu ja matkittu jostain matkan varrelta. Tämä koulussa oppimani tapa jättää kuitenkin vuorille enemmän liikkumavaraa eikä siksi niin suurella todennäköisyydellä lähde vetämään käytössä. Molempia olen nähnyt myös kaupasta ostetuissa vaatteissa. Vaatteen mallista ja muista tekijöistä riippuen tulen varmasti käyttämään molempia ratkaisuja myös tulevaisuudessa *foreshadowing*.

Joskus vielä kirjoitan siitä, kuinka on niin paljon helpompaa tehdä vaatteita, kun ei tarvitse bindata.

Niin tosiaan koska Jujutsu Kaisenissa porukan koulupuvuissa vilahtelevissa napeissa on selkeästi nähtävissä tietty kuvio, en tietenkään voinut vain ostaa joitain random nappeja. Toisin sanottuna menin sitten tekemään napit Nobaraa (ja Gojoa) varten. Ja tietenkin Nobara sattuu olemaan sarjassa se hahmo, jolla on eniten nappeja koulupuvussaan, mutta myös ainoa (ainakin minun tietääkseni), jolla on KAHDEN KOKOISIA nappeja. Mielenterveyttäni hieman suojeli se, että ihan alusta asti en sentään nappeja väsännyt, vaan ostin valmiit napit, joiden päälle väsäsin tarvitsemani.

Vaiheita mallinapin valmistuksesta.

Ostin tosiaan läjän mielestäni sopivan kokoisia ja näköisiä nappeja, joista yhdet ensin päällystin ilmakuivuvalla hartsimassalla (vas. ylä). Massan olin ostanut testiksi CosCraftiltä. Oikein jännää tavaraa; kuivuminen kestää kauan, mutta lopputulos on erittäin kestävä. Massan kuivuttua lähdin piirtämään sen päälle haluttua kuviota lyijykynällä, mikä oli todella näppärää, koska pystyin välillä myös kumittamaan hartsin pintaa. Kertaalleen myös testasin piirroksen siirtämistä paperille teipin avulla tarkistaakseni, että onko kuvio mitenkään symmetrinen (kuvassa oik. ylä). Kun kuvio oli vihdoin hyväksyttävä, peitin napin valkoisella worblalla. Juuri ja juuri näin worblasta läpi alle piirretyn kuvion, jotta pystyin jäljentämään sen worblan pintaan (pikkunappi vas. ala). Lopuksi kaiversin kuvion worblan pintaan. Väritin kaiverruksen vielä lopuksi tussilla, jotta pystyin paremmin näkemään sen (oik. ala). Näistä napeista tein sitten itselleni muotit, joiden avulla oli tarkoitus valaa tarpeeksi monta samanlaista nappia Nobaraa ja Gojoa varten.

Ensimmäiset muotit.

Päädyin kuitenkin tekemään muotit kahteen kertaan. Ensimmäiset muotit tein samasta muottisilokonista, Sillistä, jota olin käyttänyt Zeldan vyönsoljen tekemiseen. En tiedä, oliko lopulta vika itse muottisilikonissa vai tavassani tehdä muotit, mutta valaessani nappeja muotit eivät pitäneetkään muotoaan hartsin kovettuessa. Onneksi olin hankkinut toista muottisilikonia, jonka pystyin kaivamaan jemmasta hädän sattuessa.

Uudet muotit jo valukäytössä.

Uudet ja jämymmät muotit syntyivät Siligum-silikonimuottimassasta, joka oli niin nopeaa työstää, että en ehtinyt ottaa kuvia. Jouduin heittämään sitä jopa möhkäleen menemään, koska olin liian hidas. Tykästyin kuitenkin tähän massaan enemmän juurikin sen nopeuden vuoksi. Jos muistan oikein, Silli-muotin piti antaa jämähtää jopa päiviä ennen käyttöä, mutta Siligum-muotti oli käyttövalmis heti, kun se oli jämähtänyt. Varmuudeksi tungin muotit nappeineen vielä kertakäyttöisiin dippikuppeihin, jotta ne eivät leviäisi vaan pysyisivät napakoina. Nämä muotit puolestaan toimivat oikein hyvin.

Nobaran napit ennen viimeistelyä.

Valoin siis napit hartsista valmiiden nappien päälle. Jotta sain napeista kultaisia, ennen nappien valua hieroin muotteihin kynsitaitteessa käytettävää kultapulveria. Tämä toimi oikein mainiosti, eikä minun tarvittnut maalata nappeja kultaisiksi. Lisäksi toivoin, ja toivon edelleen, että tällä tavalla napit säilyttävät värinsä paremmin, vaikka saavatkin osakseen hankausta, kun nappeja avataan ja suljettaan käytössä. Valun jälkeen vielä väritin kuvion nappeihin käyttäen ensin nestemäistä patinaa, mutta koska väri jäi osittain liian hennoksi, korostin kuviota vielä akryylimaaleilla.

Anteeksi suttu nappi.

Kolme säälittävää nappia Nobaran takin etumuksessa ei todellakaan ole tosielämässä siisti ja toimiva ratkaisu (ainakaan minun päälläni), joten ompelin takkiin vielä piilonepparit nappien välille pitämään takin liepeet ärvöttämättä. Lisäksi lisäsin pikkuisen hakasen kauluksen juureen, että se pysyy nätisti kiinni. Valkoinen kaulusosa on tosiaan ommeltu takin pääntielle samalla tavalla kuin sininenkin kaulus.

Täysin en ole tyytyväinen näihin nappeihin, ja harkitsin uusien tekemistä jo Gojoa varten. Gojon kanssa tuli kuitenkin lopulta niin kiire, että en todellakaan ehtinyt tehdä yhtään uutta nappia. Kävipä jopa niin, että Gojon takin muuten valmistuttua en löytänyt mistään jemmaamiani extranappeja.

Lopulta kävin varkaissa ja nyysin yhden napin Nobaran takista. Oho. Ja tietenkin löysin napit heti palattuani Traconista :P

Paita ennen käsittelyä ja sen jälkeen.

En todellakaan jaksanut lähteä tekemään Nobaralle valkoista alupaitaa aivan tyhjästä, koska paidasta näkyy vähän hihansuuta ja vähän miehustaa takin ja hameen alta. Päätin ostaa halvan miesten kauluspaidan (tähän tarkoitukseen sopivia miesten kauluspaitoja on huomattavasti helpompi löytää kaupasta kuin naisten), jonka modasin Nobaraa varten. Irrotin kauluksen sekä lyhensin hihoja ja helmaa. Siinäpä se.

Max. 1,5 cm saisi näkyä valkoista hihaa jakun hihan alta...

Käytössä sain kuitenkin huomata, että tämä modattu paita ei ollutkaa paras ratkaisu. Paidan hihat olivat niin leveät, että ilman kikkailua en pystynyt ihan niin paljoa niitä lyhentämään kuin olisin halunnut, ja käytössä Nobaran takin hiha ei päässytkään laskeutumaan riittävän alas. Niin reipas en ole, että lähtisin purkamaan ja säätämään paitaa uudestaan, vaan taidan päästä helpommalla, kun teen Nobaralle uuden paidan ihan itse. Se siitä oikomisesta. (Tai kokeilen pidentää takin hihaa parilla sentillä...)

Nobara on kiva puku, mutta vaatii tosiaan pientä korjailua. Korjailujen jälkeen tästä voi tulla oikein hyvä luottopuku. Paidan lisäksi haluan uusia hameen vyön, koska tämä ensimmäinen versio oli erittäin hiostava. Vasarakin valitettavasti vaatii paikkailua, koska fiksuna lapsena menin ja pudotin sen kivilattialle Nekoconissa. Nobara on myös hauska ja jännittävä hahmo, jota olisi kiva päästä jossain vaiheessa kuvaamaan. Vähän houkuttelisi tehdä olkinukke...

That's all folks, ja Fukka kiittää!

PS: Jos en olisi ruennut ymppäämään Nobaran ja Gojon sepostuksia yhteen läjään, niin tämä teksti olisi ollut ulkona jo varmaan kuukausi sitten. Kjeh. Näin käy joskus.

Hiljaa hyvä tulee

Momoi!

Yritän nyt päivittää ennen Traconia, vaikka varsinaisesti asia ei Traconiin enää liitykään. Linkin jälkeen piti miettiä, että mille alan seuraavaksi. Hyvin fiilispohjalta lähdin miettimään, että mikä puku voisi olla seuraavana vuorossa. Aluksi pohdin, josko olisin ehtinyt tehdä kesän aikana Traconiin jonkin uuden puvun. Lopulta kuitenkin mutkia osui matkalle taas jos jonkin verran, joten näillä näkymin Traconiin ei ole tulossa mitään uutta.

Jujutsu Kaisen on ollut kohtuullisen viihdyttävä sarja ja, vaikka joidenkin hahmojen ulkonäkö häiritsee minua suuresti (Megumi, mikä sulla on hätänä?), olen pyöritellyt siitä useampaa hahmoa pukulistallani. Yuji, Nobara, Gojo ja Sukuna ovat käyneet mielessä vähän eri syistä, mutta näin lyhyellä aikataululla ajattelin, että ehtisin toteuttaa hyvin Nobaran. Lisäksi ihan tykkään Nobaran uniformun ulkonäöstä, kun taas molemmilla pojilla siinä on kaikennäköistä pöljää meneillään.

Kugisaki Nobara

Lähdin tietenkin siitä liikkeelle, että tilasin Nobaralle peruukin. Jo hetken aikaa olen tiiraillut Coscraftin irrallisia skin top -osia, joilla on mahdollista luoda muun muassa jakaus peruukkiin. Ajattelin, että Nobara voisi olla hyvä projekti kokeilla moista, joten tilasin myös skin topin jakausta varten. Asioiden liimaaminen peruukkeihin ahdistaa edelleen, joten saa nähdä, miten tämän kanssa edetään. Kaikki ohjeet nimittäin ohjaavat liimaamaan jakauksen paikalleen.

Coscraftin Yoji värissä Ginger

Skin top -osa myös värissä Ginger

Peruukin jälkeen lähdinkin metsästämään kangasta. Vaihteeksi lupasin itselleni, että en rupea värjäämään kangasta. Nobaran kohdalla tavoitteena oli myös löytää mahdollisesti jokin keinokuituinen satiinikangas, koska uniformuissa on jännittävä kiilto, jota halusin tavoitella. Kiersin paikalliset kangaskaupat läpi ilman onnea, minkä jälkeen selasin useita nettimyyjiä läpi sopivan kankaan toivossa. Lopulta totesin, että aika ei tule riittämään, jos minun pitää alkaa tilaamaan näytetilkkuja maailmalta. Tästä syystä Nobara pääsikin odottamaan vuoroaan, kunnes löytäisin sopivan kankaan.

Jälleen olin siis pohtimassa sitä, että mitä sitä ihminen tekisi.

Mashiro Ichijo

Monta vuotta olen suunnitellut tekeväni erään lempimangani, After School Nightmare, päähahmon Mashiro Ichijon. Aikanaan olen metsästänyt Ichijolle sopivaa peruukkiakin kissojen ja koirien kanssa (tämä siis aikana, jolloin Ebay oli pääasiallinen paikkani ostaa peruukkeja). Monen hutiostoksen jälkeen vuonna 2017 käsiini päätyi peruukki, jonka kelpuutin sekä värin että mallin puolesta Ichijolle.

Kuva on vuodelta 2017. En ole oikeasti jaksanut vielä kaivaa peruukkia esiin.

Tämän pidemmälle ei kuitenkaan puvun kanssa edetty, koska ajatuksenani oli (ja on edelleen), että tekisin Ichijolle sekä tyttöjen että poikien koulupuvun. Hahmo tosiaan käyttää molempia koulupukuja sarjan aikana ja tämä on merkittävä osa myös sarjan juonta. Kahden koulupuvun tekeminen ei kuitenkaan ole ollut mikään pikkuruinen väliprojekti, varsinkin kuin poikien koulupuku on bleiserimallinen ja siihen kuuluu myös liivi. Sopivaa saumaa tälle projektille ei ole vuosien aikana tullut vastaan. Nyt kuitenkin päätin ryhtyä todella viemään tätä eteenpäin.

Tähän ei nyt kuitenkaan riitä into.

Alkujaan ajatus oli, että tekisin molemmat versiot samaan tapahtumaan ja käyttäisin niitä eri päivinä. Tähän hätään en kuitenkaan ajatellut tekeväni kuin vain toisen koulupuvun. Olen edelleen vihainen Tamakin epäonnistuneelle takille, joten poikien koulupuku sai jäädä tulevaisuuteen. Tein kuitenkin alustavia laskelmia paljonko tarvitsisin kangasta molempiin koulupukuihin, koska tarkoituksenani on käyttää molemmissa samaa kangasta. Hieman hirvitti, kun sain loppusumman eteeni. Päädyin lopulta siihen, että teen nyt vain tyttöjen koulupuvun ja poikien koulupuku sai jäädä odottamaan. Tästä syystä päätin myös, että en aio värjätä kangasta.

Ja koska kyse on mangasta, värit tietenkin vaihtelevat kuvasta toiseen. Lisää syitä olla värjäämättä hyvällä omallatunnolla.

Muutamasta syystä, aloitin puvun valmistamisen Ichijon solmiosta. Aikanaan olen tehnyt yhden puolikkaan solmion Senjougaharaa varten, joten perusidea oli minulle tuttu. En kuitenkaan koskaan piirtänyt Senjougaharalle kokonaisen solmion kaavoja, joten jouduin hieman etsimään tietoa niiden tekemiseen. Lopulta löysin Google-sedän avustuksella käyttötarkoitukseeni sopivan kaavan täältä. Hieman muokkasin solmion mittasuhteita vastaamaan paremmin haluamaani kokoa. Ohjeen kaava on hyvin leveä, mutta aivan niin leveää solmiota ei ollut tarkoitus tehdä.

Aina yhtä kivaa arvioida kangasmenekkiä, kun kaavat asetellaan vinoon langansuuntaan.
Tämä oli onneksi yksinkertaisimmasta päästä.

Ostin solmiokankaan ennen kaavojen piirtämistä ja sain taas muistutuksen, miksi niin ei kannata tehdä. Onneksi kangasta oli liikaa eikä liian vähän. Olin hyvin iloinen, kun pääsin ompelemaan taas kulmasauman, vaikka vain yhden sellaisen. En tiedä, mikä intohimo japanilaisilla on tähän v:n malliseen koristekuvioon solmioissa, koska Senjougaharan solmiossa oli saman moinen. En tiedä nähneeni moista myynnissä olevissa solmioissa koskaan enkä niitä ommelleena usko, että se on todellisuudessa solmion valmistuksen kannalta mitenkään järkevä yksityiskohta. Toisin sanottuna: Nyt on jännä.

Sitä hyvää.

Tein solmion sisävahvikkeen samasta kankaasta kuin muutkin osat, mutta tuin sisävahvikkeen tukikankaalla. Kärkien varjopalat ompelin tavallisesti pussiin, mutta tutkailtuani omissa kaapeissani luuraavia solmioita, huomasin, että niiden kiinnittämisen olisi voinut tehdä siistimminkin. Nyt mentiin tällä. Kun olin saanut solmion valmiiksi totesin, että se olisi voinut olla hitusen lyhyempi, mutta en jaksanut enää lähteä korjaamaan asiaa. Solmioiden valmistaminen ei sinänsä ole mitenkään hirveän vaikeaa, mutta käsin ompelu tekee siitä työlästä.

Meidän taloudessa ei mitään rumia englantilaisia kravattisolmuja sitten suvaita!

Solmio oli tosiaan tällainen pieni ”teen, kun en muuta vielä pysty tekemään” -aloitus, koska kangasongelmia oli tämänkin puvun kanssa. Ichijolle löytyi käypä kangas kohtuu helposti. Vähän arvoin väriä, mutta totesin, että koska lähteenä on manga, (jota kukaan ei tiedä,) voin ottaa omia vapauksiani värien suhteen. Valitsin kankaan myös sillä ajatuksella, että voin ostaa sitä lisää poikien uniformua varten mahdollisesti myös tulevaisuudessa. Tämä oli ihan hyvä idea, koska tein typerän virheen, kun laskin kankaan menekkiä.

Uusin etappimme tässä saagassa.

Tässä kohtaa vääristän hieman aikajanaa, koska se on tarinan kannalta oleellista. Viimeisimmät vekkihameet, jotka olen tehnyt ovat täysin kaavoitettuja. En ole koskaan tykännyt siitä, miltä tavanomaisella ”cosplay-metodilla” valmistettu vekkihame näyttää päälläni, joten aina Kanamesta lähtien olen toteuttanut vekkihameet kaavoittamalla. Hameen leveys kankaalla on aina lähestulkoon sama, vaikka laskosten koko muuttuisikin, joten käytin vanhaa kaavaa apuna kankaan menekin laskemiseen. En kuitenkaan tuossa hetkessä muistanut sitä, että piirtämiäni kaavan kappaleita on vain kaksi, mutta kankaina osia tarvitaan yhteensä neljä… Eli ostin kangasta puolikkaan hameen verran liian vähän. Hyvä minä.

Tämä siis johti siihen, että minun piti ostaa kangasta lisää. Hauska juttu tässä kohtaa puolestaan oli se, että olin itse ostanut kyseisen kankaan loppuun kangaskaupasta. Heh. Sillä aikaa, kun odottelin kangasta saapuvaksi lisää, ompelin solmiota ja lopulta myös paitaa. Toivoin myös, että kangaserien väriero ei olisi mikään hillitön. (Ei onneksi ollut.)

Mallailin asioita tämän oudon säkin päälle.

Paita ei kuitenkaan hirveästi ole minua inspiroinut, koska sen kanssa on ollut hieman istuvuusongelmia. Vihaan istuvuusongelmia, koska niiden korjaamiseen pitäisi olla kaksi ihmistä; se, jolle sovitetaan, ja se, joka neulaa ja merkitsee sovitusmuutokset. Lisäksi halusin saada hameen valmiiksi ennen kuin teen varsinaiset sisäänotot paitaan. Nyt hame on kuitenkin loppusuoralla, joten kohta pitäisi keskittyä taas paitaan. Toinen hiha on jo sentään paikallaan.

Suurin piirtein tässä ollaan tällä hetkellä.
Siis hyi yök.

Paidan rinnukseen kuuluu koulun tunnus, jonka toteuttamista olen saanut taas pohtia vuosia. Tämä kertoo kai jostain kehityskaaresta, koska aikanaan tuskailin sitä, kuinka voisin siististi painaa kuvion kangasmaaleilla, jossain vaiheessa ajatus oli, että tulostaisin sen silitettävälle siirtokalvolle, mutta lopulta päätin kirjoa sen.

Jännän äärellä.

Merkissä on sen verran yksityiskohtia, että päätin testata uutta silitettävää jäljennyskynää kuvan siirtämiseen kankaalle. Koska en äkkiseltään löytänyt hyvää kuvaa tunnuksesta netistä, otin siitä kuvan mangan sivulta. Heitin kuvan Photoshoppiin, korjasin sen muodon symmetriseksi, lisäsin siihen vähän jopa väriä ja tulostin tavalliselle paperille. Jäljensin kuvan paperin toiselle puolelle (peilikuvana) uudella ihmekynällä, minkä jälkeen silitin kuvan kankaalle. Silitetyn kuvan pitäisi peseytyä pois, mutta en saanut testipalaani täysin puhtaaksi, vaikka käytin hitusen jopa pesuainetta. Päätin silti kokeilla tätä, koska kirjailujen alta peseytymätön jälki tuskin tulee näkymään hirvesti mihinkään.

Tämä on ollut kyllä tosi kivaa.

Itse kirjailussa lähdin myös kokeilemaan pistoja, joita harvemmin olen päässyt käyttämään. Muun muassa kehykset tehtiin ketjupistoilla ja varsipistoilla. Vaikka laakapisto on tässä vaiheessa hyvin tuttu ja käytetty pisto omassa repertuaarissa, oli kiva kokeilla sitäkin eri määrällä säikeitä. Keltaiset ”tähkät” on kirjottu kahdella säikeellä, mutta lintuhäkin harmaa vain yhdellä säikeellä. Kuva on nyt vielä todella kesken, mutta tarkoitus olisi käyttää siinä vielä ainakin solmupistoa uudempana pistona. Tämä on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kirjontaa kuin, mitä olen päässyt harrastamaan Laudnan kanssa.

Tärkeitä!

Mangan tarinaan kuuluu oleellisena rekvisiittana kaulakoru, joka muodostuu kolmesta valtavasta helmestä. Olen halunnut päästä tekemään tuon kaulakorun jo niin monta vuotta, joten olin hyvin innoissani, kun pääsin aloittamaan sen. Helmet ovat niin kookkaat, että ne oli pakko tehdä jostain kevyestä materiaalista. Lähdinkin metsästämään sopivia styrox-palloja, mutta koska tästä kaupungista puuttuu kunnollinen askarteluliike, niitä ei tuntunut löytyvän sitten mistään. Tilaushommiksi siis. Selasin niin monen askartelukaupan nettisivut läpi löytääkseni 60mm styrox-palloja, mutta joka paikasta ne tuntuivat olevan loppu (plus muutamalle hassulle pallolle olisi mätkähtänyt hillittömät toimituskulut…). Onnekseni lähipiirissä reissattiin Helsinkiin ja takaisin, joten sain pallot postikuluitta lopulta Hobby Pointista.

Murha

Puhkaisin palloihin läpimenevän reiän varrastikuilla, jotta saan pujotettua ne kaulanauhaan. Pallot saivat myös jäädä tikkujen päähän nököttämään gessoamista varten. Gessosin pallot kuuteen kertaan, jotta saisin styrox-tekstuurin piiloon. Gessoamisen jälkeen hioin pallot sileiksi.

Yllä gessottu, alla gessottu ja hiottu.

Hionnan lisäksi paikkailin hieman seivästyksen jälkiä ja muutenkin vahvistin reikien kestävyyttä worblalla. Kiinnitin myös pienet metallirenkaat worblalla keskimmäiseksi tulevaan palloon, johon kaulanauha varsinaisesti kiinnittyy. Yritin olla kovin varomainen kuumentaessani worblaa, jotten pilaisi gessottua ja hiottua pintaa, mutta yhden helmen kohdalla meni vähän metsään.

Vahinkonänni

Kuumentuminen nosti siis styrox-tekstuurin gesson alta esiin, mutta onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, koska uusi lempiasiani, Helmi Kalustekitti, hoiti homman kotiin. Kittasin siis worblan ja sitä ympäröivän alueen kalustekitillä, hioin sileäksi ja niin saatiin pinnasta taas siisti.

Anteeksi, näiden kuvien tarkennus oli jossain ihan metsässä.

Seuraavana vaiheena olikin sitten helmien maalaus. Alkuun suunnittelin, että olisin maalannut helmet jollain vaalealla efektikynsilakalla. Minulla oli jo tietty lakka mielessänikin, mutta ilmeisesti sen valmistus on lopetettu, joten en saanut sitä enää käsiini. Muita kelpuutettavia ja kohtuuhintaisia kynsilakkoja ei tullut pienellä etsinnällä vastaan, joten päätin suosiolla tyytyä akryylimaaleihin.

Maalasin palloihin pohjamaalin ohennetulla valkoisella maalilla. Tämän jälkeen heittäydyin taas kokeilumielelle. Sekoitin mica-jauhetta ja vesiohenteista lakkaa, josko saisin niistä vähän jotain ”värillistä kiiltoefektiä” pallojen pintaan. Tämä oli täysin fiasko; mica-jauhe vain värjäsi lakan eikä sen kimalle näkynyt lakkapinnasta ollenkaan. Halusin kuitenkin pallojen pintaan edes jotain muuta kuin ihan perusvalkoisen, joten sekoitin hitusen mica-jauhetta valkoisen akryylimaalin joukkoon ja maalasin tällä tavoin pienesti sävytetyn pintamaalin palloihin.

Vas. sävytetty, oik. pelkkä valkoinen
Sävyero on päätähuimaava.

En kuitenkaan suosittele tätä metodia, koska mica-jauhe jäi osittain pieniksi hippusiksi maalin sekaan, vaikka kuinka hurjasti yritin sitä sekoittaa, ja maalatessa nuo hippuset hajosivat pallojen pintaan tehden tummempia raitoja. Tämä taas teki maalista ruman ja epätasaisen, joten päädyin maalaamaan pallot vielä läpikuultavalla metallinhohtoisella helmiäismaalilla. Helmiäismaali oli kiva ja toimiva lisäys, koska nyt pallot kiiltävät edes jonkin verran niin kuin halusinkin, vaikka ihan väriä vaihtavaa kiiltoefektiä en lopulta saanutkaan. Pallot tarvitsevat vielä lakkauksen, minkä jälkeen pääsen kokoamaan koko höskän.

Niin, onhan se hyvä tässä vaiheessa muistaa, että maalikerroksille olisi myös voinut tehdä kevyen välihionnan, jotta siveltimen rannut eivät olisi olleet niin selkeät.

Tässä tällä kertaa anti siitä, mitä olen puuhaillut. En jaksa ottaa mitään viimehetken spurttia Ichijon kanssa, jotta saisin sen valmiiksi Traconiin. Yhtenä syynä on se, että haluan tehdä vaatteista oikeasti sellaiset, joissa on kiva olla, ja toisena syynä se, että haluan tehdä Ichijolle myös aseet. Aseita ei kovinkaan paljon mangassa näy, mutta itse pidän niistä kovasti, joten yritän saada ne myös tehtyä. Ja sen verran voin myös vielä hehkuttaa, että löysin Nobaralle vihdoin kankaan ja neidin kaavoitus on jo aloitettu!

Mood

Fukka kiittää!

PS: On ollut ihan superkiva käydä kuvailemassa pukuja viime aikoina. Jospa sitä joskus saisi niitä kuvia myös julkaistua. Kjeh.