Hiljaa hiljaa hiivitään loskaisessa yössä

Terve!

Aikataulut sotkevat itseään koko ajan tavalla tai toisella, joten tämäkin merkintä on luisunut näin pitkälle. Elämä pärisee niin paljon juoksevien asioiden ja uusien pukujen ympärillä, etten ole osannut antaa aikaa tälle blogilapselleni.

Asiaan!

Minä olin nurissut woodille siitä, että emme ole kerenneet pitää conien ulkopuolisia kuvauksia moneen vuoteen (edellinen oli kai 2015, hubs). Tämä johti semi ex tempore -kuvauspäivään, joka oli vähän enemmän kuin olimme alkuun ajatelleet. Helmikuun puolella heti Frostin vanavedessä pidimme hervottoman kuvauspäivän ja kuvautimme yhteensä 5 pukua saman päivän aikana.

Näin silitetään lakana.
Kuvasi Rorune

Talvi on hankala vuodenaika kuvata cosplay-pukuja ja loskapaska ei auta asiaa. Piti siis hieman pohtia sitä, mitä pukuja ja missä ylipäätään on mahdollista kuvata. Pelkästään sään vuoksi lähes kaikki ulkotilat olivat pois laskuista. Lopulta päädyimme rakentamaan pienen studion tapaisen olohuoneeseeni; ryönät pois tieltä, iso lakana kiinni verhokiskoon ja sohva pääsi osaksi settiä.

woodi halusi kuvauttaa Cruiser!D.Va:nsa, joka on hyvin 50-lukuvaikutteinen. Sattumoisin oli tiedossa, että Oulun keskustassa sijaitseva Mikan Cafe & Burger -ravintola on sisustettu perinteiseen american diner -tyyliin. Pirautimme kuppilaan, että olisiko mahdollista käydä siellä kuvaamassa, ja saimme myöntävän vastauksen.

Luonnonvalo oli myös hyvin kiva.
Vas. woodi ja oik. Rorune

Onneksemme päivä oli hiljainen eikä ravintolassa ollut mikään ryysis tuohon aikaan. Pystyimme rauhassa hoitamaan oman asiamme ilman, että se häiritsi muita paikallaolijoita. Myös henkilökunta oli positiivisesti kiinnostunut tekemisistämme ja oli muutenkin hirveän mukavaa.

Ruokaa!
ja woodi

Päivän aikana piti tietenkin keretä myös syödä välissä, joten kuvaamisen jälkeen tilasimme burgerit ja jälkkäripirtelöt. Ja oli hyvää 💖

Sitten olivat vuorossa seuraavat puvut (Rorunelle ja minulle päivän ensimmäiset). Duke Venomania -ryhmä valmistui 2013 ja sitä on yritetty kuvata koko porukalla tässä välissä, mutta huonolla menestyksellä. Siksi itse halusin Gakuposta jotain uudempia kuvia. Yksi syy myös oli se, että en ikinä muista Gakupon olemassaoloa! Se vain jotenkin häviää muistista. Samaa on tapahtunut myös muille puvuille, joista ei ole kuvia kunnolla, mutta ei niin pahasti kuin Gakupon kanssa.

Henshin!
Fukka by Rorune
Gakupo by Ray

Oli jotenkin hirveän jännittävää laittaa näin vanha puku päälle. Puku on ihan kiva ja semi-hyvin tehty housuja, jotka ovat yksi mysteeri, lukuun ottamatta. Olen osannut kikkailla joidenkin osien kanssa niin hyvin, että piti hetki miettiä kuinka niiden on tarkoitus toimia. Jos kengät ja housut olisivat järkevämmät ja mukavammat, niin tämänhän voisi vielä laittaa johonkin päälle.

Kuitenkin siisteintä oli tehdä uusi meikki. Olen viimeisen parin vuoden aikana yrittänyt oppia ja kehittää meikkaustaitojani. Vaikka kehitys ei ole ollut mitään maata mullistavaa, oli kiva huomata, että hei en ole katsonut tutoriaaleja ja ostanut välineitä ihan turhaan.

Tällä äijällä on niin paljon meikkiä, mutta ehkä se sopii Gakupolle...?
Tässä myös hillittömät karkkipiilarit, jotka ostin Japanista.

Pienoisista valo-ongelmista huolimatta "studio" toimi ihan kohtuu hyvin. Myös koska olimme sisätiloissa ja pois ihmisten silmien alta, tunnelma oli astetta aikuisempi. Aina silloin, kun pokka piti tietenkin. Joistain kuvista olen hyvin iloinen, koska niistä välittyy hämärä ja kyseenalainen ilmapiiri, joka Venomanian tarinassakin on, mutta myös ihan derppejäkin kuvia seasta löytyy. Välistä olimme hyvin kokeilullisia ja se näkyi.

Kaikki ihan messissä tässä kohtaa.
Gumi: woodi & Meiko: Rorune
Kuvasi Ray

Minulla oli ihan hirveän kivaa, koska tällaista teemaa lähelle ei pääse oikein kunnolla, jos ympärillä hyörii paljon ihmisiä. Jos ikinä mahdollista, niin haluaisin päästä tekemään enemmän tällaisia tunne- ja tunnelmapitoisia kuvauksia. Varsinkin vähän aremmista tuntemuksista kuten surusta, pelosta ja tuskasta. Miksi ei myös tällaisesta intiimimmästä kanssakäymisestä, mutta ehkä Gakupo on siltä osin nyt taputeltu.

Katsotaan nyt, että mitä näistä kuvista uskaltaa edes julkaista...

Kello löi kymmentä illalla, kun aloimme kuoriutua näistä asuista. Välissä ruokaa naamaan ja sitten seuraavien pukujen pariin. woodi teki rohkean ja reippaan päätöksen kolmesta puvusta, kun minä ja Rorune vedimme vain kahdella.

Keltainen on vahvana hänessä.
Kuvasi Rorune

Yön turvin hiippailimme läheiseen autohalliin, jossa olen halunnut kuvata jo pitkään. Miksi? En ole ihan varma, mutta jotenkin tuo ällö kelmeän keltainen valaistus on vetänyt minua puoleensa jo pitkään. Itselläni mukaan lähti Len, joka on ainoita harvoja pukuja, joka sopi tuohon ympäristöön.

Yöllä kuvaaminen oli alunperinkin suunnitelmissa, koska valot eivät tietenkään pala päivisin ja yöllä trafiikki on lähes olematon. Saimme kuvata rauhassa, mutta väsymys alkoi painaa kaikilla päälle, joten ihan kaikkea ei päästy kokeilemaan.

Mukavaa, mutta väsyttävää. Olen yrittänyt editoida kuvia aina välissä, mutta ne vaativat niin paljon aikaa, etten ole päässyt puusta pitkälle.

Fukka kiittää.

PS: Kohaku ja uudet puvut edistyvät. Olin jopa niinkin tehokas, että väänsin yhden hyvin yksinkertaisen puvun kokonaan kasaan tässä välissä.

Ninjacon 2008... eiku - Tracon 2017

Hei!

Voi Tracon… viikonloppu tuli ja meni jotenkin hirveällä vauhdilla, mutta siihen silti mahtui niin paljon asiaa. Kokonaisuudessaan oli hirveän kivaa, mutta väliin mahtui kyllä myös tosi ikäviä asioita.

Perinteiseen tapaan Tampereelle huristeltiin perjantaina ja saimme suureksi iloksemme huomata, että varaamamme asunto oli täysin sama kuin viimevuonna. Jotenkin tuntui ihanalta palata samaan toimivaan ja mukavaan huoneistoon, vaikka ihan koko perhe ei tällä kertaa ollutkaan mukana.

Ja elikot matkustaa taas.

Omat asuni viikonlopulle olivat hyvin simppelit ja mukavat kaikin puolin. Lauantaille korjailin hitusen Narutoa, joka on nähnyt ensimmäistä kertaa päivän valon vuonna 2014. Sunnuntaille uusin alusta loppuun vuonna 2012 ensimmäistä kertaa tehdyn Ranman. Ranma valmistui hyvissä ajoin Tracon-viikolla ilman kiirettä tai mitään suurempia kommervenkkejä.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, jouduin kokemaan Traconin jonokulttuurin, johon tutustuimme heti aamusta. Sorsapuistoa kiertävä jono ennen ovien avaamista oli minulle suuri hämmästys. En muista edes nähneeni moista Traconissa moneen vuoteen saati, että olisin itse jonottamassa (vaikka en varsinaisesti ollut).

Koska piti vissiin ottaa kuvia pimeässä.
Rorune Shikamaruna

Heti alkuun piti käydä katsomassa Pukuvuoto, joka oli jälleen hyvin viihdyttävä. Vähän enemmän toivoisin aiheiden tiiviimpää käsittelyä tähän ohjelmanumeroon, että aiheita voitaisiin puida samalla kertaa enemmän. Joka tapauksessa sain, mitä odotin ja oli kivaa.

Lauantaina koitti suuresti ja pitkään odotettu hetki, kun #Nostalgianarskat-ryhmä oikeasti tapahtui! Suuri onni ja ilo! Tästä ryhmästä on puhuttu jo useampi vuosi ja vaikka kenen kanssa, mutta nyt wefkjreauerfjfnfreakjekafnekjfiejfo! Harmi, etteivät kaikki päässeet mukaan tällä kertaa, mutta ehkä tulevaisuudessa voimme ryhmäillä uudestaan.

Siinä se iso osa päivästä vierähtikin; porukan kasaamisessa ja peeloilussa. Meillä oli aivan ihana ryhmä ja edelleen olen ihan doki doki, että tämä toteutui!

Yhyhyy! Jonkin moinen kokonainen Team 7 ;___;
Kakashi: majo, Sakura: biitti, Sai: woodi ja Naruto: miä

Suuren lohkon ajasta vei myös WCS-kisalippujen jonottaminen. Jotenkin toivoisin, että tämä lippujärjestely saataisiin paremmin toimimaan, ettei kenenkään tarvitsisi seistä sateessa, mutalällyssä ja ninjasandaalit märkinä tunti tolkulla. Kuitenkin se, mistä oikeasti tykkäsin kyttyrää ihan kunnolla, oli itse kisaan jonottaminen.

Meillä kävi paska tuuri ja saimme liput yläparvelta. Ei tässä muuten mitään, Tampere-talon iso sali on sen verran hulppea, että lähes joka kolkasta näkee kyllä, mutta niitä kolmannen kerroksen ovia ei saatu auki ajoissa tänäkään vuonna. Asiaa alettiin kai hoitamaan vasta siinä vaiheessa, kun meidän poppoon osalta käytiin asiaa tiedustelemassa, koska sama kävi viime vuonna.

MUITA NINJOJA!
Sai: woodi, Gai-sensei: Hanny, Kiba: Reta, Lee: Muu ja Temari: Kide

Ensin jonotamme lippuja pihalla hyvän tovin ja lopuksi joudumme vielä jonottamaan sitä, että ovet saadaan auki (olisiko saatu edes niin nopeaa, jos ei olisi lähdetty kyselemään). Itse menetimme kisan alusta 26 min (kyllä otin aikaa), johon kuului 1,5 esitystä + alkujuonto. Viime vuonna olin kokemassa saman, mutta lavalta käsin. Tämä asia vitutti sekä kävijän että esiintyjän näkökulmasta niin paljon. Esiintyjiltä puuttuu esiintymisrauha, joka ainakin omalla kohdallani vuosi takaperin hankaloitti mm. taustanauhan kuulemista, ja katsojat menettävät osan ohjelmasta, johon he ovat JONOTTANEET lippunsa päästäkseen sisään.

Nyt skarppaa vähän Tracon.

Pakollinen teinipeili lauantailta
Temari: Kide, Kiki: Soffi, Shikamaru: edelleen Rorune, Sai: woodi ja Komein Link: Kis

Tämä oli pitkästä aikaa minulle kisa, jonka katsoin ihan vaan katsoakseni. Oli jännä tunne, kun ei itse ollut lavalla pyörimässä. WCS-kisaajista jäi se 1,5 ensimmäistä esitystä näkemättä, mutta en muista muutenkaan kisasta hirveästi :D Voittajien esitys oli paras (niin hyvää tahditusta). NCC:ssä oli mielenkiintoisia ja erilaisia esityksiä. En ihan niiden perusteella osannut yhtään arvata voittajaa, mutta puku näytti päheältä. Onnea vielä kaikille pärjänneille ja onnea myös tuleviin edustuskoitoksiin!

Saatiin nähdä mahtava rakettinäytös suoraan asunnon ikkunasta.

Kisojen lisäksi se toinen oikea ohjelma, jota päädyimme lauantaina katsomaan, oli Cosplayetiketin ABC. Ihan vain siksi, että piti saada tietää, mistä on kyse. Ohjelmalehtisen kuvaus oli jotenkin hyvin epäselvä ja outo (etiikkaa ja etikettiä?). Itse ohjelmassa piti olla kaksi puhujaa, mutta toinen olikin tipotiessään jo heti alkuun. Aiheet pyörivät vähän hassusti saa/ei saa tehdä cosplayssa akselilla. Itse en ymmärtänyt lähestymistapaa ”jotkut on mieltä x, mut meidän mielestä on ok tehdä näin”. Ohjelma ei selkeästi ollut suunnattu meille, joten hipsimme kesken kaiken pois salista. (Myös särähti lausahdus ”jonkin sortin tarnsu ihminen”, mikä ei kuulosta korrektilta minun korvaani missään muotoa.)

Sitten kotiin nauttimaan ruuasta ja levosta ennen seuraavaa päivää.

Ottakaa kuva paidasta, jonka ostin Jasulta.

Sunnuntaiaamuna piti ryömiä Tampere-talolle hyvissä ajoin, koska oho oho hups oltiin mukana esityskisassa. Kisa-aamu alkoi hyvin varhain, koska kerrankin Traconin esityskilpailussa oli kunnon esituomarointi puvuille! Hermostuneisuus oli tällä kertaa ihan erilaista kuin monessa muussa kisassa. Meitä oli isompi ryhmä, jossa osa ei ollut esiintynyt moneen vuoteen. Välistä huomasin jännittäväni sitä, että jännittääkö muita liikaa, mutta koko päivä meni älyttömän rennosti kaikin puolin. Minä taisin olla se, jota jänskäsi eniten ja sekin ihan turhaan. Pienen siivun kisavitutustakin onnistuin nauttimaan aamupäivästä, mutta se onneksi meni ohi.

Aikataulut venyivät ja vanuivat vähän sinne sun tänne taas kisan tiimoilta. Selkeästi homma ei ollut ihan hanskassa järjestäjäpuolella. Tuomarointi- ja lavaharjoitusajat menivät sekaisin ja mutkalle, mutta oma poppoomme selvisi siitä kyllä ihan hyvin. Tuomarointi oli hyvin leppoisa ja lavaharjoitukset menivät ihan putkeen, vaikka olisin vielä yhden kerran halunnut vetää esityksen läpi (koska muutkin sai).

Ranma ja Akane rehveillä.
Akane: woodi ja kuvan napsi Soffi

Sunnuntaina emme kerenneet käydä katsomassa mitään ohjelmaa, koska sekin pieni hetki takahuoneseikkailun ja kisan alkamisen välissä, joka oli meillä vapaata kulutimme kuvaten, kavereiden kanssa ja MUUMI-MUSEOSSA! Museo oli ihana, mutta suurimman viihteen toivat japanilaiset turistit, jotka tunnistivat meidän asut ja halusivat ottaa kuvia yhdessä.

Ja sitten olikin jo kisan aika. Tällä kertaa saimme esiintyä viimeisten esityskisaajien joukossa, mikä on aina helpompaa kuin alkupuoliskolla.

Esitys tiivistettynä yhteen kuvaan.
Akane: woodi, Ranma (M): Harri ja Kasumi: Soffi
Kuvaaja: Mihashichu

Vaikka emme hirveän hyvin kerenneet nähdä muiden esityksiä, niin yleisön älämölöstä päätellen, taso oli ihan kiitettävän korkea. Meillä oli höpötysesitys höpötyssarjasta, jota on haudottu jo jonkun aikaa. Omalla kohdallani esitys meni ihan ok; en tiedä, millä tyylillä olen tullut lavalle ja välistä oli tosi vaikea kuulla taustanauhan ajoituksia, mutta meni se kai ihan ok (kirjoittelen esityksestä ja vähän puvustakin lisää sitten myöhemmin). Olen ihan hirveän ylpeä meidän porukasta ja iloinen siitä, että tehtiin Ranma-esitys!

Esityksen paras asia; woodin raivo!
Akane: woodi, Ranma (M): Harri ja Ryoga: Rorune
Kuva: Noora Kurko

Oli myös kiva saada vähän jotain näyttöä siitä, että oltiin osattu tehdä jotain oikein, vaikka esityksessä oli ne omat sudenkuoppansa. 2. sija tuntuu ihan mahtavalta näiden ihmisten kanssa, enkä mitenkään voi olla naama rutussa siitä, että NIIN IHANA ESITYS VOITTI! Aaaaaaa! Puvut olivat niin hienot ja esitys oli oikein oiva! Onneaaa!

Paljon muuta, ei sunnuntaipäivään enää mahtunut. Yritettiin nähdä ihmisiä ja hengata edes sen aikaa, kun mahdollista. Lähdimme myös vähän normaalia aikaisemmin pois conista, että kerkeämme syömään ennen ajomatkaa kotiin. Myöhään oltiin kotona, mutta ihan hyvillä mielin.

Apuaaaa!
Akane: woodi, Ryoga: Rorune, Kasumi: Soffi, Ranma (N): miä, Nabiki: Kide ja Komein Link: Kis

Kiitos vielä hirveästi kaikille, jotka kehuivat esitystä ja meidän Ranma-ryhmää! On ollut niin kiva kuulla, että se on lämmittänyt ja että ihmiset vielä muistavat Ranman niin hyvin. 

Fukka kiittää!

PS: Useamman kerran Rorunelta ja minulta kysyttiin viikonlopun aikana, että miksi emme olleet kisaamassa WCS:ssä tänä vuonna. Päätimme jo vuosi takaperin, kun Elfariaa ja Mercedestä teimme, että ainakin vuosi 2017 tulee olemaan WCS-taukovuosi. Yhtenä syynä oli muut elämän kiireet, jotka tiedostimme jo tuossa vaiheessa, mutta myös tietynlainen hengähdystauko on ollut tarpeen. WCS on raskas kilpailu, jos yhtään haluaa panostaa ja tehdä hyviä juttuja. Kolmena vuonna peräkkäin olen käyttänyt koko kesälomani ainoastaan pukujen tekemiseen. Lisäksi joka vuosi tuntuu olevan enemmän ja enemmän turhaa hommaa, mitä Tracon on lyönyt meidän kisaajien niskaan (sitä ei paettu edes tänä vuonna). Turhalla hommalla tarkoitan stressitekijöitä, jotka Traconin muuttuvat kisajärjestelyt pukkaavat päälle (lähinnä stream-lähetystä koskevat asiat). Olen kirjoittanut asiasta jo viime vuonna, mutta tänä vuonna esityskisan osalta jouduimme tekemään turhaa työtä entistä enemmän. Onneksi sen oli nyt jakamassa useampi ihminen.

Neiti Rapu

Hoi hoi!

Cösviissiönissä Kis oli siis ihana ja muru ja näpsi muutamat kuvat Senjougaharasta. Voi taivas, miten iloinen osaan olla omista kuvistani! Kis on myös se, joka muokkasi kuvat, joten minä olen heilunut vain linssin toisella puolella.

Kis kuvasi.

Nokkelimmat pokkelimmat siellä kotona jo varmaan huomaa, että ulkoasukin on vaihtunut. Omasta mielestäni oli jo aikakin. Viimeisimpien pukujen kuvasaldo on kuitenkin jäänyt vähän vajaaksi syystä jos toisesta. Nyt sitten, kun Senjougaharasta irtosi kivoja kuveja, päätin vähän uudistua. 

Kis kuvasi.

Kerrankin sain mm. maata lattialla ja maassa, nojailla kasuaalisti ja näyttää sievältä. Onneksi Senjougahara hahmona antaa sillekkin geneerisyydelle syvyyttä. Gaaaah! Miä rakastan tätä sarjaa niin kovasti ja kaikkia sen eri tasoja ja symbolisia merkityksiä ja äääääääääääääääääää!

Melkein pantsushotteja.
Kis kuvasi.

Verkatehtaan ympäristö tarjosi yllättävän hyvät puitteet Bakemonogatarin tunnelmalle. Sen visuaalinen ilme on kuitenkin hyvin omalaatuinen geometrisine ja arkitehtuurisine taustoineen. Suoria linjoja ja selkeitä isoja pintoja onneksi löytyi vaikka ihan pastellin sävyihin ei päästy.

Kis kuvasi.

Tämä koko kuvasetti on minulle pieni 'tietäjät tietää' -aarre. Siksi olen kai niin tyytyväinen näihin kuviin. En ehkä ryssinytkään tätä hahmoa, vaikka Kitaconin jälkeen olin vähän kahden vaiheilla asiasta. Nyt olen iloinen, vaikka aivan täydelliseksi en pystynytkään tätä pukua tekemään.

Vähän harmittaa, etten löytänyt ihan täydellistä nitojaa.
Kis kuvasi.

Hillitön anime glow iskee!
Kis kuvasi.

Bakemonogatari on rakkautta ja Senjougahara on ihana. Vähän suunnittelin, että voisin joskus vielä tehdä ainakin Araragin. Shinobu ja Kanbaru houkuttelevat myös suuresti. Yhyy haluun tehdä kunnon ryhmän ;___;

Bonuskuva höpsöstä Senjougaharasta.
Kis kuvasi.

Fukka kiittää!

PS: Jossain välissä pitäisi taas vähän kertoilla, mitä keskeneräisille puvuille kuuluu.

Ahtautta ja hiiriä - Desucon Frostbite 2015

Moi!

Jos kone pysyisi sen verran päällä, että saan blogin päivitettyä. Tämä lahoaa täydellisesti ja toisessa koneessa ei toimi näppäimistö... Hyvin menee, mutta menkööt.

Pyörähdin siis Frostbitessa ja valitettavasti mukaan lähti tällä kertaa vain yksi puku. Näin pitkästä aikaa. Akane ei päässyt edes alulle, koska Aqua veikin arvioitua enemmän aikaa. Minulla siis piti olla useamman viikon "loma", mutta viikon sisään pomo soitti ja kysyi tulisinko maanantaina töihin. Menin töihin, joten puvun tekemiseen ei jäänytkään niin paljoa aikaa, kuin olisin halunnut tai suunnittelin.

Yksi puku oli lopulta paras vaihtoehto myös matkustamisen kannalta. Pikkuruinen automme ei imenyt ihan yhtä paljon tavaraa itseensä, kuin aiemmat ajokit. Matkustaminen oli tiivistä, vaikka Lahteen köröteltiinkin vain neljän hengen voimin.

Matka taittui miekka sylissä.
Kuvasi: woodi

Heti perjantaina aiheutti hämminkiä puuttuva työvoimapöytä tuulikaapissa. Piti mennä kysellen paikasta A paikkaan B, että lopulta sain lätkän. Sekä lipunmyynti, että info tarjosivat minulle ensimmäisenä 'Ööö'tä ja hämmentynyttä ilmettä. Lopulta löysin työvoimapöydän ja sain lätkän.

Olin sen verran lurjus, että en löytänyt tietäni katsomaan kuin yhtä ohjelmaa. Sekin jo perjantaina, kun Ilonan cosplayn markkinointitilastot tuli kuunneltua läpi. Sisältö ei sinänsä yllättänyt mitenkään, mutta olisin hieman halunnut myös kuulla sitä erikoisempaa dataa, mitä kyselyt olivat tarjonneet. Se toisaalta on asia erikseen ja sen sisällyttäminen tähän luentoon olisi varmasti pitkittänyt asiaa turhankin paljon. Jännää oli, mutta ei mitään ihmeellistä.

Lauantai oli ensimmäinen pukupäivä ja hieman ristiriitaisia tuntemuksia koin Aquan kanssa. Tykkäsin puvusta sinänsä, mutta niin monta asiaa olisih halunnut tehdä toisin. Olin hyvin onnellinen, että ei tarvinnut itse olle tuomaroitavan lauantaina. En myöskään vieläkään tunne oman vartaloni ja naamani sopivan niin hyvin tähän hahmoon. Vähän meinaa ahdistaa...

Lahnanaaman kuvasi Kide.

Lauantai meni ihan täysin pienessä kopissa neljän muun über-siistin tyypin kanssa kököttäessä. Kiitos mahtaville kanssatuomareille. Oli kivvaa! Tulen ihan hirveän tietoiseksi omasta vahvasta murteestani, kun joudun porukkaan, jossa puhetyylit heittävät sinne sun tänne. Jokunen esityskisaajakin taisi sisällä pyörähtää. Tuomaroinnit ja esityskisa menivät yhdessä hujauksessa. Kisaajia oli paljon, mikä puolestaan oli äärettömän mukava juttu. Nähtiin monenlaisia esityksiä ja tuomarointi oli ainakin omalta osaltani hirveän mutkatonta ja antoisaa. Tätä lisää. Hall-sarjoja en oikeastaan nähnyt kumpaakaan, koska aika takahuoneessa meni suljettujen ovien sisällä lähes kokonaan.

Se, mistä itse pidän tuomaroinnissa ihan hirveästi on ajatusten ja näkemysten vaihtaminen sekä muiden tuomareiden, että itse kisaajien kesken. Olin hyvin mielissäni, kun niinkin moni tuli pyytämään loppupalautetta ihan kasvotusten. Siinä pääsee avaamaan esitystä vielä enemmän ja paremmin, kun kaikki ovat samassa tilassa ja hetkessä. Minua saa myös tökkiä näin jälkikäteen palautteen puolesta, jos kisaajista siltä tuntuu.

Sunnuntaina lahnanaama vaivasi.
Tässä sentään jotain liikkuu silmien takana.
Kuvasi: Kide

Sunnuntaista ei oikeastaan ole juuri sanottavaa. En päässyt Free!-luennolle, koska ruoka kutsui enemmän. Olisin niin halunnut nähdä jatkoa viimevuotiselle uimapoikahärdellille, mutta nyt vain toivon, että se päätyy pian nettiin. Pakko myöntää, että en edes jaksanut kunnolla katsoa ohjelmalehtistä. Nettiversioon olin tutustunut, mutta hirveästi ei mikään silloinkaa pistänyt silmään.

Jo ennen tapahtumaa stressasin Aquan lopullista ulkomuotoa, mikä näkyi myös viime merkinnässä. En ole niin tyytyväinen pukuun kuin toivoisin. Avainmiekka onnistui odotettua paremmin, mutta siinäkin on epäkohtia joista en pidä. Peruukki meinasi myös ahdistaa niin julmetusti, mutta tällä hetkellä se on ihan mukiin menevä. Aqua-ahdistusta ei auta se, että sunnuntain pikapikakuvaukset osoittautuivat lähes täydelliseksi fiaskoksi, koska keskittyminen ei itselläni riittänyt ihan kaikkeen. Naamalla ei ole minkään näköistä ilmettä lähes yhdessäkään kuvassa, mikä rassaa todella.

Aquasta ja puvunteosta vielä lisää tulevaisuudessa ihan erikseen.

Eeppinen varjo on eeppinen.
Kuvasi: Kide

Tein Aquan puvun kanssa niin äärettömän kovan rutistuksen, että sen jättämä väsymys varmasti vaikutti viikonlopun tunnelmiin. Fyysisestä väsymyksestä ei kuitenkaan ollut kyse, koska puku tuli valmiiksi ihan hyvissä ajoin. Nyt tuntuu siltä, että viikonloppu pitäisi ottaa uusiksi, että voisin kunnolla nauttia siitä. Kivaa oli ei siinä.

Tähän loppuun vielä muuta höpöä: Tällä kertaa majoituimme leirintäalueella mökissä, mikä alkuun vaikutti oikein kivalta ja mukavalta. Oli tilaa ja kunnon nukkumapaikat kaikkille. Sitten huomasimmekin, että seurueeseemme oli liittynyt yksi ylimääräinen sielu; metsähiiri, jonka nimesin Joosepiksi.

En saanut Joosepista kuvaa, joten etsin Google-sedän avustuksella mahdollisemman näköisen yksilön.

Sievä pieni hiiri, mutta hirveästi ei houkuta se, että tautipesäke käy ruokiimme käsiksi. Onneksi jääkaapin sisältö oli turvassa Joosepilta.

Fukka kiittää!

PS: Anteeksi, jos tästä tuli hirveän sekava. Kirjoitan tosiaan niin hillittömällä tahdilla peläten koneen sammumista.

Kuvauspalvelun taikaa!

Hei!

Olen ihan laiskamato ja vain hurahtanut muihin asioihin kuin cosplay'n. 5.12. oli Kingdom Hearts 2.5 julkaisupäivä, ja arvatkaa kuka on vaan pelannut siitä lähtien. Hubs...

Jottei ihan tyhjäksi joulukuu omalta osaltani menisi tarjoilen hieman kuvamateriaalia vuosien varrelta. Kuvauspalvelusta on tullut tietynlainen pakko jokaisella conireissulla. Aina yritetään päästä härnäämään kuvaajia ja peeloilemaan (anteeksi!). Jaan siis parhaat otokset, jotka löysin tiedostojen kätköistä. Osa voi olla tuttua tavaraa, mutta luulen, että seassa on uusiakin tuttavuuksia. Valitettavasti en pystynyt jäljittämään kaikkien kuvaajien nimiä, joten jos joku osaa kertoa kuka kameran takana on seissyt, minua saa tökkiä.

Alkaa!

Animeseminaari 2011
Kuvasi: ???

Uljas urho ja hänen daaminsa! Tämä ei suinkaan ole ensimmäisistä pyllyilyistä, mutta ydinpoppoo on alkanut muodostua. Kysymys kuuluukin: missä oli woodi?

Desucon 2012
Teellä.
Kuvasi: Miika Ojamo

Yritettiin olla muka söpöjä ja oksettavia, kun teimme pienen piknikin taustakankaalle.

Animecon 2012
Kuvasi Kyuu Eturautti

Haaremia pukkaa...

Välistä nyimme mukaamme myös siviilipukuisia sankareita. Teema alkaa myös muodostua; Sankaripoju ja Haaremi.

Teemalla mennään.

Kitacon 2013
Kuvasi: Esa Ala-Petäys

Kitacon, kun parasta viihdettä on peeloilla kuvauspalvelussa.

Lähetimme rakkautta Kasalle Japaniin!

Desucon 2013
Melkein on Valilla haaremi. Lie kelpaako?
Kuvasi: Emilia Lahtinen

Tämä taisi olla se kerta, kun saimme ensimmäiset huudot *köh* kuvauspalvelun väeltä *köh* Se oli puhtaasti minun vikani.

Tracon 2013
Kasan paluu!
Kuvasi: Ninni Vidgren

Joku ei pitänyt tästä haaremiasetelmasta.

Desucon Frostbite 2014
Meni pasmat sekaisin, kun haaremi oli epätasapainossa.
Kuvasi Emilia Lahtinen

Sitten koittikin taas Kitacon...

Kitacon 2014

Naruto ei huomaa mitään hämmentävää haaremissaan...

... tai ehkä huomasi sittenkin.
Kuvasi: Santtu Pajukanta

Kitaconien parasta antia: ehdottomasti kuvauspalvelu!

Desucon 2014 Lauantai
Palvomme apinaa ja pandaa.

Hyvä haaremi! Ja hys siellä magi-rivissä!
Kuvasi: Helene Lindfors

Desuconissa heittäydyimme villeiksi ja kävimme kuvauspalvelussa MOLEMPINA PÄIVINÄ! OMG!

Desucon 2014 Sunnuntai
OMG! Oneja Demoneita!

Ha-ha-ha-haaaremi!
Kuvasi Helene Lindfors

Ja sitten pääsemmekin viimeisimpään taidonnäytteeseen, joka aiheutti minussa suurta hilpeyttä eilen illalla:

Tracon 2014
KALA!
Kuvas: Netta Nikkanen

Tässä kaikki tältä erää. Suinkaan en ole paljastanut kaikkia julkisia salaisuuksiamme. Kuvauspalvelun kulutusta on siis harrastettu ja tullaan harrastamaan. Varoituksen sananen siis.

Fukka kiittää!

PS: Oikeasti olen pukujen eteen edes jotain tehnyt. Oikeasti olen.

"Pidämme sinusta huolen, kun olet kuollut."

No hohoijaa!

Sanottakoon, että yhteisössä myllää. Ei se mitään. Se on aina jotenkin jännää. Mutta, itse asiaan! Hurmaava Kifia lahjottiin kuvaamaan pientä oni-laumaa Desun sunnuntaina. Tässä merkinnässä tarjoilen noita kuvia. Pikku-onit ovat siis Kangaskasa Nasubina ja Kissaten Karaurina. Kaikki kuvat ovat Kifian ottamia.

Ollaan muka edustavia.

Nasubi on vähän Nasubi.

Houzuki on taas näitä tapauksia, joissa saan laittaa naamani koetukselle. Herran perusilme on kunnon keskittymisen takana. Oma naamani muuttuu ja vääntyy alati, koska se on minulle tärkeä kommunikaation väline. En tunne hallitsevani kasvoja tarpeeksi hyvin Houzukia varten, joten katselen näitä kuvia vähän ristiriitaisin tuntein. Hampaita ei taida näkyä missään kuvassa...

Taidepuska olisi sopinut kuvauksiin äärettömän hyvin, jos siellä olisi ollut yhtään helpompi kuvata. Ja se perkeleen aurinko...

Tuima Houzuki on tuima.

Muutenkin Houzuki on hyvin vaikea hahmo itselleni, koska herran elekieli on lähes olematon. Miten olla kuvissa, kun ei voi oikein tehdä mitään muuta kuin pönötää suorassa. Ensikerralla proppeja kehiin...

KALA!

Tykkään tästä kuvasta jostain syystä ihan hirveästi.

Hihkuin pikku-kätyreitäni jo pitkään ennen Desuconia ja voi maan ihme, miten mahtavia ne lopulta olivat! Hajoilin itsekseni näille kuville, kun sain ne kätösiini, koska miten voi kukaan näyttää noin hahmolta :3 Vaikka itse näyttäisin kuinka pyllyltä, nuo kaksi tekevät kaikista kuvista ihan mielettömiä.

En tunnista itseäni.

Koska joku meni ja teki jotain, päätin itsekkin vähän sorkkia Phoootoooshooopilla. Vaikka en hirveästi yleensä rajusti shopatuista kuvista välitä, Houzuki no Reitetsu'n helvetillisen tunnelman hakeminen oli hyvin jännittävää. Kaikki ihme tehosteet lyövät minulla yli, mutta Kissaten oli osannut tehdä jotain, mikä jäi kutkuttamaan...

Pienempänä tämä kuva näyttää niin eriltä kuin jättimäisenä shopissa.
KALA!

Tällaisia kuvia tällä kertaa. Niin moni juttu sattui menemään vähän sinne päin Houzukin pukeutimisen kanssa, että haluan kuvauttaa herraa vielä uudestaan. Siihen mennessä voin reenata itse lisää herran kehonkieltä ja kenties väsätä propin, jos toisen. Höpöä obijime-rusettianikaan ei taida kunnolla näkyä missään kuvassa (senkin sidoin päin bebuja), joten esittelen koeversion:

Miä kuvasin iha ite.

Tässä vielä viimeistä siistimistä vaille. Tiedän, että se ei ole sidottu oikeaoppisesti, mutta en löytänyt mistään kunnon ohjetta, joten väänsin jotain. Nyörin päät on kammattu auki, suoristettu ja tärkätty. Unohdin tärkin pakasterasiaan ja pöydälle Desu-viikonlopun ajaksi ja palattua Kolooni löysin tämän:

Nami nami...

Siitä oli tullut ihan palikka. Kova ja kohtuu kestävä. Voipi olla, että hyötykäytän tätä ominaisuutta, jossain tulevassa projektissa. Halvat ja simppelit korukivet here I come.

Fukka kiittää!

PS: Koska huomasin, ettei tumblr-blogissani ole mitään järkeä (onko joskus ollut?), päätin erottaa cosplay-jutut aivan omaksi osiokseen toiseen blogiin. Tässä siis FukkaCosplay - Desperation of Cosplay. Vähän ollaan vielä jälkijunassa, mutta kohta otetaan kiinni...