Epämääräisiä osasia

Hei!

Päätin nyt sittenkin dumpata Soran tekoprosessin jäännökset tänne blogin puolelle, koska mähkin asian kanssa niin pitkään. Pois systeemistä. Hirveästi ei tullut kuvattua, koska ensin kaikki oli muka tylsiä juttuja, mutta sitten mielenkiintoisten asioiden kohdalla olikin niin kiire, että ei kovin kerinnyt kuvata. Jakelen sen, mitä on.

Soran vaatetus koostui lopulta housuista, legginsesitä, paidasta ja takista, johon kuului myös "keeppi" ja viitta. Pohdin pitkään ratkaisuja, millä saisin vaatteista mahdollisimman hyvin liikkuvat, mutta samalla oikean näköiset. Joka suuntaan venyvät ja vanuvat pelipikseli vaatteet eivät aina kohtaa todellisuutta.

En tiedä kenen mitoissa tuo nukke on tällä hetkellä, mutta ei ainakaan minun.
Oh well who cares.

Päätin tehdä mustat hihat alupaitaan, jotta takin liikkuvuus olisi mahdollisimman hyvä. Keeppi itsessään jo tuotti pään vaivaa, joten hihojen ujuttaminen samaan vaatteeseen olisi ollut hulluutta. Teinkin sitten vakosametista (koska ainoa edes jotenkin oikean näköinen kangas) paidan, jossa oli trikoosta raglanhihat. Takki on ihastuttavaa keinonahkaa, jota haluan käyttää joka paikassa. Pikkuinen viitta on samaa keinonahkaa, mutta kaulus puuvillaa. Siipikuviot maalasin kaulukseen ihan käsin. Vakosametin takia jouduin myös vuorittamaan takin, vaikka en niin aluksi siinnutellut. Lopulta se oli oikein muikea ratkaisu.

Paita piti saada päälle jotenkin, joten laitoin siihen vetoketjun eteen. Vetoketjun sai sievästi piiloon "siksakpaneelin" alle. Mikä lie tuo on olevinaan, en tiedä. Sahakuvio syntyi värjätystä satiini nauhasta. (En varmaan koskaan enää pääse karkuun värjäystä...)

Housut ja legginsit -ratkaisuun päädyin jälleen tutkimalla uutta HT!Sora-figuuria, jossa Soran housut ovat hieman erilaiset kuin pelissä. Lisäksi liikkuvuuden ja mukavuuden lisääminen oli jälleen osana ongelmanratkaisussa. Housukangas oli aivan ihana, vaikka tuskin tulen vähään aikaan käyttämään moista uudestaan. Sen verran tönkköä tavaraa. Punaiset nauhat kiinnitin jokusella käsinpistolla legginseihin. Nauhat ovat ehkä yksi lempiasiani tässä puvussa, koska ne toimivat yllättävän hyvin.

Hanskoihin otin kaavan vanhasta hansakapolosta, jonka kaveri hukkui aikanaan jonnekkin. En ole hirveästi kunnollisia hanskoja tehnyt (hubs paljastus), joten tässä oli jonkinmoista haastetta. Lisäsin hanskoihin vielä kynnet, mikä toi lisäjännitystä peliin. Lopputulos oli ihan jees, vaikka ajan kanssa tiedän, että olisin voinut tehdä paremmat hanskat. Tykkäsin kynsistä kuitenkin hirmuna.

Ei ole parempaa kuvaa hanskoista... yhyy.
Kuvasi Kis

Viimeisenä oleellisena osana pukua oli tietenkin naamari. Aluksi hieman rassasin päätäni sillä, miten saan naamarin pysymään paikallaan. Mietin hiusklipsejä ja iholiimaakin jossain välissä, mutta yllätykseni peruskuminauha hoiti asian. Niinhän ne naamarit monesti toimivat.

Tätä oli kiva tehdä ja piirellä.

Pohjana naamarissa on softis, mihin leikkasin suun, silmät ja arven aukkoina, ja koko roskan litistin jälleen worbla-palojen väliin. Hieman sain näin naamariin kolmiulotteisuutta ilman mitään maalauskikkailuja. Oli vaihteeksi kiva päästä maalaamaan jotain, missä ei tarvinnut olla aivan niin pikkutarkka kuin yleensä. Pieni epätasaisuus oli vain hyväksi.

Keskiyön patinapaja

Loput osat ovatkin sitten sarjaa 'jos kerkeän'. Olin valmis laittamaan puvun päälle keskeneräisenä, jos suurinpiirtein oleellisimmat osat olisivat kasassa. Vyö oli yksi noista asioista. Eräs ilta kuitenkin innostuin painamaan raitoja ja patinoimaan niin, että nukkumaanmenoaika vähän venähti. Sitten oli minulla uusi vyö.

Siivet olivat vyön kanssa samalla listalla ja sen listan ihan viimeisenä jopa keybladen jälkeen. Jotenkin kummasti onnistuin silti vääntämään kynyt siivet kasaan. Siipikalvoksi kelpasi matta-Lycra ja rungoksi rautalanka sekä worbla.

Ainoa kuva siivistä keskeneräisinä.

Siivet piti jotenkin saada kiinni takkiin, ja mielellään niin, että ne saa myös irti. Lopullinen kiinnitys tapahtui tarranauhalla, mikä vähän kärsi kuumailmapuhaltimesta eikä siksi pitänyt kunnolla. Siipiä pystyy taivuttelemaan hitusen, ja ne olivatkin vaikka millaisella rusetilla Frostissa, koska ihmiset tuppasivat kävelemään niihin pahki. Tulevaisuuden varalle niitä täytyy korjailla aika paljon, mutta nyt mentiin näin.

Keybladen kaavan olin onneksi piirellyt jo aikaisemmin, joten piti vain leikellä sen osat, tarkistaa mittasuhteet ja koota koko hökötys. Runkona toimi puinen harjanvarsi, avainpään ja väistimen tein kapalevyjä läjäämällä ja worbla-kuorrutuksella.

Miksi tätä kutsuisi?

Väistimen osat.

Worbla oli vähän sellainen hätävaravaihtoehto, koska ei olut aikaa massalla leikkimiseen ja sen kuivumiseen. Worblalla sain myös kaikki osat puukeppiin kiinni tukevasti. Avaimenpään silotin liimalla ja gessolla, mutta se olisi tarvinnut huomattavasti enemmän käsittelyä. Väistin ei saanut mitään päälleen vaan maalasin worblan sellaisenaan.

Tässä vaiheessa uskalsin jo toivoa, että se on valmis Frostiin mennessä.

Loput yksityiskohdat ja muut varsinaisessa miekassa syntyivät suurimmalti osin softiksesta ja worblasta. Avaimenperä syntyi myös kapalevystä ja worblasta. En löytänyt oikeanlaista ketjua mistään kaupasta, joten senkin tein worblasta. Worbla on ystävä. Olisin halunnut punoa kahvan ympärille keinonahasta kivan kuvion, mutta sekin jää tulevaisuuteen. Silti olen hyvin yllättynyt siitä, että onnistuin tekemään tuon miekan kolmessa päivässä ja käymään töissä. Proppien kanssa olen tosi huono ja hidas.

Kuvasi Kis

Siinä se. Nyt alan suunnittelemaan tulevia juttuaja ihan kunnolla. Peruukkeja ja kangasnäytteitä on tilattu. Seuraava määränpää näyttäisi olevan Cosvision (ja ihan ekaa kertaa!). Iik! Jänskää jo nyt... lähinnä se, miten saan itseni Hämeenlinnaan.

Fukka kiittää.

Käpysiä sydämellissiä

Hoi hoi!

Kohta on taas vuosi pulkassa. Tai ainakin siltä näin syksystä aina tuntuu, kun cosplay-maailma hiljenee. Omalta osaltanikin olen lusmuillut tämän kirjoittamisen kanssa... Kirjoittelen pika-kuvauksista jossain välissä...

Vähän raotan ovea taas tulevaan. Hirveät cosplay-täpinät olivat Traconin jälkeen päällä ja piti yrittää pitää vähän taukoa. Muutaman viikon lepäsin täysin laakereillani tuskaillen sitä, mitä tässä nyt alkaisi väkertämään. Edean työstö oli niin pitkä prosessi, että tuntui kuin en olisi tehnyt yhtään uutta pukua Traconia varten. Hirveät himotukset jostakin isommasta puvusta jäivät päälle. Intoa kyllä oli, mutta ideat puuttuivat.

Vaikka cosplay-idealistalla on hirveästi hahmoja, mikään ei tuntunut siltä, että sen haluaisi tehdä juuri nyt. You know what I mean? Onneksi sain hillittömän väläyksen ja löysin erään sydänkäpysen kansioiden pohjalta. Ja taas oltiin täpinöissä. Elikkä Frostia varten olisi tarkoitus alkaa väsäämään Halloween Town Soraa Kingdom Hearts II:ta.

Hei muru!

Nimenomaan KH2 versiota olisi tarkoitus tehdä, koska minulla ehkä on suurempi todennäköisyys mennä vähän vanhemmasta pienestä pojasta. Kaikkea kivaa sälää pääsen tekemään ja ensimmäistä kertaa kunnolla patinoimaan, jos vain keksin, että millä saan oikeanlaista jälkeä aikaiseksi. Patinointi on kivaa, mutta sitä harvemmin on päässyt cosplayn parissa harrastamaan.

Myös Keyblade olisi tarkoitus tehdä. Halloween Townista saatava Pumpkinhead olisi puvun kanssa yhteensopiva, mutta se ei esiinny KH2-pelissä ollenkaan. Toisena vaihtoehtona olisi Oblivion, joka on yksi lempiavaimistani. Sopisi myös hyvin puvun kanssa. Ajallisesti tässä kuitenkin tuli hieman mutkia matkaan, joten voi olla, että joudun aikataulujen takia tyytymään Pumpkinheadiin. Se on kuitenkin paljon yksinkertaisempi ja nopeampi tehdä. (Decisive Pumpkin on niin saatanan ruma, että sitä en tee.)

Pumpkinhead

Oblivion

Tilasin Soran hiuksia varten kolme peruukkia, joista yksi on kerennyt saapua. En ollut varma oliko ensin saapunut karvalapsi pohjaperuukki vai palasiksi laitettava kuituperuukki. Epäonnekseni kuitenkin jouduin huomaamaan, että peruukki on aivan älyttömän pieni. Jopa minulle, joka yleensä valittaa sitä, että peruukit ovat liian isoja, ja joka ostelee pipot lastenosastolta. Jos laitan peruukin niskasta kunnolla pinneillä kiinni, niin se ei enää yllä peittämään hiusrajaani kunnolla... En tykkää.

Ilmeeni kertoo kaiken.

Yllättäen kuitenkin mieleeni ponnahti eräs toinen ihanuus, josta olen haaveillut. Oli puhetta Kitaconiin menemisestä ja siitä, mitä sinne päälle laittaisi. Halusin heittää aivot hetkeksi narikkaan ja aloittaa jonkin ompeluprojektin tähän väliin, joten joku yksinkertainen koulupuku tuntui sopivalta. Päässä syttyi taas lamppu, kun unohdettu rakas muistui mieleen.

Senjougahara Hitagi

Bakemonogatari on hyvin kiehtova sarja ja Senjougahara hyvin kiehtova hahmo. En ole muita monogatari-sarjoja katsonut, mutta tarkoitus on, kunhan saan Bakemonogatarin katsottua taas läpi. Neidille kaavat olen jo kerennyt tehdä, proto on puolitiessään ja kankaita yritän metsästää. Yllättävän haastavaksi on osoittautunut löytää sävyiltään ja materiaaleiltaan yhteensopivat kankaat. Nyt onneki luukusta tupsahti sisään vähän uusia näytepaloja, joissa on potentiaalia.

Värit vaihtelevat kuvasta toiseen, joten kerrankin olin reipas ja tein kunnon värikartan kangasostoksia varten... ja värit tietenkin näyttävät puhelimessa ihan eriltä kuin tietokoneen ruudulta...

Ylhäältä alas: paita, hame, paidan tehosteväri ja hiusten väri.
Vaihtelua on.

Täytyy alkaa vertailemaan kunnolla peruukin kanssa, koska se sentään on jo olemassa! Ostin sen pois sisareltani mun ja ah ihanuutta se on niin kiva!

Uusi suosikki!

Hyvin liukas, ei mene juuri sotkuun, pehmeä, kevyt ja sitä on paljon! Kaikista parasta on vielä se, että saan leikata sen hime-malliin (suora otsatukka ja poskille tulevat suorat tupsut)! Olen niin pitkään haaveillut hime-hiuksista, mutta oma tukani ei ole tarpeeksi paksu sitä varten. Nyt saan kuitenkin tehdä sen ihan ekaa kertaa! Senjougahara on muutenkin aivan käsittämättömän kaunis hahmo, että vähän taas pelottaa se, miten itse suoriudun. Eivät ole hirveästi viimeaikaiset puvut tuota minun itsetuntoa buustanneet...

Kunhan vaan saan kankaat jostakin, niin Senjougahara valmistuu silmänräpäyksessä! Tähän hetkeen ei olekaan muuta raportoitavaa.

Fukka kiittää.

Miksi sinistä?

Heippa!

Kaikki muut päivittelevät juttuja Yukista paitsi minä! En jaksanut raahata itseäni Yukiin monestakin syystä, mutta lueskelen kyllä mielelläni muiden juttuja... kun kerkeän.

Olen siis ihan oikeasti päässyt kiinni taas puvun tekemiseen. Viime päivät olen hurruutellut ompelukoneella ja saumurilla vaan surruruurururuurur. Aqua valmistuu täyttä häkää. Kysynkin taas itseltäni, miten on mahdollista, että työstän jälleen pukua, joka on täynnä sinistä.

Aloitin siis koko puvun aivan alusta, koska en ollut tyytyväinen yli vuosi sitten tehtyihin osiin. Korsettiasia oli ensimmäinen tuotos, koska niin moni muu asia tulee kiinnittymään siihen.

Kohdistamista...

Olenko ikinä kertonut, että vihaan kohdistamista?

Korsetti on tällä hetkellä se osa, josta pidän eniten. Korsettifiksaationi on osa syynä, mutta se on myös hyvin onnistunut. Kaikki jutut, mistä olin huolissani toimivatkin lopulta ihan hyvin. Materiaali valinnat tietenkin aiheuttivat omat operaationsa, mutta niistäkin selvittiin.

Here we go again.

Lähdin jälleen kerran sompailemaan väriliemen kanssa. Käytössä oli taas uusi tekniikka ja edelleen jännittin lopputuloksen puolesta. En edes jaksanut metsästämää oikean sävyistä ja tyyppistä kangasta, koska tiesin, että nimeltämainitsematon kankaiden ketjumyymälä tarjoilee minulle juuri sopivaa valkoista batistia. Lisäksi kotoa löytyi jo purkki sinistä väriä.

Vaaleansinistä metsästämässä.

Tällä kertaa käytin uuden tyyppistä kylmävärjäysmenetelmää, jota olen joskus Taidekoululla työskennellessäni käyttänyt. Tuolloin prikulleen oiken sävyn saavuttaminen ei kuitenkaan ollut niin tärkeää kuin näin cosplay'n parissa. Sormet olivat ristissä noin vuorokauden, kunnes kankaan lopullinen väri paljasti itsensä.

Ta daa!

Ja siitä tuli juuri oikean värinen! Vertailussa siis Aquan peruukin kuidut. Tämä värjäyshomma alkaa kai ehkä kenties sujua. Onko tämä sitä paljon puhuttua oppimista ja kehitystä? Kangas siis tuli Aquan ihmeellisiin sivulärpäkkeisiin. Cosplay: kun et tiedä, mitä oikeastaan olet tekemässä, mutta teet sen silti.

Karvoja.

Päätin tosiaan sitten pistää tämä peruukin palasiksi ja lisäillä kuidut uuteen peruukkiin, jonka tilasin Aquaa varten. Karvoja on paljon... Tämä toimenpide ei ollut mikään välttämättömyys, mutta halusin sen tehdä. En sentään kaikkia kuituja lisännyt vaan ehkä noin puolet. Välistä myös suoristin toisen peruukin ja itkin nättien kiharoiden menetystä. Muuta en ole vielä viitsinyt peruukille tehdä, vaikka kädet syyhyäisivät päästä kunnolla sitä muokkaamaan. Mitä on tämä hulluus? 

Yhyy... ;___;

Aquan hiukset ovat eri väriset itse pelissä kuin paremmin animoiduissa elokuvapätkissä. Jostain syystä varsinaiseen peliin Aquan hiukset piti muuttaa tummemmiksi, mutta itse pidän "alkuperäisestä" vaaleasta väristä. Siksi siis tämän värinen peruukki.

Aqua-baby on niin nätti ^^
Terraaaaa ;____;

Aqua alkaa olla hyvässä kuosissa vaatteiden osalta, mutta sitten olisi panssariasioiden ja avainmiekan vuoro. Miekka ei hirvitä, mutta panssarit kyllä. Niitä ei ole juuri tullut tehtyä. Paita meinaa aiheuttaa harmaita hiuksia, koska se ei tahdo oikein asettua ja vaatiin hirveästi pikku ränssäystä. Ehkä se tästä. Lisäksi en ihan ole tyytyväinen kankaan väriin. Kamera taas vie värit ihan uusiin sfääreihin.

Peruukki on valtava.

Olen niin älyttömän innoissani tästä puvusta. Aqua on vaan jotain niin ihanaa ja saa nähdä kuinka itku kurkussa olen sitten, kun asu on valmis. Olen ihan hirveä pillittämään Kingdom Hearts'n takia. Puolet ajasta pelatessa itken ja puolet huudan, koska mun muruiset puruiset. Ei ole nättiä se. Haluaisin vaan tehdä tätä pukua kaiket päivät, mutta pöh pitää muka käydä töissäkin.

Fukka kiittää.

Täpinöissänsä

Moi!

Tässä on tullut taas elettyä hiljaiseloa cosplay'n puolella, joten tämä on vain pikkuinen tilannepäivitys. Ihan vain siksi, että teen taas muita ompeluita, jotka ovat lykkääntyneet pienen kehon vikailun vuoksi (tortcollis olet perseestä). Hommat kuitenkin alkavat olla vihdoinkin lopuillaan, joten voin jo alkaa ajatelemaan omia pukuhommia ihan tosissani.

Tarkoitus olisi pyyhältää taas Lahteen talven sydämessä ja kohdata Desucon Frostbite K-18 vol. 2, mitä odotan hyvin innoissani. Pieni vilkaisu ohjelmakarttaan ilahdutti minua suuresti. Kiinnostavaa ohjelmaa näyttää olevan ihan liikaa. Viimevuotinen Frostbite oli yksinkertaisuudessaan niin kiva kokemus, että odotukset tälle vuodelle ovat kohtuu korkealla.

Mutta niitä pukuja! Huutelin jo aikaisemmin vähän niistä puvuista, jotka kummittelevat takaraivossa ja joita olen jo vienyt eteenpäin. Ihan alkuun suunnitelmani oli tehdä Frostbiteen molemmat versiot Ichijosta lauantaille poika ja sunnuntaille tyttö, mutta ensimmäinen tilaamani peruukki oli täysi susi, joten innostus lopahti.

Tämä ei ole se, mitä tilasin.
Saa ostaa pois.

Kingdom Hearts DDD:n läpipeluu sai taas niin paljon tunnetta pintaan, etten mitenkään voi olla tekemättä Aquaa loppuun. Innostus on liian suuri. Toiselle päivälle Frostbiteen on siis luvassa Keyblade-mestaria ja ihan hillitöntä hypetystä omalta osaltani ainakin. Jos omaat suuria tunteita pelisarjaa kohtaan, tule ja jaa ne kanssani! Luulen, että lähipiirillä alkaa palaa jo käpy kanssani.

Aqua-baby

Lähestulkoon kaikki materiaali neitiä vasten on jo. Muutama kangas pitää vielä tilata, mutta heti ensiviikon jälkeen olen vapaa ja pääsen iskemään kynteni kaikkiin ihanuuksiin. Jotain uutta ja jännittävää ajattelin tässä kokeilla, jahka saan auton lainaan ja pääsen ostoksille. Olisi tarkoitus lähteä väkertämään EVA-vaahtolevyistä osasia ja katsoa, millaista materiaalia se on työstää. Mielenvikaisuus Stellan ja Naruton jäljiltä on vielä jossain olemassa, joten värjäyshommiinhan sitä sorruttaan taas (oikeasti haluan vain eroon sinisestä kangasväristä, mikä jäi opparihommista yli).

Keybalde'n tulen tekemään myös, mutta hieman vielä phdin, minkä niistä ja mistä materiaaleista. Worblaa olisi melkein kokonainen jättirulla. Pitää vain potkia itseä persiille ja hävittää ainainen 'käytän sitä sitten johonki tärkeämpään ja hienompaan juttuun' -asenteeni (kaikissa peleissäkin pihtailen aina super-item'tä ja lopulta en käytä niitä koskaan).

Tällä kaudella olen hurahtanut niin moneen sarjaan, etten malta pysyä housuissanni. En oikeasti muista, milloin viimeksi tai edes koskaan olisin seurannut näin montaa sarjaa yhtä aikaa reaaliajassa. Psycho Pass'n toisesta kaudesta huutelinkin jo ja Parasyte the maxim oli helmi, jonka kaltaista olen kaivannut elämääni. Himo tehdä joku hahmo kummastakin nousi. Ehdottoman voiton vei Psycho Pass, kun sain muistutuksen Frostbiten kunniavieraasta, Ken Urobuchi'sta.

Psycho Pass tursuaa ihania ja mielenkiintoisia hahmoja, mutta koska saan pitkästä aikaa tehdä ihan minkä hahmon haluan, ilman ryhmää ja sen asettamia rajoitteita, joten valitsin sen, jota en muussa tilanteessa voisi ehkä tehdä.

Tsunemori Akane

Akane on päähahmo, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan. Neiti on lyhkäinen, joten ryhmässä tuskin sopisin neidin kenkiin. Akane ei ole ykkössuosikkini hahmoista, mutta pidän kovin. Vähän uudenlaista meikkiä olisi tarkoitus kokeilla tässä, koska Akanen silmien muoto on hyvin paljon erilainen kuin, mitä olen tottunut tekemään. Muuten vaatetus ja peruukki ovat aika perushuttua. Pyssykkää aion rueta väsäämään vasta siinä vaiheessa, kun tämän ja Aquan vaatteet ja Keyblade ovat kokonaan valmiita. Priorisoin avainkepukan ihan vain tunne syistä. Sitten jos ja kun pyssykkää väsäilen, olisi tarkoitus lähteä sähläämään valojen kanssa. Iik!

Päivistä en vielä tiedä. Vähän pohdin haluanko laittaa Aquan vai Akanen lauantaille. Perjantain pukuna on varmasti Akane, jos edes mitään pukua niskaani vedän. Saa nähdä.

Fukka kiittää ja toivoo, että jo ensikerralla olis kunnon asiaa taas.

PS: Lukijat, mistä teitä tulee? Lupaan jotakin jännää jossain välissä, kuhan on aikaa.

Innostuksen määrää ei voi kuvailla

Heiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!

Traconin jälkeen olen ollut niin täpinöissäni! Ihan niin pirun täpinöissäni! Enkä enää ees tiiä, että mistä! Cosplay'sta ainakin, mutta muusta myös. Halu tehdä, kokeilla ja touhuta on ihan pilvissä. Harmi, että olen vähän hurahtanut muihinkin juttuihin tässä kuin se cosplay. Olen myös yrittänyt kirjoittaa vähän vaikka ja mistä, mutta mikään ei oikein asetu, joten saatte peruskauraa syksyn päälle.

Con-vuosi on tältä erää taas purkissa ja olisi aika katsoa tulevaa. Jos ei kuvauksia saada jostain käännettyä kehiin, niin muuten uudet kujeet ovat uusia pukujuttuja. Pyörittelen tässä merkinnässä vähän kaiken moisia kutinahahmoja ja vähän muutakin ajatusta.

Stella ja Sami toivat tuntua kahdesta kivasta jutusta; pikku yksityiskohdat ja onnistuminen. Samin kohdalla onnistumisen tunne on tullut ihan jälkijunassa. En vieläkään pidä puvusta, mutta siinä oli kivoja jutskia, joita voisin kokeilla uudestaan. Ehkä. Stellan parissa taas muistin, miten tykkään pikku juttujen näpertämisestä, mikä johdattaakin meidät aasin siltaan...

En ole hirveästi tehnyt mitään yksityiskohtia tursuavia pukuja. Yksinkertaisesti syynä on, etten ole sellaisia löytänyt. Minä kun pukuilen hahmoja en vain pukuja. Jos hahmo, sarja tai jokin muu mättää, en lähde tekemään pukua, vaikka design olisi kuinka über-mahtava. Ja sittenhän minulla on tämä vartalo-ongelma. Nyt kuitenkin olen muistanut puvun, jonka olen halunnut tehdä jo pitkään, mutta se on päässyt lipsumaan ajatuksista useaan otteeseen.

Onion Knight - DISSIDIA: Final Fantasy

Sipuliritari! Siinä on kaikkea jännää, mitä haluan kokeilla! Liukuvärjäystä, näkyvä hiusraja, vähän panssarin tapaista, päähine ja paljon höpöjä yksityiskohtia! Ja olen viime aikoina jostain kumman syystä haikaillut viittojen perään, jotten senkin halun saan tyydyttää samassa syssyssä.

Halloween Town!Sora - Kingdom Hearts

Kingdom Hearts on kiva. Harmittelen, etten ole tehnyt siitä vielä mitään muuta pukua Cloud'n, mutta ei sitäkään oikeastaan lasketa, koska Cloud on Final Fantasy -hahmo. Haluaisin tehdä joskus jonkun version Rikusta, mutta ei vielä näillä käsivarsilla. Soran ensimmäinen perusversio typerine punaisine haalareineen houkuttelisi, mutta ehkä en enää mene 14-vuotiaasta pikkupojasta... Toisen osan perusversio ei houkuta sitten yhtään. Halloween Town!Sora on myös aika nähty, mutta se on yksi harvoista Soran asuista, mitkä minua kutittelevat.

Astrid - How to train your dragon 2

Koska lohikärmekset ovat mahtavia ja varsinkin Näin koulutat lohikäärmeesi 2! Yksi mahtavimmista leffoista vähään aikaan. Nauroin elokuvateattereissa pissat housussa. Ykkösessä en hirveästi tykännyt Astridin ulkonäöstä, mutta tämä päivitetty versio iskee. Varsinkin tukka. Tukka on kiva. Himottaisi tehdä vielä tuo naamamaaliversio...

Soubi - Loveless

Voi kuinka olen halunnut osoittaa rakkauttani tätä sarjaa kohtaan jo kauan! Ritsuka on ihan hahmo ja hänelle on niin pajon ällöntörkeitä asukokonaisuuksia, että oksettaa. Silti en halua lähteä tekemään mitään Ritsukaa, koska en varmaan mene myöskään 12-vuotiaasta kukkakepistä. Yksinäinen Soubi tai joku muu hahmo olisi vähän blyäh. Loveless tuli joku aika sitten puheeksi ja hups; pari-cosplay. Ritsukaa ja Soubia luvassa varmaan tulevaisuudessa.

Animen puolelta olen saanut ihan törkeän hirveitä ajatuksia, mm. Love Stage!!, jonka otin alunperin ompelutaustamölyksi, onkin tarjoillut minulle huonoja päähänpistoja. Sarjan sisäisen fiction tähti Lala-Lulu vaikutti jotenkin mieleeni, mutta en ehkä ole vakavissani tyttöä pohtinut. Taikatytöt ja minä eivät oikein passaa yhteen. Siksi se olisikin niin ironista...

Psycho-Pass'n toinen kausi on myös herättänyt minussa tunteita ja kipinän...

Ja ylläri! Olen jopa aloittanut muutamaa pukua, joille ei ole vielä mitään määräaikaa olemassa. Nämä vain alkoivat kummitella takaraivossa niin pajon, että jotain oli tehtävä.

Aqua - Kingdom Hearts Birth by Sleep

Aqua, joka pyörii tässä kämpässä ympäriinsä. Aqua, joka on niin mun mussu kuin vaan voi olla. Aqua, joka on ollut kesken jo vuoden. Aqua, joka on nyt saanut päivitystä. Minua on myös potkinut perseelle KH-pössy, joka sai taas potkua, kun ostin Nintendo DS3D:n ja Dream Drop Distance'n. KH 2.5 ovelle kolkuttelu ei auta asiaa. Aquaa eteenpäin nyt perkle!

Oikeastaan jouduin aloittamaan Aquan aivan alusta. Tein korsetin vuosi sitten ja sehän ei enää toimi samalla tavalla kuin haluaisin. Alusta se siis. Kankaat ovat lusmunneet kaapissa odottamassa leikkuuta ja työstöä. Ne ainoat osat, jota oikeasti tein jo eivät enää tyydytä silmää eli teen nekin uudestaan. Totesin, että peruukki on liian lyhyt ja tilasin uuden.

Uusi yritys! Väri on astetta tummempi ja pituutta on, kunhan sen suoristan.

Myös kaksi muuta asua on saanut kunnolla tulta allensa. Yksi hahmo, kaksi asua. Ichijo Mashiro, jota olen pyöritellyt mielessäni jo jonkin aikaa, putkahti päähäni ja sitten alettiinkin jo hommiin.

Neiti keskellä.

Suurempia harppauksia ei ole otettu kuin, että olen lukenut mangan lähes kokonaan läpi (taas) etsien kuvia puvuista ja propeista. Sitten olen piirellyt itselleni kunnon referenssikuvat (asia, jota en ikinä tee), miettinyt vaatteiden rakenteita ja laskeskellut proppien mittasuhteita sun muuta. Peruukin tilasin, mutta se ei ole vielä tullut. Vakio piilolinssimyyjällä oli hiljattain alennusmyynnit, joten Mashirolle tuli tilattua piilolinssit.

Hubs... Lähti lapasesta.

Hieman innostuin alesta ja siitä, että olin juuri saanut palkan... Tilasin vähän linssejä. Uudet violetit oli pakko hankkia Kenkenin seikkailuiden jälkeen. Sitten tilasin linssit myös Sipuliritarille ja vähän muutakin.

Näihin tunnelmiin päätän tämän tällä kertaa, koska oikeasti en jaksa kirjoittaa vaan haluan vain mättää mötöjä Dream Drop Distance'ssa.

Fukka kiittää.

Pieni tyhjänpäiväinen oksennus tähän väliin

Heiiiiiiiiiii!

Tämän hetken tunnelmat ovat hyvin hämmentävät ja epämääräiset. Elämä on yhtä super-duper-härdelliä cosplay, töiden ja teatterin osalta. Jee! Eli stressiä joka suunnalta. Vähän asiaa siis siitä ja myöskin sysään tähän samaan The Haasteen, jonka Vorona <3 minulle nakkasi.

Zidane on lähestulkoon esiintymiskelpoisessa tilassa. Vain hanskat täytyy vielä saada aikaan. Olen aivan tarkoituksella näin etuajassa, koska Desuconia edeltävä viikko tulee olemaan yhtä Taidekoulua minulle. Olen jälleen töissä venäläis-suomalaisella taideleirillä, joka pyörähtää käyntiin tulevana tiistaina. Illat menevätkin sitten Teatteriteltan parissa (kynnelle kykenevät tulkaa katsomaan! Se on ihan ilimasta ja joka ilta pyörii jotain). Joudun tietenkin olemaan poissa perjantai-sunnuntain esityksistä, koska olen Desussa! Ahahahahahahahahhahahahahaa! Joka tapauksessa olen ollut aivan kaamea hirviö viimeisimmän viikon aikan, koska olen steressannut niin paljon kaikkea. Toivotaan, että se nyt hellittäisi, kun kaikki on suhtkoht hallussa.

Nyt siihen haasteeseen.

You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteeenpäin kolmelle (3) muulle!


Joudun hieman dissaamaan tuota "oman kameran kätköistä" -kohtaa, koska minusta otetaan kohtuu harvoin kuvia minun kamerallani. Aloittakaamme vanhimmasta ja jatkukoon linja kronologisena.

Animecon 09, Cloud'n ensiesiintyminen. Tapahtumapaikalle saavuttuamme tietenkin tuli huomattua, että kaikki osat eivät kunnolla pysykkään päällä, joten säätöä oli luvassa. Kide, sisareni mun, tässä kiinnittelee tuota pientä vyötä housuihini hakaneulalla ja varasisareni, Tiistai, päätti sen ikuistaa typerästi hihitellen. "Tifa pistelee Cloud'n housuja."

Tsukicon 09 (kai?), Apteekkarin ensiesiintyminen ja ehkä huonoin tapahtuma, missä olen ikinä vieraillut. Juurikin edellä mainituista syystä päätimme pienen poppoomme voimin paeta paikalta Helsingin keskustaan. Kuva lienee sunnuntailta, koska lauantaina en juuri geta-sandaalejani käyttänyt... Joka tapuksessa  olen tässä vaihtamassa kenkiä ja Mimeko tähtäsi minua jostain syystä kameralla. Uskomatonta, miten olen pystynyt taipumaan Apteekkarin puvussa tuohon asentoon. Huomatkaa myös verenhimoinen ilme.

Ja sarjassamme "Olipa kerran hyvät ajatukset". Pidimme Kiden kanssa pienen kuvaussession pääsiäisenä 2010. Mummumme pääsiäispöydästä syöksyimme hankeen pelleilemään vuoron perään. Minä tietenkin sain tilanteesta aivan liikaa iloa irti ja päädyin vyötäisiäni myöten hankeen enkä ollut päästä pois. Tästä on olemassa kunnon kuva sarja, jossa yritän rämpiä ylös tuolta hangesta. Cloud otti hieman damagea tuona päivänä.

Ei ihan cosplay-materiaalia, mutta mitä väliä. Joskus joulun jälkeen koulussa oli jännää, kun pääsimme leikkaamaan suuria määriä kankaita sähköleikkureilla. Ihastuin noihin suojakäsineisiin hurjasti ja jostain syystä tunsin itseni Michael Jackson'ksi ne kädessä. Käsineet ovat tehty pienistä metallirenkaista ja tuntuvat hassuilta käsissä, eikä niitä ole tarkoitus käyttää kuin vain toisessa kädessä (koska toinen pitelee leikkuria). Hyviä kysymyksiä taululla takanani... Satyruskoi-pinssihän se siellä.

Tässä sitten pientä WIP-kuvaa Zidanesta. En osaa leikkiä peruukkien kanssa, mutta olen rakstunut tuohon kaulakoru-silmikko-hommeliin.


En uskalla nakata tätä haastetta kellekkään, koska en muista ketkä kaikki sen ovat tehneet ja luulen, että kaikki, joille viitsisin sen nakata ovat jo tehneet sen.


Fukka kiittää!


PS: En ole vielä saanut tätä hehkuttaa tarpeeksi; meidät valittiin Seinäjoen harrastajateatterikesään Satyruskoilla! Jee! Ollaan keski-iältämme nuorin ryhmä ja ensimmäinen Oulun Taidekoulun ryhmä, joka on tuonne päässyt! Niin täpinöissäni olen! Tuo on Suomen suurn alan tapahtuma ja me päästiin sinne! Juhuu! Jee! 

Turistikieros vaatekaapissa

Hei taas! Tällä kertaa olisi tarkoitus kurkata hieman menneisyyteen ja tutkailla, että mitä sitä on oikeasti tullut tehtyä. Pientä esittelyä siis luvassa.

Kuten olen jo maininnut, en kovin montaa pukua ole tehnyt, mutta yritys (avainsana!) on ollut kova. Jostain syystä hyvin monien cosplay-asut saavat muotonsa epämääräisissä olosuhteissa, eivätkä minunkaan pukuni ole siitä kovinkaan poikkeavia.

Jos aloitamme näin loogisesti väärin päin, ja otamme ensimmäisenä tämä uusimman tekeleeni käsittelyyn ja syynäyksen kohteeksi.

2010, Tracon V: Sesshoumaru (tietenkin InuYasha'ta tuttu)



Tämä puku pääsi syntymään suuressa epätoivossa ja kiireessä samalla viikolla kuin Tracon V järjestettiin. Venäjän matkailu alkukesästä sai minut jo ennen kesää suureen paniikkii siitä, että ehdinkö tehdä pukua valmiiksi ja ehtiikö peruukki Suomeen ennen h-hetkeä. Näin kuitenkin pääsi käymään. Älytön suunnitelmani oli, että teen yksinkertaisen puvun, joka kuitenkin on hyvin tunnistettava ja hieno. No se yksinkertaisuus tuli yliviivattua sillä hetkellä, kun tajusin paljonko maalia tarvitaan kaiken tuon punaisen painamiseen.

Periaatteessa lähes 1/3 herran asustuksesta on jotakin muuta kuin vaatetta. Panssarit ja koristehökötykset veivät hieman sormea suuhun, mutta sain ne kuitenkin jollain muotoa tehtyä. Painamisurakkani oli hieman mukavempi kuin edellis kerralla (siitä lisää kohta), koska maalia oli tarpeeksi ja viivoitin sekä harppi auttoivat kuvioiden piirtämisessä paljon. Harmittavasti valkoinen kangas, jota käytin, pääsi loppumaan kaupasta sillä kerralla, kun olin sitä hakemassa, joten täytyi selvitä sillä, mitä oli. Jo tekovaiheessa tiesin, että Traconissa olisi luvassa tukehtumiskuolema ja lämpöhalvaus, ja niinhän siinä sitten kävikin.

Toisena vuorossa: Kusuri Uri/Medicine Seller/Apteekkari sarjasta Mononoke



Hahmo itsessään on niin mahtava, että oli pakko päästä cossaamaan. Ehkä se olisi pitänyt tehdä vasta vuoden tai kahden päästä, mutta nyt se on ainakin alustavasti tehty.

Tämä herra tehtiin alunperin syksyllä 2009 Tsukiconiin, mutta myöhemmin hänen kanssaan otettiin vähän ensituntumaa kisoihin CosplayGaalassa 2010. Ei suurella menestyksellä. Tuomaristo löysi hyvin kaikki puvun errorit, jotka itsekkin suurimman osan tiedostin. Tuomaristo ainakin jotenkin piti esityksestäni (esiintyminen on toistaiseksi minulla se vahvempi puoli) ja kaikin puolin tuomaristo oli pätevä (*köhtietyiltäosinköh*) sekä loppupalaute hyödyllinen. Kisakokemus oli mukava kaikkinensa.

Takaisin kuitenkin itse pukuun. Puvun obi on ensimmäinen järkyttävä painamisprojektini. Keltaisia kuvioita sain painaa aika paljon tuolle 2,5x1,50m kankaalle ja, koska olen idiootti, kangasväri pääsi loppumaan kesken. Loppumetreillä (kirjaimellisesti heh) olisi ehkä kannattanut käydä ostamassa vielä kolmas purkki sitä väriä lisää. Kimonon ompeleminen oli hauskaa ja tuskaista. Välillä kuviot ottivat pannuun ja pahasti, mutta toisinaan ne olivat oikein leppoisia ommella. Kangasvalinnat olisivat voineet olla paremmat. Kengät tehtiin viimetingassa autotallista löytyneistä ylijäämä kalikoista.

Ja siirtykäämme illan/päivän/aamun/yön viimeiseen esittely kelpoiseen herrasmieheen eli Cloud Strife...



...mutta ei se versio, jota ehkä odottaisi. Tämän näköinen Cloud seikkailee Kingdom Hearts (I) -pelissä, jos joku sattuu muistamaan. Halusin tehdä Cloud-cossin, en oikeen tiedä syytä, mutta halusin kuitenkin. Cloud on tosi tympäännyttävä hahmo tietyiltä kannoilta 1) se on aikalailla massa-cossi 2) se on aika väritön ja 3) pikkutytöt tykkää. Näistä syistä päätinkin tehdä tämän vähemmän muistetun version herrasta. Ei ole niin massa-cossi, on vähän väriä ja parhaassa tapauksessa lapset ei tajua, kuka se on. Ja minä pidän tästä Cloudista.

Cloud oli cossini 2009 Animeconiin/Finconiin. Hänkin syntyi suuressa kiireessä kesätöiden ja tapahtuman välissä. Paitsi tuon "reisipanssarin" osalta, jonka muistaakseni laitoin taipumaan jo kaksikuukautta aikaisemmin (ja taipuminen kestää sen 12h), ja yhden vöistä ostin myös jo aikaisemmin. Peruukki laitetiin kuosiin conia edeltävänä yönä. Sotkijana en silloin edes toiminut minä itse, vaan sisareni Kide/JoannaDee ja varasisareni Tiistai nykivät ja tukistelivat samalla, kun itse istuin tuo peruukki päässä. Heidän käsittelynsä jälkeen peruukki ei näyttänyt tuolta, miltä kuvassa. Se oli silloin tosi karsea. Purin koko peruukin sitten myöhemmin ja annoin sille uuden elämän hieman erinlaisessa kuosissa (joka näkyy kuvassa). Cloud piipahti myös ihka ensimmäisen CosplayGaalan (2009) FFFight'ssa, kylläkin edelleen kammottavilla hiuksilla, mutta käväisi lavalla kumminkin.

Muut vanhat pukuni jääköön pimentoon, ellei joku niitä välttämättä tahdo kaivella, mutta mainittakoon, että repertuaariin kuuluu myös naisia. En siis ole aivan crossaaja. Yleensä kuitenkin naisten kanssa näy niin, etten ole tarpeeksi laiha tai mieleni ei kestäisi cossata montaakaan naishahmoa, vaan olisin hirttämässä itseäni puuhun jo sukkahousuja jalkaan vetäessä.

Kiitos ja kumarrus

P.S. Muutama sananen mahdollisista tulevista postauksistani.
Luvassa voi olla: Tracon-rant (kaikki tykkää näistä aina) ja pientä kertomuksen poikasta viikonlopun photoshootista, jonka pidimme Kiden (käytetään nyt sitä Kideä) kanssa ja josta tänäänkin nähdyt kuvat ovat peräisin.