Hentoa hämmennystä - Matsucon 2024

Moi moi!

No niin! On hyvä lähteä kirjoittelemaan Matsuconista, kun olen hetki sitten palannut Traconista, ja myös kirjoitellut sen menoista. Saa nähdä, mitä muistan Matsusta. Matsucon 2024 järjestettiin jälleen kerran Oulun Pohjankartanon koululla 10.-11.8. Tällä kertaa coniin saapuminen meni mutkitta, kun sisään pääsi livahtamaan työvoiman ovesta.

Tähän coniin lähdettiin mukavuus ja sääennuste edellä, joten lauantain puvuksi valikoitui Reki. Poika on hyvin mukava päällä, ja Rekin peruukin ulkoilutus kotipaikkakunnan tapahtumassa on aina plussaa, koska peruukkia ei tarvitse kuljettaa sen kummemmin mihinkään. Sää oli kuitenkin sen verran lämmin, että en taaskaan pitänyt gakuranin takkia päällä ollenkaan. Reki kuitenkin muistutti minua sellaisesta asiasta, jonka olin jotenkin unohtanut lähes kokonaan; ihmiset saattavat joskus pyytää puvusta kuvia. Reki on sen verran tuore hahmo, että nuorempikin conikansa tunnistaa sen, minkä oli lipsahtanut mielestäni kokonaan. Hämmennyin.

Ja naamakin onnistui tällä kertaa ihan mukiin menevästi.

Lauantai alkoi päivän parhaalla ohjelmalla eli Puujalka-animet-visalla! Tänä vuonna en pystynyt puolustamaan viimevuotista mestarin titteliäni, koska jouduin harmikseni hipsimään ohjelmasta pois sen puolessa välissä. Velvollisuudet kutsuivat, mutta siitä huolimatta oli hauskaa taas arvailla höpöjä anime-nimiä! Samaan aikaan pyöri myös anime-musavisa, joka hieman kiinnosteli, mutta jäi sattuneista syistä välistä.

Kun muistat coniaamuna, että hahmolla on mm. kengät, joita ehkä pitäisi paikkailla :D

Olin tosiaan saanut kokea sen kunnian, että minut oli pyydetty tuomariksi Matsuconin cosplay-kilpailuihin. Tästä syystä lauantaipäivä kului pääasiassa takahuoneen puolella. Sain mahtaviksi tuomarikollegoikseni Pirren ja Saarazin. Tiimimme, Herne-maissi-paprika, sai tehtäväkseen tuomaroida sekä aloittelijat että kokeneet-kategorian. Tämä taisi olla minulle ensimmäinen kerta, kun tuomaroin kahta eri kategoriaa yhtä aikaa. (Saatan muistaa myös väärin :D) Molemmissa kategorioissa oli sopivasti kisaajia, vaikka aluksi hieman kuumottelinkin sitä, kuinka pitkä rupeama tästä tuomaroinnista tuleekaan.

Team Herne-maissi-paprika
Vas. Pirre, Saaraz ja miä

Tuomarointi sujui oikein loistavasti. Aikataulussa pysyttiin eikä tarvinnut ihan hillittömällä kiireellä edes paahtaa. Lopulta oli tosi ihana nähdä molempien sarjojen kisaajat, koska ihan selkeästi cosplayn tyylissä alkaa olla eroja vanhempien ja uudempien harrastajien välillä. Minä tietenkin itse kallistun vahvasti tähän ”perinteiseen” tyyliin, mutta tietyllä tavalla myös inspiroidun nuoremman sukupolven vapaammasta tavasta toteuttaa cosplayta. (Terveisin Cossiili)

Eläimet saivat uuden ystävän,
Pirren höpön Cheese-kunin!

Tuomaroinnista vapautumisen jälkeen oli jo kohtalainen nälkä. Ainoa harmitukseni Pohjiksesta conipaikkana on se, että aivan sen tuntumassa ei enää ole juurikaan kauppoja tai ruokapaikkoja. Pohjankartanon oma kahvila on aikaisempien Matsujen aikaan ollut auki, joten siitä on saanut vähän jotain evästä, mutta tällä kertaa sekin oli kiinni. Saimme tuomarijengin kesken kuitenkin idean tilata ruokaa kuljetuksella, mikä osoittautui oikein oivaksi vaihtoehdoksi.

Paras conilounas

Ennen cosplay-kilpailujen alkamista ehdin pyörähtää taidekujalla. Jo useamman vuoden ajan olen ollut tosi vaikuttunut Matsuconin taidekujasta. Vaikka taidekuja ei mittakaavaltaan ole ehkä samaa tasoa isompien tapahtumien kanssa, erilaisten tuotteiden ja myyjien osalta valikoima on kattava. Tällä kertaa lähti homma ihan lapasesta eikä pelkästään korvakorujen osalta.

Paljon asioita.

Vihdoin koitti päivän toinen kohokohta eli cosplay-kilpailut. Oli ihana nähdä kaikki kisaajat vielä kertaalleen lavalla, photoshoot-kisa isolta kankaalta ja väliaikaohjelma! Siis voi apua! Tämä väliaikaohjelma oli niin sievä! Mononoke Hime on tiedetysti minulle merkityksellinen teos, mutta kodamat ;___; Myös kappalevalinta oli minulle isku syrämmeen. Ainoat harmitukset väliaikaohjelman osalta olivat se, että me tuomarit istuimme niin reunassa, ja että mikin ääni ei aina toiminut kunnolla.

Ufopor
Kodamat siellä!

Kilpailujen päätteeksi jäimme vielä hetkeksi takahuoneeseen antamaan palautetta kisaajille. Harmillisesti meille tuli kiire poistua tiloista, joten jouduimme kiiruhtamaan osan kisaajien kanssa. Tämä harmittaa minua suuresti, koska palaute on mielestäni parasta antaa saman tien ja kasvotusten kisan jälkeen. Myöskin palautteessa sekä kisaaja että me tuomarit pääsemme vielä hetkeksi intopiukeilemaan tästä ihanasta harrastuksesta ja kisaajien puvuista. Kiitos kuitenkin kaikille suuresti kisaan osallistumisesta! Ja kiitos Matsuconin cosplay-vastaaville, että pääsin tuomaroimaan! Se on aina kunnia!

Pitkän päivän päätteeksi päätimme vielä lähteä pienellä poppoolla käymään ulkona syömässä. Väsy oli todellinen, mutta ruoka ja seura oli poikaa. 

Lisää uusia ystäviä.

Golden Flower paras!

Sunnuntaiksi olin valinnut vetää päälleni Todorokin. Ajattelin, että jäbä on kelien puolesta oikein sopiva puku Matsuconiin, mikä lopulta piti ihan paikkaansa. Jännitin kuitenkin jonkin verran Todorokin käyttämistä, koska edellisestä kerrasta oli jäänyt hieman paha maku suuhun. Käytin Todorokia viimeksi Frostissa 2023, jolloin se ei pukuna tuntunut juurikaan omalta eikä meikkikään onnistunut, ja myöhemmin Frostissa otettuja kuvia katsellessa puku ahdisti vielä enemmän. Tällä kertaa tunne oli onneksi täysin päinvastainen, ja nyt olin jotenkin aivan hämmentynyt siitä, miltä itse näytin.

Ihan jees Todoroki-naama

Olin kuitenkin täysin unohtanut sen, että Boku no Hero Academia on ihan tunnettu ja suosittu sarja edelleen (itsehän en ole katsonut sitä sitten vuoden 2022) ja että Matsuconin kävijöissä voisi olla niitä, joita puku kiinnostaa. Olin sunnuntaina siis vielä enemmän hämmentynyt kuin lauantaina, kun niin moni tuli pyytämään yhteiskuvaa Todorokin kanssa. Silti suurimmaksi yllätyksekseni sain täysin uskomattoman ja odottamattoman lahjan: Todoroki-luonnoksen. Olin asiasta aivan häkeltynyt. Kuitenkin suuri kiitos siitä! Olen jälleen hyvin otettu ja hämmentynyt ;____;

Luonnos: Bakudoodle420
;______;

Sunnuntai meni enimmäkseen palloillessa, mutta löysin tieni kuitenkin KOHEIN konserttiin. Nämä konsertit Matsuconin ohjelmistossa miellyttävät minua suuresti. KOHEI piti mukavan konsertin, jossa japanilaiseen tapaan yleisön aktiiviseen osallistumiseen oli kannustusta. Settilistassa oli jokunen mukava tuttu yllätys kuten Wada Kojin Butter-Fly. Kokonaisuudessaan tykkäsin kovin, mutta jotenkin yleisön vähyys katsomossa ja laiska osallistuminen laski vähän tunnelmaa. (Olen kokenut suomalaisyleisön apaattisuuden useamman kerran muunlaisissakin konserteissa, joten en toisaalta ole yllättynyt.) Minulla oli kivaa silti!

Mies ja kitara.

Sellainen oli minun osaltani Matsucon tänä vuonna. Oli todella mukava ja rento tapahtuma. Vaikka usein harmittelenkin sitä, miten Matsucon ei aina yllä potentiaaliinsa, on se silti parhain Oulussa järjestettävä tapahtuma. Olen hyvin iloinen myös siitä, että Matsuconin cosplay-kilpailuissa on tarjontaa aloittelijoille ja kokeneille. Matsuconin kävijöissä on varmasti paljon sitä nuorempaa sukupolvea, mutta kisaaminen voi toimia houkutteena myös kokeneemmille matkustaa Matsuconiin myös vähän kauempaa. Ainakin haluan uskoa näin.

Fukka kiittää!

PS: Tracon merkintää tulossa aivan tuota pikaa!

Takahuonehulinat - Nekocon 2022

Momoi!

Nekocon oli ja meni, joten nyt hieman kertomuksia tapahtumasta omalta osaltani. Tämän merkinnän julkaisemiseen ei ollut tarkoitus mennä näin pitkään, mutta nappasin Nekosta mukaani flunssan (ei korona), joka on hidastanut tahtia. Mutta, asiaan.

Eläimet junailemassa.

Tammikuussa sain Teklalta  viestiä siitä, että olisinko kiinnostunut tuomaroimaan cosplay-kisan kokeneiden kategoriaa. Tuossa hetkessä tuntui jotenkin oudolta ajatella jo kesän tapahtumia, kun kaikki oli ollut pannassa noin kahden vuoden ajan. Nöyränä otin paikan vastaan ja jäimme jännittämään, miten Nekoconin käy. Kuinka ollakaan tapahtuma saatiin pidettyä ja Nekocon järjestettiin pitkän tauon jälkeen 9.–10.7.2022 Kuopion musiikkikeskuksella.

"... this is givine me Legoland vibes. Dulock kans vai miten se kirjoitettiinkaan :D"
- Nimeltämainitsematon  

Perjantaina junailin itseni Kuopioon hyvissä ajoin, jotta ehtisin käymään Askartelukulmassa, koska täällä kotikulmillahan ei ole enää vuosikausiin ollut kunnollista askartelukauppaa. Nähtyäni Nekoconin mainoksen Askartelukulmasta halusin päästä sinne visiitille. Koko viikonloppu tulisi vierähtämään kiireessä ja cosplay-kisan kulisseissa, joten suunnittelin piipahdukseni Askartelukulmaan perjantaille. Tämä kannatti, koska sain ostettua juttuja, mitä olen muutenkin etsinyt tulevia cosplay-projekteja varten.

Tällä kertaa tein matkaa ihan omine nokkineni, mikä osoittautui todelliseksi nautinnoksi. Ei säätöä aikatauluista, ei odottelua, ei setvimistä liikkumisista. Sain mennä ja tulla omaan tahtiini, mikä ei porukassa oikein onnistu. Lisäksi majoitukseni sijaitsi kivenheiton päässä musiikkikeskuksesta. Pääsin paikasta toiseen näppärästi kävellen tai sähköpotkulaudalla.

Meillä oli elikoiden kanssa mukava pikkusoppi yöpaikkana.

Lauantain puvuksi mukaan lähti upouusi puku: Todoroki Shouto Boku no Hero Academiasta. Puvun tekemiseen meni suunnilleen vuosi, mutta välissä oli pitkiä taukoja. Varmaan minkään puvun kanssa ei ole ollut samanlaista hörölööaikataulua kuin Todorokin. Viimeisten viikkojen aikana sain kokea jopa jonkin asteista kiirettä puvunteon kanssa (en oikeasti, koska viimeiset päivät ennen conia hengasin myös kavereiden kanssa). Olin vain hyvin innoissani, koska cosplay-tiimillä oli yhden sorttinen BNHA-teema. Viimeiset työvaiheet puvusta tulevat johonkin merkintään lähiaikoina.

Lauantaiaamuna meinasi tulla kiire, joten selvittyäni musiikkikeskukselle puvusta oli minulla päällä vasta naama ja peruukki. Todoroki jäi vielä hetkeksi odottelemaan debyyttiään, kun kurvasin potkulaudalla musiikkikeskuksen pihaan Icy Thot -vetimissä. (Parasta oli tietenkin se, että Tekla osasi heittää juuri tämän vitsin, kun kompuroin takahuoneeseen :P)

"It's Icy Thot on Thursdays."

Lauantaina olin siis tuomaroimassa cosplay-kisan kokeneiden kategoriaa. Tuomaroiminen ei sinänsä jännittänyt, mutta jotenkin jännitti hirveästi olla KOKENEIDEN tuomarina. En pidä pukujen tekemistä varsinaisena vahvuutenani. Samalla kuitenkin sain muistutuksen siitä, että olen harrastanut cosplayta yli 15 vuotta, joten kai minä olen jotain kokenut. Innostus tuomarointiin ja luotto tuomaritovereihin, Iinan ja Saaraziin oli kuitenkin läsnä vahvasti.

Vähän olen pöllämystynyt tästä, että oma naama on ohjelmalehtisessä...

Ennen tuomaroinnin alkamista tutusteltiin porukkaan ja vaihdettiin muutama sananen päivän kulusta. Sen jälkeen ehdin vetää Todorokin kamppeet niskaan juuri sopivasti ennen hommien alkamista. Suurin osa lauantaipäivästä meni tuomaroinneissa, mutta kerkesimme pikaisesti pyörähtää taidekujalla sekä myyntipöydillä. Mukaan tarttui jokunen aarre kujalta ja myyntipöydiltä hikipäivän eliksiiriä, joka hieman aiheuttaa sotatakaumia Japanista.

Selviytymisjuomaa

Oli älyttömän mukava päästä tuomaroimaan pitkän tauon jälkeen. Oli myös mahtavaa, että meillä oli paljon kisaajia molemmissa kategorioissa. Tuomaroinnissa pääsee aina keskustelemaan toisten puvuista paljon intensiivisemmin kuin muissa tilanteissa. Itse nautin tästä kovasti, koska on ihanaa nähdä, miten kukanenkin on pukunsa toteuttanut ja millaisia valintoja mahdollisesti puvun tekemiseen on liittynyt. Esimerkiksi erilaiset valinnat ja kompromissit ovat sellaisia juttuja, joita ei voi mitenkään selvittää yleisöstä käsin. Siksi tuomareina olemme aina hieman etuoikeutettuja. Näillä tiedoilla ja näkemämme perusteella tuomaristona teimme myös hyvin yksimielisen päätöksen kisan sijoittuneista tuomaritovereideni Iinan ja Saarazin kanssa. Kokeneiden kategoriassa oli mukana paljon huikeita ja intohimoisia pukuja, joten aluksi pohdimme, tuleeko päätöksen teosta vaikeaa. Tällä kertaa olimme hyvin samoilla linjoilla, mutta aina ei sekään mene niin.

Pikapika yhteiskuva luokkakavereiden kanssa
Bakugo Katsuki: Em
Asui Tsuyu: Rin

Itse kisat tuli seurattua takahuoneen suttuiselta näytöltä. Koska olimme nököttäneet lähes koko päivän omassa tuomarointihuoneessamme, en ollut nähnyt aloittelijoiden kategorian kisaajia kuin vilaukselta. Näytöltä ei nähnyt juuri sen kummemmin. Onneksi kaikista kisaajista on otettu huikeat kisaajakuvat, joista pääsin myöhemmin näkemään kisan pukuja. Palkintojenjaon tunteet kuitenkin välittyivät myös takahuoneen puolelle vahvasti. Hurjasti onnea vielä kaikille sijoittuneille sekä kokeneiden, aloittelijoiden että photoshoot-kategorioissa!

Kisojen jälkeen oli vielä palautteen vuoro, jota jokunen kisaaja tuli kysymään. Itse tykkään antaa palautetta enemmän kasvotusten kuin kirjallisena, koska silloin voi käydä oikeasti keskustelua kisaajan kanssa. Tämän lisäksi ei tarvitse niin kovasti muistellen tulkita omia muistiinpanoja tuomarointitilanteesta (välillä niistä ei siis ota kukaan mitään selvää). Olemme tehneet myös yhteisen koonnin palautteista niiden kisaajien kohdalla, jotka ovat pyytäneet sitä jälkikäteen, eli palautteet ovat tulossa!

Kuva: Karo
Valot: Tekla
Naama: Ruvella

Kuva: Karo
Valot: Tekla
Koko hässäkkä hikisen päivän jälkeen.

Palautteiden jälkeen päivä alkoikin olla aika lailla purkissa. Pientä seremoniaa ja kuvaperseilyä cosplay-tiimin osalta saatiin vielä aikaiseksi. Pääjärjestäjä, Karo, toimi cosplay-kisojen kuvaajana ja räpsi meistäkin jonkun kuvan. Tämän jälkeen poistuimme musiikkikeskukselta. En siis nähnyt itse tapahtumasta juurikaan mitään, ohjelmasta puhumattakaan. Illalla maistui ruoka ja uni.

Teppo löysi ravintelista oman värimaailmansa.

Sunnuntaiaamuna yritin välttää edellisen aamun kiireet kasatessa itseäni ja tavaroitani. En tiedä, mikä Todorokin naamassa oli sellaista, että meikkaamisessa kesti niin kauan, koska sunnuntaina löysin itseni kaikkine romppeineni musiikkikeskuksen pihalta, kun ovet olivat vielä lukossa. Onneksi Tekla oli paikalla myös aamutuimaan, ja hänen valtuuksillaan onnistuimme pääsemään sisälle.

Rentoa ja helppoa olemista näissä kamppeissa.
Kengät vielä vaihtamatta tässä kuvassa.

Sunnuntain puvuksi olin ottanut mukaan Hori-sanin. Hori-san on kaappipuku, johon ostin vain peruukin. Horimiya oli sarjana jotenkin niin kiva, että halusin tehdä siitä jonkun puvun. Pääkaksikosta Miyamura houkutteli enemmän, mutta en koe sopivani hahmoksi. Hori-sanilla kuitenkin sattui olemaan myös rento kesäuniformu, johon tarpeet löytyivät peruukkia vaille kaapista, joten kasasin Hori-sanin. Asukokonaisuushan Hori-sanilla on täysin sama kuin Mitsuhalla.

Piilolinssi kiukutteli, joten jouduin jättämään ruskeat silmät pois heti aamusta.

Sunnuntaina olin ihan uudenlaisissa hommissa, kun pääsin hyppäämään cosplay-agentin kenkiin. Olin siis yhtenä cosplay-agenttina metsästämässä kisaajia hall cosplay -kisaan. Päivä alkoi jälleen yhteisellä palaverilla aikatauluista ynnä muista, minkä jälkeen lähdimme agenttitovereideni kanssa etsimään kisaajia. Etsintöjen aikana kerkesin ihan ministi vilkaista myös tapahtumapaikkaa muuten, ja huomasin muutaman myyntipöydän, jotka oli lauantaina täysin sivuuttanut (nämä olivat toisessa kerroksessa, jossa en visiteerannut lauantaina ollenkaan). Aamupäivä oli hulinaa, vaikka yritimme porrastaa etsintöjä sekä kisaajien että kisajärjestelyjen takia. Onnistuneesti saimme kisan täyteen mahtavia pukuja. Sunnuntaina paikalla oli todella paljon potentiaalisia pukuja hall-kisaa varten, joten siinä mielessä tehtävä oli helppo.

Elikot vahdissa bäkkärillä.

Kun kisaajat oli saatu kasaan ja itse kisa alkoi lähestyä, jäin takahuoneen puolelle pyörimään muihin hommiin. Sen verran pistin nenääni takahuoneen ulkopuolelle, että kävin pikapikaa tekemässä ostoksia, mutta muuten aika kului kulisseissa.

Kaikki viikonlopun ostokset

Kun sunnuntain kisat oli saatu purkkiin, jäljellä oli enää päättäjäiset. Hipsimme katsomaan ne cosplay-tiimin voimin. Tämän jälkeen alkoikin purku, minkä aikana ja jälkeen tuli aika sanoa heipat ja lopulta hetki suunnata kohti Kuopion juna-asemaa. Tältä osin Nekocon oli ohi.

Tulipas jännä pikkukylän-koulutyttö-fiilis, kun yksinäni seisoin tyhjällä laiturilla Hori-sanin kamppeissa odottamassa junaa. 

Loppuun pitää vielä kehua ja hehkuttaa sitä, miten pätevästi kisan järjestelyt sujuivat ja miten hyvin hommat viikonlopun aikana menivät. Suuri kiitos tästä kuuluu cosplay-vastaavana toimineelle Teklalle. Tekla oli laatinut meille aivan äärettömän pätevän aikataulun koko viikonlopuksi, ja se alkoi koko cosplay-tiimin aamupalaverilla ja tutustumisella. Tämä jo itsessään oli positiivinen uusi asia, mutta koko tuomarointipäivän suunnitelma oli jotain, mitä minä en ole tuomarina nähnyt koskaan (meidän aikatauluissa oli huomioitu tauko ja ruokailu!). Kaikin puolin Tekla on tehnyt aivan äärettömän hienoa työtä cosplay-kisojen suunnittelussa ja organisoinnissa. Se näkyi etenkin tuomarin tehtävien hoitamisen sujuvuudessa, mutta myös siinä ryhmä- ja yhdessä-tekemisen-hengessä, joka tämän tiimin kesken vallitsi. Lähes kaikki tiimin jäsenet olivat minulle jollain tavalla tuttuja somen puolelta, mutta se, miten kaikki lopulta pelasivat yhteen ja ottivat toisensa vastaan, oli ihan uskomatonta. Siksi pitää myös kiittää kaikkia muitakin cosplay-tiimin jäseniä. Olette mahtavia.

Kuva: Karo
Valot: Tekla
Paljon naamoja:
Vilma, Ilona, Iitu, Rin,
Wilma, Rosy, Tytti, Em,
Iina, Saaraz, Tuhmamyy, miä
ja Tekla

Nekocon olisi nyt aikalailla minun osaltani taputeltu. Minulla oli hurjan kiva viikonloppu kiireestä huolimatta. Toivon kovasti, että Tekla jatkaa Nekoconin cosplay-vastaavana ja vie kisoja vielä hulppeampiin sfääreihin. Vaikka koen, että en enää ehkä ole Nekoconin kohdeyleisöä, haluaisin silti nähdä tapahtuman kasvavan ja kehittyvän eteenpäin. Varsinkin cosplayn osalta. Innolla jään odottamaan ensivuotta.

Fukka kiittää!

PS: Tracon olisi seuraava etappi, ja kappas siellä olen tuomarihommissa myös :P Tällä kertaa enemmän mukavuusalueella. Pukuja pitäisi myös päättää…

Me molemmat tarvitaan terapiaa

Heip! Hyvää vuotta 2022!

En aivan ehtinyt kirjoittelemaan tammikuussa, mutta mitäpä siitä. Pohdin myös perinteistä koontimerkintää vuoden loppuun, mutta ehkä se ei ole tällä kertaa mitenkään aiheellinen. Alan kuitenkin muistuttaa jälleen ihmistä, mikä tarkoittaa sitä, että puvutkin edistyvät. Todoroki edistyi yhtäkkiä roimasti, kun hieman innostuin (heh onpas jännää se semmoinen). Tauot puvun tekemisen aikana ovat tuoneet omat jännittävät piirteensä puvun tekemiseen, mutta niistä enemmän tässä kirjoitelmassa myöhemmin. Nyt siis olkaa hyvä: työstömerkintä Todorokista.

Tätä sankaripukua siis työstän.

Kuten olen tainnut jo mainita, Todoroki on kutkutellut minua heti Boku no Hero Academian alkupuoliskolta. Poika on aina jotenkin lipsahtanut mielestä ja jäänyt tekemättä. Viime kevään-kesän puolella Coscraft kuitenkin piti hillittömät alennusmyynnit, joista tilasin peruukkeja sun muuta vähän vaikka ja mille hahmoille. Tiesin heti alusta asti, että haluan tehdä Todorokin peruukin itse yhdistämällä kaksi peruukkia. Valmiit Todoroki-peruukit eivät ole värisävyiltään puhutelleet minua yhtään (vitivalkoinen ja räikeä punainen, ei kiitos). Alennusmyynneistä sain kaksi peruukkia yhden hinnalla, joten tilasin Todorokille kaksi Ash-peruukkia väreissä Titanium Blonde ja Cherry. Leikkasin peruukit kahtia keskeltä ja ompelin ne käsin yhteen. Ei sen kummempaan.

Yhteiskunnan viholliset 1 ja 2.

Vessan valo näköjään muuuntaa punaisen todella oranssiksi.

Tuskailen edelleen lyhyiden peruukkien leikkaamista, vaikka sitä on viime aikoina tullutkin tehtyä. Pelkään sitä, että leikkaan peruukin niskan liian lyhyeksi tai epätasaiseksi. Peruukki on kuitenkin aina peruukki, joten mitä lyhyemmäksi sen leikkaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kuiturivit tulevat näkyviin. Niin kävi myös tämän peruukin kohdalla. Punainen puoli kätki kuiturivit hyvin alleen, mutta vaaleasta ne kuulsivat läpi, kun pituus jäi niin lyhyeksi. Onneksi minulla oli puolikas samaa peruukkia jäljellä, josta sain lisäkuitua lisättyä.

Jotenkin kuitenkin tykkään tästä mallista.

Tietenkin heti peruukin valmistuttua piti testata Todorokin meikkiä ja maskeerausta. Meikissä itsessään ei ole mitään kovin erikoista, mutta palovamma-arpi hakee hieman vielä oikeaa väriä. Käytin arven värittämiseen eri sävyisiä huulipunia, jotka häivytin luomivärisiveltimellä. Arven tekstuuri syntyy arpilakalla, mikä jäljittelee mielestäni parhaiten oikean palovamman arpitekstuuria (palovammat eivät ole mitään kauneinta katseltavaa todellisuudessa, joten googletelkaa varovaisesti). Haluaisin maskeerauksen olevan jokseenkin realistinen, mutta silti tarpeeksi tumma, että se erottuu kunnolla kasvoista ja peruukin alta. Tätä pitää vielä harjoitella.

1. testimeikki (tähän mennessä se realistisin)

Piilolinssien kanssa on myös vielä arpominen. Piti tilata mustat piilolinssit, koska sellaisia ei ole. Kaikki mustat tuntuvat kuitenkin olevan hirveän isoja (halkaisija joku 14mm). Niillähän saa kunnon uwu-silmät aikaan, mutta Todorokiin voisin ottaa pienemmät kiitos. Siniset ovat taas vanhat jo olemassa olleet. Ne taas ovat pienemmät, joten arvon sitä pitäisikö tilata (taas) uudet siniset myös, jotta linssien koko olisi sama. Myöskin mielestäni Todorokin toinen silmä on ehkä enemmän turkoosi kuin sininen...

3. testi (2. oli niin ruma, että sitä ei ole tarve esitellä)

Sitten vaateosastolle. Aloitin haalarin kaavoittamisen kesällä, ja tein tuolloin myös proton. Proton pohjalta onneksi tein kaavamuutokset jo kesällä, koska sitten iski tenkkapoo, joka jatkui lähes vuoden loppuun. Kun lähdin työstämään haalaria uudelleen en muistanut yhtään niitä muutoksia, joita kaavoihin oli pitänyt tehdä. Olin myös ostanut kankaat jossain välissä kesällä/syksyllä, enkä muistanut yhtään, mitä kaikkea olin hankkinut. Joku aivopieru on taas käynyt, koska lopulta itse haalarikangasta minulla oli aivan liikaa.

Vähän yli-iso oli tuo hätävaraolkatoppaus, jota tässä käytin...

Kuitteja ja kankaiden lippulappusia pyöritellessäni huomasin, että minulla oli yli 150cm ylimääräistä kangasta. Eikä mitään muistikuvaa siitä, millä logiikalla olen kankaan laskenut. Osa ylijäämä oli siitä, että olin ostanut pakan lopun alennuksella, mutta silti. Mitähän hittoa? Onneksi kangas on sellaista, että sitä voi käyttää kuitenkin jossain muussakin. (Olin vain onnellinen, kun ei tarvinnut rueta värjäämään.)

Siis mitä hemmettiä?

Todellinen haalarikangas oli hieman ryhdikkäämpää kuin liru lakanakangas, josta olin tehnyt proton. Jouduin tästä syystä tekemään joitain muutoksia vielä lopulliseen haalariin. Merkittävin muutos oli muutaman sentin kaitaleen lisääminen ylä- ja alaosien saumaan lisäämään pituutta koko haalariin.

Se valmis.
Anteeksi en bindannut tätä varten.

Haalarin kaulus ja lahkeet tarjosivat molemmat omat pienet seikkailunsa, joista nautin ihan äärettömästi. Kun on kyse anime-puvuista, ei voi koskaan olla varma siitä, onko niiden suunnittelussa ajateltu yhtään vaatteiden todellisia ominaisuuksia. Ja tämän lisäksi tietenkin yksityiskohdat muuttavat muotoaan joka kuvassa. Tätä sirkusta pyöritti myös Todorokin haalarin kaulus; osassa kuvista valkoiset raidat ovat koholla kauluksesta ja osassa näyttävät urilta. Päätin mennä ensimmäisellä vaihtoehdolla. Toteutin raidat tuppilona, joka on siis tavallaan kankaasta tehtyä nyöriä. Jemmakankaista löytyi valkoista Mallorca 2:ta (RIP), josta sain tehtyä oivat tuppilot.

Siinä on tuppiloa.

Valmiit tuppilot maalasin hopeisella kangasmaalilla, jota ohensin vedellä. Raidat eivät ole aivan valkoiset, mutta hyvin lähellä. Ajattelin, että ohentamalla maalia saan vain pienoisen sävyn ja kiillon tuppiloihin. Tämä toimi lopulta oikein hyvin. Lopullinen kiinnitys oli käsin ompelu, mutta tuppiloiden päät sujautin kauluksen sisään sinetöidyistä rei’istä, minkä päälle liimasin ne vielä kauluksen sisältä.

Mietin myös tämän toteuttamista tereiden muodossa, mutta en jaksanut alkaa kikkailemaan niin paljon kauluksen kaavan kanssa, ja en halunnut pystysaumaa tuohon raitojen alkamiskohtaan.

Kaulus

Todorokin haalarin lahkeissa on tuommoiset hassut kuviot, joiden toteuttaminen oli myös kivaa. Hieman mietin, että mikä olisi toimiva ratkaisu niiden toteuttamiseen, mutta lopulta ensimmäinen idea voitti. Leikkasin siis huovasta kuviota vastaavat kappaleet, jotka liimasin taustakankaaseen. Sitten vain ompelin tämän taustakankaan ja varsinaisen lahkeen yhteen huopakuvion reunoja myöten. Näin syntyivät lahkeen kohokuviot. Käytin ylälankana paksumpaa mustaa lankaa, jotta kuvio tulisi näkyviin vielä voimakkaammin. Kaiken moisen kikkailun jälkeen sain vielä kuvion kohdistettua kohtuu hyvin sivusaumojen kohdalta. Yksinkertainen, mutta toimiva. Itse jotenkin pidän näistä kuvioista ihan hirveästi.

Kuvioiden sisukset.

Molemmat näistä operaatioista olivat todella antoisia, koska pääsin tekemään jotain hieman tavallisesta ompelusta poikkeavaa, mutta en mitään äärettömän haastavaa. Myös onnistumisen kokemus on ollut näissä läsnä. Viime aikoina olen kokenut taas blogin nimen mukaista epätoivoa siitä, että olen ihan huono ja teen ihan kakkeja pukuja, joissa ei ole mitään jännittävää. Osittain tämä kokemus johtuu täysin muista elämän haasteista, mutta Todorokin junnaaminen paikallaan näin pitkään ei varmasti ole auttanut asiaa. Tunne siitä, että saan jotain aikaan, ja se, että tuotoksissani on jotain ”jännääkin,” on auttanut nousemaan taas tuolta epätoivon suosta (lisäksi tässä samalla opintoihin kuuluu tavallaan terapioida itse itseäni, mikä avaa silmiä välillä). Tein, nautin, onnistuin ja olen tyytyväinen.

Siinä möllöttää.

Haalari olisi nyt omalta osaltaan valmis. Vyön kiinnitykseen liittyviä lisäyksiä voi vielä tulla, mutta ne ovat vasta edessäpäin. Koko vyötähän ei ole edes aloitettu vielä.

Sitten lisää kivoja juttuja, nimittäin kengät, jotka oikeasti valmistuivat ennen haalaria. Todoroki sai luksuskengät, kun mummu tarjosi vanhahkot Eccot käyttööni. Kerrankin on varmasti mukavat kengät puvussa. Lähdin liikkeelle perinteisellä jalkakelmulla, jotta kenkiin saataisiin kaavat. Onnekseni Todorokin popoissa on näkyvät ”vetoketjut” edessä, joten sen paikkaa ei tarvinnut kengissä pohtia (en tykkää sivuvetskareista kengissä). Tein yhden kengän proton, minkä pohjalta tein taas kaavamuutokset. Materiaalina käytin keinonahkaa, koska sitä sattui olemaan saatavilla kangaskaupassa valkoisena ja ihan hyvän laatuisena. Jotenkin myös mielikuvani näistä kengistä (ja monesta muusta BNHA:n puvusta) on aika muovinen, joten keinonahka sopi tähän siltäkin kannalta.

Pohjakengät

Proto, josta ei näe juuri mitään.

Hieman päätin hifistellä näissä kengissä, mitä en ihan aina tee. Keinonahka oli hieman jäykkää, joten päällitikkasin kaikki saumat, jotta saumanvarat pysyisivät kunnolla auki. Jotenkin näin yksinkertaisilla jutuilla saa aikaan paljon huolitellumman ulkonäön. Nautin tästä myös kovasti, vaikka ompelukoneeni ja keinonahka eivät aina tule juttuun keskenään.

Ja ilmeisesti nyt on olemassa jokin sääntö, että kaikkiin kengänpäälisiin täytyy vuodattaa verta. Ja tietenkin sain sormeni auki juuri sillä hetkellä, kun käsittelin kenkien ainoaa puuvillaista osaa. No, tällä kertaa veren pystyi sentään pesemään pois.

Varsilärpäkkeen alapuoli, mutta silti...

Liimailuja ja mallailuja.

Paras asia kenkien tekemisessä on aina niiden liimaaminen pohjakenkään. Kenkien päällä olevat remmit asensin vasta liimaamisen jälkeen, jotta niiden sijoitus olisi mahdollisimman hyvä. Itse remmit ovat softista, jonka olen päällystänyt keinonahalla. ”Niitit” puolestaan ovat valkoisen worblan jämäpaloja. Hieman sylinterimaiset niitit sain aikaan painamalla worbla-palleron silikonimuottiin, jonka olen alun perin tilannut UV-hartsin valamista varten. Ennen niittien liimaamista päätin kuitenkin ommella remmit vielä kengänpäällisen läpi muutamalla pistolla (verhoiluneula on ystävä). Ompeleiden päälle liimasin sitten nämä niitit. Päätin olla maalaamatta worbla-mönttejä, koska mielestäni niiden hieman vaihteleva jokseenkin likainen valkoinen toimi ihan hyvin. Katsotaan kuinka mustiksi ne ovat muuttuneet ensimmäisen kunnon käyttökerran jälkeen, josko sitten maali alkaa kiinnostaa.

Pylpyröitä

Tein myös kengistä Töktök-videon. Samalla huomasin sen, että en muista ottaa valokuvia, jos videokuvaan tekemistäni. Valokuvien uupumisen vuoksi tässä vielä linkki videokoosteeseen kenkien tekemisestä.

Ja vielä valmiit kenkulit.

Tällaista tällä kertaa. Todorokin rensselit ja muut asusteet ovat vielä työn alla. Jahka saan rakennettua jonkin eristyssellin, jossa voin työstää EVA-muovia dremelin avustuksella sotkematta koko kämppää, niin aloitan vyön työstämisen. Kaikkiin uupuviin osiin olisi tarkoitus tulla osia EVA:sta.

Fukka kiittää!

PS: Coscraftin alennusmyynnin pyörityksessä mukaan lähti peruukkipanta, joka on toiminut ainakin vähän lyhyemmillä peruukeilla erittäin hyvin. Pitkällä peruukilla en ole vielä kunnolla ehtinyt testata, mutta olen kyllä yllättynyt sen toimivuudesta. Ainostaan hikoilu pelottaa tämän käytössä.

Semmonen.

Onko tämä nyt se comeback?

 Hei taas.

Jaa… ajattelin, että blogin pisin tauko olisi saavutettu jo kahden edellisen merkinnän välillä, mutta ei selvästi. Reippaat viisi kuukautta on vierähtänyt. Jotain tällä välillä on tapahtunut pukujenkin osalta, mutta se on hieman sekalaista. Edellisen merkinnän aikaan olen ollut aivan äärettömän väsymyksen partaalla kaiken koulusäätämisen kanssa. Kesän aikana tapahtui yhtä sun toista, mikä vei ajan ja voimat. Merkittäviä ja peruuttamattomia elämänmuutoksia on pitänyt käsitellä (ja käsittelen edelleen), mikä on tapahtunut osittain cosplayn ja osittain muiden keinojen kautta. Suoraan sanottuna on ollut aivan paskaa. Kesän valopilkkuina ovat onneksi olleet jälleen työt ja väki siellä sekä kaukaiset ystävät, jotka pääsivät vierailemaan sopivana jatkumona synkimpien hetkien aikaan. Koulu ei alkaessaan myöskään antanut armoa, mutta paluu lähiopetukseen, opiskelijatapahtumien uusi elämä, luokkakaverit ja harjoittelu ovat helpottaneet omaa olemistani näin syksyn edetessä. Edelleen on mieli maassa ja asiat osittain täysin levällään, mutta yritän ottaa koppia taas niistä asioista, joista voin. Se elämästä tähän saumaan.

Muokkasin välissä myös peruukkia hitusen uuteen uskoon.

Viimeksi kirjoittelin siitä, kuinka Reki oli vielä vaiheessa. Nyt poika on jo käyttökunnossa, mutta ihan 100% valmis hän ei ole. Onneksi on tekeillä eräs cosplay-kaksonen, joka aina satunnaisesti auttelee asun ja rekvisiitan etenemisessä. Tekla on ollut saman puvun äärellä, ja olen saanut ilon hyötyä siitä myös itse. Posti kiikutti minulle ensin hikinauhan Rekille ja nyt aivan vasta tarran Rekin lautaan. Lautaa on tullut työstettyä pikkuhiljaa kesän aikana, mutta tietyssä kohtaa homma tyssäsi. Nyt, kun Teklan tekemä hieno tarra on hallussani, olen taas askeleen lähempänä valmista lautaa, ja jopa siitä innoissani.

Tyydyttävää ja parasta.

Ostin leluosastolta halvan skeittilaudan, koska käytettyjä ei tuntunut löytyvän tältä alueelta mistään. Mitään temppuja tai muita ei tämä lauta minun allani kestä, mutta kyllä sillä rullaa. Laudan pohja oli kuvioitu teipatulla printillä, jonka sain irti kastelemalla sen ja repimällä. Tämä oli hyvin rentouttavaa puuhaa ja nautin siitä täysin rinnoin (tämmöiset repimisjutut tekee hyvää). Kun tarra oli irti, hioin laudan alapinnan ennen maalausta. Maalauksen tein ihan pohjamaalia myöten akryylimaaleilla. Pohjamaalin ohensin ja vedin laudan sillä muutamaan kertaan. Jäljensin muut kuviot lautaan lyijykynällä ja maalasin ne käsin. Jälleen muistin sen, kuinka maalaaminen minua ahdistaa, mutta enimmäkseen siitäkin on jo selvitty. Homma tyssäsi tietenkin siinä kohtaa, kun kaikista tarkimmat kuviot olivat enää jäljellä. 

Tämänhetkinen vaihe.

Viime merkinnän aikaan Rekin kengät olivat vasta teippeihin puettuina. Pohdin ja mietin, että millä ihmeellä maalaan ne sinisiksi, mutta lopulta päätin olla uhkarohkea ja kokeilla spraymaaleja. Tämä on omanlaisensa testi, koska kesän töissä tuli pyöriteltyä taas maaleja päivästä toiseen, ja sitä kautta uteliaisuus heräsi. Teoriassa ja minun (sekä työkavereiden) tietämyksen mukaan spraymaalin pitäisi toimiakin. Ainakin toistaiseksi maalit ovat kestäneet ihan hyvin, mutta kengät eivät vielä ole todellisessa käytössä olleetkaan. Keltaisten raitojen kanssa en lähtenyt seikkailulle, joten ne maalasin vain kangasmaalilla, grillasin auringossa ja toivon parasta.

Kiilto on vähän meh, mutta muuten toimii.

Sitten oli vielä puvun pikkiriikkisin osa eli S-pinssi. Pyörittelin päässäni hetken sitä, mistä moisen teen, mutta sitten muistin, että minulla on vuosien takaa jemmassa Sinooperista (lue: vanhaa) ostettua kutistemuovia. En ole koskaan sitä aiemmin käyttänyt, mutta tämä vaikutti otolliselta tilaisuudelta.

Ennen paistoa.

Ensin piti tietenkin tutustua materiaaliin ja sen ominaisuuksiin sekä selvittää pienten esineiden todellinen kutistumisprosentti. Tuoteseloste sanoi 50%, mutta todellisuudessa se oli lähempänä 70%. Ensimmäiset testit ja yritelmät väritin tusseilla, koska halusin pinsseihin kirkkaat ja tasaiset värit. Lopputulos oli se, että tussit sotkivat aivan kaiken kutistamisen jälkeen. Ongelmakseni muodostui myös se, että minulla oli ainoastaan kirkasta kutistemuovia, joka ei oikein toiminut tässä kohtaa.

Tussisotkuja, ja oikeaa kokoa etsimässä.

Pahvitekele. Voi, että se on hirveä.

Hylkäsin kertaalleen muovin ja tein pinssin pahvista ja UV-hartsista. Olin jo ihan valmis menemään tällä, kunnes tajusin, että valkoinen kutistemuovi olisi parempi ja voisin siinäkin käyttää UV-hartsia. Hankin lisää muovia ja kokeilin kuvan värittämistä myös puuväreillä. Tämä toimi oikein mainiosti, ja lopuksi sinetöin kuvion UV-hartsilla, jotta kuvio ei sotkeudu.

Tämä on paljon parempi.

Rekin jälkeen minulla oli suunnitelmissa lähteä työstämään Linkkiä, mutta jotenkin se ei ottanut tuulta alleen, vaikka kankaat oli ostettu ja miekan kaavaa piirrelty jo kevään puolella. Näin jälkikäteen todettuna ihan hyvä, koska en mitenkään olisi ollut siinä mielentilassa, että tuotettu jälki olisi ollut tyydyttävää. Ajattelinkin sitten jättää Linkin työstettäväksi tylsiksi talvi-illoiksi sillä intensiteetillä, jonka poika ansaitseekin. Linkin sijaan lähdin tekemään ex tempore taas yhtä sankaria. Hot&Cold-poika, Todoroki Shouto, on puhutellut minua jo Boku no Heroacademian alusta lähtien. Jokin kuitenkin on aina tullut minun ja tämän kaksinapaisen teinin väliin.

Hassu poika.

Todoroki on nyt kuitenkin ottanut Linkin paikan, ja on se tämän hetken keskittymisen kohde. Kertoilen Todorokista kuitenkin toisessa merkinnässä vähän enemmän.

Tähän loppuun vielä kirjoittelen Shumiconsita, koska se lämmitti sydäntäni jotenkin erityisen paljon. Shumicon järjestettiin etätapahtumana 25.9., ja itse seurasin ohjelmaa koko päivän. Pienestä repertuaarista huolimatta ohjelmakartta oli täyttä tavaraa. Jopa K-popluento, joka ei sytyttänyt minua täysin kuvauksen perusteella, oli lopulta hyvin viihdyttävä näin ihmiselle, joka ei juuri K-poppia kuluta. Olin itse myös innoissani siitä, että Shumiconissa nähtiin hieman uudemmalla mausteella Photoshoot-kisa. Selfie-sarja oli suuri positiivinen yllätys. Osallistuin itse myös TikTok-haasteeseen, koska se oli myös piristävä uusi tulokas. En missään vaiheessa ihan hirveästi ole innostunut näistä etä-conien ’rykäise kasaan joku yhden illan puku, jota et oikeasti koskaan tule käyttämään’ -kisoista, vaikka niitä olen seurannut ja vähän myös osallistunut. TikTok-haasteessa oli hyvät raamit ja konsepti, tuotiin tätä uutta some-alustaa myös enemmän mukaan sceneen eikä se todellisuudessa ollut edes kilpailu vaan arvonta. Yhtään ei haittaa se, että arpaonni minua suosi myös.

JEEEEE! Tuo korttikin oli tosi symppis. Varsinkin tuo kuorintamömmelö on ollut ihana!

Suuri toive on, että Shumicon saisi jalansijaa, ja toteutuisi tulevaisuudessa livenä ihan vakituisesti. Cosplaylle omistautunutta tapahtumaa ei ole ollut vuosiin, joten kaikki kannustukseni menee Shumiconille.

Haaveita oli taas pilvin pimein siitä, mitä kaikkia pukuja kesällä olisin halunnut päästä kuvaamaan, mutta kaikki jäi kuvaamatta. Kaikki se, säätäminen, suunnittelu, organisoiminen ja huolehtiminen, ei yhtään maistunut kaiken keskellä. Jos joku muu olisi ottanut ohjat, olisin varmasti lähtenyt heti mukaan. Ja tietenkin, koska mitään live-tapahtumia ei ole ollut mailla ei halmeilla, ei ole edes coniräpsyjä mistään puvuista. Tietyllä tavalla harmittaa, koska kesä tuli ja kesä meni ja nyt eletään taas loskapaskan keskellä, mutta samalla tiedän, että omat voimat eivät olisi riittäneetkään kummoiseen.

Kaiken tämän sönkötyksen jälkeen, en kehtaa Todorokin etenemisestä enää kirjoitella, ettei merkinnästä tule vielä pahempi sillisalaatti ja kilometrin mittainen. Mouru ja Cossilortto suunnittelivat Twitterin puolella cosplay-blogien uudelleen tulemista, ja minä olen täällä valmiina sitä hätää nostamassa lippua salkoon. Vaikka olo on edelleen välistä hyvin kurja, olen silti taas innoissani cosplayhin liittyvistä asioista. Tämä on kuitenkin minulle yksi parhaista salvoista ja lääkkeistä, joten sen kanssa mennään myös eteenpäin.

Fukka kiittää.

PS: Toivotaan, että seuraava merkintä tulee edes jotenkin järkevän ajan kuluessa.