Tuskani värien kanssa

 Hei taas!

Edelleen elämme elämää koronan määrittämällä tavalla (tai ainakin toivon, että kaikki näin tekisivät) eikä siksi hirveästi ole tapahtumia tai muita kokoontumisia cosplayn saralla hirveästi ollut. Pukujen tekeminenkin on omalla kohdallani hieman paikallaan junnaavaa tällä hetkellä, koska teen kokeiluja ja testejä toisensa perään. Tietenkin totuttelu uuteen elämänrytmiin on myös osasyynä. Huoh.

No, jotain on sentään touhuttu. Tämän hetken projekteista kertoilen sitten, kun niistä on vähänn enemmän kerrottavaa. Useampaa pukua on kuitenkin tullut kuvattua tässä kuluneiden kuukausien aikana, joten kertoilen hieman siitä.

Hyppelin kesällä jälleen mummun pusikoihin pukuni kanssa, kun Gwendolyn pääsi toista kertaa koskaan päälle. Tämä oli lähes kokonaan ex tempore -idea, joka lopulta päättyikin lyhyeen, kun sade yllätti toden teolla.

Kuvasi Kide

Gwendolyn ei siis ole päässyt päälle sitten Japanin, koska noh... monesta syystä. Puvussa on paljon osia, jotka pitäisi korjata, mutta en ole jaksanut. Vähän harmittaa nyt myös se, että puku on tällä hetkellä iso, eikä siksi istu enää kunnolla päälle. Istuvuuden korjaaminen olisi ihan oma työmaansa, jos ikinä siihen jaksan ryhtyä. Yritän kaivella motivaationi jostain syövereistä jossain välissä, että saisin puvun kuntoon. Gwendolyn on kuitenkin syönyt jo tässä vaiheessa paljon vaivaa, aikaa ja resursseja, joten olisi tosi sääli, etten ikinä pääsisi käyttämään sitä missään tapahtumassa tai kunnolla kuvattavana. Olisi myös ihan kiva, jos pukuun olisi tyytyväinen.

Kuvasi Kide

On myös ollut haaste käyttää nämä kuvat kuvanmuokkauksen läpi, koska tietokoneen näytön värit heittävät härän pyllyä. Jostain syystä edes värien uudelleen määritys ja kalibrointi ei ole kokonaan korjannut asiaa. Nyt ollaan jo paremmassa tilassa, mutta jostain syystä näissä Gwendolynin kuvissa ongelma näyttäytyy kaikista eniten.

Sitten vähän tuoreempaa settiä. wooditus ja minä ruokimme pahinta cospaly nälkää Halloweenin alla sillä, että kuvasimme jokusta asua. Pohdinnassa oli kuvata ihan ulkona ja miljöössä, mutta keli ei ollut ystävä, joten tyydyimme sisätiloihin. Minä olen pikkuhiljaa haalinut kasaan tarpeita pienoisen amatööri-kyny-studion rakentamiseen (kiitos TikTok ja korona), joten päädyimme hyödyntämään sitä.

Lavasteissä käytettyjä kankaita, pari jalkalamppua ja lakana + woodi ja älytön määrä roinaa.

Omasta komerostani löytyy kyllä hahmoja, joita haluaisin kuvata, mutta hieman piti miettiä, että keille tällainen kynystudio mahdollisesti sopii. Kohaku pääsi kuvattavaksi, koska hänestä ei juuri mitään kuvia ole ja hahmona sopii oikein hyvin studiomaisiin kuviin. Aamusta sitten meikkiä naamaan ja menoksi.

Saan vihdoinki vaihtaa tuonne komeron puolelle paremman kuvan Kohakun koko puvusta.
Kuvasi: woodi

Aikaisemmat meikit Kohakulla eivät ole olleet niin onnistuneet, joten kokeilin vähän erilaista tällä kerralla. Myös peruukki sai hitusen uudemman olemuksen, kun se piti muotoilla kokonaan uudestaan. Muuten oli jotenkin hirmu hyvä olo Kohakun vaatteissa. Ehkä puuttuva yletön stressi puvusta ja muusta oli asian takana kuka ties?

Oli jännittävää yrittää olla herkkä ja jokseenkin iloinen, kun yleensä tuppaan pukuilemaan kaheleita tai mutrusuita.
Kuvasi: woodi

Oli hirmu mukava olla taas puku päällä. Omat aikataulut ovat olleet hieman hektiset ja kiinnostukset vähän siellä täällä, joten tämä oli hyvä lomanollaus. Tapahtumia, kisoja ja ihmisiä on niin pirun ikävä tässä vaiheessa, että pienikin pyörähdys puvussa on taianomainen. Yhyy!

Toisena pukuna itselläni oli Keith, josta nyt ei ole olemassa oikestaan kuvan kuvaa (itseottamiani kuvia en laske). Keith pääsi myös päälle koko komeudessan ensimmäistä kertaa, koska enhän ole poikaa päässyt käyttämään missään.

Keithkin saa nyt tällasen puvunesittely kuvan.
Kuvasi: woodi

Avaruusaluksia ja -asemia ei täällä kovinkaan viuhu, joten pojalle hyvin kelpaa kynystudio. Keith on mukava ja rento pukuna, joten ihan odotan sitä, että poika pääsee jonnekkin tapahtumaan joskus. Ainoa asia, joka vaatii hieman korjausta ovat kengät, jotka pitemmässä käytössä alkoivat hieman hiertää.

Kerrankin ase, joka on oikesti osa pukua.
Kuvasi: woodi

Kuvanmuokkauksen väriongelma ei ole hävinnyt mihinkään ja Keithin kuvat tuottavatkin hieman haastetta. Ongelma näkyy eniten kuvien sinisyydessä ja, koska oli hyvä idea kuvata Keithiä liilan valon alla, ovat värit mitä sattuu ainakin minun puhelimeni näytöllä. En nyt oikein tiedä, että kumpaan näyttöön sitä pitäisi uskoa; tietokoneen vai kännykän?

Yhden vanhuspuvun vedin ylleni myös; Haurun. Haurua on kuvattu joskus ja woodi on kanssani leikkinyt myös pariskuntaa Sophiena, mutta en ole koskaan ollut ihan hirveän tyytyväinen kuviin. Millon missäkin takki tai jokin muu on ollut huonosti tai naamani vailla ilmettä.

Sain vähän päivittää meikkejä.
Kuvasi: woodi

Hitusen oli ilmassa taas lahnanaamaisuutta, mutta onneksi Hauru voi olla myös vaan nätti ja fab. Kaikista kolmesta puvusta Keith oli ehdottomasti vaikein kuvata, koska hän edustaa juuri sitä mutrusuuosastoa, jonne aina välillä harhaudun. Hauru oli naamasta huolimatta ihana.

Kuvasi: woodi

Värivalot, joita käytimme kuvattaessa, ovat antaneet minulle suurta iloa. Paljon niiden ja kuvaamisen kanssa on opettelua vielä, mutta niillä on hauska leikkiä. Haurunkin kohdalla testailimme suunilleen kaikki vaihtoehdot läpi. Siinä näki hyvin, miten valon väri vaikuttaa niin suuresti tunnelmaan ja muun muassa siihen näyttääkö ihminen elävältä vai kuolleelta.

Minä jatkan tuskailua kuvanmuokkauksen kanssa, mutta olen hyvin iloinen, että minulla on taas uutta materiaalia harjoitteluun. Tuntuu vain taas siltä, että intoa ja tarmokkuutta olisi, mutta ei aikaa. Onneksi tässä ollaan taas siinä tilanteessa, ettei voi nähdä ketään tai mennä mihinkään. Ehkä sillon ehtii tehdä jotain...

Fukka kiittää!

PS: Mopo karkasi ja syöksyin pää edellä hartsin valamisen maailmaan ihan uudella tavalla. Postiluukku kolisi, kun sisään vyöryi hirmuinen määrä kaikkea uutta ja jännää hartsisälää.

Desuheila - Desucon 2015

Hei taas!

Desuconista on selvitty! Oli kivvaa! Pitkästä aikaa sunnuntaina tuntui siltä, että voisin ottaa vielä kaksi lisäpäivää coniin. Halusin vaihtelun vuoksi pyöriä Desussa pelkkänä kävijänä. Siksi hirveän suuria kommelluksia ei reissussa tapahtunut omalta osaltani, mutta ihmiset oli parhautta. Oma pieni poppoomme kasautui Lahteen maan joka kolkasta. Oli kiva nähdä rakkaita ja päästä juttelemaan muidenkin ihmisten kanssa. Olisin halunnut vielä metsästää käsiini muutaman ihmisen, jolle en kerennyt sano hirvesti muuta kuin hei.

Meidän jengi sunnuntailta.
Ps: Puhelimeni etukamera on kakka.

Matkustaminen meinasi mennä hankalaksi, kun autopolitiikkaa piti venkslata vielä coniviikolla. Lopulta ahtauduimme autoon ja löysimme tien Lahteen jo perjantaina ennen ovien avautumista. Mitä tämä tämmöinen oikein on?

Tänä vuonna ei Desucon tarjonnut hirveästi itseäni kiinnostavaa ohjelmaa. Odotin innolla sitä, että pääsisin ravaamaan luennolta toiselle, kun ei ole mitään velvollisuuksia. Petyin siinä kohtaa suuresti, mutta ei voi mitään. Jotain sentään kävin katsomassa.

Perjantaille en ottanut mitään pukua, vaikka mielessä kävikin. Ihan hyvä päätös, koska perjantaina kävimme katsomassa Cosplay Tour Europe -dokumentin. Huone oli pieni ja ahdas. Hyvin moni jouduttiin nakkaamaan ulos. En ole myöskään varma kävikö jopa niin, että edellistä ohjelmaa seuraamassa olleet jäivät huoneeseen, vaikka ovella oli jono... Harmittaa niiden puolesta, jotka joutuivat lähtemää. Itse olin myös tuossa porukassa, kunnes avasin suuni ja kysyin voisiko vielä vähän yrittää järjestellä. Kannatti, koska kavereiden kanssa saimme jäädä.

Itse dokumentilta odotin ehkä vähän enemmän. Enemmän cosplayta. Hyvin suuri osa dokumentista oli porukan matkanteosta ja sen kommelluksista, mikä ei sinäänsä ollut minulle relevanttia. Cosplayta ja sen eri muotoja eri maissa olisin kaivannut lisää ihan pelkästään visuaaliselta näkökulmalta. Dokumentin pomppiva ääniraita meinasi ärsyttää hyvin paljon, kun joistain pätkstä ei meinanut saada selvää ja osa särki korvia. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen, vaikka hirveästi mitään uutta tietoa ei tullutkaan. Tällaista voisi kyllä katsella lisääkin.

Lauantaina vedin niskaani Halvilin, joka valmistui aika täpärästi. Oikeastihan minun ei koskaan pitänyt tätä hahmoa tehdä, koska naama. Olen elämässäni kolmesti tehnyt pukua näin kiireellä. Torstaina piirtelin kuvioita vöihin kahteen yöllä, mikä ei loppupelissä ole niin myöhä. Valmista kuitenkin tuli ja siinä mielessä pidän puvusta, vaikka tuntui, että heitin ammattitaidon jossain välissä mäkeen tätä tehdessä. Peruukki oli vähän ongelmallisempi, kun en meinannut saada kunnon jakausta aikaiseksi karvan puutteen vuoksi. Sitten, kun Halvil pääsee seuraavan kerran päälle, niin korjailen sitä hitusen sieltä täältä. Viitta on tehty niin kämäisesti, että teen ehkä uuden kunhan palkka tulee.

Tuuli oli jännä ja eeppinen.
Kuvasi: Kissaten

Olisin halunnut päästä seuraamaan lauantaiaamun Cosplay tips and tricks -juttutupaa, mutta ajankohta oli sen verta aikainen, että palloilin vielä hotellilla. Sen siaan en suunnitellut meneväni Onko hyvää yaoita olemassa? - Yaoin stereotypiat -luennolle. Viikonlopun rikostoverini, woodi, kuitenkin huomautti, että olisihan se ihan hupaisaa mennä luennolle, kun hahmomme olivat yaoi-mangasta. En siis odottanut luennolta mitään, mikä oli ihan hyvä, koska ei se juuri mitään tarjonnutkaan. Puhuja oli hyvä, mutta luennon sisältö oli aika blyäh. Listausta yaoi-kliseistä (joista iso osa ei edes liittynyt mihinkään juonellisiin seikoihin), minkä ohella listattiin sarjoja. Olisin kaivannut vähän enemmän analyysia ja oikeasti vastausta kysymykseen 'onko hyvää yaoita olemassa?'. Se, mitä itselleni jäi luennosta käteen, oli lista monella tapaa huonoista sarjoista. Ihan viihdyttävä silti.

Ottakaa pöhkö kuva.
Über-kuuma Val: woodi
Kuvasi: Kissaten

Sitten sännättiin katsomaan cosplay-kisoja! Viime vuoteen verrattuna Eurocosplay-karsinnat olivat vähän ryhdistäytyneet. Pukuja oli taas moneen lähtöön. Tietynlaisen videotrendin merkkejä oli ilmassa heti alusta asti. Villejä veikkauksia kukmikä sen pisti alulle? Tiklin voittoesitys oli ihanan piristävää vaihtoehtoviihdettä muihin osallistujiin nähden. Itse nauroin litkana ihan kaikelle musiikkivalinnoista Kirkko & kaupunki -lehteen. Onnea vielä kerran! Hall-kisa oli myös viihdyttävä, kun sekä puvut että kisaajat olivat itselleni tuntemattomampia. Kivoja asuja näkyi, joiden takia taidan aloittaa muutaman uuden sarjan katsomisen. Onnittelut myös ihanille Hall-kisan voittokolmikolle!

Lauantain ohjelmistoon meidän poppoon osalta kuului vielä kuvaamista ja minulle erityisesti perseily kameran edessä. Derp-kansio saa taas paljon sisältöä. Myös DesuDance tuli seurattua sivusta, koska kengät tai puku eivät antaneet niin paljoa periksi, että olisin itse päässyt tanssimaan. Lisäksi olisin niiiiiiiiiiiiiiiin halunnut päästä kuulemaan Japnanilaisa kauhutarinoita, mutta piti päästä syömään ja nukkumaan.

Yhyy ;___; Olisin halunnut tanssia... ja kuulla kauhutarinoita... yhyy...
Kuvasi: Kissaten

Lauantaina vaelsin mustana möhkäleenä läpi Metsähallin, mutta sunnuntaina otettiin takaisin, kun pistin Haurun päälle. Puku oli niin mukava pitää ja nätti ja äääääääää! Koskaan ei pitänyt tätäkään pukua tehdä, koska naama. Puku oli niin kiva, että varmasti tulen käyttämään sitä uudestaan. Se oli jopa niin mukava, että ajelin meidät kotiin Ouluun se päällä. 

Kaikesta tuulesta huolimatta saatiin jotain kuvia.
Kuvasi: Kissaten

Ohjelmaa sunnuntaille oli vielä vähemän kuin lauantaille. Kävimme ainoastaan yhdellä luennolla ja päättäjäisissä. Cosplayn ongelmanratkaisu ja sen hullut soveltamiset -paneeli ei viihdyttänyt yhtään. Olin niin lähellä nukahtaa. En löytänyt koko ohjelmasta minkäänlaista punaista lankaa tai logiikkaa. Ohjelmakuvaus vei ainakin minua vahvasti harhaan, kun luulin saavani cosplayn Niksi-Pirkan aineksia, mutta sisältö olikin vain venytettyä jaarittelua panelistien tekemistä puvuista. Ajankäyttö taisi myös olla vähän katesissa, kun 40 minuuttia oli käytetty vasta kahden aiheen käsittelyyn (en edes muista montako aihetta oli... monta). Sain kuvan, että paneelia ei oltu juuri käyty läpi ennen h-hetkeä. En tiedä, miten homman kävi, koska lähdimme kesken pois. Harvoin hipsin salista ilman mitään kunnon syytä, mutta nyt oli pakko.

Yritimme kuvata pukuja myös sunnuntaina, mutta tuuli meinasi pistää ihan kunnolla vastaan. Takki ei meinannut pysyä päällä ja porukka paleli ulkona. Haluaisin kuitenkin kuvata Haurua ja Sophieta vielä uudestaan, koska uusi peruukki ei kerennyt saapua ajoissa. Kuvissa siis ensimmäinen tekele. 

Rakkautta Kasalle!
Kuvasi: Helene Lindfors

Pitkästä aikaa jaksoin käydä taidekujalla. Taidekujakansio oli huippu idea! Perjantaina kävimme selaamassa pöytämyyjät läpi ja tiesin heti, mitä haluan ostaa. Sunnuntaina mukaan tarttui sellaistakin tavaraa, jota en tiennyt haluavani. Pieni virkattu Chocobo lähti matkaani lauantaina ja se sai nimekseen Pelkkä-Teppo. Teppo ehkä lähtee mukaan tulevillekin conireissuille. Lisäksi löysin aivan ihania grafiikka vedoksia! Aaaaaa! En kestä! Ne on niin ihania! Nyt pitää vain hakkia kehykset ja katsoa kuville paikat seinältä.

Pelkkä-Teppo, Haurun linna ja pikkuinen Totoro-otus!
Rakastan näitä!

Kotimatka taittui hyvin. Kaikilla oli sen verta virtaa, ettei kukaan edes nukkunut. Emme meinanneet rutistua rekkojen väliin. Oli valoisaa ja enimmäkseen hyvä ilma. Koko reissu meni omalta osaltani hyvin ja vähän on jo ikävä tapahtumiin...

Onneksi ei tarvitse odottaa kauaa, koska uudenuusi tapahtuma Kummacon pidetään Oulussa jo ensisunnuntaina! Siellä nähdään!

Fukka kiittää!

PS: Arvon hieman Kummaconin pukujen välillä. Laittaakko Alexia vai Aqua? Siinä pohtimista loppuviikoksi.

Pariutumista

Hei moi!

Tässä on taas aikaa kulunut. Olisin halunnut Popcultiin, mutta koska töitä, niin ei. Hirveästi olen myös pohtinut ja pähkäillyt, että mitä haluan Desuconia varten tehdä. Crimson Spell -parista sovittiin woodin kanssa jo aiemmin, mutta toista pukua teki mieleni.

Havin kanssa selaan edelleen kuvia läpi ja pohdin minkä koltun teen. Puvun aloittaminen vähän venähti, kun vetäisin kenttään pyörällä ja tapoin melkein molemmat käteni. Hubs... Haluaisin keksiä, että mistä ylipäätään löydän kunnollisen kuvan miehen vaatteista. Värikuvista ei juuri ole apua, koska mies ei osaa pitää vaatteita päällä tai sitten joku Val pönöttää edessä. Nyt selailenkin mangaa läpi ja yritän saada vaatetuksesta jotain tolkkua.

Sample A

Sample B

Hiushärpäkekoruasia houkuttaa niin kovin. Varsinkin tuo musta. Samalla se hieman hirvittää, koska pitkä peruukkia ja takut. Sen verran olen tämän kanssa edistynyt ihan konkreettisella tasolla, että päästin sisäisen hamsterini irti ja hamstrasin aika läjän helmiä. Kankaitakin on katsottu ja voipi olla, että tämä puku tulee kalliiksi...

Tämä toinen puku tuli taas aivan puskista. Hirveästi pohdin ja pyörittelin, mutta mitään ideaa ei meinannut tulla. Rorunen kanssa skypeillessä sainkin sitten jonkin ihme pistoksen; Hauru Liikkuvasta linnasta.

Wiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!

Olen halunnut tehdä Haurun siitä lähtien, kun yhdistin cosplayn ja kyseisen elokuvan. Liikkuva linna on yksi lempielokuvistani. En vain ole koskaan tuntenut itseäni sopivaksi hahmoon ruumiinrakenteeni vuoksi. En ole siksi edes haaveillut Haurun tekemisestä oikeasti, mutta himotus tuli ja Rorunen rohkaisemana päätin ryhtyä toimeen. Ja seuraavana päivänä ostin jo ensimmäiset kankaat. En ole ehkä koskaan aloittanut mitään pukua näin nopealla tahdilla.

Paita- ja housukankaat.

Ajattelin, että Hauru on simppeli ja mukava puku tehdä tähän väliin. Nyysin kaavat vanhoista puvuista ja vähän kuosittelen niitä. Lähinnä kaivelin Gakupon kaavoja. Hieman huvitti, kun löysin kaupasta täysin saman housukankaan kuin Gakupolla, mutta mustana. Tämällä puvulla on jokin suurempi tarkoitus. Mutta parasta tässä onkin se, että mulle tulee myös SOPHIE! Yää! En kestä!

woodin ja minun keskustelu aiheesta.

woodi siis pariutuu kanssani myös Hauruna ja Sophiena. Olen iloinen. En muista, millon viimeksi olisin ollut ihan näin intopiukeana uudesta puvusta. Tämä on hyvä tunne. Toivotaan, että se myös pysyy näin, enkä ala kyseenalaistamaan omaa kropaani liikaa. Tämä puku on pelkkää rakkautta, joten ihan sama.

Fukka kiittää ja toivottaa HYVÄÄ WAPPUA!

PS: Lupaan olla kaatuilematta pyörällä ja telomasta itseäni tämän enempää, että saisin asioita vähän eteenpäin ja täällä blogissakin olisi oikeaa elämää.