Kysymyksiä herättävä Kummacon

Moi!

Vasta nyt pääsen kunnolla kirjoittamaan viime sunnuntain Kummaconista. Vastoinkäymisistä huolimatta lopulta sain kuin sainkin itseni paikalle.

 Mitä olen ymmärtänyt, Kummaconin alkuperäinen tarkoitus oli keskittyä ainoastaan länsimaiseen populaarikulttuuriin ja muuhun. Eikä niinkään japanilaiseen. Jossain välissä conin sivuille kuitenkin ilmestyi osio 'Anime ja manga'. Siksi alkuperäinen suunnitelma oli laittaa päälle Alexia, koska se on tähän asti ainoa pukuni länsimaalaisesta lähteestä. Sitten muistin, että Aquasta ei ole vielä saatu kunnolla kuvia ja Valveella Nukulla on ihanaakin ihanampi lasitiiliputki, jota myös portaikoksi kutsutaan. Päälle vetäisin siis Aquan.

Conitreffit urhean ja komean prinssini Valdriguen kanssa.
Kantsii olla kade.

Coniaamu ei kuitenkaan ollut ihan niin eteerinen ja onnellinen kuin olin suunnitellut. Edellisenä iltana vietetyt kaverin tuparit painoivat päälle, vaikka tulin ihan sievästi ajoissa kotiin. Aamulla herättyäni totesin, että ei pysty vielä. Kolme tuntia myöhemmin sain itseni kunnolla pystyasentoon ja hirmuisen taistelutahdon. Olin jo harkinnut raahaavani itseni paikan päälle ihan siviileissä, mutta taistelin puvun päälle ja hyppäsin pyörän selkään.

Uwaaaa! Aquaaa!
Kuvasi: woodi

Tuon kolmen tunnin aikan, kun tein kuolemaa sängyssä, Kummaconi oli kuitenkin jo niin vauhdissa, että kaikki puheohjelmat, jota olisin halunnut päästä katsomaan, olivat jo löpisty läpi. Kakka. Jäi zombie- ja panssariasiat kuulematta. Myös cosplay-kisan paikkaliput oli jaettu jo viimeistä myöten. woodiseni oli yrittänyt saada muillekin lippuja, mutta jostain hyvin omituisesta ja kummallisesta syystä lippuja jaettiin 1 per naama. Miksi? Kysyn vaan.

Koska itse conin tarjoamaa ohjelmaa ei meille asti ollut, pyysin woodia kuvaamaan minua tuossa ah-niin-ihanassa lasiputkessa.

Aistillista ylöspäin tuijottelua KH-tyyliin.
Kuvasi: woodi

Kaikessa ylettömässä tohinassa ja ähinässä aamulla olin täysin unohtanut paremman kameran sisareni mun kämpille, missä pyörähdin aamulla. Siksi vanha, hirveä ja suhteellisen uskollinen ovisilmäräpsyni pääsi käyttöön. Canon Ixus aina valmiina. Kuvasinmme jonkin verran myös woodia, mutta pukuun ja sen väreihin sopivaa maisemaa oli jokseenkin hankala löytää.

Taidekuja oli antoisampi kuin odotin. Oikeasti en odottanut mitään, mutta yllätyin hyvin positiivisesti. Mukaan jopa tarttui SkyGraffitin (menkää, ihailkaa ja tykätkää!) kanzashi-hiusnipsu. Olisin halunnut ostaa puolet pöydästä, mutta rahat eivät riittäneet.

Mun ihanuus!
Ekassa kuvassa näkyy myös woodin ostos.

Kovin kauaa ei puku ollut päällä, koska ennen kisaa kävimme vaihtamassa vaatteet, että kerkeämme syödä muidenkin kavereiden kanssa ennen kuin woodi menisi katsomaan kisaa. Silti oli tosi mukava pitää Aquaa päällä. Jostain syystä Frostbiten jälkeen jäi Aquasta pukuna jotenkin paha maku suuhun. Tuntui, ettei puku ollut oikein mistään kotoisin. Ihan tylsä. Enkä kuvissakaan osannut näyttää muuta kuin lahnanaamaa (mikä vaivasi myös vähän Desussakin). Pienestä ja kuvasaldosta huolimatta Aquasta tuli kivoja kuveja, joita kehtaa ehkä näyttääkin. Pääsin myös harjoittelemaan taas kuvanmuokkausta vähän reilummalla kädellä. Toivottavasti mikään ei pistäisi niin hirveästi silmään olen kuitenkin aika käsi, mitä tulee kuvanmuokkaamiseen.

Hurdurr...
Kuvasi: woodi

Ruuan hankinta oli taas ihan oma seikkailunsa, kun ensin eineen saamisessa kesti sata vuotta. Lopulta, kun saimme takapuolemme nurmikolle ja olimme valmiit aloittamaan äpöstyksen, huomaamme, että ruokamme mukaan ei ollut pakattu minkään laisia ruokailuvälineitä. Yritä siinä tunkea kunnon burgeria turpavärkkiin, kun edes Hesen kerroshampurilainen ei mahdu suuhun kokonaisena.

Olit herkullinen burgeri, mutta ihan liian vaikea.

Jännittävähkö seikkailuni jatkui vielä sen verran, että pääsin kuin pääsinkin katsomaan cosplay-kisaa. Tanssitiimi Bluff tarvitsi kuvaajan, joten minä pääsin katsomoon painamaan nappia ja siinä sivussa näkemään vähän kisaa kulisseista...

Heti alusta huomasi, että kisaa olivat järjestämässä ensikertalaiset. Siinä vaiheessa, kun ohjelman olisi pitänyt alkaa, kisaajien kanssa käytiin vielä läpi kisa järjestystä. Yhtään kisanumerolippulappusta tai vastaavaa en nähnyt ja siksi kai kisaajien järjestys meni kuta kuinkin näin: "Ensin sinä, sitten sinä, sit sinä ja sen jälkeen te..." Huolestuin jo tässä väiheessa. Itse kisa alkoi 20 minuuttia myöhässä...

Lainaan woodilta, koska tämä tiivistää fiilikseni kisan alussa aika hyvin.

Itse kisa oli yksinkertainen lavanläpikävelykisa, jossa kuulemani mukaan arvioitiin myös lavaesiintymistä jollain tasolla. Yleisö ei saanut taputtaa, koska se vie aikaa. Miten? Kysyn mä. Juonto oli hyvin todennäköisesti tuskaisin ikinä. Mikkien käyttöä ei oikein hallittu, kysymykset ja välidiipadaapat siellä täällä olivat todella kankeita. Samat naamat, samoissa puvuissa olivat jälleen kisassa mukana, kuten Oulussa lähes aina. (Tämä on jännittävä ilmiö, josta haluaisin keskustella enemmänkin. Näkyykö sama muilla paikkakunnilla vai onko tämä joku perähikiän juttu? Kertokaa minulle!) Muuten taso oli yllättävän korkea. Mukana oli tosi kivoja pukuja, joita olisin myös itse halunnut päästä syynäämään lähempää.

Kisan venyminen ja vanuminen jatkui myös loppusuoralla, kun Bluffin tanssien jälkeen tuomarit eivät vieläkään olleet saaneet päätöstä aikaan. Oliko esituomarointia ollenkaan? Juuri ennen voittajien julkistamista minä ja woodi jouduimme hipsimään tiehemme, koska JURASSIC WORLD! Eli jos joku tietää ketkä pärjäsivät kisassa, minua saa informoida. Tietoa ei tunnu löytyvän mistään...

Mitä tästä sitten jäi käteen? Kuvia Aquasta ja uusi ihastuminen pukuun, koska ei se ollutkaan niin hirveä, Oli se, mutta en vaan muista. muistutus siitä, että olen kuolevainen, havahtuminen siihen, miten tärkeää osaava ja kokenut cosplayvastaava on, hämmentyneitä ilmeitä ja paras leffakokemus pitkään aikaan sekä tämä:

Fukka kiittää!

PS: Tulevista seikkailuista ei ole vielä hirveästi tietoa, mutta Animeconiin olisi tarkoitus suunnata. Millä puvuilla? Se jää nähtäväksi.

SadeRopisi, karvoja pölisi

Terve!

Nyt läjäytän Aquan viimeiset ränssäyskuvat ja -höpöttelyt tähän. Lähinnä avainmiekan ja peruukin työstämistä, koska muut jutut eivät oikesti ole niin mielenkiintoisia. Paitsi ehkä keinonahkainen, joustava vinokaitalenauha, jonka ompeleminen oli helvettiä, mutta täysin sen arvoista. Siitä tuli sievä yksityiskohta. Jota kukaan ei tietenkään huomannut.

Näkyy ihan hirtsusti.

Olin kunnon kriisin partaalla, kun piti oikeasti päättää kumman avainmiekan haluan tehdä. Pyörittelin ajatusta edestakaisin, katselin video klippejä ja yritin saada selvää siitä, kumpi miekka nähdään Aqualla missäkin kohdissa. Lopulta tarpeeksi pausea näpyteltyäni onnistuin kaappaamaan tämän Dream Drop Distance'n avuasvideosta:

RainFell!!!!!

Päätös oli tehty ja RainFell pääsi työn alle. Tuttuun tapaan tein rungon kahdesta kerroksesta puupahvia. Tuin rungon myös kahtia sahatuilla puutikun pätkillä. Terässä olevat reijät meinasivat hirvittää, koska rungon tukeminen niiden kohdalta oli hitusen ongelmallista. Keksin kuitenkin taas typerän niksin tähänkin.

Vahvistus ihan aluillaan.

Pienemmät ja vaikeammat muodot vahvistin grillitikuilla tai bambupuikolla kuten meillä sanotaan. Niitä oli helppo pätkiä saksilla ja liima toi omaa tukea hökötykseen. Peitin koko pahvin lähes kauttaaltaan tikunpätkillä molemmin puolin. Tikut auttoivat myös siinä, ettei miekkaan tarvinnut myöhemmin upottaa niin paljoa massaa eikä siitä tullut niin painava. Henkilökohtaisesti pidän enemmän painavista asepropeista, mutta tässä säästin mieluummin rahaa.

Massailua.

Kolmiulotteinen muoto tuli siis massan avulla. Otin kokeiluun Paperclayn, jota ostin yli vuosi sitten hillittömän hintaisen paketin. Osittain käytin myös tuttua ja rakasta Darwi-massaa. Pystyin hyvin vertailemaan massojen ominaisuuksia ja täytyy myöntää, että uusi rakas on Paperclay. Vaikka perusominaisuudet ovat molemmilla yhtä hyvät, Paperclayn työstäminen on paljon siistimpää ja nopeampaa sen notkeuden ansiosta. Toisaalta tuoreeltaan myös Darwi on paljon notkeampaa, joten ihan ei ollut reilu vertailu tämä. Darwi-paketti oli nimittäin hengannut avattuna jääkaappini syövereissä jo vuoden 2013 alusta, kun työstin Rikkun ja Yunan sauvoja. Varmasti tulen käyttämään molempia massoja tulevaisuudessa, mutta tarkkaan harkiten sen perusteella, mitä olen tekemässä.

Käytin väistimessä myös apuna softista (mustat osat kuvissa), että oikeiden muotojen esiintuominen olisi helpompaa. Myös painoa ja massankulutusta sain tällä vinkeellä vähennettyä.

Lähes loppusuoralla hiomisen kanssa.

Hioin ja paikkailin miekkaa edestakaisin useamman kerran. Ihan niin siisti ja kaunis siitä ei tullut kuin olisin halunnut. Frosti alkoi hengittää niskaan ja pitkä maalausoperaatio oli vielä edessä, joten jouduin vähän nipistämään. Ylemmässä kuvassa näkyy hieman halkeilua, josta olin hirveän huolissani. Alemman reijän kohdalla meinasi terän paino käydä liian kovaksi kaikesta huolimatta, mutta lisäsin hieman bambutikkuja massattomalle puolelle ja massat perään. Sain kuin sainkin miekasta lopulta hyvinkin tukevan eikä halkeilusta ollut enää mitään tietoa. Pelkäsin jo, että joudun vuoraamaan koko miekan worblalla.

Yksi ehdottomista lempiosistani koko puvussa on avaimenperä ja sen päässä roikkuva killutin. Lähes koko ketjun tekeminen oli tosi kivaa ja uutta näpertämistä. Pisara-killutin syntyi Paperclaystä ja softiksesta.

Muru.

Itse ketju syntyi worblasta. Worbla-pötköjen pyörittely oli yllättävän kivaa, mutta vähän kivuliasta. Pääsin hyvin testailemaan ja kokeilemaan worblan eri ominaisuuksia tässä puvussa. Siksi alan hieman lämmetä myös worblan käyttämiselle enemmän.

Pisaralenkkejä, vasemmalta lähtien tekojärjestyksessä.
Kannatti harjoitella.

Isojen lenkkien päälle heitin vielä muutaman kerroksen liimaa, että niihin tulisi hieman siistimpi pintatekstuuri. Sitten vain maalia ja lakka päälle.

Suttu kuvaaaa.
Tämä itseasiassa oli paljon isompi kuva worbal-työmaastani.

Pikkulenkit piti maalata, kun koko ketju oli jo koossa, joten se oli hieman temppuilua. Liiman jätin niiden kohdalla väliin, mutta lakkaa levitin runsaammin, koska sen kanssa ei tarvinnut varoa muiden lenkkien sotkemista.

Koska kaikki metallin sävyt toistuvat Aquan puvussa monessa eri kohtaa, piti minun säilytellä maaleja jääkaapissa (säilyvät paremmin kosteana) lähes koko projektin ajan. Oikeasti purkit ovat vieläkin jääkaapissa, koska en ole saanut heitettyä niitä pois. Olisin halunnut käyttää spraymaaleja, mutta koska en omaa mitään paikkaa, missä voisin niitä käyttää näin talvisaikaan, piti tyytyä akrylimaaleihin.

RainFell

Maalit tekivät mieksta paljon jykevämmän näköisen kuin se kaunis ja siro luomus, mitä miekka oli hiomisen jälkeen. Maalasin terän kahteen otteeseen. Ensimmäinen maali oli vähän liian tumma, kun tutkin sitä seuraavana päivänä muun asun kanssa päivänvalossa. Koko miekka sai lopuksi päälleen tuhdin kerroksen lakkaa.

Jostain syystä tämä tekniikka on niin tyydyttävä tapa työstää asioita.

Lisää worbal-kokeiluja tuli tehtyä Aquan Keyblade master -korun kanssa. Ihan samaa menetelmää olen käyttänyt wonderflexin kanssa, eikä worbla hirveästi siitä eronnut. Worblasta saa kuitenkin lämmittämällä huomattavasti notkeampaa kuin wonderflex, jossa tukiverkko antaa kovuutta vaikka kuinka lämmittäisi.

Kokonaisuutena olen kohtuu tyytyväinen miekkaan. Sainkin hirmuisen keyblade-kuumeen ja haluaisn tehdä vaikka, mitä muita avaimia, vaikka niille ei pukuja olekkaan suunnitteilla.

Odotin peruukin tekemistä intopiukeana, koska alan ehkä saada jotain käsitystä siitä, miten peruukeista saa nättejä, siistejä ja oikean mallisia. Malli osoittautuikin hieman haastavammaksi kuin odotin. Osa syynä se, että valitsi referenssikseni nimenomaan paremman laatuiset ja yksityiskohtaisemmat videopätkät, koska niistä oli peruukin värikin peräisin.

Taktista kuvaamista by Fukka vol. 308Ö4

Peruukki ei ollut niin yhteistyöhaluinen, että olisin saanut siihen kunnon sivujakauksen. Halusin piilottaa myös hiusrajan sievästi, joten yllä on tulos. Samalla tavalla kuin olen tehnyt Rurukan ja Tsunaden peruukkeihin taakse "jakauksen" tein nyt myös tämän. Kuvassa vielä vähän keskeneräisenäkin ideasta saa kiinni. Kuituja vaan ristiin sitten lakalla ja hiustenkuivaajalla paikoilleen.

Sovitin aina välissä.

Lähdin etuhiuksista ja etenin sitten niskasta ylöspäin. Juuri päivastoin kuin yleensä teen. Esimerkiksi Naruton peruukki on leikattu ja muotoiltu ylhäältä alaspäin. Tämä on ehkä itselleni helpompi suunta. Lisäkuitu oli todella tarpeen. Pohdin jopa sen lisäämistä vielä muotoilunkin aikan, mutta sitten ehkä peruukista olisi kokonaisuudessaan tullut liian massiivinen. Nytkin se oli vähän suurehkon oloinen verrattuna omaan päähäni.

Meinasin tosiaan menettää uskoa peruukin kanssa. Jätinkin kunnon viimeistelyn vasta Lahteen. Matkakolhut sai korjattua sitten siinä ohella. En tiedä, mikä stressiangsti tämänkin kanssa iski, kun olin valmis heittämään tällä vesilintua ja itkin ehkä vähän Kasalle ja muille asiasta. Loppupelissä vain Niskavillat ja korvia ympäröivät karvat tuottivat ongelmaa. Tuhannen kerran kiroan sitä, kuinka pieni pääni on ja kuinka isoja peruukit yleensä ovat. Korvat menee aina jotenkin ruttuun. Korvissakin voi hyvin olla vika. En epäile.

Peruukit on serious business.

Nyt tykkään peruukista. Ei mikään paras, mutta ihan kiva. Käytän karvalapsen pesulla ja katson, miten se asettuu sen jäkeen. Yleensä se auttaa. Yllättävän vähän peruukki otti osumaa viikonlopun aikana, vaikka se oli käytössä molempina päivinä.

Siinä taisi olla tämä tällä kertaa. Taisi tulla pitkä merkintä. Toivottavasti Aquaa nähdään tulevaisuudessakin, koska kaipaan kunnon kuvia.

Fukka kiittää!

PS: Jos jotakuta kiinnostaa, aloitan 30 day cosplay challenge'n tumblrn puolella. Linkki: Fukkacosplay. Katsotaan, miten sen kanssa käy. Muutenkin yritän saada tuota cosplay-tumblriani vähän aktiivisemmaksi.

Ahtautta ja hiiriä - Desucon Frostbite 2015

Moi!

Jos kone pysyisi sen verran päällä, että saan blogin päivitettyä. Tämä lahoaa täydellisesti ja toisessa koneessa ei toimi näppäimistö... Hyvin menee, mutta menkööt.

Pyörähdin siis Frostbitessa ja valitettavasti mukaan lähti tällä kertaa vain yksi puku. Näin pitkästä aikaa. Akane ei päässyt edes alulle, koska Aqua veikin arvioitua enemmän aikaa. Minulla siis piti olla useamman viikon "loma", mutta viikon sisään pomo soitti ja kysyi tulisinko maanantaina töihin. Menin töihin, joten puvun tekemiseen ei jäänytkään niin paljoa aikaa, kuin olisin halunnut tai suunnittelin.

Yksi puku oli lopulta paras vaihtoehto myös matkustamisen kannalta. Pikkuruinen automme ei imenyt ihan yhtä paljon tavaraa itseensä, kuin aiemmat ajokit. Matkustaminen oli tiivistä, vaikka Lahteen köröteltiinkin vain neljän hengen voimin.

Matka taittui miekka sylissä.
Kuvasi: woodi

Heti perjantaina aiheutti hämminkiä puuttuva työvoimapöytä tuulikaapissa. Piti mennä kysellen paikasta A paikkaan B, että lopulta sain lätkän. Sekä lipunmyynti, että info tarjosivat minulle ensimmäisenä 'Ööö'tä ja hämmentynyttä ilmettä. Lopulta löysin työvoimapöydän ja sain lätkän.

Olin sen verran lurjus, että en löytänyt tietäni katsomaan kuin yhtä ohjelmaa. Sekin jo perjantaina, kun Ilonan cosplayn markkinointitilastot tuli kuunneltua läpi. Sisältö ei sinänsä yllättänyt mitenkään, mutta olisin hieman halunnut myös kuulla sitä erikoisempaa dataa, mitä kyselyt olivat tarjonneet. Se toisaalta on asia erikseen ja sen sisällyttäminen tähän luentoon olisi varmasti pitkittänyt asiaa turhankin paljon. Jännää oli, mutta ei mitään ihmeellistä.

Lauantai oli ensimmäinen pukupäivä ja hieman ristiriitaisia tuntemuksia koin Aquan kanssa. Tykkäsin puvusta sinänsä, mutta niin monta asiaa olisih halunnut tehdä toisin. Olin hyvin onnellinen, että ei tarvinnut itse olle tuomaroitavan lauantaina. En myöskään vieläkään tunne oman vartaloni ja naamani sopivan niin hyvin tähän hahmoon. Vähän meinaa ahdistaa...

Lahnanaaman kuvasi Kide.

Lauantai meni ihan täysin pienessä kopissa neljän muun über-siistin tyypin kanssa kököttäessä. Kiitos mahtaville kanssatuomareille. Oli kivvaa! Tulen ihan hirveän tietoiseksi omasta vahvasta murteestani, kun joudun porukkaan, jossa puhetyylit heittävät sinne sun tänne. Jokunen esityskisaajakin taisi sisällä pyörähtää. Tuomaroinnit ja esityskisa menivät yhdessä hujauksessa. Kisaajia oli paljon, mikä puolestaan oli äärettömän mukava juttu. Nähtiin monenlaisia esityksiä ja tuomarointi oli ainakin omalta osaltani hirveän mutkatonta ja antoisaa. Tätä lisää. Hall-sarjoja en oikeastaan nähnyt kumpaakaan, koska aika takahuoneessa meni suljettujen ovien sisällä lähes kokonaan.

Se, mistä itse pidän tuomaroinnissa ihan hirveästi on ajatusten ja näkemysten vaihtaminen sekä muiden tuomareiden, että itse kisaajien kesken. Olin hyvin mielissäni, kun niinkin moni tuli pyytämään loppupalautetta ihan kasvotusten. Siinä pääsee avaamaan esitystä vielä enemmän ja paremmin, kun kaikki ovat samassa tilassa ja hetkessä. Minua saa myös tökkiä näin jälkikäteen palautteen puolesta, jos kisaajista siltä tuntuu.

Sunnuntaina lahnanaama vaivasi.
Tässä sentään jotain liikkuu silmien takana.
Kuvasi: Kide

Sunnuntaista ei oikeastaan ole juuri sanottavaa. En päässyt Free!-luennolle, koska ruoka kutsui enemmän. Olisin niin halunnut nähdä jatkoa viimevuotiselle uimapoikahärdellille, mutta nyt vain toivon, että se päätyy pian nettiin. Pakko myöntää, että en edes jaksanut kunnolla katsoa ohjelmalehtistä. Nettiversioon olin tutustunut, mutta hirveästi ei mikään silloinkaa pistänyt silmään.

Jo ennen tapahtumaa stressasin Aquan lopullista ulkomuotoa, mikä näkyi myös viime merkinnässä. En ole niin tyytyväinen pukuun kuin toivoisin. Avainmiekka onnistui odotettua paremmin, mutta siinäkin on epäkohtia joista en pidä. Peruukki meinasi myös ahdistaa niin julmetusti, mutta tällä hetkellä se on ihan mukiin menevä. Aqua-ahdistusta ei auta se, että sunnuntain pikapikakuvaukset osoittautuivat lähes täydelliseksi fiaskoksi, koska keskittyminen ei itselläni riittänyt ihan kaikkeen. Naamalla ei ole minkään näköistä ilmettä lähes yhdessäkään kuvassa, mikä rassaa todella.

Aquasta ja puvunteosta vielä lisää tulevaisuudessa ihan erikseen.

Eeppinen varjo on eeppinen.
Kuvasi: Kide

Tein Aquan puvun kanssa niin äärettömän kovan rutistuksen, että sen jättämä väsymys varmasti vaikutti viikonlopun tunnelmiin. Fyysisestä väsymyksestä ei kuitenkaan ollut kyse, koska puku tuli valmiiksi ihan hyvissä ajoin. Nyt tuntuu siltä, että viikonloppu pitäisi ottaa uusiksi, että voisin kunnolla nauttia siitä. Kivaa oli ei siinä.

Tähän loppuun vielä muuta höpöä: Tällä kertaa majoituimme leirintäalueella mökissä, mikä alkuun vaikutti oikein kivalta ja mukavalta. Oli tilaa ja kunnon nukkumapaikat kaikkille. Sitten huomasimmekin, että seurueeseemme oli liittynyt yksi ylimääräinen sielu; metsähiiri, jonka nimesin Joosepiksi.

En saanut Joosepista kuvaa, joten etsin Google-sedän avustuksella mahdollisemman näköisen yksilön.

Sievä pieni hiiri, mutta hirveästi ei houkuta se, että tautipesäke käy ruokiimme käsiksi. Onneksi jääkaapin sisältö oli turvassa Joosepilta.

Fukka kiittää!

PS: Anteeksi, jos tästä tuli hirveän sekava. Kirjoitan tosiaan niin hillittömällä tahdilla peläten koneen sammumista.

Mikä on, kun ei taidot riitä?

Moro.

Öömm... Tuleeko kellään muulla koskaan sellainen olo, että puku ei näytä yhtään siltä, miltä pitäisi, tai itse ei näytä yhtään siltä, miltä pitäisi?

Vaivun jälleen epätoivoon. Aqua on edennyt hitaasti, mutta varmasti. Erinäisistä mutkista johtuen, en päässyt toteuttamaan kaikkia puvunosia niin kuin olisin halunnut. Tässä vaiheessa suurin työmäärä puvun osalta on jo takan, mut en ole oikein kovin tyytyväinen mihinkään. Kun sovitan puvun osia tulee sellainen olo, että: "Joo lähestulkoon kaikki osat on olemassa ja päällä, mutta siltikään en näe hahmoa." Tällaista on käynyt minulle ennenkin. Pahiten tämä on tapahtunut Sanin ja Zidanen kanssa. Ja nyt Aqua-baby...

Reilun viikon olen näpertänyt ja askarellut, mikä ei todellakaan ole suurin forteni, vaikka hirveästi siitä pidänkin. Voin sanoa, että olen oppinut taas hirmuisesti lyhyessä ajassa. Jos aikaa ja rahaa olisi yllin kyllin, vääntäisin ja ränssäisin vielä lisää, että jälki paranisi entisestään. Mut ei. Frosti lähestyy.

Rapuja.

Tehtailin jokusen rapuolennon Aquan "käsipanssaria" varten. Ensimmäiset kappaleet näyttivät mitä hirveimmiltä, mutta harjoitus auttoi. Lopputulos on ihan mukiin menevä, vaikka näitä ränssätessä mietin koko ajan, että jos aikaa jää, teen ne uusiksi. Luultavasti en, koska hiha- ja panssariasiat ovat tällä hetkellä korsetin lisäksi lempiosani puvusta. Kertoo hyvin paljon siitä, kuinka paljon vihaan muita osia...

Hihahommeli.

Alexin vanhat korkokengät saivat uuden elämän Aquan kenkinä. En kestänyt yhtään katsella kenkien äärimmäisen kärsinyttä maalipintaa, joten ilolla tein niihin uudet kengänpääliset. Hyväksi havaittu elmukelmu-teippi-tekniinkka toimi jälleen.

Hei hei rumilus!

Kenkien päälystämiseen käytin samaa lycraa, mitä sukat ja korsetin näkyvä puoli on. Jännittävän paljon jouduin pienentämään päälistä, että se asettui nätisti kengän päälle. 

Suttukuva :(

Tein sukat erilisinä, että kenkien käsittely ja käyttäminen olisi helpompaa. Voin liikkua tarvittaessa ilman kenkiä, mutta ei tarvitse olla ihan shortseissa. Tämän hässäkän jälkeen alkoikin sitten helvetti... Noin viikon olen vääntänyt lähestulkoon ainoastaan kenkien panssariosia. Viikon! Omassa tahdissani se on ihan hirvittävän paljon aikaa yhtä puvun osaa kohden. Mutkia oli matkassa.

Liimaa.

Kengissä itsessään kiinni olevat osat ovat vain softista, joka on saanut päälleen rutkasti erikeepperiä. Liimaa tähän pukuun on kyllä uponnut. Erikeepperiä ja yleisliimaa. Myös nuo pyöreät jutskut ovat softista ja liiman peitossa. Niistä tuli "kivet" käsipanssareihin. Kaikki on suunnilleen kyllästetty Erikeepparillä. Hirveät imppausbileet minulla ollut koko viikon. Töissä ovat vähän katsoneet, kun kannan kotiin tuubitolkulla vaan liimaa, kun muut ostavat vessapaperia.

Esiliimatut ja pohjamaalatut.

Sitten pitikin vääntää nilkan ympärille tulevia panssareita. Ne ovat kunnon murheenkryyni, jonka haluaisin toteuttaa aivan alusta. Alkuperäinen suunnitelma meni mönkään ja kokeilin toista. Sekin meni mönkään, jote yritin pelastaa tilanteen.

Toinen paperivedos.

Lähdin tekemään panssareita softiksesta, kuten käsipanssari. Halusin saada kaikkiin "metalliosiin" mahdollisimman samantyyppisen pinnan, joten halusin käyttää samoja materiaaleja niissä. Lisäksi softis on taipuisaa ja nivelen kohdalla se olisi siksi ollut mukavin vaihtoehto.

Sinä kurja...

Huomasin, että ihan sama menettelytapa kuin käsipanssarissa ei toiminutkaan, joten teippasin koko paskan maalarinteipillä. Siistien, oikean tyyppisten kulmien aikaansaaminen osoittauti pelkällä softiksella hyvin hankalaksi. Tämä ei kuitenkaan vieläkään toiminut ihan niin kuin piti. Vastentahtoisesti toin worblan kehiin.

Yhyy!

En oikeasti hallitse worblan työstämistä millään tasolla. Tämä oli ensimmäinen kunnon juttu, mihin sitä käytin. Siivekkeisiin sentään oli tarpeeksi vielä wonderflex'ä jäljellä. Worblan suuri miinus tässä kohtaa on sen kovuus. Nilkkaa ei nyt pysty kunnolla taittamaan ja kulmat meinaavat välillä hangata ja pistää jalkaa. Worblan röpelö pintatekstuuri piti myös hävittää Erikeepperillä.

Innovatiivista.

Kuivausteline on kuivausteline myös vessanpeiliin teipattuna. Liimaa sai levittää ihan runsaalla kädellä, että pinta lopulta alkoi näyttää edes jotenkin tasaiselta. Päälle piti lyödä vielä metallinhohtoinen maali, joka ei anna armoa kuhmuile ja rutuille.

Maalit, lakat ja kunnon liimaukset.

Sitten oli arpomista kiinnityksen kanssa. Päätin turvautua tarranauhaan, koska jos se joutuu liian suuren paineen alle panssari aukeaa ja antaa liikkuvuutt, sen sijaan, että hajottaa koko hökötyksen. Olen nimittäin jäänyt noista siipihärpäkkeiistä kiinni ties mihin testikäpöttelyideni aikana.

Niin paljon haluaisn korjata, mutta se saa odottaa ainakin Frostin yli. Olen ehkä saanut huijattua itselleni Terran ja Ventuksen tulevaisuutta varten, joten saanpahna lisäintoa korjaukseen. Yksi dilemma tähän hätään meinaa olla.

KUMPI?!

Aqua heiluu kahden eri avainmiekan kanssa, joita kukaan muu ei heiluta pelin aikan. Tuo pitempi, eli Stormfall, sisältää ihan omat merkityksensä ja se näkyy ihan ensimmäisissä kuvissa, mitä Aquasta on. Toisaalta lyhyemp, eli Rainfell, nähdään Aquan kätösessä useammin. Stormfall on mielestäni esteettisesti ihanampi, mutta pelien ja kaiken piilomerkitysten sun muiden takia Rainfell olisi mielenkiintoisempi. Pian pitäisi alkaa päättämään, mutku...

Fukka kiittää ja yrittää kaivautua ylös epätoivon syövereistä.

Miksi sinistä?

Heippa!

Kaikki muut päivittelevät juttuja Yukista paitsi minä! En jaksanut raahata itseäni Yukiin monestakin syystä, mutta lueskelen kyllä mielelläni muiden juttuja... kun kerkeän.

Olen siis ihan oikeasti päässyt kiinni taas puvun tekemiseen. Viime päivät olen hurruutellut ompelukoneella ja saumurilla vaan surruruurururuurur. Aqua valmistuu täyttä häkää. Kysynkin taas itseltäni, miten on mahdollista, että työstän jälleen pukua, joka on täynnä sinistä.

Aloitin siis koko puvun aivan alusta, koska en ollut tyytyväinen yli vuosi sitten tehtyihin osiin. Korsettiasia oli ensimmäinen tuotos, koska niin moni muu asia tulee kiinnittymään siihen.

Kohdistamista...

Olenko ikinä kertonut, että vihaan kohdistamista?

Korsetti on tällä hetkellä se osa, josta pidän eniten. Korsettifiksaationi on osa syynä, mutta se on myös hyvin onnistunut. Kaikki jutut, mistä olin huolissani toimivatkin lopulta ihan hyvin. Materiaali valinnat tietenkin aiheuttivat omat operaationsa, mutta niistäkin selvittiin.

Here we go again.

Lähdin jälleen kerran sompailemaan väriliemen kanssa. Käytössä oli taas uusi tekniikka ja edelleen jännittin lopputuloksen puolesta. En edes jaksanut metsästämää oikean sävyistä ja tyyppistä kangasta, koska tiesin, että nimeltämainitsematon kankaiden ketjumyymälä tarjoilee minulle juuri sopivaa valkoista batistia. Lisäksi kotoa löytyi jo purkki sinistä väriä.

Vaaleansinistä metsästämässä.

Tällä kertaa käytin uuden tyyppistä kylmävärjäysmenetelmää, jota olen joskus Taidekoululla työskennellessäni käyttänyt. Tuolloin prikulleen oiken sävyn saavuttaminen ei kuitenkaan ollut niin tärkeää kuin näin cosplay'n parissa. Sormet olivat ristissä noin vuorokauden, kunnes kankaan lopullinen väri paljasti itsensä.

Ta daa!

Ja siitä tuli juuri oikean värinen! Vertailussa siis Aquan peruukin kuidut. Tämä värjäyshomma alkaa kai ehkä kenties sujua. Onko tämä sitä paljon puhuttua oppimista ja kehitystä? Kangas siis tuli Aquan ihmeellisiin sivulärpäkkeisiin. Cosplay: kun et tiedä, mitä oikeastaan olet tekemässä, mutta teet sen silti.

Karvoja.

Päätin tosiaan sitten pistää tämä peruukin palasiksi ja lisäillä kuidut uuteen peruukkiin, jonka tilasin Aquaa varten. Karvoja on paljon... Tämä toimenpide ei ollut mikään välttämättömyys, mutta halusin sen tehdä. En sentään kaikkia kuituja lisännyt vaan ehkä noin puolet. Välistä myös suoristin toisen peruukin ja itkin nättien kiharoiden menetystä. Muuta en ole vielä viitsinyt peruukille tehdä, vaikka kädet syyhyäisivät päästä kunnolla sitä muokkaamaan. Mitä on tämä hulluus? 

Yhyy... ;___;

Aquan hiukset ovat eri väriset itse pelissä kuin paremmin animoiduissa elokuvapätkissä. Jostain syystä varsinaiseen peliin Aquan hiukset piti muuttaa tummemmiksi, mutta itse pidän "alkuperäisestä" vaaleasta väristä. Siksi siis tämän värinen peruukki.

Aqua-baby on niin nätti ^^
Terraaaaa ;____;

Aqua alkaa olla hyvässä kuosissa vaatteiden osalta, mutta sitten olisi panssariasioiden ja avainmiekan vuoro. Miekka ei hirvitä, mutta panssarit kyllä. Niitä ei ole juuri tullut tehtyä. Paita meinaa aiheuttaa harmaita hiuksia, koska se ei tahdo oikein asettua ja vaatiin hirveästi pikku ränssäystä. Ehkä se tästä. Lisäksi en ihan ole tyytyväinen kankaan väriin. Kamera taas vie värit ihan uusiin sfääreihin.

Peruukki on valtava.

Olen niin älyttömän innoissani tästä puvusta. Aqua on vaan jotain niin ihanaa ja saa nähdä kuinka itku kurkussa olen sitten, kun asu on valmis. Olen ihan hirveä pillittämään Kingdom Hearts'n takia. Puolet ajasta pelatessa itken ja puolet huudan, koska mun muruiset puruiset. Ei ole nättiä se. Haluaisin vaan tehdä tätä pukua kaiket päivät, mutta pöh pitää muka käydä töissäkin.

Fukka kiittää.

Täpinöissänsä

Moi!

Tässä on tullut taas elettyä hiljaiseloa cosplay'n puolella, joten tämä on vain pikkuinen tilannepäivitys. Ihan vain siksi, että teen taas muita ompeluita, jotka ovat lykkääntyneet pienen kehon vikailun vuoksi (tortcollis olet perseestä). Hommat kuitenkin alkavat olla vihdoinkin lopuillaan, joten voin jo alkaa ajatelemaan omia pukuhommia ihan tosissani.

Tarkoitus olisi pyyhältää taas Lahteen talven sydämessä ja kohdata Desucon Frostbite K-18 vol. 2, mitä odotan hyvin innoissani. Pieni vilkaisu ohjelmakarttaan ilahdutti minua suuresti. Kiinnostavaa ohjelmaa näyttää olevan ihan liikaa. Viimevuotinen Frostbite oli yksinkertaisuudessaan niin kiva kokemus, että odotukset tälle vuodelle ovat kohtuu korkealla.

Mutta niitä pukuja! Huutelin jo aikaisemmin vähän niistä puvuista, jotka kummittelevat takaraivossa ja joita olen jo vienyt eteenpäin. Ihan alkuun suunnitelmani oli tehdä Frostbiteen molemmat versiot Ichijosta lauantaille poika ja sunnuntaille tyttö, mutta ensimmäinen tilaamani peruukki oli täysi susi, joten innostus lopahti.

Tämä ei ole se, mitä tilasin.
Saa ostaa pois.

Kingdom Hearts DDD:n läpipeluu sai taas niin paljon tunnetta pintaan, etten mitenkään voi olla tekemättä Aquaa loppuun. Innostus on liian suuri. Toiselle päivälle Frostbiteen on siis luvassa Keyblade-mestaria ja ihan hillitöntä hypetystä omalta osaltani ainakin. Jos omaat suuria tunteita pelisarjaa kohtaan, tule ja jaa ne kanssani! Luulen, että lähipiirillä alkaa palaa jo käpy kanssani.

Aqua-baby

Lähestulkoon kaikki materiaali neitiä vasten on jo. Muutama kangas pitää vielä tilata, mutta heti ensiviikon jälkeen olen vapaa ja pääsen iskemään kynteni kaikkiin ihanuuksiin. Jotain uutta ja jännittävää ajattelin tässä kokeilla, jahka saan auton lainaan ja pääsen ostoksille. Olisi tarkoitus lähteä väkertämään EVA-vaahtolevyistä osasia ja katsoa, millaista materiaalia se on työstää. Mielenvikaisuus Stellan ja Naruton jäljiltä on vielä jossain olemassa, joten värjäyshommiinhan sitä sorruttaan taas (oikeasti haluan vain eroon sinisestä kangasväristä, mikä jäi opparihommista yli).

Keybalde'n tulen tekemään myös, mutta hieman vielä phdin, minkä niistä ja mistä materiaaleista. Worblaa olisi melkein kokonainen jättirulla. Pitää vain potkia itseä persiille ja hävittää ainainen 'käytän sitä sitten johonki tärkeämpään ja hienompaan juttuun' -asenteeni (kaikissa peleissäkin pihtailen aina super-item'tä ja lopulta en käytä niitä koskaan).

Tällä kaudella olen hurahtanut niin moneen sarjaan, etten malta pysyä housuissanni. En oikeasti muista, milloin viimeksi tai edes koskaan olisin seurannut näin montaa sarjaa yhtä aikaa reaaliajassa. Psycho Pass'n toisesta kaudesta huutelinkin jo ja Parasyte the maxim oli helmi, jonka kaltaista olen kaivannut elämääni. Himo tehdä joku hahmo kummastakin nousi. Ehdottoman voiton vei Psycho Pass, kun sain muistutuksen Frostbiten kunniavieraasta, Ken Urobuchi'sta.

Psycho Pass tursuaa ihania ja mielenkiintoisia hahmoja, mutta koska saan pitkästä aikaa tehdä ihan minkä hahmon haluan, ilman ryhmää ja sen asettamia rajoitteita, joten valitsin sen, jota en muussa tilanteessa voisi ehkä tehdä.

Tsunemori Akane

Akane on päähahmo, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan. Neiti on lyhkäinen, joten ryhmässä tuskin sopisin neidin kenkiin. Akane ei ole ykkössuosikkini hahmoista, mutta pidän kovin. Vähän uudenlaista meikkiä olisi tarkoitus kokeilla tässä, koska Akanen silmien muoto on hyvin paljon erilainen kuin, mitä olen tottunut tekemään. Muuten vaatetus ja peruukki ovat aika perushuttua. Pyssykkää aion rueta väsäämään vasta siinä vaiheessa, kun tämän ja Aquan vaatteet ja Keyblade ovat kokonaan valmiita. Priorisoin avainkepukan ihan vain tunne syistä. Sitten jos ja kun pyssykkää väsäilen, olisi tarkoitus lähteä sähläämään valojen kanssa. Iik!

Päivistä en vielä tiedä. Vähän pohdin haluanko laittaa Aquan vai Akanen lauantaille. Perjantain pukuna on varmasti Akane, jos edes mitään pukua niskaani vedän. Saa nähdä.

Fukka kiittää ja toivoo, että jo ensikerralla olis kunnon asiaa taas.

PS: Lukijat, mistä teitä tulee? Lupaan jotakin jännää jossain välissä, kuhan on aikaa.

Innostuksen määrää ei voi kuvailla

Heiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!

Traconin jälkeen olen ollut niin täpinöissäni! Ihan niin pirun täpinöissäni! Enkä enää ees tiiä, että mistä! Cosplay'sta ainakin, mutta muusta myös. Halu tehdä, kokeilla ja touhuta on ihan pilvissä. Harmi, että olen vähän hurahtanut muihinkin juttuihin tässä kuin se cosplay. Olen myös yrittänyt kirjoittaa vähän vaikka ja mistä, mutta mikään ei oikein asetu, joten saatte peruskauraa syksyn päälle.

Con-vuosi on tältä erää taas purkissa ja olisi aika katsoa tulevaa. Jos ei kuvauksia saada jostain käännettyä kehiin, niin muuten uudet kujeet ovat uusia pukujuttuja. Pyörittelen tässä merkinnässä vähän kaiken moisia kutinahahmoja ja vähän muutakin ajatusta.

Stella ja Sami toivat tuntua kahdesta kivasta jutusta; pikku yksityiskohdat ja onnistuminen. Samin kohdalla onnistumisen tunne on tullut ihan jälkijunassa. En vieläkään pidä puvusta, mutta siinä oli kivoja jutskia, joita voisin kokeilla uudestaan. Ehkä. Stellan parissa taas muistin, miten tykkään pikku juttujen näpertämisestä, mikä johdattaakin meidät aasin siltaan...

En ole hirveästi tehnyt mitään yksityiskohtia tursuavia pukuja. Yksinkertaisesti syynä on, etten ole sellaisia löytänyt. Minä kun pukuilen hahmoja en vain pukuja. Jos hahmo, sarja tai jokin muu mättää, en lähde tekemään pukua, vaikka design olisi kuinka über-mahtava. Ja sittenhän minulla on tämä vartalo-ongelma. Nyt kuitenkin olen muistanut puvun, jonka olen halunnut tehdä jo pitkään, mutta se on päässyt lipsumaan ajatuksista useaan otteeseen.

Onion Knight - DISSIDIA: Final Fantasy

Sipuliritari! Siinä on kaikkea jännää, mitä haluan kokeilla! Liukuvärjäystä, näkyvä hiusraja, vähän panssarin tapaista, päähine ja paljon höpöjä yksityiskohtia! Ja olen viime aikoina jostain kumman syystä haikaillut viittojen perään, jotten senkin halun saan tyydyttää samassa syssyssä.

Halloween Town!Sora - Kingdom Hearts

Kingdom Hearts on kiva. Harmittelen, etten ole tehnyt siitä vielä mitään muuta pukua Cloud'n, mutta ei sitäkään oikeastaan lasketa, koska Cloud on Final Fantasy -hahmo. Haluaisin tehdä joskus jonkun version Rikusta, mutta ei vielä näillä käsivarsilla. Soran ensimmäinen perusversio typerine punaisine haalareineen houkuttelisi, mutta ehkä en enää mene 14-vuotiaasta pikkupojasta... Toisen osan perusversio ei houkuta sitten yhtään. Halloween Town!Sora on myös aika nähty, mutta se on yksi harvoista Soran asuista, mitkä minua kutittelevat.

Astrid - How to train your dragon 2

Koska lohikärmekset ovat mahtavia ja varsinkin Näin koulutat lohikäärmeesi 2! Yksi mahtavimmista leffoista vähään aikaan. Nauroin elokuvateattereissa pissat housussa. Ykkösessä en hirveästi tykännyt Astridin ulkonäöstä, mutta tämä päivitetty versio iskee. Varsinkin tukka. Tukka on kiva. Himottaisi tehdä vielä tuo naamamaaliversio...

Soubi - Loveless

Voi kuinka olen halunnut osoittaa rakkauttani tätä sarjaa kohtaan jo kauan! Ritsuka on ihan hahmo ja hänelle on niin pajon ällöntörkeitä asukokonaisuuksia, että oksettaa. Silti en halua lähteä tekemään mitään Ritsukaa, koska en varmaan mene myöskään 12-vuotiaasta kukkakepistä. Yksinäinen Soubi tai joku muu hahmo olisi vähän blyäh. Loveless tuli joku aika sitten puheeksi ja hups; pari-cosplay. Ritsukaa ja Soubia luvassa varmaan tulevaisuudessa.

Animen puolelta olen saanut ihan törkeän hirveitä ajatuksia, mm. Love Stage!!, jonka otin alunperin ompelutaustamölyksi, onkin tarjoillut minulle huonoja päähänpistoja. Sarjan sisäisen fiction tähti Lala-Lulu vaikutti jotenkin mieleeni, mutta en ehkä ole vakavissani tyttöä pohtinut. Taikatytöt ja minä eivät oikein passaa yhteen. Siksi se olisikin niin ironista...

Psycho-Pass'n toinen kausi on myös herättänyt minussa tunteita ja kipinän...

Ja ylläri! Olen jopa aloittanut muutamaa pukua, joille ei ole vielä mitään määräaikaa olemassa. Nämä vain alkoivat kummitella takaraivossa niin pajon, että jotain oli tehtävä.

Aqua - Kingdom Hearts Birth by Sleep

Aqua, joka pyörii tässä kämpässä ympäriinsä. Aqua, joka on niin mun mussu kuin vaan voi olla. Aqua, joka on ollut kesken jo vuoden. Aqua, joka on nyt saanut päivitystä. Minua on myös potkinut perseelle KH-pössy, joka sai taas potkua, kun ostin Nintendo DS3D:n ja Dream Drop Distance'n. KH 2.5 ovelle kolkuttelu ei auta asiaa. Aquaa eteenpäin nyt perkle!

Oikeastaan jouduin aloittamaan Aquan aivan alusta. Tein korsetin vuosi sitten ja sehän ei enää toimi samalla tavalla kuin haluaisin. Alusta se siis. Kankaat ovat lusmunneet kaapissa odottamassa leikkuuta ja työstöä. Ne ainoat osat, jota oikeasti tein jo eivät enää tyydytä silmää eli teen nekin uudestaan. Totesin, että peruukki on liian lyhyt ja tilasin uuden.

Uusi yritys! Väri on astetta tummempi ja pituutta on, kunhan sen suoristan.

Myös kaksi muuta asua on saanut kunnolla tulta allensa. Yksi hahmo, kaksi asua. Ichijo Mashiro, jota olen pyöritellyt mielessäni jo jonkin aikaa, putkahti päähäni ja sitten alettiinkin jo hommiin.

Neiti keskellä.

Suurempia harppauksia ei ole otettu kuin, että olen lukenut mangan lähes kokonaan läpi (taas) etsien kuvia puvuista ja propeista. Sitten olen piirellyt itselleni kunnon referenssikuvat (asia, jota en ikinä tee), miettinyt vaatteiden rakenteita ja laskeskellut proppien mittasuhteita sun muuta. Peruukin tilasin, mutta se ei ole vielä tullut. Vakio piilolinssimyyjällä oli hiljattain alennusmyynnit, joten Mashirolle tuli tilattua piilolinssit.

Hubs... Lähti lapasesta.

Hieman innostuin alesta ja siitä, että olin juuri saanut palkan... Tilasin vähän linssejä. Uudet violetit oli pakko hankkia Kenkenin seikkailuiden jälkeen. Sitten tilasin linssit myös Sipuliritarille ja vähän muutakin.

Näihin tunnelmiin päätän tämän tällä kertaa, koska oikeasti en jaksa kirjoittaa vaan haluan vain mättää mötöjä Dream Drop Distance'ssa.

Fukka kiittää.