Hyvä alku - Desucon Frostbite 2020

Heiiiiii!

2020 on täällä ja vuosikymmenen ensimmäinen merkintä tulee tässä!

Viime viikonloppuna, 24.-26.1., järjestettiin Desucon Frostbite, joka oli minulle ensimmäinen tapahtuma tälle vuodelle. Cosplay-pärinä oli kova, vaikka en saanutkaan uutta pukua tehtyä. Sen sijaan korjailin vähän vanhoja pukuja.

Tällä kertaa lähdin matkaan yksin junaillen. Oli sekä mukavaa että hassua matkustaa tapahtumaan yksin. Myös koska olemme vanhoja ja raihnaisia, yövyimme jälleen ihan oikeassa hotellissa. Aamupala on kiva asia.

Elikotkin tarvitsevat pehmeän vuoteen.

Perjantaina ei hirveästi ollut mitään mielenkiintoista ohjelmaa. Kävimme pyörähtämässä paikalla ja jopa huviksemme katsomassa yhden luennon; Valo ja varjo animessa. Ohjelma oli ihan mukiin menevä; ei mitään maata mullistavaa, mutta ei jättänyt ihan kylmäksi kuitenkaan. Sain jokusen animen sieltä katselulistalle. Tykkäsin myös siitä, että Puusepän katsomo oli käännetty. Nyt näki takarivistäkin paljon paremmin.

Näin jälkikäteen harmittaa, että ei tullut katsottua "If Monopoly was an anime" -lyhytelokuvaa. Katsoin sen nyt jälkikäteen netistä ja olen hyvin iloinen sen olemassaolosta. Käykää katsomassa: linkki.

Lauantaille oli luvassa ninja-poikaa. Meikatessa meinasi olla sellainen 'apua, miten tätä ajetaan?' -olo, mutta päivän mittaa muistin, miksi Naruton pukuilu on niin hienoa. Se on pukuna sellainen, jossa osaan olla ehkä eniten rento. Ja naamani on lähes aina IC.

Paras dorka.

Lauantai ei kisojen lisäksi tarjonnut kovin kummoisesti ohjelmaa, mutta kävimme katsomassa kuitenkin luennon Onmyojista. Pelinä en ole siihen aivan vielä hurahtanut, mutta pukupotentiaali on taivaissa. Tietenkin pidän myös hirveästi höpöhöpö-historiallisista yliluonnollisista japanimytologiahörölööstä. Viihdyin, mutta välillä oli hieman haastetta pysyä mukana siinä, mistä hahmosta nyt puhutaan, kun niitä oli ruudulla kerralla useita ja aina ei kunnolla esitelty niitä ulkonäöltä.

Lapset kävi opiskelemassa sijaisopettajan avutuksella.
Naruto: miä, Aizawa: Anniilaugh ja Sai: woodi

Iso lohko ajasta meni taidekujaa kiertäessä. Kuten moni on jo tuonut esiin somessa jos toisessa, taidekujalla oli lähes kokoajan mahdotonta edetä omaa tahtia ja pöydille piti oikeasti jonottaa. Koko tasanne oli aivan tukossa heti aamusta. Minun päähäni ei jotenkin mahdu se, että miten tämä on mahdollista. Onko taidekujan suosio räjähtänyt käsiin vai miksi ryysis? En muista samaa aikaisemmilta vuosilta. Olen hyvin kiinnostunut tästä ilmiöstä.

Koko viikonlopun lootti. Haluan niin paljon magneetteja... ja näköjään kissa-asioita.

Osa päivästä meni palloiluksi ja kisojen odotteluksi. Pyörimme tuttujen ja vähemmän tuttujen tyyppien kanssa Metsähallissa ja vähän ehkä juoksimme Naruto-juoksua jossain. Vähän harmittaa, että tällä kertaa Frosti tarjosi niin vähän itseäni kiinnostavaa ohjelmaa, mutta aina ei voi voittaa.

Mutta kisat!

Niin hyvät paikat ja niin hyvä juonto!

Saimme kisaan ihan aitiopaikat, joilta näki älyttömän hyvin. Lisäksi olin hyvin positiivisesti yllättynyt tämän kertaisesta juonnosta. Ah ja voi! Se oli niin ihana ja kaunis; yksinkertainen, luonteva ja selkeä! Tätä lisää kiitos!

Kisa itsessään oli hillitön. ECG:n taso oli kova ja aaaaaaaaaaaaaaaa! Hienoa lavaesiintymistä! Omat suosikkini saivat molemmat kultaa ja olin niin lähellä itkua Shewonin esityksen aikana (KH iski taas kovaa). Oli myös mukavaa nähdä, että "hall"-kisa oli vetänyt paljon ihmisiä puoleensa. Väliaikaohjelma puolestaan jätti minut vähän kylmäksi, koska Jojo ei ole tuttu ja esityksen päätteeksi minulla oli enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Vielä onnea! Onnea! Onnea! Onnea, kaikille sijoittuneille!

Elikot on matkassa feat. woodi

Oli kivaa ninjailla lauantaina. En tiedä kuinka kauan olemme hautoneet tätä Naruto+Sasuke-comboa ajatuksissamme. Kauan, ja vihdoinkin se toteutui. Yaci on kakoii ja silleen. Saimme vähän räpsittyä kuvia ennen kuin kaikki valo katosi ja kukaan meistä jäätyi hengiltä. Kameran takana Anniilaugh.

HNNNNNNNGGGGHHH!
Sasuke: Yaci ja Naruto: Miä
Kuvasi Anniilaugh

Ja koko sakki.
Sasuke: Yaci, Naruto: Miä ja Sai: woodi
Kuvasi Anniilaugh

Olen hyvin iloinen.

Sunnuntaina puolestaan heitin päälle Kanamen. Harmikseni heti aamusta toinen piilolinssi alkoi hiertää niin, että en melkein pystynyt pitämään silmää auki. Pääsimme conipaikalle ja narikasta läpi, kunnes totesin, että piilarit on pakko ottaa pois.

Oli ne päässä vähän aikaa :C

Taidekujajonotus oli sunnuntaina ehkä jopa pahempi kuin lauantaina, mutta siitä selvittiin. Muuten päivä meni kälättämiseksi ja bondailuksi eri aiheista. Pääsin purkamaan rakkauttani Labyrinth-elokuvaan ja fiilistelemään Full Metal Panic!a ihan kunnolla. Sarjarakkautta oli ympärillä ihan kunnolla, kun Ninnu ja Ihmissyöjäkana pukuilivat myös FMP-tyttöjä sunnuntaina. FMP on sarja, jota yritän aina kaupitella kaikille, koska se on niin hauska. Oli kerrankin kiva päästä bondailemaan ihmisten kanssa, jotka ovat oikeasti katsoneet sarjan.

Miä, Tessa: Ninnu ja Kaname-kaksonen: Ihmissyöjäkana

Huvituin myös siitä, että meistä pyydettiin jopa kuvia. Ehkä joku jopa tunnisti!

Vain yksi ohjelma kiinnosti tarpeeksi sunnuntaina, että sinne asti kehtasi raahautua; Juhlahetkien kimonot. Itse ohjelma ei tuonut hirveästi mitään uutta minulle, mutta viihdyin, koska kimonot on aina kivoja. Eniten odotin kimonon pukemista livenä, mutta Kuusi ei tilana ollut sille kovin suotuisa. Pukemista oli vaikea seurata, koska ei nähnyt kunnolla.

Päättäjäiset kävimme tarkastamassa vielä loppuun. DesuTV oli taas ollut asian ytimessä (Dark Souls -pätkä oli kultaa). Muutenkin päättäjäiset olivat hyvin viihdyttävät, vaikka avajaiset jäivät tällä kertaa välistä.

Jenni kuoriutui...

Tuntui, että viikonloppuna oli hirveästi hulinaa ja varsinkin sunnuntai meni ihan hurjan nopeasti ohi. Vaikka ohjelmaa ei hirveästi tullut katsottua, minulla oli hirmu kivaa viikonloppuna. Hyvää seuraa, hyvät kisat ja muutenkin mukava fiilis. Tracon oli edellinen "kunnon coni" ja se meni niin harakoille. Olo oli jo reissuun lähtiessä niin eri ja pärinä oli todellinen. Oli ihanaa nähdä kavereita pitkästä aikaa ja kohdata myös paljon uusia ihmisiä. Frosti jätti jälkeensä niin hyvän fiiliksen ja toivon, että se on ennuste myös loppu vuodelle. Tästä on hyvä jatkaa.

Fukka kiittää.

PS: Pukupärinä ei ole helpottanut.

Myötä- ja vastamäkeä vuodessa 2018

Heippaaa!

Vuodenvaihde vyöryy lähemmäs eli aika taas tarkastella menneitä kommelluksia ja vähän kertailla juttuja. Mitä tuli tehtyä ja mitä jäi käteen?

Vuoden 2018 uutukaiset.
Kuvaajina:
 Kis (Uraraka, Kaname ja Yuna)
Rorune (Suga)
ja Soffi (Yamaguchi)

Viisi uutta pukua näki päivänvalon vuoden 2018 aikana. Periaatteessa vain 4, koska Suga ja Yamaguchi jakavat samat kamppeet. Itselleni tämä tuntuu taas hirveän vähältä, mutta sitten pitääkin muistaa kaikki muut jutut, joita tuli tehtyä. Ne eivät näy ihan samalla tavalla, mutta ovat kuitenkin täyttäneet vuotta.

Vanhat, jotka pääsivät ulkoilemaan.
Kuvaajat: miä (Haru)
Kangaskasa (Excel)
Kis (Mercedes, Kiyoko ja Stella)
Rea  Rautamies (Ranma)

Alkuvuodesta Urarakan ohella korjailin Stellaa ja Halia. Stella sai kokonaan uudet kengät ja Halille valettiin samalla uusia kiviä. Jossakin samassa hässäkässä värjäsin myös kankaita meidän Haikyuu-poitsuille... Teinpä keväällä vielä muitakin juttuja, joista ei täällä ole ollut hirveästi puhetta kuten mm. sitä pukua, jonka oli alunperin tarkoitus päätyä WCS-lavalle. Se kuitenkin jää tulevaisuuteen vielä toistaiseksi.

Frostissa avaruusoliot pääsivät vihdoinkin tekemään paluun. Stella on tosi rakas puku, joten oli aivan ihana päästä käyttämään sitä jälleen. Rorune oli tietenkin kuumin ja komein taas kerran. Myös Uraraka sai rakkautta osakseen. Tykkään hirveästi siitä pukuna, vaikka kenkien malli edelleen vähän harmittaa.

Meijän alienit ❤️
woodi siellä taustalla.

Vaikka Yamaguchin peruukkiseikkailu ei tuolloin tuottanut vielä tulosta, Suga sai mahdollisuuden esiintyä Umiconissa. Umicon oli kokemus, jonne lähdin hyvin seikkailumielellä ja nyt tuntuu siltä, ettei siellä olisi oikeasti käytykkään. Oli hauska reissu, mutta viihtymiseen vaikutti enemmän kamut ja muut kuin itse tapahtuma.

Me pöljäkkeet
woodi, Rorune ja miä.

Nähtiin kans Reika

Uusia pelottavia juttuja tuli kokeiltua peruukkien värjäyksen merkeissä. Vaikka Yamaguchin ensimmäinen peruukki ei olekaan oikeasti toimiva, olen silti ihan tyytyväinen siihen, että kokeilin värjäystä musteilla. Lopullinen väri oli ihana, mutta käytettävyydeltään peruukki ei ole toimiva.

Isoimmassa kuvassa lopullinen väri. Oikeassa alakulmassa alkuperäinen.

Keväästä väänsin WCS-juttuja ja mekkoa Japaniin. Kaksi kivaa tapahtumaa jäi matkailun vuoksi välistä tänävuonna, mutta onneksi matkakin tarjoili cosplay-jutskuja.

Tyksin mun mekosta. :3

Lohdutan itseäni ajatuksella, että tämä mekko on vähän niin kuin olisin tehnyt yhden puvun lisää. Nykyään tulee niin harvoin tehtyä vaatteita itselle cosplayn ulkopuolella, joten whoop tämä oli saavutus.

Japani oli ihana, enkä kestä sitä, että ensikesänä sinne lennettään uudestaan. Niin paljon ihanuutta, muutakin kuin cosplay ja anime-juttuja, mutta myös niiiiiiiiiiiiiiiin paljon siistejä cosplay-asioita niin hyvin käsillä. Ja sellaista ryönää, jota täällä ei saa oikeastaan yhtään mistään.

Peruukkikauppa Swallowtail

Ehdottomasti yksi parhaista jutuista tänävuonna oli cosplay-studiossa vierailu. Paikka oli niin uskomattoman kiva ja ihana. Lisäksi minulla on ollut hirveän ikävä kunnon cosplay-kuvaamista. Oikeita kuvauksia tapahtumien ulkopuolella, joissa aika on pyhitetty vain ja ainoastaan kuvaamiselle. Niin monta pukua monen vuoden ajalta kaipaisi kuvausta. Ihan vain assarointi ja hengaus kuvausten merkeissä olisi myös ihanaa.

Kiitos dorkat, kun lähitte mukaan.
Erityisesti kiitos Kasalle, joka teki salapoliisityön ja löysi meille niin hienon paikan.

Jos Studio Booty - seikkailumme on jäänyt välistä, niin kannattaa käydä lukemassa täältä.

Minulla oli hirmu hauskaa eikä yhtään haittaa, että Excelistä on nyt olemassa epämääräisiä kuvia jos minkälaisessa paikassa.

Kasa kuvasi.

Kasa kuvasi.

Olen myös yrittänyt hieman parannella kuvankäsittelytaitojani. En ole aikaisemmin hirveän raskaalla kädellä uskaltanut editoida kuvia, mutta nyt olen yrittänyt panostaa vähän enemmän. Sitten olen välistä ahdistellut Kissiä asiasta :3c

Vas. alkuperäinen ja oik. mun editointi.
Kasa kuvasi.

Edelleen olen käsi, mutta ehkä hitusen itseluottamusta omaava käsi. Studio Booty -kuvilla on myös ollut helppo harjoitella, koska alkuperäisten kuvien valaistus on niin hyvä verrattuna esimerkiksi joihinkin kesän auringossa otettuihin kuviin.

Kesän auringosta puheen olleen. Kävimme Animeconissa... emmekä luultavasti ole menossa enää tulevaisuudessa.

Mersu pääsi autotallista ulkoilmaan.

Tässä reissussa oli hyviä ja huonoja puolia niin paljon. Tapahtuma oli alusta hyville asioille, jotka itse järkkäilin, mutta sen puolesta ainoa esiin nostamisen arvoinen asia oli Kamui. Kamuin puheohjelma oli hyvä sekä neiti itse oli aivan valloittava.

Me ja ihana Kamui

Mahtavai juttuja olivat minulle omat puvut. Kaname on rakkaus ja nyt myös pukuna hirveän ihana ja tärkeä. Mercedes oli tosi sopiva puku helteille ja sen pitäminen uudestaan oli ihanaa, mutta mikä parasta: saatiin kuvia! Tai minä sain! Kis oli ihanin taas, kun otti minut nurkkiinsa asumaan ja kuvasi.

Wääää!
Kuvasi Kis.

Yäääää!
Kuvasi Kis.

Sekä Mersusta että Kanamesta on nyt paljon ihania kuvia. Enkä ole edes tyytymätön omaan lahnanaamaani kuten yleensä. 

Kuvasi Kis.

Kanamen tekeminen oli kivaa. Pääsin hyppäämään Yunasta (bu dumtss) hetkeksi sellaisiin juttuihnin, jotka olivat jokseenkin tutumpia sekä kokeilemaan uusia hommia, jotka olivat myös osa Yunan työstämistä. Luova tauko niin sanotusti. Vekkihame oli jännittävä, vaikka en siihen ihan 100% tyytyväinen ole. Peruukki oli myös hauska kokeilullinen projekti.

Kuvasi Kis

Sitten tämän vuoden suuri rakkaus eli Yuna, Shiva ja WCS. ;____;

Näissä hahmoissa on minulla lähes yhtä paljon tunteita kiinni kuin Edeassa ja Seiferissä. Esitys oli myös yksi tunnnemöykky pelotuksineen ja symbolikielineen ja ja ja aaaaaaaaaaaAAAAAAA!

Kuvasi Mikko Karsisto.

Tracon meni lähes kokonaan WCS-myllytyksessä; ensin kisapäivä ja sen kohellukset ja sitten sunnuntaina kaikki ihmiset ja uudenlainen WCS-myllytys ;___;

Kuten olen jo maininnut aikaisemmin, tämä voitto ei olisi voinut osua parempaan paikkaan. 'Ikuinen kakkonen' on ollut vähän sellainen pilvi pään yläpuolella, minkä lisäksi minä itse omassa pienessä päässäni olen alkanut kyseenalaistamaan omaa osaamistani hyvin rankalla kädellä. Olen tietoinen siitä, että pukuni eivät ole ihan samaa ns. tyyppiä, jota isoissa kisoissa yleensä nähdään, ja myös siitä, että meidän esitykset välillä ovat "erilaisia".

Tämä oli kaikista menneistä ja tulevista tuskailuista huolimatta mahtavin asia tässä vuodessa. Kiitos siitä kaikille ja varsinkin Rorunelle ❤️

Kuvasi Mihashichu

(Hävytön mainos: Frostissa olen puhumassa esitysten suunnitelusta ja rakentamisesta, joten tulkaa kuuntelemaan, jos kinostelee.)

En osaa kovin hyvin kasata ajatuksia tämän WCS-hälinän tiimoilta niin, että en lähtisi jaarittelemaan, mutta silti pysyisin selkeänä. Sanotaan näin, että olen hyvin onnellinen, että tämä vaihe on takana ja uusi seikkailu edessä. Samalla pelottaa ja jännittää hirmuisesti. Ollaanko me tarpeeksi hyviä edustajia? Riittääkö meillä panokset siihen, että teemme meidän näköistä settiä, mutta samalla olemme edustavia ja onnistumme näyttämään taitojamme tarpeeksi laajasti?

Kuvasi Nyymix

Yunasta vielä. Yuna on ehdottomasti lempipukuni tällä hetkellä. Tiedän sen kaikki virheet, mutta kokonaisuutena se on mielestäni onnistunut. Lisäksi olen jotenkin hyvilläni siitä, mite hyvin oma naamani sopii Yunalle. Meikki on myös osa syynä. Käytin hirveästi harmaita aivosolujani siihen, että edes jotenkin saisin kasvoni muistuttamaan enemmän Yunan piirteitä (vaikka löysinkin oikean sävyisen huulipunan vasta nyt kolme kuukautta myöhässä).

Monelle cosplay-vuosi on ohi Traconin tai SM-kisojen jälkeen, mutta minulla se ei ole loppunut vieläkään.

Nämä dorkat. Tukki: Rorune
Kuvasi Soffi

Yamaguchi 1,0 valmistui Chibiconiin. Rorune sai myös Tsukkin tehtyä ja tämä kaveriduo lämmittää sydäntäni niin hirveästi. Suola ja kaneli ovat tärkeitä. Yamaguchi on saanut jo uuden peruukin rapakon takaa, koska en aijo käyttää tätä värjäyshirviötä enää.

Fukan kokeileva keittiö/kylpyhuone sai jatkoa, kun värjäsin Harun vanhan peruukin uudella tekniikalla Baariconia varten. Siitä tuli mukiin menevä ja Harua olisi tarkoitus ulkoiluttaa vielä lisää uudella tukalla. Enkä kestä Soffin Riniä. Se. On. Niin. Kuuma.

Kuumin ja komein Soffi-Rin

Heti Yamaguchin perään piti hypätä takaisin uusien pukujuttujen pariin (Haru oli vain pieni sivupolku). Binderi tuli tehtyä ja Kohaku aloitettua. Hieman kuvittelin, josko olisin saanut Kohakun valmiiksi vuoden loppuun mennessä, mutta ehei. Kirjailut vievät niin tuhottomasti aikaa, vaikka heilunkin neulan kanssa kaikissa mahdollisissa väleissä.

Miehustan kuviointi alkaa näyttää joltain.

Tämä on samalla ihaninta ja hirveintä ikinä; tykkään kirjomisesta kovasti, mutta trikoo materiaalina on ihan pepuista ja alkuun käyttämäni tukikangas ei sopinut tähän kovin hyvin. Nyt ollaan jo osittain voiton puolella, mutta valmistumiseen on vielä reippaasti matkaa.

Tämä on taas hyvä esimerkki siitä, että tykkään enemmän haastavista puvuista kuin työläistä...

Summa summaarum: vuosi oli täynnä ihan hirveän kivoja juttuja, mutta pelko ja epäusko itseeni varjosti monia asioita. Näin jälkijunassa voin olla iloinen ja onnellinen kaikesta, vaikka se kyseisellä hetkellä olisi ollut koettelevaa.

NIIN PALJON UUTTA! Ainakin siltä se tuntuu. Uutta on pakattu tähän vuoteen ja seuraavaan. Pitkään on ollut sellainen olo, että oma tekeminen junnaa paikallaan, kun ei vain osaa ottaa mitään uutta juttua tai ei uskalla. Nyt on tehty sitäkin monessa muodossa.

Kaikki tämän vuoden puvut ovat niin tärkeitä. Kaikissa on jotain hirveän erityistä ja ihanaa. Mikään ei ole tuntunut pakkopullalta vaikka hampaita on välistä pitänyt purra yhteen.

Fukka kiittää ja kääntää nokan kohti seuraavaa vuotta ❤️

PS: Olin höpö täti ja tein mukelolle oman ninjamiekan joululahjaksi.

Ta daa!

Hauskaa tässä on se, miten selkeästi huomasin materiaalien ja niiden hallitseminen muuttaneet tekemistäni (ja muutenkin cosplayta). Kenshinin miekka vuodelta 2013 on myös katana, mutta tehty aivan eri materiaaleista. Näin puolivillaisesti sain aikaan paremman ja kestävämmän miekan alle puolessa siitä ajasta, mikä meni Kenshinin miekan tekemiseen.

PSS: Meidän Twitter # kaikelle WCS-reissuun liittyville hölötyksille on #WCSkälätys. Vielä siellä ei hirveästi ole mitään, mutta aktivoidumme kyllä.

She is beauty, she is grace, She will kick you in the face

Moikka!

Nyt rustailen pikapikaa vähän Kanamesta. Ei mitään hirveän ihmeellistä, mutta jotain kumminkin.

Kaname on taas näitä vuosia vanhoja haavepukuja, joka on hiljaa odottanut omaa aikaansa. Nyt hiljattain ulos tulleen uuden Full Metal Panic! -kauden myötä päätin vihdoinkin laittaa neidin kasaan. Tämä oli aika itsemurha tempaisu taas. Muutama viikko ennen Animeconia päätin rykäistä ja tehdä Kanamen sitä varten.

Chidori Kaname
Aivan täysin varma siitä, onko tämä virallinen kuva vai ei, en ole.

Peruukin tilasin CosCraftilta, koska he toimittavat peruukit Suomeen reilussa viikossa ja heillä sattui olemaan hyvän värinen peruukki myynnissä. Kanamen tukka on vähän erikoisen sävyinen animessa, joten ilman helposti löytyvää hyvän sävyistä peruukkia, en olisi edes lähtenyt tekemään tätä pukua.

Väsymys on syvä, mutta peruukki suht OK.

Kanamen otsatukka on ihan oma numeronsa. Tiesin, etten aivan animenmukaista siitä saa omilla kyvyilläni (ja muutenkin se olisi varmasti näyttänyt hupsulta), jotan lähdin työstämään vähän luonnollisempaa ilmettä. Alkuun hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta olen kuitenkin suht tyytyväinen lopputulokseen. Muotoilu vähän kärsi matkustaessa, koska peruukki piti tunkea pussiin.

Kokeilin hupsua meikkiä. En ole varma toimiko se vai ei.
Kis kuvasi.

Testasin myös Japanin tuliaista itselleni, eli uutta supehiuslakkaa. Ja sehän toimi. Pikku tsupsaus, vähän fööniä ja painovoimaa ei enää ollut olemassa. Pidosta ja tehokkuudesta huolimatta, lakka kuitenkin lähti helposti myös pois harjaamalla, jolloin virheet oli helppo korjata. Tulen varmaan tulevaisuudessa käyttämään tätä yhdessä Got2b-lakan kanssa.

Tätä lisää.

Toisena hankinta listalla olivat kengät. Vaikka Kaname on koulutyttö, ei hän silti käytä koulupukuun kuuluvia kenkiä, vaan vaaleanpunaisia lenkkareita. Ihan prikulleen oikeanlaisia lenkkareita en löytänyt, mutta värkkäilin jotain vähän tennareista.

Jee!

Ostin ihan tavalliset valkoiset kangastennarit ja värjäsin ne Dylonin kangasvärillä vaaleanpunaisiksi. Tämä toimi paremmin kuin toivoin. Valkoisen pohjan ja muut kumiset osat sivelin vaseliinilla ennen värjäystä ihan varmuuden vuoksi. En usko, että kangasväri olisi tarttunut kumisiin osiin, mutta en myöskään halunnut ottaa riskiä. Viimeistelyksi maalasin muutaman valkoiset osat kenkiin, että ne saisivat vähän enemmän ilmettä. Vaikka kengät eivät ole ihan sen näköiset kuin niiden tulisi olla, tykkään niistä silti tosi paljon.

Hmmm...

Minä ihan oikesti kaavoitin vekkihameen. Koskaan en ole ollut tyytyväinen tekemiini vekkihameisiin, joten nyt yritin kaavoittaa moisen. En ole myöskään koskaan edes nähnyt oikeaa vekkihameen kaavaa ja tämä olikin vähän kinkkisempi kuin ajattelin. Lopputulokseen en ole aivan täysin tyytyväinen, mutta on se parempi, kuin moni muu aikaisempi tekele.

Ainut ihmeelisyys takissa on kaarevalle pääntielle kaavoitettu herrainkaulus. Se aina taukojen jälkeen syö vähän aivosoluja, mutta tämän kertaiseen olen tosi tyytyväinen.

Kis kuvasi

Loppuun vielä kuva höpsöstä viritelmästä. Nappeja piti maalata kultaiseksi ja päätin tehdä sen nopeasti ja tehokkaasti spray-maalilla, mutta en tohtinut jättää nappeja pihalle kuivumaan sateen pelossa. Siitä syystä syntyi tämä laitos:

...

Simppeli puku, simppeli merkintä, mutta minulla oli hirveän hauskaa tämän kanssa. Oli vähän haastetta ja jotain uuttakin.

Fukka kiittää!

Tämä on kai sitten hyvästit - Animecon 2018

Hei.

Kysymys kuuluu: miksi edes vaivauduin Animeconiin?
Vastaus: Matsucon ja Desucon jäivät kokonaan välistä, joten halusin edes jotain coniaktiviteettia kesälle, ja oli ikävä ihmisiä.

Umiconin ja viimevuotisen Animeconin jälkeen järki sanoi, että älä mene, mutta masokisti minussa sanoi, että mene. Lähdin siis matkaan kohti Helsinkiä. Sain yöpyä Kissin nurkissa, mikä oli jännittävää eikä tuntunut yhtään conilta. Koko reissua edeltäneen viikon ja jopa nyt jälkikäteen on tuntunut siltä, että Animeconin reissu ei olisi ollut edes totta...

Ottakaa Hilla, joka ei tykännyt minusta :(

Lauantaille otin puvuksi mukaan Mercedeksen, joka on saanut rauhassa lojua kaapissa sen kaksi vuotta. En edes viitsinyt vilkaista säätiedoituksia viikonlopun osalta, koska tiesin, että tukehtumiskuolema on edessä joka tapauksessa. Mersu oli kuitenkin ihan kohtuullinen valinta. En kuollut.

Lauantaiaamuna oli Jonoconin tuntua ilmassa, kun raahauduimme tapahtumapaikalle ehkä turhan hyvissä ajoin. Ihmiset jonottivat lippujen vaihtoon, minkä jälkeen jonotettiin sisäänpääsyä, että päästään nopeasti ensimmäisten joukossa jonottamaan lippuja ohjelmiin ja nimikirjoitustilaisuuksiin. Juuri tästä syystä itsekkin säntäsimme jonosta toiseen, koska tiesimme Kokoustamon pääsalin olevan kehno paikka siinä mielessä, että siellä ei ole nousevaa katsomoa.

Ainoat kuvat, jotka otin Mersusta koko päivänä.
Taustalla Jono.

Cosplay-kisan ja Kamuin ohjelman liput olivat meille ne, mitä menimme hakemaan. Jouduimme jonottamaan jonkun tovin. Meitä ennen pääsivät jonottamaan tietenkin superlippulaiset, jotka pääsivät sisään ennen normikävijöitä. Vähän ennen meidän vuoroa osan ohjelmien lipuista vasta tuotiin jaettavaksi, koska tähän asti niitä oltiin leikkaamassa... Eli kaikki ihmiset ennen sitä, jotka olisivat halunneet liput näihin ohjelmiin eivät olleet niitä vielä saaneet, ja osa olikin mennyt takaisin jonottamaan...

Tämä ei sentään koskettanut meitä. Saimme liput kisaa ja Kamuin ohjelmaan ensimmäisten joukossa. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasimme, että Kamuin Q&A-tilaisuuden liput olivatkin aivan salin viimeiseltä riviltä... Liput oli siis jaettu väärässä järjestyksessä. Kiva.

Ostin asioita.

Olin vähän kiikun-kaakun siitä, että menekö katsomaan avajaiset vai Cosplayn ulkonäköpaineet. Jälkimmäinen kiinnosti sen vuoksi, että sen ohjelmakuvaus antoi ymmärtää, että kyseessä on nyt joku "uusi juttu", jota ei ole ennen ollut olemassa, ja kuvauksen perusteella käsittelyssä olisi ollut enemmän ulkonäöstä kiusaaminen ja muun ympäristön paine. Olin hämmentynyt ja päätin ottaa asiasta selvää.

Ohjelma oli juuri sitä, mitä ajattelin sen olevan. Ulkonäköön kohdistuvaa kritiikkiä käsiteltiin hiljattain syntyneenä asiana ja nettikiusaus oli hyvin suuressa osassa. Ehkä hieman harhaan johtavaa informaatiota, ja epäilen, että ilmiö on ainoastaan uusi tuoreemmille harrastajille. Sekä ulkonäkökriittisyys että nettikiusaaminen ovat olleet tässä harrastuksessa mukana lähes aina. Olen itse puinut aihetta tässä blogissa jo vuonna 2011, eikä se edes tuolloin ollut mitenkään uusi asia. Tämä ohjelma ei tarjonnut minulle mitään uutta tai oleellista, joten poistuimme lopulta paikalta katsastamaan avajaiset.

Avajaiset.

Kannatti mennä avajaisiin, koska siellä oli tarjolla ihanaa musiikkia, jos ei muuta. Olen hukannut nimen, mutta hieno jousikvartetti soitti iloksemme muutaman kappaleen. Mukaan mahtui yksi elämäni suurimmista rakkauksista Final Fantasy X:n To Zanarkand. Itkuksi meinasi mennä siinä kohtaa, mutta paras veto oli kuitenkin viimeinen Game of Thrones -kappale.

Selvisimme monesta sotkusta viikonlopun aikana tuurilla. Myös Kamuin Q&A-ohjelman paikkaongelmasta. Sali ammotti tyhjyyttään, joten hipsimme lähemmäs lavaa seuraamaan ohjelmaa. Tämä ei tietenkään olisi ollut mahdollista, jos paikkaliput olisi jaettu loppuun. Se kääntyi meidän onnekseemme.

Suruinen Kis, koska vika rivi.

Kamui oli hyvin viihdyttävä. Hän puhui paljon ja hyvin innostuneesti. Haastattelijoilta olisin toivonut vähän enemmän mukautumiskykyä, koska useamman kerran Kamui vastasi kysymykseen X ja samalla myös seuraavaan kysymykseen, mutta silti heti perään kysyttiin samaa asiaa, joka juuri sai vastauksen. Kamuin Q&A oli itselleni kuitenkin yksi parhaista ohjelmista koko tapahtumassa. Huomasi kyllä, että hän on osannut markkinoida itsensä maailmalle ja edustaa hyvin.

Suuri halu oli käydä jo lauantaina Kamuin pöydällä ostamassa tavaraa, mutta lähemmäs 100m pitkä jono ei houkuttanut. Tämäkin oli vähän hupsu, koska tavallaan Kamuilla oli nimikirjoitustilaisuus, mutta omalla myyntipöydällään, mutta tavallaan ei. Nimikirjoituksia pystyi pyytämään ihan vain menemällä hänen pöydälleen (johon kylläkin lähes koko ajan oli jonkinlainen jono).

Ei hirveästi ollut kirjoja jäljellä enää siinä vaiheessa, kun päästiin lopulta pöydälle.
Eipä niissä missään ihan hirveästi uutta ollut :D
Kamuita on tullut kuitenkin seurattua netissä vuosikaudet.

Jossain välissä minua tultiin pyytämään Hall-kisaan, mutta koska Mercedes on sijoittunut puku, en tietenkään voinut osallistua. Sen sijaan sain hieman tuupittua Kissiä kisailemaan. Kjeh.

Cosplay-kisat piti tietenkin katsastaa. Kisan paikkalippujen kanssa ei sentään ollut mitään outoa sählinkiä ja saimme ihan hyvästä rivistä paikat. Hall-kisan molemmat sarjat olivat mielenkiintoiset. Hienoa, että pareja oli saatu kasaan niinkin monta. Tämän hetken cosplay-trendit olivat myös vahvasti edustettuna.

Kis tuli toiseksi yksilösarjassa! Jee jee jee!

Kisan jälkeen olikin lähes kaikki ohjelma lauantailta ohitse. Jonkun aikaa kerkesimme pallota vielä ympäriinsä ennen kotiin paluuta.

Tykkäsin myös tästä "kasuaali-lookista" ihan oikeasti.

Sunnuntaille tein uuden puvun! Semiajankohtaisen myös! Full Metal Panic! on yksi vanhoista lempisarjoistani ja uuden kauden kunniaksi päätin vihdoin tehdä Chidori Kanamen. Kaname on paras koulutyttö ja olen suunnitellut tekeväni neidin jo pitkän aikaa, mutta ei ole ollut kunnon saumaa. Lämmöstä ja kuumasta huolimatta Kaname oli tosi mukava puku, koska pystyin välistä nakkaamaan takin pois.

Sunnuntaina aamusta oli ainoa sen päivän kiinnostava ohjelma, jonka olin pannut merkille etukäteen. Historian havinaa: menneisyyden henkilöt animessa jäi kuitenkin välistä, koska tuo oli se hetki, kun vihdoin pääsimme jonottamaan Kamuin pöydälle.

Benni oli ihana ja otti kuvan!

Kamui oli yhtä ihana kuin edellisenä päivänä Q&A:ssa. Hän jutteli ja höpötti kaikille ja selvästi osasi antaa jokaiselle oman aikansa. Pyysimme printteihin nimmarit myös Benniltä, joka piirteli niihin kaikkea hassua. Höpöttelyjen ja ostosten jälkeen saatiin vielä ottaa yhteiskuva.

Minulle Kamui on ollut viihdyttävin kunniavieras kaikista. Muut, joita olen käynyt katsomassa ovat olleet ihania ja tärkeitä, mutta Kamuin presenssi ja karisma oli ihan erilainen kuin kenenkään muun.

Kokoelmani pieniä virkattuja eläimiä kasvaa...

Sunnuntaipäivä meni vähän palloamiseksi ja jutusteluksi, mutta kävimme vielä kuulemassa metallimusiikkia Polygon Blackin toimesta. Vaikka kappaleet eivät olleet itselleni mitenkään merkityksellisiä tai edes tuttuja, oli konsertti silti mainio.

Nälkä ja kuumuus vaivasi, joten konsertti jäi meillä viimeiseksi ohjelmaksi. Nihkeän viikonlopun kruunasi vielä VR:n junaperseilyt.

Messukeskus oli mukava tapahtumapaikka, koska oli hyvät kulkuyhteydet, tilaa ja ilmastointi toimi. Kahvila ja ruokapaikat olivat myös hyvä lisä. Totesimme, että tämä on conipaikka, jolta ei tarvitse poistua, jos ei halua. Jos joku toinen tapahtuma järjestämään Messukeskuksessa, niin voisin harkita (Yukicon?). Ainoa miinus on Kokoustamon typerä tasakatsomo.

Elikot oli matkassa taas.
Piti myös esitellä Boroa.

Animecon ei tarjonnut minulle hirveästi mitään, mutta ei pettänytkään, koska odotukset olivat aika alhaalla. Informaation kulun tökkiminen ja rehelliset mokailut näkyivät omassa kokemuksessani, mutta omaksi onneksemme sattuma ja tuuri pelastivat monen tilanteen. Näin kävijän ja sivustaseuraajan näkökulmasta Aconilla on paljon kehitettävää. Työvoiman informoiminen ja yhtiötoiminnan läpinäkyvyyttä tulisi parantaa hurjasti. Jos selkeitä ja oikeasti näkyviä muutoksia ei Animeconin toimintaan tule, tämä jää takuulla minun viimeiseksi Animeconikseni.

Oli kiva päästä kotiin.

Animeconissa oli plussia, kuten Kamui ja muut kunniavieraat, jotka ovat olleet Animeconissa (ja Umiconissa) kova sana jo pitkään, mutta muuten mielestäni tapahtuman taso ei yllä sinne minne sen tulisi. Acon jää kutakuinkin perushengailuconiksi. Sitten voidaankin miettiä, että "kuuluvatko" näin isot kunniavieraat sellaiseen tapahtumaan, joka muuten ei tarjoa sisällöllisesti kovin kummoista. Hengailuconeilla on oma paikkansa ja kävijäkuntansa, mutta kuuluuko perushengailuconin lipun maksaa n. 40€? Kuten viisaammat ovat jo sanoneet: tällä hetkellä Animecon ratsastaa muiden tekemällä työllä sekä maineella ja yrittää kääriä siitä rahat.

Fukka kiittää!

PS: Kirjottelen Kanamesta vähän jossain välissä. Meinasi tämänkin tekstin kanssa tökkiä, niin pitää vähän kasailla itseään.