Innostuksen määrää ei voi kuvailla

Heiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!

Traconin jälkeen olen ollut niin täpinöissäni! Ihan niin pirun täpinöissäni! Enkä enää ees tiiä, että mistä! Cosplay'sta ainakin, mutta muusta myös. Halu tehdä, kokeilla ja touhuta on ihan pilvissä. Harmi, että olen vähän hurahtanut muihinkin juttuihin tässä kuin se cosplay. Olen myös yrittänyt kirjoittaa vähän vaikka ja mistä, mutta mikään ei oikein asetu, joten saatte peruskauraa syksyn päälle.

Con-vuosi on tältä erää taas purkissa ja olisi aika katsoa tulevaa. Jos ei kuvauksia saada jostain käännettyä kehiin, niin muuten uudet kujeet ovat uusia pukujuttuja. Pyörittelen tässä merkinnässä vähän kaiken moisia kutinahahmoja ja vähän muutakin ajatusta.

Stella ja Sami toivat tuntua kahdesta kivasta jutusta; pikku yksityiskohdat ja onnistuminen. Samin kohdalla onnistumisen tunne on tullut ihan jälkijunassa. En vieläkään pidä puvusta, mutta siinä oli kivoja jutskia, joita voisin kokeilla uudestaan. Ehkä. Stellan parissa taas muistin, miten tykkään pikku juttujen näpertämisestä, mikä johdattaakin meidät aasin siltaan...

En ole hirveästi tehnyt mitään yksityiskohtia tursuavia pukuja. Yksinkertaisesti syynä on, etten ole sellaisia löytänyt. Minä kun pukuilen hahmoja en vain pukuja. Jos hahmo, sarja tai jokin muu mättää, en lähde tekemään pukua, vaikka design olisi kuinka über-mahtava. Ja sittenhän minulla on tämä vartalo-ongelma. Nyt kuitenkin olen muistanut puvun, jonka olen halunnut tehdä jo pitkään, mutta se on päässyt lipsumaan ajatuksista useaan otteeseen.

Onion Knight - DISSIDIA: Final Fantasy

Sipuliritari! Siinä on kaikkea jännää, mitä haluan kokeilla! Liukuvärjäystä, näkyvä hiusraja, vähän panssarin tapaista, päähine ja paljon höpöjä yksityiskohtia! Ja olen viime aikoina jostain kumman syystä haikaillut viittojen perään, jotten senkin halun saan tyydyttää samassa syssyssä.

Halloween Town!Sora - Kingdom Hearts

Kingdom Hearts on kiva. Harmittelen, etten ole tehnyt siitä vielä mitään muuta pukua Cloud'n, mutta ei sitäkään oikeastaan lasketa, koska Cloud on Final Fantasy -hahmo. Haluaisin tehdä joskus jonkun version Rikusta, mutta ei vielä näillä käsivarsilla. Soran ensimmäinen perusversio typerine punaisine haalareineen houkuttelisi, mutta ehkä en enää mene 14-vuotiaasta pikkupojasta... Toisen osan perusversio ei houkuta sitten yhtään. Halloween Town!Sora on myös aika nähty, mutta se on yksi harvoista Soran asuista, mitkä minua kutittelevat.

Astrid - How to train your dragon 2

Koska lohikärmekset ovat mahtavia ja varsinkin Näin koulutat lohikäärmeesi 2! Yksi mahtavimmista leffoista vähään aikaan. Nauroin elokuvateattereissa pissat housussa. Ykkösessä en hirveästi tykännyt Astridin ulkonäöstä, mutta tämä päivitetty versio iskee. Varsinkin tukka. Tukka on kiva. Himottaisi tehdä vielä tuo naamamaaliversio...

Soubi - Loveless

Voi kuinka olen halunnut osoittaa rakkauttani tätä sarjaa kohtaan jo kauan! Ritsuka on ihan hahmo ja hänelle on niin pajon ällöntörkeitä asukokonaisuuksia, että oksettaa. Silti en halua lähteä tekemään mitään Ritsukaa, koska en varmaan mene myöskään 12-vuotiaasta kukkakepistä. Yksinäinen Soubi tai joku muu hahmo olisi vähän blyäh. Loveless tuli joku aika sitten puheeksi ja hups; pari-cosplay. Ritsukaa ja Soubia luvassa varmaan tulevaisuudessa.

Animen puolelta olen saanut ihan törkeän hirveitä ajatuksia, mm. Love Stage!!, jonka otin alunperin ompelutaustamölyksi, onkin tarjoillut minulle huonoja päähänpistoja. Sarjan sisäisen fiction tähti Lala-Lulu vaikutti jotenkin mieleeni, mutta en ehkä ole vakavissani tyttöä pohtinut. Taikatytöt ja minä eivät oikein passaa yhteen. Siksi se olisikin niin ironista...

Psycho-Pass'n toinen kausi on myös herättänyt minussa tunteita ja kipinän...

Ja ylläri! Olen jopa aloittanut muutamaa pukua, joille ei ole vielä mitään määräaikaa olemassa. Nämä vain alkoivat kummitella takaraivossa niin pajon, että jotain oli tehtävä.

Aqua - Kingdom Hearts Birth by Sleep

Aqua, joka pyörii tässä kämpässä ympäriinsä. Aqua, joka on niin mun mussu kuin vaan voi olla. Aqua, joka on ollut kesken jo vuoden. Aqua, joka on nyt saanut päivitystä. Minua on myös potkinut perseelle KH-pössy, joka sai taas potkua, kun ostin Nintendo DS3D:n ja Dream Drop Distance'n. KH 2.5 ovelle kolkuttelu ei auta asiaa. Aquaa eteenpäin nyt perkle!

Oikeastaan jouduin aloittamaan Aquan aivan alusta. Tein korsetin vuosi sitten ja sehän ei enää toimi samalla tavalla kuin haluaisin. Alusta se siis. Kankaat ovat lusmunneet kaapissa odottamassa leikkuuta ja työstöä. Ne ainoat osat, jota oikeasti tein jo eivät enää tyydytä silmää eli teen nekin uudestaan. Totesin, että peruukki on liian lyhyt ja tilasin uuden.

Uusi yritys! Väri on astetta tummempi ja pituutta on, kunhan sen suoristan.

Myös kaksi muuta asua on saanut kunnolla tulta allensa. Yksi hahmo, kaksi asua. Ichijo Mashiro, jota olen pyöritellyt mielessäni jo jonkin aikaa, putkahti päähäni ja sitten alettiinkin jo hommiin.

Neiti keskellä.

Suurempia harppauksia ei ole otettu kuin, että olen lukenut mangan lähes kokonaan läpi (taas) etsien kuvia puvuista ja propeista. Sitten olen piirellyt itselleni kunnon referenssikuvat (asia, jota en ikinä tee), miettinyt vaatteiden rakenteita ja laskeskellut proppien mittasuhteita sun muuta. Peruukin tilasin, mutta se ei ole vielä tullut. Vakio piilolinssimyyjällä oli hiljattain alennusmyynnit, joten Mashirolle tuli tilattua piilolinssit.

Hubs... Lähti lapasesta.

Hieman innostuin alesta ja siitä, että olin juuri saanut palkan... Tilasin vähän linssejä. Uudet violetit oli pakko hankkia Kenkenin seikkailuiden jälkeen. Sitten tilasin linssit myös Sipuliritarille ja vähän muutakin.

Näihin tunnelmiin päätän tämän tällä kertaa, koska oikeasti en jaksa kirjoittaa vaan haluan vain mättää mötöjä Dream Drop Distance'ssa.

Fukka kiittää.

Tehdasseikkailu

Hoi!

Yritän nyt olla reipas ihminen ja päästä näistä kuvamerkinnoistä kunnialla läpi. Jo yli viikon takainen kuvaussessiomme tuotti ihan mukavasti tulosta, vaikka oman pukuni kuvaamista alkoi jo ilta painaa. Lähdimme siis kynyämään ihastuttavalle kuvauspaikallemme monen mutkan kautta. Itselläni ei ollut mitään asua, joka olisi aivan täydellisesti sopinut ympäristöön ja jonka olisin edes halunnut laittaa päälle, joten tein jonkinlaisen kompromissin ja otin mukaan Zidanen. Herraahan ei ole kunnolla kuvattu koskaan, vaikka se on jo vuoden ollut olemassa. Jotain kuvia on tullut otettua ja studiossakin on tullut käytyä. Silti on tuntunut siltä, ettei Zidanesta MUKA olisi materiaalia. No, nyt on.

Ympäristöhän oli aivan huikea. Rakastan tuota paikkaa niin kovasti ja sydämmeni itkee, kun tiedän, että ehkä  jopa vuoden päästä samalla paikalla kiikkuu kerrostaloja.

Välillä oli pakko kuvata ihan satunnaisia asioita, koska oli vaan niin siistiä.

Vahinko-otoksia, kun tehtiin ympäristön kartoitusta.

Lempikuvani koko päivältä.
Ken: Kangaskasa, Junpei: Woodi ja Akihiko: Rorune

Edellisellä kerralla, kun Zidane oli päällä, onnistuin hukkaamaan valkoisen kaulahärpäkkeen, joten sille piti keksiä korvike, kun en jaksanut väsätä uutta. Peruukin muotoilin uudestaan pesun jälkeen. Nips ja naps sieltä sun täältä ja vähän ilmavampaa ilmettä peruukille yleensäkkin. Muka päätin, etten upota peruukkiin yhtä paljon lakkaa kuin viimekerralla, mutta eihän tuo päätös pitänyt mitenkään. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, koska sojottavat hiukset nyt ovat vaan niin siistejä.

Aikaisemmin ei ollut hirveästi kuvia Mage Mashers'en kanssa. Roikun kyllä puissa ja hihhuleeraan ihan muuten vaan, mutta suurin osa kuvista aseiden kanssa on tähän mennessä ollut ihan kakkoja. Nyt on jotakin edes. Mage Mashers'it ovat lempiosani puvusta heti mitättömän korvakorun jälkeen.

Zidane sopi lopulta parhaiten heinikkoon. Ilta-aurinko toi oman säväyjsensä viimeisiin kuviin. Kuvaajina toimi tässä seikkailussa Kangaskasa ja minä. Zidane luultavasti painuu nyt aika varmasti menneisyyteen, ellei joku jostain syystä onnistu ylipuhumaan minua sen jälleenkäyttöön tai ellei itselleni tule sellainen olo jostain puun takaa, että pitää päästä olemaan idiootti ja häntäinen.

Fukka kiittää.

PS: Tracon WIP-juttuja ja Animeseminaarin kuvia luvassa lähitulevaisuudessa.

Väännetään naamaa

Heiiiiiiiiiiiiiiiiiii!

Koska olen superiloinen eilisen tulvan ja saippuakuplien jäljiltä, ajattelin piristää itseäni vähän lisää sillä, että päivitän. Olen halunnut kirjoittaa tästä aiheesta jo pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi kaivella kuvia niin paljoa. Nyt kuitenkin päätin sen tehdä, eli kuvia on ja aika paljon. Käytän nyt omia kuviani vain siksi, että tiedän missä tietyt kuva ovat ja ne ovat minulle helpoiten käsillä.

Minä tykkään hirveästi katsella muiden cosplay-kuvia, varsinkin jos ne ovat hienoja ja niihin on nähty vaivaa, mikä näkyy kuvissa. Yksi asia, joka minua kuitenkin alkaa hiertämään, kun samojen ihmisten kuvia tulee katseltua paljon, on ilmeettömyys. Vaikka cosplay, ympäristö, kuvakulmat ja asetelmat muutenkin kuvissa vaihtuvat, niin usein pukuilijan ilme pysyy täysin samana. Kuvasta. Toiseen.

Itse väännän naamaani ihan arjessa hyvin paljon. Se on hyvä tapa kommunikoida. Yritän myös siirtää omien ilmeideni variaatioita niille hahmoille, joita pukuilen. Ilmeet viittaavat tunteisiin, ajatuksiin, mielentilaan ja persoonaan. Siksi minusta on mukavampi katsoa cosplay-kuvia, joissa ilmeillä on osattu pelata.

Ilmeettömyys toimii välillä.
Kuvasi: Kide

Hahmot ovat yleensä erilaisia ja ilmehtivät erilä tavalla. Toisille hahmoille sopii toinen ilme ja toisille se sama ilme ei käykkään niin hyvin. Ilmeet kertovat hahmosta. Hahmojen ilmeisiin tietenkin vaikuttaa se, millä tyylillä ne on piiretty tai animoitu (saatika, että pohjana olisi ihan oikea ihmineen!). Siksi luonteeltaan samanlaiset hahmot eivät välttämättä toimikkaan cosplay-kuvissa sama ilme naamalla. Yksi piirtää hahmojen ilmeet pienin vivahtein, kun toinen liioittelee kaikessa. Kulmakarvojen kohoaminen voi ilmaista hämmästystä, kun toinen piirtäjä taas piirtää silmät pullistumassa ulos kuopistaan ja leuan lattian tasolle hämmästyksen merkiksi.

Hymyjäkin on...
Kuvasi: aidu

...monenlaisia
Kuvasi: Kangaskasa

Toiset hahmot taas vaativat niitä ilmeitä ihan kunnolla. Hahmo ei näytä yhtään miltään, jos oikeanlaista ilmettä ei ole naamalla. Tietynlaisia ilmeitä voi korostaa meikillä, mutta aina se ei toimi, joten rohkeasti vaan naamaa mutkalle.

Kumpi on vakuuttavampi?
Kuvasi: Kide

Nämä Sesshoumaru kuvat ovat peräkkäiset kuvat n. 20 kuvan sarjassa, joka on otettu samasta kuvakulmasta. Vasemmanpuoleinen kuva on selvästi hetkeltä, jonka aikana en poseerannut. Minun pallonaamani perusilme ei missään muotoa päästä Sössömarua oikeuksiinsa. Muutos ei ole suuri oikeanpuoleisessa kuvassa, mutta helvetti soikoon on se kymmenen kertaa enemmän lähempänä Sesshoumarun luonneilmettä.


Kun on yksi hyvä ilme hahmoa kohden hallussa, on asiat jo kohtuu hyvin, mutta... kaikki on paljon hauskempaa, jos ilmeitä on enemmän. Mitä isompi repertuaari, sitä hienompi sirkus. Animessa, mangassa, peleissä ja muissa lähteissä hahmot kokevat yleensä monenlaisia asioita. Yleensä myös erilaisia tunteita tai ajatuksia hahmoilla tulee myös koettua. Hahmon luonne voi olla ailahteleva tilanteesta toiseen, joten sitä täytyy ilmein kuvata erilä tavalla.

Sama hahmo. Kaksi eri luonnetta.
Kuvasi:  Rullarinkeli

Mariya sattuu olemaan hyvä esimerkki tällaisesta hahmosta. Mariya on ihan täysikiero paskiainen, mutta esittää suurimmaksi osaksi kilttiä ja hartaasti uskossa olevaa koulutyttöä, jossa ei ole mitään vikaa. Ja samat vastakohdat pitäisi löytää myös omasta naamasta (I couldn't do it >_>). 


Vaikka hahmo itsessään ei olisi kovin ailahtelevainen voi monenlaisia ilmeitä repiä lähteen muistakin aihioista. Sarjan tyylilaji voi toimia inspiraationa tai tietyt kohtaukset, ajanjaksot, hahmodynamiikka... 

Eri hahmot, eri ilmeet. Sama yhteinen tilanne.
(Oma naama on copy+paste)
Kuvasi: aidu

Vahiko kuvausta...
Kuvasi: vas. Kangaskasa oik. Kide

K-ON! -kuvissa on jokseenkin uudelleenlavastus sarjassa tapahtuvasta kohtauksesta, jossa hahmojen luonteet ja yhdessä toimiminen tulevat hyvin esille ilmeillä ja myös eleillä. Ranma taas on toimintakomedia, jossa välillä ollaan vakavia, mutta puolet sarjasta lyödäänkin ihan läskiksi. 


Pitää ottaa hyöty kaikesta irti. Monenlaiset ilmeet ovat vain hyvä asia. Kameran edessä voi kokeilla ja kuvaajakin voi antaa vinkkejä, koska kuvaaja näkee lähestulkoon lopputuloksen kuvatessaan.  Luulen, että seikka, joka monia jarruttaa ilmehtimisessä, on pelko siitä, ettei näytä hyvältä. Ei niitä hirveimpiä kuvia tarvitsekkaan julkaista missään *köh*köh*. Niille voi nauraa kotona kavereiden kanssa. Ilmeitä voi myös harjoitella kotona ihan peilin edessä (ylläri), jos ei uskalla kameran edessä vääntää naamaansa mutkalle.


Silti minä olen sitä mieltä, että aina ei tarvitse näyttää hyvältä. Ei kotona, ei julkisilla paikoilla eikä cosplay-kuvissa. Joillekkin hahmoille sopii paremmin rumat ja epämääräiset ilmeet, kuin missihymy. Eikä pidä pelätä elämistä kameran edessä. Poseerauksen ei tarvitse olla nököttämistä jäykkänä. Minulle ihan täysin paikallaan pysyminen on hyvin vaikeaa, ja siksi tykkäänkin elää kameran edessä mieluummin.

Yksi lempikuvani Lukasta.
Kuvasi: Kaisa tai Sohvi

Tämä kuva on otettu hetkellä, jolloin laulan ihan oikeasti ääneen. Musiikkiin fiilistely oli minusta mukavaa ja rentoa, puhumattakaan hahmouskollisuudesta. Kiitän kovin Sohvia tai Kaisaa (en muista kumpi) kuvaamisesta samaan aikaan, kun otimme videomateriaalia OF'n musiikkivideota varten. (BTW en ole ikinä nähnyt kyseistä videota, eikä se lopulta päätynyt edes loppulliseen musavideoon.) Muutaman kuvan sarjassa oli paljon käyttökelpoisia kuvia, vaikka en pysynyt täysin paikallani hetkeäkään.


Ilmeiden muuttaminen on loppulelissä hyvin yksinkertaista. Pienillä kasvolihaksilla saa aikaan suuria asioita ja siksi minä kannustan kaikkia tutkimaan omaa naamaansa, sen ominaisuuksia ja harjoittelemaan ilmeitä. Ei kannata pelätä sitä, että näyttää välillä ihmiseltä, vaikka pitäisi näyttää animehahmolta. Joskus ne inhimillisimmät ilmeet tekevät kuvista vaikuttavampia. Jos kuvasta välittyy tunteita ilmeiden tai eleiden kautta, se voi koskettaa. Joskus oikeasti sydän on pamppaillut, kun vastaan on tullut niin täydellistä hipova cosplay-kuva, jossa on kaikki kohdallaa ilmeestä valotukseen ja pukuun. Kun näkee sellaisia kuvia, ne ovat hienoja hetkiä.


Fukka kiittää.


PS: Tulevat cosplay't jopa edistyvät pikku hiljaa.
PPS: Yritän kuvauttaa Ranmaa kunnolla tässä huomenissa, jos sisareni mun suostuu kuvaamaan.

Kuution sankarisaldoa

Moi!

Siitä on jo vierähtänyt aikaa, kun sain ensimmäiset viimemerkinnässä mainitut kuvat käsiini. Tässä siis tulee  Studio Kuution järjestämän studiokuvauksen tuotoksia. Kaikki kuvat ovat Markku Hyttisen ottamia ja muokkaamia. Minä en ole koskenut mihinkään. Olen vain hyppinyt paikallani joka kerta, kun sain uuden sähköpostiviestin, joka sisälsi kuvia.

Studio Kuutio - Markku Hyttinen 

Studio Kuutio - Markku Hyttinen 

 Studio Kuutio - Markku Hyttinen 

Kuvaajan suosikki

Studio Kuutio - Markku Hyttinen 

Oma suosikkini

Studio Kuutio - Markku Hyttinen 

Kuvaajan suosikkikuva on tuo kasvokuva. Itse mietin, onko ilme hieman ylimielinen Zidanelle, mutta silti pidän siitä kovasti. Siinä näkyy korvakorukin, joka on jostain syystä yksi lempiyksityiskohdistani koko puvussa. Kokeilin uutta meikkiä näissä kuvauksissa, mutta se ei tahdo missään kuvissa kovin kummoiselta näyttää. Ei edes tuossa kasvokuvassa. Ensikerralla vähän enemmän tavaraa naamaan taas.

Oma suosikkini on ehdottomasti tuo selkäkuva. Rakastan vain tuon peruukin pitkää huitulaponinhäntää niin kovin. Siitä huolimatta, että kuvassa ei näy kasvoja, on siinä mukana jotain hyvin vahvaa ja itsevarmaa. En sitten tiedä, näkeekö kukaan muu tässä kuvassa mitään merkittävää, mutta minulle ryhti ja selkä kertovat hyvin paljon.

Taustapaperin väri ei minua häiritse yhtään, vaikka jälkikäteen Klubin puolelta tulikin hieman epäilyksiä sen suhteen. Jotenkin se on valeanpunaisuudessaan yhtä imelä kuin Zidane itse.

Vaikka minä sain näistä kuvauksista todella paljon iloa irti, näitä kuvia katsellessa tulee kuitenin sellainen olo, että mallina minulla on vielä paljon kehittymistä. Minulle on helpompi huitoa ja sätki kuin olla paikallaan. Siksi ehkä pidän tilannekuvista niin paljon. Pahana tapanani on myös ylinäytellä ilmeitä kuvissa. Toivon kuitenkin kehittyväni myös tällä saralla.

En tiedä, missä vaiheessa minun on mahdollista saada muiden kuvaajien ottamia kuvia. Heillä oli hienot omat visionsa siitä, mitä halusivat. Toivotaan, että kuvia tulee piakkoin.

Kiitos vielä suuresti Studio Kuutiolle ja Kuutioklubille!

Rakastamani apinapoika

Terve!

Eräs päivä muistin asian, jonka tyystin olin sysännyt sivuun. Nyt pienessä tylsyydessäni päätin kuitenkin korjata asian, josta niin monet muut blogimaailman pukuilijat onnistuivat minua muistuttamaan. Pukuraporttia pukkaa monelta suunnalta hyvin paljon ja minäkin aijon liittyä tähän paraatiin.

Zidane valmistui hyvissä ajoin Desuconia varten, mutta kaikki aikani jotenkin katosi Desun jälkeen. En saanut Zidanesta tehtyä raporttia ja lopulta totesin, että korjaillaan ja viimeistellään pukua ennen, kun raportoidaan. Kuitenkaan Animeseminaaria varten en jaksanut tehdä mitään korjailuja enkä muutakaan. Tällä hetkellä Zidane repsottaa enemmän kuin koskaan, mutta haluan silti tehdä siitä pukuraportin, koska tunnen, että huonosta kuosistaan huolimatta Zidane ansaitsee oman merkintänsä.

Sarjassa 'Ilmeeni' osa 254

Projektina Zidane oli hyvin pitkä, mutta sen selittää todella pitkät tauot puvun teossa. Sinisen housukankaan taisin ostaa syksyllä 2010, mutta muuten suurin osa puvusta tehtiin touko-kesäkuussa ennen Desua. Joitain osia vanhemmasta Zidane-puvustani sain uudeleen käytetyä tässä uudessa versiossa. Niitä ei kovin paljon ollut, mutta olipa kuitenkin. Valkoinen trikoopaita on uusiokäytössä, kaivelin vanhasta hännästä täytettä uuteen häntään ja vein pompulan edellisestä peruukin irvikuvasta. Suurin apu vanhasta puvusta oli kuitenkiin siinä, että  olin jo kerran pohtinut läpi monia asioita puvussa. Esimerkkinä liivin nahkakoristelut, jotka monet ovat tehneet täysin suorasta tekonahka/kangas/nahka kaitaleesta. Tein näin itsekkin ensimmäiseksi, mutta huomasin, että eihän se toimi oikein ja lopulta piirsinkin nahkaosille omat kaavat.

Ryttyyyyy...

Kaivelin vanhan liivin esiin kaapin pohjalta uuden tekemisen jälkeen (ainoa asia, mitä vanhasta on vielä jäljellä). Yllä uutta ja alla vanhaa. DISSIDIA-versio on paljon yksityiskohtaisempi kuin IX-versio, mutta eniten minua hämmästytti näiden kahden liivin laatuero. Uuden liivin tekemiseen hyödynsin vanhan kaavoja, mutta niitä piti aika lailla parannella. Liivikankaan etsiminen tuotti tuskaa. Löysin aivan täydellisen värisen veluurikankaan, mutta se jousti joka suuntaan enemmän kuin laki sallii. Lopulta se oli väriltään paras vaihtoehto, joten päätin kokeilla tukikankaan kanssa leikkimistä ja tuin lopulta kaikki liivin kappaleet ja lopputulos olikin ihan kelpuutettava. Liivinkaulukst tein vanhoista hukkapaloista, jotka satuin löytämään laatikosta.

Housut olivat äärettömän mukavat päällä, eikä niissä tullut kuuma, vaikka epäilin sitä aluksi. Haaveilin Zidanen uusista housuista todella paljon, koska huomasin ensimmäisessä versiossa rakastavani häntää todella paljon. Häntä on ommeltu housujen takasauman läpi kiinni housuihin. Sen sisällä on 2mm rautalankaa kaksinkerroin teipattuna yhteen. Häntä on siksi aika painava, mutta se pysyy pystyssä eikä vedä housuja alas päin, koska siinä on myös nauhat, joilla saan sen sidottua lanteilleni. Tällä systeemillä häntä on niin hyvin kiinni minussa, että tunnen lähestulkoon jokaisen pienen liikkeen, minkä häntä tekee.

Jotkut halusivat kuvata pelkkää häntää

Vyöt olivat jotain aivan ihmeellistä. Referenssikuvia katsellessa päässä pyöri, koska osa vyöstä näyttää mystisesti katoavan jossain tuolla oikean kyljen takana, eikä sitä enää näe takaa päin. Oma vyöni on kahdessa osassa, joista toiseen olen ommellut osan kiinni ja jotkut kohdat on kiinnitetty tarranauhan paloilla.

 Mistä ne tulee?!

Tarrakiinnitykset.

Olen saanut ystäväni äidiltä hirmuiset määrät vaahtomuovilevyjä, joita päätin käyttää kalvosien toteuttamisessa. Reffikuvissa kalvosit ovat myös aivan ihmeelliset. Ne ovat aika muodokkaat ja paksun näköiset, joten vaahtomuovi toimi ihan kohtuu hyvin.

Vasemmalla nappeja vaille valmis tuotos ja oikealla harjoituskappale.

Valmis tuotos.

Kenkiin minulla on suunnaton viha-rakkaussuhde. Niiden tekeminen oli hauskaa, mutta hyvin työlästä. Olen tainnut mainita siitä, että olen maailman huonoin kengänpäällisten tekijä, mikä ahdisti jo suunnittelu vaiheessa. Kengissä on alla mustasta hieman joustavasta kankaasta tehty päällinen, jonka päälle olen craftista tehnyt epämääräisen rakennelman. Pohkeen puolella on vetoketju kiinitys, jonka hylkäsin, mutta lopulta toteutinkin. En ole craftinkään käsittelyssä kovin kokenut, joten nämä tarjosivat ihan hyvin haastetta. Pidän lopputuloksesta, vaikka se ei ole paras mahdollinen. Kengät ovat se osa puvusta, jonka haluaisin tehdä lähestulkoon kokonaan uudestaan, mutta se käsinompelun määrä, minkä ne vaativat on vain plyäh... 

Ne ovat kärsineet.

DISSIDIA-versioissa on se kiva puoli, että ne ovat täynnä kaikkea pientä. Zidanen toisessa korvassa roikkuva korvakoru, jota kukaan tuskin huomasi, liivin kuvioinnit selässä ja hartijoiden yli, sekä tuo ihmeellinen silmikko, joka roikkuu kaulassa. En tosiaan keksinyt sille parempaa nimitystä kuin silmikko, ja sillä olenkin tuota hökötystä kutsunut. Kaikki helmet tässä puvussa on maalattu itse, koska ihmeelliset metallinhohtoiset pastellinsävyt ja oikean kokoiset kultahelmet.

Minulla on varmaan epäinhimillinen suhde pukuihini, koska pidän niiden joistain osista niin paljon. Zidanen peruukkikin on peräisin jo lähes vuoden takaa, mutta sen leikkaaminen tapahtui suuressa kiireessä, enkä ehtinyt edes ajatella sitä, että olen tuhoamassa niinkin kauniin peruukin. Lopulta ihastuinkin samaan peruukkiin uudestaan. Kävin sitä tosiaan vielä hieman korjailemassa Desun peruukkipajassa. Kaikista ihanin asia tuossa peruukissa on kuitenkin se liehuva poninhäntä, joka oikealla ihmisellä näyttäisi vain älyttömän hassulta.

Se on pitkä <3

Kovin en voi enää Zidanesta kertoa ja sovittakoon, että lopput pikkujutut jääköön salaisuuksiksi (jotka paljastan kuitenkin kysyttäessä). Näin loppukevennyksenä saatte kuvan, jonka kanssa minulla ei ole oikeasti mitään tekemistä. Kaikki on vain Kiden syytä.

Voittaja fiilis.

Fuu kiittää.

PS: Anteeksi pyynnöt vielä Miwolle törkeyksistäni. Taas tuli huomattua, että välillä pitäisi antaa asian suodattua kunnolla.

Pakoretki todellisuudesta: Desucon!

Moi!

Jos sanon, että viimeiset kolme viikkoa ovat olleet elämäni kiireisimpää aikaa, en paljon puhu ohi suuni. Puvun väsääminen, Teatteriteltta-härdelli ja työt ovat täydellisesti imeneet minusta kaikki mehut. Kesken leirin kuitenkin pakenin Lahteen tuon sisareni mun kanssa. Koko reissu tuntuu edelleen aivan toiselta ajalta tai elämältä. Leirin tomut pölisivät pois sillä sekunnilla, kun hyppäsin autoon taidekoulun pihasta. Ja olihan se Desucon ihana. En edes ollut tajunnut kuinka paljon olin kaivannut puku päällä hillumista ja kaikkea sitä, mitä vain conit voivat tarjota.

Yövyimme aseman viereisessä Scandic-hotellissa, mikä osoittautui osittain hyväksi ja osottain huonoksi. Se oli lähellä juna-asemaa, mutta hirmu kaukana Sibelius-talosta. Saimme kuitenkin molempina aamuina syödä hyvän aamupalan eikä käveleminen meitä kovin haitannut. Huone oli sievä ja viihtyisä. Minä rakastan sitä hetkeä, kun saavutaan majapaikalle ja tyhjennetään laukku coniaamua varten. Kaikki asiat levällään <3 Ja vähän mietittävää hotellin siivoajille sekä viime hetken säätöä.

Meillä näyttää tältä. Miltä teillä?

Jälleen Kide ja minä olimme onnistuneet valitsemaan kaksi hahmoa, jotka ovat lähes samasta lähteestä. Kiden hahmo oli Beatrix Final Fantasy IX:stä ja omani oli tietenkin Zidane, joka esiintyy samaisessa pelissä, mutta tämän kertainen versioni onkin DISSIDIA:sta. Osaamme hämmentää.

Tämä oli minulle ensimmäinen Desuconini ja oli mukava huomata, että jo avajaisista lähtien tunnelma oli aivan toinen kuin muissa coneissa, joissa olen vieraillut. Asianmukaisenrento tunnelma, joka on välittynyt aikaisempien vuosien ohjelmavideoiltakin, oli läsnä. Valitettavasti hyvin paljon ohjelmasta meni ohi lauantaipäivänä, koska odottelimme ihmisiä tapaamiseen. Suurin osa kiinnostavista luennoista olikin lauantaina, mikä hieman harmittaa näin jälkikäteen. Cosplay-näytöksen ja -karsinnat kävimme tietenkin katsomassa ja sen lisäksi eksyimme peruukkipajaan.

Rimppu oli säihkyvä kuten yleensä, mutta tällä kertaa hieman häiritsi huono artikulaatio ja sanojen nieleskely, kun osanottajia kutsuttiin lavalle. Esiintyjät sen sijaan olivat uskomattomia. Huomasi kyllä, että suomenmestaruudesta oli kyse. Hienoja esityksiä oli paljon, enkä rupea niitä sen enempää vatvomaan kuin, että voitto meni aivan oikeaan osoitteeseen. Muutkin sijoittuneet olivat täysin ansainneet pystinsä. Näytöksen puolella taas koin pientä kipua satunnaisina hetkinä.

Peruukkipaja oli niin kovin mukava. Oli hauskaa hetkeksi keskittyä johonkin ja sai jopa pyydellä apua, kun ei osannut. Kide-raukka joutuikin sitten toimimaan minun peruukkipäänäni, koska oli jättänyt oman muokattavan peruukkinsa kotiin. Pajassa korjailin Zidanen peruukkia parhaani mukaan, koska en missään muotoa ole hyvä peruukkien muokkauksessa. Mukaan tarttui pari hyvää uutta käytännön vinkkiä, joilla päästään vielä pitkälle.

Lauantain loppu ja sunnuntai menivätkin sitten enemmän vain pyöriessä ihmisten kanssa. Sunnuntaina kävimme kuvauspisteellä ja minä pääsin osallistumaan Välähdys-kilpailuun. Oli jännää jälleen kerran huomata, että olen näyttelijä, enkä osaa poseerata. Jokusen kuvan otimme myös omista puvuistamme itse.

Parempia kuvia odotellessa.

Zidane on pieni naistenmies, joka ei meinaa koskaan saada ketään. 

Leikimme hieman hahmoilla. 

Crossovers...

Tämän kertainen conimerkintä olikin sitten tässä. En jaksa enempää jaaritella. Vietin aivan upean viikonlopun, joka oli täynnä omia kommelluksiaan. Paluu töihin tuntui oikeasti aivan tuskalta pienen fantasiaseikkailun jälkeen. Enkä malta odottaa, että pääsemme Nekoconiin.

Fuu kiittää ja onnittelee vielä kerran voittajia!

Pieni tyhjänpäiväinen oksennus tähän väliin

Heiiiiiiiiiii!

Tämän hetken tunnelmat ovat hyvin hämmentävät ja epämääräiset. Elämä on yhtä super-duper-härdelliä cosplay, töiden ja teatterin osalta. Jee! Eli stressiä joka suunnalta. Vähän asiaa siis siitä ja myöskin sysään tähän samaan The Haasteen, jonka Vorona <3 minulle nakkasi.

Zidane on lähestulkoon esiintymiskelpoisessa tilassa. Vain hanskat täytyy vielä saada aikaan. Olen aivan tarkoituksella näin etuajassa, koska Desuconia edeltävä viikko tulee olemaan yhtä Taidekoulua minulle. Olen jälleen töissä venäläis-suomalaisella taideleirillä, joka pyörähtää käyntiin tulevana tiistaina. Illat menevätkin sitten Teatteriteltan parissa (kynnelle kykenevät tulkaa katsomaan! Se on ihan ilimasta ja joka ilta pyörii jotain). Joudun tietenkin olemaan poissa perjantai-sunnuntain esityksistä, koska olen Desussa! Ahahahahahahahahhahahahahaa! Joka tapauksessa olen ollut aivan kaamea hirviö viimeisimmän viikon aikan, koska olen steressannut niin paljon kaikkea. Toivotaan, että se nyt hellittäisi, kun kaikki on suhtkoht hallussa.

Nyt siihen haasteeseen.

You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteeenpäin kolmelle (3) muulle!


Joudun hieman dissaamaan tuota "oman kameran kätköistä" -kohtaa, koska minusta otetaan kohtuu harvoin kuvia minun kamerallani. Aloittakaamme vanhimmasta ja jatkukoon linja kronologisena.

Animecon 09, Cloud'n ensiesiintyminen. Tapahtumapaikalle saavuttuamme tietenkin tuli huomattua, että kaikki osat eivät kunnolla pysykkään päällä, joten säätöä oli luvassa. Kide, sisareni mun, tässä kiinnittelee tuota pientä vyötä housuihini hakaneulalla ja varasisareni, Tiistai, päätti sen ikuistaa typerästi hihitellen. "Tifa pistelee Cloud'n housuja."

Tsukicon 09 (kai?), Apteekkarin ensiesiintyminen ja ehkä huonoin tapahtuma, missä olen ikinä vieraillut. Juurikin edellä mainituista syystä päätimme pienen poppoomme voimin paeta paikalta Helsingin keskustaan. Kuva lienee sunnuntailta, koska lauantaina en juuri geta-sandaalejani käyttänyt... Joka tapuksessa  olen tässä vaihtamassa kenkiä ja Mimeko tähtäsi minua jostain syystä kameralla. Uskomatonta, miten olen pystynyt taipumaan Apteekkarin puvussa tuohon asentoon. Huomatkaa myös verenhimoinen ilme.

Ja sarjassamme "Olipa kerran hyvät ajatukset". Pidimme Kiden kanssa pienen kuvaussession pääsiäisenä 2010. Mummumme pääsiäispöydästä syöksyimme hankeen pelleilemään vuoron perään. Minä tietenkin sain tilanteesta aivan liikaa iloa irti ja päädyin vyötäisiäni myöten hankeen enkä ollut päästä pois. Tästä on olemassa kunnon kuva sarja, jossa yritän rämpiä ylös tuolta hangesta. Cloud otti hieman damagea tuona päivänä.

Ei ihan cosplay-materiaalia, mutta mitä väliä. Joskus joulun jälkeen koulussa oli jännää, kun pääsimme leikkaamaan suuria määriä kankaita sähköleikkureilla. Ihastuin noihin suojakäsineisiin hurjasti ja jostain syystä tunsin itseni Michael Jackson'ksi ne kädessä. Käsineet ovat tehty pienistä metallirenkaista ja tuntuvat hassuilta käsissä, eikä niitä ole tarkoitus käyttää kuin vain toisessa kädessä (koska toinen pitelee leikkuria). Hyviä kysymyksiä taululla takanani... Satyruskoi-pinssihän se siellä.

Tässä sitten pientä WIP-kuvaa Zidanesta. En osaa leikkiä peruukkien kanssa, mutta olen rakstunut tuohon kaulakoru-silmikko-hommeliin.


En uskalla nakata tätä haastetta kellekkään, koska en muista ketkä kaikki sen ovat tehneet ja luulen, että kaikki, joille viitsisin sen nakata ovat jo tehneet sen.


Fukka kiittää!


PS: En ole vielä saanut tätä hehkuttaa tarpeeksi; meidät valittiin Seinäjoen harrastajateatterikesään Satyruskoilla! Jee! Ollaan keski-iältämme nuorin ryhmä ja ensimmäinen Oulun Taidekoulun ryhmä, joka on tuonne päässyt! Niin täpinöissäni olen! Tuo on Suomen suurn alan tapahtuma ja me päästiin sinne! Juhuu! Jee!