Nyt vedetään naamat!

No hellou.

Tämä merkintä on taas niitä tapauksia, jotka ovat pyörineet piirongin laatikoissa jo jonkin tovin. Teksti on pääasiassa kirjoitettu jo yli 8 kuukautta ennen sen julkaisua. En kuitenkaan tuolloin päässyt sitä julkaisemaan, koska oli muita kiireitä elämässä (heh). Tässä kuitenkin ihan hiljattain aihe lävähti lähes konkreettisesti päin naamaa, joten päätin kaivaa tekstin vihdoin päivän valoon. Nyt puhutaan minulle tärkeästä asiasta eli meikkaamisesta ja maskeerauksesta cosplayssa.

Aikoinaan kirjoitin siitä, etten juurikaan tiedä meikkaamisesta mitään. Oli hyvin mielenkiintoista lukea tuota tekstiä vuodelta 2017, kun muutosta on tapahtunut niin hurjasti. Haluan palata kyseiseen aiheeseen, koska minun kohdallani muutoksen ja edistyksen tarkastelu on hyvin mielenkiintoista nimenomaan tämän aiheen tiimoilta. Muutosta on tapahtunut osaamisen, tietotaidon ja asenteen osalta, ja nykyään voin ehkä jo sanoa, että tiedän meikkaamisesta yhtä sun toista. Siksi haluan avata hieman omaa ajatusmaailmaani meikkaamisesta osana cosplayta ylipäänsä, mutta myös osana cosplay-kisaamista. Tämä kirjoitus sai myös kimmoketta siitä, kun internetissä joku meni sanomaan, että cosplayssä meikillä "ei ole väliä".

Kuvasi vas.: Kide, oik. miä
Gakupot vuosilta 2014 ja 2023
Siis ihan oikeasti vähän järkytyin, kun kaivelin esiin tuon 2014 kuvan :O

En tiedä, olenko oikeasti ollut muka noin ruskea silloin vai oliko kyseessä väärän sävyinen meikkivoide.

Tuossa vanhassa tekstissä pääpaino on tosiaan siinä, että ymmärrykseni ja osaamiseni meikkaamisesta on hyvin rajallista, mutta omaan kuitenkin halun oppia ja kehittyä. Todetaanko näin, että halu kehittyä edelleen on vahvasti läsnä, mutta tietotaitoni ja intohimoni meikkaamista kohtaan on kehittynyt ihan eri sfääreihin. Se, että vajaassa kymmenessä vuodessa tapahtuu kehitystä jonkin asian suhteen, on yleisesti ihan kiva juttu. Meikkaaminen kuitenkin on lähtenyt tietyllä tapaa minulla vähän myös lapasesta.

Festarinaama

Wabbunaama

Edelleenkään en arjessa käytä meikkiä juuri ollenkaan, mutta sopivan tilaisuuden tullen kaivetaan arsenaali esiin. Olen niin sanotusti ’kaikki tai ei mitään’ -heimoa tässä kohtaa. Meikkaamisesta on kehittynyt minulle oma luova ja itsenäinen harrastus sekä taidemuoto cosplayn ulkopuolella. Olen lähtenyt kehittämään osaamistani tässä vuosien varrella hulppeasti ilman cosplayn asettamia raameja, mikä tietenkin on lopulta vastavuoroisesti tukenut osaamistani myös cosplay-meikkaamisessa. Edelleen on minulla paljon opittavaa ja ymmärrettävää raamien molemmin puolin, mutta olen ihan eri pisteessä nyt kuin vuonna 2017. Tästä syystä on ollut myös ihanaa käyttää vuosia vanhoja pukuja uudestaan ja nähdä se todellinen kehitys meikkaamisen ja maskeerauksen osalta.

Jotenkin hupaisaa, että se oli aikoinaan tämä Edea, jonka muistan sytyttäneen palon vahvempaan cosplay-meikkiin.

Haluan tässä kohtaa korostaa jälleen kerran sitä, että nämä ovat minun omia ajatuksiani omasta harrastamisestani. Jokaisella on oma tyylinsä ja tapansa harrastaa cosplayta, eikä näiden minun ajatusteni tai kenenkään muun ajatusten tulisi rajoittaa jonkun toisen tapaa harrastaa niin kauan, kun ketään ei loukata tai satuteta. Kisoissa tilanne on tietenkin hieman eri, koska säännöt määrittelevät cosplayn arviointikriteeri ja jada jada jada. Toivon, että ihmiset ymmärtävät, mitä tarkoitan.

Soolohöpöily johti siihen, että testasin Rurukaa 7 vuoden jälkeen, ja näin ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla oman kehitykseni meikkaamisessa.

Minä henkilökohtaisesti koen cosplayn taiteeksi, jossa luodaan kokonaisuuksia. Tuohon kokonaisuuteen kuuluvat ihan yhtä lailla vaatteet, asusteet, peruukit ynnä muut, mutta myös maskeeraus ja meikki. Minä ihmisenä olen pohja ja alusta, jonka päälle luon kokonaisuuden, jota cosplayksi kutsutaan. Meikin ja maskeerauksen osuus kokonaisuudessa tietenkin korostuu, jos hahmon osalta meikki vaatii jotain erikoisempaa. Tietenkin aina on myös kiinni hahmosta ja lähteistä, millaista ilmettä ja kokonaisuutta tavoitellaan. Lisäksi luonnollisen ja ”meikittömän” ilmeen luominen on myös oma taitolajinsa.

Kuvasi: Niinkos
Todorokin maskeeraus vaatii hieman enemmän kuin jonkin toisen hahmon, mutta perusmeikkaustaidot ovat sen pohjana.

Kuvasi: Niinkos
Juhana taas vaatii vielä jotain extraa.
Vahvaa tulkintaa piirroshahmosta maskiksi, mutta myös kaikenlaista muuta jännää on meneillään.
Tänä päivänä tekisin varmasti asioita toisin.

Oma cosplay-meikkimatkani on kehittynyt kohtuullisen luonnollisesti tässä vuosien varrella. Olen tuskaillut mieshahmojen kohdalla lähes aina, ja tuskailen edelleen. Tiettyjen hahmojen meikkejä on suunniteltu ja harjoiteltu enemmän kuin toisten. Olen mielestäni onnistunut ja epäonnistunut toteuttamaan eri hahmojen naamoja yrittäessäni mukailla hahmon tai lähteen tyyliä. Kuitenkin esimerkiksi Kohakun kohdalla en tuntenut hahmoa tai lähteen tyyliä oikein omakseni, joten päätin heittää hahmouskollisuudella vesilintua, ja toteuttaa meikin oman makuni mukaan. Vaikka lopputulos Kohakun osalta ei ole mitenkään järisyttävän poikkeava lähteeseen nähden, oli se tietyllä tavalla minulle hyvin merkityksellinen irti otto.

Kuvasi: Riikkis
Näiden kuvausten aikana meistä käveli ohi teinipoikien poppoo, joista yksi kommentoi: "Näyttää ihan nukelta!"
Se oli paras kehu, jonka olen Kohakusta koskaan saanut.

Minulle on tärkeää nimenomaan löytää eri hahmot myös meikin ja maskeerauksen kautta. Ei joka jäbällä voi olla samalainen naama. Saman sarjankin sisällä hahmojen ulkonäkö voi vaihdella (tai ainakin toivon, että vaihtelisi), vaikka muutoin tyyli voi pysyä samana, joten tietenkin yritän löytää jokaiseen meikkiin ne pienet tai isommatkin nyanssit, joilla hahmot erottuvat toisistaan. Hyvä konkreettinen esimerkki tästä on ehkä minun kohdallani kasvoteippien käyttö. Tähän mennessä olen käyttänyt teippejä vain mieshahmoilla, mutta en suinkaan kaikilla. Gojo ja Gakupo ansaitsevat ehdottomasti kasvoteipit, mutta Linkillä tai Todorokilla en käytä teippejä. Joku Keith ehkä. Kaiken pohjana on kuitenkin minun oma naamani, joka ei sekään ole joka hahmolle sopiva.

Gojo on varmasti yksi suunnitelluimmista ja teknisimmistä meikeistäni.
And I love that for him.

Huvituin myös siitä, että vuosi sitten Cosmoconissa minulla oli pukuina Gojo ja Keith, jotka ovat värimaailmaltaan lähes täysin vastaparit.

Cosplayn osalta olen inspiroitunut todella paljon niistä pukuilijoista, jotka pystyvät meikin avulla muuntautumaan aivan hahmon näköiseksi oli kyse sitten todellisesta henkilöstä tai animehahmosta. Molemmat suunnat kiehtovat minua, vaikka en kumpaankaan suuntaan puhtaasti pyri. Myöskin olen hurjasti inspiroitunut tästä uudesta cosplay-sukupolvesta, joka ei ujostele leikitellä sekä irrotella hahmon mekin parissa, ja paukutella hahmouskollisuuden rajoja oikein huolella. Ihailen tiettyjä ihmisiä myös heidän teknisen osaamisensa puolesta. Hämmästelen aina onnistunutta ja teknisesti taidokasta varjostusta, johon omat taitoni eivät edelleenkään riitä.

Kiba on myös yhdenlainen osaamiseni huipentuma.
Koen, että Kiban meikki on hyvinkin onnistunut.

Meikkaaminen on hahmon sekä lähteen tulkintaa ja luovaa kanavointia, jota voi tehdä äärettömän hahmouskollisesti tai revitellen vapaasti. Aivan kuten cosplayta muutenkin. Minä varmaan solahdan omine mieltymyksineni jonnekin sinne välimaastoon. Meikkaaminen on kuitenkin paljon myös tietotaitoa ja teknistä osaamista eikä pelkästään luovuutta tai haluja. Erilaisten tekniikoiden ymmärtäminen ja hallitseminen mahdollistaa oman vision onnistuneen toteuttamisen suuremmalla todennäköisyydellä, mutta myös auttaa löytämään uusia ulottuvuuksia tekemisessä. Merkittävää on myös ymmärrys siitä, millainen meikki toimii omien kasvonpiirteiden kanssa kullekin hahmolle. Meikkaaminen ja sen osalta tehdyt ratkaisut ovat samalla tavalla taidonnäyte rakkaudesta hahmoon, osaamisesta ja ymmärryksestä kuin mikä tahansa muu osa puvun tekemisestä.

Kuvasi: Niinkos
Kanamen naamaviirut ovat puhtaasti yritystäni mukailla sarjan visuaalista ilmettä.

Momolla puolestaan kulmakarvat ovat osa hahmonäköisyyttä.

Näen meikkaamisen vahvasti myös osana cosplayta sen vuoksi, että se tasapainottaa ja nostaa kasvot samalle linjalle överissä kokonaisuudessa. Monesti kuulee puhuttavan siitä, että kamera syö puolet meikistä, mutta mielestäni myös pelkkä peruukki syö kasvonpiirteitä ihan huolella. Esimerkiksi silmärajauksella voidaan tuoda silmiä jo pelkästään esiin peruukin uumenista, mutta pidemmälle mentäessä voidaan silmien rajauksella myös pyrkiä mukailemaan hahmon silmien muotoa. Puhumattakaan muun silmämeikin tuomista mahdollisuuksista. Sitten, kun ymmärretään vielä väriteoriaa ja värianalyysiä niin pitkälle, että tunnistetaan erilaisten sävyjen vaikutus kasvojen heleyteen ja kirkkauteen, voidaan meikillä korostaa haluttuja piirteitä sekä taistella vastaan ei-toivottuja vivahteita. Unohtamatta juurikin varjostuksia ja korostuksia, joilla pystytään muokkaamaan jopa kasvojen muotoa.

Kuvasi: Niinkos
Linkin meikki on niin paljon heleämpi kuin monen muun pukuilemani mieshahmon.
Linkillä on myös ihan omat poskipuna-gameinsä.

Yamaguchin naaman kanssa on myös tuskailtu, mutta tämä viimeisin onnistui yllättävän hyvin.
On myös paljon lämpimämmän sävyinen kuin monen muun meikki!

Siten, jos pohditaan asiaa vielä kisaamisen näkökulmasta...

Kuten jo mainitsin, itse pidän cosplayta kokonaisena luomuksena, jolloin myös meikki ja maskeeraus kuuluvat osaksi sitä kokonaisuutta, joka kisoissa on arvioinnin kohde. Toivon, että meikki ja maskeeraus osattaisiin kisatuomaroinnissa nähdä osana kokonaisuutta samalla tavalla kuin esimerkiksi peruukki ja sen muokkaus. En usko, että kovin moni on sitä mieltä, että ei ole mitään väliä, miten peruukki on muokattu (tai jätetty muokkaamatta) kunhan se on päässä tuomaroinnissa. Myöskin samaan tapaan kuin muutenkin cosplayssa, joskus puvussa on vaativampia ja helpompia osia, ja eri puvuissa samaa asiaa toimittava osa voi olla yksinkertaisempi kuin toisessa puvussa. Meikki ja maskeeraus toimivat täysin samalla tavalla; jotkin hahmot toimivat voimakkaamman ja/tai teknistä osaamista enemmän vaativan meikin kanssa, ja toisille hahmoille riittää vähäisempi panostus. On myös hahmoja, joiden kasvoja ei näy esimerkiksi jonkin naamion alta. Tällöin ei meikkiä luonnollisesti voi arvioida. Aivan kuten muidenkin tekniikoiden ja puvun osien kohdalla niitä ei arvioida, jos niitä ei voi mihinkään verrata.

Kuvasi: vas. Niinkos, oik. Kangaskasa
Peruukin ohella Urarakan meikki sai päivityksen, koska alkuperäinen tulkintani osoittautui kehnoksi.

Animoitujen hahmojen pukuilu on lähes aina jonkin tasoista tulkintaa, kun hahmo ei ole millään muotoa todellinen. Cosplay-kilpailuissa siis hyvin usein pitää puntaroida sitä, miten hyvin lähdettä on tulkittu pukua tehtäessä. Tietenkin sama pätee myös meikkiin ja maskeeraukseen. Jos pohtii esimerkiksi jotain Arcane- tai Jojo-pukuja, joihin on piirretty ja väritelty kaiken maailman vauhtiviivat, varjostukset sekä tekstuurit, mutta samaa visualisointia ei ole toteutettu meikissä. Onko kokonaisuus toimiva ja yhtenäinen? Onko tulkinta onnistunut, jos sitä ei olla viety myös meikkiin asti? Live-action teokset poikkeavat tästä jonkin verran, koska niiden hahmoille on yleensä todellisuudessa jokin vastine. Tällöin yleensä kuitenkin myös meikistä ja maskeerauksesta on olemassaoleva vastine, jota ei kuitenkaan samalla tavalla tarvitse tulkita. Tällöinkin voidaan silti arvioida sitä, onko meikki teknisesti onnistunut ja vastaako se lähdettä. Aivan kuten muidenkin puvun osien kohdalla!

Meikkiä ja maskeerausta ovat opeteltavia taitoja, joita voidaan arvioida yhtälailla teknisen osaamisen ja toimivuuden, tehtyjen valintojen, tietotaidon, hahmo- sekä lähdeuskollisuuden näkökulmasta kuin lähes mitä tahansa muutakin cosplay-puvun osa-aluetta.

Kuvasi: Riikkis
Tämä Gwendolynin meikki on niin vahvasti omaa käsialaani, että en lähtisi sitä toteuttamaan kisaa varten. Kisaa varten tekisin kevyemmän meikin, joka olisi enemmän lähteen mukainen.

Ymmärrän sen, että kaikki eivät ole yhtä kiinnostuneita meikistä ihan niin paljon kuin esimerkiksi minä. Ei kuitenkaan ole täysin reilua sivuuttaa jonkun panostusta tai osaamista jollain osa-alueella kisan tuomaroinnissa vain tuomarin kiinnostuksen tai osaamisen puutteen vuoksi. Itse ainakin koen, että jos kisatessani meikkini sivuutetaan, se olisi täysin sama asia kuin, jos tuomari jättäisi katsomatta pukuuni kuuluvat kengät, joihin olen panostanut. Enkä usko, että katsottaisiin myöskään hyvällä sitä, että panssareihin erikoistunut tuomari sanoisi, että puvun ompelullisilla osilla ei ole mitään väliä ja että ne voi jättää huomiotta. Kaikki eivät voi osata kaikesta kaikkea. Se on fakta, mutta hyvässä tuomaristossa on kattavasti osaamista ja ymmärrystä erilaisen osaamisen tunnistamiseen ja huomiointiin osa-alueeseen katsomatta. (Omasta mielestäni on myös terve ominaisuus tuomarissa, jos hän osaa nähdä ja myöntää omat puutteelliset osaamisalueensa sen sijaan, että vain sivuuttaisi ne tuomaroinnissa.)

Stella vuosimallia 2018 ja 2026
Tässä realisoituu kehitys ja taidon karttuminen.
Eikä tämä kehitys ole tullut tyhjästä!
Huomaan myös tässä uudemmassakin versiossa jo paranneltavia kohtia.

Tässä myös konkreettinen esimerkki siitä, millä vakavuudella menen tämän meikkihomman kanssa.
Minulla on siis vihko, johon kirjaan meikkituotteet eri hahmojen meikkaamista varten.

Olen aina ollut hyvin iloinen, jos olen kisatessani saanut edes jotain kommenttia tuomareilta meikistäni. Oli se sitten kehuja tai kritiikkiä, koska se kertoo minulle, että tuomaritkin ovat huomioineet panostukseni kyseiseen osaan cosplayni kokonaisuutta. Yunan kohdalla WCS-karsinnoissa sain tuomareilta ihanat kehut meikistä, mikä oli minulle äärimmäisen tärkeää. Harjoittelin ja viilasin Yunan meikkiä todella paljon, koska halusin pitää sen luonnollisena, mutta samalla pyrin muokkaamaan kasvojani Yunan näköiseksi. Tuohon aikaan olin myös todella epävarma omasta osaamisestani. Edean meikistä saamani palaute puolestaan antoi minulle hyviä neuvoja meikin kehittämiseen jatkossa. Näiden tuomaripalautteiden takia olen siis saanut kokea onnistumisen cosplayn osa-alueella, jolla en ole kokenut olevani vahvoilla, mutta myöskin olen saanut neuvoja ja osviittaa kuinka voisin siinä kehittyä. Samasta syystä myös itse tuomarina haluan kuulla kisaajan ajatuksia meikistä sekä antaa siitä palautetta.

Kuvasi: Riikkis
Jos vertaamme Yunan meikkiä vaikka Gwendolyniin tai Gojoon, niin onhan tämä ihan eri settiä.
Tähän on kuitenkin panostettu ihan yhtä lailla.

Kuvasi: Niinkos
Pitäisi kokeilla edes Edean meikkiä jossain välissä uudestaan. Se olisi kovin jännää.
Pitäisi myös tarkastaa, onko puku mitenkä käyttökelpoinen, koska sille kävi vähän hupsusti.

Olen tässä paljon rinnastanut meikkiä cosplay-puvun muihin osiin. Tietyllä tavalla meikki kuitenkin on erilainen ja poikkeava osa cosplayn kokonaisuutta, koska se ei täysin samalla tavalla ole valmistettu tuotos tai tuote vaan enemmänkin suoritus. Samalla tavalla kuin minä ajattelen kilpailuesityksen olevan suoritus, jota voi suunnitella ja harjoitella, mutta joka lopulta kisassa arvioidaan suorituksena kisalavalla. Meikki on samaan tapaan suoritus, joka toteutetaan sinä päivänä, kun meikki tehdään. Pukuun kuuluva paita on tuotos tai tuote siinä mielessä, että kun se on saatu tuotettua valmiiksi se on ja pysyy. Siihen pukeutuminen voidaan tietyllä tapaa ajatella suorituksena, mutta tuon suorituksen taustalla on kuitenkin tuote, sen suunnittelu ja valmistuksen aikana luodut ominaisuudet. Meikkaamista ja esitystä voi harjoitella ja valmistella, mutta ne ovat eri tavalla sidottuna ajallisesti hetkeen, kuin muut kisakokonaisuuteen kuuluvat osat kuten vaatteet, rekvisiitta ja peruukit ynnä muut.

(Pienesti voi olla, että ammattitauti iski päälle tässä kohtaa analyysia :__D)

Kuvasi: Niinkos
Hauru vuodelta 2015

Kuvasi: Niinkos
Ja vuodelta 2022
Hauru on sellainen hahmo, jonka meikissä en ole koskaan kokenut onnistuneeni, vaikka olen pukuillut herraa useaan kertaan vuosien varrella.
Joka kerta on tuntunut siltä, että jokin on mennyt pieleen.

Yhdessä asiassa olen sitä mieltä, että meikki ei ole pelkästään hyväksi vaan jopa vaatimus; kilpailuissa, johon kuuluu cosplay-esitys. Lavalla meikki korostaa ilmeitä ja kasvojen muotoja, mikä puolestaan on tukemassa esitystä. Mielestäni puku ja sen toimivuus ovat osa esitystä, ja tähän kokonaisuuteen luen itse myös meikin. Lavameikin tarkoitus on mahdollistaa jopa peräpenkissä istuvalle katsojalle esityksen ja esiintyjän ilmaisun seuraaminen myös kasvojen osalta. Maskeerauksen ja meikin tarkoitus on siis hahmonäköisyyden lisäksi olla tukemassa lavaesiintymistä. Pelkästään tästä syystä olen sitä mieltä, että meikki kuuluu osaksi esitystä. Meikin puuttuminen esityksessä pitäisi siksi olla todella hyvin perusteltua. Itse koen myös, että sekä lavalla että lähietäisyydellä toimivan meikin toteuttaminen on erityisen haastavaa.

Lisäksi lähes aina lavalla pätee, jo kertaalleen mainitsemani seikka, jopa enemmän kuin cosplayssa lavan ulkopuolella; peruukki syö kasvonpiirteet. Tästä syystä olen itse sitä mieltä, että jo pelkissä lavajuoksukisoissa meikki olisi vähintäänkin suotava elementti.

Kuvasi: Riikkis
Kun Sania kuvattiin, jouduin miettimään ihan hirveästi ihan perusmeikkiä hänen kohdallaan ja sitä, miltä meikki näyttäisi kuvissa. Jouduin pohtimaan myös, miten punaisista merkeistä saisi vedenkestävät kuvauksia varten.

Tiedosta sen, että joillain voi tietenkin olla rajoitteita meikkien käyttämiseen esimerkiksi allergioiden tai ihan vain herkkyyksien vuoksi. Tiedän tällaisia ihmisiä, mutta sitä vaikuttuneempi itse olen heidän meikkaamisestaan. Rajoitteista huolimatta he ovat löytäneet keinoja ja tapoja toteuttaa cosplay-meikkejä. Kuitenkin joskus voi tietenkin olla täysin mahdotonta käyttää mitään meikkejä, mutta tuolloin asia voidaan ottaa ihan samalla tavalla huomioon kuin mikä tahansa muukin toimintarajoite kisatilanteissa. Sen ei pitäisi olla mikään ongelma meikinkään suhteen.

Kuvasi: Yaci
Haru vuodelta 2014
Ei mitään ulottuvuutta tuossa naamassa :___D

Ja Haru vuodelta 2025
Huono kuva, mutta jo pelkästään kulmakarvat ovat niin paljon paremmat!

Kisojen ulkopuolella tietenkin jokaisella on täysi oikeus toteuttaa cosplay-harrastustaan haluamallaan tavalla, eikä siinä oikeastaan ole kellään nokan koputtamista. Ei tarvitse miettiä meikkiä, jos ei halua. Minun harrastukseeni kuitenkin kuuluu meikki vahvana osana cosplay-kokonaisuutta. Olen myös tietoisesti pyrkinyt siinä kehittymään ja kartuttamaan osaamistani kuten muillakin pukuilun osa-alueilla. Toivon kovasti, että kehitykseni aiheen tiimoilta näkyy myös ulos päin. Siksi koenkin suurta harmitusta siitä, että meikkausta ja maskeerausta ei aina osata nähdä muun osaamisen ohella opeteltavana taitona, jossa on mahdollisuus kehittyä ja joka sitoo yhteen cosplayta kokonaisuutena.

Tässä vielä kuvaa murto-osasta arsenaaliani enne pöydän siivousta.
Kaikki meikkipaletit ovat piilossa hyllykössä, eikä niiden määrää tässä kohtaa sovi kertoa äitille.

Luento päättyy. Jostain syystä koin hyvin vaikeaksi jäsennellä tätä tekstiä, ja sen korjailuun sekä rassailuun kului ihan tuhottomasti aikaa. Aiheen tärkeydestä minulle kertoo myös tämän tekstin pituus. Siitä on myös hetki, kun olen viimeksi kirjoitellut näin reippaasti omista ajatuksistani. Tämä on myös aihe, josta olisin voinut jauhaa vielä enemmänkin, mutta, uskokaa tai älkää, tämä on ”tiivistetty” ja karsittu versio.

Kiitän ja kumarran suuresti, jos jaksoit lukea tänne asti. Fukka pyörähtää nyt lepäämään.

Tähän vielä extrana todiste siitä, kun kokeilin jotain täysin omasta tyylistäni poikkeavaa.

PS: Olen miettinyt tekstiä, jossa lähemmin tarkastelen omaa kehitystäni meikkaamisen suhteen, koska siinä kehitykseni jo pelkästään viiden vuoden säteellä on aika selkeää. Tekstissä voisin pohtia mm. niitä asioita, jotka koen siivittäneen omaa kehitystäni. Toisena asiana olen miettinyt ihan jotain Instagram-liveä yms., jossa tekisin meikin jollekin hahmolle alusta loppuun. Samalla voisin avata omaa prosessiani videomuodossa muillekin. En tiedä, kiinnostaisivatko nämä hommat ketään.

Vapaa kulkuri - Desucon Frostbite 2025

Hei moi!

Uusi blogivuosi päästään aloittamaan tapahtumaraportilla Desucon Frostbitesta! Otan nyt kaiken irti tästä conin jälkeisestä pöhinästä, jotta saan tämän tekstin ulos mahdollisimman nopeasti. Hieman meinaa stressata se, että kirjoitettavia juttuja on nyt hitusen päässyt kasautumaan. Tämähän on puhtaasti vain minun itseni aiheuttamaa stressiä, joka johtuu vain omista odotuksistani itseäni kohtaan. Siitä huolimatta on kiva päästä taas kirjoittamaan tapahtumaraporttia!

Ajoittain vihaan ihmisiä.

Desucon Frostbite 2025 pidettiin tuossa 24.-26.1. Lahden Sibeliustalolla. Tällä kertaa lähdin matkaan ihan omin nokkineni, joten kuljeksin aivan villinä ja vapaana etsimässä paratiisia Lahdesta. Lähdin matkaan jälleen perjantaiaamuna, tällä kertaa junaillen, ja Lahdessa oltiinkin jo hyvissä ajoin päivällä. Suosiolla jätin puvut kotiin perjantain osalta. Kylläkin hetkellisesti taas kerran päässäni kävi sellainen hullu ajatus, että junassahan voisi ehkä meikata. Onneksi tulin kuitenkin jollain tasoa järkiini ja luovuin kyseisestä ajatuksesta.

Yllättävää kyllä, jouduin jonottamaan sisälle tapahtumaan.

Ohjelmistossa ei perjantaina ollut kummoisesti mitään kiinnostavaa, mutta koska olin niin hyvissä ajoin Lahdessa, päätin pyörähtää tapahtumassa jo perjantaina. Avajaisia on aina kiva käydä katsomassa Desuconeissa, joten sinne tieni lopulta vei. Oli ilo katsoa avajaisia, koska ne olivat hyvin viihdyttävät. Eivät ainoastaan Päähenkilösankareiden osalta, vaan myös kunniavieraan esittelyn osalta. Yonaga Tsubasa oli oikein hauska heppu.

Nämä tyypit <3

Vähän ehkä olisin Loungen puolella halunnut päästä kuulemaan Chordae Corisia, jota kuulin ensimmäistä kertaa syksyllä Traconissa. Tuolloin tykkäsi heidän esiintmisestään erittäin paljon. Harmikseni kuitenkin Lounge oli täyttynyt niin hyvin jo ennen heidän esiintymistään, että sieltä ei enää löytynyt paikkaa takapuolelleni.

Eläimet löysi väliaikaisen kodin.

Lauantain puvuksi otin matkaan Kiban, joka oli viime vuoden tammikuussa totaalisessa hepulissa aloitettu puku, mutta jonka lopulta sain valmiiksi joulukuussa uuden hepuloinnin puitteissa. Tälle matkalle Kiba oli täysin nappivalinta kaikin puolin, koska päällä se on mukava, kuljettaminen on helppoa ja ei oikestaan vaadi erityistä valmistelua. Pukuna olen Kibaan jotenkin hirmu tyytyväinen, vaikka se ei mikään suurin taidonnäyte olekaan.

Kaunista poikaa.
Fun fact: hankin Kiballe ihan oman ripsivärin. 

Lauantaiaamusta säntäsin lähes heti kuulemaan Kuinka hävitä cosplaykilpailuissa -luentoa. Olin odottanut luentoa jotenkin hirmu innolla, koska aihe on jokseenkin arka, mutta aina ajankohtainen. Myöskin viimeaikoina somen puolella on näkynyt yhtä sun toista aiheeseen liittyvää cosplay-sisältöä. Sen lisäksi, että ohjelma oli hyvää asiaa ja kerrontaa, oli se myös ihan viihdyttävä. Pidin siitä, että aiheeseen tartuttiin humoristisella tavalla.

Hehö.

Luennolta hipsin suoraan Pääsaliin kuuntelemaan kunniavieraan haastattelua. Yonaga Tsubasa oli sen verran hulvaton avajaisissa, että päätin käydä kuuntelemassa myös haastattelun. Viihdyin kyllä, vaikka kokonaisuudessaan ohjelma olisi ollut minulle aivan liian pitkä istua läpi. Jouduin myös karkaamaan ohjelmasta hieman etuajassa ohjelmaan liittymättömistä syistä.

Eläimet nauttii kulttuurista.

Puolivahingossa päädyin kuuntelemaan luentoa animen taustataiteesta. Vähän siis emmin menenkö luennolle ollenkaan, mutta lopulta sinne päädyin. Taisin joskus katsoa myös tätä luentoa edeltäneen Taustataide animessa -luennon vuodelta 2015, joten oli jännittävää kuulla, mitä kehitys on tuonut tullessaan. Muutenkin olin positiivisesti yllättynyt luennosta, ja varmasti tulen tästä eteenpäin katsomaan animea vähän erilaisella silmällä.

Yllättävän koukuttava.

Tarkoitukseni oli käydä kuuntelemassa ohjelmat myös japanilaisista jumalista ja ryyppäämisestä, mutta molempien ohjelmien kohdalla kävi niin, että jonot ohjelmasaleihin olivat niin hillittömät, että jätin ne suosiolla välistä. Sen sijaan kävin hiljaisessa huoneessa makaamassa lattialla tovin. (Tässä myös taas yksi syy, miksi rakastan Kibaa pukuna; kaikki jäbän vaatteet ovat konepestävät, mutta ei myöskään haittaa, vaikka ne vähän likaantuisivat. Huoletta pystyin retkottamaan lattialla.) Kukaan, joka minua todella tuntee, tietää, että rakastan lattiaa ja sen tasossa oleilua. Hiljainen huone oli todella nimensä veroinen, ja vasta sen hellässä syleilyssä todella tajusi, millainen älämölö ja kakofonia Sibeliustalolla vallitsee. Pidin suuresti myös siitä, että kaikki huoneessa olijat kunnioittivat hiljaisuutta. Lattia ja hiljaisuus tekivät minusta lähes uuden ihmisen conipäivän keskellä.

Pöydän alla paras mesta.

Ryömittyäni pois pöydän alta ja ylös lattialta olikin sitten aika suunnata katsomaan cosplay-kisoja. ECG on kokenut isoja muutoksia tässä vuosien varrella, mistä olen montaa mieltä, mutta oli oikein kiva nähdä uusia naamoja kisaamassa. Esityksistä ehdottomasti oma suosikkini oli Prinssi Noctisin kalaseikkailu, mutta tässä kohtaa olen hyvin puolueellinen. Craftmanship-kisaa oli myös ilo katsella ja jopa jännätä, koska kisaamassa oli tuttuja. En vielä täysin tiedä, mitä mieltä olen craftmanship-kisan uusista kategoriapalkinnoista, mutta toivoisin niiden ainakin osittaista uudelleennimeämistä. Esimerkiksi ’käsityö’ voi koskea pehmeitä ja kovia materiaaleja, joten sen rajaaminen muun muassa ompeluun, mutta ei käsityönä tehtyyn rekvisiittaan on mielestäni outoa.

Mutta ihan hirveästi onnea vielä kerran Yacille, joka meni voittamaan kaksi kategoriaa craftmanship-kisassa!!! Sekä tietenkin muille kisoissa pärjänneille ja kaikkensa antaneille!!!

Saatiin hyvät paikat!

CMV-kisat olivat kiva uusi lisäys Frostin kisakatalogiin. Yllätyin suuresti videoiden määrästä. Minä en kuitenkaan ole aivan sisällä CMV-piireissä, joten en ole myöskään selvillä kaikesta siitä, mitä ns. kentällä tapahtuu. Tällä kertaa oma suosikkini jäi palkinnoitta, mutta jäin myös kisan jälkeen pohtimaan sitä, että onko yleisesti CMV-kisojen säännöissä mainintaa siitä, miten hyvin lähdesarja tai hahmot ovat videossa tunnistettavissa? Kyseessä kuitenkin on COSPLAY-musiikkivideokisa. Tähän varmaan jostain löytyy vastaus.

Hienot ECG-kisaajat!!!

Kisojen jälkeen ehdin vielä lätisemään ihmisten kanssa ennen kuin oli aika poistua Sibeliustalolta.

Sunnuntaiksi otin mukaan Harun, joka on tässä vaiheessa yli kymmenen vuotta vanha puku. Muuten en ole pukua päivittänyt, paitsi peruukin osalta. Aikanaan värjäsin alkuperäisen peruukin, jonka hankin Harua varten. Värjäys ei kuitenkaan täysin onnistunut ja muutenkin peruukki oli tuossa vaiheessa jo niin huonokuntoinen, että suosiolla hankin uuden jo vuosia sitten. Kuitenkin vasta nyt päädyin oikeasti leikkaamaan ja stailaamaan tuon uuden peruukin.

Joku vanha CosCraft-malli, jossa ei ollut kunnollisia tietoja ja laatu oli huomattavasti nykyistä huonompi.

Samaan tapaan kuin Kiba, Haru on pukuna hyvin rento ja vaatii aivan minimaalisesti valmistelua. Tietenkin olisin voinut tarkistaa kaikki puvun osat ennen pakkaamista, niin olisin ehkä saattanut jotain korjailuja tehdä :___D Oli myös huvittavaa lähteä täysin ilman suunnitelmaa päivittämään Harun meikkiä Frostin sunnuntaiaamuna.

Uusi peruukki <3 Uusi naama <3

Sunnuntaiaamu meni lähinnä kierrellen taidekujaa ja myyntipöytäsalia sekä ihmisiä moikkaillessa. Hieman olin kiinnostunut Musiikin kuvaaminen mangassa sekä Kääntäminen kulttuurisodan kohteena -luennoista, mutta lopulta hyvä seura meni niiden edelle. Kävin kuitenkin kuulemassa Käsityön merkityksiä cosplayssa -luennon.

Tätä on odotettu.

Tiesin hyvin, mitä odottaa kyseiseltä ohjelmalta, koska a) sen sisältö on koottu useasta suomalaisesta cosplay-blogista, joita olen seurannut vuosien varrella ja b) koska aineistossa on mukana myös minun tekstejäni. Ohjelmassa esille tuodut ajatukset eivät varmasti olleet mitenkään mieltä puhaltavia, jos on tosiaan seurannut cosplay-yhteisön kuhinaa viimeisten vuosien varrella. Minusta oli myös jännää, että itse tunnistin lähes heti, kenen blogeista luennolla esitetyt tekstinpätkät olivat. Sen kuitenkin haluan vielä sanoa, että omasta näkökulmastani luennolla käsitellyt teemat ovat ehkä jokseenkin jo vanhentuneita. En tietenkään voi varmaksi sanoa muiden kuin itseni osalta, että ohjelmassa esitetyt lainaukset eivät kaikki enää täysin pidä paikkaansa siinä muodossa kuin ne on aikoinaan kirjoitettu.

Ryönää

Löysin myös kivan haorin conista.

Muuta ohjelmaa en kerennyt sunnuntaina katsomaan, mikä vähän harmittaa, koska olisin halunnut nähdä päättäjäiset. Kovasti jäi minua kiinnostamaan, mitä Päähenkilösankareille lopulta kävi ja söikö kunniavieras viikonlopun aikana lihamukin vai jotain muuta. Tällaista pettymystä en ole kokenut pitkään aikaan. Ei voi mitään, koska jouduin kiiruhtamaan junaan ja kotimatkalle. Minulla sattui kuitenkin olemaan yllättävän osuvaa matkalukemista takataskussa.

Pidin kovasti.

Minulla oli erittäin mukava Desucon Frostbite. Viime vuoden molemmat Desut jäivät välistä, mutta ainakin yksi on nyt saatu taputeltua tältä vuodelta. Ihan kaikkia tuttuja en ehtinyt näkemään viikonlopun aikana kunnolla, mutta moikkailtu ainakin on suurinta osaa. Soolomatkustaminen teki minulle poikaa, joten nyt, kun kukkaro ei koko ajan huuda tyhjyyttään, voisin harrastaa tätä enemmänkin. Ja itse asiassa tulen harrastamaan, koska jo ensi viikolla suuntaan jälleen kohti etelää ja aivan uutta tuttavuutta, Cosmoconia, kohti. Odotan sitä innolla.

Fukka kiittää.

PS: Haluan tosiaan kirjoitella Kibasta piakkoin, jotta pääsen vielä vähän fiilistelemään sitä pukuna oikein kunnolla. Voi kuitenkin olla, että Cosmocon vetää jäbän edelle.

Itsevarmasti väärässä

Heipähei

Jaoin tässä hiljattain vähän ajatuksiani Instagramin puolella, kun vastaan tuli Amazonia Cosplayn kela siitä, kuinka vaikeaa nykyään on löytää internetistä hyödyllisiä ja paikkaansa pitäviä ohjeita asioiden tekemiseen. Tämä sai aikaan ihan positiivista kuhinaa Instagramin DM:en puolella. Pohdin, että pitäisikö minun kirjoittaa aiheesta vähän enemmän tänne blogin puolelle, ja kun kattavampaa merkintää minulta erikseen pyydettiin, niin tässä sitä nyt sitten tulee.

Sanotaan tähän väliin, että jälleen kerran ajatusten jäsentely oli hyvin haasteellista ja tekstiä piti viilata moneen kertaan. Jossain välissä minulla oli noin 12 sivua tekstiä seulottavana. Olen yrittänyt karsia ja tiivistää parhaani mukaan, mutta tekstillä on silti mittaa.

Jaoin kelan IG-tarinoissa, ja tässä ajatuksia siihen liittyen.

Nykypäivänä netti pursuaa kaikenlaisia tutoriaaleja ja ohjeita vaikka ja minkä tekemiseen. Cosplay-ohjeet ja -tutoriaalit ovat ihan oma kategoriansa tässä suossa. Ongelmana kuitenkin on se, että tuosta valtaisasta informaatiotulvasta on entistä vaikeampaa suodattaa se oikeasti pätevä, käytännöllinen ja hyödyllinen informaatio. Etenkin, jos tietämystä aiheesta ei ole jo entuudestaan olemassa, mutta myös silloin, kun tarvitaan hyvin spesifiä ja tarkkaa tietoa. Kelassaan Amazonia Cosplay puhuu siitä, miten niin moni on ”itsevarmasti väärässä” (confidently wrong) ja ajatuksesta, ”kuinka saman tien, kun jonkin asian on oppinut tekemään, olisi pätevä tekemään siitä ohjeen, vaikka todellisuudessa ei tietäisi aiheesta kunnolla mitään.” Olen hyvin vahvasti hänen kanssaan asiasta samaa mieltä. Luotettavan, pätevän, hyödyllisen ja joissain tapauksissa turvallisen informaation tai tiedon tuottaminen vaatii perehtymistä, kokemusta, testausta ja vertailua. Toisin sanottuna paljon työtä.

Näihin kahteen kuvaan yritin tiivistää asian jotenkuten.

Siitä ei ole kauaakaan, kun vastaani tuli myös erään kohtuu kuuluisan pukuilijan IG-postaus, jossa hän esitteli erästä puvun osaa, jonka hän oli juuri valmistanut. Tuossa postauksessa tämä pukuilija kertoi siitä, kuinka tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän on tehnyt tai valmistanut mitään vastaavaa. Hän kertoi myös avoimesti siitä, mistä lähteistä oli saanut ohjeet kyseisen tuotteen valmistukseen. Olen itsekin perehtynyt näihin käytettyihin lähteisiin, ja ne olivat mielestäni luotettavia ja niiden taustalla on paljon osaamista ja tietotaitoa. Tämä jokseenkin kuuluisa pukuilija kertoi myös aikeistaan tehdä tuon yhden ainoan oman kokemuksensa ja muilta saadun ilmaisen tiedon pohjalta oman tutoriaalin aiheesta ja vieläpä myytäväksi. Eli juuri se ilmiö, josta Amazonia Cosplay puhui kelassaan.

Tämä sytyttää minun kohdallani kävyn tuleen jo pelkästään sillä, että aikaisemmin ilmaiseksi tarjottua pätevää tietoa hyödyntäen tämä pukuilija meinasi itse laittaa homman rahoiksi. Asiaa ei paranna myöskään se, että tällä pukuilijalla ei varsinaisesti ole mitään koulutuksellista tai muuta vastaavaa pätevyyttä opastaa muita kyseisellä osa-alueella. Sen sijaan, että hän olisi vain jakanut eteenpäin hyvää, kattavaa ja pätevää tietoa, joka on ilmaiseksi ollut saavutettavissa, hän on päättänyt suodattaa tämän tiedon oman puutteellisen osaamisensa läpi ja myydä sitä eteenpäin. Minun korvaani tämä ei kuullosta ihan eettisesti pitävältä skenaariolta.

Tässä on kuvasarja siitä, miten aikanaan tein Fujimoton nenän. Myöhemmin sain kyselyitä siitä, voisinko tehdä aiheesta kunnon tutoriaalin, mutta lopulta en koskaan sitä tehnyt.
Itse kaivelin tietoa tähän hyvin sekalaisista paikoista enkä kokenut onnistuneeni, joten en nähnyt järkeväksi tehdä ohjetta.

Ennen kuin kukaan lähtee teroittamaan talikoita tai kaivamaan soihtuja esille, kerrottakoon, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, että cosplay-tutoriaaleja tai ohjeita tehdään ja jaetaan tai että joku elättää itsensä cosplayn avulla. Itsehän olen vuosien varrella kerännyt aivan valtavan määrän tutoriaaleja eri aiheista ja lähteistä. Tiedon jakaminen lisää tämän harrastuksen saavutettavuutta, ja sehän se vasta on parasta paskaa, mutta siinä on aina ero, miltä pohjalta ja tarkoitusperillä tietoa jaetaan. Uskon, että cosplay-harrastusta auttaisi se, että hyödyllinen ja pätevä tieto olisi helposti löydettävissä. Tätä ei kuitenkaan edistä yllä kuvatun tapauksen kaltainen toiminta, joissa hyödyllisten lähteiden jakamisen sijaan lähdetään itse puoskaroimaan ja mahdollisesti myymään vääristynyttä tai puutteellista tietoa, kun todellista osaamista ei ole taustalla.

Kuvakaappaus Simplicityn nettisivuilta.
Tietääkseni Yaya Han on täysin itseoppinut cosplayn kuningatar. Arvostan sitä, että Yaya on tehnyt yhteistyötä isojen kaavafirmojen kanssa sen sijaan, että olisi omin nokkineen lähtenyt suhmuroimaan kaavoja myyntiin. Tämä tietenkin on ihan eri tavalla mahdollista Yaya Hanille, toisin kuin pienemmän luokan cosplay-persoonille.

Itse vaatetusalan koulutuksen käyneenä näen jatkuvasti cosplay-tutoriaaleja ja -ompeluohjeita, joissa käytetyt menetelmät eivät ole oikeaoppisia, tehokkaita tai käytännöllisiä. Välillä ohjeet ovat sellaisia, että saman asian voisi ylipäänsä tehdä paljon helpommin tai paremmin jollain toisella tavalla. Minulla on se valttikortti, että tiedän aiheesta tarpeeksi tunnistaakseni jyvät akanoista. Suurella todennäköisyydellä sama ei kuitenkaan päde esim. aloitteleviin cosplay-harrastajiin, joilla ei ole mitään tai on vain vähän harrastusta tukevaa kokemusta, saati koulutusta. Tällöin luultavasti tukeudutaan siihen, mikä on parhaiten näkyvillä tai helpoiten saavutettavissa: isojen cosplay-nimien tuottama sisältö ja samat puhkipureskellut tekniikat, joista pukkaa tutoriaalia joka tuutista ja jotka jäävät lähinnä pintaraapaisuksi.

Jatkuvasti näen sitä, että tutoriaaleissa sun muissa ei osata käyttää saumanvaroja hyödyksi. Sillä nimittäin on väliä piirtääkö saumanvarat minkäkin levyisiksi tai vähän sinne päin.
Keithin kengät olisivat olleet yksi Saatanan työmaa, jos saumanvarat eivät olisi olleet kohdillaan. 

En sano sitä, että kaikkeen pitäisi olla virallinen koulutus, jotta voisi olla osaava ja pätevä. Asioita voi oppia koulujen ulkopuolellakin, mutta koulutuksessa on se hyvä puoli, että siellä yleensä on jonkinlainen valvova elin, joka varmistaa, että asiat on opittu oikein. Itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi ompelemisen ja kaavoittamisen voi oppia itsenäisesti, mutta se vaatii perehtymistä luotettaviin tietolähteisiin, kriittistä silmää ja ymmärrystä. Jotkin osa-alueet cosplayssa voivat myös olla sellaisia, että niihin ei voi suoranaisesti kouluttautua, koska tekniikat ja menetelmät ovat syntyneet harrastajien työn ja kokemuksen tuloksena. Samalla kuitenkin näen yhtensä kompastuskivenä sen, että yhteisön sisällä tukeudutaan vain yhteisön sisäisiin lähteisiin. Geeniallas jää tuolloin aika niukaksi, ja voi kuvitella, mitä siitä seuraa. Useimmat tekniikat esimerkiksi vaatteiden valmistuksessa ovat syntyneet cosplay-yhteisön ulkopuolella, ja sama pätee moneen muuhunkin.

Tässä muuten aivan mahtava suomenkielinen laitos, jos kaipaa ohjeita ja osviittaa korsettien tekemiseen. Ei tämä ihan cosplay-tutosta mene, mutta jokseenkin läheltä liippaa.

Jos mietitään joitain cosplayssa usein käytössä olevia ”kovia materiaaleja” kuten worblan kaltaiset matalalämpömuovit tai EVA-muovi. Näitä nykyään cosplayssa yleisesti käytettyjä materiaaleja ei kuitenkaan ole historiallisesti ollut olemassa kovinkaan pitkään, joten ei myöskään niiden työstämisen menetelmiä. Toisin sanottuna ne ovat mahdollisesti vielä kehitysvaiheessa. Verrattuna esimerkiksi ompeluun ja ompelutekniikoihin, worblan ja EVA:n käyttö on kohtuullisen uutta. Ompelutekniikat ja menetelmät ovat saaneet kehittyä jo satoja vuosia, koska vaatteita on tehty jo ennen ompelukoneen keksimistä. Väitän, että cosplayssa käytössä olevat matalalämpömuovien työstötekniikat ja -menetelmät ovat syntyneet paljolti tämän harrastajakunnan sisällä. Matalalämpömuoveja on kuitenkin käytetty myös ihan muilla aloilla jo vuosikymmeniä. Sanooko Aquaplast tai Ezeform kenellekään mitään?

Kuva: Kifia
Voi Wonderflex, mihin katosit?
Houzukin otsakyrsarvi taisi olla viimeinen Wonderflex tekeleeni enne kuin tuli worbla ja korvasi sen.

Vaikka kokemus cosplayn harrastamisesta ja pukujen tekemisestä usein auttaa siinä, että menetelmät ja tekniikat muuttuvat pikkuhiljaa oikeaoppisempaan suuntaan sekä tietotaito eri osa-alueista karttuu, ei se kuitenkaan takaa näin tapahtuvan. Joku harrastaja voi tehdä saman asian väärin tai epäpätevällä tavalla 10 vuotta tai vältellä jonkin asian tekemistä ihan yhtä kauan. Kysymys on pitkälti siitä, miten paljon aiheeseen tai vaikka uuteen tekniikkaan perehtyy muutenkin kuin lonkalta tekemällä. Joitain asioita voi tietenkin oppi myös puhtaasti tekemällä, mutta uskoisin, että muunkinlaisella perehtymisellä on paljon merkitystä.

On kai olemassa jokin sanonta siitä, että, mitä enemmän oppii ja saa tietoa jostain asiasta, sitä paremmin ymmärtää, miten vähän oikeasti osaa ja tietää. Toisin sanottuna, jonkin verran osaamista kartuttanut vasta-alkaja luulee tietävänsä aiheesta X yllin kyllin, koska ei vielä ymmärrä, kuinka paljon hänellä on vielä oppimatta. Tämä varmaan on se potentiaalisin ryhmittymä, josta nämä ’itsevarmasti väärässä’ olevat yksilöt myös nousevat esille. Silti yhdellä osa-alueella kokenut ja loistava pukuilijakin voi olla täysin ummikko jossain toisella asiassa. 

En osaa kaavoittaa kenkiä, joten käytän niissä usein kelmutus-teippaus-menetelmää. Itse en kuitenkaan koskaan ostaisi tällä menetelmällä valmistettuja vaatteen kaavoja, enkä myöskään itse käytä tätä vaatteiden kaavoittamiseen.

Amazonia Cosplay mainitsi kelassaan myös algoritmit, jotka monella some-alustalla puskevat nopeasti kulutettavaa ja sisäistettävää materiaalia, jonka tuottajana voi nykypäivänä olla käytännössä kuka vain millä pätevyydellä tai epäpätevyydellä tahansa. Ja nykyäänhän kaikkien ja heidän mummojensa pitää tuottaa jotain sisältöä. Tämä tietenkin ruokkii myös ’sisältöä vain sisällön vuoksi’ -mentaliteettia, mikä taas tekee tarpeellisemman, spesifimmän ja luotettavan tiedon löytämisestä työläämpää, kun se pitää siivilöidä erilleen kaikesta turhasta ja epäluotettavasta. Tämä on ongelma myös cosplayn ulkopuolisissa lähteissä. Algoritmi ei palkitse sellaista sisällöntuottajaa, joka tarjoaa tietoa pienelle yleisölle, oli tuo tieto kuinka mullistavaa tai hienoa tahansa.

Ohjeita ja tutoriaaleja saatetaan tuottaa vain ja ainoastaan jonkinlaisen sisällön tuottamisen vuoksi, eikä sillä todellisuudessa aina ole väliä, onko sisältö oikeasti hyödyllistä, käyttökelpoista tai pätevää, saati jollain tasolla uutta tai mullistavaa. Sama informaatiota ja sisältöä kierrätetään tutoriaalista toiseen. Tarkoitusperiä voi olla monenlaisia: näkyvyys, kuuluminen osaksi yhteisö tai elanto. Keksi itse lisää.

En myöskään luottaisi hirveästi myytäviin kaavoihin, joita ei ole sarjottu eli muunnettu eri kokoihin.
Tässä omat kouluaikaiset sarjontaharjoitukseni, koska kaavafirmojen kaava-arkit tuppaavat olemaan vähän sotkuisempia tapauksia.

Cosplay-yhteisössä välillä tuntuu vallitsevan ’jos se toimii, miksi korjata sitä’ -mentaliteetti. Tiettyyn pisteeseen asti olen tämän mentaliteetin kannalla. Kaikki saavat toteuttaa tätä harrastustaan niin kuin itselle on parasta, mutta siinä vaiheessa, kun informaatiota aletaan jakaa opastus- ja opetusmielessä, tilanne muuttuu. Mielestäni siinä vaiheessa, kun asetutaan jonkinlaiseen opastavan tahon asemaan, tulee pohtia sitä, miksi näin tehdään ja ketä tai mitä varten sisältö todella on. Monet nimekkäät cosplay-persoonat kuitenkin tekevät tutoriaaleja, videoita ynnä muuta sisältöä tienatakseen rahaa elämiseen, ja useimmat heistä käyttävät sosiaalista mediaa itsensä ja sisältönsä markkinointiin, jolloin pääsemme takaisin algoritmipohdintoihin. Lisäksi voidaan heitellä ilmoille vanhoja tuttuja termejä kuten scene-vastuu; kellä tässä yhteisössä on vastuu väärän, epäpätevän tai pahimmassa tapauksessa vaarallisen tiedon levittämisestä?

"Horo. Logiikalla eli sillä, mihin matematiikka perustuu, ei ole mitään tekemistä sarjonnan kanssa."
Tämä oli tärkeä viesti, jonka olin itselleni jättänyt sarjontatyöhön. Tämä taitaa nyt olla sitä epäpätevää tietoa.

Jos hetken pohdimme esimerkkinä Kamui Cosplayta ja heidän asemaansa tässä harrastuksessa ja yhteisössä. Voidaan varmasti sanoa, että Svetlana ja Benni, jotka yhdessä muodostavat Kamui cosplay -duon, ovat yhdet tunnetuimmat vaikuttajat tässä yhteisössä, ja luultavasti myös jollain tasolla sen ulkopuolella. Kamui on ollut yksi cosplay-maailman pioneeri, mitä tulee panssareiden valmistukseen ja erilaisiin yleisesti tässä harrastuksessa käytettyihin koviin materiaaleihin. Kamui on uransa aikana työstänyt näitä materiaaleja aivan valtavasti, kokeilun ja erehdyksen kautta kasvattanut osaamista ja tällä tavalla luonut pätevyyttä puvuntekijöinä. Uskon, että useat yleisesti käytössä olevat menetelmät esim. worblan ja EVA:n työstämiseen ovat vähintäänkin suodattuneet muotoonsa, jolleivat jopa syntyneet, Kamuin panostuksella. Kamuin vaikutusta ja osallisuutta tämän harrastuksen kehityksessä viimeisten parin vuosikymmenen ajan ei voi kieltää.

Kuvakaappaus Kamuin nettisivuilta.

Kamuin Svetlana on itse sanonut julkisesti, ettei heillä ole osaamista ompelusta, mutta tästä huolimatta Kamui on kuitenkin tehnyt myyntiin ompelukirjan. Olen itse lukenut kyseisen kirjan läpi, ja voin sanoa, että se sisältää virheellistä sekä puutteellista tietoa (esim. kangasmateriaalit on esitelty sekaisin kudostyyppien kansa, tämä perinteinen ”satiini on kangasmateriaali” nostaa päätään…). Jopa siis hyvin nimekkäät ja kokeneet pukuilijat sortuvat tähän ’itsevarmasti väärässä’ -kuoppaan. Ja mielestäni tässä kohtaa tulee myös kysymykseen, onko tämä eettisesti tai moraalisesti oikein. Etenkin silloin, kun raha astuu kuvioihin. Huolimatta omasta heikosta osaamisesta päädytään kuitenkin tekemään ohjekirja, jonka tarkoitus on opastaa niitä, jotka mahdollisesti tietävät aiheesta vielä vähemmän. Tietoisesti puolisokea opastamassa sokeaa. Etenkin Kamuin kaltaisten isojen nimien kohdalla täytyy myös huomioida hänen asemansa tässä yhteisössä, ja sitä kautta saavutettu ”luotettavuus” tietolähteenä. Miten siis jonkun ummikon olisi tarkoitus pystyä löytämään luotettavaa tietoa tässä harrastajayhteisössä, jos tietoisesti isotkin nimet puoskaroivat menemään?!

(Pitäkää talikot ja soihdut edelleen kellarissa. Käytän Kamuita tässä esimerkkinä, koska se on merkittävä nimi tässä yhteisössä ja, kuten sanoin, pioneeri omassa kastissaan. Samalla kuitenkin koen, että oma ammatillinen koulutukseni antaa minulle pätevyyttä kritisoida Kamuin toimintaa osa-alueella, joka liittyy koulutukseeni.)

Nikita Cosplayn Self-made Princess -kirja on myös ollut ihana.
Siinä on ihan kivoja ohjeita cosplayn eri osa-alueilta kuten ompelusta, peruukin muokkauksesta ja meikkaamisesta. Ihan kannesta kanteen en ole tätä lukenut, mutta olen silti tykännyt kovasti.

Hieman sivuraiteille harhautuen: Kamuin kaltaisten isojen nimien kohdalla pitää ottaa huomioon myös se, että hyvin suurella todennäköisyydellä heillä on yhteistyösopimuksia esimerkiksi tiettyjä materiaaleja edustavien tahojen kanssa, joten heillä on myös erilainen motiivi tai velvollisuus käyttää tiettyjä materiaaleja tai välineitä tuottamassaan ohje- sekä muussa sisällössä. Tällöin voidaan jonkin verran kyseenalaistaa, voiko asioiden toteuttamiseen olla muita esim. käytännöllisempiä tai ihan vain vaikka halvempia ratkaisuja, jotka eivät samalla tavalla saa näkyvyyttä, koska lähtökohtaisesti materiaalina tai välineenä tulee olla X. Pieni geeniallas ja silleen. Kriittinen ajattelu ja jo olemassa oleva tietotaito sekä ymmärrys auttavat tässäkin kohtaa seulomaan informaatiosta oleellisen.

Lopulta se, minkä takia vakuutuin ostamaan Nikitan kirjan oli se, että siinä mukana tulevat kaavat on sarjottu!!!

Mielestäni on eri asia jakaa informaatiota omista pukuprosesseistaan tyylillä ’näin minä sen tein’ kuin tehdä ja tuottaa sisältöä, joka on tarkoitettu ohjenuoraksi tai tutoriaaliksi. Helvetti, minähän itse kuulun vahvasti tuohon ensimmäiseen määritelmään. Blogissa on asiaa puvuista yllin kyllin, mutta varsinaisia ohjeita en ole hirveästi harrastanut. Ihan vain siksi, että en yleensä koe, että minulla olisi mitään mullistavaa tai uutta tarjottavaa niiden asioiden osalta, jotka hallitsen. Ja en todellakaan koe olevani pätevä ohjeistamaan niissä asioissa, joita en taas hallitse. Tietoisuus omista rajoista ja osaamisesta on ihan tervettä. Siksi arvostan todella suuresti sellaisia cosplay-persoonia, jotka avoimesti myöntävät sen, että eivät osaa jotain. Etenkin niitä, joilla on iso tai kohtuu iso seuraajakunta ja jotka toteuttavat cosplayta elinkeinonaan tavalla tai toisella. Sarah Spaceman on tästä ihana esimerkki; hänellä on paljon osaamista, mutta hän myös hyvin selkeästi tuo esille, jos ei hallitse tai osaa jotain.

Sarah Spacemanin YouTube-kanava on välillä oikein opettavainen, mutta samalla hyvää taustamölyä väkertämiseen.

Tarvitaan lisää avoimuutta, jotta yhteisönä voisimme paremmin tukea lähteiden ja ohjeiden luotettavuutta. Jaetaan yhdessä tietoa ja ollaan läpinäkyviä. Rehellisyyttä osaamisesta sekä muiden suuntaan, mutta myös itselle. Tietoisuus omasta osaamisesta ja osaamattomuudesta on tervettä. Enemmän yhteistyötä ja vähemmän puoskarointia. Some-maailman oikuille emme ehkä pysty tekemään juuri mitään, mutta jokainen, joka harkitsee ohjeen tai muun tekemistä, voi omalla kohdallaan miettiä sitä, onko itse perustellusti pätevä ohjeistamaan muita asian suhteen. Haluaisitko itse mennä autokouluun, jonka opettaja on saanut kortin eilen?

Huh huh ja oho. Vuoden 2024 ensimmäinen merkintä piti olla jokin ihan muu, mutta tässä sitä nyt ollaan. Laitan keskeneräiset tekstit piironginlaatikkoon odottamaan omaa aikaansa. Tämä ei tosiaan ollut helppo teksti tuottaa, ja toivon, että se on muotoiltu edes jossain määrin niin, että oikea ajatus tulee läpi. Kuvien kuvateksteissä kulkeva pienoinen kaavasaaga on lähinnä esimerkki sitä, miten oma tietotaitoni auttaa minua olemaan kriittinen erilaisten tuotteiden sun muiden valinnassa yms. 

Fukka kiittää ja huokaisee.

Meitsi teki farkut, mikä oli ihan persiistä.

PS: Puvut ovat edistyneet. Ja nyt voidaan siis oikeasti puhua puvuista monikossa, koska olen pikkuhiljaa väkerrellyt milloin mitäkin pukua eteenpäin. Hieman hirvittää kuinka monta pukua minulla on tällä hetkellä kesken, mutta päätin kokeilla tällaista lähestymistapaa tähän väliin.