Seuraavana repertuaarissa?

Moi!

Viimeisimmän merkinnän 'Ranteet auki ja ammeeseen' -tunnelma on jokseenkin lipunut tiehensä, mutta toivon, ettei teksit vaikuttanut ulospäin niin epätoivoiselta kuin olisi voinut. Mutta! Se on mennyttä. Jätän takamukseni menneeseen. Mietintää tulevaisuudesta tällä kertaa. Luvassa on ylläripylläri katsausta tuleviin pukuihin... no joo siinä sivussa pitää kaivella vähän vanhojakin syystä jos toisesta.

Minähän en hirveästi näitä 100% lukkoon lyötyjä pukuja harrasta, mikä onkin sitten syy siihen, miksi jotkut puvut "esitellään" tässä blogissa jo helvetti soikoon kolmatta kertaa. Pitäisi kai niistä päästä jo eteenpäin... mutku! Käyn sen verran tuulella ja olen muutenkin Go with the Flow -ihminen, joten asiat tuppaavat raahautumaan perässä välillä. No, niin kauan kuin se ei minua häiritse, ei sen pitäisi muitakaan häiritä. Aloitetaan kuitenkin sellaisista yksilöistä, joilla on jo jonkinlainen pohja ja suunnitelma olemassa.

Desucon Frostbiteen olisi tarkoitus puikkelehtia sinne on puvut jo 95% varmuudella päätetty. Toivottavaa olisi, että saisimme tuon viime kevään Chibiconissa vilahdukselta nähdyn Black Mage -ryhmämme kasaan Frostbiteen. Olettaen, että Yunamme saa pukunsa valmiiksi ja että minä saan sauvat ja kengät tehtyä (en ole koskenut koko pukuun Chibin jälkeen). Rikkun Black Mage siis Frostbiteen.

Pupusankarimme Ruruka porskuttaa edelleen eteenpäin minun ajatuksissani. Se on vain sysätty sivuun muutaman kerran viimeisimmän vuoden aikana. Nyt olisi ehkä mahdollisuus saada Val mukaan kuvioihin, mutta mitään ei ole vielä päätetty. Rurukahan oli kaavoitettu ja vailla vain kasaan parsimista, mutta tuossa joku aika sitten löysin kyseiset kaavat, tuijotin niitä hetken ja olin valmis polttamaan ne. Alusta siis. Toinen peruukkikin pitäisi hankkia, koska Luka varasti yhden.

 Eräästä täälä pyörineestä hahmosta voin sanoa, että se on edistynyt vaikka olenkin muuten pitänyt jonkin moista cosplay-lomaa. Teimme nimittäin koulussa hihaharjoituksia ja päätin törkeästi hyödyntää tuota tilaisuutta cosplayn saralla. Excel ja hänen hirvittävä pikkutakkinsa pääsi käsittelyn kohteeksi.

Nimenomaan tämä anime-versio.

Proto.

Minulla ainakin oli hyvin hauskaa vääntää tätä kouluajalla, vaikka välillä oma hienosäätöni alkoi ottamaan päähän. Jostain syystä se asenne koulussa on aina vähän eri, vaikka kyse onkin cosplay-puvuista. Tämän lopullinen versio tuli osaksi muotinäytöstä, joten se ei ole mintunvihreä enkä tehnyt siihen oikeanlaista kaulusta vaan harjoittelin kohoavaa pääntietä. Jostain syystä koulussa tekemäni vaatteet saavat aina jokun nimen ja tästä tulikin Harakka.

Vielä viimeinen vanhahko tuttavuus. Minulla on varmaan joku nostalgia-kausi meneillään, koska haaveilen iänikuisista asioista kuten Himura Kenshin, Excel, Ranma... Wolf's Rain'n Kibakin on pyörinyt mielessä, mutta ei mennä nyt siihen. Kenshinkin on edistysaskelia nähnyt. Peruukki on olemassa ja hakaman kaavoja väännän parhaillaan. Jokusen kimonon ja yukatan olen tehnyt, joten mikään ei tässä puvussa jää ongelmaksi. Paitsi ehkä miekka, koska en ole ihan varma miten haluan tehdä tupen.

Final Fantasy XIII ei potkinut minua taivaisiin pelinä, vaikka osa sielustani kuuluukin ikuisesti kyseiselle pelisarjalle. Tietyt hahmot onnistuivat kuitenkin olemaan jotain tosi sokerisen hyvää. Koska Snow'ksi en väänny ja Lightning kuuluu sisareni tulevaan pukukaartiin, jätän heidät rauhaan (ainakin hetkeksi) suosiolla. Vaikka en ehkä ihan 12 vuotiaasta pikkupojasta mene, niin aijon silti tehdä Hope'n. Koska Hope on vaan mussu. 

Tiedän, että tulen itkemään silmät päästäni noiden kenkien kanssa, tuon neuloskeepin kanssa ja tuon huivin kuvioinnin kanssa. Silti hahmo ja, jostain syystä, nuo housut houkuttelevat kovin hurjasti.

Toisaalta... voisin ehkä olla reipas ja pelailla XIII-2'ta. Koska en itse PS3 omista, pitää minun luikerrella sisareni mun vekottimelle ja jotenkin yrittää sulautua sohvaan hänen huushollissaan. Silloin tarjolla olisi hieman kypsempää versiota...

Kuka ikinä keksi käyttää tuota väriyhdistelmää tässä "uniformussa" oli nerokas. Minä pidän hirveästi väreillä leikittelystä ja tässä on mielestäni jotain aivan ihanaa. Mieleeni tulee mango-vanilia-päärynä-triojäätelö. Nyt on nälkä...

Olen hirveän vähän tehnyt pukuja pelkän mangan perusteella, koska olen hyvin vahvasti liittoutunut värien kanssa. Silti, kun tämä lamppu syttyi, en voinut olla huomioimatta sitä. After School Nightmare on yksi suosikkisarjoistani (ylläri, sisältää sotkuja sukupuolen kanssa). Siksi haluan tehdä Mashiro Ichijo'n... kahdesti.

Nämä kamppeet olisivat niin sievät, mutta en jaksa mitään näin yksinkertaista.

Ichijo on siis sarjan päähahmo, josta ei ihan tiedetä onko hän tyttö vai poika vai mitä häh. Jostain syystä tykkään sarjassa näkyvästä tyttöjen uniformusta, joten päätin, että voisin johonkin kaksipäiväiseen tapahtumaan tehdä yhdelle päivälle tyttö Ichijo'n ja toiselle poika Ichijo'n.

Vähän koulupukuja.

Saa nähdä käykö Muraita varten tilattu toinen peruukki Ichijo'lle. En nimittäin ole vielä aivan täysin varma Ichijo'n hiusten väristä. Pitää tuijottaa lisää referenssikuvia... Tämä on syy miksi en näitä "manga-pukuja" harrasta. Ajattelin kuitenkin tehdä unimaailmaversiot, koska haluan räpeltää proppeja, ja Ichijo'n miekat näyttävät kivoilta tehdä. Plus tykkään unimaailman kaulakorusta. Harmi, etten voi kuvauttaa itseäni itseni kanssa myöhemmin... Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin tarvitsisin suostuvaisen kaksoissiskon...

Pienenä haaveenani on yhden puvun uusiminen. Pikkuhiljaa aina iltasella, kun ei muuta tekemistä ole, voisin tehdä Apteekkarin uudestaan. Tykkään Apteekkarista pukuna niin paljon, että haluan korjata menneisyyden virheet ja tehdä sen uudestaan... paremmin. Kunnolla. Vanha puku on roikkunut naulakossani nyt kuukauden kaksi, ja joka ikinen kerta, kun sitä käsissäni pyörittelen, puistattaa.

Koska siitä jumalattomasta arsenaalista huolimatta, en löytänyt parempaa kuvaa.

Saa taas nähdä mitkä puvut valmistuvat ja mitkä eivät. Vaikka haaveilen osasta näistä ja muista hyvin paljon, en silti usko, että kovin moni näistä valmistuu. Näkihän sen vuoden takaisen listankin kanssa. Siinä listassa oli 6 hahmoa, joista 2 toteutui (niiden lisäksi 6 muuta randomia). Siksi nämä eivät olekkaan suunnitelmia vaan kutinoita.

Fuu kiittää ja kumartaa.

PS: Frostbiteen pitäisi rueta valmistumaan, joten WIP-juttuja pitäisi pian olla tarjolla. Jos ei näy, olen laiska.
PPS: Pitäisi kai keksiä joku källi tuon 70 lukijan kunniaksi. En ikinä uskonut yltäväni moiseen. Tack.

Kuutiokuvausta

Hei!

Vaikka pukujen tekemisintoi on vaipunut jonnekkin apatian ja laiskuuden syövereihin, olen silti saanut kokea kuluneen viikon aikana jotakin hyvin jännnittävää cosplay'n parissa. Mariyalle eikä Rurukalle ole toistaiseksi tapahtunut mitään uutta, paitsi ajatustasolla (tai periaatteessa Ruruka sai housun kaavat myös, mutta ne on koulu juttuja). Lupailen itselleni toistuvasti, että aloitan pian, mutta koska määräaikaa ei toistaiseksi ole, arvailen villisti, että kehitystä ei tule tapahtumaan.

Kuitenkin, menkäämme tämän kertaiseen aiheeseemme.

Kesällä sain sähköpostia tuolloin vielä tuntemattomasta lähteestä. Viestissä kyseltiin missä oululaiset cosplay-harrastajat luuraavat ja miten heitä voisi lähestyä. Tarkoitus oli etsiä malleja eräänlaiseen kuvaus projektiin, ja herra, joka minuun otti yhteyttä, oli aijemmin "nähnyt tyttökatraan "hassuissa" tamineissa kaupungilla," ja saanut siitä idean etsiä muita pukuilijoita.

Minä olin ajatuksessa mukana heti sillä sekunnilla, kun viestin luin, ja lupasinkin yrittää värvätä muita ihmisiä mukaan. Kosiskelin aika monia ihmisiä ja sain hyvin innostuneita vastauksia, mutta ajan myötä ihmisten muu elämä alkoi tulla tielle. En halunnut kuitenkaan tuottaa pettymystä niin sinnikkäälle ihmisella, joka oli minut jostain kolosta kaivanut esiin. Halusin tarjota jotain muutakin kuvattavaa kuin itseni. Yritin sitten kuvauspäivää edeltävällä viikolla ja päivänä vielä houkutella ihmisiä mukaan, mutta kaikilla tuntui olevan jännempää tekemistä.

Lopulta päädyin kuvauksiin yksinäni ja päätin ottaa mukaani Zidanen. Muina vaihtoehtoinani olivat San ja Kusuri Uri. San sai kenkää sillä verukkeellä, että neidistä on jo paljon kuvia, lavalta, kuvauspalvelusta ja Hyrynsalmelta. Ja San on aika väritön verrattuna muihin pukuihini. Kusuri Uri oli alusta alkaen hyvin epävarma tapaus. 2010 Cosplay Gaalan jälkeen ei ole kovin tehnyt mieli sitä pukua katsella. Ei siksi, että olisin ottanut kisassa nokkiini, vaan siksi, että todellakin tuomareiden palaute oli osunut oikeaan. Koska Kusuri Uri sattuu olemaan yksi lempihahmoistani IKINÄ, tahdon tehdä hänet tulevaisuudessa uudestaan niin hyvin kuin mahdollista. Ompelu- ja kaavoitustaitojen kartuttua olen nähnyt sen, että voisin tehdä tuon puvun niin paljon paremmin nyt. Se tieto hallussni, en halua "murjoa" kuvaani Kusuri Urista sillä, että laitan päälleni puvun, johon en todellakaan ole enää tyytyväinen.

Pakkasin siis Zidanen epämääräisiin pussukoihin ja lähdin matkaan. En edes ollut varma mihin minun oli mentävä tai miten aikataulut antaisivat armoa. Häiritsi myös se, että olin menossa yksin, eikä kukaan olisi auttamassa bindauksessa. Viime minuuteilla sain onnekseni tylsistyneen, kauneimman Beettani mukaan. Beetta ei ole cosplay/anime/manga/videopeli/etc.-harrastaja, mutta oli suurella sydämellä mukana auttamassa <3

Kuvauksissa minulla oli hauskaa. En ole ikinä ollut kunnon studiokuvauksissa (YO-kuvatkin otettiin pusikossa). Oli jännä seurata kolmen kuvaajan säätöä valojen ja kameroiden kanssa. Osalla kuvaajista oli selkeät omat visiot siitä, mitä he halusivat, mikä oli todella hyvä, koska itse olin oikeasti aivan ulalla siitä, mitä minulta haluttiin.Aluksi oli hieman vaikea rentoutua kuvattavaksi, koska yritin ehkä miettiä kaikkea liikaa, mutta loppua kohden sekin alkoi onnistua.

En vielä tiedä ollenkaan, millaisia lopulliset kuvat ovat tai, mitä niistä lopulta tulee. Minulle ei kovin montaa kuvaa kamerasta näytetty, enkä edes pyytänyt saada nähdä niitä, koska minä tykkään yllätyksistä. Nyt täytyy vain odotella, että jossain vaiheessa kuvista alkaisi kuulua jotain. Odotan täällä aivan täpinöissäni.

Fuu kittää ja vielä kerran kiitokset Kuutioklubille mahtavasta illasta!

PS: Seuraavana vuorossa olisi Kitacon.

Pieni tyhjänpäiväinen oksennus tähän väliin

Heiiiiiiiiiii!

Tämän hetken tunnelmat ovat hyvin hämmentävät ja epämääräiset. Elämä on yhtä super-duper-härdelliä cosplay, töiden ja teatterin osalta. Jee! Eli stressiä joka suunnalta. Vähän asiaa siis siitä ja myöskin sysään tähän samaan The Haasteen, jonka Vorona <3 minulle nakkasi.

Zidane on lähestulkoon esiintymiskelpoisessa tilassa. Vain hanskat täytyy vielä saada aikaan. Olen aivan tarkoituksella näin etuajassa, koska Desuconia edeltävä viikko tulee olemaan yhtä Taidekoulua minulle. Olen jälleen töissä venäläis-suomalaisella taideleirillä, joka pyörähtää käyntiin tulevana tiistaina. Illat menevätkin sitten Teatteriteltan parissa (kynnelle kykenevät tulkaa katsomaan! Se on ihan ilimasta ja joka ilta pyörii jotain). Joudun tietenkin olemaan poissa perjantai-sunnuntain esityksistä, koska olen Desussa! Ahahahahahahahahhahahahahaa! Joka tapauksessa olen ollut aivan kaamea hirviö viimeisimmän viikon aikan, koska olen steressannut niin paljon kaikkea. Toivotaan, että se nyt hellittäisi, kun kaikki on suhtkoht hallussa.

Nyt siihen haasteeseen.

You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteeenpäin kolmelle (3) muulle!


Joudun hieman dissaamaan tuota "oman kameran kätköistä" -kohtaa, koska minusta otetaan kohtuu harvoin kuvia minun kamerallani. Aloittakaamme vanhimmasta ja jatkukoon linja kronologisena.

Animecon 09, Cloud'n ensiesiintyminen. Tapahtumapaikalle saavuttuamme tietenkin tuli huomattua, että kaikki osat eivät kunnolla pysykkään päällä, joten säätöä oli luvassa. Kide, sisareni mun, tässä kiinnittelee tuota pientä vyötä housuihini hakaneulalla ja varasisareni, Tiistai, päätti sen ikuistaa typerästi hihitellen. "Tifa pistelee Cloud'n housuja."

Tsukicon 09 (kai?), Apteekkarin ensiesiintyminen ja ehkä huonoin tapahtuma, missä olen ikinä vieraillut. Juurikin edellä mainituista syystä päätimme pienen poppoomme voimin paeta paikalta Helsingin keskustaan. Kuva lienee sunnuntailta, koska lauantaina en juuri geta-sandaalejani käyttänyt... Joka tapuksessa  olen tässä vaihtamassa kenkiä ja Mimeko tähtäsi minua jostain syystä kameralla. Uskomatonta, miten olen pystynyt taipumaan Apteekkarin puvussa tuohon asentoon. Huomatkaa myös verenhimoinen ilme.

Ja sarjassamme "Olipa kerran hyvät ajatukset". Pidimme Kiden kanssa pienen kuvaussession pääsiäisenä 2010. Mummumme pääsiäispöydästä syöksyimme hankeen pelleilemään vuoron perään. Minä tietenkin sain tilanteesta aivan liikaa iloa irti ja päädyin vyötäisiäni myöten hankeen enkä ollut päästä pois. Tästä on olemassa kunnon kuva sarja, jossa yritän rämpiä ylös tuolta hangesta. Cloud otti hieman damagea tuona päivänä.

Ei ihan cosplay-materiaalia, mutta mitä väliä. Joskus joulun jälkeen koulussa oli jännää, kun pääsimme leikkaamaan suuria määriä kankaita sähköleikkureilla. Ihastuin noihin suojakäsineisiin hurjasti ja jostain syystä tunsin itseni Michael Jackson'ksi ne kädessä. Käsineet ovat tehty pienistä metallirenkaista ja tuntuvat hassuilta käsissä, eikä niitä ole tarkoitus käyttää kuin vain toisessa kädessä (koska toinen pitelee leikkuria). Hyviä kysymyksiä taululla takanani... Satyruskoi-pinssihän se siellä.

Tässä sitten pientä WIP-kuvaa Zidanesta. En osaa leikkiä peruukkien kanssa, mutta olen rakstunut tuohon kaulakoru-silmikko-hommeliin.


En uskalla nakata tätä haastetta kellekkään, koska en muista ketkä kaikki sen ovat tehneet ja luulen, että kaikki, joille viitsisin sen nakata ovat jo tehneet sen.


Fukka kiittää!


PS: En ole vielä saanut tätä hehkuttaa tarpeeksi; meidät valittiin Seinäjoen harrastajateatterikesään Satyruskoilla! Jee! Ollaan keski-iältämme nuorin ryhmä ja ensimmäinen Oulun Taidekoulun ryhmä, joka on tuonne päässyt! Niin täpinöissäni olen! Tuo on Suomen suurn alan tapahtuma ja me päästiin sinne! Juhuu! Jee! 

Riemua pensaikossa

Hei taas!

Ennen, kun aijon avautua suurista tunteistani, jotka koskevat esiintymistä cosplay-maailmassa, haluan pienesti tiivistää surkuhupaisaa photoshoot'a, jonka pidimme sisareni mun kanssa. Annettakoon syyksi vaikka yksinkertainen 'se on kivaa' ja materiaali oli taas vaihteeksi aika herkkua välillä.

Matkustelimme Kiden kanssa Muhokselle viikonlopuksi. Oli mummulla ihmettelemistä, kun kumpikin raahaamme jättimäiset matkalaukut mukanamme. Kiden laukussa oli senättän yli puolet oikeita vaatteita, mutta omassani kolmen cosplay-puvun lisäksi ehkä neljä paitaa ja uikkarit. Varoitettakoon, että kumpikaan meistä ei oikeasti osaa kuvata. Kiden kamerassa on onneksi mahtava ominaisuus; kun pitää nappia vaan pohjassa, niin kamera näpsää kuvia minkä kerkeää, mikä sopii hyvin minulle, koska minähän olen näyttelijä enkä malli.



Kyllähän tuolta hienoja kuvia saatiin talteen, mutta osa materiaalista onkin sitten hieman kyseenalaista.



Hilipati hippan hei! Juuri tämän tapaista materiaalia ei voi jakaa oikein millään taide- tai cospaly-sivustoilla, joten olkoon niiden paikka täällä. Lopulta päätettinkin sitten vetää ihan överiksi.



Hyvin usein minusta saadaan irti myös videomateriaalia (Cloud-sagalle on jo monta osaa), mutta tällä kertaa tyydyimme kuvasarjoihin.



Muista hahmoista ei lähtenyt aivan yhtä paljon irti kuin Cloudista, mutta jotain niistäkin.



Katsokaa maanista silmää! En lähtisä tuon näkösen äijän mukaan. Lievästi sanottuna, en aivan ole masteroinut vielä Kusuri-Uri'n ilmeskaalaa (joka kyllä näkyy niissä hirvittävissä kuvista, joita Gaalasta on otettu).

Kusuri-Uri'n kanssa kävimme hieman syvemmällä metsässä, mutta tuli äkkilähtö. Jumalaton hyttysten hyökkäys! Edes Venäjällä ei ollut niin verenhimoisia hyttysiä.



Piti yrittää puollustautua.



Kyseenalaista, kyllä.

Sesshoumaru oli hurjan hillitympi eikä herrasta syntynyt läheskään yhtä paljon epämääräistä materiaalia kuin Cloud'sta tai Kusuti-Uri'sta. Jotain kuitenkin...



Ihastuin Venäjällä näihin slim-tupakoihin, vaikka en itse oikesti edes polta. Parilla eurolla sai askin ja Sössömaru jostain kumman syystä tuli mieleen. Mene ja tiedä.

Vihonviimeisenä: Kuva, jota tulee katsella mieluiten Lad(y) GaaGaa'n tahdittamana.



Minä olen Fuu ja toivotan teidät tervetulleiksi epämääräisyyden ulottuvuuteen. Astukaa peremmälle.

Turistikieros vaatekaapissa

Hei taas! Tällä kertaa olisi tarkoitus kurkata hieman menneisyyteen ja tutkailla, että mitä sitä on oikeasti tullut tehtyä. Pientä esittelyä siis luvassa.

Kuten olen jo maininnut, en kovin montaa pukua ole tehnyt, mutta yritys (avainsana!) on ollut kova. Jostain syystä hyvin monien cosplay-asut saavat muotonsa epämääräisissä olosuhteissa, eivätkä minunkaan pukuni ole siitä kovinkaan poikkeavia.

Jos aloitamme näin loogisesti väärin päin, ja otamme ensimmäisenä tämä uusimman tekeleeni käsittelyyn ja syynäyksen kohteeksi.

2010, Tracon V: Sesshoumaru (tietenkin InuYasha'ta tuttu)



Tämä puku pääsi syntymään suuressa epätoivossa ja kiireessä samalla viikolla kuin Tracon V järjestettiin. Venäjän matkailu alkukesästä sai minut jo ennen kesää suureen paniikkii siitä, että ehdinkö tehdä pukua valmiiksi ja ehtiikö peruukki Suomeen ennen h-hetkeä. Näin kuitenkin pääsi käymään. Älytön suunnitelmani oli, että teen yksinkertaisen puvun, joka kuitenkin on hyvin tunnistettava ja hieno. No se yksinkertaisuus tuli yliviivattua sillä hetkellä, kun tajusin paljonko maalia tarvitaan kaiken tuon punaisen painamiseen.

Periaatteessa lähes 1/3 herran asustuksesta on jotakin muuta kuin vaatetta. Panssarit ja koristehökötykset veivät hieman sormea suuhun, mutta sain ne kuitenkin jollain muotoa tehtyä. Painamisurakkani oli hieman mukavempi kuin edellis kerralla (siitä lisää kohta), koska maalia oli tarpeeksi ja viivoitin sekä harppi auttoivat kuvioiden piirtämisessä paljon. Harmittavasti valkoinen kangas, jota käytin, pääsi loppumaan kaupasta sillä kerralla, kun olin sitä hakemassa, joten täytyi selvitä sillä, mitä oli. Jo tekovaiheessa tiesin, että Traconissa olisi luvassa tukehtumiskuolema ja lämpöhalvaus, ja niinhän siinä sitten kävikin.

Toisena vuorossa: Kusuri Uri/Medicine Seller/Apteekkari sarjasta Mononoke



Hahmo itsessään on niin mahtava, että oli pakko päästä cossaamaan. Ehkä se olisi pitänyt tehdä vasta vuoden tai kahden päästä, mutta nyt se on ainakin alustavasti tehty.

Tämä herra tehtiin alunperin syksyllä 2009 Tsukiconiin, mutta myöhemmin hänen kanssaan otettiin vähän ensituntumaa kisoihin CosplayGaalassa 2010. Ei suurella menestyksellä. Tuomaristo löysi hyvin kaikki puvun errorit, jotka itsekkin suurimman osan tiedostin. Tuomaristo ainakin jotenkin piti esityksestäni (esiintyminen on toistaiseksi minulla se vahvempi puoli) ja kaikin puolin tuomaristo oli pätevä (*köhtietyiltäosinköh*) sekä loppupalaute hyödyllinen. Kisakokemus oli mukava kaikkinensa.

Takaisin kuitenkin itse pukuun. Puvun obi on ensimmäinen järkyttävä painamisprojektini. Keltaisia kuvioita sain painaa aika paljon tuolle 2,5x1,50m kankaalle ja, koska olen idiootti, kangasväri pääsi loppumaan kesken. Loppumetreillä (kirjaimellisesti heh) olisi ehkä kannattanut käydä ostamassa vielä kolmas purkki sitä väriä lisää. Kimonon ompeleminen oli hauskaa ja tuskaista. Välillä kuviot ottivat pannuun ja pahasti, mutta toisinaan ne olivat oikein leppoisia ommella. Kangasvalinnat olisivat voineet olla paremmat. Kengät tehtiin viimetingassa autotallista löytyneistä ylijäämä kalikoista.

Ja siirtykäämme illan/päivän/aamun/yön viimeiseen esittely kelpoiseen herrasmieheen eli Cloud Strife...



...mutta ei se versio, jota ehkä odottaisi. Tämän näköinen Cloud seikkailee Kingdom Hearts (I) -pelissä, jos joku sattuu muistamaan. Halusin tehdä Cloud-cossin, en oikeen tiedä syytä, mutta halusin kuitenkin. Cloud on tosi tympäännyttävä hahmo tietyiltä kannoilta 1) se on aikalailla massa-cossi 2) se on aika väritön ja 3) pikkutytöt tykkää. Näistä syistä päätinkin tehdä tämän vähemmän muistetun version herrasta. Ei ole niin massa-cossi, on vähän väriä ja parhaassa tapauksessa lapset ei tajua, kuka se on. Ja minä pidän tästä Cloudista.

Cloud oli cossini 2009 Animeconiin/Finconiin. Hänkin syntyi suuressa kiireessä kesätöiden ja tapahtuman välissä. Paitsi tuon "reisipanssarin" osalta, jonka muistaakseni laitoin taipumaan jo kaksikuukautta aikaisemmin (ja taipuminen kestää sen 12h), ja yhden vöistä ostin myös jo aikaisemmin. Peruukki laitetiin kuosiin conia edeltävänä yönä. Sotkijana en silloin edes toiminut minä itse, vaan sisareni Kide/JoannaDee ja varasisareni Tiistai nykivät ja tukistelivat samalla, kun itse istuin tuo peruukki päässä. Heidän käsittelynsä jälkeen peruukki ei näyttänyt tuolta, miltä kuvassa. Se oli silloin tosi karsea. Purin koko peruukin sitten myöhemmin ja annoin sille uuden elämän hieman erinlaisessa kuosissa (joka näkyy kuvassa). Cloud piipahti myös ihka ensimmäisen CosplayGaalan (2009) FFFight'ssa, kylläkin edelleen kammottavilla hiuksilla, mutta käväisi lavalla kumminkin.

Muut vanhat pukuni jääköön pimentoon, ellei joku niitä välttämättä tahdo kaivella, mutta mainittakoon, että repertuaariin kuuluu myös naisia. En siis ole aivan crossaaja. Yleensä kuitenkin naisten kanssa näy niin, etten ole tarpeeksi laiha tai mieleni ei kestäisi cossata montaakaan naishahmoa, vaan olisin hirttämässä itseäni puuhun jo sukkahousuja jalkaan vetäessä.

Kiitos ja kumarrus

P.S. Muutama sananen mahdollisista tulevista postauksistani.
Luvassa voi olla: Tracon-rant (kaikki tykkää näistä aina) ja pientä kertomuksen poikasta viikonlopun photoshootista, jonka pidimme Kiden (käytetään nyt sitä Kideä) kanssa ja josta tänäänkin nähdyt kuvat ovat peräisin.