Vapaa kulkuri - Desucon Frostbite 2025

Hei moi!

Uusi blogivuosi päästään aloittamaan tapahtumaraportilla Desucon Frostbitesta! Otan nyt kaiken irti tästä conin jälkeisestä pöhinästä, jotta saan tämän tekstin ulos mahdollisimman nopeasti. Hieman meinaa stressata se, että kirjoitettavia juttuja on nyt hitusen päässyt kasautumaan. Tämähän on puhtaasti vain minun itseni aiheuttamaa stressiä, joka johtuu vain omista odotuksistani itseäni kohtaan. Siitä huolimatta on kiva päästä taas kirjoittamaan tapahtumaraporttia!

Ajoittain vihaan ihmisiä.

Desucon Frostbite 2025 pidettiin tuossa 24.-26.1. Lahden Sibeliustalolla. Tällä kertaa lähdin matkaan ihan omin nokkineni, joten kuljeksin aivan villinä ja vapaana etsimässä paratiisia Lahdesta. Lähdin matkaan jälleen perjantaiaamuna, tällä kertaa junaillen, ja Lahdessa oltiinkin jo hyvissä ajoin päivällä. Suosiolla jätin puvut kotiin perjantain osalta. Kylläkin hetkellisesti taas kerran päässäni kävi sellainen hullu ajatus, että junassahan voisi ehkä meikata. Onneksi tulin kuitenkin jollain tasoa järkiini ja luovuin kyseisestä ajatuksesta.

Yllättävää kyllä, jouduin jonottamaan sisälle tapahtumaan.

Ohjelmistossa ei perjantaina ollut kummoisesti mitään kiinnostavaa, mutta koska olin niin hyvissä ajoin Lahdessa, päätin pyörähtää tapahtumassa jo perjantaina. Avajaisia on aina kiva käydä katsomassa Desuconeissa, joten sinne tieni lopulta vei. Oli ilo katsoa avajaisia, koska ne olivat hyvin viihdyttävät. Eivät ainoastaan Päähenkilösankareiden osalta, vaan myös kunniavieraan esittelyn osalta. Yonaga Tsubasa oli oikein hauska heppu.

Nämä tyypit <3

Vähän ehkä olisin Loungen puolella halunnut päästä kuulemaan Chordae Corisia, jota kuulin ensimmäistä kertaa syksyllä Traconissa. Tuolloin tykkäsi heidän esiintmisestään erittäin paljon. Harmikseni kuitenkin Lounge oli täyttynyt niin hyvin jo ennen heidän esiintymistään, että sieltä ei enää löytynyt paikkaa takapuolelleni.

Eläimet löysi väliaikaisen kodin.

Lauantain puvuksi otin matkaan Kiban, joka oli viime vuoden tammikuussa totaalisessa hepulissa aloitettu puku, mutta jonka lopulta sain valmiiksi joulukuussa uuden hepuloinnin puitteissa. Tälle matkalle Kiba oli täysin nappivalinta kaikin puolin, koska päällä se on mukava, kuljettaminen on helppoa ja ei oikestaan vaadi erityistä valmistelua. Pukuna olen Kibaan jotenkin hirmu tyytyväinen, vaikka se ei mikään suurin taidonnäyte olekaan.

Kaunista poikaa.
Fun fact: hankin Kiballe ihan oman ripsivärin. 

Lauantaiaamusta säntäsin lähes heti kuulemaan Kuinka hävitä cosplaykilpailuissa -luentoa. Olin odottanut luentoa jotenkin hirmu innolla, koska aihe on jokseenkin arka, mutta aina ajankohtainen. Myöskin viimeaikoina somen puolella on näkynyt yhtä sun toista aiheeseen liittyvää cosplay-sisältöä. Sen lisäksi, että ohjelma oli hyvää asiaa ja kerrontaa, oli se myös ihan viihdyttävä. Pidin siitä, että aiheeseen tartuttiin humoristisella tavalla.

Hehö.

Luennolta hipsin suoraan Pääsaliin kuuntelemaan kunniavieraan haastattelua. Yonaga Tsubasa oli sen verran hulvaton avajaisissa, että päätin käydä kuuntelemassa myös haastattelun. Viihdyin kyllä, vaikka kokonaisuudessaan ohjelma olisi ollut minulle aivan liian pitkä istua läpi. Jouduin myös karkaamaan ohjelmasta hieman etuajassa ohjelmaan liittymättömistä syistä.

Eläimet nauttii kulttuurista.

Puolivahingossa päädyin kuuntelemaan luentoa animen taustataiteesta. Vähän siis emmin menenkö luennolle ollenkaan, mutta lopulta sinne päädyin. Taisin joskus katsoa myös tätä luentoa edeltäneen Taustataide animessa -luennon vuodelta 2015, joten oli jännittävää kuulla, mitä kehitys on tuonut tullessaan. Muutenkin olin positiivisesti yllättynyt luennosta, ja varmasti tulen tästä eteenpäin katsomaan animea vähän erilaisella silmällä.

Yllättävän koukuttava.

Tarkoitukseni oli käydä kuuntelemassa ohjelmat myös japanilaisista jumalista ja ryyppäämisestä, mutta molempien ohjelmien kohdalla kävi niin, että jonot ohjelmasaleihin olivat niin hillittömät, että jätin ne suosiolla välistä. Sen sijaan kävin hiljaisessa huoneessa makaamassa lattialla tovin. (Tässä myös taas yksi syy, miksi rakastan Kibaa pukuna; kaikki jäbän vaatteet ovat konepestävät, mutta ei myöskään haittaa, vaikka ne vähän likaantuisivat. Huoletta pystyin retkottamaan lattialla.) Kukaan, joka minua todella tuntee, tietää, että rakastan lattiaa ja sen tasossa oleilua. Hiljainen huone oli todella nimensä veroinen, ja vasta sen hellässä syleilyssä todella tajusi, millainen älämölö ja kakofonia Sibeliustalolla vallitsee. Pidin suuresti myös siitä, että kaikki huoneessa olijat kunnioittivat hiljaisuutta. Lattia ja hiljaisuus tekivät minusta lähes uuden ihmisen conipäivän keskellä.

Pöydän alla paras mesta.

Ryömittyäni pois pöydän alta ja ylös lattialta olikin sitten aika suunnata katsomaan cosplay-kisoja. ECG on kokenut isoja muutoksia tässä vuosien varrella, mistä olen montaa mieltä, mutta oli oikein kiva nähdä uusia naamoja kisaamassa. Esityksistä ehdottomasti oma suosikkini oli Prinssi Noctisin kalaseikkailu, mutta tässä kohtaa olen hyvin puolueellinen. Craftmanship-kisaa oli myös ilo katsella ja jopa jännätä, koska kisaamassa oli tuttuja. En vielä täysin tiedä, mitä mieltä olen craftmanship-kisan uusista kategoriapalkinnoista, mutta toivoisin niiden ainakin osittaista uudelleennimeämistä. Esimerkiksi ’käsityö’ voi koskea pehmeitä ja kovia materiaaleja, joten sen rajaaminen muun muassa ompeluun, mutta ei käsityönä tehtyyn rekvisiittaan on mielestäni outoa.

Mutta ihan hirveästi onnea vielä kerran Yacille, joka meni voittamaan kaksi kategoriaa craftmanship-kisassa!!! Sekä tietenkin muille kisoissa pärjänneille ja kaikkensa antaneille!!!

Saatiin hyvät paikat!

CMV-kisat olivat kiva uusi lisäys Frostin kisakatalogiin. Yllätyin suuresti videoiden määrästä. Minä en kuitenkaan ole aivan sisällä CMV-piireissä, joten en ole myöskään selvillä kaikesta siitä, mitä ns. kentällä tapahtuu. Tällä kertaa oma suosikkini jäi palkinnoitta, mutta jäin myös kisan jälkeen pohtimaan sitä, että onko yleisesti CMV-kisojen säännöissä mainintaa siitä, miten hyvin lähdesarja tai hahmot ovat videossa tunnistettavissa? Kyseessä kuitenkin on COSPLAY-musiikkivideokisa. Tähän varmaan jostain löytyy vastaus.

Hienot ECG-kisaajat!!!

Kisojen jälkeen ehdin vielä lätisemään ihmisten kanssa ennen kuin oli aika poistua Sibeliustalolta.

Sunnuntaiksi otin mukaan Harun, joka on tässä vaiheessa yli kymmenen vuotta vanha puku. Muuten en ole pukua päivittänyt, paitsi peruukin osalta. Aikanaan värjäsin alkuperäisen peruukin, jonka hankin Harua varten. Värjäys ei kuitenkaan täysin onnistunut ja muutenkin peruukki oli tuossa vaiheessa jo niin huonokuntoinen, että suosiolla hankin uuden jo vuosia sitten. Kuitenkin vasta nyt päädyin oikeasti leikkaamaan ja stailaamaan tuon uuden peruukin.

Joku vanha CosCraft-malli, jossa ei ollut kunnollisia tietoja ja laatu oli huomattavasti nykyistä huonompi.

Samaan tapaan kuin Kiba, Haru on pukuna hyvin rento ja vaatii aivan minimaalisesti valmistelua. Tietenkin olisin voinut tarkistaa kaikki puvun osat ennen pakkaamista, niin olisin ehkä saattanut jotain korjailuja tehdä :___D Oli myös huvittavaa lähteä täysin ilman suunnitelmaa päivittämään Harun meikkiä Frostin sunnuntaiaamuna.

Uusi peruukki <3 Uusi naama <3

Sunnuntaiaamu meni lähinnä kierrellen taidekujaa ja myyntipöytäsalia sekä ihmisiä moikkaillessa. Hieman olin kiinnostunut Musiikin kuvaaminen mangassa sekä Kääntäminen kulttuurisodan kohteena -luennoista, mutta lopulta hyvä seura meni niiden edelle. Kävin kuitenkin kuulemassa Käsityön merkityksiä cosplayssa -luennon.

Tätä on odotettu.

Tiesin hyvin, mitä odottaa kyseiseltä ohjelmalta, koska a) sen sisältö on koottu useasta suomalaisesta cosplay-blogista, joita olen seurannut vuosien varrella ja b) koska aineistossa on mukana myös minun tekstejäni. Ohjelmassa esille tuodut ajatukset eivät varmasti olleet mitenkään mieltä puhaltavia, jos on tosiaan seurannut cosplay-yhteisön kuhinaa viimeisten vuosien varrella. Minusta oli myös jännää, että itse tunnistin lähes heti, kenen blogeista luennolla esitetyt tekstinpätkät olivat. Sen kuitenkin haluan vielä sanoa, että omasta näkökulmastani luennolla käsitellyt teemat ovat ehkä jokseenkin jo vanhentuneita. En tietenkään voi varmaksi sanoa muiden kuin itseni osalta, että ohjelmassa esitetyt lainaukset eivät kaikki enää täysin pidä paikkaansa siinä muodossa kuin ne on aikoinaan kirjoitettu.

Ryönää

Löysin myös kivan haorin conista.

Muuta ohjelmaa en kerennyt sunnuntaina katsomaan, mikä vähän harmittaa, koska olisin halunnut nähdä päättäjäiset. Kovasti jäi minua kiinnostamaan, mitä Päähenkilösankareille lopulta kävi ja söikö kunniavieras viikonlopun aikana lihamukin vai jotain muuta. Tällaista pettymystä en ole kokenut pitkään aikaan. Ei voi mitään, koska jouduin kiiruhtamaan junaan ja kotimatkalle. Minulla sattui kuitenkin olemaan yllättävän osuvaa matkalukemista takataskussa.

Pidin kovasti.

Minulla oli erittäin mukava Desucon Frostbite. Viime vuoden molemmat Desut jäivät välistä, mutta ainakin yksi on nyt saatu taputeltua tältä vuodelta. Ihan kaikkia tuttuja en ehtinyt näkemään viikonlopun aikana kunnolla, mutta moikkailtu ainakin on suurinta osaa. Soolomatkustaminen teki minulle poikaa, joten nyt, kun kukkaro ei koko ajan huuda tyhjyyttään, voisin harrastaa tätä enemmänkin. Ja itse asiassa tulen harrastamaan, koska jo ensi viikolla suuntaan jälleen kohti etelää ja aivan uutta tuttavuutta, Cosmoconia, kohti. Odotan sitä innolla.

Fukka kiittää.

PS: Haluan tosiaan kirjoitella Kibasta piakkoin, jotta pääsen vielä vähän fiilistelemään sitä pukuna oikein kunnolla. Voi kuitenkin olla, että Cosmocon vetää jäbän edelle.

Enkeli Frostin lausui näin - Desucon Frostbite 2019

Hei!

Jo pieni tovi on kerennyt vierähtää Frostista, mutta ei anneta sen haitata. Ennen Frostia tuntui, että koko maailma kaatuu päälle, mikä oli monen asian summa ja vei voimia ihan kunnolla. Siksi olin hyvin epävarma siitä, saanko Kohakun valmiiksi Frostiin vai en, vaikka aloitin sen työstämisen todella hyvissä ajoin. Samaan aikaan niin kovasti halusin Kohakun sille mallille, että voisin laittaa sen Frostiin päälle. Vaikka sitten keskeneräisenä. Onneksi lopulta sain. Kaikesta huolimatta.

Kuiva tie, paras tie.

Perjantai oli jälleen matkustuspäivä. Olen todennut, että mieluummin laitan perjantain puvun päälle jo kotona ennen lähtö ja istun päivän autossa puku päällä kuin, että vaihtaisin puvun päälle paikan päällä saavuttuamme, koska perillä ei enää vain jaksa. Näin tein myös tällä kertaa, koska kohenneltu Haru ja kumppanit saivat ruutuaikaa perjantaille.

Vielä kotona, mutta jossain kuosissa.

Perjantaille oli muutama ohjelma, jotka halusin katsoa. Olimme hieman jännän äärellä, miten ehdimme niitä seurailemaan, mutta lopulta ei tullut edes kiire. Avajaisista kerkesin itse näkemään ihan pienen siivun lopusta.

Harmillisesti Unreality-kuoron esiintyminen ja Cosplay-asun viimeistelyn ABC istuivat samassa aikalohkossa, joten niiden välillä piti tehdä valintoja. Totesin, että saan kuorosta enemmän irti livenä kuin luennosta, joten oma nokkani suuntasi musiikin ja kulttuurin pariin. (Katsoin luennon tallenteen myöhemmin netistä ja totesin, että tein oikean valinnan.)

Wäää!

Ensinnäkin: kuka ikinä olikaan tehnyt valkokankaalla näkyvät kuvakortit kappaleista on ihana! Kaikki kuvat olivat niin nättejä! Ja lisäksi niissä oli yhtenäisyyttä sekä lähteiden omia piirteitä, joten kiitos niistä kenelle kiitos kuuluu. Itse musiikki oli sitä, mitä odotinkin. En pettynyt ja nautin kovasti. Varsinkin ne muutamat soolot olivat tosi mainioita. Ja okariina! Okariina oli ihana!

Sitten kiiruhdeltiin seuraavaan ohjelmaan eli Nahkatöiden perusteet cosplayaajille, joka alkoi heti perään. Minä odotin tätä settiä eniten tältä tapahtumalta, koska nahkatyöt ovat ihania ja Elinan värkkäyksiä olen seurannut kieli pitkällä. Olen opiskellut nahkajuttuja koulussa ja työskennellyt nahkaompelimossa, mutta omasta mielestäni oma nahantuntemukseni ei ole kovin laaja (ja varmasti hyvin ruosteessa). Varsinkaan vesimuotoilun ja nahan värjäyksen kanssa olen täysi ummikko, minkä vuoksi nämä aiheet kiinnostivat minua suuresti.

Sain kuin sainkin uutta oppia siihen, mihin hainkin. Suurimmaksi osaksi muu sisältö oli tuttu, mutta ei se sinäänsä haitannut, koska nyt taas ymmärrän sen, etten ole ihan kaikkea unohtanut.

Meitä oli aika monta uimahomoa perjantaina.
Rei: woodi, Makoto: Rorune, Haru: miä, Rin: Soffi ja Sousuke: Harri
Pikakuvan räpsi Anniilaugh

Ja joo... Kohaku ei valmistunut täysin, mutta oli sellaisessa kuosissa, että uskalsin laittaa sen päälle lauantaina. Eniten hirvitti peruukki, mutta pukuhommista kirjoittelen tässä myöhemmin lisää.

Lauantai meni tehokkaasti takahuoneessa. Rorunelle ja minulle tuli kutsu tuomaroimaan yksilökisaa, mikä oli hirmu kivaa. Vähän meinasi jännittää, koska itse näen cosplay-vahvuutenani esiintymispuolen, joka puuttui tästä kisasta kokonaan. Kaikki mielenkiintoinen ohjelma kuitenkin osui tuomarointien kanssa päällekkäin, joten yhyy. Olisin halunnut kuulla asioita uimahomoista ;___;

💕
umiyo, Rorune ja miä

Tuomaroinnit menivät ainakin minun osaltani tosi kivasti ja oli ihan hirveän kivaa. Kisaajat olivat hyvällä ja iloisella asenteella mukana ja vaikutti, että ketään ei jännittänyt mitenkään järkyttävästi. umiyo oli aivan uskomattoman ihana ja kommunikaatio tuntui pelaavan hyvin. Suuri kiitos koko päivästä menee umiyolle, koska hyvät tyypit tekevät aina kaikesta parempaa.

Päästin myös sisäisen hipeltäjän villiksi ja vapaaksi tuomaroinnissa (toivon, ettei kukaan siitä pahastunut). Minulla paljon himoja koskea muiden tekeleisiin; tunnustella materiaaleja ja tekstuureja, rakenteita ja painoa. Siksi myös oli niin kivaa, että kisassa oli tosi erilaisia pukuja mukana.

Kohakun piilarit saivat niin paljon kehuja ja ihastelua, että laitetaan niistä vielä parempi kuva.
Halusin jotain vähän hämmentävää ja epäinhimillistä, tekemään Kohakusta hitusen enemmän itselleni sopivan.

ECG-karsinta oli kiva. Jännittävän paljon tanssipainotteisia esityksiä, mutta voitot menivät juuri sinne, minne pitikin. Olin vain vilaukselta nähnyt takahuoneessa osan kisaajista, mutta pelkästään esitystenkin perusteella osasi arvata voittajat.

Kisan jälkeen oli tarkoitus antaa palautetta niille kisaajista, jotka sitä halusivat, mutta ilmeisesti jokin info oli mennyt ihan metsään. Pääsimme antamaan palautetta vain kahdelle kisaajalle :/

Jos joku kisaajista vielä halajaa palautetta, niin voi olla yhteydessä cosplay-vastaavaan tai häiritä minua suoraan.

Olin muuten hirmu iloinen Desu-paidasta, koska en ole koskaan aikaisemmin sellaista saanut, enkä nytkään ollut varma kuuluuko minun sellainen saada. Ja tämä oli vielä niin hirmu nätti.

Sunnuntai jännitti vähäsen, koska oho hubs oli pitämässä ohjelmaa heti aamusta. Mitään järkyttävää yleisöryntäystä en odottanut, mutta jokunen ihminen oli löytänyt tiensä paikalle heti aamutuimaan. Höpöttelin siis cosplay-esitysten rakentamisesta ja ideoinnista. Olen tarjonnut tätä ohjelmaa Frostiin jo kolmena vuonna peräkkäin. Nyt kävi munkki ja osasin olla tarpeeksi ajoissa koputtelemassa, koska aina aikaisemmin vastaus on ollut: "Kuullostaa hyvältä, mut cosplay-ohjelmakiintiö on jo täynnä, mut tarjoa Desuun," mikä ei taas muista syistä ole ollut minulle otollista. But now it's done.

Oli kiva puhua, vaikka ihan putkeen kaikki ei mennytkään. Jouduin supistamaan esitystä tosi paljon, koska siitä meinasi tulla +2h luento ja siinä samassa joitain asioita jäi kokonaan käsittelemättä. Oli myös hirveän kiva vaihtaa muutama sananen luennon jälkeen niiden ihmisten kanssa, jotka olivat kuuntelemassa.

Yamaguchi oli ehkä kaikkein pätevin puku tähän kohtaan.
Kuva: Jenni Suominen

Jos jotakuta kiinnostaa jutustella vielä luennon aiheista tai vähän sen sivustakin, minä olen aina valmis kälättämään esityshommeleista.

Pari ohjelmaa, jotka olisin halunnut nähdä, jäivät sunnuntaina välistä puhtaasti jaksamisen takia. (Onneksi lähes kaikki näkee netistä jo nyt!) Olin koko sunnuntain todella huonovointinen tosi oudolla tavalla. Pää oli kipeä ja muutenkin oli hieman heikko happi eikä ajatus oikein kulkenut. En osannut hahmottaa sitä, mistä olo johtui, mutta yritin kestää ja parannella asiaa syömällä ja juomalla. Mikään ei kuitenkaan oikein auttanut. Koko päivä meni vähän sumussa, mutta kerkesin nähdä ihmisiä jonkin verran, jauhaa asioista ja olla iloinenkin.

Rorune on mun Tsukki.

Vähän kerkesimme kuvata pallopoikkia. Yamaguchille on uusi peruukki olemassa, mutta päätin mennä Frostin vanhalla, koska energiat menivät Kohakuun (ja vanha on paremman värinen).

Jossain välissä totesin, että nyt on pakko saada peruukki pois päästä, ja vaikka päivää oli tovi vielä jäljellä, niin raakasti heitin peruukin reppuun. Ja ah mikä autuus! Olo helpotti saman tien. Kävi ilmi, että yksi pinni oli jäänyt peruukin kuminauhan alle jumiin ja ilmeisesti painanut johonkin hermoon koko päivän. Maailma kirkastui ja voin taas hyvin, mutta otsassani oli vielä monta päivää tuon jälkeen äkäinen, punainen pinnin kuva.

Loppu päivän oli Lentopallolepakko-Jenni aina kotiin asti.

Kotiin lähdettiin ihan hitusen aikaisemmin kuin yleensä, koska jätimme päättäjäiset väliin. Olin itse yllättävän pirteä koko matkan kotiin.

Sunnuntain kakkaolosta huolimatta minulla oli ihan hirveän kivaa koko viikonloppu. Odotin sitä hyvin innolla ja se oli hyvä piriste kaiken paskan keskelle, jota muu elämä tällä hetkellä tarjoilee. Pääsin näkemään ihmisiä, joita on ollut ikävä, tekemään mukavia juttuja ja puhumaan asioista.

Cosplay-pärinä on jatkunut siitä vahvana tähän asti ja suunnittelin jo pientä ex tempore -matkaa Yukiconiin, mutta sitten muistin, että samaisena lauantaina on hautajaiset enkä tiedä omasta kunnostani tuossa vaiheessa muutenkaan mitään, joten en pääse kokemaan Yukia vieläkään.

Fukka kiittää.

Myötä- ja vastamäkeä vuodessa 2018

Heippaaa!

Vuodenvaihde vyöryy lähemmäs eli aika taas tarkastella menneitä kommelluksia ja vähän kertailla juttuja. Mitä tuli tehtyä ja mitä jäi käteen?

Vuoden 2018 uutukaiset.
Kuvaajina:
 Kis (Uraraka, Kaname ja Yuna)
Rorune (Suga)
ja Soffi (Yamaguchi)

Viisi uutta pukua näki päivänvalon vuoden 2018 aikana. Periaatteessa vain 4, koska Suga ja Yamaguchi jakavat samat kamppeet. Itselleni tämä tuntuu taas hirveän vähältä, mutta sitten pitääkin muistaa kaikki muut jutut, joita tuli tehtyä. Ne eivät näy ihan samalla tavalla, mutta ovat kuitenkin täyttäneet vuotta.

Vanhat, jotka pääsivät ulkoilemaan.
Kuvaajat: miä (Haru)
Kangaskasa (Excel)
Kis (Mercedes, Kiyoko ja Stella)
Rea  Rautamies (Ranma)

Alkuvuodesta Urarakan ohella korjailin Stellaa ja Halia. Stella sai kokonaan uudet kengät ja Halille valettiin samalla uusia kiviä. Jossakin samassa hässäkässä värjäsin myös kankaita meidän Haikyuu-poitsuille... Teinpä keväällä vielä muitakin juttuja, joista ei täällä ole ollut hirveästi puhetta kuten mm. sitä pukua, jonka oli alunperin tarkoitus päätyä WCS-lavalle. Se kuitenkin jää tulevaisuuteen vielä toistaiseksi.

Frostissa avaruusoliot pääsivät vihdoinkin tekemään paluun. Stella on tosi rakas puku, joten oli aivan ihana päästä käyttämään sitä jälleen. Rorune oli tietenkin kuumin ja komein taas kerran. Myös Uraraka sai rakkautta osakseen. Tykkään hirveästi siitä pukuna, vaikka kenkien malli edelleen vähän harmittaa.

Meijän alienit ❤️
woodi siellä taustalla.

Vaikka Yamaguchin peruukkiseikkailu ei tuolloin tuottanut vielä tulosta, Suga sai mahdollisuuden esiintyä Umiconissa. Umicon oli kokemus, jonne lähdin hyvin seikkailumielellä ja nyt tuntuu siltä, ettei siellä olisi oikeasti käytykkään. Oli hauska reissu, mutta viihtymiseen vaikutti enemmän kamut ja muut kuin itse tapahtuma.

Me pöljäkkeet
woodi, Rorune ja miä.

Nähtiin kans Reika

Uusia pelottavia juttuja tuli kokeiltua peruukkien värjäyksen merkeissä. Vaikka Yamaguchin ensimmäinen peruukki ei olekaan oikeasti toimiva, olen silti ihan tyytyväinen siihen, että kokeilin värjäystä musteilla. Lopullinen väri oli ihana, mutta käytettävyydeltään peruukki ei ole toimiva.

Isoimmassa kuvassa lopullinen väri. Oikeassa alakulmassa alkuperäinen.

Keväästä väänsin WCS-juttuja ja mekkoa Japaniin. Kaksi kivaa tapahtumaa jäi matkailun vuoksi välistä tänävuonna, mutta onneksi matkakin tarjoili cosplay-jutskuja.

Tyksin mun mekosta. :3

Lohdutan itseäni ajatuksella, että tämä mekko on vähän niin kuin olisin tehnyt yhden puvun lisää. Nykyään tulee niin harvoin tehtyä vaatteita itselle cosplayn ulkopuolella, joten whoop tämä oli saavutus.

Japani oli ihana, enkä kestä sitä, että ensikesänä sinne lennettään uudestaan. Niin paljon ihanuutta, muutakin kuin cosplay ja anime-juttuja, mutta myös niiiiiiiiiiiiiiiin paljon siistejä cosplay-asioita niin hyvin käsillä. Ja sellaista ryönää, jota täällä ei saa oikeastaan yhtään mistään.

Peruukkikauppa Swallowtail

Ehdottomasti yksi parhaista jutuista tänävuonna oli cosplay-studiossa vierailu. Paikka oli niin uskomattoman kiva ja ihana. Lisäksi minulla on ollut hirveän ikävä kunnon cosplay-kuvaamista. Oikeita kuvauksia tapahtumien ulkopuolella, joissa aika on pyhitetty vain ja ainoastaan kuvaamiselle. Niin monta pukua monen vuoden ajalta kaipaisi kuvausta. Ihan vain assarointi ja hengaus kuvausten merkeissä olisi myös ihanaa.

Kiitos dorkat, kun lähitte mukaan.
Erityisesti kiitos Kasalle, joka teki salapoliisityön ja löysi meille niin hienon paikan.

Jos Studio Booty - seikkailumme on jäänyt välistä, niin kannattaa käydä lukemassa täältä.

Minulla oli hirmu hauskaa eikä yhtään haittaa, että Excelistä on nyt olemassa epämääräisiä kuvia jos minkälaisessa paikassa.

Kasa kuvasi.

Kasa kuvasi.

Olen myös yrittänyt hieman parannella kuvankäsittelytaitojani. En ole aikaisemmin hirveän raskaalla kädellä uskaltanut editoida kuvia, mutta nyt olen yrittänyt panostaa vähän enemmän. Sitten olen välistä ahdistellut Kissiä asiasta :3c

Vas. alkuperäinen ja oik. mun editointi.
Kasa kuvasi.

Edelleen olen käsi, mutta ehkä hitusen itseluottamusta omaava käsi. Studio Booty -kuvilla on myös ollut helppo harjoitella, koska alkuperäisten kuvien valaistus on niin hyvä verrattuna esimerkiksi joihinkin kesän auringossa otettuihin kuviin.

Kesän auringosta puheen olleen. Kävimme Animeconissa... emmekä luultavasti ole menossa enää tulevaisuudessa.

Mersu pääsi autotallista ulkoilmaan.

Tässä reissussa oli hyviä ja huonoja puolia niin paljon. Tapahtuma oli alusta hyville asioille, jotka itse järkkäilin, mutta sen puolesta ainoa esiin nostamisen arvoinen asia oli Kamui. Kamuin puheohjelma oli hyvä sekä neiti itse oli aivan valloittava.

Me ja ihana Kamui

Mahtavai juttuja olivat minulle omat puvut. Kaname on rakkaus ja nyt myös pukuna hirveän ihana ja tärkeä. Mercedes oli tosi sopiva puku helteille ja sen pitäminen uudestaan oli ihanaa, mutta mikä parasta: saatiin kuvia! Tai minä sain! Kis oli ihanin taas, kun otti minut nurkkiinsa asumaan ja kuvasi.

Wääää!
Kuvasi Kis.

Yäääää!
Kuvasi Kis.

Sekä Mersusta että Kanamesta on nyt paljon ihania kuvia. Enkä ole edes tyytymätön omaan lahnanaamaani kuten yleensä. 

Kuvasi Kis.

Kanamen tekeminen oli kivaa. Pääsin hyppäämään Yunasta (bu dumtss) hetkeksi sellaisiin juttuihnin, jotka olivat jokseenkin tutumpia sekä kokeilemaan uusia hommia, jotka olivat myös osa Yunan työstämistä. Luova tauko niin sanotusti. Vekkihame oli jännittävä, vaikka en siihen ihan 100% tyytyväinen ole. Peruukki oli myös hauska kokeilullinen projekti.

Kuvasi Kis

Sitten tämän vuoden suuri rakkaus eli Yuna, Shiva ja WCS. ;____;

Näissä hahmoissa on minulla lähes yhtä paljon tunteita kiinni kuin Edeassa ja Seiferissä. Esitys oli myös yksi tunnnemöykky pelotuksineen ja symbolikielineen ja ja ja aaaaaaaaaaaAAAAAAA!

Kuvasi Mikko Karsisto.

Tracon meni lähes kokonaan WCS-myllytyksessä; ensin kisapäivä ja sen kohellukset ja sitten sunnuntaina kaikki ihmiset ja uudenlainen WCS-myllytys ;___;

Kuten olen jo maininnut aikaisemmin, tämä voitto ei olisi voinut osua parempaan paikkaan. 'Ikuinen kakkonen' on ollut vähän sellainen pilvi pään yläpuolella, minkä lisäksi minä itse omassa pienessä päässäni olen alkanut kyseenalaistamaan omaa osaamistani hyvin rankalla kädellä. Olen tietoinen siitä, että pukuni eivät ole ihan samaa ns. tyyppiä, jota isoissa kisoissa yleensä nähdään, ja myös siitä, että meidän esitykset välillä ovat "erilaisia".

Tämä oli kaikista menneistä ja tulevista tuskailuista huolimatta mahtavin asia tässä vuodessa. Kiitos siitä kaikille ja varsinkin Rorunelle ❤️

Kuvasi Mihashichu

(Hävytön mainos: Frostissa olen puhumassa esitysten suunnitelusta ja rakentamisesta, joten tulkaa kuuntelemaan, jos kinostelee.)

En osaa kovin hyvin kasata ajatuksia tämän WCS-hälinän tiimoilta niin, että en lähtisi jaarittelemaan, mutta silti pysyisin selkeänä. Sanotaan näin, että olen hyvin onnellinen, että tämä vaihe on takana ja uusi seikkailu edessä. Samalla pelottaa ja jännittää hirmuisesti. Ollaanko me tarpeeksi hyviä edustajia? Riittääkö meillä panokset siihen, että teemme meidän näköistä settiä, mutta samalla olemme edustavia ja onnistumme näyttämään taitojamme tarpeeksi laajasti?

Kuvasi Nyymix

Yunasta vielä. Yuna on ehdottomasti lempipukuni tällä hetkellä. Tiedän sen kaikki virheet, mutta kokonaisuutena se on mielestäni onnistunut. Lisäksi olen jotenkin hyvilläni siitä, mite hyvin oma naamani sopii Yunalle. Meikki on myös osa syynä. Käytin hirveästi harmaita aivosolujani siihen, että edes jotenkin saisin kasvoni muistuttamaan enemmän Yunan piirteitä (vaikka löysinkin oikean sävyisen huulipunan vasta nyt kolme kuukautta myöhässä).

Monelle cosplay-vuosi on ohi Traconin tai SM-kisojen jälkeen, mutta minulla se ei ole loppunut vieläkään.

Nämä dorkat. Tukki: Rorune
Kuvasi Soffi

Yamaguchi 1,0 valmistui Chibiconiin. Rorune sai myös Tsukkin tehtyä ja tämä kaveriduo lämmittää sydäntäni niin hirveästi. Suola ja kaneli ovat tärkeitä. Yamaguchi on saanut jo uuden peruukin rapakon takaa, koska en aijo käyttää tätä värjäyshirviötä enää.

Fukan kokeileva keittiö/kylpyhuone sai jatkoa, kun värjäsin Harun vanhan peruukin uudella tekniikalla Baariconia varten. Siitä tuli mukiin menevä ja Harua olisi tarkoitus ulkoiluttaa vielä lisää uudella tukalla. Enkä kestä Soffin Riniä. Se. On. Niin. Kuuma.

Kuumin ja komein Soffi-Rin

Heti Yamaguchin perään piti hypätä takaisin uusien pukujuttujen pariin (Haru oli vain pieni sivupolku). Binderi tuli tehtyä ja Kohaku aloitettua. Hieman kuvittelin, josko olisin saanut Kohakun valmiiksi vuoden loppuun mennessä, mutta ehei. Kirjailut vievät niin tuhottomasti aikaa, vaikka heilunkin neulan kanssa kaikissa mahdollisissa väleissä.

Miehustan kuviointi alkaa näyttää joltain.

Tämä on samalla ihaninta ja hirveintä ikinä; tykkään kirjomisesta kovasti, mutta trikoo materiaalina on ihan pepuista ja alkuun käyttämäni tukikangas ei sopinut tähän kovin hyvin. Nyt ollaan jo osittain voiton puolella, mutta valmistumiseen on vielä reippaasti matkaa.

Tämä on taas hyvä esimerkki siitä, että tykkään enemmän haastavista puvuista kuin työläistä...

Summa summaarum: vuosi oli täynnä ihan hirveän kivoja juttuja, mutta pelko ja epäusko itseeni varjosti monia asioita. Näin jälkijunassa voin olla iloinen ja onnellinen kaikesta, vaikka se kyseisellä hetkellä olisi ollut koettelevaa.

NIIN PALJON UUTTA! Ainakin siltä se tuntuu. Uutta on pakattu tähän vuoteen ja seuraavaan. Pitkään on ollut sellainen olo, että oma tekeminen junnaa paikallaan, kun ei vain osaa ottaa mitään uutta juttua tai ei uskalla. Nyt on tehty sitäkin monessa muodossa.

Kaikki tämän vuoden puvut ovat niin tärkeitä. Kaikissa on jotain hirveän erityistä ja ihanaa. Mikään ei ole tuntunut pakkopullalta vaikka hampaita on välistä pitänyt purra yhteen.

Fukka kiittää ja kääntää nokan kohti seuraavaa vuotta ❤️

PS: Olin höpö täti ja tein mukelolle oman ninjamiekan joululahjaksi.

Ta daa!

Hauskaa tässä on se, miten selkeästi huomasin materiaalien ja niiden hallitseminen muuttaneet tekemistäni (ja muutenkin cosplayta). Kenshinin miekka vuodelta 2013 on myös katana, mutta tehty aivan eri materiaaleista. Näin puolivillaisesti sain aikaan paremman ja kestävämmän miekan alle puolessa siitä ajasta, mikä meni Kenshinin miekan tekemiseen.

PSS: Meidän Twitter # kaikelle WCS-reissuun liittyville hölötyksille on #WCSkälätys. Vielä siellä ei hirveästi ole mitään, mutta aktivoidumme kyllä.