Hentoa hämmennystä - Matsucon 2024

Moi moi!

No niin! On hyvä lähteä kirjoittelemaan Matsuconista, kun olen hetki sitten palannut Traconista, ja myös kirjoitellut sen menoista. Saa nähdä, mitä muistan Matsusta. Matsucon 2024 järjestettiin jälleen kerran Oulun Pohjankartanon koululla 10.-11.8. Tällä kertaa coniin saapuminen meni mutkitta, kun sisään pääsi livahtamaan työvoiman ovesta.

Tähän coniin lähdettiin mukavuus ja sääennuste edellä, joten lauantain puvuksi valikoitui Reki. Poika on hyvin mukava päällä, ja Rekin peruukin ulkoilutus kotipaikkakunnan tapahtumassa on aina plussaa, koska peruukkia ei tarvitse kuljettaa sen kummemmin mihinkään. Sää oli kuitenkin sen verran lämmin, että en taaskaan pitänyt gakuranin takkia päällä ollenkaan. Reki kuitenkin muistutti minua sellaisesta asiasta, jonka olin jotenkin unohtanut lähes kokonaan; ihmiset saattavat joskus pyytää puvusta kuvia. Reki on sen verran tuore hahmo, että nuorempikin conikansa tunnistaa sen, minkä oli lipsahtanut mielestäni kokonaan. Hämmennyin.

Ja naamakin onnistui tällä kertaa ihan mukiin menevästi.

Lauantai alkoi päivän parhaalla ohjelmalla eli Puujalka-animet-visalla! Tänä vuonna en pystynyt puolustamaan viimevuotista mestarin titteliäni, koska jouduin harmikseni hipsimään ohjelmasta pois sen puolessa välissä. Velvollisuudet kutsuivat, mutta siitä huolimatta oli hauskaa taas arvailla höpöjä anime-nimiä! Samaan aikaan pyöri myös anime-musavisa, joka hieman kiinnosteli, mutta jäi sattuneista syistä välistä.

Kun muistat coniaamuna, että hahmolla on mm. kengät, joita ehkä pitäisi paikkailla :D

Olin tosiaan saanut kokea sen kunnian, että minut oli pyydetty tuomariksi Matsuconin cosplay-kilpailuihin. Tästä syystä lauantaipäivä kului pääasiassa takahuoneen puolella. Sain mahtaviksi tuomarikollegoikseni Pirren ja Saarazin. Tiimimme, Herne-maissi-paprika, sai tehtäväkseen tuomaroida sekä aloittelijat että kokeneet-kategorian. Tämä taisi olla minulle ensimmäinen kerta, kun tuomaroin kahta eri kategoriaa yhtä aikaa. (Saatan muistaa myös väärin :D) Molemmissa kategorioissa oli sopivasti kisaajia, vaikka aluksi hieman kuumottelinkin sitä, kuinka pitkä rupeama tästä tuomaroinnista tuleekaan.

Team Herne-maissi-paprika
Vas. Pirre, Saaraz ja miä

Tuomarointi sujui oikein loistavasti. Aikataulussa pysyttiin eikä tarvinnut ihan hillittömällä kiireellä edes paahtaa. Lopulta oli tosi ihana nähdä molempien sarjojen kisaajat, koska ihan selkeästi cosplayn tyylissä alkaa olla eroja vanhempien ja uudempien harrastajien välillä. Minä tietenkin itse kallistun vahvasti tähän ”perinteiseen” tyyliin, mutta tietyllä tavalla myös inspiroidun nuoremman sukupolven vapaammasta tavasta toteuttaa cosplayta. (Terveisin Cossiili)

Eläimet saivat uuden ystävän,
Pirren höpön Cheese-kunin!

Tuomaroinnista vapautumisen jälkeen oli jo kohtalainen nälkä. Ainoa harmitukseni Pohjiksesta conipaikkana on se, että aivan sen tuntumassa ei enää ole juurikaan kauppoja tai ruokapaikkoja. Pohjankartanon oma kahvila on aikaisempien Matsujen aikaan ollut auki, joten siitä on saanut vähän jotain evästä, mutta tällä kertaa sekin oli kiinni. Saimme tuomarijengin kesken kuitenkin idean tilata ruokaa kuljetuksella, mikä osoittautui oikein oivaksi vaihtoehdoksi.

Paras conilounas

Ennen cosplay-kilpailujen alkamista ehdin pyörähtää taidekujalla. Jo useamman vuoden ajan olen ollut tosi vaikuttunut Matsuconin taidekujasta. Vaikka taidekuja ei mittakaavaltaan ole ehkä samaa tasoa isompien tapahtumien kanssa, erilaisten tuotteiden ja myyjien osalta valikoima on kattava. Tällä kertaa lähti homma ihan lapasesta eikä pelkästään korvakorujen osalta.

Paljon asioita.

Vihdoin koitti päivän toinen kohokohta eli cosplay-kilpailut. Oli ihana nähdä kaikki kisaajat vielä kertaalleen lavalla, photoshoot-kisa isolta kankaalta ja väliaikaohjelma! Siis voi apua! Tämä väliaikaohjelma oli niin sievä! Mononoke Hime on tiedetysti minulle merkityksellinen teos, mutta kodamat ;___; Myös kappalevalinta oli minulle isku syrämmeen. Ainoat harmitukset väliaikaohjelman osalta olivat se, että me tuomarit istuimme niin reunassa, ja että mikin ääni ei aina toiminut kunnolla.

Ufopor
Kodamat siellä!

Kilpailujen päätteeksi jäimme vielä hetkeksi takahuoneeseen antamaan palautetta kisaajille. Harmillisesti meille tuli kiire poistua tiloista, joten jouduimme kiiruhtamaan osan kisaajien kanssa. Tämä harmittaa minua suuresti, koska palaute on mielestäni parasta antaa saman tien ja kasvotusten kisan jälkeen. Myöskin palautteessa sekä kisaaja että me tuomarit pääsemme vielä hetkeksi intopiukeilemaan tästä ihanasta harrastuksesta ja kisaajien puvuista. Kiitos kuitenkin kaikille suuresti kisaan osallistumisesta! Ja kiitos Matsuconin cosplay-vastaaville, että pääsin tuomaroimaan! Se on aina kunnia!

Pitkän päivän päätteeksi päätimme vielä lähteä pienellä poppoolla käymään ulkona syömässä. Väsy oli todellinen, mutta ruoka ja seura oli poikaa. 

Lisää uusia ystäviä.

Golden Flower paras!

Sunnuntaiksi olin valinnut vetää päälleni Todorokin. Ajattelin, että jäbä on kelien puolesta oikein sopiva puku Matsuconiin, mikä lopulta piti ihan paikkaansa. Jännitin kuitenkin jonkin verran Todorokin käyttämistä, koska edellisestä kerrasta oli jäänyt hieman paha maku suuhun. Käytin Todorokia viimeksi Frostissa 2023, jolloin se ei pukuna tuntunut juurikaan omalta eikä meikkikään onnistunut, ja myöhemmin Frostissa otettuja kuvia katsellessa puku ahdisti vielä enemmän. Tällä kertaa tunne oli onneksi täysin päinvastainen, ja nyt olin jotenkin aivan hämmentynyt siitä, miltä itse näytin.

Ihan jees Todoroki-naama

Olin kuitenkin täysin unohtanut sen, että Boku no Hero Academia on ihan tunnettu ja suosittu sarja edelleen (itsehän en ole katsonut sitä sitten vuoden 2022) ja että Matsuconin kävijöissä voisi olla niitä, joita puku kiinnostaa. Olin sunnuntaina siis vielä enemmän hämmentynyt kuin lauantaina, kun niin moni tuli pyytämään yhteiskuvaa Todorokin kanssa. Silti suurimmaksi yllätyksekseni sain täysin uskomattoman ja odottamattoman lahjan: Todoroki-luonnoksen. Olin asiasta aivan häkeltynyt. Kuitenkin suuri kiitos siitä! Olen jälleen hyvin otettu ja hämmentynyt ;____;

Luonnos: Bakudoodle420
;______;

Sunnuntai meni enimmäkseen palloillessa, mutta löysin tieni kuitenkin KOHEIN konserttiin. Nämä konsertit Matsuconin ohjelmistossa miellyttävät minua suuresti. KOHEI piti mukavan konsertin, jossa japanilaiseen tapaan yleisön aktiiviseen osallistumiseen oli kannustusta. Settilistassa oli jokunen mukava tuttu yllätys kuten Wada Kojin Butter-Fly. Kokonaisuudessaan tykkäsin kovin, mutta jotenkin yleisön vähyys katsomossa ja laiska osallistuminen laski vähän tunnelmaa. (Olen kokenut suomalaisyleisön apaattisuuden useamman kerran muunlaisissakin konserteissa, joten en toisaalta ole yllättynyt.) Minulla oli kivaa silti!

Mies ja kitara.

Sellainen oli minun osaltani Matsucon tänä vuonna. Oli todella mukava ja rento tapahtuma. Vaikka usein harmittelenkin sitä, miten Matsucon ei aina yllä potentiaaliinsa, on se silti parhain Oulussa järjestettävä tapahtuma. Olen hyvin iloinen myös siitä, että Matsuconin cosplay-kilpailuissa on tarjontaa aloittelijoille ja kokeneille. Matsuconin kävijöissä on varmasti paljon sitä nuorempaa sukupolvea, mutta kisaaminen voi toimia houkutteena myös kokeneemmille matkustaa Matsuconiin myös vähän kauempaa. Ainakin haluan uskoa näin.

Fukka kiittää!

PS: Tracon merkintää tulossa aivan tuota pikaa!

Märkää ja jonoja - Desucon Frostbite 2023

Momoi!

Mitäs ihmettä tämä on? Coniraporttia heti ensimmäisenä merkintänä vuodenvaihteen jälkeen? Hyvin on outoa, ja siis ihan todella outoa on, kun Desucon Frostbite hiippaili ja ”yllätti”. Omaan makuuni tämä ajankohta kyseiselle tapahtumalle oli sekä hyvä, että huono; omien opintojeni osalta sattui mäihä ja periodien vaihteessa ei ollut hirveästi tehtävää tai tenttejä tulossa, mutta samalla ei myöskään ollut tavallaan normaalia ”laskeutumisaikaa” joulunajan hulinoista ennen Frostia. Joka tapauksessa kuitenkin! Desucon Frostbite 2023 järjestettiin (ensimmäistä kertaa sitten 2020) 13.–15.1. Sibeliustalolla Lahdessa.

Hei taas kaunis Sibbe!

Sää oli aivan pyllystä koko viikonlopun ajan, ja minä kiroan sen ihmisen, joka kehtasi tilata Desu-sään myös Frostia varten. Samaisen sään vuoksi vei tiemme Lahteen rautateitse, mikä ei koskaan ole minulle mieluinen valinta, koska Lahteen matkustaminen junalla Oulusta on hyvin tympeää. Joka tapauksessa, tämä mahdollisti sen, että saavuimme Lahteen jo ennen avajaisia! Yleensä näemme vain päättäjäiset, mutta tällä kertaa, samasta syystä, ne puolestaan jäivät välistä. (Tämä siis tarkoittaa sitä, että jonkun pitää kertoa minulle yksityiskohtaisesti, mitä Jussi Karin uskomattomille punakutreille kävi!)

Kerrankin nähtiin tarinan alku!

Perjantaista ei hirveästi ole sen kummoisempaa sanottavaa. Pukua en jaksanut edes ajatella perjantaille, vaikka sellaiselle ehkä olisi jopa ollut aikaa. Sitten taas, kun ajattelen junameikkaamista ja nykyistä cosplay-meikkirutiiniani, niin karvat nousevat pystyyn (kirjoitin oman cosplay-meikkirutiinini perusvaiheet itselleni ylös nyt jälkikäteen, koska sekä lauantaina että sunnuntaina unohdin meikistäni jonkin oleellisen vaiheen). Joitain ohjelmia olisi voinut käydä katsomassa, mutta aikataulut, kamut ja kamujen ravitsemus menivät etusijalle. Visuaalinen identiteetti etc., nuorisorikollisuus ja kauhutarinat olisivat kiinnostaneet, mutta samalla luotan Desuun hyvin siinä mielessä, että ohjelmat ovat tulleet näppärästi myös katsottavaksi netin puolelle.

Hotellielikot

Lauantaiksi olin ottanut mukaan Todorokin, koska se on ihan mukava puku päällä. Vähän myös haaveilin eeppisistä kuvista, joissa näkyy hengityksen höyry ja ollaan keskellä lunta, mutta sitten iski Desu-sää. Eipä siinä mitään, kun Niina räpsytteli silti siistejä kuvia. Kun hän ilmoitti, että otti tehokuvausvarustelun mukaan, naurahdin ja totesin, että: ”Mulla on tylsiä pukuja mukana,” koska en todellakaan ajatellut, että tuossa kelissä ja täyteen ahdetulla Sibeliustalolla olisi saanut yhtään järkevää kuvaa aikaiseksi. Väärässä olin.

Kuvasi: Niina
Niina laittoi tähän vähän kipinää!

Tällä kertaa taas koin, että Todorokin meikki ei ihan mennyt nappiin. Sen lisäksi, että unohdin meikkivoiteen kokonaan naamasta ja varjostukset menivät vähän niin ja näin, olin kai ottanut väärän huulipunapaletin matkaan kasvojen arpea varten (omistan siis kaksi samanlaista palettia eri sävyisenä), joten arvesta tuli hieman liian tumma. Tekstuuri onnistui kuitenkin ihan mukavasti. Niinan ottamissa kuvissa arpi näyttää ihan hyvältä, mutta selfieissä se tuntuu sekoittuvan ihan liikaa peruukin punaiseen osaan.

Kuvasi: Niina
Ei ole lumikuvia, mutta tämä oli myös hauskaa!

Lauantain ohjelmista ensimmäisenä syöksyimme katsomaan kunniavierasohjelmaa. Meikkaamisen 101 olisi kiinnostanut, mutta koska en ikinä muista ilmoittautua mihinkään työpajoihin tai keskustelupiireihin, niin se meni täysin sivu suun. Kunniavierasohjelma puolestaan oli hieman puuduttava. Asia sinällään oli mielenkiintoista, mutta valitettavasti herran ulosanti oli todella verkkaista ja pehmeää. Minäkin jonkin verran japania osaavana olin välillä puoliunessa ohjelman aikana. Olisi pitänyt ottaa virkkuut mukaan.

Hyvin käytettyä ohjelma-aikaa: Olen virkatessa vahingossa treenannut thenareita niin paljon, että piti leikata kädet ulos Todorokin rannekkeista. Tätä ongelmaa en ole kohdannut aikaisemmin.

KV-ohjelman jälkeen kerkesimme hieman pyörähtää taidekujalla ja myyntipöydillä. Taidekujalla oli taas hillitön tungos tietyille pöydille, joten suosiolla ohitin ne nopeasti. Tällä kertaa olin jopa tutustunut taidekujalaisiin ja siihen, ketä löytyy mistäkin ja minä päivinä. Olin kerrankin fiksu ja suuntasin suoraa niille pöydille, joiden antimista olin kiinnostunut. Katselin myös sitä, missä on tuttuja, mutta tungoksen takia en viitsinyt jäädä läyryämään kenenkään kanssa. Myyntipöydillä kerkesimme kiertää puolet salista, kunnes tajusimme, että pitäisi lähteä jonottamaan ohjelmaan.

Metsästin pussukoita ja haalarimerkkejä. Korvakoruihin ja magneetteihin hurahdan aina.

Tuo ohjelma olikin Cosplay, fanart ja tekijänoikeudet. Ymmärrän, että Jussi Karilla on oma vetovoimansa, mutta en sentään osannut odottaa sitä, että ohjelmaan piti todella jonottaa (20 min ennen ohjelman alkua???) ja jännittä sitä, että mahtuuko saliin sisälle. Salin ovi laitettiin kiinni nenämme edestä ja sanottiin, että tilaa on vielä yhdelle, joten meidän poppoo jäi ohjelmasta paitsi. Tässä vaiheessa olen kerennyt jo kyseisen ohjelman katsoa netistä, ja voin sanoa, että olihan se hyvin mielenkiintoinen. Itselleni osa asiasta oli tuttua, mutta oli kiva, että asiaa tarkasteltiin puhtaasti Suomen lain näkökulmasta. Pari kysymystä aiheeseen liittyen jäi minulla päähän muhimaan.

En tiedä, mikä on tämä kultti tai rituaali, mutta haluan liittyä.

Seuraavana vuorossa ohjelman puolesta oli cosplay-kisat. En ollut ihan hirveästi tarkastellut Frostin kisaformaatteja, koska tuntui siltä, että ylipäänsä kisoista tiedottaminen oli jotenkin jäänyt vähälle. Lauantaiaamun paikkalippusekoilu myös hämmensi suuresti. Onneksemme saimme liput (ja jopa vahingossa ylimääräisiä), eikä niitä tarvinnut jäädä kärkkymään päivän ajaksi, koska ne muutamat liput, joita palautimme, katosivat saman tien. Kaikkien kisojen taso oli huikea! Hall-kisaajat ja craftmanship-(miksi ei kädentaito?)-kisan olisi voinut hyvin sekoittaa keskenään. Suurta pakahdusta oli aiheuttaa myös rakkauteni Labyrinthiin ja sen näkeminen lavalla. ECG:n osalta meinasi vähän huvittaa, kun lähes jokaisessa esityksessä joltakin lähti vaatteita päältä. Lisäksi savu oli vahvana näissä kisoissa. Onnea kaikille sijoittuneille!

Elikot saivat parhaat paikat!

Kisojen ja pienen pyörimisen jälkeen oli aika suunnata nokka kohti ruokaa ja petiä.

Sunnuntaille olin vääntänyt jopa uuden puvun! Ja nimenomaan sunnuntaille, koska ei se nyt mikään lauantaipäivän puku ole, jos siihen kuuluu mekko ja kengät. Huomasin jo syksyllä, että eteneminen Laudnan osalta ei ole niin tehokasta, että saisin hänet valmiiksi Frostia varten, vaikka se oli alkuperäinen suunnitelma (kyllä aion joskus jopa kertoa tästä puvusta täällä blogin puolella).Tiesin, että Laudan oli mahdoton tehtävä, ja joulunseutuun minulla oli siis enemmän kuin neljä päivää vapaatta ensimmäistä kertaa lähes kolmeen vuoteen (kiitos koulun ja kiitos sen, että opiskelijalla ei saa olla kesälomaa, jos meinaa syödä ja asua), minkä innoittamana päätin vääntää pikapuvun niistä resursseista, joita käytettävissä oli. Peruukkia kaiveltiin kaapista ja kaikkea muuta nurkista. Kahden viikon iskuajassa syntyi lopulta Selphie.

AamuSELPHIE!
Ole hyvä Kenji!

Kertoilen Selphien pukuprosessista enemmän myöhemmin, mutta sanotaanko, että ei ole ollut ihan tuon oman cosplay-listani kärjessä tämä hahmo. Tälle kuitenkin naureskelin, koska kerrankin pääsin kunnolla jopa hymyilemään hahmouskollisesti, toisin kuin yleensä. Eli pitäisikö enemmänkin valita sellaisia hahmoja, jotka eivät ihan niin hirveästi sielua hivele, jotta voisin näyttää kuvissa muutakin kuin lahnanaamaa? En tiedä, mutta sunnuntaipuvuksi Selphie kävi oikein mainiosti. Ja kuinka ollakaan heti aamutuimaan onnistuin houkuttelemaan luokseni juuri sen henkilön, joka varmasti osasi arvostaa pukuvalintaani parhaiten koko tapahtumassa.

Tämä kuva on hävytön ryöstö Ilonan Instagramista.

Sunnuntain katselulistalle ei uskaltanut oikein ottaa mitään muuta kuin Cosplaytuomaripöydän takana. Syynä tähän oli puhtaasti jonottaminen narikkaan. Jo lauantaina saimme kokea sen hitauden ja odottelun, mikä tuntui kuuluvan tämän Frostin narikkapalveluihin. Tästä syystä sunnuntaille varauduimme pitkiin narikkajonotuksiin, mikä oli ihan oikea ratkaisu. Samanmoista narikkahärdelliä en muista kokeneeni Desuconeissa koskaan. Pientä juorua kantautui korviin siitä, että ihmiset olisivat olleet kipeinä ja että miehitys on muun muassa siksi ollut vajaa. Ymmärrän hyvin tämän syyn. Itsekin tässä parantelen räkäistä coniruttoa, mutta hieman silti ihmettelen rikkoutumisvaran pienuutta. Narikkaan sai sunnuntaina jonottaa 30+ minuuttia mennessä ja tullessa.

Kuvassa:
Miä, Niina, Anniilaugh, Kide ja Navara

Mutta se ohjelma! Kävin siis kuuntelemassa höpinöitä cosplay-tuomaroinnista, koska pöydän takan oli tuttuja ja koska cosplay. Eeeeehkä tämä ohjelma ei ollut ihan minulle suunnattu, mutta eipä sen väliä. Hauskaa oli, ja oli mukava kuulla näkökulmia cosplay-vastaavien suunnalta monille jutuille. Also antakaa Faronille joku oma ohjelma, koska spontaanit vitsit hänen suustaan olivat vain parhautta. Huvittavinta oli, että salin etummaiset penkit olivat täynnä juurikin niitä, joille tämä ohjelma ei ollut suunnattu. Heh.

Ohjelman jälkeen teimme vielä pikakierroksen taidekujalla, mutta myyntipöytäsaliin emme enää joutaneet vaikka tarkoitus oli. Pikaisessa hetkessä Niina räpsi vielä muutamat kuvat Selphiestä (jee!), ennen kuin oli aika lähteä jonottamaan taas narikkaan tavaroita, koska junan lähtö häämötti. Painelimme narikkajonoon juuri oikeaan aikaan, koska noin 15 min jonotuksen jälkeen huomasimme, että jonon pää katosi jo jonnekin Metsähallin syövereihin.

Kuvasi: Niina
Siis... Oikeesti vois harrastaa ilmeitä.
Ai niin, tein myös propin!

Koko viikonloppu tuntui hurahtavan ihan liian nopeasti. Myös tapahtumassa itsessään olo oli vähän kiireinen. Tuttuja tuli nähtyä, mutta pitkään ei kerennyt juttelemaan juuri kenenkään kanssa. Välillä oli jopa pakko vain viipottaa ohi, koska itselläni oli kiire ja näki, että toisellakin on kiire. Oli silti ihana nähdä ja edes vähän vaihtaa kuulumisia, vaikka vähäiseksi se jäikin. Kesäksi toivon matkustamista autolla, koska omat aikataulut ja oma rauha.

Siinä oli kertomukset Frostista tältä erää, joten Fukka kiittää!

PS: Selphien merkinnän lomassa avaan muun muassa sitä, miksi minun piti toteuttaa raakalaisuuksia Frostia varten.

Tun tun tuu!

Semisti uuden äärellä

Hei moi!

Heittelen tähän nyt viimeiset vaiheet Todorokin työprosessista. Tässä blogimerkintää valmistellessani huomasin, että nämä viimeiset vaiheet pyörivät vahvasti EVA-muovin ympärillä. Tein tietoisen valinnan siitä, että lykkäisin tiettyjen osien tekemistä enemmän kesän puolelle. EVA-muovin hiominen on sotkuista puuhaa, mihin minulla ei varsinaisesti ole tiloja, joten suosiolla odotin kesään, jotta voisin toteuttaa hiomisen ulkona.

Kuva: Karo
Valot: Tekla

Aloitetaan kertominen kuitenkin pienestä ”koe-erästä”. Tämän koko puvun valmistaminen on edennyt outoina innostuspiikkeinä, joiden väliin on mahtunut pitkiä hiljaisia hetkiä. Innostuin kuitenkin kevättalvella Todorokin rannekkeista. EVA ei ole materiaalina minulle vielä erityisen tuttu, ja sen monipuolisempi työstäminen on vielä hakusessa. Päätin siksi ”tutustua” materiaaliin Todorokin rannekkeiden kautta.

EVA:ta kerrakseen.

Itse rannekkeet ovat vain kankaiset putkilot, joissa ulompi puoli on keinonahkaa ja sisäpuoli polyesteriä. Putkilot ovat niin yksinkertaiset, että en edes laittanut niihin mitään kiinnitysmekanismia, koska pystyn suhteellisen helposti vain sujauttamaan ne käteen. ”Metallilaatat” rannekkeisiin päätin tehdä EVA-muovikappaleista (kuva yllä). Kappaleiden reunat hioin viistoksi käsin, koska näin pystyin vähän testaamaan materiaalin hiottavuutta ja tuntua ennen kuin aloittaisin isomman hiomisurakan Dremelillä. Käsin hiominen näin pienessä mittakaavassa oli myös sen verran siistimpää puuhaa, että sen pystyin jopa tekemään sisätiloissa.

Nää oli hassuja.

Hieman piti pohtia sitä, millä ilveellä saisin EVA-palat kiinnitettyä rannekkeisiin. Keinonahka on siitä haastava materiaali, että moni liima ei halua tarttua siihen kunnolla. Samaan aikaan liimassa pitäisi olla joustoa, että se kestää rannekkeissa. Minähän en yleensä luota pelkkään liimaan muutenkaan, mutta vielä vähemmän tämän kaltaisissa tilanteissa. Siksi päätin ommella EVA-palat kiinni rannekkeisiin, ja vasta sitten liimata ne. Ompelukohdat piilotin metalliosiin tulevien niittien alle.

Pikkuiset ompeleet.
Viivoitus oli auttamassa niittien liimaamisessa.

Vasta ompelun jälkeen liimasin palat kiinni keinonahkaan. Käytin liimaamiseen joustavaa voimaliimaa, jota olen käyttänyt muovien kanssa aiemminkin, muun muassa Todorokin kengissä. Aina sekään ei toimi, mutta tällä kertaa näytti siltä, että ompelu+liimaus toimi tarvittavan hyvin. Käytin samaa liimaa myös niittien kiinnittämiseen.

Liimauksessa piti olla taas vähän luova, jotta kappaleet sai puristukseen liimauksen ajaksi. Shamppoopullo toimi.

Worbla-niitit liimattuina ja maalia odottelemassa.

Yksi asia, mikä minua usein hankaa vastakarvaan cosplayssa ja muualla, on se, kun samassa kokonaisuudessa kultaiset, hopeiset ynnä muut metallin värit eivät ole saman sävyisiä. Tässä kohtaa otin kuitenkin hieman riskiä Todorokin kanssa. Olen testannut tässä puvussa vähän kaikenlaista. EVA-muovin lisäksi testissä ovat olleet erilaiset maalit tai niiden kaltaiset tuotteet sekä liimat. Mitään EVA-osia tässä puvussa ei ole sinetöity millään muulla kuin lämmittämällä ja pohjamaalauksella. Gwendolynissä kaikki EVA-muovista tehdyt osta on sinetöity kumisprayllä, mutta sen käyttäminen vaatii myös omat tilansa, niin en edes harkinnut asiaa. Lähdin siis testaamaan, miten osat kestävät kulutusta ilman sinetöintiä. Rannekkeet olivat sen verran yksinkertaiset tehdä, että jos kokeeni menee ihan mönkään, niin voin aina tehdä uudet tilalle.

Vas. vaha+patinointi, oik. pelkkä Inka-Gold

Pohjamaalasin siis rannekkeiden EVA-kappaleet ensin mustaksi tavallisella akryylimaalilla, minkä jälkeen ne saivat päälleen hopeisen Inka-Gold-maalin ??? (mielestäni tämä on vahaa, eikä maalia, koska sen työstäminen on erilaista tavanomaisiin maaleihin verrattuna). Pidän Inka-Goldin luomasta ulkonäöstä, mutta en ole käyttänyt sitä aiemmin osissa, jotkaa saattavat taipua (jonkin verran pinta oli halkeillut ja kulunut Nekoconin lauantain jälkeen, mutta ei suunnattomasti). Testausta siis. Inka-Goldin yksi huono puoli on se, että sillä on vaikeaa saada tasaista isoa pintaa, joten tiesin jo tässä vaiheessa, että en voi käyttää sitä ainakaan kaikissa hopeanvärisissä osissa. Ja tässä kohtaa päästäänkin tähän ahdistukseeni erivärisistä hopeista.

En tätä nyt ihan maaliksi kutsuisi...

Olen yrittänyt harjoitella patinoimista nyt useammassa puvussa, koska koen, että en ole siinä mitenkään hyvä. Nyt kuitenkin olen ehkä löytänyt tuotteen, joka auttaa jopa minua patinoimisessa. Löysin netistä vahingossa tuotteen, jonka nimi on nestemäinen patina. Se on liuotinohenteinen kuultava bitumineste, joka on tarkoitettu muun muassa askarteluun. Liuotinohenteisuus tekee siitä jokseenkin ikävän ja vaikean tuotteen käyttää. Vesiohenteisen tuotteiden, kuten akryylimaalien, kanssa saa olla hieman varovainen, ettei patinaneste liuota alempia maalikerroksia menemään. Haju on myös hyvin tuju. Samalla kuitenkin itse koen, että tämä on tuotteena hyvin anteeksiantava, koska se kuivuu huomattavasti vaaleammaksi kuin, mikä sen väri on purkissa. Käsittely on nopeaa, ja sitä on mahdollista kerrostaa. Itselleni on ollut haasteita patinoinnissa siksi, että en haluaisi tuhota pensseleitäni patinoinnissa, ja usein akryylimaaleilla patinoinnista tulee helposti liian tummat ja sitten pitää paikkailla. Tätä nestemäistä patinaa on siksi helpompi mielestäni ”annostella”. Lirun olomuotonsa takia kuitenkin varovainen saa tämän kanssa olla.

Purkki on vähän hasardi...

Minä kuitenkin pidin tästä aineesta. Todorokissa kaikki hopeiset EVA-osat ja vyö on patinoitu käyttäen tätä patinanestettä. En ole mikään hillittömän patinoinnin fani, joten yritän toteuttaa patinoinnin sillä ajatuksella, että sillä on mahdollista tuoda asioiden muotoja paremmin esiin ja hieman häivyttää etenkin metallinsävyisten osien muovimaista ilmettä. Rannekkeissa kokeilin patinanestettä ensimmäisen kerran, enkä välttämättä osannut käyttää tuotetta vielä kunnolla. Kaikki patinoidut osta on myös lakattu patinoinnin jälkeen.

Kuva: Karo
Valot: Tekla
Vain vienosti minä patinoin...
Parempaa kuvaa patinoinnista alempana.

Rannekkeista selviydyttyäni meni taas pitkä tovi, ennen kuin tein mitään tämän puvun eteen. Suurena syynä oli eräs miekka, jota lähdin väsäämään.

Tämmöinen on tullut väsättyä välissä.
Tämä on ns. lapsivarma versio, joka muuttaa toiseen kotiin valmistuttuaan.

Nekoconiin oli cosplay-tiimin osalta tulossa jonkin moista BNHA-ryhmää, mikä potki minutkin tekemään Todorokin loppuun. Tässä vaiheessa puuttuvia osia olivat enää vyö ja ihmeellinen liivisysteemi. Molemmissa EVA-muovi oli vahvasti mukana.

Pohjaksi vyöhön tein keinonahasta ja puuvillakankaasta hyvin simppelin vyön, joka kiinnittyy muovisella klipsillä. En halunnut tehdä koko vyötä keinonahasta, koska siitä olisi luultavasti tullut turhan paksu ja EVA-osien liimaamisessa olisi ollut taas omat haasteensa. Keinonahkaiset osat tulivat vain niihin kohtiin, joista ne tulisivat näkymään EVA-osien välistä ja muut osat tein puuvillasta.

Keinonahka pätkissä oli ylimääräistä pituutta, jotta pystyin kohdistamaan klipsin tarvittaessa eri osan alle.

Todorokin vyö on hyvin kolmiulotteinen, joten EVA-osia sai kerrostaa sekä hioa. Vyön sivuille tulevat ihmeelliset säleiköt (?) on tehty kerrostamalla EVA-muovia ja softista. Pohja on softista, jonka päälle olen liimannut säleikön (?) pienistä softispaloista. (Oi tätä cosplayn ihanuutta, kun rakennan asioita, joista ei tiedä, mitä ne edes ovat.) Tähän päälle olen liimannut 5mm EVA-muovista reunuksen. Kaikkien kerrosten liimaamisen jälkeen pyöristin hässäkän reunat ja kulmat Dremelillä. 

Siis mitä nää on?

Etu- ja takaosat ovat yksinkertaisesti vain paloja 5mm EVA-muovia, joiden kulmat ja reunat on pyöristetty Dremelillä. Niitit ovat jälleen worblajämiä, jotka on painettu silikonimuotin avulla pylpyröiksi. Keskimmäisisä kappaleissa kolmiulotteisuutta on tehty softisreunuksella. Kaikki nämä ihmeelliset osat on hiomisen jälkeen liimattu kankaiseen pohjavyöhön kontaktiliimalla.

Vyön palasia

Jälleen kerran EVA-osat on pohjamaalattu, mutta vyössä pohjamaalia on vielä ohennettu vedellä, jotta maalikerros olisi mahdollisimman ohut. Vaalea pintamaali vaatikin useamman kerroksen, koska se ei ollut tarpeeksi peittävä. Onneksi maali on kuitenkin kestänyt käyttöä ja kuljetusta, eikä näytä mitään halkeilun merkkejä, vaikka vyö on ollut kovalla rasituksella. Vaaleissa osissa kävi myös ilmi, että kuulakärkikynän muste lyö läpi (ns. vuotaa maalikerrosten alta näkyviin) akryylimaaleista useammasta kerroksesta huolimatta. Tämän sai piilotettua helposti patinoinnilla, mutta hyvä tietää tulevaisuudessa. En tietenkään hoksannut ottaa kuvaa läpilyönnistä.

Pintamaalien päälle tuli tietenkin vielä patinointi ja lakka.

Jännittävän hyvin on maalit pysyneet myös käytön jälkeen.

Vyössä roikkuvat ihmekilluttimet ovat vain pötkylät worbla. Tämä on ainoa osa jonka varmasti aion uusia. Mietin kovasti sitä, mistä saisin tehtyä siistit ja toimivat killuttimet, mutta en oikein keksinyt mitään järkevää. Sitten unohdin koko hommelit, kun vyö muuten oli jo valmis. Muistin ne taas, kun olin pakkaamassa laukkua Nekoconia varten, ja tajusin, että ne ovat edelleen tekemättä. No, väänsi ne lopulta kasaan pikapikaa perjantaina ennen kuin hyppäsin Kuopion junaan. Laatu on siis taattu.

Päälle maalia ja patinaa.

Liivisysteemi pisti kapuloita rattaisiin, eikä siitä alkuun meinannut tulla mitään. Aloitin kaavoituksen joskus keväällä, ja homma takelteli niin, että jätin sen kesken. Nekoconin lähestyessä vanhat kaavat piti kuitenkin kaivaa esiin, jotta puvun saisi valmiiksi. Lähdin työstämään kaavaa lähes alusta asti uudestaan. Koska ihminen ei ole 2D:tä jouduin tekemään joitain kompromisseja liivisysteemin takaosan muodon suhteen. Koko hommeli toimi kuitenkin paremmin kuin uskoin.

Keinonahan väri olisi voinut olla hieman punakampi, mutta onneksi en välitä.

Liiviin on siis alle tehty keinonahasta ja polyesteristä ihan oikea liivi, minkä päälle liimasin ”metalliosat”. Metalliosat ovat jälleen 5mm EVA-muovia, jonka reunat on hiottu viistoiksi Dremelillä. Liimasin tällä kertaa EVA-palat keinonahkaan kontaktiliimalla, koska muistelin, että näin olin tehnyt myös rannekkeiden kanssa. Heh, no en ollut (piti erikseen tarkistaa valokuvista, mitä liimaa käytin).

Hassuja

Liimattuna

Kontakti liima piti kyllä Nekoconin ajan, mutta kuljetuksessa ja nyt, jonkin aikaa henkarissa roikkuneena, palat ovat tietyistä kohdista lähteneet kuoriutumaan irti. Tämän takia tutkin töissä liimahyllyä perusteellisesti, ja löysin vinyyli- ja muoviliiman, joka on tarkoitettu muun muassa keinonahan liimaamiseen. Se on siis nyt testissä, mutta jää vielä nähtäväksi, kuinka hyvin se pitää.

Nätisti kuoriuduttu.
Tässä näkee vähän enemmän patinointiakin.

Liimauksen jälkeen tuli tietenkin maalin vuoro. En tohtinu/jaksanut lähteä hankaamaan Inka-Goldia koko selän kokoiseen kappaleeseen, joten otin uuden maalin testiin. Pahaksi onnekseni sain huomata, että hopeinen askartelumaalini oli kuivunut purkkiinsa. Tässä kaupungissa ei siis nykyään ole mitään askartelukauppaa, joten meinasi mennä sormi suuhun, kun en tiennyt mistä lähtisin uutta maalia metsästämään. Laatikoita kaiveltuani löysin kuitenkin toisen hopeamaalin varastojeni kätköistä. Vähän pelkäsin monenkirjavaa hopean kokoelmaa, mutta löytömaali passasi oikein hyvin Inka-Goldin kanssa. Kuivuminen oli myös kivan nopeaa. Liivisysteemi sai myös patinat ja lakat päällensä.

Sade yllätti lakatessa, joten piti keksiä ratkaisuaja.
Häkkivarasto toimi.

Liivin myötä tämä puku oli lopulta kasassa. Uutta ja tuttua, mutta kohtuullisen simppeliä kaikki. Ei-niin-tuttujen materiaalien työstäminen isommassa määrin on aina jännittävää. Tuntuu taas siltä, että olen oppinut EVA-muovin työstämisestä ihan hirveästi Todorokin ja miekan väsäyksen yhteydessä. 

Seuraavana olisi vuorossa tosiaan Tracon, jota varten pohdin pukuja kuumeisesti. Zelda on yksi potentiaalinen puku, mutta neidin kengät ovat ihan kesken. Haaveilin myös korjaavani Havia, koska nyt olisi saumaa tehdä uusia juttuja hartsilla (vähän olen ehkä innostunut). Siihen ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa ole aikaa. Tamaki on myös olemassa, ja jostain syytä Hauru on alkanut jotenkin kummittelemaan rentona ja mukavana vaihtoehtona. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Fukka kiittää taas tältä erää!

PS: Jos kellään on vinkkejä hyvästä kynäruiskusta, niin saa laittaa infoa! Päätin nyt vihdoin rueta hankkimaan sen, kun veronpalautukset kolahtavat luukusta.

Takahuonehulinat - Nekocon 2022

Momoi!

Nekocon oli ja meni, joten nyt hieman kertomuksia tapahtumasta omalta osaltani. Tämän merkinnän julkaisemiseen ei ollut tarkoitus mennä näin pitkään, mutta nappasin Nekosta mukaani flunssan (ei korona), joka on hidastanut tahtia. Mutta, asiaan.

Eläimet junailemassa.

Tammikuussa sain Teklalta  viestiä siitä, että olisinko kiinnostunut tuomaroimaan cosplay-kisan kokeneiden kategoriaa. Tuossa hetkessä tuntui jotenkin oudolta ajatella jo kesän tapahtumia, kun kaikki oli ollut pannassa noin kahden vuoden ajan. Nöyränä otin paikan vastaan ja jäimme jännittämään, miten Nekoconin käy. Kuinka ollakaan tapahtuma saatiin pidettyä ja Nekocon järjestettiin pitkän tauon jälkeen 9.–10.7.2022 Kuopion musiikkikeskuksella.

"... this is givine me Legoland vibes. Dulock kans vai miten se kirjoitettiinkaan :D"
- Nimeltämainitsematon  

Perjantaina junailin itseni Kuopioon hyvissä ajoin, jotta ehtisin käymään Askartelukulmassa, koska täällä kotikulmillahan ei ole enää vuosikausiin ollut kunnollista askartelukauppaa. Nähtyäni Nekoconin mainoksen Askartelukulmasta halusin päästä sinne visiitille. Koko viikonloppu tulisi vierähtämään kiireessä ja cosplay-kisan kulisseissa, joten suunnittelin piipahdukseni Askartelukulmaan perjantaille. Tämä kannatti, koska sain ostettua juttuja, mitä olen muutenkin etsinyt tulevia cosplay-projekteja varten.

Tällä kertaa tein matkaa ihan omine nokkineni, mikä osoittautui todelliseksi nautinnoksi. Ei säätöä aikatauluista, ei odottelua, ei setvimistä liikkumisista. Sain mennä ja tulla omaan tahtiini, mikä ei porukassa oikein onnistu. Lisäksi majoitukseni sijaitsi kivenheiton päässä musiikkikeskuksesta. Pääsin paikasta toiseen näppärästi kävellen tai sähköpotkulaudalla.

Meillä oli elikoiden kanssa mukava pikkusoppi yöpaikkana.

Lauantain puvuksi mukaan lähti upouusi puku: Todoroki Shouto Boku no Hero Academiasta. Puvun tekemiseen meni suunnilleen vuosi, mutta välissä oli pitkiä taukoja. Varmaan minkään puvun kanssa ei ole ollut samanlaista hörölööaikataulua kuin Todorokin. Viimeisten viikkojen aikana sain kokea jopa jonkin asteista kiirettä puvunteon kanssa (en oikeasti, koska viimeiset päivät ennen conia hengasin myös kavereiden kanssa). Olin vain hyvin innoissani, koska cosplay-tiimillä oli yhden sorttinen BNHA-teema. Viimeiset työvaiheet puvusta tulevat johonkin merkintään lähiaikoina.

Lauantaiaamuna meinasi tulla kiire, joten selvittyäni musiikkikeskukselle puvusta oli minulla päällä vasta naama ja peruukki. Todoroki jäi vielä hetkeksi odottelemaan debyyttiään, kun kurvasin potkulaudalla musiikkikeskuksen pihaan Icy Thot -vetimissä. (Parasta oli tietenkin se, että Tekla osasi heittää juuri tämän vitsin, kun kompuroin takahuoneeseen :P)

"It's Icy Thot on Thursdays."

Lauantaina olin siis tuomaroimassa cosplay-kisan kokeneiden kategoriaa. Tuomaroiminen ei sinänsä jännittänyt, mutta jotenkin jännitti hirveästi olla KOKENEIDEN tuomarina. En pidä pukujen tekemistä varsinaisena vahvuutenani. Samalla kuitenkin sain muistutuksen siitä, että olen harrastanut cosplayta yli 15 vuotta, joten kai minä olen jotain kokenut. Innostus tuomarointiin ja luotto tuomaritovereihin, Iinan ja Saaraziin oli kuitenkin läsnä vahvasti.

Vähän olen pöllämystynyt tästä, että oma naama on ohjelmalehtisessä...

Ennen tuomaroinnin alkamista tutusteltiin porukkaan ja vaihdettiin muutama sananen päivän kulusta. Sen jälkeen ehdin vetää Todorokin kamppeet niskaan juuri sopivasti ennen hommien alkamista. Suurin osa lauantaipäivästä meni tuomaroinneissa, mutta kerkesimme pikaisesti pyörähtää taidekujalla sekä myyntipöydillä. Mukaan tarttui jokunen aarre kujalta ja myyntipöydiltä hikipäivän eliksiiriä, joka hieman aiheuttaa sotatakaumia Japanista.

Selviytymisjuomaa

Oli älyttömän mukava päästä tuomaroimaan pitkän tauon jälkeen. Oli myös mahtavaa, että meillä oli paljon kisaajia molemmissa kategorioissa. Tuomaroinnissa pääsee aina keskustelemaan toisten puvuista paljon intensiivisemmin kuin muissa tilanteissa. Itse nautin tästä kovasti, koska on ihanaa nähdä, miten kukanenkin on pukunsa toteuttanut ja millaisia valintoja mahdollisesti puvun tekemiseen on liittynyt. Esimerkiksi erilaiset valinnat ja kompromissit ovat sellaisia juttuja, joita ei voi mitenkään selvittää yleisöstä käsin. Siksi tuomareina olemme aina hieman etuoikeutettuja. Näillä tiedoilla ja näkemämme perusteella tuomaristona teimme myös hyvin yksimielisen päätöksen kisan sijoittuneista tuomaritovereideni Iinan ja Saarazin kanssa. Kokeneiden kategoriassa oli mukana paljon huikeita ja intohimoisia pukuja, joten aluksi pohdimme, tuleeko päätöksen teosta vaikeaa. Tällä kertaa olimme hyvin samoilla linjoilla, mutta aina ei sekään mene niin.

Pikapika yhteiskuva luokkakavereiden kanssa
Bakugo Katsuki: Em
Asui Tsuyu: Rin

Itse kisat tuli seurattua takahuoneen suttuiselta näytöltä. Koska olimme nököttäneet lähes koko päivän omassa tuomarointihuoneessamme, en ollut nähnyt aloittelijoiden kategorian kisaajia kuin vilaukselta. Näytöltä ei nähnyt juuri sen kummemmin. Onneksi kaikista kisaajista on otettu huikeat kisaajakuvat, joista pääsin myöhemmin näkemään kisan pukuja. Palkintojenjaon tunteet kuitenkin välittyivät myös takahuoneen puolelle vahvasti. Hurjasti onnea vielä kaikille sijoittuneille sekä kokeneiden, aloittelijoiden että photoshoot-kategorioissa!

Kisojen jälkeen oli vielä palautteen vuoro, jota jokunen kisaaja tuli kysymään. Itse tykkään antaa palautetta enemmän kasvotusten kuin kirjallisena, koska silloin voi käydä oikeasti keskustelua kisaajan kanssa. Tämän lisäksi ei tarvitse niin kovasti muistellen tulkita omia muistiinpanoja tuomarointitilanteesta (välillä niistä ei siis ota kukaan mitään selvää). Olemme tehneet myös yhteisen koonnin palautteista niiden kisaajien kohdalla, jotka ovat pyytäneet sitä jälkikäteen, eli palautteet ovat tulossa!

Kuva: Karo
Valot: Tekla
Naama: Ruvella

Kuva: Karo
Valot: Tekla
Koko hässäkkä hikisen päivän jälkeen.

Palautteiden jälkeen päivä alkoikin olla aika lailla purkissa. Pientä seremoniaa ja kuvaperseilyä cosplay-tiimin osalta saatiin vielä aikaiseksi. Pääjärjestäjä, Karo, toimi cosplay-kisojen kuvaajana ja räpsi meistäkin jonkun kuvan. Tämän jälkeen poistuimme musiikkikeskukselta. En siis nähnyt itse tapahtumasta juurikaan mitään, ohjelmasta puhumattakaan. Illalla maistui ruoka ja uni.

Teppo löysi ravintelista oman värimaailmansa.

Sunnuntaiaamuna yritin välttää edellisen aamun kiireet kasatessa itseäni ja tavaroitani. En tiedä, mikä Todorokin naamassa oli sellaista, että meikkaamisessa kesti niin kauan, koska sunnuntaina löysin itseni kaikkine romppeineni musiikkikeskuksen pihalta, kun ovet olivat vielä lukossa. Onneksi Tekla oli paikalla myös aamutuimaan, ja hänen valtuuksillaan onnistuimme pääsemään sisälle.

Rentoa ja helppoa olemista näissä kamppeissa.
Kengät vielä vaihtamatta tässä kuvassa.

Sunnuntain puvuksi olin ottanut mukaan Hori-sanin. Hori-san on kaappipuku, johon ostin vain peruukin. Horimiya oli sarjana jotenkin niin kiva, että halusin tehdä siitä jonkun puvun. Pääkaksikosta Miyamura houkutteli enemmän, mutta en koe sopivani hahmoksi. Hori-sanilla kuitenkin sattui olemaan myös rento kesäuniformu, johon tarpeet löytyivät peruukkia vaille kaapista, joten kasasin Hori-sanin. Asukokonaisuushan Hori-sanilla on täysin sama kuin Mitsuhalla.

Piilolinssi kiukutteli, joten jouduin jättämään ruskeat silmät pois heti aamusta.

Sunnuntaina olin ihan uudenlaisissa hommissa, kun pääsin hyppäämään cosplay-agentin kenkiin. Olin siis yhtenä cosplay-agenttina metsästämässä kisaajia hall cosplay -kisaan. Päivä alkoi jälleen yhteisellä palaverilla aikatauluista ynnä muista, minkä jälkeen lähdimme agenttitovereideni kanssa etsimään kisaajia. Etsintöjen aikana kerkesin ihan ministi vilkaista myös tapahtumapaikkaa muuten, ja huomasin muutaman myyntipöydän, jotka oli lauantaina täysin sivuuttanut (nämä olivat toisessa kerroksessa, jossa en visiteerannut lauantaina ollenkaan). Aamupäivä oli hulinaa, vaikka yritimme porrastaa etsintöjä sekä kisaajien että kisajärjestelyjen takia. Onnistuneesti saimme kisan täyteen mahtavia pukuja. Sunnuntaina paikalla oli todella paljon potentiaalisia pukuja hall-kisaa varten, joten siinä mielessä tehtävä oli helppo.

Elikot vahdissa bäkkärillä.

Kun kisaajat oli saatu kasaan ja itse kisa alkoi lähestyä, jäin takahuoneen puolelle pyörimään muihin hommiin. Sen verran pistin nenääni takahuoneen ulkopuolelle, että kävin pikapikaa tekemässä ostoksia, mutta muuten aika kului kulisseissa.

Kaikki viikonlopun ostokset

Kun sunnuntain kisat oli saatu purkkiin, jäljellä oli enää päättäjäiset. Hipsimme katsomaan ne cosplay-tiimin voimin. Tämän jälkeen alkoikin purku, minkä aikana ja jälkeen tuli aika sanoa heipat ja lopulta hetki suunnata kohti Kuopion juna-asemaa. Tältä osin Nekocon oli ohi.

Tulipas jännä pikkukylän-koulutyttö-fiilis, kun yksinäni seisoin tyhjällä laiturilla Hori-sanin kamppeissa odottamassa junaa. 

Loppuun pitää vielä kehua ja hehkuttaa sitä, miten pätevästi kisan järjestelyt sujuivat ja miten hyvin hommat viikonlopun aikana menivät. Suuri kiitos tästä kuuluu cosplay-vastaavana toimineelle Teklalle. Tekla oli laatinut meille aivan äärettömän pätevän aikataulun koko viikonlopuksi, ja se alkoi koko cosplay-tiimin aamupalaverilla ja tutustumisella. Tämä jo itsessään oli positiivinen uusi asia, mutta koko tuomarointipäivän suunnitelma oli jotain, mitä minä en ole tuomarina nähnyt koskaan (meidän aikatauluissa oli huomioitu tauko ja ruokailu!). Kaikin puolin Tekla on tehnyt aivan äärettömän hienoa työtä cosplay-kisojen suunnittelussa ja organisoinnissa. Se näkyi etenkin tuomarin tehtävien hoitamisen sujuvuudessa, mutta myös siinä ryhmä- ja yhdessä-tekemisen-hengessä, joka tämän tiimin kesken vallitsi. Lähes kaikki tiimin jäsenet olivat minulle jollain tavalla tuttuja somen puolelta, mutta se, miten kaikki lopulta pelasivat yhteen ja ottivat toisensa vastaan, oli ihan uskomatonta. Siksi pitää myös kiittää kaikkia muitakin cosplay-tiimin jäseniä. Olette mahtavia.

Kuva: Karo
Valot: Tekla
Paljon naamoja:
Vilma, Ilona, Iitu, Rin,
Wilma, Rosy, Tytti, Em,
Iina, Saaraz, Tuhmamyy, miä
ja Tekla

Nekocon olisi nyt aikalailla minun osaltani taputeltu. Minulla oli hurjan kiva viikonloppu kiireestä huolimatta. Toivon kovasti, että Tekla jatkaa Nekoconin cosplay-vastaavana ja vie kisoja vielä hulppeampiin sfääreihin. Vaikka koen, että en enää ehkä ole Nekoconin kohdeyleisöä, haluaisin silti nähdä tapahtuman kasvavan ja kehittyvän eteenpäin. Varsinkin cosplayn osalta. Innolla jään odottamaan ensivuotta.

Fukka kiittää!

PS: Tracon olisi seuraava etappi, ja kappas siellä olen tuomarihommissa myös :P Tällä kertaa enemmän mukavuusalueella. Pukuja pitäisi myös päättää…