Takahuonehulinat - Nekocon 2022

Momoi!

Nekocon oli ja meni, joten nyt hieman kertomuksia tapahtumasta omalta osaltani. Tämän merkinnän julkaisemiseen ei ollut tarkoitus mennä näin pitkään, mutta nappasin Nekosta mukaani flunssan (ei korona), joka on hidastanut tahtia. Mutta, asiaan.

Eläimet junailemassa.

Tammikuussa sain Teklalta  viestiä siitä, että olisinko kiinnostunut tuomaroimaan cosplay-kisan kokeneiden kategoriaa. Tuossa hetkessä tuntui jotenkin oudolta ajatella jo kesän tapahtumia, kun kaikki oli ollut pannassa noin kahden vuoden ajan. Nöyränä otin paikan vastaan ja jäimme jännittämään, miten Nekoconin käy. Kuinka ollakaan tapahtuma saatiin pidettyä ja Nekocon järjestettiin pitkän tauon jälkeen 9.–10.7.2022 Kuopion musiikkikeskuksella.

"... this is givine me Legoland vibes. Dulock kans vai miten se kirjoitettiinkaan :D"
- Nimeltämainitsematon  

Perjantaina junailin itseni Kuopioon hyvissä ajoin, jotta ehtisin käymään Askartelukulmassa, koska täällä kotikulmillahan ei ole enää vuosikausiin ollut kunnollista askartelukauppaa. Nähtyäni Nekoconin mainoksen Askartelukulmasta halusin päästä sinne visiitille. Koko viikonloppu tulisi vierähtämään kiireessä ja cosplay-kisan kulisseissa, joten suunnittelin piipahdukseni Askartelukulmaan perjantaille. Tämä kannatti, koska sain ostettua juttuja, mitä olen muutenkin etsinyt tulevia cosplay-projekteja varten.

Tällä kertaa tein matkaa ihan omine nokkineni, mikä osoittautui todelliseksi nautinnoksi. Ei säätöä aikatauluista, ei odottelua, ei setvimistä liikkumisista. Sain mennä ja tulla omaan tahtiini, mikä ei porukassa oikein onnistu. Lisäksi majoitukseni sijaitsi kivenheiton päässä musiikkikeskuksesta. Pääsin paikasta toiseen näppärästi kävellen tai sähköpotkulaudalla.

Meillä oli elikoiden kanssa mukava pikkusoppi yöpaikkana.

Lauantain puvuksi mukaan lähti upouusi puku: Todoroki Shouto Boku no Hero Academiasta. Puvun tekemiseen meni suunnilleen vuosi, mutta välissä oli pitkiä taukoja. Varmaan minkään puvun kanssa ei ole ollut samanlaista hörölööaikataulua kuin Todorokin. Viimeisten viikkojen aikana sain kokea jopa jonkin asteista kiirettä puvunteon kanssa (en oikeasti, koska viimeiset päivät ennen conia hengasin myös kavereiden kanssa). Olin vain hyvin innoissani, koska cosplay-tiimillä oli yhden sorttinen BNHA-teema. Viimeiset työvaiheet puvusta tulevat johonkin merkintään lähiaikoina.

Lauantaiaamuna meinasi tulla kiire, joten selvittyäni musiikkikeskukselle puvusta oli minulla päällä vasta naama ja peruukki. Todoroki jäi vielä hetkeksi odottelemaan debyyttiään, kun kurvasin potkulaudalla musiikkikeskuksen pihaan Icy Thot -vetimissä. (Parasta oli tietenkin se, että Tekla osasi heittää juuri tämän vitsin, kun kompuroin takahuoneeseen :P)

"It's Icy Thot on Thursdays."

Lauantaina olin siis tuomaroimassa cosplay-kisan kokeneiden kategoriaa. Tuomaroiminen ei sinänsä jännittänyt, mutta jotenkin jännitti hirveästi olla KOKENEIDEN tuomarina. En pidä pukujen tekemistä varsinaisena vahvuutenani. Samalla kuitenkin sain muistutuksen siitä, että olen harrastanut cosplayta yli 15 vuotta, joten kai minä olen jotain kokenut. Innostus tuomarointiin ja luotto tuomaritovereihin, Iinan ja Saaraziin oli kuitenkin läsnä vahvasti.

Vähän olen pöllämystynyt tästä, että oma naama on ohjelmalehtisessä...

Ennen tuomaroinnin alkamista tutusteltiin porukkaan ja vaihdettiin muutama sananen päivän kulusta. Sen jälkeen ehdin vetää Todorokin kamppeet niskaan juuri sopivasti ennen hommien alkamista. Suurin osa lauantaipäivästä meni tuomaroinneissa, mutta kerkesimme pikaisesti pyörähtää taidekujalla sekä myyntipöydillä. Mukaan tarttui jokunen aarre kujalta ja myyntipöydiltä hikipäivän eliksiiriä, joka hieman aiheuttaa sotatakaumia Japanista.

Selviytymisjuomaa

Oli älyttömän mukava päästä tuomaroimaan pitkän tauon jälkeen. Oli myös mahtavaa, että meillä oli paljon kisaajia molemmissa kategorioissa. Tuomaroinnissa pääsee aina keskustelemaan toisten puvuista paljon intensiivisemmin kuin muissa tilanteissa. Itse nautin tästä kovasti, koska on ihanaa nähdä, miten kukanenkin on pukunsa toteuttanut ja millaisia valintoja mahdollisesti puvun tekemiseen on liittynyt. Esimerkiksi erilaiset valinnat ja kompromissit ovat sellaisia juttuja, joita ei voi mitenkään selvittää yleisöstä käsin. Siksi tuomareina olemme aina hieman etuoikeutettuja. Näillä tiedoilla ja näkemämme perusteella tuomaristona teimme myös hyvin yksimielisen päätöksen kisan sijoittuneista tuomaritovereideni Iinan ja Saarazin kanssa. Kokeneiden kategoriassa oli mukana paljon huikeita ja intohimoisia pukuja, joten aluksi pohdimme, tuleeko päätöksen teosta vaikeaa. Tällä kertaa olimme hyvin samoilla linjoilla, mutta aina ei sekään mene niin.

Pikapika yhteiskuva luokkakavereiden kanssa
Bakugo Katsuki: Em
Asui Tsuyu: Rin

Itse kisat tuli seurattua takahuoneen suttuiselta näytöltä. Koska olimme nököttäneet lähes koko päivän omassa tuomarointihuoneessamme, en ollut nähnyt aloittelijoiden kategorian kisaajia kuin vilaukselta. Näytöltä ei nähnyt juuri sen kummemmin. Onneksi kaikista kisaajista on otettu huikeat kisaajakuvat, joista pääsin myöhemmin näkemään kisan pukuja. Palkintojenjaon tunteet kuitenkin välittyivät myös takahuoneen puolelle vahvasti. Hurjasti onnea vielä kaikille sijoittuneille sekä kokeneiden, aloittelijoiden että photoshoot-kategorioissa!

Kisojen jälkeen oli vielä palautteen vuoro, jota jokunen kisaaja tuli kysymään. Itse tykkään antaa palautetta enemmän kasvotusten kuin kirjallisena, koska silloin voi käydä oikeasti keskustelua kisaajan kanssa. Tämän lisäksi ei tarvitse niin kovasti muistellen tulkita omia muistiinpanoja tuomarointitilanteesta (välillä niistä ei siis ota kukaan mitään selvää). Olemme tehneet myös yhteisen koonnin palautteista niiden kisaajien kohdalla, jotka ovat pyytäneet sitä jälkikäteen, eli palautteet ovat tulossa!

Kuva: Karo
Valot: Tekla
Naama: Ruvella

Kuva: Karo
Valot: Tekla
Koko hässäkkä hikisen päivän jälkeen.

Palautteiden jälkeen päivä alkoikin olla aika lailla purkissa. Pientä seremoniaa ja kuvaperseilyä cosplay-tiimin osalta saatiin vielä aikaiseksi. Pääjärjestäjä, Karo, toimi cosplay-kisojen kuvaajana ja räpsi meistäkin jonkun kuvan. Tämän jälkeen poistuimme musiikkikeskukselta. En siis nähnyt itse tapahtumasta juurikaan mitään, ohjelmasta puhumattakaan. Illalla maistui ruoka ja uni.

Teppo löysi ravintelista oman värimaailmansa.

Sunnuntaiaamuna yritin välttää edellisen aamun kiireet kasatessa itseäni ja tavaroitani. En tiedä, mikä Todorokin naamassa oli sellaista, että meikkaamisessa kesti niin kauan, koska sunnuntaina löysin itseni kaikkine romppeineni musiikkikeskuksen pihalta, kun ovet olivat vielä lukossa. Onneksi Tekla oli paikalla myös aamutuimaan, ja hänen valtuuksillaan onnistuimme pääsemään sisälle.

Rentoa ja helppoa olemista näissä kamppeissa.
Kengät vielä vaihtamatta tässä kuvassa.

Sunnuntain puvuksi olin ottanut mukaan Hori-sanin. Hori-san on kaappipuku, johon ostin vain peruukin. Horimiya oli sarjana jotenkin niin kiva, että halusin tehdä siitä jonkun puvun. Pääkaksikosta Miyamura houkutteli enemmän, mutta en koe sopivani hahmoksi. Hori-sanilla kuitenkin sattui olemaan myös rento kesäuniformu, johon tarpeet löytyivät peruukkia vaille kaapista, joten kasasin Hori-sanin. Asukokonaisuushan Hori-sanilla on täysin sama kuin Mitsuhalla.

Piilolinssi kiukutteli, joten jouduin jättämään ruskeat silmät pois heti aamusta.

Sunnuntaina olin ihan uudenlaisissa hommissa, kun pääsin hyppäämään cosplay-agentin kenkiin. Olin siis yhtenä cosplay-agenttina metsästämässä kisaajia hall cosplay -kisaan. Päivä alkoi jälleen yhteisellä palaverilla aikatauluista ynnä muista, minkä jälkeen lähdimme agenttitovereideni kanssa etsimään kisaajia. Etsintöjen aikana kerkesin ihan ministi vilkaista myös tapahtumapaikkaa muuten, ja huomasin muutaman myyntipöydän, jotka oli lauantaina täysin sivuuttanut (nämä olivat toisessa kerroksessa, jossa en visiteerannut lauantaina ollenkaan). Aamupäivä oli hulinaa, vaikka yritimme porrastaa etsintöjä sekä kisaajien että kisajärjestelyjen takia. Onnistuneesti saimme kisan täyteen mahtavia pukuja. Sunnuntaina paikalla oli todella paljon potentiaalisia pukuja hall-kisaa varten, joten siinä mielessä tehtävä oli helppo.

Elikot vahdissa bäkkärillä.

Kun kisaajat oli saatu kasaan ja itse kisa alkoi lähestyä, jäin takahuoneen puolelle pyörimään muihin hommiin. Sen verran pistin nenääni takahuoneen ulkopuolelle, että kävin pikapikaa tekemässä ostoksia, mutta muuten aika kului kulisseissa.

Kaikki viikonlopun ostokset

Kun sunnuntain kisat oli saatu purkkiin, jäljellä oli enää päättäjäiset. Hipsimme katsomaan ne cosplay-tiimin voimin. Tämän jälkeen alkoikin purku, minkä aikana ja jälkeen tuli aika sanoa heipat ja lopulta hetki suunnata kohti Kuopion juna-asemaa. Tältä osin Nekocon oli ohi.

Tulipas jännä pikkukylän-koulutyttö-fiilis, kun yksinäni seisoin tyhjällä laiturilla Hori-sanin kamppeissa odottamassa junaa. 

Loppuun pitää vielä kehua ja hehkuttaa sitä, miten pätevästi kisan järjestelyt sujuivat ja miten hyvin hommat viikonlopun aikana menivät. Suuri kiitos tästä kuuluu cosplay-vastaavana toimineelle Teklalle. Tekla oli laatinut meille aivan äärettömän pätevän aikataulun koko viikonlopuksi, ja se alkoi koko cosplay-tiimin aamupalaverilla ja tutustumisella. Tämä jo itsessään oli positiivinen uusi asia, mutta koko tuomarointipäivän suunnitelma oli jotain, mitä minä en ole tuomarina nähnyt koskaan (meidän aikatauluissa oli huomioitu tauko ja ruokailu!). Kaikin puolin Tekla on tehnyt aivan äärettömän hienoa työtä cosplay-kisojen suunnittelussa ja organisoinnissa. Se näkyi etenkin tuomarin tehtävien hoitamisen sujuvuudessa, mutta myös siinä ryhmä- ja yhdessä-tekemisen-hengessä, joka tämän tiimin kesken vallitsi. Lähes kaikki tiimin jäsenet olivat minulle jollain tavalla tuttuja somen puolelta, mutta se, miten kaikki lopulta pelasivat yhteen ja ottivat toisensa vastaan, oli ihan uskomatonta. Siksi pitää myös kiittää kaikkia muitakin cosplay-tiimin jäseniä. Olette mahtavia.

Kuva: Karo
Valot: Tekla
Paljon naamoja:
Vilma, Ilona, Iitu, Rin,
Wilma, Rosy, Tytti, Em,
Iina, Saaraz, Tuhmamyy, miä
ja Tekla

Nekocon olisi nyt aikalailla minun osaltani taputeltu. Minulla oli hurjan kiva viikonloppu kiireestä huolimatta. Toivon kovasti, että Tekla jatkaa Nekoconin cosplay-vastaavana ja vie kisoja vielä hulppeampiin sfääreihin. Vaikka koen, että en enää ehkä ole Nekoconin kohdeyleisöä, haluaisin silti nähdä tapahtuman kasvavan ja kehittyvän eteenpäin. Varsinkin cosplayn osalta. Innolla jään odottamaan ensivuotta.

Fukka kiittää!

PS: Tracon olisi seuraava etappi, ja kappas siellä olen tuomarihommissa myös :P Tällä kertaa enemmän mukavuusalueella. Pukuja pitäisi myös päättää…

Cosplayta koronan keskellä

Moi.

Nyt, kun conit ja muuta cosplay-sidonnaiset tapahtumat alkavat kaivaa itseään taas esille, pohdin sitä, millaista cosplayn harrastaminen poikkeusaikoina on ollut. Omalla kohdallani elämään on kuulunut muitakin henkilökohtaisia suuria muutoksia ja tapahtumia, joilla on oma vaikutuksensa siihen, millaista oma harrastamiseni on ollut. Tässä parin vuoden aikana olen oppinut ja ymmärtänyt itsestäni monenlaisia asioita cosplayn harrastajana ja ihmisenä, ja nyt olisi tarkoitus jakaa niistä vähän.

Tapahtumakalenterin tyhjennyttyä cosplayn harrastaminen lähti pyörimään hieman eri tavalla. Minulle pukujen tekeminen on merkittävä osa harrastusta itsessään. Olen kuitenkin välillä hyvin huono aloittamaan jotain, jos minulla ei ole mitään määräaikaa tai tavoitetta, minkä useimmiten tapahtumat antavat. Tätä tapahtuu siis myös cosplayn ulkopuolella. Silloin mennään vahvasti fiilispohjalla sen suhteen, miten pukujen tekeminen etenee. Mikä ei sinänsä ole huono asia, koska siitäkin olen oppinut koronan aikana. Fiilispohjalla operoidessa itselläni on välillä kuitenkin paha tapa lykätä epämieluisia vaiheita tai osia, jotka eivät tunnu onnistuvan, puvun teossa. Tavoiteaikataulu auttaa puskeman minut läpi myös näistä tilanteista paremmin, jolloin puvut eivät jää roikkumaan. Korona-aikana tämä on ollut pientä mielen taistelua aina välillä. Toki pukujen etenemiseen vaikuttaa myös muut asiat elämässä.

Kyllä tämä joskus valmistuu. Nyt vain on kaavoitusvaikeuksia, koska todellisuus ei ole 2D:tä.

Tavoitteen ja päämäärän puuttuminen on myös haastanut minua siinä, että mielenkiintoni samaa pukua kohtaan pysyisi. En välitä siitä, että pukuja on keskeneräisinä useampi kerrallaan, koska se tarkoittaa suurempaa määrää keskeneräisiä osia ja projekteja villinä ja vapaana pitkin kotiani. Lisäksi mitä pidempään puku on kesken, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joku toinen puku tulee ja varastaa mielenkiinnon välissä. Tämä tietenkin on pukukohtaista. Esimerkiksi Link (BOTW, koska nyt kuumottelee jo muutkin versiot) on yksi todellinen unelmapuku minulle, joten uskon, että hän valmistuu kyllä, vaikka taukoja ilmaantuisikin. Pienemmällä motivaatiolla varustetut pukuprojektit kuitenkin jäävät helpommin roikkumaan. Siksi olen myös yrittänyt välttää turhia impulssipukuja koronan keskellä. Joskus puvun tekoon tulee tauko jo vain siksi, että en pysty jatkamaan sen tekemistä (minulla esim. ei ole mahdollisuutta spraymaalaamiseen ympäri vuoden), jolloin pyrin olemaan aloittamatta uutta pukua. Tässä kohtaa olen koronan kanssa ehkä vähän höllännyt… ehkä.

Vähän on jo aloitettu.
Lupauduin tekemään Master Swordin myös eräälle pienemmälle ihmiselle samalla, joten miekkoja pitää väsätä kaksin kappalein.

Määräaikojen puuttuminen on tuonut ja opettanut myös hyviä juttuja. Olen saanut enemmän aikaa keskittyä niihin osiin, jotka haluan viilata viimeiseen silaukseen asti. Epäonnistuminen jossain ei ole tuntunut niin kohtalokkaalta, koska minulla on ollut aikaa tehdä asioita uudestaan ja korjata virheitäni rauhassa. Myös uusien asioiden kokeileminen on saanut enemmän tuulta alleen, kun uusien tekniikoiden harjoittelulle ja opettelulle on rauhassa saanut antaa oman aikansa. Olen myös huomannut nauttivani joistain puvunteon vaiheista aivan eri tavalla, kun kellon ja kalenterin tuijottaminen on poistunut kuvioista. Esimerkiksi ennen koronaa kuitujen lisääminen peruukkeihin ei houkutellut kovinkaan paljon, koska se oli todella työläs ja hidas vaihe toteuttaa. Nyt kuitenkin haaveilen siitä, että saan vain rauhassa ommella käsin kuitunauhoja peruukkeihin ja tavoitella mahdollista flow-tilaa siinä samalla. Linkin peruukit ovat odottaneet ja huutaneet nimeäni laatikossa jo jonkin aikaa, mutta en ole vielä antanut itselleni lupaa tarttua niiden käsittelyyn ennen kuin Todorokin kamppeet on taputeltu (poika junnaa taas paikallaan osittain siksi, että on kaikkea muuta tekemistä ja osittain siksi, että en saa aikaan haluamaani lopputulosta). Tavallaan olen siis pitänyt uusia pukuja motivaatioina viimeistellä ja saattaa edelliset puvut loppuun, kun tapahtumien puolesta se ei ole toteutunut. Osittain se on toiminut ja osittain ei.

Kaikki nämä kokeilut ja testailut vain yhtä pikku koristetta varten.
Zelda oli sen arvoinen <3

Samalla kuitenkin eräs luonteenpiirteeni/toimintatapani on nostanut uudelleen päätään; innostun puvuista enemmän, kun huomaan, että ne ovat kohta valmiit. Tämä johtaa siihen, että saatan kiirehtiä osien tai pukujen viimeisten vaiheiden kanssa, koska KOHTA SE ON VALMIS! Saan siis suurta tyydytystä siitä, kun näen että olen saanut jotain konkreettista aikaan (varmaan aika monella cosplay-harrastajalla on tämä sama). Tämä ei kuitenkaan auta haluani tehdä pukuja huolella alusta loppuun, joten välillä pitää vähän jarruttaa omaa innostumistani, jotta pystyn säilyttämään tavoittelemani laadun ja tyytyväisyyden.

Vähän tätä oireilua oli Keithin veitsen valmistuksessa; olisi pitänyt viime hetkissä malttaa enemmän.

Tavallaan olen saanut koronan vuoksi toteuttaa rauhassa sitä minäidentiteettiäni pukujen teossa, joka haluaisin aina olla. Haluaisin aina olla huolellinen ja pystyä viilaamaan kaikki pukuni siihen kuntoon, että voin olla ylpeä ja niihin tyytyväinen. Haluaisin aina myös pyrkiä kehittämään taitojani jokaisen puvun avulla harjoittelemalla uusia tekniikoita tai kokeilemalla uusia tuotteita. Se tietenkin tarkoittaa, että aikaa mahdollisten virheiden korjaamiseen, kokeiluun ja opetteluun tulee olla. Jos tapahtuma lähestyy, niin aina ei harjoittelulle ja millien viilaukselle ole aikaa, joten tuotokseni saattavat kärsiä siitä laadullisesti. Olen myös aika huono jo valmiiden pukujen korjailussa ja parantelussa. Yleensä, kun puku on valmis, ajatukseni ovat jo seuraavassa. Kuitenkin koronan aikana olen tehnyt joitain isotöisempiäkin paranteluja vanhoihin pukuihin. Gwendolyn esimerkiksi koki pienen muodonmuutoksen. Ehkä se on jotain, minkä osaisin säilyttää myös tulevaisuudessa?

Tässä kuvassa näkyy aika hyvin se, miten iso Gwendolynin mekko oli, enne pienenystä; korsetti pilkottaa selästä ja etumiehusta tekee rinnan päälle ihme huulen.
Siinä yksi syy, miksi en ole saanut julkaistua juurikaan kuvia Gwendolynistä.
Kuvasi: Kide

Koska tapahtumia ei ole, yhteisöllinen osallistuminen cosplayn saralla on tietenkin muuttunut. Kavereita, jotka yleensä tulee nähtyä tapahtumissa, ei välttämättä ole nähnyt ollenkaan korona-aikana. Uusia kohtaamisia ei samalla tavalla tule vastaan, kun ei ole tullut pyörittyä kisojen kulisseissa ja muualla. Itse olen ollut myös hyvin tarkka matkustelun ja turhien ihmiskontaktien suhteen, joten toiselle puolelle Suomea yms. ei ole lähdetty ihan pienellä kynnyksellä. Oma maantieteellinen sijaintinikaan ei ole auttanut asiaa. Pohjoisesta tuntuu aina olevan lyhyempi matka etelään kuin päinvastoin. Suuresti olen kaivannut ihmisiä ja yhteisiä projekteja. Ihan vain esimerkiksi pukujen kuvaaminen ja muu yhdessä tekeminen cosplayn parissa on jäänyt hyvin vähälle. Jotkin tällaiset toiminnat ovat muokkautuneet siihen muotoon, että teen asioita yksin. Esimerkiksi olen kuvannut pukuja ihan itsekseni ajastimen avustuksella, mutta eihän se ole sama asia prosessina tai lopullisena tuotoksena. Yksin tekeminen on vain ollut helpompaa tietyllä tavalla, kun ei ole tarvinnut sumplia sen kanssa, että millaisissa olosuhteissa ja aikataululla on turvallista nähdä ihmisiä. Perseestähän se kuitenkin on, kun ei voi samalla tavalla jakaa hetkiä harrastuksen parissa kuin aiemmin.

Sitten olen tehnyt omin voimin tällaista settiä.
Tamaki: Miä
Haruhi: Miä
Kuvasi: Miä

Jo ennen koronaa olen aloittanut TikTokin käytön yhtenä cosplay-harrastukseni kanavana, mutta sen rooli on entisestään korostunut koronan keskellä. Sen kautta voin ja olen voinut toteuttaa omaa harrastustani ja nähdä muiden tuotoksia koronasta huolimatta. TikTok tarjoaa minulle mahdollisuuden käyttää pukujani enemmän, mikä huojentaa oloani. Omien pukujeni valmistukseen kuluu yleensä rahaa vähimmillään jo noin 100€. Monimutkaisemmat ja isommat projektit syövät tietenkin aina enemmän. Siksi toivon jokaiselta puvulta mahdollisimman montaa käyttökertaa. Tässä kohtaa TikTok on onnistunut lisäämään tyytyväisyyttäni omaan cosplay-harrastamiseen, vaikka oma ”TikTok-brändini” on vielä täysin kehitysvaiheessa. Lisäksi tietenkin TikTok on ollut hieman paikkaamassa kaipuutani lavalle.

Hori-san ei ole tainnut muualla kuin TökTökin puolella vilahtaa.
Horimiya oli ihana, joten tein kaappipuvun.

Toinen asia, mikä on osittain TikTokin ansioita, on oma kehitykseni meikkaamisessa cosplayssa ja sen ulkopuolella. Kun pukuja tulee käytettyä enemmän, tulee meikkiäkin harjoiteltua ja kokeiltua enemmän. Lisäksi TikTok toimii myös väylänä, josta olen voinut oppia uusia niksejä ja tekniikoita omaan repertuaariini. On ollut kiva oikeasti itse jopa huomata oma kehittyminen jossakin. Muut sosiaaliset mediat puolestaan ovat jääneet vähän taka-alalle, vaikka niitä olen edelleen aktiivisesti käyttänyt. Instagramin käyttö on vähentynyt yksinkertaisesti jo sillä, kun pukuja ei ole niin paljoa kuvattu, niin ei ole myöskään materiaalia Instagramiin laitettavaksi. Oma profiilini Instagramissa keskittyy kuitenkin 95% cosplayhin enkä tietoisesti jaa siellä yksityiselämästäni juurikaan mitään. Hieman saman kohtalon on saanut kokea myös blogini, vaikka sen sisältö onkin hitusen monipuolisempaa.

Koronaa edeltävää naamaa kylläkin, mutta on kiva huomata oma kehitys edes jossain.

Minun kohdallani kaikkea tuskailua cosplayn parissa ei voi mitenkään laittaa vain koronan piikkiin. Omassa elämässäni on viimeisen kahden vuoden aikana tapahtunut niin paljon muutoksia ja menetyksiä, että korona komeilee vain kirsikkana kakun päällä. Kehitys ja muutos omassa harrastamisessani on monen asian summa, joista korona on vain yksi osa. Tietenkin koronan vaikutus heijastuu muuhun elämään ja sen kautta myös cosplayhin. Myös cosplayn vaikutus muuhun elämään suodattuu koronalinssin läpi.

Cosplay on ollut minulle voimavara elämän varrella monessa tilanteessa. Se on toiminut tietynlaisena eskapismina ja tapana käsitellä asioita. Koronana aikana cosplay ja sen ohessa kulkeva muu harrastustoiminta ei ole kuitenkaan toteutunut niin kuin ennen. Siksi, vaikka edelleen pidän cosplayta yhtenä lähteenä voimavaroilleni, ei se ole pystynyt kannattelemaan samalla tavalla koronan takia. 2019 koin useamman menetyksen lähipiirissä. Tuolloin pystyin upottamaan itseni helposti WCS-valmisteluihin; minulla oli päämäärä, tavoite ja tapa viedä ajatukset pois ikävistä asioista. Vaikka tuolloin montaa pukua tuli tehtyä itkemällä ja vollottamalla aivan muita asioita, sain cosplaysta kuitenkin henkireiän kaiken keskellä. Aivan samanlaista apua en ole kuitenkaan cosplaysta saanut korona-aikana. Päämäärän kuten jonkin tapahtuman puuttuminen on tavallaan kaatanut kaiken ”päätösvallan” ja ”vastuun” minulle itselleni, mikä puolestaan on kuormittanut tietyllä tavalla entistä enemmän. Vaikka koen olevani rento sosiaalisen median käytössä, aina vähän kuulen pientä nakutusta takaraivossani siitä, että jotain sisältöä pitäisi olla tuottamassa sinne ja tänne. Tunne siitä, että cosplayn pitäisi auttaa ja olla se asia, jota rakastan, on tuntunut taakalta, kun pukujen tekeminen ei vain ole onnistunut. Tunsin jossain vaiheessa kuin olisin palannut ajassa taakse päin kymmenen vuotta, kun koin samanlaista aloittamisen vaikeutta kuin tuolloin cosplay-harrastukseni alkupäässä.

Todorokin etenemisessä on myös pientä kokeilua ollut ilmassa.
Nämä rannehärpäkkeet ovat yksi koekaniini konsanaan.

Hieman siis ajatuksia kuluneista parista vuodesta. Tuntuu, että niin järjettömästi on ehtinyt tapahtua tuona aikana, mutta samalla osa elämästä on ollut täysin pysähdyksissä. Suuresti toivon, että alamme päästä pois tästä limbosta pikkuhiljaa. Ihan siinä pisteessä ei kuitenkaan vielä olla, joten tilanne vaatii edelleen vastuullisuutta ja oikeita toimintatapoja. Ottakaa rokotteet, huolehtikaa hygieniasta ja tehkää testejä yms., jotta tästä suosta päästäisiin ylös.

Fukka kiittää.

PS: Nature is healing, kun cosplay-yhteisössä kuhisee ensimmäisten kunnon tapahtumien jälkeen. Suurimmaksi osin olen seurannut (jo nyt hieman laantunutta) tilannetta sivusta. Haluan kuitenkin sanoa, että olen tavallaan ylpeä siitä, miten meidän suomalainen cosplay-yhteisö yhtenäisenä rintamana toi esille sen, että häirinnälle ja muulle asiattomalle toiminnalle ei ole tilaa tässä yhteisössä. Uskon, että kolikolla on molemmat puolet, mutta koskaan tilanne ei voi mennä siihen, että uhkauksia ja perättömiä huhuja aletaan levittelemään. Sitä ei pidä hyväksyä, ja mielestäni tämä yhteisö on tuonut voimakkaasti esille sen asiattomuuden.