Osasia sieltä ja täältä

Moi!

Ymppään nyt monta asiaa yhteen, koska missään ei ole niin paljon asiaa, että saisin niistä oman merkinnän. Ja olen taas unohtanut ottaa kuvia...

29.9. pidettiin Oulussa jälleen Animeseminaari Valveen (Nukun) tiloissa. Hieman ennen tapahtumaa minua pyydettiin pitämään jotain ohjelmaa Aseminaariin. Huvikseni vastasin myöntävästi ja päädyin pitämään luennon cosplay-kilpailemisesta Suomessa. Tarkoituksena oli hieman valottaa vähemmän kokeneille tämän seudun harrastajille sitä, millaiset mahdollisuudet ja tarjonta meillä on Suomessa cosplay-kisojen saralla, ja sitä kautta houkutella uusia ihmisiä kisailemaan muuallekin kuin näihin Oulun piireihin.

Arvelin, ettei luentoni ole mikään vetonaula, mutta yllättävän paljon ihmisiä oli yleisössä. Saatiin aikaan jopa keskustelua.

Arvuuttelin vähän sitä, minkä puvun laitan päälleni, mutta lopulta käytännöllisyys ja nopeus voitti; Excel pääsi kierrokselle, koska sen pystyin vain nakkaamaan niskaan ilman mitään korjailuja tai säätöjä.

Bluff oli taas väliaikaesiintyjänä.

Oman luentoni lisäksi tuli katsastettua puujalka-anime-visa (jee voitettiin!) ja cosplay-kisa. Kisasta en enää hirveästi muista mitään sen kummempaa kuin sen, että kisaajia ei ollut kovin paljoa. Väliajalla esiintyi kuitenkin Bluff, joka oli HIENO! Upean tanssin ja hauskan tarinan ohella nautin suuresti valoista. Kunnon lava- ja valokateus iski ja nyt haluaisin vain tehdä jonkin esityksen Valveelle.

Se oli Animeseminaari.

19.10. puolestaan Pohjankartanolla järjestettiin Oulun Chibicon, jonne sain kutsun tuomarin hommiin. En ollut varma pääsenkö osallistumaan Chibiconiin ollenkaan, mutta kutsun saatuani varmistin pomolta työvuorot ja pääsin kuin pääsinkin osallistumaan.

Chibiconiin korjailin hieman Gakupoa, joka on muuttunut 'hahmo, jonka unohdan aina' -statuksesta 'hahmo, jonka haluan laittaa aina päälle' -statukseen. Gakupo on tehty 2013, mutta jotenkin olen vasta nyt oppinut pitämään siitä kovasti. Kuitenkin pientä fiksailua se kaipaa.

Vertailua

Gakupon peruukkiia ei oikeastaan koskaan ole mitenkään leikattu... Mikä on hyvin hämmentävää. Se on kuitenkin ottanut paljon osumaa vuosien aikana, joten päätin nyt korjailla sen kuntoon. Hetken aikaa haaveilin uuden peruukin tilaamisesta ja oikeasta ponnarikampauksesta (nykyisessä on irrotettava ponnari)... Gwendolyn on houkutellut minua jonnekkin huulluuden liepeille... Sitten kuitenkin muistin, että A) oikean sävyistä peruukkia luultavasti on mahdoton löytää ajoissa ja B) joutuisin tilaamaan aivan tuhottoman pitkän peruukin vain noita pulisonkihärpäkkeitä varten. Yritin siis korjailla vanhan parhaani mukaan.

Hamppu vs. ei-enää-hamppu

Peruukki sai kattavan perushuollon: selvitin kaikki pitkät osat peruukista ja suoristin ne suoristusraudalla. Ero oli hyvin huomattava kuten kuvasta näkyy. Tähän päälle suihkuttelin peruukin huolellisesti silikoonisuihkeella.

Onni?

Koska Gakupon peruukkia ei ole koskaan kunnolla leikattu, pohjaperuukki oli sen verran pitkä, että sain sen kahdelle pienelle ponnarille, jotka pystyin piilottamaan kiinnitettävän ponnarin alle. Tämä oli sentään parempi kuin aikaisemmmin käyttämäni pinniviritelmä. Vihdoinkin leikkasin myös etuhiukset johonkin järkevään kuosiin.

Nyt jopa voin ehkä sanoa, ettei tämä peruukki enää häiritse minua sietämättömästi.

Aivan kokonaan upouutena osana tein Gakupolle solmioneulan vai miksi ikinä sitä kuuluisi kutsua. Jo pitkään olen inhonnut Gakupon solmioneulaa. Oh ja voi... jälleen näen ajan vyöryneen eteenpäin ja muuttaneen maailmaa. Tämä alkuperäinen solmioneula nimittäin on tehty kokonaan wonderflexistä (saattoi jopa olle ihan ekoja WF-juttuja, blogi tietää minä en). Uusi puolestaan on worblaa ja kivi Worbla's Crystal Arttia. Alkuperäisessä jopa kivi on wonderflexiä.

Yllä uusi ja alla vanha.

Olen jo pitkään hautonut pussillista crystal arttia (kuullostaa ihan joltain huumeelta) ja nyt pääsin testaamaan sitä tarpeeksi pieneen projektiin. Tykkään kovasti tästä aineesta. Valuhommat eivät ole menneet minulla ihan putkeen; paljon epäonnistuneita kappaleita, paljon hävikkihartsia ja osasta kappaleista on kadonnut ajan myötä väri. Crystal art toimii tarpeeksi hyvin jalokivien tekemiseen, että tästä lähtien pysyttäydyn siinä, ellei jokin projekti vaadi aivan hillitöntä määrää kiviä tai onnistun jostain löytämään sellaista hartsia, joka 1) ei jätä kiviä tahmeiksi 2) jähmety niin nopeasti, että joudun heittämään puoli purkkia aina mäkeen, 3) pitää värinsä ja 4) SITÄ SAA TILATTUA TÄNNE REIKÄÄN ASTI!

Päivitetty Gakupo siis pyörähti Chibiconissa. Vähän hulinaa oli koko päivä, kun olin tuomarihommissa ja mukanamme oli yksi kappale 7-vuotiaita. Coni oli ihmeellinen taikamaailma pienelle ihmiselle. Jännitti mennä vessaan, kun vastaan saattoi tulla peikko.

Ostin Japanista kasvoteippiä ja kokeilin sitä myös Gakupolle.
Ihan jännää oli tämä.

Oli jännittävää tuomaroida taas pienemmän tapahtuman kilpailua. Harmiksemme yksi tuomariston jäsen ei päässyt tulemaan, joten tuomaroimme vajaalla kokoonpanolla. Oli hirven kiva nähdä uusia ihmisiä kisassa ja itse kisa sujui hyvin.

Olin myös hyvin iloinen, että Worblakauppa oli yhtenä myyjänä Chibissä. Sain lisää EVA:a.

Chibi oli lyhykäisyydessään myöskin siinä, mutta vähän jotain muutakin kokeilullista olen tässä välissä kenennyt tehdä; ostin japanista myös "kulmakarvalaastareita", joilla on siis tarkoitus pystyä peittämään kulmakarvat ja meikkaamaan ne piiloon.

Tämmöstä jännää.

Nämä siis olivat läpikuultavia kulmakarvan peittäviä laastareita, joiden päälle pystyi levittämään meikkiä. Pikaisesti näitä testasin, mutta heti alkuun huomasin, että näiden kiinnittäminen sievästi ja tasaisesti on kovin haastavaa. Taisin kuluttaa yhteensä kolme kallisarvoista laastaria ennen kuin sain yhden edes jotenkuten siististi kiinni.

Tässä laastarin päällä on kai vain meikkivoide.
Ja kuten näkyy ulkokulmassa vähän ruttua.

Voi olla, että esimerkiksi kulmakarvojen harjaaminen tiettyyn suuntaan auttaisi häivyttämään niitä paremmin laastarin alle (en siis ole edes yrittänyt lukea pakettia ja kääntäjän jouduin poistamaan puhelimesta). Myös erilaisilla meikeillä kikkailu varmasti peittää enemmän. Näin lähietäisyydeltä ainakin tummat kulmat näkyvät jonkin verran meikkivoiteen ja peitevärin alta, mutta kauempaa katsottuna kulmakarvat naamioituvat tietenkin paremmin.

Suttuinen kuva, mutta näyttää eron.

Tämä on ihan kätevä kikka. Laastari ei itsessään näy lähes yhtään, jos sen saa sievästi ja tasaisesti kiinni. Harmi, että nämä on niin vaikea kiinnittää, koska se oikeasti vaati harjoittelua ja siinä voi mennä jokunen laastari hukkaan. Nämä eivät kuitenkaan olleet mitään halpoja tai helposti saatavia (Japanista u know). Onneksi ihan jokainen puku ei vaadi kulmakarvojen hävittämistä.

Tällainen pläjäys tähän väliin. Uusista puvuista sitten tulevaisuudessa.

Fukka kiittää!

Kanelipullan ja Suolatikun seikkailut - Chibicon 2018

Moi!

Oho. Viikko on jo kulunut Chibiconista. Yritän kertoilla siitä nyt vähäsen, mutta ennen sitä pikkaisen Yamaguchin kommelluksista.

Tarkoitukseni oli tehdä Yamaguchi valmiiksi jo kevättalven Umiconiin, mutta aikataulut eivät tuolloin ihan passanneet. Vaihdoin hahmoa ja vein Sugan Turkuun tuolloin. Nyt kuitenkin näin Chibiconin tilaisuutena saada Yamaguchi vihdoinkin tehtyä ja ehkä houkutella Rorune (wink wonk sillä on nykyään Instagram menkää ja stalkatkaa), myös tekemään tälle kanelipullalle kaverin.

Whoop

Pelipaitaan piti vain vaihtaa numero 2 tilalle 12. Olin tästä jotenkin hirveän iloinen. En mitenkään sovi pukuilemaan lempihahmojani Haikyuusta (Ushijima, Oikawa, Kuroo...), joten tyydyn näihin pienempiin suosikkeihin. Ei haittaa! Haikyuu antaa minulle hyvin paljon iloa jo itsessään. Tietenkin olin hirmu iloinen myös siitä, että Rorune sai Tsukkin aikaiseksi.

Värjäsin Yamaguchin peruukin jo talvella ja olin lopputulokseen tyytyväinen. Varsinkin, kun sain sen muokattua vielä oikeamman malliseksi. Muokkauksen puolesta en kuitenkaan ole aivan hirveän tyytyväinen. Vastaan tuli pienoinen ongelma, jota olin pelännyt...

No jee...

Kemikaalit, kuten esim. saippua ja varsinkin alkoholipitoinen hiuslakka irrottivat musteväriä peruukista ihan hirveästi. Pesin peruukin saippualla useamman kerran, mutta värin irtoaminen ei vain loppunut mitenkään. Yritin muokata peruukin johonkin kuosiin mahdollisimman vähällä lakalla. Etupuoli onnistuin ihan kohtalaisesti, mutta takaraivoon en ole tyytyväinen.

Kanelipulla

Jos kuitenkin johonkin olen tyytyväinen Yamaguchissa on meikki. Tykkäsin ihan hirveästi pisamista. Jotenkin myös opin pukemaan sanoiksi tämän hahmon kanssa sen, miten tulkitsen asioita cosplayllä; tavoittelen puolirealistista jäljitelmää hahmoista.

Mutta sitten se Chibicon!

Mitään kummempia odotuksia ei taaskaan ollut, mutta lähdin seikkailuun sillä asenteella, että saan vetäistä uuden puvun niskaan.

Rorune ja Miä

Kattokaa meitä! Ollaan ällöjä ja pällejä, mut jeeee jeee! Vihdoin saatiin tämä duo tehtyä! Rorune on mun Tsukki.

Hirveästi ei ollut ohjelmaa Chibissä, joka olisi meitä vetänyt puoleensa. Aamulla olisi ollut 'Kun meikkaaminen pelottaa', asiaa cosplay-meikistä, mutta se alkois klo 10... samaan aikaan, kun ovet avattiin, joten jäi välistä. Kenenhän hyvä idea se oli?

Ennen kisaa emme hakeutuneet katsomaan mitään ohjlemaa, mutta seurasimme toisesta kerroksesta aulan lavalla pyörivää K-pop random dance gameä.

Dansa dansa!

Tämä oli hyvin iloinen yllätys. Konsepti toimi äärettömän hyvin näin sivustaseuraajan näkökulmasta. Idea oli siis se, että soitetaan pätkä jotain K-popbiisua ja kaikki, jotka osaavat ja haluavat saavat tulla lavalle tanssimaan. Ohjelmassa oli muutama esitanssija, jotka osasivat täyttää lavan hyvin silloin, kun porukkaa oli vähemmän. Suurimmaksi osaksi lavalla kuitenkin oli ja tanssi iloisesti ihan rutkasti porukkaa. Tämä viihdytti minua suuresti.

Ennen cosplay-kisaa peeloilimme pihalla ja sisällä kuvaamassa.

Rorune edelleen mun Tsukki ja Soffi kuvasi.

Pihalta tuli kuitenkin lähtö aika nopeaa, koska sade yllätti. Peruukki täynnä lakkaa ja valumavaara oli taattu, joten minun tuli todellinen äkkilähtö sisälle ensimmäisten pisaroiden tippuessa. Piti panna ihan juoksuksi.

Sisällä ei ollut niin hyvä kuvata, vaikka kouluympäristönä sopi pojille ihan ok. Pohjankartanossa on kuitenkin sisätiloissa todella ällö keltainen valaistus, joka pilaa mm. KAIKKI KUVAT.

Pyllyiltiin silti vähän.

Besto furendos
Soffi kuvas.

Cosplay-kisa oli... ihan jännästi järjestetty. Saliin oli paikkaliput, mutta niitä ei varsinaisesti jaettu vaan ne istuivat infotiskillä rasiassa, josta kukin pystyi ottamaan vaikka kourallisen, jos siltä tuntui. Lisäksi liput oli värikoodattu, mutta emme ikinä olisi tätä äkänneet, jos infon työntekijä ei olisi sattunut huikkaamaan, että "Ottakaa sinisiä, ne on kaikista lähimpänä lavaa." Onneksi huikkasi, kiitos siitä.

Salin ovelle muodostui myös tehokkaasti jono ennen kisaa, ja veikkaan, että suurella osalla ei ollut edes lippuja (ei sinäänsä haitannut, koska sali ei tullut edes täyteen). Ovet avattiin 10 min sen jälkeen, kun kisan piti jo alkaa, eikä lippuja tarkastettu mitenkään :)

Kisa itsessään oli hyvin peruskauraa, mutta järjestelyistä vähän paistoi läpi se, että nyt on ensikertalaiset puikoissa. Mitään maata kaatavaa ei käynyt, mutta hieman huvituin siitä, että sijoittuneiden annettiin vain paeta takaisin yleisöön heti pyttyjen ojentamisen jälkeen. Top 3 hämmensi suuresti ja, olisin itse rakentanut sen hieman erillä tavalla. Ainakin 1. sija meni ihan oikeaan osoitteeseen.

Olen vakavasti otettava cosplay-harrastaja.

Kisan jälkeen kävimme katsomassa vielä yhden ohjelman: Ghibli ja maaginen arki. Tämä oli viihdyttävä katsaus toistuviin teemoihin Ghibli-elokuvissa. Käsittelyssä olivat mm. ahkeruus, siisteys ja ruuan arvostaminen, mitä Ghibli on onnistunut kuvaamaan hyvin romanttisesti. Ainoa seikka, mikä luennon sisällössä jäi huomiotta, mutta oli ainakin minulle päivän selvää, oli se kuinka olennaisia asioita nämä ovat nimen omaan japanilaisessa kulttuurissa. Tästä keskusteltiin kuitenkin luennon loppupuolella.

Nyrpistän vielä erikseen nokkaani jälleen kerran kaikille luonnoilla huutelijoille. Sitä omaa kommenttia tai mukahauskaa läppää ei tarvitse tunkea joka väliin. Varsinkaan, jos se tulee nimen omaan huuteluna ilman, että pyytää puheenvuoroa tavalla tai toisella. Opetelkaa viittaamaan.

Elämänasenteeni: meh

Alkuun luulin, että Chibiconissa ei edes ole taidekujaa, mutta sitten se löytyikin vahingossa. Löysin sieltä magneetteja. Magneetit on parhaita.

Loppuun kävimme heittämässä vielä puvut pois päältä pukkarissa, ja sain ilokseni huomata, että aivan vaurioitta ei oltu selvitty.

Vihreää...

Yamaguchin peruukki oli jättänyt jälkensä. Olin aamusta liimannut peruukin kiinni naamaani lakalla ja nuista kohdista naamani oli vihreä. Se onneksi lähti vain pesemällä, mutta surukseni huomasin myös, että peruukki on hinkannut paidan kauluksen ja niskani vihreäksi. Vanish onneksi pelasti kauluksenkin, mutta taidan silti hankkia Yamaguchille uuden peruukin. En suosittele tätä värjäysmetodia kellekkään.

Sellainen oli jälleen Chibicon. Ei mitään ihmeellistä. Pikkuhiljaa alkavat sulautua yhteen nämä kaikki pienemmät Oulu-tapahtumat, jotka järjestetään Pohjankartanolla...

Fukka kiittää.

PS: Yunan päivitys on jo lähes valmis, joten saatte sen heti, kunhan kerkeän taas istua alas kunnolla.

Vielä ehtii! - Nostalgian vuosi 2017

Hei moi!

En ole kuollut, vaikka rajan tuolla puolen on melkin tullut käytyä. Tässä on hurahtanut tämän blogin pisin tauko merkintöjen välillä. Pyydän sitä anteeksi itseltäni, blogilta ja kaikilta, joita sattuu edes vähän kiinnostamaan. Tämä ei ole laiminlyöntiä tai unohdusta; intoa on ollut, mutta ei jaksamista ja/tai aikaa. Muutama merkintä on ollut työn alla, mutta ne ovat jääneet viimeistelemättä. Tässä on ollut kaikenlaista hössötystä. Edelleen hoitelen flunssaa, joka jatkuu jo kolmatta viikkoa...

Tässä tulee yhdenlainen etappi täyteen, nimittäin vuosi Instagramissa! Löytyy fukkarisuaita-nimen takaa ja 90% sisällöstä on cosplay-voittoista. Whoop! sille.

Kuitenkin halusin näin vuoden loppuun tehdä pienen katsauksen kuluneeseen vuoteen ja siihen, mitäs kaikkea kakkaa sitä on tullut tehtyä. Näin päälimmäisenä ensimmäinen ajatukseni, ennen tämän tekstin kirjoittamista, on se, että vuosi oli vähän kiireinen ja silti epätuottoisa. Saa nähdä muuttuuko ajatus tätä rustatessa.

Uutta vuonna 2017
Kaikki kuvat by Kis, paitsi viimeinen oikealla by Rorune.

Pukujen saldo ja mahtavuus ei ollut mikään huima, mutta olen jotenkin yllättynyt, että näinkin monta pukua tuli valmiiksi. 5 valmista pukua, joista yksi oli täydellinen uusinta ja yksi taas kaappipuku. Näiden lisäksi keskeneräiseksi jäi Takuto, koska kangasmetsällä ei onnistanut yhtään. Vanhoja pukuja käytettiin paljon, mikä on kuitenkin ihan hyvä. Puvut saavat tuuletusta ja vähän enemmän vastinetta rahalle ja ajalle.

Kuva: Kis

Automatka-selfie.

Kokkuri-san oli vuoden 2016 puku, mutta pääsi päälle vasta 2017, joten en laske sitä mukaan tämän vuoden uusiin pukuihin. Suga on myös kaappipuku, mutta en jotenkin osaa ajatella sitä omana cosplaynaan. Kaikki puvun osat, peruukkia ja meikkiä lukuunottamatta, ovat jöllittyjä toisesta puvusta, mikä ei minulle riitä siihen, että laskisin tämän uudeksi puvuksi. Sugasta ei myöskään ole yhtään kunnollista kuvaa. Kaikki vain selfieitä automatkalta...

Kis kuvasi.

No voihan Juhana! Joo... tämä on edelleen suuri hämmennys. Miksi? Miten? Ja kenen luvalla? Naisrosvot tuntuivat kuitenkin sulattaneen niin monen sydämen, että itsekin alan nähdä Prinssi Juhanassa jotain kaunista. Mitä se on, siitä en ole varma. Juhana on myös tavallaan minulle ensimmäinen länsimainen puku. Vaikka Alexian alkuperäislähde onkin länsimainen, se minun tekemäni versio on japanilaisen kynästä.

Turreilemassa: woodi ketun häntä kainalossa ja Rorune karhupyllynä.
Kuva: Mikael Peltomaa

Naisrosvot oli parhautta; Niin paljon suunnittelua ja salaisuuksia. Me emme voi olla enempää iloisia siitä, miten nämä karva-ahterit otettiin vastaan. Kiitos vielä kaikille kehuista ja kaikesta muusta! Ja lupaan, että vielä jossain hetkessä saan aikaiseksi sen mokakollaasin meidän replanauhoituksista (nyt kun on uusi ja parempi kone, millä muokkailla).

Eikä saa unohtaa tätä yhtä sankaria:

Herra Hiss kaikessa kauneudessaan.

Desucon Frostbite oli varmasti yksi tämän vuoden hauskimmista tapahtumista. Osa hauskuudesta menee hyvin vahvasti väsymyksen piikkiin, mutta paljon myös ihanoiden ihmisten! Peeloilu yötämyöten to the max!

Dorkat kuvasi Kide.

Ryhmät ja esitykset ovat kivoja ja ihania, mutta ne ovat niin sitovia. Kun tekee pukua ryhmää varten tekee hommaa myös muitakin kuin itseään varten ja ryhmät yleensä pitää lyödä hyvissä ajoin lukkoon, että ne varmasti onnistuvat. Ei voi fiilistellä puvun kanssa yhtä vapaasti. Len olikin kahden viikon fiilistelypuku, koska se oli vaan pakko saada tehdä juuri siinä hetkessä.

Soffi kuvasi.

Len pääsi pyörähtämään upouudessa koti-conissa eli Matsussa. Toivottavasti Matsu kehittyy tulevaisuudessa sellaiseksi tapahtumaksi, joka kenties houkuttelee enemmän myös etelän kävijöitä.

Takuto oli myös fiilistelypuku, jonka olisin niin kovasti halunnut tehdä, mutta kalenteri ja kaikki muu sanoivat NOPE, joten sitten syntyikin Excel. Hän oli aikansa odottanut varjoissa muiden unelmapukujen joukossa, ja nyt näki aikansa koittaneen.

Kuvasi Mihashichu

Ja yyyyyyyyyyyyyyyäääääääääääää! Päädyin Hall-kisaan ;____; Ei ymmärrä ei käsitä! Ja sitten vielä sijoituin TT___TT Minä?! Ihan ilman mitään esitystä tai muuta kakkea? Jossain Desuconissa? How? Edelleen olen häkeltynyt. Hall oli kyllä kiva kokemus. Yhden ainoan kerran olen aiemmin ollut Hall-kisassa mukana ja se oli 2012...

Voittohali!
Kuvasi Mihashichu

Desucon olikin taas siinä mielessä vähän erikoinen keikka, kun olimme jälleen conittamassa vajaalla miehityksellä. Muilla on elämää. Meillä ei, ja siksi päästiin taas leikkimään Haaremia:

Kofuku: Kis, Aizawa: anniilaugh, Amulet Heart: woodi ja miä
Kuvasi Kyuu Eturautti

Animecon oli sitten taas työhommeja. Tuli kutsu Nostalgia-kisan tuomaristoon, joten omat suunnitelmat kisaan osallistumisesta siirrettiin tulevaisuuteen. Ihan jo teeman puolesta oli alunperin tarkoitus saada Ranma tehtyä Animeconiin, mutta oma jaksaminen ja muut asiat pistettiin sen edelle. Onneksi oli Excel paikkaamaan nostalgiareikää.

Perhe!
Hirmuna ei näköjään ole jäänyt kuvia Aconista käteen.

Nostalgiaputki jatkui läpi koko vuoden, kun Traconiin saatiina aikaiseksi Ranma ja #Nostalgianarskat-ryhmä. Olen hyvin hyvin iloinen Naruto-ryhmästä. Vähän enemmän olisin ehkä halunnut korjata omaa pukuani... MUT MEILLÄ OLI HIENO RYHMÄ!

KATTOKAA SITÄ!
Gai: Hanny, Lee: Muu, Iruka: anniilaugh, Kakashi: majo, Temari: Kide, Sai: woodi, Kiba: Reta, Naruto: miä ja Shikamaru: Rorune
Kis kuvasi

JA TEAM 7!!!

TT____TT
Onni on Naruto-ryhmä.
Kakashi: majo, Sakura: biitti, Sai: woodi ja miä.

Lopulta ja vihdoin Ranma-ryhmä ja -esitys, jota on munittu niin kauan! Esitysmerkintä on puoliksi jo olemassa. Siellä sitten selontekoa vähän tämän esityksen elämänkaaresta. Mutta jee! Ranmat!

TUN TUN TUUUU!
Kuvasi Rea Rautamies

Koko vuosi meni näköjään ihan pyllyilyksi, kun Ranmatkin päästettin lavalle. Oli hirveän kiva päästä toteuttamaan pitkään mietitty projekti ja jälleen kaikki se palaute, mitä esityksestä saatiin ja mitä edelleen tulee välistä, on ollut hirveän ihanaa. Vaikutti siltä, että pyrkimyksemme hahmo- ja sarjauskolliseen esitykseen oli onnistunut. Kiitos lämpimästä vastaanotosta jälleen kerran!

Tracon ja Cosperhe.
Kuvasi: Alina Tujunen

Pikku pilkahduksen conielämää tarjosi syksymmällä Chibicon, joka rantautui taas Ouluun. Niin moni kotoconi meni tänä vuonna sivusuun töiden tai muiden menojen puolesta. Myös Chibiconista työt haukkasivat palasen, mutta kerkesin silti paikan päälle katsomaan kisat ja käyttämään asua!

Kuvasi Rorune

Tatsumi ja Ahiru-chan ovat myös lymyilleet kaapeissa jo jonkin aikaa. Eivät lymyile enää! Lasken Tatsumin ensimmäiseksi oikeaksi kaappipuvukseni, koska suurin osa vaatteista on ostettuja (Sugassa oli sentään itse tehtyä lähes kaikki). Ja nyt jälleen huomaan, miksi en hirveästi kaappipukuilua harrasta; kaikessa on jotain vähän väärin omaan silmääni. Ei siinä Tatsumi on rento ja hyvä puku hätävaralle ja sitten siihen hetkeen, kun saan mereneidonkin ammeeseen.

Hoi voi! Siinä on tämä vuosi blogin näkökulmasta. Uusia pukuja (huomaa monikko!) on jo alettu työstämään ja suunnitelemaan. En vain ole täällä niistä kerinnyt huutelemaan. Seuraavana Desucon Frostbiteen käypi tieni ja sinne on suunnitelmat kohtuu valmiina. Puvut eivät. Jahka tämä tautini hellittää, alan kunnolla hommiin. Saa kuitenkin nähdä, mitä lääkäri sanoo ensiviikolla.

Loppuun TaideTeos nimeltään: Isi kuulitko?!
Kakashi: majo ja Naruto: miä
Kis kuvasi.

Minä kiitän tästä vuodesta kaikkia ihania, joiden kanssa sain hengata tai edes vaihtaa jonkun sanasen, kaikkia uusia mahtavia tuttavuuksia, kaikkia, jotak kehuivat meitä ja/tai minua ja onnittelivat kisamenestyksestä. Kiitos oikein kovin! Sekä kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea tätä blogia ja jopa kommentoineet välillä. On ollut hirveän raskas, työntäyteinen ja kiireinen vuosi, ja se näkyy tämän blogin aktiivisuudessa sekä muutenkin cosplay-elämässä.

Kiitos siis kaikille, jotka olivat osana tätä vuotta! Nähdään ensvuonna!

Fukka

Pikkuruinen ja pikainen - Chibicon 2017

Heip heip!

Vähän on jäänyt laiskemman puoleiseksi taas tämä blogielämä, mutta jaa. Kuiteskin, tuossa joku aika sitten järjestettiin Oulussa taas Chibicon. Pyörähdin paikalla ja oli jopa "uusi" puku. Eli vähän Chibistä ja vähän väkerryksestä.

En muista, milloin aloin haalia vaatteita kasaan ensimmäistä kaappi-cosplaytani varten eli Tatsumia sarjasta Orenchi no Furo Jijou. Olin kerennyt jo unohtaa koko puvun ja mietin, että laitan Shimizu Kiyokon päälle Chibiconiin, koska se olisi ollut helppo ja rento puku vetää päälle työpäivän päälle. Peruukkia kaivellessani kuitenkin törmäsin Tatsumille suunnitelemaani peruukkiin ja tuumailin, että voisin ehkä uhrata muutaman tunnin sen eteen.

Eka kaappipuku ja eka ahoge.

Peruukki on alkujaan tilattu Samia varten, mutta en koskaan kiireessä sitä saanut leikattua ja päädyin käyttämään lopulta toista karvalasta. Peruukki periytyi Tatsumille, vaikka joku enemmän volyymia omaava olisi ehkä ollut parempi.

Tatsumin kampaukseen kuuluu hyvin jännittävä hiustörrötin eli ahoge. Ensimmäistä kertaa pääsin moista tekemään ja vähän taas jänskätti välistä.

Kaunis poekka. Ja ahoge pyörii miten sattuu.

Pohjana on pötkö foliota, joka on päällystetty ensin mustalla kankaalla ja sen jälkeen toisen mustan peruukin kuitunauhoilla. Ompelin vekottimen peruukin pohjaan kiinni ja lopullisen muodon tein ihan vain hiuslakan ja föönin avustuksella. Siihen vielä päälle viimeistely ja muun peruukin leikkuu. Jippii! Valmista!

Tatsumin vaatteet ovat muuten ostetut, paitsi housut, jotka ovat Lenin housut.

Kiire ja hässäkkä työmaalla verottivat Chibiconista sen verran, että olin töissä aina klo 14 asti. Jee. Lähes täydessä cosplay-meikissä ja hirveä pärinä päällä kahlasin työtunnit läpi. Vasta perjantai-iltana varmistui, minkä puvun aion laittaa päälle. Cosplay-meikki on aina cosplay-meikki ja varsinkin, kun hahmo on mies. Hieman piti tsempata omaa pyllyä, että kehtasin mennä töihin Tatsumin meikeissä.

Mutta sain kehuja meikistä työkavereilta *3*

Heti piti saada todisteaineistoa uudesta puvusta ja siitä, että olin Chibissä.
feat. Kide ja ankka, joka sai nimekseen Klam.

Maksoin itseni sisään paikan päällä ja siitä voidaan olla montaa mieltä, oliko Chibicon aivan 10€ värtti. Ehdin kuitenkin hyvin kisaan ja murut olivat hankkineet minulle jo lipunkin sitä varten.

Kisa oli... vaivaannuttava. Itse en ymmärtänyt juontotarinasta yhtään mitään. Enkä tiennyt sen alkuperää (sain myöhemmin kuulla, että se oli kai Supernatural). Alkujuonto oli vielä jotenkin sidettävän pituinen, mutta väliaikaesitystä edeltävä pätkä oli pitkä ja hyvin hyvin vaivaannuttava. Edelleenkään minulla ei ollut mitään hajua, mistä siinä on kyse, joten se varmasti tuntui minulle vielä sitäkin pitemmältä.

Itse KISAN sisältö oli hyvin teemaan sopiva ja kisaajat olivat hienoja. Taisin repeillä muutaman kerran yleisössä. Haittapuolena välillä oli musiikki, joka peitti alleen haastattelut. Myös hatara mikinkäyttö haittasi tässä kohtaa. Omat suosikkini päätyivät palkintosijoille ja kunniamainintoihin jee jee! Ja väliäika-MorF oli hieno. Tykkäsin asuista ja tansseista.

Suttu kuva on suttu.

Minulla on vähän jännät ajatukset näistä pikkukisoista. Halaun, että ne pysyvät aloittelijaystävällisinä, mutta haluaisin silti nähdä niihin panostettavan. Varsinkin täällä pohjoisessa, koska monille ne kisat ovat ne ainoat, jotka pääsee näkemään. OF:n porukan järjestämät kisat ovat toimineet omasta näkökulmastani hyvin. Asiat ja aikataulut ovat luistaneet ja säännöt ovat olleet selkeät. Kaikista kisoista ei ole voinut sanoa näin. Muutkin kuten esim. Kitacon ovat ottaneet palautteen vastaan ja kehittyneet, mikä on aina hyvä. Kuitenkin välillä näitä perähikijän kisoja seuratessa tulee sellainen olo, että energia ja ajatus on keskitetty pikkaisen väärään paikkaan.

Haluaisin vain hyviä ja toimivia kisoja, jotka kannustaisivat taitavia tekijöitä kilpailemaan myös isommissa tapahtumissa ja kisoissa. Sujuva, selkeä ja loppuun viety konsepti, joka kantaisi itse itsensä maaliin asti. Ilman mitään fancy pancy kommervenkkejä, jotka ampuvat asiaa nilkkaan. Sitten, kun pohja on kunnossa, niin voidaan lisäillä niitä fancy pancy juttuja. Täälläkin selkeästi taso nousee koko ajan kisaajien puolesta, joten vähän voisi päivittää kisojakin.

Suuria pohdintoja elämänvalinnoista.
Rorune oli muru ja kuvasi.

Sää ei suosinut ja kalsea keinovalo ei ole mikään ihanin valinta kuvaamisen kannalta. Jokusen hassun kuvan Rorune sai kuitenkin napattua Tatsumista todisteeksi.

Kerkesimme jopa kuulemaan vielä yhtä ohjelmaa ennen kuin livistimme paikalta. Epärealistiset vartalot ja niiden kyseenalainen toimiminen tosielämässä oli aiheena. Mielenkiintoinen ja hupaisa juttu, mistä olisi varmasti aineistoa vaikka mihin. Vaikka tämä kyseinen ohjelma oli selkeästi enemmän humoristinen katsaus aiheeseen, niin olisin silti toivonut vähän enemmän kuin "ei ole realistista tämä" ja "höhöhö tissit". Toisaalta omaa kokemustani sakottivat takapenkin mölyapinat, jotka eivät osanneet pitää turpaansa kiinni edes sen jälkeen, kun asiasta heille sanottiin, ja ihmiset joita ramppasi sisään kesken ohjelman. Sinäänsä kyllä viihdyin.

Pian tämän jälkeen päädyimmekin vaihtamaan vaatteita ja suuntaamaan ruokaa kohti. Eipä tästä Chibistä hirveästi käteen jäänyt, mutta tulipa käytyä. Sain vähän pukupärinöitä pois harteilta ja motivaation uusia juttuja varten.

Fukka kiittää!

Koulucon - Chibicon 2016

Heissan!

Oho oho hups hups. Meinasin ihan unohtaa koko Chibicon-merkinnän. (Kertoo hyvin paljon siitä, miten omat aikatauluni eivät tällä hetkellä toteudu kiitos erinäisten tahojen.) Eli Pohjankartano täyttyi taas kerran kävijöistä Chibiconin ansiosta ja minä pyörin siinä mukana.

Vähän laiskasti meinasi päivä lähteä liikkeelle, kun suoriuduin paikalle odotettua aiemmin. Olin arvioinut naaman värkkäämisen menevän ajan taas ihan päin metsää ja kurvasin pyörällä Pohjiksen pihaan aivan liian aikaisin, eli ennen ovien avautumista. Onneski olin hommissa, joten lampsin vain sisään.

Tilan käyttö ei mielestäni ollut niin onnistunut kuin Kummaconissa. Toisaalta myyntipöytiä oli nyt niin vähän, että eipä tuo hirveästi tilaan vaikuttanut. Silti olisin kaivannut sitä, että aulan lava olisi ollut paremmin käytössä.

Uusi puhli ja paremmat selfiet.

Pukuna oli siis uutukainen, Kagome, jolle vihdoin olin saanut peruukin. Koulupukuilua koulussa... jossa olen jopa ihan oikeasti opiskellut. Surullisen helppo ja yksinkertainen puku, joka syntyi jostain aivopierusta. Peruukki sentään antoi jotain haastetta. Volyymiä piti otsikseen repiä toisesta peruukista ja muokkaus oli ihan oma juttunsa. Muokkasin otsatukan aluksi paljon hurjemmaksi, mutta en ollut yhtään tyytyväinen, joten hieman kesytin sitä. En edelleenkään ole tyytyväinen otsatukan muotoon. Se näyttää höpsöltä ja, koska peruukki on jotenkin tosi painava, se lähtee helposti valumaan taakse päin eli näytän vielä höpsömmältä.

Kuvasi Soffi

Olin vaihteeksi tuomarihommissa, mutta ennen varsinaisten velvoitteita kävimme katsomassa pienen siivun Kuuluuko cosplay museoon? -sepostusta. Vähän odotin jotain ihan muuta nimen perusteella, mutta sain toisintoa Rimpun Cosplay+media-luennosta. Vaikka puhujat olivatkin keskittyneet mielestäni vähän liikaa roskalehtien cosplay-sisältöön ja aika haarukka oli hyvin lyhyt, oli aihe silti kuulemisen arvoinen. Verkkainen tahti vähän lannisti mielenkiintoisen aiheen seuraamista, mutta jouduimmekin hipsimään tiehemme kesken kaiken tuomaroinnin takia.

Kiipesin puuhun ja tulin alas.
En siis pudonnut, vaan hyppäsin ja kaaduin.
Kuvasi Soffi.

Tuomarointi meni omalta osaltani rennosti ja aika sutjakkaasti. Höpsösti en osaa tehdä muistiinpanoja tai juuri mitään merkintöjä silloin, kun kisaaja on tuomaroitavana. Mielummin sotken laput täyteen kisaajan poistuttua. Siksipä juuri tällä kertaa yritin jututtaa kisaajia ja vähän kuulustella fiiliksiä. Tiivis oli aikataulu, mutta eipä se hirveästi haitannut. Tuomari tovereinani toimivat woodi ja Rillaroro.

Pukukisa meni oikein mallikkaasti. OF:n vetämä juonto oli oikein hupsu ja hupaisa, vaikka hieman kaipasin tiivistystä ja vahvempaa linkitystä itse kisaan. Ideana toimi jees. Vaikka kisa oli monelle siihen osallistuneelle ensimmäinen tai toinen, poseeraukset lavalla menivät hyvin. Tähän tuli woodin kanssa kiinnitettyä homiota ihan kisankin aikana. Loppuhärdellin jälkeen kävimme julkistamassa voittajat ja olisin halunnut rutistella monet pystin saajat, koska heidän reaktionsa olivat niin muikeita.

Kuvasi Soffi

Minulta saa ja voi pyydellä palautetta, jos tänne asit joku kisaaja eksyy. Twitteri (löytyy oikeasta sivupalkista) toimii oikein kivasti siinäkin kuten myös sähköposti. Yritän parhaani mukaan laittaa maailmalle kaikki palautteet, joita on jo pyydetty.

Kisan jälkeen koitti se THÖ JUTTU, jota olin eniten odottanut eli Pokémon-musikaali. Niin suuri hype ja kehumyrsky on musikaalia höykkyyttänyt, että odotukset olivat hyvin korkealla. Ihan odotusten kanssa samoihin sfääreihin ei itse teos yltänyt, mutta monessa kohtaa olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Rakettiryhmän body percussion -kappale oli ehdottomasti paras musiikkisuoritus. Tansseista pidin eniten Zubat-tanssista, koska se oli parhaiten integroitu itse juonen kanssa. Pikachu oli paras.

Koska Pallenalikka ja Teppo ovat oleellisia.

Lähes suoraan musikaalista hipsimme vaihtamaan vaatteet ja siitä syömään. Vaikka olin päivän aikan yrittänyt pitää huolta ravinnon ja nesteen saannista, oli aika hurahtanut niin nopeaa, etten edes tajunnut illalla lähtiessämme Pohjikselta, että kuinka paljon kello oikeasti oli. Green roomista nyysimäni liian keltainen banaani ja jokunen karkki eivät riittäneet löpöksi. Olin sitten oikeasti pyörtyä thaimaalaisen ravintolan pöytään. Ei näin.

Seuraavana koitoksena on Animeseminaari myös täällä omilla huudeilla. En ole hirveästi itse tapahtumaa kerennyt pohtia, koska aikani näyttää valuvan sormien välistä karkuun... why? No, tulen kuitenkin näyttämään naamaani Seminaarissa tavalla jos toisella.

Fukka kiittää!

PS: Ensimmäinen lähes täysin kaappi-cosplayni parsii itseään kasaan pikkuhiljaa. Löysin nimittäin Tatsumille alesta neuletakin ja kauluspaidan. Housuihin ostin kankaan jo aikaa sitten, mutta en ole vielä mitään työstämistä aloittanut. Kaavat vanhoista housuista passaavat Tatsumille oikein mainiosti.

Jonocon - Animecon 2016

Moi moi!

Animecon... melkein unohtui. Pokémon Go syö elämäni. Sain kuitenkin Rabbanan eli Samin ottamia kuvia ihanasta ryhmästämme, ja muistin, että kävin mutkan Jyväskylässä. Pitänee nyt kirjoitella aiheesta.

Täysin cosplay- tai conimaailmaan liittymätön perjantaivisiittimme Jyväskylän seikkailupuistoon oli kyllä koko reissun kohokohta. Olen halunnut päästä moiseen ihmemaahan siitä lähtien, kun kuulin niiden olemassaolosta. Nyt pääsin! Ja voi elämä! SE OLI NIIN KIVVAA! Tykkään korkeuksista ja kiipeilystä monessa eri muodossa, joten tämä oli yksi unelmien täyttymys. Ah ihanuus.

Coni itse alkoi vasta launataina, mikä toi tullessaan yllärin jos toisen. Elämme vuotta 2016 ja saapuessamme conipaikalle kohtuu myöhään (omalla mittakaavallani) odottaa meitä Paviljongin pihalla tällainen näky:

#jonocon

En osannut varautua tähän mitenkään. En henkisellä tasolla enkä ihan konkreettisesti; sain hyvin vahvoja takaumia vuodesta 2009 ja Kaapelitehtaasta enkä tietenkään ollut ottanut minkäänlaista lämmikettä, jos vaikka kylmä yllättää pihalla. Onneksi jono liikkui nopeasti eteenpäin, eikä pihalla tarvinnut lusmuta kovin pitkään.

Jonosta piti sujahtaa suoraan infoon kyselemään cosplay-kisan paikkalippujen perään. Infossa meitä katsottiin kieroon, kun asiaa tiedustelimme, mutta lopulta saimme tiedon, että niitä jaetaan viereisessä salissa. Ja siellä meitä odotti uusi jono. Saimme liput sekä cosplay-kisaan, että Pokémon-musikaaliin, mutta ei lippujen jakajillakaan olleet ihan kaikki info tiedossa...

Pukuna lauantaina oli Baccano!n Nice, jota olin korjaillut sen verran, että ostin uudet housut ja tein uuden silmälapun... ja toisen sen jälkeen, kun homasin, että tein ensimmäisen väärälle silmälle... Eli! Olin jälleen lähes sokea. Onneksi woodi oli ihanin pari ja talutti minua kädestä lähes koko päivän. Saimme siis vihdoinkin Baccano!-ryhmän kassaan ja kerrankin lähes koko poppoo oli osa samaa ryhmää (miinus ne murut, jotka eivät olleet matkassa).

Kattokaa sitä! Se on niin sievä!
Jacuzzi: woodi Nice: miä
Kuvasi Rabbana

Lauantaina en hirveästi voinut tutustella Paviljonkiin rakennuksena. 3/4-sokeus ja satunnaiset väenpaljoudet pistivät pään ihan pyörälle ja vasta loppu päivästä aloin hahmottaa rakennusta kokonaisuutena. Sunnuntaina pääsi jo enemmän ja helpommin tutkailemaan. Paviljonki miellytti minua suuresti. Musiikkikeskukseen aivoni liittävät automaattisesti kuumuuden, hikisyyden ja huonon hapen. Näitä kolmea ei tarvinnut kohdata tämän tapahtuman aikana juuri ollenkaan. Toivottavasti Acon jää Jyväskylään.

Ohjlemissa tuli käytyä ihan kivasti. Kaikkea en edes päässyt katsomaan, vaikka olisin halunnut, koska oli päällekkäisyyksiä ja väsymystä ja muita ongelmia.

Lauantain ensimmäinen ohjelma oli Genderbending ja cosplay: mitä, miksi ja miten? Ja nyt, kun asiaa enemmän pohdin, en ymmärrä, miksi olin kuulemassa sitä, kun samaan aikaan olisi mennyt Nössöt ärsyttää ja CMV-luennot... What's done is done. Asia on kiehtova ja minulla on siitä paljon ajatuksia ja mielipiteitä. Ohjelmassa kuitenkin keskityttiin mielestäni vähän liikaa siihen, miten genderbending määritellään missä ja milloin. 40 minuuttia ohjelman alusta ja aiheeseen cosplay päästiin ensimmäistä kertaa. Loppupuolella ohjelma oli hyvin yleisöpainotteinen ja avasinkin sanaisen arkkuni kerran jos toisenkin. Kaikesta alun määrittelystä ja rajaamisesta huolimatta osa yleisöstä ei siltikään ollut ihan kärryillä siitä, millaisesta genderbendauksesta puhutaan... Kokonaisuutena ihan OK paketti, mutta ei sen enempää.

Chane: Kide, Claire: Rorune, Jacuzzi: woodi, Nice: miä, Isaac: Harri ja Miria: Soffi
Kuvasi Rabbana

Ryhmää piti kuvata, koska se oli vihdoin kasassa. Ongelma oli kuvaajan puutos. Onneksi menin muuten vaan sanomaan Samille moi ja kyselemään kuulumiset. Sattumoisin Sami oli vuokrattavan kuvaajana ihan conin puolesta ja vapaa juuri sillä hetkellä. Pihalle siis mars! Sami oli kiva ja myös muokkasi kuvat, joten minä en ole koskenut niihin ollenkaan. Ympäristö onnistui tarjoamaan kohtuu hyvät puitteet Baccano!lle.

Sitten olikin cosplay-kisojen vuoro... jotka alkoivat myöhässä... ja jonoja taas. Minun päähäni ei mahdu se, että jos ohjelmaan on paikkalippu, niin miksi pitää jonottaa? No, se oli pienin paha. ... ... ... ................ en ole koskaan seurannut yhtä kiusallista kisaa kuin tämä. En ikinä. Niin monta asiaa sai repimään naamaa. Juonto ei pelannut ollenkaan. Ympäripyöreät diibadaabat kisaajien elämästä eivät sytyttäneet ollenkaan ja välissä jopa olivat kiusallisia, kun kisaaja selvästikään ei tiedä enää, että mitä tehdä, mutta juttu vaan jatkuu. Nimien lausuminen oli yhtä puuroa oli kielenä sitten englanti, japani tai suomi. Itselleni tutukin hahmot tunnistin vasta, kun valkokankaalle heijastettiin nimet. En edelleenkään oikein usko tämän helppo-keskitaso-vaikea -luokittelun toimivuuteen, koska nytkin monen kisaajan kohdalla olin hieman puulla päähän lyöty heidän kategorioistaan. Ja voi jumalauta kisaajat! Kätelkää ne kaikki tuomarit, jos palkintoja saatte! Jopa se Reika.

Chane: Kide, Claire: Rorune, Jacuzzi: woodi, Nice: miä, Isaac: Harri ja Miria: Soffi

Kuvasi Rabbana

Kisasta kiiruhdimme Kiden kanssa kuulemaan juttua Mononokesta, tuosta parhaimmasta animesarjasta ikinä. Mononoke on rakkautta. Vähän myöhässä alkoi tämä ohjelma, koska edellinen venyi niin pitkäksi, että puhuja pääsi vasta tasan seudulla sisään saliin... siis sillon, kun ohjelman piti alkaa. Minulle tämä oli hieman toisintoa muutaman vuoden takaa, mutta kivasti luennolla oli tarjolla uusikin juttuja. Lisäksi olen tässä välissä kerennyt tehdä myös päättötyöni (nimihirviö: japanilaisen perinnepukeutumisen symboliikaa), josta saamani tieto vasta nyt osasi kohdata tuon rakastamani sarjan elementit. Ihan omin pienin aivosoluin tajusin luennon aikana asian jos toisenkin, vaikka niistä ei varsinaisesti luennolle puhuttukaan. Nautin, koska Mononokesta ei voi koskaan puhua liikaa.

Olisin halunnut katsomaan ja kuulemaan Reikan Q&A -session, mutta suuri väkimäärä ei houkuttanut eikä minulla oikeasti ole juuri arvostusta suurempaa ihailua Reikaa kohtaan, joten jätin sen sitten välistä. Olisin vain halunnut nähdä millainen persoona Reika on oikeasti verrattuna internetin suodattamaan some-persoonaan.

Olisin myös halunnut nähdä Pokémon-musikaalin, koska noh... Pokémon-musikaali, mutta päätimme ystävysten kanssa ajankäytöllisistä syisä jättää menemättä. Onneksi musikaali on saapumassa Oulun Chibiconiin ja pyllynpaikkakin sieltä on minulle jo jollain tasolla olemassa. Olisin kuitenkin halunnut nähdä musikaalin useampaan kertaan ihan vain siksi, että näkisin, miten musikaali toimii eri lavoilla. Palautimme kuitenkin liput ja ehkä se oli hyvä ratkaisu, kun musikaali alkoi n. 45 minuuttia jälkijunassa.

Ostin parit sukat.

Musikaalin aikana kävimme katsomassa Rullarinkelin WCS-höpinät. Ajatus oli, että menisimme täytteeksi, ettei Ainon tarvitse puhua tyhjälle salille, koska musikaali. Salissa oli kuitenkin ihan kivasti porukkaa. Mitään sen suurempia uusia yllätyksiä ei luennolta käteen jäänyt, koska nämä asiat Aino on puinut kohtuu perusteelisesti jo bloginsa puolella ja lisää on jutusteltu ihan naamatusten. Aino osasi kuitenkin hyvin viihdyttävällä tavalla kertoa matkasta monin puoli.

Heti perään alkoi samassa salissa Kengät ja cosplay, minkä jäimme katsomaan. Odotin vähän erilaista sisältöä. Enemmän sitä, että mitkä ovat hyvät kengät, miten jalan tulee asettua korkkarissa, miltä kenkien ylipäätään pitää tuntua, että ne ovat hyvä. En niinkään kenkien muokkausluentoa, jossa käydään kaikki perustutoriaalien sisältö läpi. Asiaa oli ja se oli hyödyllistä, mitään uutta itselleni ei kuitenkaan ollut tarjolla. Joistain asioista olin jokseenkin eri mieltä oman tai toisen käden kokemuksen kautta. Lisäksi, jos misään esitellään mitään hieman erikoisempaa tekniikkaa tai työtapaa, mikä ei ole yleistä cosplay-kansantietoutta tulisi minusta siinä kohtaa antaa kunnia sille, joka sen tiedon on alun perin pistänyt ilmoille. Varsinkin, kun tieto on lähestulkoon yhdestä tietystä tutoriaalista.

Sitten piti päästä syömään ja jauhamaan kakkelia kamujen kanssa.

Miria: Soffi, Jacuzzi: woodi, Nice: miä, Isaac: Harri , Claire: Rorune,   ja Chane: Kide 

Kuvasi Rabbana

Sunnuntaillehan minulla piti olla uusi extempore-puku, mutta peruukki ei saapunutkaan ajoissa. Yleensä kyseiseltä myyjältä tilaamani peruuki saapuvat alta kahden viikon, mutta nyt kävi näin. Kävin vielä perjantaina ennen lähtöä postitoimistossa ravistelemassa tiskihenkilöä sen tiimoilta, onko peruukkini kenties tullut. Ei ollut, eli laukussani oli yksi ylimääräinen puku, koska otin Senjougaharan hätävarapuvuksi. Senjougahara siksi, että se on mukava, mahtuu tiiviiseen ja helppo laittaa. Peruukki saapui sitten paripäivää conin jälkeen... No, onpahan Chibiin uusi puku. (Yritin myös lauantaina myyntipöytäsalista metsästää sopivaa peruukkia, mutta olivat niin hintavia ja olisivat kaivanneet hirveästi muokkausta + matkalla oli jo yksi peruukki tätä pukua varten, joten ei.)

Kagome InuYashasta
Why? Don't ask I don't know either.

Sunnuntaina ei hirveästi keritty käydä ohjelmissa. Saavuttiin paikalle vielä myöhemmin kuin edellisenä päivänä. woodilla oli junien takia tuli perseen alla ja halusimme keretä syömäänkin. Kovin minua houkutti raamen, mutta hetken asiaa pohdittuani Senjougaharan satiinipaita ja roiskuva rasvaliemi eivät puhuneet aivan samaa kieltä, joten kohtuu mauttomalla kanahässäkällä mentiin. Oli se ihan hvyää.

Ruuan takia missasin tehostemaskeerausluennon :(

Loppupäivä taisikin hurahtaa kisaa odotellessa ja sosiaalisoidessa. Lauantaina en kai törmännyt kehenkään tuttuun (tai en kirjaimellisesti nähnyt, koska sokeus), mutta sunnuntaina tupsahteli eteen naama naaman perään. Oli ihan leppoisaa vaan hengata, kun edellinen päivä oli ollut yhtä tohinaa. Samalla tuli todistettua pääsalin oville muodostuvia jonoja kahteen kertaan; ensin konsertin takia ja sitten cosplay-kisan... edelleen ne paikkaliput. En tiedä oliko hyvä vai huono juttu, että järkkärit ohjasivat jonotusta sen sijaan, että olisivat hajottaneet jonon, koska porukka olisi silti varmasti jäänyt norkoilemaan lähimaille. Näinä hetkinä ylimmän kerroksen lämpötila nousi useammalla asteella ja ilma huonono selkeästi.

Konsertti oli myöhässä. Minkä takia cosplay-kisa oli myöhässä. No, tuossa ajassa kerkesimme jauhaa kakkelia asioista x ja y erinäisten tahojen kanssa. Kisassa oli eri juontajat kuin lauantaina, mikä oli iso plussa. En aivan täysillä yhdy uusien juontajien kirkuvaan fanijoukkoon, vaikka suuresti arvostin sitä, että ollaan roolissa (ja Haikyuu on hyvin hyvin lähellä sydäntäni, kuten myös Kuroo ja Bokuto). Juonto oli hyvä ja viihdyttävä, mutta pikkaisen olisin kaivannut siihen välistä rauhoittamista hahmouskollisuudenkin uhalla. Vitsit toimivat suurimmalta osin. Tyhjät kohdat osattiin täyttää ja tätä oli todella mukava katsella ja kuunnella. Kisa sujui paljon luontevammin myös kisaajien osalta.

Paskalaatu selfiet on paskalaatua.

CMV-kisa oli omalta osaltani vähän blah. Ei mitään hirveän jännää tai uskomatonta. Lisäksi tämän kertaisten osallistujien musiikkivalinnat eivät natsanneet minun kohdallani yhtään.

Kisasta suoraan tapahtui nopea suikkelehtiminen tien päälle ja kohti kotia. Hirvaskankaalla pysähdyttiin syömään, mutta samalla koettiin rankkasade, ukkonen ja raekuuro, tulva ja sähkökatkos, kun alkoi rytistä oikein kunnolla. Onneksi saatiin sieltä paljon poksuja. Matkaa jatkettiin märkinä ja vähän viluisina.

Kaikesta jonotuksesta ja myöhästelystä huolimatta suuria agressioita ei tämän conin tiimoilta noussut, paitsi launatain kisassa. Oli kiva reissu, mutta seura ja cosplay sekä uusi hieno conipaikka olivat varmasti ne parhaat osta reissua. Oli hyviä ohjelmia myös, mutta ei mitään superüberwowjuttuja. Toivon Paviljonkia myös ensivuodeksi ja seuraavana vuorossa Chibi täältä kotoa käsin. Whoop da whoop! Tulkaa ihmiset käymään joskus täälläkin.

Fukka kiittää!