Vuosipäivän juhlaa! - Tracon 2023

Hip hei!

Se on coniraportin paikka taas. Tätä kirjoittaessa pärisen vielä Traconista ja tuntuu, että sen jälkimainingit vain jatkuvat jatkumistaan. Tällä kertaa tapahtumasta jäi todella hyvät tunnelmat, joten en yhtään pane pahakseni sitä, että saan velloa tuossa samassa tunteessa vielä pidempään. Kuitenkin asiaan! Vuoden 2023 Tracon järjestettiin siis 8.–10.9. ja jälleen kerran Tampere-talolla.

Kaikki elikot matkassa!

Matka alkoi perjantaina, kun hyppäsin junaan Tamperetta kohti. Sitä sitten huristeltiin Tamperetta ja Traconia kohti. Heti alkuun badgen noudossa oli pientä sekoilua, koska en saanut työvoimalle kuuluvaa paitaa jonkin sortin teknisten haasteiden vuoksi. Muuten perjantain coniohjelmaan ei hirveästi varsinaista katseltavaa kuulunut, vaikka mielenkiintoa olisikin ollut. Maijan kangasopas olisi kovasti kiinnostunut, mutta samaan aikaan järjestettiin cosplay-työvoiman yms. tutustumiskierros lavan takatiloihin. Aivan välttämätön tuo visiitti ei minulle olisi ollut, koska tilat ovat hyvinkin tutut, mutta asiat ovat voineet aina muuttua, joten kävin näyttämässä naamaani. Sen sijaan parasta oli se, että ehdin käymään myyntipöytäsalissa ihan siviileissä! Kaikki pöydät eivät olleet vielä täysin pystyssä, mutta löysin erittäin hyviä juttuja silti! Tämän kummempia koitoksia ei perjantaihin kuulunut.

Elikot valmiina valloittamaan Tampere-talon!

Kuten edellisessä merkinnässä mainitsin, tällä kertaa en tehnyt mitään uutta pukua Traconiin, vaan kaivelin kaappeja ja otin vanhoja pukuja mukaan. Valikoin pukuja sillä ajatuksella, että niissä on mahdollista liikkua helposti ja että ainakin toinen on helppo riisua nopeasti. Lauantain puvuksi valikoitui Gakupo, jolle tein myös uudet housut aikani kuluksi. Vanhat housut ovat aina olleet hieman epäkäytännölliset, mutta nyt niistä lopulta hajosi myös vetoketju, joten uudet pöksyt olivat paikallaan. Löysin kankaan alelaarista jo aikoja sitten, joten Gakupo oli saamassa uudet housut joka tapauksessa jossain välissä. Sattui myös niin, että käytin Gakupoa ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten Traconissa, joten tavallaan meillä oli myös vuosipäivä.

Näiden pohjana on muuten Haurun housujen kaava.

Lauantai alkoi niin lujaa kuin vain mahdollista. Herätys oli aikainen, koska minut oli pyydetty yhdeksi WCS-karsintojen tuomariksi. Vaikka majapaikkani olikin lähin mahdollinen, tuli minulle aamulla silti kiire. Gakupon naama veikin enemmän aikaa kuin olin arvioinut. Tästä syystä päätin jättää osan puvusta pois päältä tuomaroinnin ajaksi, mikä osoittautui muutenkin hyväksi päätökseksi, koska lauantaina oli KUUMA. Tuomaroinnit alkoivat siis hyvissä ajoin aamulla. Harmillisesti muutamia peruutuksia oli tullut, mutta onneksi kisassa oli silti edelleen monta paria mukana. Kanssatuomareinani toimivat tietenkin Suomen viimeisin WCS-edustustiimi, eli Moemoefever ja Pinyamiu, sekä puolalainen kunniavieras Shappi.

Tän jätkän naama vaan kerää lisää tavaraa vuosi vuodelta.

Tällä kertaa tuomarointi tuntui hyvin rennolta. Aikataulu ei ollut mikään supertiukka ja ainakin itse koin, että jokaiselle parille oli riittävästi aikaa. Peruutuksien vuoksi aikaa oli myös jutustelulle niinkin mielekkäistä aiheista kuten verotus ja kouluaineet. Meinasin vähän jännittää tuomarointia, koska en ole aiemmin ollut tuomarin asemassa tuomaroinnissa, joka toteutetaan englanniksi. Luotan kyllä omaan kielitaitooni, mutta jostain syystä pelkäsin, että sanat unohtuvat :D (Näin jälkikäteen ajateltuna, jännittäminen oli kyllä aivan pöljää, koska olenhan kuitenkin ollut itse tuomaroitavana englanniksi useamman kerran.) Omasta näkökulmastani tuomarointi toimi kaikin puolin hyvin; kisaajat olivat reippaita ja pääsivät kertomaan puvuistaan, me tuomarit pääsimme hyvin tutkailemaan kisaajien pukuja ja työskentely tuomaristona oli todella sujuvaa. Toivon kovasti, että kisaajille on jäänyt tuomaroinnista yhtä lailla positiivinen kokemus.

Elikot (ja miä) selviytymässä lauantaista.

Tuomarointien päätyttyä pääsin vihdoin laittamaan loputkin puvusta päälle ja kiertelemään vähän conialuetta. Tein pyörähdyksen taidekujalla, mutta se jäi täysin nysäksi, koska siellä oli väkeä aivan pipona. Minkä lisäksi jäin suustani kiinni. Hetkellisesti ehdin työntää nenäni ulos asti ja istahtaa ennen Shappin ja Kanton luentoa, jota olin menossa kuulemaan lähinnä siksi, että ulkomaalaisilla harrastajilla on yleensä erilaisia näkemyksiä, jotka johtuvat kulttuurisista eroista. Tietenkin myös se, että molemmat kunniavieraat ovat nähneet kisoja myös muissa maissa antaa heille perspektiiviä, joka minua kiinnostaa.

Olisinpa hoksannut ottaa kuvan myös viimeisestä diasta. 

Viihdyin luennolla oikein hyvin. Rennompi ja keskustelevampi lähestymistapa oli oikein toimiva. En todellakaan ollut luennon varsinaista kohdeyleisöä (Shappi jopa kysyi, mitä ihmettä edes teen yleisössä :D), joten jännittävintä minulle oli kuulla siitä, miten cosplay-kilpailut toimivat ja miten niitä järjestetään Puolassa. Nautin suuresti myös Shappin ja Kanton hämmästelyistä, joka liittyi kulttuurisiin eroihin niin cosplayssa kuin muussakin. Sitä alkaa nähdä oman normaalinsakin eri tavalla, kun rinnalle tuodaan erilaisia tapoja toimia. Sain seurata tätä ihmettelyä Shappin osalta myös myöhemmin takahuoneessa ja cosplay-kisojen katsomossa. Olin suuresti huvittunut.

Kuva: Nyymix
Me hehkeät tuomarit
Shappi, miä, Moemoefever ja Pinyamiu

Hyvin nopeasti luennon jälkeen sain kipitellä takaisin takahuoneeseen odottelemaan kisojen alkua. Tapansa mukaan WCS-kisattiin ensimmäisenä, jotta meille tuomareille olisi mahdollisimman paljon aikaa pähkäillä. Tällä kertaa kuitenkin olimme jo pukutuomaroinnin jälkeen ehtineet ynnätä yhteen ajatuksiamme ja olimme koko tuomariston kesken hyvin yksimielisiä, kun myös esitykset oli nähty. Jatek ja Lunatar hurmasivat meidät puvuillaan ja esityksellään, joten suuret hurraa-huudot uudelle WCS-edustusparillemme!

Kuva: Nyymix
WCS-potretti!
Keskellä tuorein edustuspari Jatek ja Lunatar!

Sujuvan tuomaroinnin ansiosta pääsimme hipsimään katsomon puolelle vielä NCC-esitysten loppupuolella. Valitettavasti ehdimme nähdä vain yhden NCC-esityksen, mutta pukukisan kokeneiden sarjan näimme kokonaan. Suuresti onnea vielä AG:lle, joka lähtee edustamaan Suomea NCC-finaaliin! Esitystä en ole vieläkään nähnyt, mutta näin vuolaasti itkeviä naamoja takahuoneessa AG:n esityksen jälkeen. Tietenkin onneksi olkoon myös muille sijoittuneille! Kokeneiden kategoriassa taso oli todella kova!

Kuva: Nyymix
Tämän puvun etenemistä on ollut niin ihana seurata!

Kisojen jälkeen lauantaina jäljellä oli vielä palautteet. Olin todella iloinen siitä, että niin moni pari tuli pyytämään palautetta. Myös palautteen annosta minulla jäi hyvät kutinat. Jälleen kerran toivon, että sama pätee myös kisaajille. Me tuomarit olemme kuitenkin kisaajia varten. Minulle kaikista miellekäin osa tuomarointia on palautteen anto ja nimenomaan kasvotusten. Tällöin sekä kisaajalla että tuomarilla on todellinen käsitys kokonaisuudesta, jonka kisaajat ovat luoneet. Tuolloin on mahdollista vaihtaa ajatuksia ja näkemyksiä ihan eri tavalla. Palautteen tarkoitus on myös kannustaa ja parhaimmillaan antaa kisaajalle uusia työkaluja tuleviin projekteihin.

Minä, menossa hissillä ylös heittämään vaatetta pois, ja minä, menossa hissillä alas valkoisena makkarana.

Sunnuntain puvuksi olin valinnut toisen vanhan Vocaloidin, Lenin, joka on peräsin vuodelta 2017. Suurimpana syynä Lenin valitsemiseen oli tosiaan se, että jäbällä on mukavimmat housut ja muu puku on helppo ottaa pois päältä matkustamista varten. Ihme kyllä Len ei juurikaan ole vaatinut korjailuja, vaikka puku on aikanaan tehty alle kahdessa viikossa. Sen verran jäbä sai päivitystä, että käytössä oli uudet ruskeat piilolinssit ja tietenkin meikki on tätä nykyä ihan eri kaliiberia, vaikka samanlaisia elementtejä siinä on edelleen. (Jännäsin vähän meikin kanssa, koska tein ennen Traconia testin, josta tuli aivan liian tumma, joten pelkäsin, että teen saman virheen uudestaan sunnuntaina.)

Lenin naama päivitettynä vuoteen 2023.

Sunnuntaina oli huomattavasti rauhallisempi päivä, mutta silti tuntui siltä kuin se olisi hurahtanut ohi. Sain itseni kasaan hyvissä ajoin, ja käväisin jopa kierroksen vielä myyntipöytäsalissa sekä taidekujalla. Kerkesin myös höpöttelemään tuttujen kanssa hyvän tovin ennen kuin raahauduin sille ainoalle luennolle, jonka kävin sunnuntaina katsomassa.

Elikot oppimassa uutta.

Kyseessä oli majon 3D-tulostuslluento, joka oli hyvin jännittävä. 3D-tulostus on tuttua minulle ainoastaan teoriassa, mutta mallintamista olen opiskellut ihan vähäsen. Luento tarjosi paljon hyviä vinkkejä näin minun näkökulmastani, vaikka mitään aivan maata mullistavaa ei kuitenkaan tullut vastaan. Tietenkään en ihan kaikkea tarjottua tietoa osaa edes arvostaa, koska en niin hirveästi 3D-tulostuksesta haaveilekaan (koska käsityö <3) eikä minulla ole laittaa siihen tällä hetkellä resursseja (eli pöytätilaa). Aina on kuitenkin kiva oppia uutta ja nähdä osaavien ihmisten tuotoksia.

Nyt on jännä.

Sunnuntain cosplay-kilpailut olivatkin viimeinen ohjelmanumero tälle Tracon-seikkailulle. Tällä kertaa, kun sai rauhassa istua katsomossa, pääsin kunnolla ihastelemaan kisojen grafiikoita ynnä muita. Grafiikat nostavat kisojen tunnelmaa niin hurjasti! Olen myös todella iloinen siitä, että kaikissa Traconin kisoissa oli niin paljon osallistujia! Ainoa miinuspuoli tässä on kuitenkin se, että kisaajia oli niin paljon, että kategoriat alkoivat mennä omassa päässäni sekaisin. Varsinkin, kun kaikki kisaajat nykyään kutsutaan lavalle pönöttämään palkintojenjaon ajaksi.

Ylä-screenin hyödyntäminen lämmittää sydäntä niin kovasti!

Kisojen jälkeen olikin aika suunnata kohti kotia. Kokonaisuudessaan minulla oli siis todella onnistunut viikonloppu. Tietenkin kiireen takia kaikkia tuttuja ei ehtinyt nähdä kunnolla, mutta joskus käy näin. Puvuistakaan ei tullut otettua mitään kuvia. Hyvä, että oli jotain, mitä tunkea tähän merkintään. Muutamat taidekujamyyjät menivät minulta myös ohi, koska en jaksanut rampata taidekujalla joka päivä. Löysin siitä huolimatta aarteita! Etenkin olen iloinen siitä, että sain vihdoin ostettua Korsetin paluu -kirjan, joka on ollut ostoslistallani jo sen ilmestymisestä lähtien.

Ostin vain kolmet korvakorut!

Yhdenlaisena sivujuonena tähän loppuun haluan vielä todeta, että olen hirmu iloinen siitä, että minulla on vanhoja pukuja, joiden käyttäminen jopa 10 vuoden jälkeen ei aiheuta kylmiäväreitä. Vaikka esimerkiksi Gakupossa on asioita, joita voisin korjailla ihan huolella, jos lähtisin hifistelemään, on puku silti laadullisesti sitä tasoa, että sen kehtaa vetää päälle. Tietenkin tähän liittyy myös pukujen kestävyys, jota olen ruennut vaalimaan kunnolla vuodesta 2012 lähtien (’ei enää hakaneuloja’ -motto tuli silloin käyttöön). Viime vuosina suhtautumiseni tähän harrastukseen on muuttunut, ja sitä mukaa olen halunnut myös lisätä vanhojen pukujen käyttöä. Niin sanotusti lisää vastinetta rahalle ja vaivalle, mutta myös ekologisuuden lisääminen omassa harrastamisessani pukujen uudelleen käyttämisen kautta. Näyttää siltä, että ostopukujen lisääntyessä myös kertakäyttöpukuilu on kasvanut roimasti pikamuotikulttuurin kyljessä. Tätä toimintatapaa haluan itse välttää tulevaisuudessa käyttämällä ja korjaamalla vanhoja pukuja mahdollisimman paljon.

Tämä oli tässä tällä kertaa, joten Fukka kiittää!

PS: Tracon jätti jälkeensä myös tajuttomat pukupärinät, mutta nyt pitäisi osata priorisoida omaa elämää monessa kohtaa.

Hiljaa hiljaa hiivitään loskaisessa yössä

Terve!

Aikataulut sotkevat itseään koko ajan tavalla tai toisella, joten tämäkin merkintä on luisunut näin pitkälle. Elämä pärisee niin paljon juoksevien asioiden ja uusien pukujen ympärillä, etten ole osannut antaa aikaa tälle blogilapselleni.

Asiaan!

Minä olin nurissut woodille siitä, että emme ole kerenneet pitää conien ulkopuolisia kuvauksia moneen vuoteen (edellinen oli kai 2015, hubs). Tämä johti semi ex tempore -kuvauspäivään, joka oli vähän enemmän kuin olimme alkuun ajatelleet. Helmikuun puolella heti Frostin vanavedessä pidimme hervottoman kuvauspäivän ja kuvautimme yhteensä 5 pukua saman päivän aikana.

Näin silitetään lakana.
Kuvasi Rorune

Talvi on hankala vuodenaika kuvata cosplay-pukuja ja loskapaska ei auta asiaa. Piti siis hieman pohtia sitä, mitä pukuja ja missä ylipäätään on mahdollista kuvata. Pelkästään sään vuoksi lähes kaikki ulkotilat olivat pois laskuista. Lopulta päädyimme rakentamaan pienen studion tapaisen olohuoneeseeni; ryönät pois tieltä, iso lakana kiinni verhokiskoon ja sohva pääsi osaksi settiä.

woodi halusi kuvauttaa Cruiser!D.Va:nsa, joka on hyvin 50-lukuvaikutteinen. Sattumoisin oli tiedossa, että Oulun keskustassa sijaitseva Mikan Cafe & Burger -ravintola on sisustettu perinteiseen american diner -tyyliin. Pirautimme kuppilaan, että olisiko mahdollista käydä siellä kuvaamassa, ja saimme myöntävän vastauksen.

Luonnonvalo oli myös hyvin kiva.
Vas. woodi ja oik. Rorune

Onneksemme päivä oli hiljainen eikä ravintolassa ollut mikään ryysis tuohon aikaan. Pystyimme rauhassa hoitamaan oman asiamme ilman, että se häiritsi muita paikallaolijoita. Myös henkilökunta oli positiivisesti kiinnostunut tekemisistämme ja oli muutenkin hirveän mukavaa.

Ruokaa!
ja woodi

Päivän aikana piti tietenkin keretä myös syödä välissä, joten kuvaamisen jälkeen tilasimme burgerit ja jälkkäripirtelöt. Ja oli hyvää 💖

Sitten olivat vuorossa seuraavat puvut (Rorunelle ja minulle päivän ensimmäiset). Duke Venomania -ryhmä valmistui 2013 ja sitä on yritetty kuvata koko porukalla tässä välissä, mutta huonolla menestyksellä. Siksi itse halusin Gakuposta jotain uudempia kuvia. Yksi syy myös oli se, että en ikinä muista Gakupon olemassaoloa! Se vain jotenkin häviää muistista. Samaa on tapahtunut myös muille puvuille, joista ei ole kuvia kunnolla, mutta ei niin pahasti kuin Gakupon kanssa.

Henshin!
Fukka by Rorune
Gakupo by Ray

Oli jotenkin hirveän jännittävää laittaa näin vanha puku päälle. Puku on ihan kiva ja semi-hyvin tehty housuja, jotka ovat yksi mysteeri, lukuun ottamatta. Olen osannut kikkailla joidenkin osien kanssa niin hyvin, että piti hetki miettiä kuinka niiden on tarkoitus toimia. Jos kengät ja housut olisivat järkevämmät ja mukavammat, niin tämänhän voisi vielä laittaa johonkin päälle.

Kuitenkin siisteintä oli tehdä uusi meikki. Olen viimeisen parin vuoden aikana yrittänyt oppia ja kehittää meikkaustaitojani. Vaikka kehitys ei ole ollut mitään maata mullistavaa, oli kiva huomata, että hei en ole katsonut tutoriaaleja ja ostanut välineitä ihan turhaan.

Tällä äijällä on niin paljon meikkiä, mutta ehkä se sopii Gakupolle...?
Tässä myös hillittömät karkkipiilarit, jotka ostin Japanista.

Pienoisista valo-ongelmista huolimatta "studio" toimi ihan kohtuu hyvin. Myös koska olimme sisätiloissa ja pois ihmisten silmien alta, tunnelma oli astetta aikuisempi. Aina silloin, kun pokka piti tietenkin. Joistain kuvista olen hyvin iloinen, koska niistä välittyy hämärä ja kyseenalainen ilmapiiri, joka Venomanian tarinassakin on, mutta myös ihan derppejäkin kuvia seasta löytyy. Välistä olimme hyvin kokeilullisia ja se näkyi.

Kaikki ihan messissä tässä kohtaa.
Gumi: woodi & Meiko: Rorune
Kuvasi Ray

Minulla oli ihan hirveän kivaa, koska tällaista teemaa lähelle ei pääse oikein kunnolla, jos ympärillä hyörii paljon ihmisiä. Jos ikinä mahdollista, niin haluaisin päästä tekemään enemmän tällaisia tunne- ja tunnelmapitoisia kuvauksia. Varsinkin vähän aremmista tuntemuksista kuten surusta, pelosta ja tuskasta. Miksi ei myös tällaisesta intiimimmästä kanssakäymisestä, mutta ehkä Gakupo on siltä osin nyt taputeltu.

Katsotaan nyt, että mitä näistä kuvista uskaltaa edes julkaista...

Kello löi kymmentä illalla, kun aloimme kuoriutua näistä asuista. Välissä ruokaa naamaan ja sitten seuraavien pukujen pariin. woodi teki rohkean ja reippaan päätöksen kolmesta puvusta, kun minä ja Rorune vedimme vain kahdella.

Keltainen on vahvana hänessä.
Kuvasi Rorune

Yön turvin hiippailimme läheiseen autohalliin, jossa olen halunnut kuvata jo pitkään. Miksi? En ole ihan varma, mutta jotenkin tuo ällö kelmeän keltainen valaistus on vetänyt minua puoleensa jo pitkään. Itselläni mukaan lähti Len, joka on ainoita harvoja pukuja, joka sopi tuohon ympäristöön.

Yöllä kuvaaminen oli alunperinkin suunnitelmissa, koska valot eivät tietenkään pala päivisin ja yöllä trafiikki on lähes olematon. Saimme kuvata rauhassa, mutta väsymys alkoi painaa kaikilla päälle, joten ihan kaikkea ei päästy kokeilemaan.

Mukavaa, mutta väsyttävää. Olen yrittänyt editoida kuvia aina välissä, mutta ne vaativat niin paljon aikaa, etten ole päässyt puusta pitkälle.

Fukka kiittää.

PS: Kohaku ja uudet puvut edistyvät. Olin jopa niinkin tehokas, että väänsin yhden hyvin yksinkertaisen puvun kokonaan kasaan tässä välissä.

Vielä ehtii! - Nostalgian vuosi 2017

Hei moi!

En ole kuollut, vaikka rajan tuolla puolen on melkin tullut käytyä. Tässä on hurahtanut tämän blogin pisin tauko merkintöjen välillä. Pyydän sitä anteeksi itseltäni, blogilta ja kaikilta, joita sattuu edes vähän kiinnostamaan. Tämä ei ole laiminlyöntiä tai unohdusta; intoa on ollut, mutta ei jaksamista ja/tai aikaa. Muutama merkintä on ollut työn alla, mutta ne ovat jääneet viimeistelemättä. Tässä on ollut kaikenlaista hössötystä. Edelleen hoitelen flunssaa, joka jatkuu jo kolmatta viikkoa...

Tässä tulee yhdenlainen etappi täyteen, nimittäin vuosi Instagramissa! Löytyy fukkarisuaita-nimen takaa ja 90% sisällöstä on cosplay-voittoista. Whoop! sille.

Kuitenkin halusin näin vuoden loppuun tehdä pienen katsauksen kuluneeseen vuoteen ja siihen, mitäs kaikkea kakkaa sitä on tullut tehtyä. Näin päälimmäisenä ensimmäinen ajatukseni, ennen tämän tekstin kirjoittamista, on se, että vuosi oli vähän kiireinen ja silti epätuottoisa. Saa nähdä muuttuuko ajatus tätä rustatessa.

Uutta vuonna 2017
Kaikki kuvat by Kis, paitsi viimeinen oikealla by Rorune.

Pukujen saldo ja mahtavuus ei ollut mikään huima, mutta olen jotenkin yllättynyt, että näinkin monta pukua tuli valmiiksi. 5 valmista pukua, joista yksi oli täydellinen uusinta ja yksi taas kaappipuku. Näiden lisäksi keskeneräiseksi jäi Takuto, koska kangasmetsällä ei onnistanut yhtään. Vanhoja pukuja käytettiin paljon, mikä on kuitenkin ihan hyvä. Puvut saavat tuuletusta ja vähän enemmän vastinetta rahalle ja ajalle.

Kuva: Kis

Automatka-selfie.

Kokkuri-san oli vuoden 2016 puku, mutta pääsi päälle vasta 2017, joten en laske sitä mukaan tämän vuoden uusiin pukuihin. Suga on myös kaappipuku, mutta en jotenkin osaa ajatella sitä omana cosplaynaan. Kaikki puvun osat, peruukkia ja meikkiä lukuunottamatta, ovat jöllittyjä toisesta puvusta, mikä ei minulle riitä siihen, että laskisin tämän uudeksi puvuksi. Sugasta ei myöskään ole yhtään kunnollista kuvaa. Kaikki vain selfieitä automatkalta...

Kis kuvasi.

No voihan Juhana! Joo... tämä on edelleen suuri hämmennys. Miksi? Miten? Ja kenen luvalla? Naisrosvot tuntuivat kuitenkin sulattaneen niin monen sydämen, että itsekin alan nähdä Prinssi Juhanassa jotain kaunista. Mitä se on, siitä en ole varma. Juhana on myös tavallaan minulle ensimmäinen länsimainen puku. Vaikka Alexian alkuperäislähde onkin länsimainen, se minun tekemäni versio on japanilaisen kynästä.

Turreilemassa: woodi ketun häntä kainalossa ja Rorune karhupyllynä.
Kuva: Mikael Peltomaa

Naisrosvot oli parhautta; Niin paljon suunnittelua ja salaisuuksia. Me emme voi olla enempää iloisia siitä, miten nämä karva-ahterit otettiin vastaan. Kiitos vielä kaikille kehuista ja kaikesta muusta! Ja lupaan, että vielä jossain hetkessä saan aikaiseksi sen mokakollaasin meidän replanauhoituksista (nyt kun on uusi ja parempi kone, millä muokkailla).

Eikä saa unohtaa tätä yhtä sankaria:

Herra Hiss kaikessa kauneudessaan.

Desucon Frostbite oli varmasti yksi tämän vuoden hauskimmista tapahtumista. Osa hauskuudesta menee hyvin vahvasti väsymyksen piikkiin, mutta paljon myös ihanoiden ihmisten! Peeloilu yötämyöten to the max!

Dorkat kuvasi Kide.

Ryhmät ja esitykset ovat kivoja ja ihania, mutta ne ovat niin sitovia. Kun tekee pukua ryhmää varten tekee hommaa myös muitakin kuin itseään varten ja ryhmät yleensä pitää lyödä hyvissä ajoin lukkoon, että ne varmasti onnistuvat. Ei voi fiilistellä puvun kanssa yhtä vapaasti. Len olikin kahden viikon fiilistelypuku, koska se oli vaan pakko saada tehdä juuri siinä hetkessä.

Soffi kuvasi.

Len pääsi pyörähtämään upouudessa koti-conissa eli Matsussa. Toivottavasti Matsu kehittyy tulevaisuudessa sellaiseksi tapahtumaksi, joka kenties houkuttelee enemmän myös etelän kävijöitä.

Takuto oli myös fiilistelypuku, jonka olisin niin kovasti halunnut tehdä, mutta kalenteri ja kaikki muu sanoivat NOPE, joten sitten syntyikin Excel. Hän oli aikansa odottanut varjoissa muiden unelmapukujen joukossa, ja nyt näki aikansa koittaneen.

Kuvasi Mihashichu

Ja yyyyyyyyyyyyyyyäääääääääääää! Päädyin Hall-kisaan ;____; Ei ymmärrä ei käsitä! Ja sitten vielä sijoituin TT___TT Minä?! Ihan ilman mitään esitystä tai muuta kakkea? Jossain Desuconissa? How? Edelleen olen häkeltynyt. Hall oli kyllä kiva kokemus. Yhden ainoan kerran olen aiemmin ollut Hall-kisassa mukana ja se oli 2012...

Voittohali!
Kuvasi Mihashichu

Desucon olikin taas siinä mielessä vähän erikoinen keikka, kun olimme jälleen conittamassa vajaalla miehityksellä. Muilla on elämää. Meillä ei, ja siksi päästiin taas leikkimään Haaremia:

Kofuku: Kis, Aizawa: anniilaugh, Amulet Heart: woodi ja miä
Kuvasi Kyuu Eturautti

Animecon oli sitten taas työhommeja. Tuli kutsu Nostalgia-kisan tuomaristoon, joten omat suunnitelmat kisaan osallistumisesta siirrettiin tulevaisuuteen. Ihan jo teeman puolesta oli alunperin tarkoitus saada Ranma tehtyä Animeconiin, mutta oma jaksaminen ja muut asiat pistettiin sen edelle. Onneksi oli Excel paikkaamaan nostalgiareikää.

Perhe!
Hirmuna ei näköjään ole jäänyt kuvia Aconista käteen.

Nostalgiaputki jatkui läpi koko vuoden, kun Traconiin saatiina aikaiseksi Ranma ja #Nostalgianarskat-ryhmä. Olen hyvin hyvin iloinen Naruto-ryhmästä. Vähän enemmän olisin ehkä halunnut korjata omaa pukuani... MUT MEILLÄ OLI HIENO RYHMÄ!

KATTOKAA SITÄ!
Gai: Hanny, Lee: Muu, Iruka: anniilaugh, Kakashi: majo, Temari: Kide, Sai: woodi, Kiba: Reta, Naruto: miä ja Shikamaru: Rorune
Kis kuvasi

JA TEAM 7!!!

TT____TT
Onni on Naruto-ryhmä.
Kakashi: majo, Sakura: biitti, Sai: woodi ja miä.

Lopulta ja vihdoin Ranma-ryhmä ja -esitys, jota on munittu niin kauan! Esitysmerkintä on puoliksi jo olemassa. Siellä sitten selontekoa vähän tämän esityksen elämänkaaresta. Mutta jee! Ranmat!

TUN TUN TUUUU!
Kuvasi Rea Rautamies

Koko vuosi meni näköjään ihan pyllyilyksi, kun Ranmatkin päästettin lavalle. Oli hirveän kiva päästä toteuttamaan pitkään mietitty projekti ja jälleen kaikki se palaute, mitä esityksestä saatiin ja mitä edelleen tulee välistä, on ollut hirveän ihanaa. Vaikutti siltä, että pyrkimyksemme hahmo- ja sarjauskolliseen esitykseen oli onnistunut. Kiitos lämpimästä vastaanotosta jälleen kerran!

Tracon ja Cosperhe.
Kuvasi: Alina Tujunen

Pikku pilkahduksen conielämää tarjosi syksymmällä Chibicon, joka rantautui taas Ouluun. Niin moni kotoconi meni tänä vuonna sivusuun töiden tai muiden menojen puolesta. Myös Chibiconista työt haukkasivat palasen, mutta kerkesin silti paikan päälle katsomaan kisat ja käyttämään asua!

Kuvasi Rorune

Tatsumi ja Ahiru-chan ovat myös lymyilleet kaapeissa jo jonkin aikaa. Eivät lymyile enää! Lasken Tatsumin ensimmäiseksi oikeaksi kaappipuvukseni, koska suurin osa vaatteista on ostettuja (Sugassa oli sentään itse tehtyä lähes kaikki). Ja nyt jälleen huomaan, miksi en hirveästi kaappipukuilua harrasta; kaikessa on jotain vähän väärin omaan silmääni. Ei siinä Tatsumi on rento ja hyvä puku hätävaralle ja sitten siihen hetkeen, kun saan mereneidonkin ammeeseen.

Hoi voi! Siinä on tämä vuosi blogin näkökulmasta. Uusia pukuja (huomaa monikko!) on jo alettu työstämään ja suunnitelemaan. En vain ole täällä niistä kerinnyt huutelemaan. Seuraavana Desucon Frostbiteen käypi tieni ja sinne on suunnitelmat kohtuu valmiina. Puvut eivät. Jahka tämä tautini hellittää, alan kunnolla hommiin. Saa kuitenkin nähdä, mitä lääkäri sanoo ensiviikolla.

Loppuun TaideTeos nimeltään: Isi kuulitko?!
Kakashi: majo ja Naruto: miä
Kis kuvasi.

Minä kiitän tästä vuodesta kaikkia ihania, joiden kanssa sain hengata tai edes vaihtaa jonkun sanasen, kaikkia uusia mahtavia tuttavuuksia, kaikkia, jotak kehuivat meitä ja/tai minua ja onnittelivat kisamenestyksestä. Kiitos oikein kovin! Sekä kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea tätä blogia ja jopa kommentoineet välillä. On ollut hirveän raskas, työntäyteinen ja kiireinen vuosi, ja se näkyy tämän blogin aktiivisuudessa sekä muutenkin cosplay-elämässä.

Kiitos siis kaikille, jotka olivat osana tätä vuotta! Nähdään ensvuonna!

Fukka

Turkoosin sankarin lavapyllyilyt - Desucon 2017

Hellooooo!

Nyt päästään Desu-merkinnän pariin! Näin sopivasti ennen Animeconia. Keh. Katsotaan, mitä sitä ihminen vielä muistaa niinkin kaukaisista asioista...

Desuun lähdettiin tällä kertaa vähän erilaisissa tunnelmissa, kun suurin osa jengistä jätti tapahtuman väliin. Minä junailin itseni yksin Tikkurilaan, missä oli sovittuna treffit woodin ja Kissin kanssa. En muista, millon viimeksi olen kulkenut tapahtumaan junalla. Omalla autolla liikkuminen on niin paljon helpompaa ja halvempaa. Nyt oli kuitenkin ihan jepa mennä junalla, koska sain ottaa kerrankin ison matkalaukun mukaan sen sijaan, että olisin raahannut mukanani sataatuhatta nyssykää.

Asetuimme kodiksi.

Syy, miksi minä halusin tulla Desuconiin oli kunniavieras Yuki Kaji, mutta koska kunniavierasohjelmat olivat jo perjantaina ja juna-aikataulujen takia en päässyt Lahteen ihmisten aikaan, kaikki meni sivu suun. Ei kiva. Harmittaa ihan hirveästi, koska kaikki hehkuttivat sitä kuinka symppis ja ihana Kaji oli. Yhyyy!

Jaksoin silti laittaa perjantaille puvun päälle! Kagome oli tarpeeksi simppeli ja meikki yksinkertainen, että pystyin valmistautumaan jo junassa. Voi sitä ilmettä, mikä vastapäätä istuvalla mummolla oli, kun ensin ompelin Excelin hanskat valmiiksi matkan aikana ja loppumatkasta liimailin tekoripsiä naamaani :DDD En tiedä, miksi se oli niin järkyttävää.

Kis oli taas muru ja räpsi kuveja!

Lauantaiaamu alkoi meillä ihan yhtä jännittävänä kuin monella muullakin conikäviällä; palohälyytyksellä. Ensimmäinen oma ajatukseni oli: "Ei meistä kellään voi olla noin paska herätysääni," todellisuus kuitenkin otti kiinni nopeaa ja porukka raahautui ulos. Hyvästi hyvät yöunet. Pihalla sentään näkyi tuttuja.

Huomenta.

Yritys oli saada vielä vähän unta palloon, mutta omalla kohdallani ei onnistanut. Tuhottoman kuuma huone ja pauhaava ilmastointi eivät auttaneet asiaa.

Lauantain pukuna oli tosiaan Excel, joka vielä aamusta tuntui oikein mukavalta ja rennolta puvulta. Mitä nyt tukka oli painava heti alusta asti, mutta muuten tosi jees. Sillä sekunnilla, kun vähäinenkin määrä auringonvaloa osui korsettiasiaan, olin kiehumassa. PVC-imaisi kaiken valon lämmön itseensä ja olo tuli äkkiä tukalaksi. Muuten kyllä puku oli niin kiva, kun sai näyttää ihan dorkalta ja pyllyillä.

Oltiin me iloinen kööri. Tuota yhtä lukuunottamatta ehkä.
Amulet Heart: woodi, Aizawa: Anniilaugh, Kofuku: Kis ja miä
Stina otti valeselfien.

Aikaisen herätyksen johdosta conipaikalle saavuttiin niin hyvissä ajoin, että kerittiin kuvata ja vaikka mitä. Tuntui, että aikaa on yllin kyllin. Näin jälkikäteen ohjelmakarttaa lukiessa huomaan, että vaikka mikä hyvä ohjelma jäi näkemättä kuten esimerkiksi Arkkitehtuuri animsessa ja Mediamix: anime, manga ym. osana suurempaa kokonaisuutta. Noh pitää katsoa, jos niitä löytyisi Youtuben puolelta.

Minua kerettiin kuvata sen verran, että kipusin hetkeksi keikkumaan roskiksen päälle, koska Excel. Mitään muita kuvia ei Excelistä kerettykkään sitten ottamaan...

Tämä on pyllyin hahmo ja siksi paras!
Kis kuvasi.

Hetken aikaa keretiin vain henga-hengailla, kun jotain hassua tapahtui. Sain koputuksen olkapäälle ja kysymyksen haluaisinko osallistua Hall-kisaan. Vastaukseni oli hämmentynyt ja pöljä 'joo'. En nyt ihan ollut kartalla tässä kohtaa, että miksi tämä pyyntö tuli, koska Excel oli kyllä suuri taisto, mutta se ei kuitenkaan ole mikään hirveän näyttävä kokonaisuus. Jos siis leveyttä yksin ei oteta huomioon. Ja olen myös ymmärtänyt, että Desuconin Hall-kisaan yritetään houkutella ja kannustaa taitavia ihmisiä, jotka eivät muuten välttämättä lähtisi kilpailemaan, koettamaan millaista se kilpaileminen olisi. Eli niin sanotustu uusia naamoja. En mielestäni putoa tuohonkaan kategoriaan joten WTF?!

En tietenkään jätä tällaista tilaisuutta käyttämättä, joten kisailua oli luvassa. (Mietin aikaisemmin tuona päivänä, että Desu tulee olemaan pitkästä aikaa minulle sellainen tapahtuma, jossa en ole kisojen kanssa tekemisissä mitenkään muuten kuin katsojana. Hubs.)

Esittelyssä myös hieno mustelma, joka taisi komeilla jalassani kuukauden verran.
PS: Sain myös parhaan kisanumeron.

Bäkkärillä oli hyvin leppoisat tunnelmat taas. Tietenkin oma vireystasoni oli vähän erilainen kuin yleensä kisaillessa. Olin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2013 Animeconin kisaamassa ihan yksinäni ilman ketään kamua rinnallani edes kanssakisaajana. Tuntui jotenkin hassulta. Onneksi takahuoneessa oli tuttuja ja tuntemattomia ihania naamoja, joille höpötellä.

JA VOI JUMA SITÄ HALL-KISAN TASOA! Niin paljon hienouksia! Niin paljon kauneutta! AAAAAAAaaaaaaaa! Tässä kohtaa päätin, että vedän homman kotiin Excel-mäisellä asenteella, koska minulla ei ollut enää mitään hävittävää. Jos se, että tulee valituksi Hall-kisaan, on mielestäni saavutus. Ja varsinkin Desussa, jossa hall-taso on ollut enimäkseen tajuttoman hyvä.

"We want you to serve Ilpalazzo-sama!"
Kis kuvasi.

Tuomarointia vähän jännitin, koska kauhea kostea kuumuus oli vääntänyt pylly-twilli-vaatteeni lähes rusetille. No Excel-asenne korvasi senkin jännärin. Ja se, että tuomaristossa oli paljon tuttuja naamoja. Menin sinne ja kerroin kaiken, mitä osasin ja muistin puvusta. Materiaalien luettelo taisi olla hyvin perusteellinen :DDD 

Tuomaroinnin jälkeen kävin istumassa hetken persiilläni ohjelmassa. Seksuaalivähemmistöt ja representaatio animessa oli ohjelman nimi ja aiheena kiinnostava, mutta jo hetken päästä lähdin pois salista. Aihetta käsiteltiin niin värikkään spoileriviidakon siimeksessä, että päätin suosiolla kävellä tieheni. Käsittelyssä nimittäin oli muutama sarja, joita en ole kerennyt katsoa, mutta haluaisin. Toisaalta kaikki, mitä kerkesin luennolla kuulla oli jo entuudestaan tuttua, joten en ehkä menettänyt mitään.

Piu pau

Ja pian tämän jälkeen alkoi olla jo kisan vuoro, mutta ennen tätä kerkesin ihan oikeasti repiä housuni rikki vessareissulla. Pylly-twilli ja kosteus eivät ole hyvä yhdistelmä, koska kangas petti ja shortsien etumuksen v-kappale päättikin sitten revetä. No eipä siinä hätiä mitiä; tuomarointi oli mennyt jo ja asia korjattavissa. Cosplay-pukkarista vähän ensiapua ja kotona odotti sen verran värjättyä kangasta, että voin sen helposti tekaista uuden etumuksen. (Illasta tulikin sitten huomattua, että oli ommellut shortsit kiinni korsettiin, vaikka yritin olla hyvin varovainen, ettei juuri näin kävisi.)

Näin ikään... yritä siinä sitten vaatteista ulos...

Sitten pitikin raahautua takaisin bäkkärille kisaa odottelemaan. EuroCosplay-karsinta kisailtiin perinteikkäästi ennen Hallia. Harmittaa, etten nähnyt esityksiä kunnolla livenä ja osa jäi näkemättä kokonaan. Tuijottelimme esityksiä suttuiselta näytöltä muiden kisaajien kanssa siihen asti, että piti alkaa jonoa muodostamaan lavajuoksua varten. Tässä kohtaa elämässä tajusin sen, että voihan pylly, en minä osaa poseerata lavalla. Excel-asenne ja pyllyily taas kehiin. Jänskätti vähän.

Oman lavapyrähdykseni aikana meinasi pientä paniikkia pukata, koska apua, mitä teen?! No, onneksi ei tarvinnut näyttää fiksulta.

Ja kaikki yhdessä tunteella: "Hail Ilpalazzo-samaaaaaa!"
Kuva: Mikael Peltomaa

Osasimpa vielä pyllyillä yhteiskuvassakin...

Tähän asti olen omannut vähän kaksipiippuisia tuntemuksia photoshoot-kilpailuja kohtaan. Kuvat ovat ihania ja varsinkin hyvät kuvat ovat ihania, mutta olen saanut sellaisen kutinan aikaisemmista kisoista, että huomio keskittyy enemmän valokuvaajan panokseen kuvan aikaansaamiseksi. Kyseessä kuitenkin yleensä on COSPLAY photoshoot -kisa, jolloin luulisi, että myös mallilla (tai malleilla) ja cosplayn laadulla on iso rooli lopullisessa kuvassa.

Siksi olinkin niin onnellinen, kun voittajakuvan meriiteiksi lueteltiin myös mallin työ sekä kuvaajan ja mallin yhteistyö! Onnea onnea onnea voittajille!

Hall-kisan kohdalla olin taas laittanut top3:n valmiiksi päähäni, mutta juupeli juu. Meni pakka sekaisin heti alkuun, kun oma kisanumero julistetiin 3. sijlle...

1. sija kaunein Mouru ja 2. super kakkoii jami
ja miä
Kuva: Mikael Peltomaa

Mouru ja jami oli kyllä niin hienoja ja ihania ja aaaaaaaaa! Onnea onnea onnea! Ja onnea Jesmolle Eurocosplay-paikasta! Se puku oli vaan niin GORGEOUS! All sprkly and shit!

En siis ihan oikeasti älynnyt omaa sijoittumistani vasta kuin kaksi viikkoa Desun jälkeen. Se, että sijoituin puhtaasti pukupainotteisessa kisassa... ja vielä Desuconissa enkä missään perähikijän pikkutapahtumssa. Yhyyy! Ei ymmärrys riitä.

Kiitos vielä kaikille ihanille, jotka kehuivat pukua ja Exceliäni yleensäkin! Yhyy byhyyy! Sydän pakahtuu, koska Excel on tärkeä ja se oli vaikea ja tuntui välistä niin tuskaiselta painia sen kanssa viimeisen viikon ja aaaaaaaaaaaaaaaaa!

Vihdoin sain lasiläpyskän. Olen halunnut lasiläpyskän, koska se on niin Desu.

Lauantai vaihtui sunnuntaihin väsyneesti, mutta iloisesti. Pääsin taas ulkoiluttamaan Leniä, joka nipin napin valmistui Matsuconiin. Tein pieniä korjauksia ja lisäyksiä, joita en kerinnyt tehdä Matsua vasten. Len on ihanan rento puku ja siinä on parhaat housut. Eli oli kiva päästä käyttämään sitä taas.

Jotaki randomeita hyybbiä.

Sunnuntaina myös moni hyvä ohjelma jäi katsomatta, mutta tällä kertaa se oli ihan jaksamisen puutetta. Ei vain kinostanut pönöttää. Sen sijaan "mentiin auttamaan" Kisua photoshoottien assaroinnissa. Oikeasti vain oltiin noloja, kun muut oli hienoja.

Jotain turisteja.
Piu, Pau ja Pou

Perhedynamiikka ja Eroottinen japsi-cosplay oli laitettu ohjelmakartassa päällekäin. Eroottinen cosplay voitti. Sisältö ei minulle entuudestaan ollut kovin tuttua. Paljon tuli asiaa, mutta paljon myös jäi kaivelemaan. Tietyltä osin sisältö jäi hyvin yksipuoleiseksi; käsiteltiin vain materiaalia, jossa esiintyvät laihat, nuoret naiset. Japani on fetissien luvattu ihmemaa, joten luulisi, että kaikenkokoisia ja -näköisiä eroottisen cosplayn harrastajia/tuottajia on olemassa.

Myös näin länsimaisena cosplayn harrastajana hieman nipisti se, miten "meidän cosplayn" ero tähän japanilaiseen eroottisesta pukuleikkiin jäi määritellysti vähän hataraksi. Itse näen suurimman eron siinä, että tämä "meidän cosplay" on suunnattu harrastajille; muille pukuilijoille, jotka osaavat arvostaa käsityötä ja yms., tai niille nöreille, jotka tunnistavat hahmot. Sitten taas tämä japanilainen eroottinen cosplay on suunnattu pääsääntöisesti kokonaan ihan omalle kuluttajakunnalleen, jonka ei tarvitse välittää mistään muusta kuin siitä, että kuvassa on söpö tyttö höpsöissä vaatteissa. Lisäpisteitä saa siitä, jos hahmo on jotenkin tuttu, mutta tarpeeksi suosittujen tyttöjen ei tarvitse muutakuin vetää jotain rytkyjä päälle.

Voisin jauhaa asiasta ummet ja lammet, koska en edes oikeasti rinnasta näitä kahta cosplayn muotoa toisiinsa.

Kis kuvasi.

Kis oli ihanin ja siistein ja kaikkea, kun kuvasi vähän myös Leniä! Ja meni vähän ööveriksi kuvanmuokkauksen kanssa. Minä en valita! Koska hfaeiöafunkefmäeomf siistejä kuveja! En vain tiedä, mikä on tämä apaattinen Len-ilme, jonka olen omaksunut jo Matsuconissa...?

En hirveästi jaksanut pyöriä myyntipöytien luona missään vaiheessa, koska koko ajan tuntui olevan hirveä tungos. Sain ostettua sukat ja viuhkan, joista olen hyvin onnellinen. Yritin etsiä uutta avaimenperää kadonneen rassun tilalle, mutta väenpaljoudessa ei vain jaksanut. Oon vanha.

Desu-loot

Desu oli ihan hirmukiva. Kaikista kommeluksista selvitiin ja nyt olen yhden kisan taas rikkaampi.

Animecon häämöttää jo hyvin lähellä. Tässä vielä arvon, että minkäs puvun sinne otan toiselle päivälle, koska hyvin suurella todennäköisyydellä uusi puku ei valmistu Aconiin ajoissa. En ota siitä stressiä, koska haluan nauttia kesästä ja nähdä kavereita mahdollisimman paljon. Mutta siitä lisää myöhemmin!

Fukka kiittää!

PS: Pist! Saa huudella, että mitä laitan päälle Aconiin. Prioriteetti kuitenkin on, etten tukehdu kuumuuteen.