Outo vuosi, outo merkintä - 2020

 Hei hoi!

Alkaa olla vuosi taas taputeltuna. Tämä on ollut erikoinen vuosi varmasti kaikille, mutta silti se on vaikuttanut meihin jokaiseen eri tavalla. Sosiaalisessa mediassa on viime aikoina tullut vastaan muistutuksia siitä, että on ok, vaikka ei olisi saavuttanut tänä vuonna mitään. Ja se on ihan totta. Kuitenkin haluan jäsennellä omia ajatuksiani vuoden kulusta (kuten yleensäkin) ja siinä samalla pohtia ehkä hieman muutenkin tätä kummallista ajan jaksoa.

Tuntuu jotenkin tosi oudolta miettiä, että kyllähän minä yhdessä tapahtumassa olen tänä vuonna käynyt. Desucon Frostbite, joka järjestettiin tammikuussa, on jotenkin vaipunut ihan unholaan. Tai no. Ei se nyt ihan ole unohtunut, mutta hyvin hyvin kaukaiselta se tuntuu (piti ihan tarkistaa, että mitä siellä on edes tehty ja nähty).

Ninjailimma
Sasuke: Yaci, Sai: woodi, Pärinä-Aizawa: anniilaugh ja miä

Hetken aikaa Frostin jälkeen ehdimme miettiä tulevia tapahtumia ja seikkailuja ennen kuin korona pisti kaikkien suunnitelmat heittämään härän pyllyä. Tuossa kohtaa minä kävelin kangaskauppaan ja keräsin sieltä mukaan tarvittavat varusteet eristäytymistä varten. Hain siis tarvittavat värmeet Tamakia varten ja elättelin vielä toivoa siitä, että kermaperse näkisi ensiesiintymisensä kesän Desuconissa. Kaikki vuoden tapahtumat jouduttiin kuitenkin perumaan tai muuttamaan ainoastaan virtuaalisiksi, joten Tamaki on edelleen vailla debyyttiään.

Ainoa kuva, joka jäi käteen.

Tamakia en ole kunnolla kerennyt edes kuvata missään välissä. Tein erään tiktokin Tamakista, jonka yhteydessä yritin räpsäistä jokusen kuvan. Minä ja kolmijalka siis. Eipä siitä juuri mitään tullut; fiilis oli huono, yritin kuvata itse itseäni ilman selfiekameraa ja lopulta puhelimen muistikortti päätti tuhoutua ja siinä menivät lähes kaikki otetut kuvat. Yksi jäi jäljelle. Olisi mukava saada Tamakista kuvia, koska miljöö on jo tiedossa.

Pärinöissäni hyppäsin Tamakin valmistuttua jo seuraavan puvun kimppuun. Keithin kanssa koettiin turhan tuskainen tie, mutta kasaan saatiin hänetkin. Myöhemmin myös woodin kanssa saimme aikaan kuvata Keithiä, mikä oli kivaa. Olen kuitenkin tässä viime aikoina todennut sen, että Keithin peruukki kaipaa hieman säätöä, mutta en ole aivan varma vielä siitä, miten lähden asiaa toteuttamaan.

Kuvasi: woodi
Edit: Miä

Pukuna Keith oli sellainen, että pääsin käyttämään vahvuuksiani hyvin paljon, mutta jotenkin se silti onnistui heittämään kapuloita rattaisiin joka ikisen osan kohdalla. Poika on kuitenkin kasassa ja olen siihen kohtuu tyytyväinen.

Vaikka tapahtumissa en päässyt käyttämään pukuja, yritin silti keksiä syitä ja tapoja, joilla voisin "harrastaa cosplayta itsekseni". Sain innostuksen Tiktokista kokeilla jotain vanhaa pukua ja tutkia, millaisen meikin saan aikaiseksi nyt, kun taidot ovat vähän kehittyneemmät. Ruruka oli ensimmäinen uhri, koska aikanaan en mielestäni sopinut hahmoksi yhtään. Piti siis katsastaa, oliko ongelma oikeasti naamassa vai siinä, mitä tavaraa ja miten siihen naamaan on laitettu.

Voi apua... Vuosimallit 2020 ja 2013.

Toivon. Toivon niin suuresti, että olen oikeasti kehittynyt meikkaamisessa, eikä naamani olisi muuttunut 7 vuodessa. Ehkä molempia, mutta silti olin positiivisesti yllättynyt tästä muutoksesta. Minulla oli hirmu kivaa kuvata itseäni Rurukana. Harkitsin jopa sitä, että Rurukan voisi ottaa käyttöön myös jossain tapahtumassa taas. Siinä kohtaa kuitenkin mukaan tulee 'mutta': Rurukan kengät ovat saaneet uuden elämän Yunan kenkinä, joten uudet pitäisi hankkia, ja PUKU ON NIIN RUMA. Työjälki on paikoin ihan hyvää, mutta tietyistä kohdista huomaa, että on tainnut kärsivällisyys loppua kesken.

Oli jännää.

Nyt on mietinnässä, että mitä tälle puvulle teen. Jos pistän puvun myyntiin, ostaako sitä kukaan, koska hahmo on niin tuntematon, vai pistänkö koko homman palasiksi ja hyödynnän sen muissa jutuissa myöhemmin? Jonkinlainen photoshoot kuitenkin vielä houkuttaisi...

Jotkin tapahtumat tarjosivat virtuaalisia hupailu-cosplay-kisoja. Itse osallistuin Traconin cosplay-putkeen, koska sen tehtävät olivat ihan hauskoja ja sattui olemaan inspistä. Kirjaimelliseksi supersankariksi syntyi Bianca (olikohan sen nimi Bianca?), joka oli juuri menettänyt aviomiehensä ja pukeutui siksi mustaan surupukuun. Hän oli siis musta leski. Oli ihan kivaa repäistä kasaan jokin oma hahmo, mutta tietyn konseptin puitteissa, vaikka yleensä se ei ole minun juttuni.

Äiti sano, että näytän Cheriltä :D

Vaikka tällaiset höpsöt kisat olivat kivoja seurata ja jopa osittain olla mukana, jäin kaipaamaan sitä, että joku tapahtuma olisi järjestänyt jonkinlaisen vakavamman luonteisen virtuaalisen cosplay-kisan. Assemblyjen kisa oli kai ainoa edes vähän sinne päin, mutta se oli virtuaalinen ainoastaan katsojille, mitä olen ymmärtänyt. Eikö olisi ollut muikeaa, jos olisi voinut vähän saada sitä samaa coniin valmistautumisen fiilistä kisaan osallistumalla? Jonkun verran olen katsonut virtuaalikisoja, joita maailmalla on järjestetty ja niitä on ollut myös ihan jännittävä seurata.

Voi pojat.

Cosplay-putki tarjosi minulle kuitenkin yhden merkittävän valaistuksen... Jos tuntee minut, tietää, että Final Fantasy VIII on erittäin tärkeä. Jos tuntee minut hyvin, tietää, että Squall on erittäin tärkeä. Väsäsin cosplay-putkea varten kaappi-cosplayna Squallin keskellä yötä, kun sain hepulin. Tämän piti olla ihan pelkkä vitisi, mutta nyt oikeasti harkitsen sitä, että pitääkö minun lisätä Squall omalle tulevien pukujen listalleni. Taitotasoltani voisin olla jo siinä pisteessä, että en ryssi koko pukua, mutta oma naama edelleen mietityttää hirveästi. Sitten mietin taas Rurukaa ja sitä, osaisinko kuiteskin meikata...

Edellisessä merkinnässä kerroin jo minun ja woodin syksyisestä kuvailusekoilusta ja tuskastani muokata kuvia. Olen kuitenkin hirmu iloinen siitä, että vaikka tapahtumia ei ole ollut, kuvaaminen on onnistunut. Jopa omat kolmijalka ja ajastin -sessioni ovat tyydyttäneet pahimpia cosplay-himoja. On kuitenkin ihanaa, että pääsimme myös kokeilemaan jotain uutta, ja niin, että siitä jäi jotain jopa käteen. Itse olen erityisen hullaantunut näistä Kohaku-kuvista, jotka otettiin olohuoneeni lattialla.

Kuvasi: woodi
Edit: Miä

On vielä yksi tärkeä puku, josta en ole puhunut vielä täällä blogin puolella kai mitään; Zelda. Hurahdin Breath of the Wildiin aivan täysin ja se on minulla edelleen pelattavana. Link on ihana, mutta en osannut päättää, minkä version hänestä tekisin. Päädyin sitten valitsemaan Zeldan valkoisen mekon ensimmäiseksi puvukseni tuosta pelistä. Aloitin puvun tekemisen lähes heti, kun Keith valmistui, mutta se eteni odotettua hitaammin. Kirjoitan puvusta ihan oman merkinnän, ja vaikka se ei vielä olekaan valmis, julistan sen jokseenkin käyttökelpoiseksi.

Lisää yhteistyötä kolmijalan kanssa.

Legend of Zelda on aina kiehtonut minua pelisarjana suuresti, mutta koska Nintendo ei ole ollut meidän talouden pelikonsoli vasta kuin viimeisen vuoden, pelien pelaaminen on jäänyt välistä. Nyt, kun vihdoinkin pääsen mukaan tähän junaan, olen hyvin innoissani. Pelkästään Breath of the Wild kantaa minua vielä pitkän aikaa, mutta toivon, että uudistetut versiot vanhoista peleistä saapuisivat myös Switchille, jotta minäkin pääsisin niitä pelaamaan.

Pukuja ei syntynyt tänä vuonna samalla tahdilla kuin yleensä, mutta olen nauttinut kaikkien kolmen puvun tekemisestä suuresti. Vuoden 2019 lopulla aloitetut puvut ovat vielä kesken ja yksi ehkä jopa kokonaan hylätty, mutta mistä sitä tietää. Kaikki puvut, joita tänä vuonna tein ovat olleet puhtaasti minulle itselleni ja olen fiilistellyt niitä myös tekemisen aikana kovasti. Minulle väkertäminen ja puuhastelu on salvaa ja huolenpitoa, joka on auttanut selviämään tästä kovin yksinäisestä vuodesta. Ymmärrän hyvin sen, että kaikilla tilanne ei ole sama. Aikatauluttomuus on antanut minulle myös yhden laisen vapauden, jonka avulla olen pystynyt työstämään pukuja hartaammin ja huolettomammin.

Korona ei katoa vuoden vaihtuessa, eikä edes heti sitten, kun rokote saadaan käyttöön myös meille tänne Suomeen. Omalla kohdallani en oikeastaan edes suunnittele vielä mitään tulevaa, koska se on vielä niin epävarmaa. Minulla on hitusen ajatusta siitä, että mitä alan työstämään seuraavaksi, mutta nyt olen päässyt tähän verkkaiseen ja huolelliseen tahtiin kiinni. Jää siis nähtäväksi, milloin ja millä fiiliksillä aloittelen uutta pukua.

Fukka toivottaa hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä!

PS: Juuh jeeh apua! Blogi täytti sen 10v., on edelleen elossa ja porskuttaa. Kai sekin pitää vielä kertaalleen mainita näin vuosikymmenen vaihtuessa.

Filmi rullaa taas - vuosi 2013

Hoi ja heipähei!

Oikeasti minun pitäisi mennä kauppaan ja ruokkia itseni, mutta kuvatiedostot vetävätkin puoleensa enemmän. Uusi vuosi tuli ja sen vaihdetta pääsin juhlistamaan uudella tavalla, ihanien ihmisten ja hyvän ruuan kanssa Rovaniemellä. Kiitos rakkaat! :3 Käännänkin katseeni menneeseen ja yritän muistaa viime vuodesta edes jotain.

2013 toi taas omat muutoksensa elämääni eri tavoin, myös cosplay-elämä teki käännöksiä uuteen. Monia uusia asioita tuli koettua, mutta vanhojakin juttuja tuli vastaan. Seitsemän tapahtumaa ja seitsemän ja puoli uutta pukua.

Vuoden ensimmäinen coni oli Desucon Frostbite, johon tein uutta ja kierrätin. Frostbitessä esiinnyin viimeistä kertaa Operaatio Fredrikin kanssa, ja sitä varten tein James'n. En tuolloin ollut hirveän intopiukena James'sta tai sen tekemisestä, mutta pikkuhiljaa olen oppinut arvostamaan hahmoa ja pukua. Rikku puolestaan on aina ollut minulle rakas kokonaisuus ja Frostbitessä pääsin vihdoinkin kunnolla sitä käyttämään.

Kuva: Jasu

Kitacon vyöryi äkkiä Frostin perään, enkä jaksanut tai edes kerennyt valmistaa mitään uutta. Kierrätin Ranmaa, olin pitämässä kakkaa puheohjelmaa ja vain hiimailemassa ympäriinsä. Aika kului.

Kuvasi: woodi

Pätevää... Minä feat. woodi
Kuvasi: Kide

Kitaconin jälkeen lähdin OF'n riveistä ja olen siihen päätökseen todella tyytyväinen. Toiminta oli välistä hauskaa, mutta hyvät puolet eivät korvanneet huonoja. Oma arvomaailmani ei osunut yhteen enkä halunnut tahallani kuormittaa omaa mielenterveyttäni siinä ristitulessa.

Tylsään talveen piti saada kuitenkin vipinää, joten saimme tyhmiä ideoita...

Kuvasi: woodi

Valmistuin koulusta! Jee!

Desuconiin valmistautuminen alkoi joskus keväällä, koska olin ihan kujalla siitä, mitä halusin Desuun tehdä. Löysin Alexian ja mietin monta kertaa, olenko oikeasti tekemässa valtavaa mekko-korsettiyhdistelmän KESÄLLE! Olin ja tein. Eurocosplay-idea ei Alexian kanssa onnistanut, mutta eipä tuo harmittanut. Nyt olen ihan tyytyväinen, etten lähtenyt EC-kisaan mukaan vielä.

Desussa oli kivaa.
Kuvasi: Biiru

Rurukaa oli tullut pyöriteltyä mukana jo pitkään. Onneksi woodi antoi riippajänikselle viimeisen tuuppuksen ja sain Rurukan vihdoin tehtyä.

Hassua, että vuoden 2012 Desucon oli ensimmäinen, johon tein 2 pukua. Nyt tuo 2pukua tuntuu ihan peruskauralta.

Ruruka: Miä ja Val: woodi
Kuvasi: Rorune? Kide?

Animeconin kurkkiessa kulimilla päätin ottaa rennosti, joten väsäilin Tsunaden. Oikeasti Tsunade kasasi itse itsensä, eikä minun tarvinnut tehdä juuri mitään. Silti Tsunade oli tälle vuodelle yksi opettavista puvuista. Pääsin konkreettisesti näkemään oman kehitykseni, sain taas raksastaa hahmoa ja pukua. Tsunade on mukava. Tsunade on paras.

Kuvasi: Rorune

Animeconin esityskisakoitokset olivat taas oma juttunsa. Lähdin tekemään jotain, josta itse pidän, ja yllättäen siitä pitivät muutkiin. Takahuoneessa oli kivaa, lavalla oli kivaa ja ensimmäinen sija kruunasi koko kakun.

Tuhottomassa kuumuudessa opin ymmärtämään päivänvarjoja todella.
Kuvasi: J-Kameko

Olin laiska enkä tehnyt mitään Oulun animeseminaaria varten. Tsunade ja Ruruka kiersivät. Ruruka ja Val löysivät tiensä kisaan ja toiselle sijalle. Kisa oli todella hupaisa, koska niin paljon kavereita!

Kuvasi: Kide
Vaaleanpunaisella, valkoisella ja sinisellä näköjään pärjää.

Tracon! Sitä odotettiin todella! Kaksi mahtavaa ryhmää! Kasa! Lava! Kaverit tekivät viikonlopusta ihanan, vaikka ohjelmiin ei hirveästi kerennytkään. Huippua!

Kuvasi: Soffi

Kuvasi: Tapio Matikainen

Suuntasimme myös vakiopuskiin kuvaamaan!

Rikku: Miä, Yuna: Kide ja Paine: Rorune
Kuvasi: Kangaskasa

Uusia cosplay-seikkailuja tuli koettua Japanipäivien muodossa. Oli hyvin jännittävää olla uudenlaisessa ympäristössä pukujen kanssa.

Kuvasi: Kangaskasa

Vuoden viimeinen coni oli Chibicon ja viimeinen puku Kenshin. Kenshin oli oma oppimisprosessinsa japanilaisen perinnepukeutumisen parissa. Löysin rakkauteni kimonoita kohtaan uudestaan opinnäytetyötätehdessäni (aiheeni hirviönimi: japanilaisen perinnepukeutumisen symboliikka) ja Kenshin ruokki tuota liekkiä lisää. Chibissä pääsin puhumaan ompelusta pikkuriikkisen yleisön eteen ja kävelemään lavan läpi.

Kuvasi: Kangaskasa

Summattuna ja yhteenvedettynä tämä vuosi oli täynnä kaverita, valkoisia housuja, bloggausta ja kisoja. Vuoden aikana sain kerättyä kaikki pokémon-kortit (1. sija, 2.sija ja 3.sija), tehdä pari erikoisempaa proppia (Alexia'n varjo ja Kenken'n miekka), oli jotain uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua (James'n ja Kenkekin kengät). Cosplay'n osalta tämä vuosi oli hyvin antoisa ja toivon, että sama rata jatkuu.

Se, miltä ensi vuosi näyttää, on vielä mysteeri. Uusia asioita tulee varmasti kokeiltua, koska suunnitelmia on ja worblatkin ovat päässeet tähän kaupunkiin. Into ei näytä loppuva, se vain tuntuu kasvavan. Kevät varmasti tuo uusia tuulia, enkä tiedä vielä missä olen tai mitä teen syksyllä.

Nyt oikeasti menen kauppaan ja ostan mikrohampurilaisen ja paprikaa, koska en jaksa tiskata.

Fukka kiittää viime vuodesta oikein kovasti!

Minä, kaverit, hups - Animeseminaari 2013

Moi moi!

Viimekertainen oli jännittävä, mutta nyt mennäänkin Animeseminaarin asiaan. Pyörähdimme ystävysten kesken tapahtumassa enemmän tai vähemmän hulppeasti. Ennen tapahtumaa vilkuilin ohjelmakarttaa ja huomasin, että seminaari tarjoaakin yllättävän paljon ohjelmaa. Osa vaikutti jopa mielenkiintoisilta.

Lauantaina alkoi tanssitunnilla Tsunaden kamppeissa, mikä aiheutti hieman huvittuneisuutta. Heiluimme aamusta neljän hengen ja yhden shinigamin (ei kylläkään heilunut) voimin eräässä kolmannen kerroksen tanssisaleista. Ajankohta oli hieman mysteeri (miksi heti aamusta? + ohjelmalehtisessä eri aika kuin netissä ja salin ovessa), mutta koska pitäjänä oli kaveri, mitään ongelmaa ei ollut. Ketään ei-tuttua ei seuraamme liittynyt, vaikka yritimme houkutella. Oven raosta tuijottelioita olikin sitten vaihtuvan lainen määrä.

Sitten kampesimme itsemme katsomaan ensimmäistä luentoa. Aiheena oli Eyeshield21-sarja, jota olen itse vain katsonut, mutta en vieläkään loppuun. Koko luento oli suuri pettymys, koska se ei tarjonnut mitään uutta. Ei mitään. Lähes koko sisältö oli vain hahmojen esittelyjä toinen toisensa perään ja nekin "mielipiteet", joita mukaan oli tuotu, olivat netistä kaivettuja. Välistä luennoitsijat tuntuivat puhuvan enemmän toisilleen kuin yleisölle. Vaikutti siltä, että luentoon ei oikeasti oltu valmistauduttu. Enkä hirveästi arvostanut tyhjänpäiväisiä kommentteja siitä, mitä parituksia ei tueta, "koska Hiruma on mun." Luultavasti huonoin luento, jolla olen koskaan käynyt.

Ketsuppia... Jonkun idiootin taidon näyte etuovilla.
Eikä ollut mikään pieni teos.

Lauantaista odotimme väljää päivää. Nuku (siis Valve) ei ole mikään suuri tila, mutta tänä vuonna sitä oli osattu hyödyntää paremmin kuin aikaisemmin. Kaikki kerrokset olivat kerrankin käytössä. Odotusten syyt olivat kuitenkin Kokkocon Kokkolassa, joka sattui samalle päivälle, sekä cosplay-kisan sijoittaminen sunnuntaille. Silti lauantai onnistui olemaan vähintäänkin yhtä ahdas kuin aikaisemminkin. Lauantain kohokohdaksi taisi lopulta nousta retki ruokaostoksille keskustan läpi. Ihmettelevät ilmeet ja kummalliset kommentit, joita ei isompien tapahtumien yhteydessä enää niin paljoa kuule.

Sunnuntai olikin sitten se odotetumpi päivä, mutta se menikin vähän blörinäksi.

Aamusta olisi ollut luento sarjasta Free!, mikä nostatti kulmiani. Sarjaahan on tullut vast 6 jaksoa, mangaa ei ole ja kertoo poikien uimakerhosta. Seuraan kyseistä sarjaa, mutta enemmän minua kiinnostaa sen ympärille syntynyt fani-ilmiö, joka on jotain todella kummallista. Lopulta kuitenkin luento jäi näkemättä, koska se oli heti aamusta ja pitäjän kohdalla oli sama nimi kuin Eyeshield21-luennossa.

Yaoi-luento oli tarkoitus katsastaa, mutta se oli peruttu. Miehet ja cosplay oli tarkoitus katsoa, mutta koska teimme kavereiden kanssa källin, niin sekin meni sivu suun.

Arvostan tätä.

Menimme sitten osallistumaan kisaan. Joo-o... Lavan läpi kävely -kisa ja mini-esitys-kisa olivat saaneet jälkeläisen, joka oli tämän vuotisen Animeseminaarin kisan muoto. Itse löin hynttyyt yhteen woodin kanssa ja Rorune paineli kisaan yksin. Myös muita kavereita oli kisaan eksynyt.

Tuomarointi oli aamusta Miehet ja cosplay'n päällä. Tuomaristo oli ylläri, mutta pätevä. En siltikään ymmärrä animenörtin osaa tuomaristossa, jos esitystä ei arvostella. No, se meni todella rennosti ja omasta mielestäni tämä oli ehkä mukavin tuomarointini ikinä. Jokainen tuomari kysyi jotain eikä vain tuijottanut vaatteita ja rustannut paperiinsa. Homma oli järjestelty ja ajoitettu hyvin koko kisan puolesta. Ainoa, mitä kaipasin, olisi ollut kisaajien parempi briiffaus kisan kulusta ja sen aikana toimimisesta. Useamman kisan käyneenä tämä ei ollut minulle mikään ongelma, mutta kokemattomista kisaajista osa kai onnistui liukenemaan ennen yhteiskuvan ottoa.

I'v got moves like Jagger...

woodilla ja minulla oli pikkuinen esityksen poikanen vaikka se ei ollut mitenkään pakollista. Hannun kysymyksiä ei oltu sovittu mitenkään etukäteen ja välistä niitä oli vaikea kuulla musiikin alta, mutta kaipa tuosta selvittiin. Hasssutihan siinä sitten kävi. Rorune vei pääpotin, woodi ja miä tulimme toisena ja Stella ja Niina kolmansina. Erityismaininnan esityksestä sai Lupin kaksikko. Onnittelut myös heille.

woodi, miä, Rorune, Niina ja Stella

Kisan voi katsella jo nyt youtubesta tästä ja loput tästä. Koko kisan taso yllätti verrattaen edellisiin vuosiin ja siksi oma pärjääminen oli jännä juttu. Muuten kyllä ei hirveänä jäänyt tästä tapahtumasta käteen mitään.

Loppuun vielä pakollinen marsu+pokaali-kuva. Mukana jälleen Shiro, Rorunen, woodin ja minun pytyt.

Fukka kiittää ja alkaa pohtia Traconia ja muita juttuja.

Ristiriitaista asiaa

Terve!

Näin alkuun ihan asiaa Animeseminaarista, jonne noin viikon päästä pitäisi raahautua. Suuria odotuksia ei ole tältä tapahtumalta millään tasolla, mutta mennään pyörähtämään paikan päällä. Ja koska olen elänyt elämää cosplay'n ulkopuolella, en ole mitään uusia pukuja tehnyt. Pohdiskelinkin seminaarin pukuvalintoja, ääneenkin jossain välissä, ja ainakin näillä näkymin esiinnyn lauantaina Tsunadena ja sunnuntaina Rurukana.

Tsunade siksi, että haluna nostalgioida vähän lisää saman tapahtuman merkeissä kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ruruka nyt on vaan kiva ja ehkä tuo Valini mun leikkii kanssani taas vähän lisää. Mikään kuitenkaan ei ole vielä täysin varmaa, koska muutoksia voi tulla kerta ollaan kotopuolessa pukuilemassa. Minulla on siis koko cosplay-arsenaalini käytössä ja voin keksiä jotain muutoksia vielä tässä ja jopa seminaariviikonloppuna (kuten kävi viimevuonna).

Traconiinkin on pukuja jo suunnitteilla, mutta muu elämä määrittelee niitäkin aika paljon. Sitten olisi ainakin vielä Chibicon, johon olen itseni viemässä, mutta Chibin puvusta ei ole vielä harvainta hajua. Luultavasti toinen Traconin puvuista löytää tiensä sinne... tai sitten ei...

Sitten vähän muuta asiaa, koska Desucon Frostbite K-18 ja silleen.

Minua tämä uutinen ei järkyttänyt syystä, että olen jo sen kahdenkympin rajapyykin ylittänyt. Oikeastaan olin asiasta innostunut, koska olen odottanut moista tapahtumaa jo siitä lähtien, kun olen ollut 16-vuotias. Ja ennen, kun koko vihainen, alaikäinen conikansa räjähtää naamalleni, kerron syyn. Minä en pidä lapsista. Epämääräisiä organismeja, joihin eivät päde normit, käytöstavat tai edes fysiikan lait. On olemassa poikkeuksia (sinä ihana pikkutyttö Animeconissa, joka et mutissut tai mongertanut hihaasi vaan reippaasti pyysit saada ottaa kuvan ja kiititkin kauniisti vielä hymyssä suin!), mutta yleisellä tasolla minä en niihin ole kovin kiintynyt. Joten olen iloinen, että päässen coniin katsomaan ohjelmaa, kulkemaan ja ihan vaan pönöttämään ilman, että ympärilläni hyörii palosammuttimia. 

Minulla ei ole mitään fiksuja ja hyväkäytöksisä alaikäisiä vastaan, mutta en valita. Jos ikärajaksi olisi ollut K-13, olisin ollut tyytyväinen.

Coneja kohti!

Fukka kiittää Desuconia ja muitakin.

PS: Tahtoisin hirmusti avata asioita enemmän tämän Frostbite-draaman tiimoilta, mutta pitäydyn ainakin toistaiseksi.

Liethregveel, kavereiden kesken Rulca

Moooi!

Nyt vihdoin olen päässyt käsiksi Desuconissa sunnuntaina otettuihin kuviin. Innostuin kai, koska kuvamäärä ei ollut mikään hillitön, mutta sain niistä revittyä irti, omasta mielestäni, aika paljon kivoja kuvia. Kaikkia en edes viitsinyt säädellä...

Olen ehkä nähnyt tällaisen kuvan ennenkin...

Kuvaajana toimi Rorune ja ihastuttavana Valdriguena woodi. Molemmat siis seikkailevat yaoi-mangassa Crimson Spell.

Ruruka on siis pyörinyt cosplay-listallani jo tämän blogin syntypäivistä lähtien. Peruukitkin olen omistanut lähes yhtä kauan. En tiedä varmasti, miksi Ruruka ei ole saanut potkua aikaisemmin, vaikka pidän hahmostakin kovin. Lopullinen päätös kai tuli viime keväänä ääneen pohtiessa, kun woodi sanoi, että Desucon kävisi hänen puolestaan hyvin Valille. Ja Jamesin valkoisuuden innoittamana sain lopulta Rurukan tehtyä. Yay sille!

I has some pupu powers!

Mitä sitä Rurusta sanoisi? Se on kiva päällä, vaikka skitsosinkin koko ajan, ettei puku menisi likaiseksi ja pöksyt meinasivat välistä tippua (huono minä). Lopulta ainoa näkyvä tahra, joka sunnuntaina pukuun tuli, syntyi siitä, kun itse astuin helmani päälle. En ole aivan varma sopiiko oma pallonaamani Rurukalle, niin hyvin kuin haluaisin. Ayano Yamanen nätit pojat ja kauniit miehet yleensä ovat pitkäkasvoisempia. Olen tietoinen, etten voi olla animua.

Eeppistä hiusten leijuntaa.

Emme valitettavasti saaneet huijattua itsellemme ketään Hallwil'ksi. Siksi ehkä hahmokemiat ovat vähän sekaisin. Val siis on sarjan päähenkilö ja hänen vastaparinsa on Hallwil. Ruruka on se vaivaantunut kolmas pyörä. Paitsi, että Ruruka ei ole asiasta vaivaantunut.

Vaikka sarjassa annetaan vähän väliä pientä vihiä siitä, että Rurukaa kiinnostaisi päästä Valin pöksyihin, silti heidän välillään tuntuu olevan molemminpuoleinen ystävyys. Yritimme (kai) viedä kuvien teemaa vähän siihen suuntaan. Mutta voi sitä kaikkea rivouden määrää, mitä suustani tuli koko sunnuntaipäivän ajan!

Ystävyyttä? Köh köh...

Koska kynnet olivat ihanat.

Ainakaan toistaiseksi ei Rurukaa olla näkemässä uudestaan. Se on kyllä hyvä puku 'äkkiä jotain kaapista johonkin' -tarkoitukseen.

Fukka kiittää!

Myöhemmin sitten Acon asiaa taas ja muuta höpötystä.

Sininen rouva ja pöljä pupu - Desucon

Moro!

Desuconista on selvitty ja täytyypä sanoa, että oli ihan hemmetin kivaa. Coneissa on yleensä aina kivaa, mutta nyt jäi vielä normaalia parempi kutina. Syynä tähän ovat varmasti monet tekijät, mutta ainakin puvuilla on paljon tekemistä asian kanssa.

Meno oli kova.

Sain pitkästä aikaa tehdä kaksi uutta pukua, joista molemmat olivat 100% omia valintoja, eikä niiden takana ollut mitään erikoisempaa tahoa. Tykkäsin molemmista Frostbite'n asuista, mutta olisin halunnut pitää niitä eri päivinä. Tällä kertaa meni villisti ja perjantaina olin ihan arkivaatteissa, lauantaille tuli sirkusteltta Alexia ja sunnuntaille jo pitkään listoilla pyörinyt Ruruka.

Melkein...

Koska tätä kysyttiin Desussa niin monta kertaa laitan sen vielä tännekkin; Hahmo on Alexia Tarabotti mangasta Soulless, joka perustuu Gail Carriger'n samannimisiin kirjoihin. Ja koko sarja on ihanaa taide- ja vaatehifistelyä. Voisin tehdä Alexian työstämisen viimeisistä hetkistä ihan oman merkintänsä, mutta en jaksanut ottaa kuvia. Mainittakoon, että sain tuon sinisemmän kankaan vasta desu-viikon maanantaina tilausongelmien vuoksi. En siis ollut ihan varma saisinko tehtyä Alexsiaa näin pitkälle Desua varten.

... sama kuva. Kuvaaja: Kide

Omat lempiasiani tuosta puvusta ovat nuo hihat. Ensimmäistä kertaa sain piirtää kädenasentoa vahvasti mukailevan hihan ja voi, että ne ovat kauniit! Kaavoista tuli juuri sopivat heti ensimmäisellä kerralla eikä niihin tarvinnut tehdä mitään muutoksia. Tykkään myös hirveästi noista valkoisista röyhelöistä. Vaikka paidan kirjailutkin ovat ihania ja niitä oli hirmu kiva tehdä. Olen elämässäni kirjaillut vain pakolliset harjoitukset koulussa ennen tätä, ja nyt löysinkin itselleni uuden puuhan, minkä parissa hukkaan ajantajun täydellisesti.

Ohjelmaa kävimme katsomassa jonkin verran. Perjantaina heti alkuun kävimme tarkastamassa Anime-maailman visuaaliset outopallot. Itse tykkään hieman erikoisemman näköisestä animesta, ja tämä luento tarjosikin paljon uusia aarteita elokuvien puolelta. Sitten taas suurin osa käsitellyistä sarjoista oli itselleni jo entuudestaan tuttuja. Luento oli muuten todella mielenkiintoinene ja viihdyttävä, mutta puhujien kannattaa tulevaisuudessa hieman harjoitella puhetta. Välillä oli vaikea seurata, kun yleisimmät sanat luennon aikana olivat 'öö' ja 'niinku'.

Launataina tuli katsottua vain Hahmodesign pintaa syvemmältä ja Cosplay-kisa, vaikka piti mennä myös katsomaan Photoshop cosplay'ssa. Hahmodesign-luento oli mielenkiintoinen ja puhuja osasi hommansa. Mitään mieltä mullistavaa ei tullut kuitenkaan esille. Se, mikä itseäni alkoi kaivella tuolla luennolla, oli se, että monista sarjoista tuotiin esille juonipaljastuksia. Esimerkiksi Loveless'n kohdalla juonipaljastus oli aika merkittävä ja kyseinen paljastus tulee sarjassa esille vasta ehkä 8. kirjan kohdalla (englanniksi niitä on ilmestynyt 11). Luennon esittelyssä ei ollut edes varoitusta juonipaljastuksista. Jos olisi ollut, itsehän en olisi mennyt edes seuraamaan koko luentoa.

EuroCosplay-kisa oli hiano. Voittotkin menivät juuri oikeisiin osoitteisiin. Vaikka paljon oli yksinpuheluita ja ympyrän pyörimistä, oli taso muuten niin hyvä, että ei haitannut. Voittajasta vielä sen verran, että VOI JEE!!! Se puku ja se esitys! En ikinä muista nähneeni niin kaunista, yksinkertaista ja hahmo- sekä sarjauskollista esitystä! Aivan mahtava! ONNEA KAIKILLE VOITTAJILLE!

Kuvaaja: Rorune

Sunnuntai olikin sitten valkoinen. Hieman meinasin ahdistaa kokovalkoisessa, mutta onneksi olin valinnut sellaisen kankaan, mikä hylki likaa aika hyvin. Rurukan kengät ovatkin aika hassu tapaus. En lopulta jaksanut  etsiä uusia kenkiä, kun yhdet hyvän malliset lojuivat jo nurkissa. Ne olivat kuitenkin mustat enkä halunnut niitä maalata, koska ne ovat minun "yleispätevät cosplay-kenkäni". Niitä olen käyttänyt Zidanella ja Sesshoumarulla ainakin. Voi olla että muilla myös. No, tekaisin niihin sitten vain pika pikaa yksinkertaiset pääliset kaapin jämätrikoosta ja tässä tulos:

Toimii tarpeeksi hyvin.

Sunnuntaina parina minulla oli woodi Valdriguena eli Valina. Innostuin kai päivän aikana vähän pelleilemään hahmojemme välisellä kemialla, kun kuvauspisteellä meitä piti käskyttää :B Lempiasiani koko päivän ajan olikin tökkiä woodia poskeen ihanilla kynsilläni.

Kuvasi Rorune.

Sunnuntain esitykisa olikin viimeisin ohjelma, jos päättäjäisiä ei lasketa. Huippu kisa ja huippu kärkikolmonen. Kaikki ansaitsivat voittonsa. Mario-esityksestä sen verran, että siinä videon käyttö oli mahtavaa. Yleensä vierastan sitä, koska harvemmin olen nähnyt videoa käytettävän hyvin esitysten rinnalla. Tässä esityksessä video kuitenkin tuki hyvin varsinaista esitystä, eikä vienyt liikaa huomiota lavatoiminnalta. Toiseksi sijoittunut Fatal Frame -esitys oli hyytävä. Se toimi todella hyvin. Ykkönen olitaas omalla tavallaan niin mahtava.

Desuconista jäi todella hyvät kutinat ja nyt pitäisi alkaa valmistautua seuraavia koitoksia varten. Loppukevennyksenä matkustamista silinterin ja korsetin kera. Fukka kiittää!

Hyvin mahtuu.

PS: Apuva! Melkein 100 lukijaa! WTF?

PPS: Onko jotain, mitä TE haluaisitte nähdä 100 lukijan "juhlamerkinnässä"?

Välistä sitä pupuakin

Hellou!

Nyt on kesä ja olen mielissäni. Harmi vaan, että tämä viikko on mennyt vähän epämääräisissä merkeissä ja yritän ottaa kiinni pukujen kanssa nyt, kun olen taas kotona. Eli istun sisällä tai vaihtoehtoisesti parvekkeellani, jolle paistaa aurinko kello 6 aamulla. Jee.

Alexiaa olen tehnyt eteenpäin, mutta koska törmäsin ärsyttävään vaiheeseen nimeltään sovitusmuutokset, niin päätin hieman vaihtaa piirejä. Hoidin siis Rurukan nyt jokseenkin loppuun, ettei Alexia tule aivan korvista ulos. Pikku juttuja on vielä hankkimatta; helmiä, tarranauhaa ja kengät. Sitten Ruru on valmis. Jee jee.

En ollut aivan tyytyväinen toiseen Rurukan lettiin, joten päätin tehdä sen uudestaan. Kalanruotoletin purkaminen ei ollutkaan mikään pikku juttu, kun peruukista on kyse. Latvat menivät ihan sotkuun ja niitä selvittäessä hamppuuntuivat. Koska aikaa ei ollut hukattavaksi tartuin suoristusrautaan siinä toivossa, että peruukin ja sen latvojen suoristaminen edes vähän auttaisivat letittämistä. Kannatti, koska sen jälkeen letittäminen oli aivan äärettömän helppoa! Eli jos peruukkiin on tekemässä lettejä, se kannattaa suoristaa ensin. Hyvä muistaa välillä tällaisiakin asioita.

Tästä uudesta letistä tulikin sitten niin paljon nätimpi, kuin siitä toisesta... Leikkasin myös jäljelle jäävän kuontalon, mutta en jaksanut sitä vielä kokonaan stailata. Myös lettien päissä olevat pallerot ovat vielä kuivumassa. Ja koska peruukki oli valmiiksi päässä, päätin testata meikkejä ja muuta.

Meikkihän tässä näkyy taas niin hyvin.

Rurukan hiukset ovat painovoimaa uhmaavat, ja saa nähdä, miten stailauksen kanssa käy. Lopputuloksen pitäisi kuitenkin näyttää siltä, miltä hiukset näyttävät veden alla, koska Rurukan hiukset leijailevat ihmeellisesti lähes koko ajan. Suippokorvanikin sain vihdoinkin testiin. Ne olivat kaverilla lainassa yli vuoden verran...

Pallerot tein joulukoristepalloista, jotka hamstrasin askartelukaupasta jo viime syksynä. Pallot saa halki ja ne olivat alun perin kirkkaat. Maalasin ne sisäpuolelta ja levitin maalin päälle vielä liimaa (enpä hoksannut, että gessoakin olisi voinut käyttää), etteivät ottaisi niin paljoa osumaa lettien kovista päistä. Tuolla maalilla on paha tapa kuoria itseään. Myös Rurun rintakivi on jo olemassa, mutta en siitä muistanut ottaa kuvaa.

Alexiasta vielä sen verran, että piilarit. Hankin Yuita varten ruskeat piilarit, mutta eivät olleet hirveän ruskeat omissa silmissäni. Super-Cool-Awesome Lilian tarjosi tilaisuuden uusiin piilareihin, eikä millekkään tietyille ollut tarvetta, joten päätin kokeilla onneani uudestaan ruskeiden piilareidn kanssa.

Siinä sitten molemmat rinnakkain. Lopputulos ei ole mikään parhain, mutta päihittää reippaasti vanhat. Positiivisena seikkana myös se, etteivät nämä uudet suurenna silmiä niin paljon. Käytin vanhoja myös Ranman silminä, vaikka Ranman silmät ovat siniset (eivätpä nuo hirveästi väriä muuta), mutta suurentava efekti oli hänelle tosi toimiva. Nämä tulevat siis olemaan Alexian silmät. Pakkohan se on ruskeat silmät olla, kun kyse on kuitenkin puoliksi italialaisesta hahmosta.

Fukka kiittää.