Tätä on kaivattu - Matsucon 2017

Hip hei!

Viikonloppuna oli ihka ensimmäinen Matsucon. Voi pojat, se oli todella suuri positiivinen yllätys. Pyörinkin paikalla molempina päivinä kera kamun jos toisenkin, ohjelmia tuli katsottua paljon ja sain tehtyä uuden puvun ulkoilutettavaksi. Oli kivaa.

Täällä hevon perseessä on tottunut tietyn tyyppisiin tapahtumiin; Jokainen pikkutapahtuma eroaa toisistaan jollain tasolla, mutta kaikki kuitenkin tuntuvat nimen omaan pieniltä tapahtumilta, mutta ei Matsucon.

Pohjankartano on ihana.

Jo ennen conia ohjelmakarttaa selatessani mietin, miten paljon siellä on mielenkiintoista ohjelmaa. Vaikka aika paljon ohjelmaperuutuksia tulikin, niin päädyimme katsomaan yllättävän monta lärpätystä. Onneksi näin, koska muuten aika ei olisi kulunut niin hyvin, koska pukujen kuvaamiselle oli vain rajoitetut mahdollisuudet; pihalla oli keskimäärin -12 astetta pakkasta koko viikonlopun ajan ja sisällä vähemmän suotuisia kuvauspaikkoja.

Olen ehkä voivotellut joskus sitä, kuinka Pohjankartanolla aijemmin järjestetyt tapahtumat eivät ole osanneet ottaa koko taloa käyttöönsä. Ja tästä taas pisteet Matsuconille, koska tilaa oli todellakin käytetty hyödyksi. Taidekuja, kirpputori ja myyntipöytäsali toimivat mielestäni kohtuu hyvin, vähän oli ramppaamista ostopaikkojen välillä, mutta onneksi Pohjiksella on helppo liikkua paikasta toiseen, kun joka paikassa on isot portaat ja leveät käytävät. Ja hei! Kaikki kerrokset oli käytössä!

Amaterasu magneetti löytyi taidekujalta SaQe-artsin pöydältä.
Oli  ihan hirmu siistejä juttuja!

Lauantaina pukuna oli Len, joka piti puristamalla puristaa kasaan, koska viimeisen viikon aikataulut menivät ihan blörinäksi. Kiitos työt, kiitos bussiaikataulut ja kaikki muut, jotka päättivät heittää härän pyllyä. Ihan 100% valmis ei Len vielä ole, mutta siinä kuosissa sentään, että viitsin sen vetää päälle. Kaikesta kiireestä ja tuskailusta huolimatta olen jollain ihmeen kaupalla saanut ihan siistiä jälkeä aikaiseksi. Mitä on tämä noituus?

Len on ehdottomasti yksi lempipuvuistani vähään aikaan. Sen lisäksi, että hahmo ja sen lähde miellyttävät minua kovin, on se päällä äärettömän mukava. En edes ymmärrä miten.

Soffi oli ihana ja räpsi kuven.

Lauantain ensimmäinen ohjelma oli avajaiset, mitkä olivat miellyttävän ytimekkäät. Ei turhia liirumlaarumeita, mutta asiaa kyllä.

Kävimme katsastamassa toisen kunniavieraan eli Cosplay Tour Europe -dokumentin (Jee! Auditorio!). Minä olin nähnyt sen jo aijemmin, mutta muut eivät. Jouduin kuitenkin hipsimään pois välissä, koska piti käydä pikaisessa tuomaripalaverissa. Palasin katsomaan dokumentin loppuun ja seuraamaan kyselytuokion. Oli hirveän vaikea keksiä mitään järkevää kysyttävää, kun olin kuullut jo aijemmin vastaukset kaikkiin olennaisiin kysymyksiin. Onneksi muilla oli enemmän tiedonjanoa.

Olin siis taas kerran cosplay-kisan tuomarina, mutta tällä kertaa ihka ensimmäisessä poseerauskisassa. Koko päivänä ei yhtään tuntunut siltä, että pitäis olla pätevä ja virallinen, kun ei ollut esituomarointeja. Vähän enne kisaa piti vain saapua bäkkärille, istua penkkiin, katsoa kisa, tehdä päätös ja julistaa voittaja. Jotenkin liian simppeliltä tuntui tämä. Ei sinänsä oli jännää, koska olihan tämä lajinsa ensimmäinen ja piti hieman pohtia sitä, millä linjalla ja ajatuksella mennään. Hirveän iloinen ja vähän ylpeä olen siitä, että meillä oli täysi poseerauskisa.

Tein myös turhan maskin.
Soffi kuvasi.

Kisa jotenkin vain hurahti ohi, enkä kerennyt tietenkään nähdä Hall-kisaa ollenkaan. Jälkeen päin kuvista ja muualta asiaa tutkittuani, olen ehkä sitä mieltä, että juurikin Hall on oikean tyyppinen pukukisa näille leveyspiireille. Taso oli hieman erilainen kuin yleensä tämän seudun tapahtumissa. Tätä lisää kiitos.

Viikonlopun 'pakko mennä' -luento oli Japanilaiset kansantarinat 101. Aihe kutkuttaa minua hyvin syvästi, joten odotin ohjelmalta paljon. Hieman jouduin pettymään luennon sisältöön ja sen esille tuontiin. Olisin kaivannut selkeämpää kerrontaa tarinoista ja ehkä hitusen syväluotaavampaa analyysiä niiden yhteyksistä japanilaiseen populaarikulttuuriin. Ja vaikka itse en mitenkään spoilaantunut, niin spoilerivaroitus ohjelmakuvauksessa olisi ollut paikallaan. Kaikesta huolimatta viihdyin.

Päivän päätteeksi piti kuunnella myös Sakuga - animaation mestarit, joka tarjosi hirveästi asiaa, mutta selkeästi liian lyhyessä ajassa, koska lähes kaikki nimet menivät ohi korvien. Minä itse olen hillitön informaatiosyöppö ja oli välisätä hankala pysyä aiheen perässä. Tauotusta oli hyvin vähän ja animaattorista hypättiin toiseen hengittämättä välissä. Aiheena hyvin mehukas, mutta liikaa asiaa yli syötöllä.

BTW meidän badget!

Sunnuntain pukua pohdin ja puin ja laitoin Twitteriin kyselyä. Twitter-äänestyksen voittajaksi tuli Sora, mutta kakka-aikataulut eivät antaneet mitään tilaa siihen, että olisin kerennyt laittaa Soran peruukin kuntoon. Päätin sitten sunnuntaina vetää päälle äänestyksessä toiseksi tulleen herran eli Fujimoton. Vähän jänskäsin, missä kunnossa herran nenä on, mutta ihan tuo oli käyttis. Tulevaisuudessa aion kuitenkin tehdä uuden ja paremman nenän (ja ehkä pienen tutoriaalin).

Sunnuntaina ei ollut mikään kiire conipaikalle, mutta itse heräsin sen verran aikaisn, että päädyin Pohjankartanolle hyvissä ajoin (lateksinenä ja talvipyöräily ei ole hyvä yhdistelmä). Väkeä oli sunnuntainta huomattavasti vähemmän, mutta hyvin silti. Koska porukka lipui pikkuhiljaa paikalle, niin päätimme mennä katsomaan Conikonkarien(?) matkavinkit.

Kalaherran kuvasi Kide.

Ohjelma oli hyvin sekava ja karkaili käsistä aika tehokkaasti. Varsinaiset vinkit jäivät hukkaan, kun luennoitsijat lähinnä kertoivat juttuja omista kommeluksistaan. Välillä ne olivat relevantteja ja välillä taas eivät ollenkaan. Lisäksi eräs henkilö yleisöstä vei aihetta pois raiteilta vähän väliä ja pitkitti ohjelmaa yliajalle eivätkä luonnoitsijat hirveästi osanneet ohjata sitä takaisin. Meillehän tässä tuskin muutenkaan olisi ollut mitään uutta tarjolla, mutta voin vain kuvitella, mitä jäi käteen, jos oikeasti olisi halunnut vinkkejä conimatkustamiseen.

Twitterin kehuma Cosplayers - STAND UP!, joka nähtiin Yukiconissa, oli myös osana Matsun ohjelmistoa, joten se piti katsastaa. Sali oli ihan tupaten täynnä, mutta onneksi mahduimme sisään. Viihdyin hyvin. Vaikka ihan räkänauruksi ei missään kohtaa mennyt, niin vitsit oliva nasevia ja oivaltavia. Suosittelen.

Oliko muuten paras veto ikinä Matsuconilta tehdä diili Kauppuri5 kanssa?
Parasta mättöä.

Sitten käytiin katsomassa BLUFFia! BLUFF - Kirotut kortit oli ehdottomasti paras tanssiesitys piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään aikaan. Ehkä paras ikinä. Tanssit oli hyviä, uusi viiden porukka toimi lavalla hyvin ja kaikki osasi tanssia niin hyvin aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! Hienoa oli tämä ja minä intopiukean odotin vielä esityksen päätyttyä lisää. Enskerralla vaadin encoren!

Jäljellä oli vielä päättäjäiset, joista olin saanut hieman tuta jo aikaisemmin. Conin teemalaulu oli ideana kiva ja sanat hauskat, mutta laulusta oli vaikea saada selvää. Sanat olisivat menneet täysin hukkaan, jos niitä ei olisi heijastettu seinälle. Parasta oli Team Valorin PokemonGo-kisan voitto ja se, että Matsucon tulee uudestaan vuoden päästä! Whoop di doop! 

Matsucon oli mahtava ja kiva. Tässä oli ihan kunnolla isomman luokan tapahtuman tuntua enkä yhtään laita sitä pahakseni. Asiat toimi ja pelitti, ohjelmaa oli. Tätä lisää kiitos!

Fukka kiittää!

PS: Pukupärinä on taas ihan hirmuinen, mutta yritän hetken pidätellä itseäni. Seuraava suhteellisen varma con on Desu ja luultavasti Len lähtee sinne ainakin yhdeksi puvuksi. Toisesta tai kolmannesta ei vielä ainakaan ole mitään kovin vahvaa haisua.

Raitatakista ihan liikaa asiaa

Heissan!

Tässä tulee pikamerkintää Fujimotosta. Yritän pitää tämän mahdollisimman suppeana, mutta en kuitenkaan halua täysin hypätä koko merkintää yli. Pitää päästä purkamaan tuskia. Lisäksi unirytmini on päin bybyä, eli siitä sitten kaikki ilo irti. Tv: Minä, joka kirjoitan tätä merkintää keskellä yötä.

Fujimoto oli taas näitä "helppo ja yksinkertainen pikapuku tähän väliin". En kai koskaan opi. Harvoin nykyään onnistun tekemään mitään "yksinkertaista". Ongelma tuntuu olevan siinä, että asiat eivät sellaisenaan minulle kelpaa, vaan kaikki pitää tehdä itse paremmin (oiskin näin). Näin kävi Senjougaharan kanssa ja samat mutkat kävin läpi taas Fujimoton kanssa.

Elikkä siis! Asiaa! Tilasin siis Fujimotoa varten neljä peruukkia, joista kaksi pistin uudelleen myyntiin. Kaksi muuta olivat aivan liian kalliita tähän pukuun, mutta laitoin toisen silti palasiksi ja ompelin yhteen. Minulle jäi käteen suhteellisen oikean värinen, vähän pitkä ja hyvin hyvin hyvin karvainen lapsi. Peruukeista en valitettavasti muistanut ottaa kuvia ennen yhdistämistä, mutta toinen oli lähes vaaleanpunainen ja toinen ihan oranssi.

Tukkaa oli tosi paljon.
Kuvasi Rorune
Ja olin liukastua.

Toisena murheenkryyninä oli sitten takki, joka valmistui kylläkin ihan viimeisenä. Kiertelin paikalliset kangaskaupat ja tilasin näytepaloja ympäriämpäri. Mistään en kuitenkaan löytänyt raitakangasta, jonka olisin kelpuuttanut takkia varten, ja siksihän sekin piti tehdä ihan itse omin pikku kätösin. Voi kesä senkin kanssa. En ole koskaan painanut mitään näin suurissa määrin, joten arvioni siitä, miten paljon maalia tulisin tarvitsemaan meni hyvinkin pieleen. Tein kolme satsia...

No kerta raidat piti joka tapauksessa maalata itse, niin päätin tehdä sen sitten vaikeamman kautta. Täysin suorat raidat ovat ihan bybyistä, joten kuten animussa konsanaan tein raidoituksen "tasaiseksi" takin muodosta huolimatta. Raidat siis levenevät ja kaartuvat joka kapppaleella hieman erillä tavalla, luoden hyvin höpön illuusion.

On tämäkin työmaa.

Niin ja pitihän minun saada vielä jännitystä lisää siitä, että tein herrainkauluksen kaarevalla pääntiellä, enkä perinteisellä suoralla...

Helpoin ja nopein osa tässä puvussa olivat ehdottomasti korvakorut. Eivät taida näkyä missään kuvassa, mutta kyllä ne siellä ovat. Korvikset ovat kaksinkertaiset palat worblaa, jotka on muokattu koveriksi ja sen jälkeen pintakäsitelty Erikeepperillä. Lopuksi tietenkin maalaus ja lakkaus.

Kahvakuulan kahvasta sai hyvän kaarevuuden.

Sattumoisin omistin juuri sopivat pohjakorvikset näitä varten.

Hauskana uutena tuttavuutena oli lateksin työstäminen proteesiksi asti. Onnistuin upottamaan lateksin läträämiseen yhden kokonaisen viikon. Se oli kivaa, mutta vaati hirveästi harjoittelua, ennen kuin jälki alkoi olla edes jotenkin kelpuutettava. Nenän takia kiersin ja tutkin kaikki naamiais- ja pilailupuodit läpi, mutta oikeanlaista nenää en silti löytänyt. Piti siis tehdä itse.

Nättiä.

Nenä on oleellinen. Tein siis kipsimallin omasta naamastani, ja rakensin sen päälle ilmakuivuvasta massasta nenän, joka mukailisi Fujimoton hienoa olemusta. Tähän rupesin sitten tekemään lateksista versiota kerros kerrokselta. Alkuun minulla oli käytössä joku en-edes-tiedä-mikä-merkkinen lateksi, joka ei tahtonut leikkiä ollenkaan. Siitä tuli väin lörppöjä ja surullisia neniä, joissa hädin tuskin oli mitään muotoa. Päätin sitten suosiolla käydä ostamassa Grimasin lateksia, mikä taas toimi oikein hyvin (kuvan nenä Grimasin lateksista). Yhden nenän tekemiseen meni suunilleen aamupäivä kaikkine järjestelyineen ja siivouksineen... ja minä tein niitä 6. Nenäpajasta töihin... Kuusi nenää, joista olin ihan kohtuu tyytyväinen viimeiseen. Onneksi se oli hauskaa.

Meikki- ja peruukkitesti + nenä III (Grimas)

Meikki oli paljon raskaampi ja tummempi Desuconissa, mutta kuvia katsellessa totesin, että se olisi voinut olla vielä voimakkaampi. Peruukki syö meikkiä niin rajusti. Vaikka melkein kaikki tätä nimenomaista pukua varten tehdyt osta olivat melkoisen työläitä, pääsin livahtamaan aidanraosta siinä mielessä, että käytössä oli ostettu kauluspaita sekä Haurun housut ja kengät. Fujimoto on kai hyvä puku jollekin syksyn tai talven tapahtumaan, koska nenä ja takki ovat ihan hirveän kuumat.

Seuraavana suuntana Animecon ja sen uudet seikkailut, kun emme suuntaakaan Kuopioon vaan Jyväskylään. Whoop! Whoop! Uusi conipaikka! Minun ei siis pitänyt tehdä mitään uutta Aconia varten, mutta idea iski ja olin malttamaton, joten kohta olisi uusi puku kasassa.

Maistiainen!

Koko puku on kohta valmis, mutta ette saa paidasta kuvaa, koska siitä puuttuu toinen hiha. Peruukki voi pistää jännittämään. En hirveästi välitä koulupuvuista, niiden geneerisyyden takia, mutta alan ymmärtää koulupuku-cosplayta. Tämä oli ihan liian helppoa ja nopeaa... tällaista projektia olen kaivannut; saan vääntää kohtuutasoista scheisseä vaivatta ja olla siitä iloinen.

Fukka kiittää tältä kertaa!

Keski-ikäisten hahmojen paraati - Desucon 2016

Hei!

Selvisin viimeviikkoisesta Desuconista. Jee. Ensiviikonloppuna olisi luvassa jälleen Kummacon perjantaista lauantaihin. Perjantai menee töiden ja puvun säätöjen merkeissä, mutta lauantaina aion näyttää naamaani Pohjankartanolla edes jonkin verran. Pohjoisen ja etenkin paikallisia tapahtumia pitää tukea, vaikka mitään odotuksia Kummaconia kohtaan minulla ei ole. Lauantain puvusta en ole vielä aivan sata varma. Luultavasti saavun paikalle pyöräillen, koska Pohjis on vain kiven heiton päässä (wink wonk jos siis jollain muulla on ideoita, saa heitellä).

Desusta kuitenkin piti kirjoittaa! Desu-viikko meni aikamoiseksi säätämiseksi, koska päätin tehdä kaiken taas mahdollisimman työläästi. Ainoana uutena pukuna Desua varten oli työ alla siis herra Fujimoto Ponyosta. Homma taisi lähteä lapasesta siinä vaiheessa, kun päätin, että painan takkikankaan raidoituksen itse enkä löytänyt mistään sopivaa tekonenää, joten senkin tein itse. Lupaan puvusta WIPpejä vähän myöhemmin, koska en halua ahtaa niitä enää tähän.

Muutamat viimeisimmät Desuconin lipun alla lainehtivat tapahtumat ovat minulle olleet hyvin ohjelmaköyhiä. Samoin oli tämä Desu, minkä vuoksi pohdin tulevaisuudessa tarkkaan lähdenkö koko tapahtumaan ollenkaan. Muutama jokseenkin kiinnostava ohjelma löytyi kartasta, mutta mitään ’Pakko päästä!’ -tyyppistä ei oikeastaan ollut mitään. Kävin yhdessä puheohjelmassa.

Matkalta löytyi Tepolle ja Pallenalikalle uusia kavereita.

Perjantaina oltiin perillä jopa liian aikaisin, kun ovet olivat vielä kiinni saapuessamme. Tarkoitus oli vain napata ohjelmalehtiset ja liueta paikalta, mutta päädyimme katsomaan jopa Avajaiset. Ihan viihdyttävä oli Desu-kunin tuomioistunto, vaikka vähän liian pitkitetty ja vetelehtivä.

Lauantaipäivä tuntui niin oudolta ilman kisaa. Toisaalta aikaa oli yllin kyllin ja kerkesi pönöttää ihan rauhassa. Ainokaisena ohjelmana lauantaina kävin kuulemassa cosplay-höpötystä Iriksen sanelemana. Hirveästi ei mitään uutta tai ihmeellistä tullut esiin, mutta viihdyin.

Lauantaina pukuna oli siis Edea. Voivottelimme Rorunen kanssa jossain välissä sitä, että pitäisi saada näistä kisapuvuista joskus jotain kunnon kuvia ja mielellään yhdessä. Desu osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi vetäistä puvut taas niskaan ja näin teimme. Harmi, että Kis-murunen ei päässyt paikalle, joten kuvasaldo jäi edelleen vähäiseksi. Myös tuuli lisäsi jälleen oman mausteensa kuviin.

Lärpäkkeeni nuolemassa Rorunea.
Kuvasi Kide.

Oli jännittävää ja jotenkin hyvin vapauttavaa pukea Edea taas päälle. Puvun liikkuvuus ja yleinen mukavuus päällä oli paljon parempi kuin muistini antoi ymmärtää. Edean kehonkieltäkin olen treenannut niin paljon, että kaikki tulee niin vahvasti selkäytimestä, mikä teki oloni tuossa puvussa hyvin kotoisaksi. Olin iloinen.

Sunnuntai oli vähän tohina päivä. Aamusta piti keritä paikan päälle ihmisten aikaan, jotta saisimme paikat kisaan. Kaiken meikkaamisen ja lateksiläträilyjen lomassa piti suorittaa vielä viimeiset pakkaamiset.

Fujimoto on varmaan hirvein asia, mitä olen taas vähään aikaan tehnyt. Onneksi päällä se ei näyttänyt niin hirveältä kuin kuvittelin. Nenä olisi voinut olla paljon parempi ja meikkiä vielä enemmän, mutta olin silti positiivisesti yllättynyt. Kerron takki- ja nenätuskistani tosiaan vielä myöhemmässä merkinnässä enemmän. Nenä oli kyllä tukala pieni sauna ja olin hyvin onnellinen, kun sain ottaa sen pois päivän päätteeksi.

Kuvasi Rorune.

Kisa oli minulle aika blah. Ei mitään suurta, eikä mullistavaa. Tykkäsin voittaja esityksestä, koska siinä oli jotain jujua. Vaikka istuinkin yläparvella, mihin kemikaalien värit näyttivät suurimmaksi osaksi mustilta, ymmärsin idean ja pidin siitä. Tällaisia lisää. Ja tietenkin onnea sijoittuneille!

Kisan siirtäminen sunnuntaille harmittaa minua vähäsen. Tässä tapahtumassa sillä ei niin hirveästi ollut väliä omasta näkökulmastani, mutta monesta syystä se harmittaa vähän muiden puolesta. Lähinnä niiden, jotka tulevat coniin kauempaa. Ajattelen tätä nyt siltä kantilta, jos itse kisaisin tai tahtoisin Hall-kisaan.

Viikonlopun hahmouskollisin kuva.
Kuvasi Rorune.

Sunnuntai on se kotiinpaluupäivä suurimmalle osalle conikävijöistä ja esimerkiksi omalla kohdallani kaikki isompi tavara täytyy olla pakattuna lähtöä varten. En missään nimessä pystyisi laittamaan mitään Edean kaltaista pukua päälle sunnuntaina, koska lähtö conipaikalta on tehtävä hyvin nopeasti ja rivakasti, jos haluaa päästä vielä joskus kotiin. (Yleensä Desuconista saavutaan kotiin noin kello kaksi yöllä ja seuraavana päivänä töihin. Eikä edes puhuta siitä, milloin tuo woodi on yleensä kotona Rovaniemellä.) Harvemmin meillä on aikaa jäädä ahtaaseen pukuhuoneeseen jonottamaan, vaihtamaan vaatteita ja pesemään meikkejä. Narikkakin tuottaa joskus ongelmaa. Me hoidamme tämän kaiken yleensä huoltoaseman vesassa tai jopa autossa.

Sunnuntaipäivä on itsessään jo lyhyt, mutta kisa ahmaisee siitä aikamoisen leijonan osan. Tässä tapahtumassa se ei haitannut, koska muutakaan ohjelmaa ei ollut. Paskanjauhanta on tehokas ajanviete. Kisan lisäksi kävimme katsastamassa päättäjäiset, minkä jälkeen tietenkin huristelimme takaisin kotia kohti.

Vähän on iho-ongelmia, mut onneks tää mun arkimeikki hämää sen verran, ettei sitä huomaa.

Sellainen Desu. Vähän meni murinan puolelle tämä myös, mutta en jaksa välittää. Edea ja Fujimoto ovat tietyllä tapaa kaksi vanhinta hahmoa, joita olen pukuillut. Oli sis höpsöä, että ne vahingossa päätyivät päälle samaan coniin. Heh. Tulevista ja menneistä koitoksista kirjoittelen tässä, jahka saan asioita pois päiväjärjestyksestä.

Kotimatkalla Helvettiin.

Fukka kiittää!

Lahna ei saa aikaan

Hei...

Voi elämä. Viimeiset öö... vajaat kaksi kuukautta... hups. Olen siis ollut jokseenkin kakka-aivo, jopa itseäni kohtaan. En ole tehnyt lähes mitään tulevien pukujen eteen. Sen sijaan olen tehnyt kaikkea sitä muuta, mitä en ikinä kerkeä tai kykene tekemään silloin, kun minulla on joku puku työn alla. Olen siis katsonut hirveästi animea ja elokuvia, lukenut mangaa, pelannut ja nukkunut. Jonkun kerran olen tätä blogiakin yrittänyt päivittää, mutta ajatusten kasaaminen on tökkinyt. Nyt yritän vähän ämpätä tähän kaikkea, mitä mieleen on juolahtanut.

Koin jossain välissä hirveää itseinhoa tätä tekemättömyyttä kohtaan, mutta sitten pohdin asiaa uudestaan. Edellisen vuoden tein pukuja lähes tauotta, jolloin kaikki muut rakkaat asiat jäivät taka-alalle. Lisäksi minähän teen tätä vain itseni vuoksi, joten voin itse päättää, millä tahdilla ja missä määrin tätä teen. Totesin myös, että pitäähän sitä antaa aikaa myös niille asioille, mistä voin tulevaisuudessa ammentaa cosplaynkin saralla. En missään nimessä ole vaipunut mihinkään cosplay-masennukseen. Aloittaminen on vain tökkinyt.

Fujimoto

Aloittamisesta puheen ollen. Yksi puku on yritetty laittaa alulle jo useampaan otteeseen, mutta eBayn Onnetar ei ole ollut laupea. Tilasin vanhaa tuttavaa eli Ponyon Fujimotoa varten kaksi peruukkia siinä toivossa, että saisin niistä herralle hyvän kuontalon. Suurista etsinnöistä huolimatta postiluukusta tupsahti sisään ihan jotain muuta kuin, mitä odotin.

Lapsi A

Lapsi B

Peruukkien piti olla täysin erivärisiä. En tee näillä kummallakaan mitään, joten molemmat ovat myynnissä Facebookin Cosplay-kirpputorilla (A & B). Ostakaa pois! Hintana se, mitä itsekin olen näistä maksanut pyöristettynä vahän alaspäin, koska molempia on kokeiltu päähän. Tuo A on sen verran ihan tapaus, että en siitä raaskisi luopua, mutta en oikeasti tee sillä mitään.

Tilasin Fujimotoa varten myös kolmannen peruukin, joka ei myöskään ollut sitä, mitä odotin, mutta näistä kolmesta ehdottomasti osuvin ja parhain. Kikkailin ja tilasin vielä neljännenkin peruukin, jonka pitäisi olla sävyltään enemmän vaaleanpunainen. Kokeilen, jos saisin yhdistettyä nämä kaksi viimeisintä niin, että lopputuloksena olisi oikean sävyinen, paksu ja hulmuava peruukki. Se jää nähtäväksi, koska viimeisin ei ole vielä saapunut.

En myöskään löytänyt mistään sopivaa kangasta Fujimoton pikkutakkia varten, joten joudun kai painamaan raitakankaan itse. Nigh...

Senjougahara

Seuraavan matkan päämääränä on Cosvision, jonne näillä näkymin olen tuomassa vain vanhoja pukuja. Yksi uusimmista muruistani eli Senjougahara lähtee ainakin mukaan. Helppo ja kiva puku, jota ei vielä kunnolla ole ulkoilutettu. Toiselle päivälle on vielä useampi vaihtoehto. woodin kanssa pohdimme, pariutua vaiko eikö, eli Hali ja Hauru ovat listalla. Myöskin Naruto houkuttelisi minua ihan vain mukavuutensa takia. No, kulkuneuvo määrittelee myös osittain sen, minkä otan mukaan. Jos joudun kulkemaan junalla, niin en halua raahata Halin kenkiä...

Yhtenä vaihtoehtona ja kutinana olisi myös Fujimoto. Jos peruukki-taistelu jatkuu, en edes harkitse pikapajaa Fujimoton suhteen. Olisi kuitenkin yksi älyttömän simppeli hahmo, josta olen jo pitkään haaveillut monessa mielessä.

Orenchi no Furo Jijou on ihana.

Tämä tummahiuksinen herra tässä, Tatsumi, voisi hyvinkin toteutua kaappi-cosplayna tai yhden päivän puristuksena. Sarja ja sen hahmot ovat kuumotelleet jo pitkän aikaa. Orenchi no Furo Jijou on yksi niistä sarjoista, joista haluaisin saada hienon vedenalaisen photoshootin aikaiseksi. Kamerakin olisi sitä varten ja nyt löysin myös hyvän vedenkestävän meikkimerkin, joten Tatsumi kuumottelee suuresti (wink wonk you know who you are). Sopiva peruukkikin lymyää käyttämättömänä laatikossa. Halu on suuri.

Huh! Olipas kiva kirjoittaa! Sain myös nostettua ompeluintoani tällä aivan tajuttomasti, joten ehkä tämä saamattomuus alkaisi pian olemaan tässä.

Fukka kiittää!

Liikaa ideoita!

Hoi hoi!

Ömm... Ajattelin kirjoittaa jotain vähän vielä Gakuposta ja Yuista, mutta tulikin jotain kiirellisempää eteen, joten heistä myöhemmin. Tässä olen hirveän kuumeisesti pohdiskellut, että mitä haluaisin tehdä Chibiconiin. Alkuperäinen suunnitelmani oli pitää hieman taukoa ja käyttää vaikka Gakupoa tai Alexiaa Chibissä, mutta sitten tajusin... Chibicon on marraskuussa! 9.11. eli siihen on ihan tolkuttomasti aikaa! Toisaalta se on myös ihan nurkalla, joten nyt olen tuli persiin alla ja poljinjalka vipattaa. Pitäisi keksiä jotain äkki, että saan tilattua peruukin, mutku liikaa vaihtoehtoja... Nyt esittelen ideoitani ja pukuvalintaani on mahdollista siis vaikuttaa, jos siltä tuntuu.

Ihan ensimmäisenä olisi mielen päällä eräs vuoden mukana roikkunut herra nimeltään Himura Kenshin.

Kenshinille olisi peruukki jo olemassa, jonka suhteen itkin jo aikaisemmin, hakaman kaavat on piirrelty ja miekasta saisin kivan propin tehtäväksi, mutta edelleen askarruttaa tuon tupen tekeminen. Sekä se, että pystynkö bindaaman tissejäni sivuun. Se ei ole mikään pikkujuttu, kun kuppikoko on C-D luokkaa... Ostin jo urheiluteippiä, että voin testata kuinka hyvin moinen operaatio sujuu.

Kenshinin peruukki on niin ihana. Eikä mene edes sotkuun!
PS: Haluan taas värjätä tukkani oranssiksi.

Peruukia kokeiltuani päähäni ponnahti eräs hahmo, jonka olen pitkään halunnut tehdä, mutta jota en vain koskaan muista. Ponyo rantakalliolla -elokuvassa esiintyvä typerääkin ihanampi hassu herra Fujimoto vei minut mukaansa ensinäkemältä.

Eipähän tulis kylmä, mun pitää topata takkia niin paljon.

Asiasta kerran mainittuani eräs ilmoitti, että hän voi myös alkaa minulle Ponyo'ksi. Saa nähdä pitääkö tuo lupaus vielä. Hätätapauksessa tuo Kenshinille tarkoitettu peruukki menisi myös Fujimotolle.

Ja koska tälle siniselle linjalle lähdettiin niin...

Aqua Kingdom Hearts Birth by Sleep'tä. Aquassa olisi vähän enemmän hommaa, mutta pääsisin leikkimään trikoon ja saumurin ihmeellisten ominaisuuksien kanssa. Korsetti on myös aina plussaa ja antaisihan tämä harjoitusta Wonderflex'in käyttöön sekä voisin kokeilla polyuretaanivaahdolla leikkimistä myös Aquan Keyblade'n kanssa (nyt kun kämppäni on kerrankin pysynyt siistinä puvuntekoprosessin ajan).

Toinen jo pitkään perässä raahautunut hahmo olisi Mikan Air Gear'stä. Haalari olisi ihana tehdä ja kaikki pikku pinssit sekä tilpehöörit siihen päälle. Mikan'illekin on peruukki olemassa ja sen olen jo kertaalleen kerennyt esitellä.

Väri vähän heittää.

En tiedä, miksi haalin listalleni sinisiä hahmoja, kosk oikeasti vihaan sinistä väriä aivan vietävästi, mutta sininen se on tämäkin nainen. Elizabeth Persona 3:ta.

Olen jo niin pitkään halunnut tehdä jonkin Persona hahmon ja tähän väliin Elizabeth sopisi todella hyvin. Hattu olisi uusi kiva juttu eivätkä nuo kengätkään enää hirvitä Gakupon kenkien jälkeen. Saisin myös tilata uudet piilolinssit hyvällä tekosyyllä. Vanhat keltaiset nimittäin kuolivat, vaikka en niitä juuri kerennyt käyttää.

Sitten onpi Quistis Final Fantasy VIII:ta. FF-kutsuu minua ja tällä hetkellä poden pientä harmistusta siitä, että edellisestä FF hahmosta on niin kauan. Olen halunnut tehdä Quistis'n SeeD-uniformun jo ihan cosplay-harrastukseni alkuajoilta, mutta en vain koskaan ole saanut aikaiseksi.

Ja jotain, joka tuli ihan puskista... Tai ei nyt ihan. Olen herätellyt eloon pitkään uinunutta ihastusta Naruto'on sarjana lähes koko kesän ja alkusyksyn. Kakashi olisi vain yksi vaihtoehto kaikista niistä monista hahmoista, jonka haluan tehdä. Syy: tuo liivi! Minä haluan tehdä tuon chuunin-liivin! Haluan koetella taitojani myös tuon peruukin kanssa. Moni hahmo, jolla tuo liivi on, houkuttelisi. Shikamaru on yksi, mutta koska tuo sisareni mun on thenyt ja  haluaa tehdä Temarin... niin ei. Kakashista vielä ehkä menisin... Oikeasti haluan vain tehdä tuon liivin.

Toistaiseksi mieleeni ei ole juolahtanut muita hahmoja tai sitten en taas muista niitä. Sen siitä saa, kun ei kirjaa kaikkia ajatuksia ylös... Ajatuksia näistä hahmoista saa siis heitellä tähän suuntaan ja ihan muutkin hahmoideat ovat tervetulleita, sillä nyt tuntuu siltä, että innostun lähes mistä tahansa. Haluan päästä äkkiä ompelemaan!

Fukka kiittä!

PS: Ottakaa loppuun vielä kuva Yuin uudesta peruukista, vaikka siinä ei vielä ole juuri mitään nähtävää. Vähän se on vaaleampi kuin Alexian peruukki, mutta muuten aika lailla samaa laatua ja mallia.