Vartova prinsessa

Hei moi ja hyvää vuotta 2026!

En saanutkaan liima-asioita tuikattua blogiin ennen vuodenvaihdetta. Hubs. Yritän ryhdistäytyä asian tiimoilta, mutta positiivisena uutisena voin kuitenkin kertoa, että nyt on luvassa ihan oikea katsaus siihen, mitä Zeldalle kuuluu! Joulukuu meni ihan höpöksi hulinaksi, mutta jotenkin onnistuin ujuttamaan cosplay-hommia kaiken kaaoksen sekaan.

Ilokseni ja onnekseni voin heti alkuun todeta, että Zeldan osalta suurin ja hirvein mörkö on selätetty! Eli siis vaaleanpunainen kaapu, jonka värjäämisestä tuli murheenkryyni. Nyt kuitenkin jatkamme siitä, mihin jäimme viime jaksossa. Kahden epäonnistuneen värjäyksen ja yhden toivottoman värinpoiston jälkeen ostin kaapua varten jälleen uudet kankaat ja päädyin tilaamaan rakastamiani Dylon-värejä ulkomailta. (Japanin matkalla ompelutarvikeliikkeessä kyseisiä värejä oli hyllyt pullollaan, ja hieman harkitsin niiden ostamista varastoon matkalta.) Tilaamani värit eivät kuitenkaan olleet aivan täysin samoja, kuin mitä olen käyttänyt. Myöskin tärkeimpänä huomioon otettavana seikkana: Zeldaa varten tehdyt aikaisemmat väritestit oli toteutettu tietenkin vanhemmilla väreillä.

Onnekseni Dylon näyttää vain päivittäneen tuotteitaan, eikä lopettaneen valmistusta kokonaan!

Ensimmäinen etappini siis oli selvittää, onko Dylon muuttanut tuotteiden pakkauksia vai myös niiden koostumusta. Testasin siis värjäystä aikaisemmalla kaavalla, jonka olin katsonut Zeldalle sopivaksi (jonka osalta kuitenkin tein laskuvirheen lopullisessa värjäyksessä). Tämän testin pohjalta pystyin päättelemään, että värit eivät ole koostumukseltaan täysin samat kuin aikaisemmin… tai sitten uudessa kodissani tulee hanasta kuumempaa vettä kuin aikaisemmin.

Yllä aikaisempi testi ja alla uusi testi täysin samalla kaavalla... Hieman on tujumpi väri!

Uuden testin tulos oli siis paljon voimakkaampi kuin alkuperäisen, vaikka värjäyslimen kaava tosiaan oli sama. Usein kangasvärit vaativat vähintään 60°C lämpöisen veden edes toimiakseen, mutta Dylonille riittää jo 40°C. Syy, miksi pidän Dylonin väreistä on nimenomaan se, että niitä varten en ole koskaan joutunut keittämään vettä. Hanasta tullut kuumin vesi on riittänyt. Useimmat kangasvärit kuitenkin toimivat voimakkaammin kuumemmassa vedessä. Miksi epäilen, että syynä voi olla hanasta tulevan veden lämpötila on se, että huuhdellessani testitilkkuja (ja yleisesti) huomaan, että käteni eivät kestä hanasta tulevan veden kuumuutta täysillä lämmöillä. Aikaisemmassa asunnossa tämä ei kuitenkaan ole ollut ongelma. Voitte olla varmoja, että selvitän syyn vielä kunnolla (koska vanhoja värejä on vielä hieman jäljellä), mutta Zeldan osalta tämä tarkoitti sitä, että testivärjäykset pitää aloittaa lähes alusta.

On tämä saatana työmaa.

Lopulta oikea värisävy löytyi jälleen, tein oikein tarkat laskutoimitukset kaavan muuntamiseksi isompaan mittakaavaan ja onnistuin värjäämään kaavun kauniiksi ja upeaksi! Ei läiskiä, ei epätasaisuutta värissä! Jee jee! Ehkä tämä puku valmistuu joskus sittenkin. Samalla värjäsin myös nyörin pätkän, jolla kaapu sidotaan edestä kiinni. Päädyin nyörikiinnitykseen, koska L’sA Linkin tunikassa on myös nyöritys, ja näiden kahden pelin estetiikka on todella samanlainen.

VIIMEINKIN!

Kun kaapu oli taputeltu, oli minun pakko kohdata toinen mörkö tässä projektissa, eli viitta ja sen kuviointi. Olin tehnyt viitan kuviota vaille valmiiksi jo aikaisemmin, mutta kuvion muuntaminen omiin mittasuhteisiini osoittautui erittäin hankalaksi, koska olin kaavoittanut viitan niin kapeaksi. Joulun alla kuitenkin päätin taas uhmata taloudellista tasapainoani ja ostaa uuden kankaan leveämpää viittaa varten. Onni oli, että kyseinen kangas löytyi alennuslaarista, jolloin maksoin siitä vain murto-osan aikaisemmasta.

Nyt homma luisti niin paljon paremmin!

Leveämpi viitta osoittautui oikeaksi valinnaksi, koska nyt kuvion piirtäminen ja suunnittelu osoittautui hyvinkin yksinkertaiseksi. Ylläri. Koska Zeldan mittasuhteet pelissä ovat täysin epäluonnolliset, on tämä vain oma versiointini kuviosta, eikä se voikaan olla täysin samalainen kuin referenssikuvissa. Ratkoin siis vanhan viittakappaleen irti kauluksesta ja hupusta ja ryhdyin tekemään kokonaan uutta.

Pallopää!

Vain yksi kuvio silitettynä.

Mietin pitkään, että millä tekniikalla haluaisin tehdä viitan kuviot. Harkitsin silitettäviä kalvoja, mutta ajatus noin suurista kuvioista ja oikean sävyn metsästämisestä ei houkuttanut. Myös viitaksi päätynyt kangas ei ollut ihanteellinen tuota tekniikkaa varten. Päädyin lopulta ihan vain kankaaseen ja ompeluun. Löysin sopivan värisen morsiussatiinin, joka toi kivaa kontrastia viittakankaan ja kuvion välille. Harkitsin satiinin tukemista tukikankaalla, mutta en halunnut tuoda viittaan yhtään ylimääräistä jäykkyyttä ja vähentää sen laskeutuvuutta. Tiesin, että kuvion ompeleminen olisi ollut huomattavasti helpompaa tukikankaan kanssa, mutta… ei.

Tässä harsinpisto on ihan liian pitkä ja liian kaukana kuvion reunasta :/

Kiekurat on siis leikattu kankaasta 1cm saumanvaralla, jonka olen silittämällä ensin kääntänyt nurjalle puolelle, ja sitten kiekurat on nuppineulattu viittakankaaseen kiinni. Ennen kuin lähdin ompelemaan mitään, neulasin kaikki kuviot kankaalle ja katsoin, että ne kohdistuvat oikein suhteessa toisiinsa. Tämän jälkeen lähdin käsin ompelemaan yhtä kiekuroista, mutta pian totesin, että pelkkä neulaus ei riitä liukkaan satiinin paikallaan pysymiseen. Lopulta päädyin harsimaan kuviot ensin kankaalle (kuva yllä) ja vasta tämän jälkeen ompelin ne lopullisesti kiinni piilopistolla. Ommellessa viitan piti pötköttää tasaisesti lappeellaan, koska kankaat eivät meinanneet tulla toimeen keskenään, joten leiriydyin olohuoneen lattialle katsomaan Netflixiä muutaman päivän ajaksi.

Ihmisen päällä tämä onneksi näyttää paremmalta, mutta olisin toivonut hieman enemmän laskeutuvuutta, but oh well.

Lopputuloksesta huomaa, että tässäkin hommassa harjaantuu, harsimisen ja ompelun osalta, mutta mikä lopulta auttoi kaikkein siistimmän lopputuloksen aikaansaamisessa oli se, että vaihdoin ompeluneulan terävämpään ja ohuempaan kirjontaneulaan. Uusi neula sujahti siistimmin ja sulavammin molemmista kankaista läpi, jolloin kumpaankin muodostui vähemmän kuprua. Viitta on muutoin valmis, mutta olen jättänyt keskitakaharsinnan vielä paikalleen, koska hieman tekee mieli ratkoa ja korjata tuo yksi kuvio. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole sen aika.

Tässä vielä vertailuna kuinka kapea alkuperäinen viitta oli :D

Kaiken tämän ohella olen myös työstänyt Zeldan peruukkia! Alkuperäinen ideani oli tehdä peruukkiin nuttura, jonka voisi purkaa tarvittaessa. Kuitenkin tätä testatessa totesin, että kaiken sen valtaisan kuitumäärän kanssa, peruukki oli aivan liian painava nutturan kanssa. Tämähän tietenkin tarkoitti sitä, että kampauksesta pitäisi tehdä pysyvä ja… Kypäräperuukki here we come.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle.

Vaikka liima on lähellä sydäntäni, peruukkien liimaus ei ole. Peruukit ovat hygieniatuotteita ja toivoisin aina mahdollisuutta niiden pesemiseen. (Yleinen muistutus kaikille PESKÄÄ PERUUKKEJA!) Kypäräperuukkeja ei voi pestä, mutta sillä mennään. Käytin lähes samaa tekniikkaa peruukin rakentamiseen kuin Gwendolynillä. Ennen aloittamista otin kuitenkin päästäni uuden kelmu+teippi-mallin. Gwendolynin peruukista tuli aikanaan hieman liian iso, joten nyt tein tarkemman mallin omasta hiusrajastani ja etenkin niskasta.

Tussilla merkattu uusi hiusraja, jota hieman vielä korjailin tästä.

Stubbaus (pitäskös rueta käyttämään tästä termiä tynkäys :D) oli siis jälleen meininki ja minä ahdistunut. Zeldan nuttura tulee paljon alemmas kuin Gwendolynin, joten hieman piti miettiä marssijärjestystä uudella tavalla. Alkuun käytössäni oli pelkästään Erikeeper, koska se on halpaa ja juoksevaa, eikä pohjimmaisissa kerroksissa ulkonäöllä ole niin väliä. Ensimmäiset kerroksetkaan eivät olleet kovin sievän näköisiä. Pyrin liimaaman kerroksia alkuvaiheessa mahdollisimman hennosti, koska kerroksien lisääntyessä jämäkkyys oli kyllä taattua.

Tästä se taas lähtee.

Ahostus maximus!

Paras ystäväni oli jälleen cocktailtikku ja pienet hiuskuminauhat. Aluksi yritin kiristellä jokaisen kerroksen ponnarille ihan tavallisella langalla, mutta se osoittautui niin työlääksi, että päätin suosiolla käyttää pikkukuminauhoja. Aina muutaman kerroksen välein leikkasin ponnarin lyhyeksi, liimasin tyngän kauttaaltaan ja laitoin ylijäämäkuidun talteen muita vaiheita varten.

Ei tarvi kummarin kanssa pelleillä, kuha on cocktailtikku.

Kaikki talteen.

Kun tilanne alkoi näyttää siltä, että kohta käsittelyyn tulevat näkyväksi jäävät kerrokset, aloin testaamaan eri liimoja. Erikeeperin lisäksi käytössäni olivat Uhun Twist & glue sekä Karlsons-yleisliima. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa, joten kaikille on tässä projektissa myös omat käyttötarkoituksensa. Kuten sanottua Erikeeper kuivuu hitaasti, mutta on sen verran nestemäistä, että sujahtaa hyvin kuitujen väliin. Se kuitenkin kuivuu kiiltäväksi, mikä ei ole suotavaa näkyvissä osissa. Twist & glue on myös hyvin nestemäistä, läpinäkyvää ja kuivuu kohtuu mattapintaiseksi, mutta sen kestävyys ja pitolujuus ei ole parhain. Karlsons puolestaan kuivuu erittäin nopeasti, on lähtökohtaisesti geelimäisempi ja pitää todella hyvin. Nopea kuivuminen kuitenkin aiheuttaa sen, että liima helposti paakkuuntuu, mutta kuivuu myös näkyväksi selkeästi tummentaen kuituja.

My weapons of choice!

Ylin nuoli osoittaa rajaa, jossa T&G liimaus päälaelta alaspäin loppuu.
Vasemmassa reunassa näkyy alla kuivuva Erikeeper
Alin näyttää missä Karlsons on kuivunut epätasaiseksi ja kiiltäväksi.

Käytin Karlsons-liima tässä vaiheessa lähinnä ponnarin alueella, koska päälle tuleva nuttura kuitenkin peittää liimausjäljet. T&G-liimalla tein liimailuja isommille alueille kuitujen päältä ja Erikeeperiä käytin tässä kohtaa vain ohuesti kuitujen alla. Niskan hiusrajan toteutus oli minulle uudempaa hommaa, koska päätin tehdä sen täysin erillä tavalla Gwendolyniin verrattuna. Hiusrajan tekemisessä erilaiset liimat pääsivät kunnolla rooleihinsa. Olen halunnut testata jo jonkin aikaa ns. pehmeän hiusrajan tekemistä kypäräperuukkeihin, joten nyt tilaisuuden koittaessa tartuin siihen.

Tästä lähtee.

Tässä näkyy kuinka Karlsons vaikuttaa kuidun väriin, kun se on kunnolla painettu kuitujen väliin.
Also BTW tuo yläkulmassa näkyvä silikonisivellin on tässä hommassa parasta paskaa.

Kun viimeiset kerrokset peruukissa kiinniolevista kuiduista oli liimattu, lähdin tekemään ylijäämäkuidusta kuitutupsuja, joita liimasin pitkin peruukin alaosaa hiusrajan yli. Tässä vaiheessa Erikeeperillä heitettiin vesilintua, koska sen valuminen ja hidas kuivumisaika tuotti vain harmia. Ennen kuitutupsun liimaamista levitin pohjalle ohuesti Karlsons-liiman ja päälle sekä runsaammin hiusrajan seutuun T&G-liimaa. Tupsujen muotoilu ja asettelu vaati oman opettelunsa, mutta aika nopeasti hommasta sai kiinni. Myöskin siistin ja nätin hiusrajan pohjana oli ihan hyvä olla useampi kerros tupsuja, koska satuin tekemään niistä aika ohuita.

Nyt pitäisi jatkaa tästä.

Koko peruukki ja hiusraja ovat vielä kesken. Sen etuosa on täysin muokkaamatta ja aion leikata ja viimeistellä hiusrajan takaa vasta sitten, kun kaikki liimaus on tehty ja olen käyttänyt peruukkia päässäni. Tässä vaiheessa peruukkia ei vielä voi irrottaa peruukkipäästä. Lisäksi olen yrittänyt etsiä sopivan kokoista palleroa, jonka ympärille rakentaisin varsinaisen nutturan, mutta vielä moista ei ole tullut vastaan. Hätätapauksessa käytän foliota ja worblaa.

He odottaa hetkeään.

Vaatteiden osalta Zelda on siis jo kasassa, peruukki hyvässä vaiheessa, mutta tiaraa pääsen jatkamaan vasta peruukin valmistuttua. Jos joku yhtään luulee, että yritän saada Zeldan valmiiksi Desucon Frostbita varten, niin valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen. Varsinaisen puvun lisäksi haluan tehdä Zeldan taikasauvan valmiiksi ennen kuin edes yritän ajatella, mihin tapahtumaan Zeldan ottaisin. Minulla on aluillaan eräs nopeampi projekti Frostia varten, mutta saa nähdä, miten sen kanssa käy. Tällä hetkellä istun kirjoitelemassa vain sen takia, että en voi kaavoittaa maailman typerimmän rasitusvamman vuoksi. Polveni ei tällä hetkellä kestä konttaamista, joten minun pitää kehitellä kaavoittamiseen jokin muu paikka kuin lattialla.

Fukka kiittää!

PS: Ja yhtään en ota vastaan vitsejä siitä, että olen vanha ja raihnainen, koska tämä kyseinen rasitusvamma esiintyy yleisimmin kasvuikäisillä ESITEINEILLÄ!

Rahalla, ei taidolla

Momoi!

Päivittelen tähän väliin ihan sillä asialla, että mitä kuuluu cosplay-elämässä. Tällä hetkellä elämä noin muutoin on aika hektistä, ja olen joutunut puntaroimaan paljon sitä, mitä pukujuttuja pystyn siinä sivussa toteuttamaan. Alku vuodesta tekemäni suunnitelmat ja haaveet sattuivat menemään aivan blörinäksi, kun maailma ei tarjonnutkaan minulle siihen resursseja. Suunnitelmat siis muuttuivat, ja vähän vahingossa päädyin sille tielle, jolla olen nyt.

Tämänhetkinen rakkauteni.

The Apothecary Diaries (tai kuten meillä kotona sanotaan Apteekkipäiväkirjat) on ollut minulle pienoinen intohimon kohde nyt jo pidemmän aikaa. Asiasta kertoo paljon varmasti se, että tällä hetkellä seuraan animea ja mangaa yhtäaikaisesti. Paljon olen puntaroinut siitä pukuiltavia hahmoja, ja jotenkin pitkän pähkäilyn päätteeksi päädyin ajatukseen, että haluan tehdä Jinshin.

Vähän jännittää taas, että toimiiko oma naama jäbän naamana.

Tämä johti sitten siihen, että hurahdin täysin Kiinan pukuhistoriaan, ja tein alustavia kaavoja vaatteista sekä laskelmointeja kangasmenekistä. Kuitenkin siinä kohtaa, kun aloin metsästämään sopivia kankaita, päädyin umpikujaan. Oikean sävyisten ja laatuisten kankaiden löytäminen vaikutti mahdottomalta, mikä ei tavallisesti ole ollut ongelma, koska olen tottunut värjäämään kankaita. Jinshin kohdalla kuitenkin kangasmäärät olivat niin hullun suuret (n. 3m per kaapuasia), että en mitenkään pysty värjäämään niin suuria määriä kangasta kotioloissa.

Jäbälle on jo peruukki.
CosCraftin Florence värissä Deep Purple 

Kangasetsintöjen lomassa en voinut kummoisesti edetä Jinshin kanssa, joten päätin alkaa vain kaavoittamaan toista pukua tappaakseni aikaa (tämä oli myös palautumista kaikesta muusta elämästä). Kyseessä oli siis Zelda-sarjan uusimman osan, Echoes of Wisdom, versio Prinsessa Zeldasta. Tykkäsin pelistä kovasti ja ajattelin, että Zelda voisi olla hyvä sivuprojekti tähän väliin.

Zelda ja Tri

Lopulta huomasin kaavoittaneeni kaikki vaatteet Zeldaa varten valmiiksi, enkä ollut vieläkään saanut hankittua kankaita Jinshiin, joten ryhdyin metsästämään myös Zeldan kankaita. Pian olikin ensimmäinen vaate Zeldan osalta tulilla.

Koska EoW on samaa sarjaa Link’s Awakening kanssa siinä, että hahmot ovat sarjakuvamaisia pallopäitä ja hyvin pelkistettyjä, pääsin taas soveltamaan monessa kohtaa pukua suunnitellessa ja vaatteita kaavoittaessa.

Rakastuin tässä Zeldassa nimenomaan viittaan ja huppuun.

Zeldan valkoinen mekko oli tietenkin paras osa aloittaa koko puku, koska se on alin kerros neidin vaatetuksessa sekä kankaan löytyminen oli varmasti helpointa. Halusin tuoda helmaan volyymia ja samaa muotoa kuin Ocarina-of-Time-Zeldan mekon helmassa on. Tästä syystä päätin kaavoittaa mekkoon prinsessasaumat (heh) etu- ja takakappaleille ja lisätä kaikkiin kappaleisiin kellotusta sekä viistotusta. En halunnut kuitenkaan mekkoon poikkisaumaa vyötärölle yms., joten kellotus jäi aika maltilliseksi lopulta.

Ikävästi tekee ruttua >:(

Siitä on hetki aikaa, kun olen ommellut vaatteita prinsessasaumoilla, ja jälleen tuskailin samaan tapaan rinnankaaren kanssa kuten aina. Sauma ei meinannut asettua siististi, vaikka sitä kuinka yritin muotoilla silittämällä. En tässä vaiheessa ollut kuitenkaan vielä kaventanut saumanvaroja, joten toivoin kovasti, että se ratkaisisi lopulta asian. Lisäksi huomasin ensimmäisten sovitusten aikana, että valkoinen kangas paistaa ihan huolella läpi. Päätin sitten laitta mekkoon vuorin, joka voisi edes vähän auttaa asiaa.

No voi jee taas.

Vuorittaminen toi kuitenkin omat ikävät puolensa peliin. Ensinnäkin Zeldan materiaalikustannukset olivat jo lähtökohtaisesti suuret (minun mittakaavallani), joten yritin säästä kaikessa mahdollisessa tämän puvun kohdalla. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kisapuku. Vuori ei täysin poistanut vaatteen läpinäkyvyysongelmaa, ja koska en halunnut vuorittaa mekkoa koko pituudelta hinnan ja käytettävyyden vuoksi, vuorin päärmätty helma kuultaa läpi mekkokankaasta. Tein sopimuksen itseni kanssa, että tämän asian kanssa on vain elettävä.

Muotokaitaleen ja vuorin sauma aina jotenkin viehättää.

Säästösyistä jouduin myös luopumaan alkuperäisestä suunnitelmastani laittaa mekon selkään silmunapituksen. Olisin vähän halunnut näpertää ja hifistellä. Lopulta päädyin laittamaan mekkoon ihan vain piilovetoketjun, koska sellaista ei tarvinnut erikseen ostaa. 

Valmis mekko, joka kaipaa vähän silitystä.

Saumanvarojen kaventaminen auttoi prinsessasaumojen asettumisessa, mutta niistä ei siltikään tullut aivan yhtä siistit kuin olisin halunnut. Vuori kuitenkin tekee mekosta hyvin mukavan päällä ja mallissa on juuri sen verran muotoa ja liikettä, että pelkästään tämän valkoisen mekon pukeminen tuo minulle Zelda-fiilistä.

Huppu on erittäin kiva.

Ainoa osa tässä puvussa, josta tein proton on Zeldan viitta. Muiden vaatteiden osalta elän reunalla, ja yritän pelata pelkillä runsailla saumanvaroilla. Halusin paneutua hupun muotoon todella, ja kaavoitinkin hupusta useamman version, joita sitten muokkailin kunnes olin tyytyväinen. Kaartuva hupun kärki oli tärkeä.

Ensimmäinen yritys.

Viimeisin proto eli... 4 versio?

Viitan kuvio on vielä kaavoittamatta, koska haluan saada varman selvyyden kaikkien vaatekappaleiden mitoista ennen kuin alan suunnittelemaan ja kaavoittamaan kuviota. Tämä mittasuhteiden kanssa pelleily on yhtäaikaisesti hauskaa ja rasittavaa.

Vaikka suuresti haluaisin lähteä työstämään viittaa, ja etenkin hupun lopullista rakennetta, joudun hieman vielä pidättelemään itseäni. Tarkoitukseni on ensin tehdä vaaleanpunainen kaapu, jotta tiedän, miten kaikki vaatteet pelaavat yhteen ja miten viitta asettuu muiden vaatteiden päälle jne.

Valkoinen Mallorca lähti taas mukaan...

Asiaa kuitenkin mutkistaa se, että en löytänyt sopivanväristä kangasta vaaleanpunaiseen kaapuun. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että värjäyshommiksihan se taas menee. Tällä kertaa kuitenkin en suunnitellut noudattavani täysin vanhaa kaavaa, koska ajattelin kokeilla uutta väriainetta vanhojen tuttujen Dylon-värien sijaan.

Uutta ja jännää

Olen kuullut paljon Rit-väreistä etenkin ulkomaalaisten pukuilijoiden suusta, mutta en ole koskaan itse päässyt/joutunut niitä käyttämään. Tunnen aineen lähinnä synteettisten materiaalien värjäyksistä, mikä yleensä vaatii kiehuvaa vettä, mistä taas minä en ole innostunut. Tielleni sattui kuitenkin nämä Rit-värit, jotka on tarkoitettu pääasiassa luonnonkuitujen värjäykseen, jolloin kylmävärjäys on vaihtoehtoinen tekniikka. En kuitenkaan vielä ole keksinyt, miten voisin testata värejä pienessä mittakaavassa ennen varsinaista värjäystä. Vähän meinaa jänskättää.

CosCraftin Florence, värissä Primrose Yellow
Sama väri kuin edellisessä Zeldassa 

Se, mikä tekee Zeldasta erityisen kalliin on tietenkin kangasmenekki, mutta myös hintava peruukki. Tilasin Zeldaa varten CosCraftilta heidän pitkän lacefront-peruukkinsa, Florencen, mikä on huomattavasti hintavampi kuin tavalliset peruukit. Jostain epäeettisestä nettimarketista olisi ehkä saanut tilattua halvemman, mutta niihin en halua sekaantua yhtään enempää kuin on tarvetta.

Linkin popot

Myöskin säästösyistä, ja ihan vaan koska voin, suunnittelin käyttäväni Zeldalla samoja kenkiä kuin Link’s Awakening Linkillä. Zeldan popoista ei kuitenkaan näy kuin vain vilaus, ja koska kenkien väri täsmää hyvin, voin aivan hyvin hyötykäyttää vanhoja kenkiä. Pitää kuitenkin vielä testata, että miten pahasti saappaiden varret voivat näkyä läpi valkoisesta mekosta.

Jaan nyt tätä hirvittävän salaista dataa täällä ihan valtoimenaan.

Käytän pukuprosessien seuraamiseen ja kirjaamiseen Cosplanner-sovellusta, johon merkitsen parhaani mukaan myös puvun kulut. Verrattuna viimeisimpiin pukuihini (esim. Kiba, Gojo, Nobara) Zeldaan on jo tässä vaiheessa uponnut kaksinkertainen määrä valuuttaa, enkä ole vielä edes ostanut tarpeita Zeldan sauvaa varten. Olen joskus pohtinut sitä, että jos ketään kiinnostaa se, mitä cosplay-harrastaminen kustantaa (minun kohdallani), niin voisin ehkä kirjoitella siitä kokonaan oman blogimerkinnän. Minulla on kuitenkin dataa aiheen tiimoilta jo useamman vuoden/puvun osalta.

Olkoon tämä nyt tällainen perinteisempi tilanneraportti, jotta ei tarvitsisi oksentaa koko pukua kerralla ulos, kun se lopulta on valmis. Minulla on myös sata ja tuhat erilaista tekstiä aloitettuna ja suunnitteilla tätä blogia varten, mutta pitäisi keretä pysähtyä ja kirjoittaa ne loppuun. Kesä tulee ja sen mukana myös tapahtumat. Ainoana kohtuu varmana tapahtumana on tässä vaiheessa Nekocon. Desuun meneminen on suunnitteilla, mutta katson omaa jaksamistani lähempänä tapahtumaa. Tässä on ollut vähän kaikenlaista.

Fukka kiittää tältä erää!

PS: Niin siis Jinshi tulee varmasti olemaan ihan yhtä kallis tai jopa kalliimpi puku kuin Zelda, koska jäbään tulee uppoamaan ihan tuhottomasti kangasta ja peruukkikin on täsmälleen samaa mallia. Nyt harrastetaan lompakolla eikä taidolla.

Toin työt kotiin Linkin takia

Hei hoi!

Snif ja yhyy! Nekocon jäi tänä vuonna välistä, kun en saanut vapaatoiveita läpi töissä. Nekocon-merkinnän sijaan heittelen nyt sitten Linkin työstön viimeiset vaiheet tänne blogin puolelle. Hassua, miten paljon oli vielä kesken edellisen Link-merkinnän aikana, mutta aikajanaa vääristää vahvasti se, että unohdin koko merkinnän pöytälaatikkoon useampaan kertaan. Nyt luvassa vähän peruukkia ja tunikaa, kenkiä sekä miekkaa.

Linkin peruukista en tainnut mainita sanallakaan edellisessä merkinnässä. Fun fact: tilasin tätä Linkkiä varten tismalleen saman värisen peruukin kuin BOTW-Linkille. Pyörittelin värejä pitkään, mutta lopulta totesin, että kyllä sama väri käy tällekin pojalle. Nyt hieman tekisi mieli vertailla muidenkin Linkkien hiusten värejä ja malleja keskenään.

CosCraftin Ash, värissä Gold

Tein peruukin ehkä vaikeamman kautta kuin, mitä olisi kai tarvinnut. Olisin toki voinut ostaa pitkän peruukin, jonka olisin leikannut lyhemmäksi kauttaaltaan, mutta en tehnyt näin. Sen sijaan ostin lyhyen peruukin ja pitkää lisäkuitua, mitä ompelin otsahiusten ja pulisonkien alueelle. Syitä tähän on monta; 1) tämä oli halvempi vaihtoehto, 2) vähemmän ylijäämäkuitua, jota en tietenkään raaski heittää pois vaan jemmaan, ja 3) en tykkää leikata peruukkien takaraivoja, koska en voi tehdä sitä omassa päässäni. Otsatukan ja pulisongit voi leikata ja viimeistellä hyvin peilin avulla, mutta niskaa ja takaraivoa on haastavampi leikata omassa päässä. En myöskään hirveästi välitä siitä, että peruukkipäät ovat aina eri kokoisia ja mallisia kuin oma pääni, mikä vaikuttaa tietenkin siihen, miten peruukki pitää leikata. Lyhyessä peruukissa minun ei tarvinnut kuin pienesti ohentaa ja lyhentää takapuolta.

Siinä on etujeejeetä kerrakseen.

Mainitsin jo Desu-merkinnän yhteydessä, että otin taiteellisia vapauksia Linkin etuhiuksien kanssa. Ensisijaisessa reffissäni otsis elää ihan omaa elämäänsä tuulessa ja toissijaisessa reffissä taas se on hyvin… överi. Lyhensin hillittömän etujeejeen työstettävämpään mittaan ja tupeerasin sen lähes kauttaaltaan. Pohjaperuukin alkuperäisten etuhiusten takia kuitua oli tietenkin kahden mittaista, joten runsas ohentaminen oli paikallaan. Tämän jälkeen pyörittelin hiusmassaa suuntaan jos toiseen yrittäessäni saada niistä edes jotain järkevää muotoa. Katselin paljon myös kuvia muiden Link-peruukeista, jotta saisin edes jotain suuntaa sille, mitä olin tekemässä. Lopulta päädyin siihen, mikä näytti ja tuntui minusta kaikkein järkevimmältä. Vaikka lopputulos ei ole niin lähteenmukainen kuin voisi, olen silti ihan tyytyväinen lopulliseen peruukkiin.

Paras huitula on tuo erisuuntaan osittava huitula :D

Edellisen Link-merkinnän julkaisun aikaan en ollut vielä värjännyt tunikaa uudestaan. Pientä testailua olin jo kuitenkin kerennyt tehdä. Tein tunikan lähes valmiiksi asti ennen uudelleenvärjäystä. Muutamia juttuja kuten helman kääntäminen ja sirkkojen laitto toteutuivat värjäyksen jälkeen. Oli kiva päästä myös vähän hifistelemään pääntien halkiossa, koska muuten tunika on todella yksinkertainen eikä sen ompelussa sinänsä ollut mitään jännittävää. Halkio on ehkä lempiyksityiskohtani koko puvussa.

Älkää välittäkö rutuista, kuva otettu juuri ennen kuin tungin tunikan säilöön.

Myös hiippa/pipo piti tietenkin värjätä samassa satsissa, koska alun perin olin värjännyt koko kankaan pientä siivua lukuun ottamatta (hiipan suukappale). En kuitenkaan halunnut upottaa ihan niin paljon väri (rahaa) toisessa värjäyserässä, joten pyrin karsimaan kaiken ylimääräisen kankaan pois tästä uitosta. Tästä syystä hiipan tekeminen vähän jännitti; jos sössin hiipan muodon, saanko mitenkään värjättyä lisää kangasta, joka olisi tunikan kanssa saman värinen? Tein kyllä hiipasta proton, mutta se oli lirusta lakanakankaasta enkä vielä ollut testannut sitä oikean peruukin kanssa (koska peruukki oli vielä kesken).

Valmis ruttuinen pipo.

Hiipan muotohan ei sinänsä ole mitenkään ihmeellinen, mutta sain silti sumplia sitä, jotta sain hiipan asettumaan päässä sievästi. Aloitin ihan puhtaasti kartion muotoisesta piposta, jota mallailin istuvampaan muotoon peruukkipäässä. Lopulta jätin hiipan kappaleen leikkaamatta ja siistin jo leikellystä kankaasta kaikki turhat riekaleet pois värjäystä varten. Näin minulle jäi mahdollisimman paljon pelivaraa hiipan väkertämiseen. Lopullisen värjäyksen jälkeen leikkasin kaikki muokkaukset läpikäyneen hiipan kappaleen runsailla saumanvaroilla ja ompelin putkilon kasaan. Kun peruukki oli vihdoin valmis, testasin hiippaa vielä värjäämättömän muotokaitaleen kanssa ja totesin, että sitä pitää jopa pienentää. Onneksi näin päin.

Olin niin mielissäni, kun pääsin testaamaan peruukkia ja pipoa ensimmäisen kerran päähän.

Ja tosiaan hiipan suun muotokaitale on värjätty erikseen, koska se on vaaleamman värinen kuin muut vihreät osat puvussa. Arvoin ja pyörittelin myös muotokaitaleen mallia, mutta lopulta päädyin pelkkään suoraan kappaleeseen. Tämä oli oikein hyvä ratkaisu, koska sain sillä ankkuroitua pipon päähän ja se jopa pysyi päässä ilman erillisiä klipsejä tai nipsuja. Kuitenkin varmuuden vuoksi ompelin hiipan sisäpuolelle hiusklipsit, joilla sen voisi kiinnittää peruukkiin. Nämä osoittautuivat täysin turhiksi.

Pohjakengät

Link’s Awakening -animaatiopätkissä ei hirveästi kenkiä näy, joten otin hieman osviittaa toisesta reffistä, mutta samalla halusin tehdä kengistä kuitenkin toimivat ja järkevän näköiset (koska 2. reffissä kengät ovat ihan hirveän rumat). Perinteisesti homma alkoi sillä, että etsin sopivat kengät kirpputorilta. Niiden löydyttyä käytin taas kelmutekniikkaa kaavojen piirtämiseen, jäljensin kaavat paperille, missä kuosittelin niihin lisää väljyyttä ja korjailin saumojen paikkoja. Tämän jälkeen tein koeversion tunikan jämäkankaista.

Kenkäproto
Tässä näkyy myös tunikan värjäysten erot hyvin.

Kankaiksi kenkiin valikoituivat keinonahka ja merinovilla. Keinonahka on samaa kuin Selphien kengissä, joten tällä kertaa halusin välttyä sulamisfiaskolta. En vieläkään tiedä tarkalleen, mitä materiaalia keinonahka on. Kävin kysymässä sitä jopa kangaskaupasta, josta sen alun perin ostin, mutta sielläkään ei osattu sanoa. Edelleen epäilen jotain asetaattia, jossa on polyuretaanipinnoite. Tällä kertaa käytin liimaamiseen kangas- ja nahkaliimaa, joka ei sisällä asetonia. Se toimi oikein mainiosti, mikä varmasti osittain johtuu siitä, että pohjakengät olivat oikeaa mokkanahkaa. Vältyin sulamiselta tällä kertaa, mutta en tiedä, olisiko Selphien kenkiä voinut edes liimata tällä samalla liimalla.

Valmiit kengät
Silitin kai keinonahan liian hellästi, kun saumat jäivät noin pömpöttämään.

Merinovilla on saappaiden varren käänteessä olevaa oranssia kangasta. Kyseessä on koko puvun kallein kangas, jonka vain nappasin mukaan, kun se sattui olemaan oikean värinen. En yhtään katsonut hintalappua tai koostumustietoja, saati ajatellut asiaa, joten hieman yllätyin kassalla. Onneksi sitä ei tarvinnut paljoa.

Mihin jäimme viime jaksossa: Miekka gessottuna

Ja sitten miekan lopullinen kohtalo.

Miekan viimeisiin vaiheisiin kuuluu hieman taas kokeilumieltä. Olin jo valmis sopeutumaan siihen ajatukseen, että miekan terä tulee olemaan kuoppainen ja ruma, koska kokeiluni ohuemmasta miekasta (3x5mmEVA eikä 2x10mmEVA) olivat vähän kusseet. Sitten sain kunnon ahaa-elämyksen töissä, kun tutkiskelin pakkeleita ja kittejä. Ostin tuubin Tikkurilan kalustekittiä ja testasin sitä miekan kolojen ja epätasaisuuksien paikkailussa. Oli hyvää tavaraa! Voin suositella!

Tikkurilan Helmi Kalustekitti

Olen siis nähnyt ja kuullut, siitä, että ihmiset käyttävät tavallisia seinäpakkeleita ynnä muita proppien ja muun rekvisiitan silotteluun. Olen kai tehnyt sen verran vähän proppeja, että en ole vielä tajunnut kokeilla samaa itse. (Nyt tässä kirjoittaessani keksin, kuinka voisin myös korjailla kalustekitillä muita vanhoja proppejani.) Kalustekitti oli todella miekan pelastus, koska olin jo valmis hyväksymään sen räpellysmäisen ulkonäön monenlaisen kokeilun seurauksena. Kitti tarttui hyvin gessottuun pintaan ja oli todella helppo hioa. Kun viimeisetkin täytöt ja hionnat oli tehty, miekka sai päälleen pohjamaalin.

Vas. paklattu ja hiottu miekka
Oik. Pohjamaalattu miekka

Pohjamaalina käytin ihan tavallista mustaa akryylimaalia, jonka ohensin n. 30–40% vedellä. Pohjamaalausta varten voisi tietenkin käyttää jotain siihen tarkoitettua maalia, mutta nyt mentiin tällä. Jostain syystä kuitenkin miekassa oli yksi kohta, joka ei hioutunut samalla tavalla kuin muu pinta ja jonka tekstuuri paistoi oudosti läpi pohjamaalista. Onneksi pintamaalin läpi sitä en niin selkeästi nähnyt. Pintamaalin osalta mentiin taas kokeilun puolelle. Olen hillonnut pikkupurkkeja Tikkurilan Taika-maalista kaapeissani jo jonkin aikaa. Sävyt eivät ole vielä osuneet yhteen niiden ja meneillä olevien projektien kanssa, mutta nyt näin tilaisuuteni tulleen. Kultainen Taika-maali sopi sävyltään hyvin miekan kahvaan, joten pääsin vihdoinkin testaamaan sitä. Testissä oli myös vaahtomuovisivellin tavallisen sudin sijaan.

Taika-maalattu ennen patinointia.

Taika-maalit!

Maalasin terän tehostevärit ja salmiakkikuviot myös hopeisella Taika-maalilla, johon sekoitin hitusen mustaa akryylimaalia sekaan. Sävy olisi voinut olla asteen vaaleampi, koska kerrostuessaan se tummui yllättävän paljon, mutta ei tämäkään lopputulos huono ole. Miekan kahva sai myös patinoinnin, mihin käytin jälleen nestemäistä patinaa (tästä on kyllä tullut kestosuosikki). Kokeilun vuoksi lakkasin vain miekan terän, koska haluan nähdä, miten hyvin Taika-maali kestää käsittelyä ja kulutusta kahvassa. Taika-maali on tarkoitettu myös kalustemaalaukseen eikä sitä ole tarkoitettu lakattavaksi, joten sen pitäisi kestää käsittelyä sellaisenaan. Toistaiseksi ainakin se on kestänyt todella mainiosti. Terää puolestaan on haastavampi paikkamaalata, joten päätin lisätä suojaa lakkakerroksella heti alkuunsa.

Terän lakka kuivumassa.

Yritän ryhdistäytyä proppieni dokumentoinnissa, joten tällä kertaa yritin ottaa Koholint-miekasta niin sanotusti julkaisukelpoiset ”tuotekuvat”. Pidän hirveästi siitä, että muut jakavat esteettisiä ja hyviä kuvia pukujen ja proppien yksityiskohdista, joten ajattelin, että voisin kokeilla samaa. Useimmiten en vain koe, että puvuissani olisi mitään jakamisen arvoisia yksityiskohtia, koska ne ovat yleensä niin yksinkertaisia. Minkä lisäksi jaan tänne blogiin kuvia työvaiheista ja muista, ja tuntuisi hassulta jakaa samoja kuvia joka somealustalla. No, tällä kertaa kuitenkin vein miekan jopa pihalle ja yritin ottaa siitä kivoja kuvia somea varten.

Siinä taitaa olla aika lailla kaikki Linkistä. Kiva puku päällä ja lopulta myös onnistunut miekka tuovat minulle hurjasti iloa, koska Zelda-pelisarjasta ja Linkistä on muodostunut minulle uusi iso Tärkeä Asia. Tähän loppuun voin myös ilokseni raportoida, että Linkin pappakalsarit ovat palautuneet oikeaan muotoonsa ja kuosiinsa pesukoneessa! Hurraa, siitä!

Seuraavana vuorossa olisivat Traconin pukusuunnitelmat. Itse asiassa tein jo päätöksen ja jo aloitinkin seuraavaa pukua, mutta kangaskaupat eivät tunnu tarjoavan minulle materiaaleja kyseistä pukua varten, joten joudun ehkä siirtämään sitä myöhemmälle. Peruukki on kuitenkin jo tilattu valmiiksi. Minulla onneksi on varasuunnitelma takataskussa, mutta pitää selvittää sen osalta vielä, että onko kankaita tarjolla. Heh. Molempien pukujen kohdalla on tällä kertaa sellainen tilanne, että EN VÄRJÄÄ KANGASTA! Eli kankaan on löydyttävä valmiina jostain.

Seuraavaan kertaan ja Fukka kiittää!