Nyt vedetään naamat!

No hellou.

Tämä merkintä on taas niitä tapauksia, jotka ovat pyörineet piirongin laatikoissa jo jonkin tovin. Teksti on pääasiassa kirjoitettu jo yli 8 kuukautta ennen sen julkaisua. En kuitenkaan tuolloin päässyt sitä julkaisemaan, koska oli muita kiireitä elämässä (heh). Tässä kuitenkin ihan hiljattain aihe lävähti lähes konkreettisesti päin naamaa, joten päätin kaivaa tekstin vihdoin päivän valoon. Nyt puhutaan minulle tärkeästä asiasta eli meikkaamisesta ja maskeerauksesta cosplayssa.

Aikoinaan kirjoitin siitä, etten juurikaan tiedä meikkaamisesta mitään. Oli hyvin mielenkiintoista lukea tuota tekstiä vuodelta 2017, kun muutosta on tapahtunut niin hurjasti. Haluan palata kyseiseen aiheeseen, koska minun kohdallani muutoksen ja edistyksen tarkastelu on hyvin mielenkiintoista nimenomaan tämän aiheen tiimoilta. Muutosta on tapahtunut osaamisen, tietotaidon ja asenteen osalta, ja nykyään voin ehkä jo sanoa, että tiedän meikkaamisesta yhtä sun toista. Siksi haluan avata hieman omaa ajatusmaailmaani meikkaamisesta osana cosplayta ylipäänsä, mutta myös osana cosplay-kisaamista. Tämä kirjoitus sai myös kimmoketta siitä, kun internetissä joku meni sanomaan, että cosplayssä meikillä "ei ole väliä".

Kuvasi vas.: Kide, oik. miä
Gakupot vuosilta 2014 ja 2023
Siis ihan oikeasti vähän järkytyin, kun kaivelin esiin tuon 2014 kuvan :O

En tiedä, olenko oikeasti ollut muka noin ruskea silloin vai oliko kyseessä väärän sävyinen meikkivoide.

Tuossa vanhassa tekstissä pääpaino on tosiaan siinä, että ymmärrykseni ja osaamiseni meikkaamisesta on hyvin rajallista, mutta omaan kuitenkin halun oppia ja kehittyä. Todetaanko näin, että halu kehittyä edelleen on vahvasti läsnä, mutta tietotaitoni ja intohimoni meikkaamista kohtaan on kehittynyt ihan eri sfääreihin. Se, että vajaassa kymmenessä vuodessa tapahtuu kehitystä jonkin asian suhteen, on yleisesti ihan kiva juttu. Meikkaaminen kuitenkin on lähtenyt tietyllä tapaa minulla vähän myös lapasesta.

Festarinaama

Wabbunaama

Edelleenkään en arjessa käytä meikkiä juuri ollenkaan, mutta sopivan tilaisuuden tullen kaivetaan arsenaali esiin. Olen niin sanotusti ’kaikki tai ei mitään’ -heimoa tässä kohtaa. Meikkaamisesta on kehittynyt minulle oma luova ja itsenäinen harrastus sekä taidemuoto cosplayn ulkopuolella. Olen lähtenyt kehittämään osaamistani tässä vuosien varrella hulppeasti ilman cosplayn asettamia raameja, mikä tietenkin on lopulta vastavuoroisesti tukenut osaamistani myös cosplay-meikkaamisessa. Edelleen on minulla paljon opittavaa ja ymmärrettävää raamien molemmin puolin, mutta olen ihan eri pisteessä nyt kuin vuonna 2017. Tästä syystä on ollut myös ihanaa käyttää vuosia vanhoja pukuja uudestaan ja nähdä se todellinen kehitys meikkaamisen ja maskeerauksen osalta.

Jotenkin hupaisaa, että se oli aikoinaan tämä Edea, jonka muistan sytyttäneen palon vahvempaan cosplay-meikkiin.

Haluan tässä kohtaa korostaa jälleen kerran sitä, että nämä ovat minun omia ajatuksiani omasta harrastamisestani. Jokaisella on oma tyylinsä ja tapansa harrastaa cosplayta, eikä näiden minun ajatusteni tai kenenkään muun ajatusten tulisi rajoittaa jonkun toisen tapaa harrastaa niin kauan, kun ketään ei loukata tai satuteta. Kisoissa tilanne on tietenkin hieman eri, koska säännöt määrittelevät cosplayn arviointikriteeri ja jada jada jada. Toivon, että ihmiset ymmärtävät, mitä tarkoitan.

Soolohöpöily johti siihen, että testasin Rurukaa 7 vuoden jälkeen, ja näin ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla oman kehitykseni meikkaamisessa.

Minä henkilökohtaisesti koen cosplayn taiteeksi, jossa luodaan kokonaisuuksia. Tuohon kokonaisuuteen kuuluvat ihan yhtä lailla vaatteet, asusteet, peruukit ynnä muut, mutta myös maskeeraus ja meikki. Minä ihmisenä olen pohja ja alusta, jonka päälle luon kokonaisuuden, jota cosplayksi kutsutaan. Meikin ja maskeerauksen osuus kokonaisuudessa tietenkin korostuu, jos hahmon osalta meikki vaatii jotain erikoisempaa. Tietenkin aina on myös kiinni hahmosta ja lähteistä, millaista ilmettä ja kokonaisuutta tavoitellaan. Lisäksi luonnollisen ja ”meikittömän” ilmeen luominen on myös oma taitolajinsa.

Kuvasi: Niinkos
Todorokin maskeeraus vaatii hieman enemmän kuin jonkin toisen hahmon, mutta perusmeikkaustaidot ovat sen pohjana.

Kuvasi: Niinkos
Juhana taas vaatii vielä jotain extraa.
Vahvaa tulkintaa piirroshahmosta maskiksi, mutta myös kaikenlaista muuta jännää on meneillään.
Tänä päivänä tekisin varmasti asioita toisin.

Oma cosplay-meikkimatkani on kehittynyt kohtuullisen luonnollisesti tässä vuosien varrella. Olen tuskaillut mieshahmojen kohdalla lähes aina, ja tuskailen edelleen. Tiettyjen hahmojen meikkejä on suunniteltu ja harjoiteltu enemmän kuin toisten. Olen mielestäni onnistunut ja epäonnistunut toteuttamaan eri hahmojen naamoja yrittäessäni mukailla hahmon tai lähteen tyyliä. Kuitenkin esimerkiksi Kohakun kohdalla en tuntenut hahmoa tai lähteen tyyliä oikein omakseni, joten päätin heittää hahmouskollisuudella vesilintua, ja toteuttaa meikin oman makuni mukaan. Vaikka lopputulos Kohakun osalta ei ole mitenkään järisyttävän poikkeava lähteeseen nähden, oli se tietyllä tavalla minulle hyvin merkityksellinen irti otto.

Kuvasi: Riikkis
Näiden kuvausten aikana meistä käveli ohi teinipoikien poppoo, joista yksi kommentoi: "Näyttää ihan nukelta!"
Se oli paras kehu, jonka olen Kohakusta koskaan saanut.

Minulle on tärkeää nimenomaan löytää eri hahmot myös meikin ja maskeerauksen kautta. Ei joka jäbällä voi olla samalainen naama. Saman sarjankin sisällä hahmojen ulkonäkö voi vaihdella (tai ainakin toivon, että vaihtelisi), vaikka muutoin tyyli voi pysyä samana, joten tietenkin yritän löytää jokaiseen meikkiin ne pienet tai isommatkin nyanssit, joilla hahmot erottuvat toisistaan. Hyvä konkreettinen esimerkki tästä on ehkä minun kohdallani kasvoteippien käyttö. Tähän mennessä olen käyttänyt teippejä vain mieshahmoilla, mutta en suinkaan kaikilla. Gojo ja Gakupo ansaitsevat ehdottomasti kasvoteipit, mutta Linkillä tai Todorokilla en käytä teippejä. Joku Keith ehkä. Kaiken pohjana on kuitenkin minun oma naamani, joka ei sekään ole joka hahmolle sopiva.

Gojo on varmasti yksi suunnitelluimmista ja teknisimmistä meikeistäni.
And I love that for him.

Huvituin myös siitä, että vuosi sitten Cosmoconissa minulla oli pukuina Gojo ja Keith, jotka ovat värimaailmaltaan lähes täysin vastaparit.

Cosplayn osalta olen inspiroitunut todella paljon niistä pukuilijoista, jotka pystyvät meikin avulla muuntautumaan aivan hahmon näköiseksi oli kyse sitten todellisesta henkilöstä tai animehahmosta. Molemmat suunnat kiehtovat minua, vaikka en kumpaankaan suuntaan puhtaasti pyri. Myöskin olen hurjasti inspiroitunut tästä uudesta cosplay-sukupolvesta, joka ei ujostele leikitellä sekä irrotella hahmon mekin parissa, ja paukutella hahmouskollisuuden rajoja oikein huolella. Ihailen tiettyjä ihmisiä myös heidän teknisen osaamisensa puolesta. Hämmästelen aina onnistunutta ja teknisesti taidokasta varjostusta, johon omat taitoni eivät edelleenkään riitä.

Kiba on myös yhdenlainen osaamiseni huipentuma.
Koen, että Kiban meikki on hyvinkin onnistunut.

Meikkaaminen on hahmon sekä lähteen tulkintaa ja luovaa kanavointia, jota voi tehdä äärettömän hahmouskollisesti tai revitellen vapaasti. Aivan kuten cosplayta muutenkin. Minä varmaan solahdan omine mieltymyksineni jonnekin sinne välimaastoon. Meikkaaminen on kuitenkin paljon myös tietotaitoa ja teknistä osaamista eikä pelkästään luovuutta tai haluja. Erilaisten tekniikoiden ymmärtäminen ja hallitseminen mahdollistaa oman vision onnistuneen toteuttamisen suuremmalla todennäköisyydellä, mutta myös auttaa löytämään uusia ulottuvuuksia tekemisessä. Merkittävää on myös ymmärrys siitä, millainen meikki toimii omien kasvonpiirteiden kanssa kullekin hahmolle. Meikkaaminen ja sen osalta tehdyt ratkaisut ovat samalla tavalla taidonnäyte rakkaudesta hahmoon, osaamisesta ja ymmärryksestä kuin mikä tahansa muu osa puvun tekemisestä.

Kuvasi: Niinkos
Kanamen naamaviirut ovat puhtaasti yritystäni mukailla sarjan visuaalista ilmettä.

Momolla puolestaan kulmakarvat ovat osa hahmonäköisyyttä.

Näen meikkaamisen vahvasti myös osana cosplayta sen vuoksi, että se tasapainottaa ja nostaa kasvot samalle linjalle överissä kokonaisuudessa. Monesti kuulee puhuttavan siitä, että kamera syö puolet meikistä, mutta mielestäni myös pelkkä peruukki syö kasvonpiirteitä ihan huolella. Esimerkiksi silmärajauksella voidaan tuoda silmiä jo pelkästään esiin peruukin uumenista, mutta pidemmälle mentäessä voidaan silmien rajauksella myös pyrkiä mukailemaan hahmon silmien muotoa. Puhumattakaan muun silmämeikin tuomista mahdollisuuksista. Sitten, kun ymmärretään vielä väriteoriaa ja värianalyysiä niin pitkälle, että tunnistetaan erilaisten sävyjen vaikutus kasvojen heleyteen ja kirkkauteen, voidaan meikillä korostaa haluttuja piirteitä sekä taistella vastaan ei-toivottuja vivahteita. Unohtamatta juurikin varjostuksia ja korostuksia, joilla pystytään muokkaamaan jopa kasvojen muotoa.

Kuvasi: Niinkos
Linkin meikki on niin paljon heleämpi kuin monen muun pukuilemani mieshahmon.
Linkillä on myös ihan omat poskipuna-gameinsä.

Yamaguchin naaman kanssa on myös tuskailtu, mutta tämä viimeisin onnistui yllättävän hyvin.
On myös paljon lämpimämmän sävyinen kuin monen muun meikki!

Siten, jos pohditaan asiaa vielä kisaamisen näkökulmasta...

Kuten jo mainitsin, itse pidän cosplayta kokonaisena luomuksena, jolloin myös meikki ja maskeeraus kuuluvat osaksi sitä kokonaisuutta, joka kisoissa on arvioinnin kohde. Toivon, että meikki ja maskeeraus osattaisiin kisatuomaroinnissa nähdä osana kokonaisuutta samalla tavalla kuin esimerkiksi peruukki ja sen muokkaus. En usko, että kovin moni on sitä mieltä, että ei ole mitään väliä, miten peruukki on muokattu (tai jätetty muokkaamatta) kunhan se on päässä tuomaroinnissa. Myöskin samaan tapaan kuin muutenkin cosplayssa, joskus puvussa on vaativampia ja helpompia osia, ja eri puvuissa samaa asiaa toimittava osa voi olla yksinkertaisempi kuin toisessa puvussa. Meikki ja maskeeraus toimivat täysin samalla tavalla; jotkin hahmot toimivat voimakkaamman ja/tai teknistä osaamista enemmän vaativan meikin kanssa, ja toisille hahmoille riittää vähäisempi panostus. On myös hahmoja, joiden kasvoja ei näy esimerkiksi jonkin naamion alta. Tällöin ei meikkiä luonnollisesti voi arvioida. Aivan kuten muidenkin tekniikoiden ja puvun osien kohdalla niitä ei arvioida, jos niitä ei voi mihinkään verrata.

Kuvasi: vas. Niinkos, oik. Kangaskasa
Peruukin ohella Urarakan meikki sai päivityksen, koska alkuperäinen tulkintani osoittautui kehnoksi.

Animoitujen hahmojen pukuilu on lähes aina jonkin tasoista tulkintaa, kun hahmo ei ole millään muotoa todellinen. Cosplay-kilpailuissa siis hyvin usein pitää puntaroida sitä, miten hyvin lähdettä on tulkittu pukua tehtäessä. Tietenkin sama pätee myös meikkiin ja maskeeraukseen. Jos pohtii esimerkiksi jotain Arcane- tai Jojo-pukuja, joihin on piirretty ja väritelty kaiken maailman vauhtiviivat, varjostukset sekä tekstuurit, mutta samaa visualisointia ei ole toteutettu meikissä. Onko kokonaisuus toimiva ja yhtenäinen? Onko tulkinta onnistunut, jos sitä ei olla viety myös meikkiin asti? Live-action teokset poikkeavat tästä jonkin verran, koska niiden hahmoille on yleensä todellisuudessa jokin vastine. Tällöin yleensä kuitenkin myös meikistä ja maskeerauksesta on olemassaoleva vastine, jota ei kuitenkaan samalla tavalla tarvitse tulkita. Tällöinkin voidaan silti arvioida sitä, onko meikki teknisesti onnistunut ja vastaako se lähdettä. Aivan kuten muidenkin puvun osien kohdalla!

Meikkiä ja maskeerausta ovat opeteltavia taitoja, joita voidaan arvioida yhtälailla teknisen osaamisen ja toimivuuden, tehtyjen valintojen, tietotaidon, hahmo- sekä lähdeuskollisuuden näkökulmasta kuin lähes mitä tahansa muutakin cosplay-puvun osa-aluetta.

Kuvasi: Riikkis
Tämä Gwendolynin meikki on niin vahvasti omaa käsialaani, että en lähtisi sitä toteuttamaan kisaa varten. Kisaa varten tekisin kevyemmän meikin, joka olisi enemmän lähteen mukainen.

Ymmärrän sen, että kaikki eivät ole yhtä kiinnostuneita meikistä ihan niin paljon kuin esimerkiksi minä. Ei kuitenkaan ole täysin reilua sivuuttaa jonkun panostusta tai osaamista jollain osa-alueella kisan tuomaroinnissa vain tuomarin kiinnostuksen tai osaamisen puutteen vuoksi. Itse ainakin koen, että jos kisatessani meikkini sivuutetaan, se olisi täysin sama asia kuin, jos tuomari jättäisi katsomatta pukuuni kuuluvat kengät, joihin olen panostanut. Enkä usko, että katsottaisiin myöskään hyvällä sitä, että panssareihin erikoistunut tuomari sanoisi, että puvun ompelullisilla osilla ei ole mitään väliä ja että ne voi jättää huomiotta. Kaikki eivät voi osata kaikesta kaikkea. Se on fakta, mutta hyvässä tuomaristossa on kattavasti osaamista ja ymmärrystä erilaisen osaamisen tunnistamiseen ja huomiointiin osa-alueeseen katsomatta. (Omasta mielestäni on myös terve ominaisuus tuomarissa, jos hän osaa nähdä ja myöntää omat puutteelliset osaamisalueensa sen sijaan, että vain sivuuttaisi ne tuomaroinnissa.)

Stella vuosimallia 2018 ja 2026
Tässä realisoituu kehitys ja taidon karttuminen.
Eikä tämä kehitys ole tullut tyhjästä!
Huomaan myös tässä uudemmassakin versiossa jo paranneltavia kohtia.

Tässä myös konkreettinen esimerkki siitä, millä vakavuudella menen tämän meikkihomman kanssa.
Minulla on siis vihko, johon kirjaan meikkituotteet eri hahmojen meikkaamista varten.

Olen aina ollut hyvin iloinen, jos olen kisatessani saanut edes jotain kommenttia tuomareilta meikistäni. Oli se sitten kehuja tai kritiikkiä, koska se kertoo minulle, että tuomaritkin ovat huomioineet panostukseni kyseiseen osaan cosplayni kokonaisuutta. Yunan kohdalla WCS-karsinnoissa sain tuomareilta ihanat kehut meikistä, mikä oli minulle äärimmäisen tärkeää. Harjoittelin ja viilasin Yunan meikkiä todella paljon, koska halusin pitää sen luonnollisena, mutta samalla pyrin muokkaamaan kasvojani Yunan näköiseksi. Tuohon aikaan olin myös todella epävarma omasta osaamisestani. Edean meikistä saamani palaute puolestaan antoi minulle hyviä neuvoja meikin kehittämiseen jatkossa. Näiden tuomaripalautteiden takia olen siis saanut kokea onnistumisen cosplayn osa-alueella, jolla en ole kokenut olevani vahvoilla, mutta myöskin olen saanut neuvoja ja osviittaa kuinka voisin siinä kehittyä. Samasta syystä myös itse tuomarina haluan kuulla kisaajan ajatuksia meikistä sekä antaa siitä palautetta.

Kuvasi: Riikkis
Jos vertaamme Yunan meikkiä vaikka Gwendolyniin tai Gojoon, niin onhan tämä ihan eri settiä.
Tähän on kuitenkin panostettu ihan yhtä lailla.

Kuvasi: Niinkos
Pitäisi kokeilla edes Edean meikkiä jossain välissä uudestaan. Se olisi kovin jännää.
Pitäisi myös tarkastaa, onko puku mitenkä käyttökelpoinen, koska sille kävi vähän hupsusti.

Olen tässä paljon rinnastanut meikkiä cosplay-puvun muihin osiin. Tietyllä tavalla meikki kuitenkin on erilainen ja poikkeava osa cosplayn kokonaisuutta, koska se ei täysin samalla tavalla ole valmistettu tuotos tai tuote vaan enemmänkin suoritus. Samalla tavalla kuin minä ajattelen kilpailuesityksen olevan suoritus, jota voi suunnitella ja harjoitella, mutta joka lopulta kisassa arvioidaan suorituksena kisalavalla. Meikki on samaan tapaan suoritus, joka toteutetaan sinä päivänä, kun meikki tehdään. Pukuun kuuluva paita on tuotos tai tuote siinä mielessä, että kun se on saatu tuotettua valmiiksi se on ja pysyy. Siihen pukeutuminen voidaan tietyllä tapaa ajatella suorituksena, mutta tuon suorituksen taustalla on kuitenkin tuote, sen suunnittelu ja valmistuksen aikana luodut ominaisuudet. Meikkaamista ja esitystä voi harjoitella ja valmistella, mutta ne ovat eri tavalla sidottuna ajallisesti hetkeen, kuin muut kisakokonaisuuteen kuuluvat osat kuten vaatteet, rekvisiitta ja peruukit ynnä muut.

(Pienesti voi olla, että ammattitauti iski päälle tässä kohtaa analyysia :__D)

Kuvasi: Niinkos
Hauru vuodelta 2015

Kuvasi: Niinkos
Ja vuodelta 2022
Hauru on sellainen hahmo, jonka meikissä en ole koskaan kokenut onnistuneeni, vaikka olen pukuillut herraa useaan kertaan vuosien varrella.
Joka kerta on tuntunut siltä, että jokin on mennyt pieleen.

Yhdessä asiassa olen sitä mieltä, että meikki ei ole pelkästään hyväksi vaan jopa vaatimus; kilpailuissa, johon kuuluu cosplay-esitys. Lavalla meikki korostaa ilmeitä ja kasvojen muotoja, mikä puolestaan on tukemassa esitystä. Mielestäni puku ja sen toimivuus ovat osa esitystä, ja tähän kokonaisuuteen luen itse myös meikin. Lavameikin tarkoitus on mahdollistaa jopa peräpenkissä istuvalle katsojalle esityksen ja esiintyjän ilmaisun seuraaminen myös kasvojen osalta. Maskeerauksen ja meikin tarkoitus on siis hahmonäköisyyden lisäksi olla tukemassa lavaesiintymistä. Pelkästään tästä syystä olen sitä mieltä, että meikki kuuluu osaksi esitystä. Meikin puuttuminen esityksessä pitäisi siksi olla todella hyvin perusteltua. Itse koen myös, että sekä lavalla että lähietäisyydellä toimivan meikin toteuttaminen on erityisen haastavaa.

Lisäksi lähes aina lavalla pätee, jo kertaalleen mainitsemani seikka, jopa enemmän kuin cosplayssa lavan ulkopuolella; peruukki syö kasvonpiirteet. Tästä syystä olen itse sitä mieltä, että jo pelkissä lavajuoksukisoissa meikki olisi vähintäänkin suotava elementti.

Kuvasi: Riikkis
Kun Sania kuvattiin, jouduin miettimään ihan hirveästi ihan perusmeikkiä hänen kohdallaan ja sitä, miltä meikki näyttäisi kuvissa. Jouduin pohtimaan myös, miten punaisista merkeistä saisi vedenkestävät kuvauksia varten.

Tiedosta sen, että joillain voi tietenkin olla rajoitteita meikkien käyttämiseen esimerkiksi allergioiden tai ihan vain herkkyyksien vuoksi. Tiedän tällaisia ihmisiä, mutta sitä vaikuttuneempi itse olen heidän meikkaamisestaan. Rajoitteista huolimatta he ovat löytäneet keinoja ja tapoja toteuttaa cosplay-meikkejä. Kuitenkin joskus voi tietenkin olla täysin mahdotonta käyttää mitään meikkejä, mutta tuolloin asia voidaan ottaa ihan samalla tavalla huomioon kuin mikä tahansa muukin toimintarajoite kisatilanteissa. Sen ei pitäisi olla mikään ongelma meikinkään suhteen.

Kuvasi: Yaci
Haru vuodelta 2014
Ei mitään ulottuvuutta tuossa naamassa :___D

Ja Haru vuodelta 2025
Huono kuva, mutta jo pelkästään kulmakarvat ovat niin paljon paremmat!

Kisojen ulkopuolella tietenkin jokaisella on täysi oikeus toteuttaa cosplay-harrastustaan haluamallaan tavalla, eikä siinä oikeastaan ole kellään nokan koputtamista. Ei tarvitse miettiä meikkiä, jos ei halua. Minun harrastukseeni kuitenkin kuuluu meikki vahvana osana cosplay-kokonaisuutta. Olen myös tietoisesti pyrkinyt siinä kehittymään ja kartuttamaan osaamistani kuten muillakin pukuilun osa-alueilla. Toivon kovasti, että kehitykseni aiheen tiimoilta näkyy myös ulos päin. Siksi koenkin suurta harmitusta siitä, että meikkausta ja maskeerausta ei aina osata nähdä muun osaamisen ohella opeteltavana taitona, jossa on mahdollisuus kehittyä ja joka sitoo yhteen cosplayta kokonaisuutena.

Tässä vielä kuvaa murto-osasta arsenaaliani enne pöydän siivousta.
Kaikki meikkipaletit ovat piilossa hyllykössä, eikä niiden määrää tässä kohtaa sovi kertoa äitille.

Luento päättyy. Jostain syystä koin hyvin vaikeaksi jäsennellä tätä tekstiä, ja sen korjailuun sekä rassailuun kului ihan tuhottomasti aikaa. Aiheen tärkeydestä minulle kertoo myös tämän tekstin pituus. Siitä on myös hetki, kun olen viimeksi kirjoitellut näin reippaasti omista ajatuksistani. Tämä on myös aihe, josta olisin voinut jauhaa vielä enemmänkin, mutta, uskokaa tai älkää, tämä on ”tiivistetty” ja karsittu versio.

Kiitän ja kumarran suuresti, jos jaksoit lukea tänne asti. Fukka pyörähtää nyt lepäämään.

Tähän vielä extrana todiste siitä, kun kokeilin jotain täysin omasta tyylistäni poikkeavaa.

PS: Olen miettinyt tekstiä, jossa lähemmin tarkastelen omaa kehitystäni meikkaamisen suhteen, koska siinä kehitykseni jo pelkästään viiden vuoden säteellä on aika selkeää. Tekstissä voisin pohtia mm. niitä asioita, jotka koen siivittäneen omaa kehitystäni. Toisena asiana olen miettinyt ihan jotain Instagram-liveä yms., jossa tekisin meikin jollekin hahmolle alusta loppuun. Samalla voisin avata omaa prosessiani videomuodossa muillekin. En tiedä, kiinnostaisivatko nämä hommat ketään.

Ja lopulta kaikki olikin hyvin - Desucon Frostbite 2018

Holla!

Sain edellisen merkinnän puristettua ulos, ennen kuin uusi pukupärinä pääsi päälle, mutta tämän kanssa meinasi tehdä tiukkaa. Aloitin Yamaguchin kaavoittamisen ja en vain malttanut istua alas ja kirjoittaa Frosti-merkintää. Nyt on toimeton hetki, kun kangas kuivuu ja muuta ei voi tähän hätään tehdä kuin odottaa. Hyödynnetään tämä siis.

Frostista on tullut minulle yksi vuoden tärkeimmistä tapahtumista monesta syystä; se on pitkän tyhjän kauden jälkeen ensimmäinen isompi tapahtuma, joka on vakiinnuttanut ajankohtansa, ECG-karsinnat on mielestäni yksi parhaimmista ja kovatasoisimmista kisoista tällä hetkellä ja se on laadultaan lähes aina hyvä. Siksi odotin Frostia hirmuisissa täpinöissä. Myös se, että koko loppuvuoden oma conikalenterini on aivan täysin auki ja Frosti oli yksi niistä harvoista tapahtumista vuonna 2018, jonne tiesin pääseväni tai meneväni. Tulevaisuudesta lisää tulevaisuudessa.

Pelkkä-Teppo ja Pallenalikka uskollisesti mukana matkalla.

Matkaan lähdettiin perjantaina aamusta, että ehtisimme Lahteen hyvissä ajoin. Syitä kiirehtimiseen oli kaksi:1) minun piti ehtiä valmistella itseni ja pukuni lauantaita varten ja keretä hyvissä ajoin nukkumaan, sekä 2) halusin nähdä hyvin vouhotetun Tatakaishown. Toisin sanottuna minulla oli kiire, muilla ei.

Tällä kertaa en pitänyt omaa pientä autoconiani puvun kera, vaikka hirveästi olisi huvittanut vetää Suga taas niskaan perjantain puvuksi.

Menimme siis katsomaan avajaiset. Kokonaisuutena tämän kertainen juonikaari avajaisissa ja päättäjäisissä oli paras oman muistini mukaan, mutta Tatakaishow ei täyttänyt odotuksiani. Viihdyin ja tietyllä tapaa nautinkin koko showsta, mutta sen vouhotus mielestäni meni reippaasti yli.

Smurffit on täällä! Smurffit on back! Eiku...
Ihanin Shep: Rorune ja D.Va: woodi

Rorunen kanssa olimme sopineet jo aikaa sitten, että Interstellan avaruusoliot pääsevät tekemään uudelleenesiintymisen Frostissa. Minun kohdallani tämä ei ole mikään 'no laitampa tuon, kun en keksi muuta' -puku, koska ihomaalit vievät niin paljon aikaa ja energiaa. Piti ihan kunnolla tsempata itseäni tätä varten koko viikko ennen Frostia. Näin jälestä päin olo on hyvin helpottunut ja kaikki se aikaisen lauantain ahdistus oli lopulta kaiken arvoista. Maalaus onnistui paremmin kuin aiemmin ja jopa hulluudessani mietin, että Stellaa voisi ehkä joskus vielä käyttää uudestaan (+suunnitelen jo kahta muuta maalicossia...).

Nämä puvut saivat lähes samanlaisen vastaanoton kuin aikaisemminkin, mutta uutena jännänä elementtinä oli se, että ihmiset hirveästi kiittelivät sitä, että olimme tehneet nämä puvut... ? ... Ja useaan otteeseen saimme kuulla, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun joku on nähnyt mitään cosplayta Interstellasta (hei anteeks me tehtiin nää jo 2014).

Näissä fab tossuissa oli hyvä kipittää pihalla .
(Olin varma, että liukastun ja kuolen.)

Lauantaina ohjelmista kävimme katsomassa Oikotie cossiin, joka oli hyvin pitkälti toisintoa jo kertaalleen Desuconissa nähdytstä cosplay-luennosta. Perusidea luennolla oli, että ei tarvitse tehdä pukuja hyvin, jos itseä ei kinosata. En kuulunut kohdeyleisöön, mutta vähän mutristan suutani siitä, että Desu on aikanaan toitottanut sitä, että he pyrkivät antamaan tilaa uudelle ohjelmalle, jolloin kierrätetyt tai parannellut ohjelmat eivät kelpaa ohjelmistoon. Näemmä jo kertaalleen Desussa käytetyt ohjelmaideat kuitenkin kelpaavat, koska Cossi-Pirkka, Kaaoscosplay ja tämä Oikotie cossin (kuten myös sen edeltäjä ja nyt mukana ollut paja) putoavat omasta näkökulmastani hyvinkin samaan lokeroon. Tai sitten, kun kyseessä on cosplay-ohjelma, niin katsotaan läpi sormien.

Kävimme kuulemassa Persona-pelien arkisimulaatiosta, mikä oli viihdyttävä. Vähän rasahti korvaan toisen puhujan takelteleva ulosanti, mutta sisältö tuli kuitenkin hyvin esiin. Myös huvituin suuresti siitä, että kumpikaan puhujista ei ollut pelannut Persona 3.

Hiukset animessa, Voittamaton päähahmo ja Kehitysvammaisuus animessa ja mangassa olivat sellaisia ohjelmia, jotka olisin halunnut päästä katsomaan. Aikataulut ja päällekkäisyydet eivät aina anna armoa.

Päästiimpä sitten vielä Ylen artikkelin kansikuvaksi...
Ilmeemme kertoo kaiken siitä, mitä mieltä olemme naamaan tungetusta kamerasta, ennen kuin kuvaamiseen on pyydetty lupa.

Cosplay-kisat piti tietenkin käydä katsomassa. Oli ihan kivat kisat. Tietenkin vähän haikailutti, ettei itse ollut lavalla (koska ECG-karsinnat mm. PARAS) tai voinut samalla tavalla jännittää kenenkään puolesta. Voittajat olivat hyvinkin ennalta-arvattavat. Minun kohdallani ainoana mieleenpainuvana esityksenä oli yksilösarjan voittajan, Faroni Cosplayn, Tohtori Outo -esitys. En tiedä lähteestä juuri mitään enkä ole edes elokuvaa nähnyt, mutta esityksen tunnelma oli aivan huikea. Hyvä esimerkki siitä, että toisinaan vähemmän on enemmän. Onnea hirveästi! Kuin myös ryhmäsarjan uusille edustajille!

Pukukisasta en muista enää lähes mitään, mutta omat suosikkini eivät tainneet sijoittua... En muista.

Hieman kävi sääliksi kisaajia, koska kisaa oli taas työnnetty myöhemmäksi. Voin vain kuvitella sen, jos olisi joutunut itse kituuttamaan noinkin myöhään Juhanan lateksinaamarissa... Kaikki kisaajat olette voittajia, kun selvisitte päivän loppuun asti kuolematta.

Kis oli muru ja näpsi taas kuveja.
Shep edelleen Rorune.

Kisojen jälkeen taisin vain hokea: "Suihkuun! Suihkuun!" Matkamme suuntasikin kohti väliaikaista kotia, ruokaa ja minulle ja Rorunelle kauan kaivattua peseytymistä.

(Hyvin olin värit sinetöinyt, kun vesiliukoiset maalit eivät lähteneet liukenemaan ollenkaan ilman kunnon hinkkausta, vaikka suoraan hanan alle rajat tunki.)

Sunnuntain pukuna oli uusi ja nyt ihannaksi todettu Uraraka Ochacon sankariasu Boku no Hero Academiasta. Koko sarja on minulle yksi kuoppa ja siinä on niin paljon ihania hahmoja, jotka haluan tehdä. Uraraka valikoitui nyt ensimmäiseksi.

Kynityt kulmakarvani aiheuttivat kauhua lähipiirissäni...

Urarakan asupäivitys tulee olemaan hyvin perusteelinen, koska ihmiset kyselivät niin paljon, miten tietyt osat on tehty. Oli tosiaan yllätys, miten miellyttäväksi ja omakseni tämän puvun lopulta tunsin. Makkarankuorihaalaria meinasin pelätä ihan hirveästi, mutta lopulta sekään ei ahdistanut. Tämä puku oli vaan niin mukava päällä. Varsinkin Stellan jälkeen oli ihana hillua puvussa, jonka rikkoutumista tai sotkeutumista ei tarvinnut pelätä juuri ollenkaan.

Sunnuntain ohjelmatarjonta ei ollut niin mielenkiintoinen kuin lauantain, mutta jotain sentään tuli katsottu. Ihan mielenkiinnosta ja siitä, että aina ollaan kavereiden kanssa puhuttu, että pitäisi mennä katsomaan, niin menimme tällä kertaa tarkastamaan AMV-kisan. Se sattui hyvään aikaan ja liputkin saatiin haetua. No... ei ehkä tarvi mennä enää tulevaisuudessa. Itselleni videoiden näkeminen isolta ruudulta ei jättänyt käteen mitään sen kummempaa. Hyvin voin jatkossakin katsoa kisavideot koneelta tai kännykästä. Lisäksi olin erimieltä lähes kaikista sijoituksista ja varsinkin voittaja AMV:n kohdalla olin hyvin hämilläni. Se oli yksi niistä videoista, joista pidin vähiten. No nyt on sekin koettu ja todettu, että ei ole minun juttuni.

Kis kuvasi.

Muoti historiaa, historiallista muotia (miksi kaikkien ohjelmien nimet toistavat itseään?) oli varmaan tämän Frostin informatiivisin ja mielenkiintoisin luento. Ylläri pylläri se iski minuun (oma lopputyöni kirjallinen osuus sivusi aihetta hyvin vahvasti). Paljon paljon tuli uutta asiaa, mutta osa oli tuttua. Puhuja oli todella hyvin perehtynyt aiheeseen ja osasi tuoda asiat esiin mielenkiintoisella tavalla.

Viimeisenä vuorossa oli tietenkin päättäjäiset, jotka olivat viihdyttävät. Tämä puolisko Tatakaishowsta iski minuun paremmin kuin alkupuoli. Suurimmaksi osin vain siksi, että minulle tärkeät ja merkitukselliset hahmot tulivat kuvioihin vasta tässä pätkässä. Muuten se ei ollut kummoisempi kuin aikaisempikaan. Kenshinin ja Mikasan taistelu oli parhain taisteluosuus. Desuconin kunniavieraat julkistettiin ja hetken piti hätäillä, että ketäs sinne tulee. Jo nyt on tiedossa, että Desu jää välistä tänä vuonna. Ei tarvinnut onneksi hätääntyä.

Tällasissa tunnelmissa ajeltiin taas kotiin...

Sellainen oli taas se reissu. Fukka kiittää.

PS: Se uskomaton muutos, minkä kunnon rintsikat saavat aikaan. Stellan puvun alla käytetyt rintsikat vaihtuivat kakkarintsikoista yhtiin parhaimmista, jotka omistan. Näytti niin paljon paremmalta nyt.

Hyvä paskacon - Animecon 2014

Moi!

Olen löytänyt tieni kotikoloon ja saanut itseni jotenkin edes raiteille. Animecon oli ja meni. Viikonlopun aikana oli välillä kyllä niin suurta tunnemyräkkää erinäisten asioiden suhteen, että en edes jaksa. Meni hyvin ja meni päin persettä. Välistä koko tapahtuma tuntui aikamatkailulta vuoteen 2008.

Suurin takapakki tuli heti majoituksessa. Koska rahapolitiikka ja hetkellinen sekopäisyys, löysimme tiemme lattiamajoitukseen. Aikanaan Nekoconin lattiamajoitus oli hyvinkin toimiva, joten emme osanneet sitä kaikkea kuraa. Olimme ensimmäisten joukossa ovenrivassa kiinni, koska infoviestit olivat antaneet ymmärtää, että paikan päällä on nopeat syövät hitaat -periaate. Monista syistä halusimme luokkamajoitukseen (1. rauhaa, 2. oma tila 3. rauhaa). No, ilmoittauduttuamme saimme huomata, että meidät oli sijoitettu saliin. Vittu. Järjestely oli yksinkertaisuudessaan typerä, että sali täytettiin ensimmäisenä ja luokkapaikat vasta sen jälkeen. Olisin ihan hyvin voinut istua pihalla auringossa pari tuntia ylimääräistä, jos olisin sen tiennyt. Ei enää ikinä lattiamajoitukseen.

Koko perjantai meni hieman säädellessä asioita. Pukujen ja peruukkien kanssa piti sumplia. Lauantaipäivän K-On! puvut olivat suht valmiina, mutta itseltäni ja meidän Miolta uupuivat vielä peruukit. Omani jätti tulematta ajoissa vuosi takaperin ja käytin Yuin vanhaa peruukkia, mutta nyt oli käytössä uusi, mikä piti muokata lattiamajoituksen vessassa. Miomme peruukki oli tehnyt nyt samat ja jäänyt matkalle, mutta onneksi löytyi toinen saksittava. Itse en ollut nukkunut pariin viikkoon kunnolla, joten hoidin kaikki asiat suht kohdalleen ennen kuin lähdin tutimaan.

Kun on vuoden aikana laihtunut, näyttää säkki vielä enemmän säkiltä.
Kuvasi Kide

Lauantai lähti kiireessä käyntiin, koska piti keretä hakemaan Kaoru Morin nimikirjoitustilaisuuden liput heti aamusta. Cosplay-kisan ja konsertin liput onneksi saatiin samasta syssystä. Vähän kyllä mietitytti aamulla se, että jonotimme sisään, että pääsisimme jonottamaan... Liput saatiin ja päivä lähti pyörimään.

Minulle mieleistä ohjelmaa oli yllättävän paljon, mikä oli hyvä ja huono juttu. Tekemistä oli, mutta en todellakaan olisi kerennyt kaikkiin ohjelmiin. Lauantaina kävimme katsomassa avajaiset, cosplay-löpinää, kisat, konsertin ja tietenkin Morin nimikirjoituket tuli haettua.

Kaikki Keijot! Meillä on Mio!
Ritsu: woodi, Azusa: Kangaskasa, Mugi: Rorune, Mio: Soffi ja Yui: miä.
Kuvasi Kide

Parempaa cosplay'ta - cossaajan omilla ehdoilla ei ollut aivan sitä, mitä odotin. Olin valmistautunut suhteellisen geneeriseen cosplay-ohjepakettiin, mutta sisältö oli aivan muuta. Otsikointi oli mielestäni harhaanjohtava, koska nuo "omat ehdot" olivat lähinnä ympäristön luomia ja asettamia sääntöjä siitä, mikä toimii ja mikä ei cosplay'ssa (tai mikä on kaunista ja mikä ei). Luento ei ehkä ollut suunnattu minulle. Vaikka asia oli mielenkiintoista ja osasta olen täysin samaa mieltä, sen esille tuonti oli kehno. Puhujat antoivat itsestään hyvin ylimielisen kuvan tuodessaan asioita esiin. Itseäni oikeasti alkoi ärsyttämään 'tämä on absoluuttinen totuus' -asenne, joka heistä huokui välillä. Lisäksi satunnaiset pienet asiavirheet, joilla ei oikeasti ole niin paljoa, väliä jäivät kaivertamaan (esim. se, että kaikkia miekkoja ei pidetä kädessä samalla tavalla). Asia oli hyvää, mutta ohjelma olisi voinut olla huomattavasti mielekkäämpi, jos toteutus olisi ollut toinen.

Pukukilpailu ja Kääpägaala olivat hieman pettymys. Olin ymmärtänyt, että Kääpägaalan kisaajat kisaisivat toisiaan vastaan ihan cosplay-kilpailun muodossa, mutta konsepti olikin hieman eri. Gaalan ensimmäisellä kierroksella olin aivan kympillä mukana ja ihan pähkinöinä, mutta toinen ja kolmas kierros eivät tarjonneet mitään uutta tai jännittävää, joten innostus loppui lyhyeen. Pukukilpailu taas puolestaan oli mallia liukuhihna, joka tuli nähtyä jo edellisen vuoden Traconissa. Se oli tuolloinkin tylsä ja se oli myös nyt äärettömän tylsä. En muista puvuista juuri muita kuin voittajat. Vielä kerran kuitenkin onneksi olkoon voittajille! Olette sen ansainneet!

Pulahdimme Desupallomereen!
Kuvasi: Japsu? Kide? Joku?

Kisan jälkeen meni taas jonotukseski, kun lähdimme hakemaan Morin nimikirjoituksia. Onneksi jonossa oli jännää ja pääsimme höpöttelemään höpöistä asioista. Mori ja hänen assistenttinsa olivat aivan hurmaavia ja ihastelivat meidän K-On!-pukujamme ja varsinkin Mugin kulmakarvoja. Jotenkin koko tilanne oli hyvin hurmaava ja leppoisa.

Jee!

Animekonsertti oli jälleen hieno, vaikka tällä kertaa en itkeskellyt. Solistin mukana olo ei tuonut itselleni mitään uutta tai mullistavaa, koska kappaleet joihin lauluosuus kuului eivät ole niin lähellä sydäntäni. Pidän niistä ilmankin laulua. Videot puolestaan olivat hieman ristiriitainen uusi elementti. Toisaalta oli mukava katsella muutakin kuin yhtä ja samaa kuvaa, mutta välillä huomasin keskittyväni enemmän videoon kuin musiikkiin. Varsinkin sellaisten kappaleiden kohdalla, jotka eivät olleet minulle niin tuttuja.

Lauantai-sunnuntaiyö oli askartelujen aikaa, kun pukuja väsättiin viimetinkaan. Ei tätä enää ikinä. Itse olin muka jo luovuttanut oman pukuni suhteen, mutta ryhdyin silti tekemään pikku yksityiskohtia kera orjatyövoiman. Kuukausi ei ole tarpeeksi aikaa Kaoru Mori  -puvulle. Varsinkaan, jos tekee 6 päiväistä työviikkoa illassa ja käy emotionaalista vuoristorataa muun elämän kanssa samaan aikaan. Ei tätä enää koskaan.

En koskaan ole ollut näin tyytymätön pukuuni. Tiukka aikataulu pisti oikomaan niin monessa kohtaa pukua tehdessä, että oksettaa. Jos aikaa olisi ollut edes viikko enemmän ja voimavaroja hitusen runsaammin, puvusta olisi tullut paljon parempi. Rehellisesti sanottuna vihaan koko pukua. Vihaan niin perkeleen paljon. Sitä tehdessä minulla ei enää ollut kivaa samalla tavalla kuin yleensä cosplay'n parissa ja en halunnut tehdä sitä eteenpäin ollenkaan. Puvussa on niin paljon korjattavaa, että osa vaatteista olisi helpompi tehdä vain kokonaan uudestaan. 

Morsioni mun: Kangaskasa ja miä.

Puvut kuitenkin saatiin jollekkin mallille sunnuntaiaamuun mennessä ja sitten ne vedettiin päälle. Sunnuntai oli päivänä hyvin monitasoinen. Kaikki olimme pirun väsyneitä, minä äärettömän pahalla tuulella ja kiirettä piti. Olimme siis esityskisailemassa sekä woodi ja Kasa olivat molemmat pitämässä luentoja. Syöksyilimme lavan taakse ja takaisin. Takahuoneessa pääsimme myös tapaamaan Morin toistamiseen.

Morin tapaaminen Farsamin asussa oli hirvein ja hienoin asia ikinä. Yksi suurimmista haaveistani on ollut päästä näyttämään oma pukuni sarjan luojalle ja nähdä kuinka siihen reagoidaan. Omat tuntemukseni pukuani kohtaan eivät tehneet kohtaamisesta mitenkään helppoa. Saati se, että Mori kuitenkin on hyvin perehtynyt sarjojensa pukuhistorialliseen puoleen. En itse tosiaan päässyt ajoissa kirjastoon tutkimaan pukuhistoriaa näitä pukuja varten, joten kaikki oli kaavoitettu ja tehty vain referenssikuvien perusteella. Tiesin, että kaikki tekotavat eivät olleet lähelläkään autenttista. Minua oikeasti hirvitti ihan suunnattomasti.

Pääsimme ihan Morin Twitteriinkin.
Hartamanga

Miten se kisa sitten? Tällä kertaa minulla ei ollut osaa eikä arpaa sen päähänpiston kanssa, että lähtisimme kisaamaan. Esityksen sisällön kanssa en myöskään hirveästi ollut kosketuksissa. Hieman dramaturgista säätöä, ohjausta ja paikoituksia puin sen yhden ainoan kerran, kun harjoittelimme esitystä ennen Kuopioon lähtöä. On hyvä tehdä esitystä, kun ihmiset asuvat Oulussa, Rovaniemellä ja Vantaalla.

Paras rekvisiitta on parasta.

Kisa tuntui hirveän erilaiselta muihin verrattuna. Cosplay-mammat olivat ihania ja osasivat hoitaa hommansa hyvin. Tykkään myös Musiikkikeskuksen takahuoneesta, koska siinä on selkeä tila, missä olla ja völlyä. Tulee otettua paremmin kontaktia muihin kisaajiin ja aikakin kuluu siinä sitten. Tällä kertaa en edes kärsinyt samalla tavalla perinteisestä kisa-angstistani, vaikka muuten kyllä ahdisti. Koko takahuone oli kokenut jonkinmoisen Oulu-invaasion, kun joka nurkassa oli joku siltä suunnalta. Kisa omalta osaltani oli lavalle ja ulos. En odottanut mitään, pääsin pyörähtämään lavalla ja se riitti. Sain katsella lähes koko kisan ja hykerrellä muiden esityksille. Olivat hyvin kivoja.

Sitten olikin päättäjäisten vuoro. Oli tuskaisaakin tuskaisempaa istua Musiikkikeskuksen isossa salissa ja odotella tuloksia, koska oli niin pirun kuuma! Yleensä takahuone ja iso sali ovat ne kaikista viileimmät tilat koko puljussa, mutta nyt oli niin kuuma, että teki mieli valua tuolin reunalta alas lattialle lammikkona. Hajoilin sisällä, kun esityskisan kolmas sija ilmoitettiin, koska tiesin jo ensimmäisestä perustelusta, että se oli me. Kisa oli kovatasoinen, enkä osannut uskoa, että meidän pikku rykäisy ylsi kolmanneksi. Toinen ja ensimmäinen sija olivat täysin voittonsa ansainneet! Lavalla naamastani ehkä näkyi kuinka hyvilläni olin heidän puolestaan. ONNEA! Oolitte siistejä!

Matka kotiin päin oli väsynyt ja vammainen. Yölliset liian vakavat, elämää suuremmat keskustelut eivät tee hyvää ihmiselle conin jälkeen.

Jossain Muhoksen laitamilla, keskellä yötä, on hyvä leikkiä kaktuksia.

Acon oli kahden ääripään con; täyttä paskaa ja ihan huippua. Kiitos siitä? Nyt olen täysin hajalla ja haluan keskittyä muihin juttuihin vähän aikaa ja pitää lomaa cosplay'sta. Tykkään elää muutakin elämää. Haluan ottaa aurinkoa, uida, rullaluistella, nauttia kesästä ja käydä pussikaljalla. Kaikkea, mitä tähän mennessä en ole kerennyt tehdä tälle kesää. Päivittelen ehkä jotain Farsamin tekemisestä, koska siellä on ihan jänniä juttuja, mutta tulevaisuutta en mieti yhtään sen enempää kuin on aivan pakko.

Fukka kiittää ja kumartaa.

Tracon: Kuinka kadotin takapuoleni ja niitin kultaa

Edit 2020 / Haluan tuoda esiin sen, mitä en tiennyt ja ymmärtänyt silloin, kun tein Alexin; ihon värjääminen cosplay-tarkoituksessa ei ole oikein. Olen pahoillani siitä, jos olen tällä puvulla loukannut jotakuta. Se ei ollut tarkoitukseni tuolloin. Halusin tuoda Alexin eloon sellaisena, kuin hänet näin. Tapani tehdä se oli väärä ja siksi haluan pyytää asiaa anteeksi.

Vuosien varrella olen saanut lisää tietoa ja ymmärrystä aiheesta ja haluan lisätä tämän kommentin näihin merkintöihin. Voi olla, että josksu vielä poistan merkinnät kokonaan. /

Hei!

Traconin mukana taisi mennä viimeinen tapahtuma tältävuodelta. Ainakin minun osaltani. Silti ennen kuin siirrymme tulevaan, niin vatvon vähän mennyttä. Kaikkea muuta asiaa olisi muka hirveästi eikä Animeseminaarin kuvatkaan ole vielä täällä... Silti tässä on minun diipa daapani Traconin osalta.

Tuntui, että viikonlopun aikana tapahtui ihan liikaa ja aivan liian vähän. En itse käynyt kuin kolmessa ohjelmassa ja otin osaa kahdessa. Cosplay'nkin puolesta viikonloppu jäi vähän yksinkertaiseksi. Silti onnistuin viemään tunneskaalaa aikalailla päästä päähän.

Lauantaille pukuna minulla oli siis Gangsta-mangan Alex, joka osoittautui yksinkertaisuudessaan ongelmalliseksi. Alex'n rodullista alkuperää ei ainakaan vielä tiedetä, mutta päätin itse hakea jotain latinotyyppistä. Se olikin lopulta se ongelma. Koska Alex on iloinen tyttö, ei hänellä ole hirveästi vaatetta, mikä tarkoittaa, että ihoa näkee enemmän. Suunnitelma oli, että hankin sopivan väriset sukkikset ja maalaan vain ja ainoastaan yläruumiini ihomaaleilla. No... sukkahousuja ei löytynyt, koska perkeleen punainen sävy. Eli maalia jalkoihin. Tämän hoidimme jo perjantai-iltana, koska aamusta se olisi vienyt aivan liikaa aikaa. Olenkin niin suuresti kiitollinen niille ihmisille, jotka jaksoivat ja viitsivät maalata sääriäni ja sisäreisiäni pitkän matkustuspäivän jälkeen. Love ya! Maalit pysyivät hyvin yö nyli, kun laittoi lakan päälle ja sukkikset jalkaan yöksi.

Aamulla meinasin oikeasti moneen otteeseen hypätä suihkuun ja pestä koko maalikerroksen pois. Ruskealla värillä on aivan tuhottoman vaikeaa saada tasaista jälkeä, varsinkin paksuna kerroksena. Epätoivo ja ahdistus iski ja löin päätäni seinään, mutta taas ihanat ihmiset olivat mahtavia ja onnistuivat pitämään minut kasassa. Toivottavasti en niin hirveän läikikäs ollut sivusta katsojan silmin. Itselläni olo oli kuin dalmatialaisella. Laskin, että maalaamiseen meni yhteensä 6 tuntia.

Kuvasi: Krautti
(ja hävitti pyllyni jonnekkin)

Alex on ihana hahmo, mutta en tiedä uskallanko ikinä vetää tämän naisen kamppeita niskaan enää. Sen verran kävi päävärkille kyseinen kokemus. Ihomaalit eivät ole minua varten.

Lauantaina kävimme katsomassa tosiaan Hei! Me cossataan! -luennon. Oli hyvin huvittava istua yleisössä ja kuulla lähestulkoon puolet omasta luennostani jonkun toisen suusta. Hyvin hämmentävää. Moni ajatus siis meni omieni kanssa yksiin, mutta joistain luennolla käsitellyistä asioista olen kyllä aivan eri mieltä. Ensimmäisenä mieleen tulee cosplay-ryhmän "roolijako"; jokaisen jäsenen tulisi keskittyä vain ja ainoastaan yhteen osaan cosplay-esityksen tekemisessä, kuten pukuihin tai peruukkeihin, juoneen tai ääniin. Minä en ainakaan haluaisi olla osa tällaista ryhmää. Ryhmän jäsenet ovat kuitenkin yksilöitä ihmisinä ja pukuilijoinan. Miksi jonkun pitäisi erikoistua yhdellä saralla, kun ryhmässä voidaan auttaa toinen toisiamme ja kehittyä yhdessä kaikilla saroilla? Tätä voi myös miettiä muunkin kuin puvun teon kannalta. Juoni ja esityksen sisältö voidaan rakentaa ja koota yhdessä myös. Tämä seikka tulikin esiin myös luennolla.

Toinen ohjelma lauantain osalta olikin sitten Operaatio Fredrikin Cosplay-haaste, johon minut oli nykäisty kaikkivaltiaaksi tuomariksi. Muahahahahahahahahaha! Oikeastihan minä oli yhtä pihalla kuin kisaajatkin ennen ohjelman alkua. Jotain osviittaa olin saanut, mutta valaistuin vasta paikanpäällä. Omasta mielestäni ohjelma oli onnistunut kokeilu ja luulen, että se sopii juuri sille yleisölle, jolle se oli tarkoitettu. Se varmaan tullaan näkemään uudestaan. Lavalla nähtiin monenlaista osaamista ja ainakin nauruista päätellen yleisö viihtyi. Minulla ainakin oli hauskaa, vaikka interaktiiviset coniohjelmat ovat muuten jääneet vähän taakse.

Hirmuisen pätevä tuomari.
Kuvasi: Sami Räbinä

WCS- ja pukukisa piti tietenkin katsastaa. Hirveästi hurrasin ja oli mukava nähdä, että vähäisistä osanottajista huolimatta WCS oli taas kokenut metamorfoosin. Esitysten tunnelmat ja teemat olivat aivan uudenlaisia ja tyylisuunnasta "eeppinen" oli onnistuneesti astuttu ulos. Hienoa hienoa! Pukukisan puolellakin taso oli kova ja voittaja kolmikkokin oli osuva. Kakkossijan saaneesta Yuri-pukuilijasta on keretty jos nurista, mutta minusta on hyvä, että välillä sijoille yltää yksinkertaisempia, mutta siististi ja hyvin tehtyjä pukuja kaikkien niiden yksityiskohtaoksennusten lisäksi. Siisti työn jälki näkyi ainakin minulle katsomoon asti ja tokaisimpa kisan aikana itsekseni, että: "Voipi olla ammattilainen." Se, että jokin sirkustelttahirviö ei päässyt palkinnoille, ei haittaa minua yhtään, koska kakkossijan saanut oli sen ansainnut ihan yhtä lailla, kuin sata erinväristä huonosti maalattua helmeä valmistanut Pena. Onnea vielä kaikille! Hirmusti!

Lauantaina hytisimme vielä sen verran, että saimme jonkun kuvan Gangsta-ryhmästämme. Repeilyä tapahtui ehkä enemmän kuin olisi pitänyt, mutta näin tällä kertaa. Ryhmämme Nick eli Kangaskasa on se sielu, joka houkutteli minut tälle tielle. Ja ah niin komeana Worick'na toimi Kizzy (How about now?).

Kuvasi: Krautti

Sunnuntai olikin sitten ihan oma juttunsa. Koska OF-porukan kanssa olimme kisailemassa, en oikein kerennyt käydä katsomassa mitään, kun piti juosta lavan takahuoneessa koko ajan. Mysteeri-herrakin saa nyt nimen eli hänhän on Murai Kunio Great Teacher Onizuka'sta.

Oli mahtavaa, että pääsimme jo heti aikaiseen katsomaan lavaa ja käymään esitystä läpi. Minua se helpotti suuresti keskittymään  loppupäivän ajan, koska se oli yksi niistä asioista, mikä piti vain saada pois alta. Yhden henkilön vaje hieman harmitti, mutta sairastumisille ei joskus voi mitään.

Olin esityksestä täpinöissäni ja tuskissani. Esitystä oli mielestäni harjoiteltu turhankin kauan ja sunnuntaina oli se hetki, kun saisin jättää sen taakseni. Hyvä ja huono juttu yhtä aikaa. Olen kuitenkin tottunut intensiiviseen parin kuukauden harjoitteluun ja useampaan n. 50 min pituiseen esitykseen teatteria tehdessäni. Eniten odotin kuitenkin sitä, että ylipäätään pääsen esiintymään niinkin hienoissa puitteissa, ja sitä, miten yleisö reagoisi.

Tuomarointi oli niin rentotilanne, etten oikeasti edes tajunnut, että se oli tuomarointi.

Ollaan söpöi.
Kuvasi: Sami Räbinä

En odottanut kisalta mitään. Olin täpinöissäni, koska olin puhtaasti vain lava-addiktina ja esiintymisnarkomaanina liikenteessä. Hurrasin itseni puhki lintupojille, koska se vaan oli oh so awesome! Kun ykkössija meille napsahti, olin ihan robottina hurraamassa meille. Työtä oli tehty ja se palkittiin, mutta omaa esitystä aina katsoo vähän kieroon. Minullakin jonkinlaisena ilmaisunohjaajana oli osani tässä projektissa ja voin sanoa, että oon ihan hirveen ylypee koko porukasta! Onizukamme ylitti itsensä aivan täysin! Hyvä Harri!  Ja hyvä kaikki muutkin! Onnea myös muille sijoittuneille! Lintupojat oli parhaat!

Kuvasi: Sami Räbinä

Koska kukaan ei tietenkään missään ikinä ole tätä vielä nähnyt, niin lämästään tämä tähän vielä kertaalleen.

Fuu kiittää ja kumartaa. Omasta lavaosuudestani saa antaa palautetta!

PS: Eikä mitään pantsuja tai yaoi-viboja näkynyt missään! Ei missään!

Ääripäitä etsimässä

Edit 2020 / Haluan tuoda esiin sen, mitä en tiennyt ja ymmärtänyt silloin, kun tein Alexin; ihon värjääminen cosplay-tarkoituksessa ei ole oikein. Olen pahoillani siitä, jos olen tällä puvulla loukannut jotakuta. Se ei ollut tarkoitukseni tuolloin. Halusin tuoda Alexin eloon sellaisena, kuin hänet näin. Tapani tehdä se oli väärä ja siksi haluan pyytää asiaa anteeksi.

Vuosien varrella olen saanut lisää tietoa ja ymmärrystä aiheesta ja haluan lisätä tämän kommentin näihin merkintöihin. Voi olla, että josksu vielä poistan merkinnät kokonaan. /

Terve!

Pikkuhiljaa kai sitä pitäisi alkaa ajatella Traconia. En ole juuri hirveästi ehtinyt polttaa käpyäni Traconin pukujen suhteen, koska ne on jo valmiita! Melkein. Tuntuu, että pääsen jotenkin liian helpolla näillä kahdella UUDELLA puvulla. Yksinkertaisiahan ne ovat, mutta hahmoihin tulee liittymään niin paljon enemmän sisältöä. Siis niitä hahmoja.

Lauantaille on luvassa sääriä ja tissejä. Minut onnistuttiin kesän aikana "ylipuhumaan" paricossiin. Sarja on aikas uutuuden tuore ja luultavasti kovin tuntematon, mutta Gangsta vaan on niin hyvä! Eikä minua tarvinnut hirveästi vakuutella Alex Benedetton roolin.

Toinen oikealta: Alex.

Alex on ehkä naisellisin naishahmo, jota olen tähän mennessä pukuillut. Luonteeltaan ja menneisyydeltäänkin Alex on hyvin mielenkiintoinen. Ja voikun tätä sarjaa tulisi lisää edes vähän nopeammin >_>

Traconissa tulen pitämään juurikin tätä mustaa asua, vaikka olen tekemässä Alex'lle toisenkin asun kuvauksia varten. Tämän puvun kanssa kävi onni ja epäonni. Kengät onnistuin löytämään aivan liian helpolla. Enkä edes ajatellut, että jokin oli mennyt liian hyvin, kun ne sain käsiini, mutta ilmeisesti mikään puku ei voi tekeytyä ongelmitta.

Kengät ennen maalausta.

Kengät ovat jo nyt maalatut, mutta lyön niihin vielä päälle lakan, että saisin niihin hieman kiiltävän pinnan.

Elämä potki sitten päähän tuon mekon kanssa. Olen tehnyt mekon lähestulkoon kokonaan koulussa, koska saumurini ei suostunut leikkimään kanssani (taaskaan). Napinlävet, napit ja kauluksen kaavoituksen olen tehnyt kotioloissa. Eli tämä on aika promekko cosplay-puvuksi. Mitä minä sitten sössin? No...

...

... kankaallehan ei pidä mahtua myös hihan ja kaulusten kaavat... enkä missään nimessä kaavoittanut napitusvaraa 0,5cm liian kapeaksi. En ikinä! Onneksi minulla oli jemmassa lähestulkoon samanlaista kangasta, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus meni metsään, joten sain otettua puuttuvat osat siitä. Päälikauluksen vielä kahteen kertaan, kun ensin unohdin saumanvarat... Silti mekko valmistui alle 12 tunnissa! Kaavoituksesta viimeiseen nappiin ja silitykseen. Nyt jopa jaksoin ottaa aikaa.

Käsi vertailukohteena.

Alex'n mukana tuli uusi aspekti puvun toteuttamiseen. Ihomaali nimittäin. Pieniä määriä ihomaaleja on tullut käytettyä jo ensimmäisessä puvussani ja useasti sen jälkeenkin, mutta ihon värin muuttaminen kokonaisuudessaan on minulle uutta. Useamman kerran olen väriä ja sen ohella meikkiä testannut, enkä vieläkään ole aivan tyytyväinen lopputulokseen. Myöskin peruukki vaatii hieman vielä saksimista.

Alexille toveriksi matkaan lähtee toistaiseksi vielä mysteerimies nimellä kulkeva hahmo. En ole herraa maininnut tässä blogissa kertaakaan. Enkä paljasta herran nimeä tai alkuperää vielä, koska testaan. Jos joku onnistuu tunnistamaan hahmon, olen onnistunut tehtävässäni, joka välistä tuntui aika mahdottomalta. Herra on aikalailla hyvä vastakohta Alex'lle. Kihisen täällä itsekseni... Arvauksia saa toki heittää.

Herran asustus tuntui lyövän itsensä kasaan vähän liiankin helposti. Kengät ja tasku herralta vielä uupuvat, mutta luulen, että onnistun ne ennen Traconia järjestämään. Mikä oikeasti tässä puvussa oli mielenkiintoista, oli peruukki.

Hei, näytän ihan äidiltäni!

Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Tilasin kaksi identtistä, kloriittiblondia, lyhyttä peruukkia toivoen, että ne olisivat tarpeeksi paksuja siihen, mitä olin hakemassa. Suunnitelmani oli yhdistää peruukit yhdeksi superpaksuksi kuontaloksi, mutta kun peruukit kahden viikon sisään tilauksesta kolahtivat luukusta sisään olin totaalisesti yllättynyt. Peruukit olivat todella tuuheita ja muokkautuvia. Niinkin muokkautuvia, että...

...TÄMÄ onnistui ihan ilman mitään muotoilutuotteita. Lopulta totesin, että toinen peruukki on ihan turha, enkä edes avannut sen peruukin pakettia. Myyn ylimääräisen peruukin pois mielellään samalla hinnalla kuin ostin sen eli 13,5€ (+postit tarvittaessa). Jos kiinnostaa, niin viestiä vaan tähän suuntaan.

Tarkoitukseni oli saada peruukista lyhyehkö siilikampaus jollain ilveellä. Tungin pääni peruukkiin, seisoin peilin edessä tietämättä, mistä oikein aloittaa ja lopulta otin vain sakset ja aloin nipsiä karvoja lyhyemmiksi. Yllättäen minulla oli päässäni aivan jotain muuta kuin tuo äitini 90-luvun hiustyyliä muistuttava kuontalo. Siinä samassa päätin testata hieman meikkiä ja tässä on tulos:

Aino tää on sulle.

Hyvin mielenkiintoisia reaktioita on tullut vastaan, kun olen näyttänyt ihmisille tämän kuvan, mutta suurin testi on lopulta siinä, tunnistetaanko tätä hahmoa. Sitä en tiedä, mutta saan varmasti kiksejä sunnuntaina tässä puvussa heiluessani.

Fuu kiittää!

PS: Tulevaisuudessa luvassa pientä kitinää omista viimeaikaisista puvuistani ja Animeseminaarin kuvia. Kunhan jaksan olla reipas ja en-niin-masentunut ihminen.