Myötä- ja vastamäkeä vuodessa 2018

Heippaaa!

Vuodenvaihde vyöryy lähemmäs eli aika taas tarkastella menneitä kommelluksia ja vähän kertailla juttuja. Mitä tuli tehtyä ja mitä jäi käteen?

Vuoden 2018 uutukaiset.
Kuvaajina:
 Kis (Uraraka, Kaname ja Yuna)
Rorune (Suga)
ja Soffi (Yamaguchi)

Viisi uutta pukua näki päivänvalon vuoden 2018 aikana. Periaatteessa vain 4, koska Suga ja Yamaguchi jakavat samat kamppeet. Itselleni tämä tuntuu taas hirveän vähältä, mutta sitten pitääkin muistaa kaikki muut jutut, joita tuli tehtyä. Ne eivät näy ihan samalla tavalla, mutta ovat kuitenkin täyttäneet vuotta.

Vanhat, jotka pääsivät ulkoilemaan.
Kuvaajat: miä (Haru)
Kangaskasa (Excel)
Kis (Mercedes, Kiyoko ja Stella)
Rea  Rautamies (Ranma)

Alkuvuodesta Urarakan ohella korjailin Stellaa ja Halia. Stella sai kokonaan uudet kengät ja Halille valettiin samalla uusia kiviä. Jossakin samassa hässäkässä värjäsin myös kankaita meidän Haikyuu-poitsuille... Teinpä keväällä vielä muitakin juttuja, joista ei täällä ole ollut hirveästi puhetta kuten mm. sitä pukua, jonka oli alunperin tarkoitus päätyä WCS-lavalle. Se kuitenkin jää tulevaisuuteen vielä toistaiseksi.

Frostissa avaruusoliot pääsivät vihdoinkin tekemään paluun. Stella on tosi rakas puku, joten oli aivan ihana päästä käyttämään sitä jälleen. Rorune oli tietenkin kuumin ja komein taas kerran. Myös Uraraka sai rakkautta osakseen. Tykkään hirveästi siitä pukuna, vaikka kenkien malli edelleen vähän harmittaa.

Meijän alienit ❤️
woodi siellä taustalla.

Vaikka Yamaguchin peruukkiseikkailu ei tuolloin tuottanut vielä tulosta, Suga sai mahdollisuuden esiintyä Umiconissa. Umicon oli kokemus, jonne lähdin hyvin seikkailumielellä ja nyt tuntuu siltä, ettei siellä olisi oikeasti käytykkään. Oli hauska reissu, mutta viihtymiseen vaikutti enemmän kamut ja muut kuin itse tapahtuma.

Me pöljäkkeet
woodi, Rorune ja miä.

Nähtiin kans Reika

Uusia pelottavia juttuja tuli kokeiltua peruukkien värjäyksen merkeissä. Vaikka Yamaguchin ensimmäinen peruukki ei olekaan oikeasti toimiva, olen silti ihan tyytyväinen siihen, että kokeilin värjäystä musteilla. Lopullinen väri oli ihana, mutta käytettävyydeltään peruukki ei ole toimiva.

Isoimmassa kuvassa lopullinen väri. Oikeassa alakulmassa alkuperäinen.

Keväästä väänsin WCS-juttuja ja mekkoa Japaniin. Kaksi kivaa tapahtumaa jäi matkailun vuoksi välistä tänävuonna, mutta onneksi matkakin tarjoili cosplay-jutskuja.

Tyksin mun mekosta. :3

Lohdutan itseäni ajatuksella, että tämä mekko on vähän niin kuin olisin tehnyt yhden puvun lisää. Nykyään tulee niin harvoin tehtyä vaatteita itselle cosplayn ulkopuolella, joten whoop tämä oli saavutus.

Japani oli ihana, enkä kestä sitä, että ensikesänä sinne lennettään uudestaan. Niin paljon ihanuutta, muutakin kuin cosplay ja anime-juttuja, mutta myös niiiiiiiiiiiiiiiin paljon siistejä cosplay-asioita niin hyvin käsillä. Ja sellaista ryönää, jota täällä ei saa oikeastaan yhtään mistään.

Peruukkikauppa Swallowtail

Ehdottomasti yksi parhaista jutuista tänävuonna oli cosplay-studiossa vierailu. Paikka oli niin uskomattoman kiva ja ihana. Lisäksi minulla on ollut hirveän ikävä kunnon cosplay-kuvaamista. Oikeita kuvauksia tapahtumien ulkopuolella, joissa aika on pyhitetty vain ja ainoastaan kuvaamiselle. Niin monta pukua monen vuoden ajalta kaipaisi kuvausta. Ihan vain assarointi ja hengaus kuvausten merkeissä olisi myös ihanaa.

Kiitos dorkat, kun lähitte mukaan.
Erityisesti kiitos Kasalle, joka teki salapoliisityön ja löysi meille niin hienon paikan.

Jos Studio Booty - seikkailumme on jäänyt välistä, niin kannattaa käydä lukemassa täältä.

Minulla oli hirmu hauskaa eikä yhtään haittaa, että Excelistä on nyt olemassa epämääräisiä kuvia jos minkälaisessa paikassa.

Kasa kuvasi.

Kasa kuvasi.

Olen myös yrittänyt hieman parannella kuvankäsittelytaitojani. En ole aikaisemmin hirveän raskaalla kädellä uskaltanut editoida kuvia, mutta nyt olen yrittänyt panostaa vähän enemmän. Sitten olen välistä ahdistellut Kissiä asiasta :3c

Vas. alkuperäinen ja oik. mun editointi.
Kasa kuvasi.

Edelleen olen käsi, mutta ehkä hitusen itseluottamusta omaava käsi. Studio Booty -kuvilla on myös ollut helppo harjoitella, koska alkuperäisten kuvien valaistus on niin hyvä verrattuna esimerkiksi joihinkin kesän auringossa otettuihin kuviin.

Kesän auringosta puheen olleen. Kävimme Animeconissa... emmekä luultavasti ole menossa enää tulevaisuudessa.

Mersu pääsi autotallista ulkoilmaan.

Tässä reissussa oli hyviä ja huonoja puolia niin paljon. Tapahtuma oli alusta hyville asioille, jotka itse järkkäilin, mutta sen puolesta ainoa esiin nostamisen arvoinen asia oli Kamui. Kamuin puheohjelma oli hyvä sekä neiti itse oli aivan valloittava.

Me ja ihana Kamui

Mahtavai juttuja olivat minulle omat puvut. Kaname on rakkaus ja nyt myös pukuna hirveän ihana ja tärkeä. Mercedes oli tosi sopiva puku helteille ja sen pitäminen uudestaan oli ihanaa, mutta mikä parasta: saatiin kuvia! Tai minä sain! Kis oli ihanin taas, kun otti minut nurkkiinsa asumaan ja kuvasi.

Wääää!
Kuvasi Kis.

Yäääää!
Kuvasi Kis.

Sekä Mersusta että Kanamesta on nyt paljon ihania kuvia. Enkä ole edes tyytymätön omaan lahnanaamaani kuten yleensä. 

Kuvasi Kis.

Kanamen tekeminen oli kivaa. Pääsin hyppäämään Yunasta (bu dumtss) hetkeksi sellaisiin juttuihnin, jotka olivat jokseenkin tutumpia sekä kokeilemaan uusia hommia, jotka olivat myös osa Yunan työstämistä. Luova tauko niin sanotusti. Vekkihame oli jännittävä, vaikka en siihen ihan 100% tyytyväinen ole. Peruukki oli myös hauska kokeilullinen projekti.

Kuvasi Kis

Sitten tämän vuoden suuri rakkaus eli Yuna, Shiva ja WCS. ;____;

Näissä hahmoissa on minulla lähes yhtä paljon tunteita kiinni kuin Edeassa ja Seiferissä. Esitys oli myös yksi tunnnemöykky pelotuksineen ja symbolikielineen ja ja ja aaaaaaaaaaaAAAAAAA!

Kuvasi Mikko Karsisto.

Tracon meni lähes kokonaan WCS-myllytyksessä; ensin kisapäivä ja sen kohellukset ja sitten sunnuntaina kaikki ihmiset ja uudenlainen WCS-myllytys ;___;

Kuten olen jo maininnut aikaisemmin, tämä voitto ei olisi voinut osua parempaan paikkaan. 'Ikuinen kakkonen' on ollut vähän sellainen pilvi pään yläpuolella, minkä lisäksi minä itse omassa pienessä päässäni olen alkanut kyseenalaistamaan omaa osaamistani hyvin rankalla kädellä. Olen tietoinen siitä, että pukuni eivät ole ihan samaa ns. tyyppiä, jota isoissa kisoissa yleensä nähdään, ja myös siitä, että meidän esitykset välillä ovat "erilaisia".

Tämä oli kaikista menneistä ja tulevista tuskailuista huolimatta mahtavin asia tässä vuodessa. Kiitos siitä kaikille ja varsinkin Rorunelle ❤️

Kuvasi Mihashichu

(Hävytön mainos: Frostissa olen puhumassa esitysten suunnitelusta ja rakentamisesta, joten tulkaa kuuntelemaan, jos kinostelee.)

En osaa kovin hyvin kasata ajatuksia tämän WCS-hälinän tiimoilta niin, että en lähtisi jaarittelemaan, mutta silti pysyisin selkeänä. Sanotaan näin, että olen hyvin onnellinen, että tämä vaihe on takana ja uusi seikkailu edessä. Samalla pelottaa ja jännittää hirmuisesti. Ollaanko me tarpeeksi hyviä edustajia? Riittääkö meillä panokset siihen, että teemme meidän näköistä settiä, mutta samalla olemme edustavia ja onnistumme näyttämään taitojamme tarpeeksi laajasti?

Kuvasi Nyymix

Yunasta vielä. Yuna on ehdottomasti lempipukuni tällä hetkellä. Tiedän sen kaikki virheet, mutta kokonaisuutena se on mielestäni onnistunut. Lisäksi olen jotenkin hyvilläni siitä, mite hyvin oma naamani sopii Yunalle. Meikki on myös osa syynä. Käytin hirveästi harmaita aivosolujani siihen, että edes jotenkin saisin kasvoni muistuttamaan enemmän Yunan piirteitä (vaikka löysinkin oikean sävyisen huulipunan vasta nyt kolme kuukautta myöhässä).

Monelle cosplay-vuosi on ohi Traconin tai SM-kisojen jälkeen, mutta minulla se ei ole loppunut vieläkään.

Nämä dorkat. Tukki: Rorune
Kuvasi Soffi

Yamaguchi 1,0 valmistui Chibiconiin. Rorune sai myös Tsukkin tehtyä ja tämä kaveriduo lämmittää sydäntäni niin hirveästi. Suola ja kaneli ovat tärkeitä. Yamaguchi on saanut jo uuden peruukin rapakon takaa, koska en aijo käyttää tätä värjäyshirviötä enää.

Fukan kokeileva keittiö/kylpyhuone sai jatkoa, kun värjäsin Harun vanhan peruukin uudella tekniikalla Baariconia varten. Siitä tuli mukiin menevä ja Harua olisi tarkoitus ulkoiluttaa vielä lisää uudella tukalla. Enkä kestä Soffin Riniä. Se. On. Niin. Kuuma.

Kuumin ja komein Soffi-Rin

Heti Yamaguchin perään piti hypätä takaisin uusien pukujuttujen pariin (Haru oli vain pieni sivupolku). Binderi tuli tehtyä ja Kohaku aloitettua. Hieman kuvittelin, josko olisin saanut Kohakun valmiiksi vuoden loppuun mennessä, mutta ehei. Kirjailut vievät niin tuhottomasti aikaa, vaikka heilunkin neulan kanssa kaikissa mahdollisissa väleissä.

Miehustan kuviointi alkaa näyttää joltain.

Tämä on samalla ihaninta ja hirveintä ikinä; tykkään kirjomisesta kovasti, mutta trikoo materiaalina on ihan pepuista ja alkuun käyttämäni tukikangas ei sopinut tähän kovin hyvin. Nyt ollaan jo osittain voiton puolella, mutta valmistumiseen on vielä reippaasti matkaa.

Tämä on taas hyvä esimerkki siitä, että tykkään enemmän haastavista puvuista kuin työläistä...

Summa summaarum: vuosi oli täynnä ihan hirveän kivoja juttuja, mutta pelko ja epäusko itseeni varjosti monia asioita. Näin jälkijunassa voin olla iloinen ja onnellinen kaikesta, vaikka se kyseisellä hetkellä olisi ollut koettelevaa.

NIIN PALJON UUTTA! Ainakin siltä se tuntuu. Uutta on pakattu tähän vuoteen ja seuraavaan. Pitkään on ollut sellainen olo, että oma tekeminen junnaa paikallaan, kun ei vain osaa ottaa mitään uutta juttua tai ei uskalla. Nyt on tehty sitäkin monessa muodossa.

Kaikki tämän vuoden puvut ovat niin tärkeitä. Kaikissa on jotain hirveän erityistä ja ihanaa. Mikään ei ole tuntunut pakkopullalta vaikka hampaita on välistä pitänyt purra yhteen.

Fukka kiittää ja kääntää nokan kohti seuraavaa vuotta ❤️

PS: Olin höpö täti ja tein mukelolle oman ninjamiekan joululahjaksi.

Ta daa!

Hauskaa tässä on se, miten selkeästi huomasin materiaalien ja niiden hallitseminen muuttaneet tekemistäni (ja muutenkin cosplayta). Kenshinin miekka vuodelta 2013 on myös katana, mutta tehty aivan eri materiaaleista. Näin puolivillaisesti sain aikaan paremman ja kestävämmän miekan alle puolessa siitä ajasta, mikä meni Kenshinin miekan tekemiseen.

PSS: Meidän Twitter # kaikelle WCS-reissuun liittyville hölötyksille on #WCSkälätys. Vielä siellä ei hirveästi ole mitään, mutta aktivoidumme kyllä.

Värjäyksen sietämätön keveys

Moi!

Irrotan itseni hetkeksi töistä ja pelikonsolista kirjoittelemaan. Aika raksuttaa eteenpäin ja olen onneksi saanut viime viikot tehtyä kaikkea kivaa ja hauskaa. Ompeluhommiakin on tullut suunniteltua ja tehtyä, mutta ei sentään cosplayn puolella. Jaarittelen tässä Yamaguchin ja Sugan tekemisestä, koska uutta ja jännää tuli kokeiltua.

Yamaguchin oli tarkoitus olla rento ja omalla painollaan lipuva projekti. Alkuunsa se juuri sitä olikin, mut hups oho Umicon pisti masiinaan vähän vauhtia. Aloittelin puvun jouluna, kun vietin rauhallista omaa jouluaattoani kankaita värjäillen Rorunelle ja minulle. Jälleen kerran mistään ei tuntunut löytyvän hyvän väristä oranssia kangasta, joten värjäilyksi meni.

Kuumotus...

Kerrankin olin tehnyt tarkat laskut kankaan menekistä enkä ostanut kangasta vain summanmutikassa pika-arvion perusteella. No värjäyksen aikana trikookangas meni reunoista rullalle eikä värjääntynyt rullan sisältä tasaisesti, mikä puolestaan pisti jännittämään, että riittääkö kangas sittenkään. Onneksi kyllä riitti ja jäi vielä vähän ylikin lopulta.

Tämä oli taas niitä pukuja, jonka kohdalla kyseenalaistin oman ompelutaitoni; mikään ei mennyt oikein niin nappiin kuin piti. Osa johtui ihan kiireestä ja osa vain siitä, että olin niin hirveän innostunut täsätä puvusta. Minä en vain malta.

Pelottaa!!!

Vaikka ompelukset menivät jonnekkin metsään, olin kuitenkin eniten peloissani painatuksista. Jos olisin sössinyt pelipaidan rinnuksiin tulevat painatukset, olisin joutunut ottamaan lähes koko paidan osiin, jotta olisin voinut tehdä uuden etukappaleen. Vanha kunnon kontaktimuovi-tekniikka osoitti taas vahvuutensa. Onnekseni, suureksi onnekseni molemmista painatuksista tuli kerralla älyttömän sievät ja siistit.

Jo ihan alusta oli suunnitelma siitä, että varsinaista pelinumeroa en tule painamaan, koska tarkoitus on käyttää tätä samaa asua useammalla hahmolla. Siksipä tein numerot ihan kankaasta ja tikkasin ne kiinni. Tarvittaessa ne on helppo vaihtaa. Tässä myös yksi syy siihen, miksi pystyin vaihtamaan hahmoa lennosta ennen Umiconia.

2

Ihan vain kangas, joka on tuettu ja saumanvarat silitetty nurjalle. Viimeistelin myös kulmakohdat lopulta liimalla liestymisen estämiseksi.

Tässä vaiheessa olin hyvin pärinöissäni ja iloinen.

Yksi asia, joka oli alusta asti selvä Yamaguchin kohdalla, oli se, että haluan kokeilla peruukin värjäämistä. Hieman selailin, että löytyisikö sopivan värinen peruukki jostain valmiina, mutta epäilykseni olivat suuret. Tilasinkin lopulta Coscraftilta ruskean peruukin, joka oli tarkoitus sävyttää hieman vihreäksi.

Kaivelin vaikka miten ohjeita läpi, mutta lopulta päädyin käyttämään erästä muinaista suomenkielistä tutoa. Suomenkielinen on hyvä, koska oikeat värmeet löytyvät helpommin Suomen markkinoilta. Jouduin soveltamaan aika paljon, koska oman peruukkini kohdalla jo värien määrät olivat ihan erit kuin, mitä tässä ohjeessa annetaan.

Värmeitä

Ensimmäisen sotkun tein Copic-kynämusteella, mutta sen pigmenttisyys ei ollut tarpeeksi voimakas ja jäin kaipaamaan vihreämpää lopputulosta. Hätähousu kun olin, en jaksanut enää tilata toista Copic-putelia vaan kävin taideliikkeestä ostamassa pullollisen vihreää mustetta. Muste oli paljon pigmenttisempää ja tulevaisuudessa luultavasti ensisiaisesti tulen käyttämään sitä, jos tarve vaatii.

Vuoraus

Itse suojasin kylpyhuoneen muoviliinalla ja sanomalehdillä, mutta silti väriä roiskui seinille. Värjäys kannattaa tehdä ulkona, jos siihen vain on mahdollisuus sotkun välttämiseksi, mutta Sinolin jämillä ja valkaisevalla pesuaineella tahrat lähtivät ihan hyvin kaakeleista ja muovimatosta. Copic-muste ei sotkenut läheskään yhtä paljon kuin vihreä taideliikkeen muste, mutta myös väriliuoksen määrä oli Copicin kohdalla paljon pienempi.

Toinen ero Copic- ja taideliikeen musteen kanssa oli se, että Copic-väriä ei tarvinnut huuhdella ollenkaan niin paljon pois kuin tätä vihreää mustetta. Vihreän musteen liuokseen mustetta tuli määrällisesti vähemmän, mutta silti sen voimakas pigmentti vaati useamman pesun ihan shampoon kanssa kaiken ylijäämävärin irrottamiseksi. Copic-musteen kanssa ei tarvinnut pestä peruukkia shamppoolla kertaakaan.

The crime scene

Coscraftin peruukkikuitu on tosi sähköistä, mutta ensimmäinen värjäyskierros teki peruukin entistä sähköisemmäksi, joten toisen kerran jälkeen laitoin peruukkiin hieman hoitoainetta, joka vähensi sähköisyyttä huomattavasti. Nyt peruukki myös tuoksuu vihreälle teelle.

Sähköinen ja värjäämätön.

Ensimmäinen värjäys hieman tummensi ja kylmensi peruukin sävyä, mutta toivottu vihreä jäi aika hailakaksi. Toinen värjäys taas toi vihreää sävyä vähän enemmän kuin oletin. Lopputulos ei siis ole aivan sitä, mitä hain, mutta olen siihen silti kohtuu tyytyväinen. Peruukki on kuitenkin vielä muuten muokkaamatta, joten saa nähdä, miten se reagoi hiuslakan kanssa. Lähteäkkö väri valumaan vaiko eikö.

Vas.: lopullinen peruukki
Oik. ala: värjäämätön
Oik. ylä: ensimmäinen värjäys

Tämä oli vähän työläs ja sotkuinen projekti, joten en toivo uusintaa lähiaikoina ainakaan. Nyt on tämäkin testattu, Tulevaisuudessa haluaisin kuitenkin kokeilla iDye poly -värillä värjäämistä, vaikka keitetty peruukki minua vähän pelottaakin.

Yamaguchi on tarkoitus tehdä loppuun Kummaconia varten, koska Desu ja Matsu menevät täysin ohi, niin pitää sentään johonkin tapahtumaan saada "uutta" aikaiseksi. Tässä pitää pikkuhiljaa alkaa testailemaan meikkiä ja pisamoita...

Fukka kiittää!

Jaa - Umicon 2018

Heippa!

Kävin Umiconissa... puolivahingossa. Minun ei koskaan ollut tarkoitus lähteä Umiconiin. Tanemura ei sykähdytä minua millään tasolla ja muita kunniavieraita en edes vilkaissut, sisäänpääsy oli todella kallis kaksipäiväisestä tapahtumasta ja kesän Animecon jätti tietyllä tapaa pahan maun suuhun. En halunnut tuhlata rahojani tai tukea sellaista, mistä en ole kiinnostunut.

Olen kuitenkin Frostbiten jälkeen elänyt ihan hirveissä täpinöissä. En ole osannut pysyä aloillani lähes minkään asian kanssa (sain jopa uuden puvunkin tehtyä tässä välissä). Viikko ennen tapahtumaa huomasin, että minullahan olisi viikonloppuvapaa Umiconin aikaan, woodi ja Rorune olivat joka tapauksessa menossa ja koska pärinä, niin päätin sitten lähteä käymään Turussa.

Lipun sain huudeltua Twitterissä (eli en tukenut tapahtumaa varsinaisesti sen enempää) ja Rorunen veli lupasi majoittaa myös minut Rorunen ja woodin lisäksi. Tästä tuli kaikkinensa suht halpa reissu, vaikka juna vähän tyyris olikin.

Ottakaa Oliver.

Lähdin matkaan perjantaina suoraan töistä, mikä tuntui kyllä viikonloppuna. Alla minulla oli kohtuu rankka ja uneton työviikko + puvun kanssa pikaspurtti. Taisin selvitä koko hommasta vaan tämän oudon pärinän voimalla.

Yövyimme siis Rorunen veljen luona, missä meitä odoti kunnon huolenpito ja hyvin innokas kisu, Oliver.

Minä päätin vetää tämän helpolla, joten mukaan lähti vain rentoja pukuja. Työn alla ollut Yamaguchi kuitenkin muuttui toiseksi hahmoksi torstaina ennen Umiin lähtöä. Numero 2 on nopeampi tehdä kuin 12, joten lauantain puvuksi pääsikin Haikyuun Sugawara Koushi. En olisi ehtinyt tehdä Yamaguchin peruukkia valmiiksi Umiconiin, mutta Sugalle oli jonkinlainen peruukki jo olemassa 2017 Frostbiten jäljiltä, joten poju vaihtui lennosta. (Suga oli tarkoitus tehdä joka tapauksessa Yamaguchin jälkeen joten ¯\_(ツ)_/¯ )

Hirveä väsy, mutta ihana kisse halusi koko ajan huomiota.
woodi salakuvasi.

Minulla ei kovin kummoisia odotuksia Umiconia kohtaa ollut. Logomo osoittautui kivaksi tapahtumapaikaksi; siellä oli väljää, tilat, joissa ohjelmia pidettiin olivat kivat ja toimivat, oli paljon vessoja ja ne olivat tilavat, kaksi eri syöttölää, eikä edes palellut, vaikka ulkona olikin paljon miinusta. Tilat miellyttivät suuresti. Varsinkin taidekujan kohdalla, koska siellä oikeast mahtui vaeltamaan ja tutkimaan pöytiä rauhassa. Yleensä vain onnistun vilkaisemaan pöytiä, eikä silloin juuri tule ostettua mitään. Nyt onnistuin kuluttamaan rahani alta aika yksikön.

Ostoksia

Avajaisissa saimme kuulla kaikista mahdollisista muutoksista ohjlemakarttaan. Iso osa ohjelmista oli jouduttu perumaan, koska tautiaalto, joka tällä hetkellä velloo koko Suomea, on hyvin raju. Sille ei voi tapahtuma tietenkään mitään, mutta peruutusten takia muut ohjelmat hyppivät paikasta toiseen. Toisin sanottuna puolet ohjelmakartasta muutti muotoaan, ja jos et itse niitä muutoksia osannut merkata, ei ollut ohjlemakarttaan luottaminen loppu conin aikana.

Muutenkin hieman kummaksuin ohjelmakartan olemusta. Lähes kaikki cosplay-ohjelma oli laitettu päällekkäin. Lauantaina cosplay-esitysjaarittelut ja worbal-työpaja menivät päällekkäin, cosplay-musiikkivideoluento ja Pienen budjetin cosplay menivät päällekkäin sekä sunnuntaina Suomijuntit Ruottiin ja cosplay-deitti menivät osittain päällekkäin. Ainoastaan cosplay-kisat eivät menneet minkään muun cosplay-aiheisen ohjelman kanssa päällekkäin (minä tietenkin katson tätä hyvin vahvasti cosplay-lasien läpi). Vaikka kaikki nämä ohjelmat eivät minua itseäni kiinnostaneetkaan, oli se mielestäni vähän outoa, että saman aihepiirin ohjelmia meni näin paljon päällekkäin.

Kirjoitan tähän vielä kerran: päällekkäin.

Oma ohjelmalehtiseni. Ympyröidyt ovat niitä, jokta kiinnostavat, muista merkinnöistä en enää ole varma.

Tunnelma koko tapahtumassa oli jotenkin hassu. Olin matkustanut monta tuntia junalla Turkuun, mutta tapahtuma itsessään oli jotakuinkin samaa luokkaa kuin Oulun Matsucon. Ja tässä kohtaa, kun taas mietitään tapahtuman sisäänpääsymaksua... Kunniavieraat olivat kyllä huippuluokkaa, mutta muu tapahtuma ei yltänyt sellaiselle tasolle, että sitä varten tulevaisuudessa haluaisi matkustaa monta tuntia ja maksaa lipusta n. 40€. Ja omalla kohdallani edes se suurin vetonaula, eli Tanemura, ei ollut relevantti.

Lauantain Oliver-selfie.
Joku päivä keksin, miten saan tehtyä Sugan kulmakarvat hyvin.

Avajaisten jälkeen ensimmäisenä oli vuorossa Reikan Q&A, joka oli nimetty 'Reika: Japanin cosplay-kulttuuri'. Juuri nimen takia vähän kummaksuin, kuinka Suomi ja Reika painotteisia kysymykset olivat. Hieman harhaanjohtava nimi. Reika ei itselleni ole mikään uuuh wauh -idoli. Sivusilmällä olen hänen uraansa seurannut, mutta koska Japanissa cospaly on niin eri sfääreissä, en sen kummemmin kieli pitkällä ole ollut kiinnostunut. Ja tämä onkin se syy, miksi olin tästä ohjelmasta niin kiinostunut; odotin, että Reika olisi avannut Japanin moninaista cosplay-kulttuuria (valokuvien merkitys, kisaaminen Japanissa, eri tyylinen cosplay yms.), mutta sitten kysymykset olivatkin aivan peruskauraa kuten ”Miten Japanissa suhtaudutaan ostopukuihin?” … …. ….... Jaa.

No, arvostukseni Reikaa itseään kohtaan kohosi sentään, kun ohjelmassa tuli esille kuinka pitkä ura hänellä onkaan takanaan. Visiteerasimme myös myöhemmin Reikan myyntipöydällä ja itselleni tarttui mukaan kuvakirja. Kalenteri olisi myös ollut kiva ja käytännöllinen, mutta tuo kirja oli ainut asia, jossa oli kuvia Reikan Hakutaku-puvusta, joka on niin kaunis. Ja kuvat olivat hyvin kauniita.

Vähän piti olla fani...

Kävimme kuuntelemassa Cosplay-esitykset 2.0, joka oli suurimmalta osin tuttua huttua. Joitain uusia asioita tuli myös eteen. Joidenkin asioiden kohdalla, mietin, että miten paljon ne ovat makuasioita tai että kuinka hyvin cosplayn mittakaavassa niitä pystyy hyödyntämään. Nämä siis vain omia mietteitäni sen pohjalta, millaista cosplay-esiintyminen on ollut omalla kohdallani. Jäin kuitenkin kaipaamaan enemmän ohjeistusta nauhoitetun äänen jälkikäsittelyyn, koska se on itselleni aina ollut vähän tuntemattomampi alue ja halauaisin siinä kehittyä. Vaikutti kuitenkin siltä, että ainakin osa yleisöstä sai paljon osviittaa, koska kysymyksiä kyseltiin ja keskustelua käytiin. Se on aina hyvä merkki.

Tässä kohtaa mietin, että missä aikavääristymässä olemme seikkaileet, koska kävimme kuulemassa Tanemuran haastattelutilaisuuden, mutta kävimme myös luennolla, jonka oli tarkoitus olla sen kanssa päällekkäin..? No jaa.

Taidekujalta ostettiin höpöjä klipsuja.

Itse en ole hirveästi Tanemuran tuotantoon tutustunut, koska en ole shoujon kuluttaja juuri mitenkään enkä ole koskaan myöskään lukenut mangaa suomeksi. Tämä ohjelma vahvisti ajatustani siitä, ettei minun kannata koskaan tutustua sen enempään Tanemuran tuotantoon. Ei ole minun kuppini se.

Onnistuimme tosiaan ryömimään Behind the scenes – cosplaymusiikkivideoiden takana -luennolle. En nyt ole aivan varma, mitä mieltä olen tästä ohjelmasta. Asiaa tuli ihan hirveästi, mutta silti jäin ihmettelemään. Sain ihan perusluontoisia vinkkejä, jotka olivat uusia (muutama lyhäri on tullut tehtyä). Vähän mentiin ehkä liikaa oletuksella mm. siitä, että A)ihmisillä on jo tarvittavat värmeet ja välineet (kamerat yms.) ja B) tarpeeksi ihmisiä toteuttamaan mahdolliset ideat. Valoista ei kai puhuttu juuri mitään... Lisäksi vähän särähti korvaan se, että ensin mainitaan siitä, kuinka on olemassa hyviä ilmaisia editointiohjelmia videoille, mutta sitten ei pystytä nimeämään yhtään. Jaaaaaaaaaa... koska kyseessä oli cosplay-musiikkivideoiden tekeminen, olisin toivonut, että olisi edes vähän puhuttu myös siitä cosplaysta.

Suga
Rorune kuvasi.

Monia ohjelmia meni ihan ohi päällekkäisyyksien takia, mutta myös puhtaan unohduksen ja ajantajun katoamisen vuoksi. Esimerkiksi pianokonsertti meni sivu suun, koska ei vain älynnyt. Onneksi pääsin kuitenkin osatamaan muutaman levyn Tanioka Kumin pöydältä. Pianomusiikkia ei koskaan voi olla liikaa.

Toiseksi Umicon-puvuksi pääsi Haikyuun Shimizu Kiyoko. Oli taas mukavan löllöä collaripuvussa, mutta peruukin kanssa oli vähän ongelmia. Tukka ei asettunut peruukin alle kunnolla ja peruukin otsa-niska-mitta on jotenkin lyhyt. Olin unohtanut tämän ja siksipä peruukki sitten lähtikin vetäytymään taaksepäin päivän kuluessa.

Olisin halunnut oman kirakiran, mutta loppui käteinen :(
Sain lainata Rorunelta.

Sunnuntai alkoi Bluffin Alice in Danceland -showlla, jota oltiin siirretty puolituntia myöhemmäksi. Tämä tiedon puolestani sain ryhmän jäseneltä enkä mistään viralliasia tiedoituskanavia pitkin... Olin hyvin viihtynyt. Tämä oli selkeästi kokeellisempaa Bluffia, mikä ei yhtään ole huono asia. Paljon oli saatu mahtumaan hyvin pieneen aikaan.

Rorune ja woodi jonottelivat Tanemuran nimikirjoituksia ja minä katsastin samaan aikaan NCC – Suomi-juntit ruottiin sepostuksen. Tämä osoittautui minulle mielenkiintoisimmaksi ohjelmaksi Umiconissa. Edelleen katson asiaa hyvin paljon cosplay-kiikareiden läpi, mutta tämä ohjelma viihdytti minua suuresti. Hyvä kerronta siitä, minkälaista kisaaminen on NCC-finaalissa ja toimivana vertauskohtana oli otettu mukaan WCS-finaali. Tällaista ohjelmaa kannattaisi kaikkien Suomen cosplay-edustajiksi halajien käydä kuulemassa (myös muista kisoista). Aina ei ole niitä kontakteja, joiden kautta kuulisi, millaista se oikesti on missäkin kisassa ulkomailla, joten tästä hyvä valmistautumispaketti.

Sunnuntain Oliver

Jäljellä olivat enää cosplay-kisat ja päättäjäiset. Kisoista ei ole kummempaa sanottavaa; taso oli ihan jees. Sain taas tästä Oulu/Matsucon-viboja. Sepä tästä tekikin vähän hassua, kun kuitenkin odotin (jostain syystä) kisoilta vähän enemmän. Yukicon ja Frostbite varmasti verottivat osanottajia. Photoshoot-kisassa sen sijaan ainakin näytti olevan kohtuu paljon kisakuvia.

Päättäijäisiltä en odottanut mitään kummoista. Oli kiva kuulla taas Taniokan musiikkia ihan livenä (hän konsertoi ministi jo avajaisissa) ja hieman sydän sykähti siinä FF Preluden kohdalla. Lopuksi kuitenkin julkaistiin "vain Umiconin kävijöille" koodi/linkki, jota kautta pääsi ostamaan kesän Animeconiin liput ale-hintaan. Tätähän ei ollut mitenkään muuten rajattu kuin sillä, että se julkistettiin Umiconissa ja aikaa oli vuorokauden loppuun. Räps ja kuva jakoon, jolloin kaikilla oli mahdollisuus ostaa lippu. Toisaalta tämä ei esimerkiksi palvellut ollenkaan minua tai woodia, vaikka paikanpäällä olimmekin, koska tietokoneen ja nettipankin ääreen pääsimme vasta vuorokauden vaihduttua. Joillakin kotimatka on pitkä.

Että jaa...
Jöllin woodin kuvan.

Vähän spekuloin sitä, että tämän linkin olikin tarkoitus lähteä leviämään, jotta saataisiin mahdollisimman moni ostamaan lippu mahdollisimman nopeasti. Näillä rahoilla voisi sitten paikkailla Umiconin aiheuttamaa mahdollista taloudellista tappiota. Jaa, tiedähäntä, miten on asian oikea laita.

Umiconissa huomasi sen, että väkeä on vähän. Ehkä juuri siksi se tuntui samalta kuin nämä Oulun tapahtumat, koska kukaan ei viitsi raahautua niihinkään. Kisat olivat tasoltaan ehkä vähän korkeampia, mutta täällä pohjoisessakin taso on noussut parin vuoden aikana. En siis tiedä, pitääkö sekään paikkaansa enää. Jos en olisi kärsinyt pärinästä, en olisi lähtenyt Umiconiin ja nyt jälkijunasta voin todeta, etten varmaan olisi menettänyt yhtään mitään.

Myös kotimatkalla väsy oli syvä.

Sitten joku sana ihan vain tästä Suomen Con-tapahtumat Oy -agendasta: Omasta mielestäni ei ole mitenkään väärin, että tapahtuma tavoittelee tuottoa ja haluaa maksaa tekijöilleen palkkaa. Kuitenkin tuolloin tapahtuman laadun pitäisi olla myös sitä luokkaa, että siitä kuuluu saada palkkaa. Suomen Con-tapahtumat Oy:llä on vielä paljon tekemistä saavuttaakseen samanlaisen tasainen laatutaso kuin esimerkiksi Desuconilla ja Traconilla on jo. Ehkä jopa pitäisi mennä siitäkin vielä yli. Itse ainakin mielummin maksaisi vähän suuremman hinnan näiden tapahtumien sisäänpääsystä, koska tiedän, että saan rahalleni vastinetta. Minua ei haittaa se, että osa lipun hinnasta menee suoraan jonkun taskuun, kun se on ansaittua.

Myöskin ilmaisen vapaaehtoistyön käyttäminen hyväksi conin järjestämisessä epäilyttää siinä vaiheessa, kun osalle kuitenkin siitä hommasta maksetaan muutakin kuin lounasseteli tapahtumapaikan syöttölässä ja pala lattiaa jostain liikuntasalista yöpaikaksi.

Umicon oli aikalailla, mitä odotinkin. Joissain kohdissa olin positiivisesti yllättynyt, mutta myös negatiivisesti. Umicon on saanut paljon kritiikkiä osakseen, enkä voi sanoa, etteikö se olisi tietyissä paikoin ihan ansaittua. Minulla oli ihan ok-kivaa kävijänä, mutta kuinka paljon siitä oli tapahtuman järjestelyihin liittyvien asioiden ansiota, on vaikea sanoa. Johtuiko mukava väljyys vain siitä, että alta puolet tavoitellusta kävijämäärästä saavutettiin? Vai siitä, että tapahtumapaikka oli suunniteltu alkujaan väljäksi?

Näitä asioita voi kyseenalaista ja kritisoida, ja minun mielsetäni myös pitää. Tämä on uusi konsepti tässä maassa, joka ei ole toistaiseksi osoittanut toimivuutta tai edes yhdenvertaisuutaan muihin "perinteisiin" tapahtumiin nähden. Hinta-laatusuhde ei ole kohdallaan ja jopa ehkä läpinäkyvyydessä olisi parannettavaa.

Fukka kiittää.

PS: Kirjoittelen puvusta ja vähän ehkä muistakin jutuista tässä jossain välissä, mutta nyt yritän ihan oikeasti keskittyä muihin juttuihin, joita on tullut laiminlyötyä.

Vielä ehtii! - Nostalgian vuosi 2017

Hei moi!

En ole kuollut, vaikka rajan tuolla puolen on melkin tullut käytyä. Tässä on hurahtanut tämän blogin pisin tauko merkintöjen välillä. Pyydän sitä anteeksi itseltäni, blogilta ja kaikilta, joita sattuu edes vähän kiinnostamaan. Tämä ei ole laiminlyöntiä tai unohdusta; intoa on ollut, mutta ei jaksamista ja/tai aikaa. Muutama merkintä on ollut työn alla, mutta ne ovat jääneet viimeistelemättä. Tässä on ollut kaikenlaista hössötystä. Edelleen hoitelen flunssaa, joka jatkuu jo kolmatta viikkoa...

Tässä tulee yhdenlainen etappi täyteen, nimittäin vuosi Instagramissa! Löytyy fukkarisuaita-nimen takaa ja 90% sisällöstä on cosplay-voittoista. Whoop! sille.

Kuitenkin halusin näin vuoden loppuun tehdä pienen katsauksen kuluneeseen vuoteen ja siihen, mitäs kaikkea kakkaa sitä on tullut tehtyä. Näin päälimmäisenä ensimmäinen ajatukseni, ennen tämän tekstin kirjoittamista, on se, että vuosi oli vähän kiireinen ja silti epätuottoisa. Saa nähdä muuttuuko ajatus tätä rustatessa.

Uutta vuonna 2017
Kaikki kuvat by Kis, paitsi viimeinen oikealla by Rorune.

Pukujen saldo ja mahtavuus ei ollut mikään huima, mutta olen jotenkin yllättynyt, että näinkin monta pukua tuli valmiiksi. 5 valmista pukua, joista yksi oli täydellinen uusinta ja yksi taas kaappipuku. Näiden lisäksi keskeneräiseksi jäi Takuto, koska kangasmetsällä ei onnistanut yhtään. Vanhoja pukuja käytettiin paljon, mikä on kuitenkin ihan hyvä. Puvut saavat tuuletusta ja vähän enemmän vastinetta rahalle ja ajalle.

Kuva: Kis

Automatka-selfie.

Kokkuri-san oli vuoden 2016 puku, mutta pääsi päälle vasta 2017, joten en laske sitä mukaan tämän vuoden uusiin pukuihin. Suga on myös kaappipuku, mutta en jotenkin osaa ajatella sitä omana cosplaynaan. Kaikki puvun osat, peruukkia ja meikkiä lukuunottamatta, ovat jöllittyjä toisesta puvusta, mikä ei minulle riitä siihen, että laskisin tämän uudeksi puvuksi. Sugasta ei myöskään ole yhtään kunnollista kuvaa. Kaikki vain selfieitä automatkalta...

Kis kuvasi.

No voihan Juhana! Joo... tämä on edelleen suuri hämmennys. Miksi? Miten? Ja kenen luvalla? Naisrosvot tuntuivat kuitenkin sulattaneen niin monen sydämen, että itsekin alan nähdä Prinssi Juhanassa jotain kaunista. Mitä se on, siitä en ole varma. Juhana on myös tavallaan minulle ensimmäinen länsimainen puku. Vaikka Alexian alkuperäislähde onkin länsimainen, se minun tekemäni versio on japanilaisen kynästä.

Turreilemassa: woodi ketun häntä kainalossa ja Rorune karhupyllynä.
Kuva: Mikael Peltomaa

Naisrosvot oli parhautta; Niin paljon suunnittelua ja salaisuuksia. Me emme voi olla enempää iloisia siitä, miten nämä karva-ahterit otettiin vastaan. Kiitos vielä kaikille kehuista ja kaikesta muusta! Ja lupaan, että vielä jossain hetkessä saan aikaiseksi sen mokakollaasin meidän replanauhoituksista (nyt kun on uusi ja parempi kone, millä muokkailla).

Eikä saa unohtaa tätä yhtä sankaria:

Herra Hiss kaikessa kauneudessaan.

Desucon Frostbite oli varmasti yksi tämän vuoden hauskimmista tapahtumista. Osa hauskuudesta menee hyvin vahvasti väsymyksen piikkiin, mutta paljon myös ihanoiden ihmisten! Peeloilu yötämyöten to the max!

Dorkat kuvasi Kide.

Ryhmät ja esitykset ovat kivoja ja ihania, mutta ne ovat niin sitovia. Kun tekee pukua ryhmää varten tekee hommaa myös muitakin kuin itseään varten ja ryhmät yleensä pitää lyödä hyvissä ajoin lukkoon, että ne varmasti onnistuvat. Ei voi fiilistellä puvun kanssa yhtä vapaasti. Len olikin kahden viikon fiilistelypuku, koska se oli vaan pakko saada tehdä juuri siinä hetkessä.

Soffi kuvasi.

Len pääsi pyörähtämään upouudessa koti-conissa eli Matsussa. Toivottavasti Matsu kehittyy tulevaisuudessa sellaiseksi tapahtumaksi, joka kenties houkuttelee enemmän myös etelän kävijöitä.

Takuto oli myös fiilistelypuku, jonka olisin niin kovasti halunnut tehdä, mutta kalenteri ja kaikki muu sanoivat NOPE, joten sitten syntyikin Excel. Hän oli aikansa odottanut varjoissa muiden unelmapukujen joukossa, ja nyt näki aikansa koittaneen.

Kuvasi Mihashichu

Ja yyyyyyyyyyyyyyyäääääääääääää! Päädyin Hall-kisaan ;____; Ei ymmärrä ei käsitä! Ja sitten vielä sijoituin TT___TT Minä?! Ihan ilman mitään esitystä tai muuta kakkea? Jossain Desuconissa? How? Edelleen olen häkeltynyt. Hall oli kyllä kiva kokemus. Yhden ainoan kerran olen aiemmin ollut Hall-kisassa mukana ja se oli 2012...

Voittohali!
Kuvasi Mihashichu

Desucon olikin taas siinä mielessä vähän erikoinen keikka, kun olimme jälleen conittamassa vajaalla miehityksellä. Muilla on elämää. Meillä ei, ja siksi päästiin taas leikkimään Haaremia:

Kofuku: Kis, Aizawa: anniilaugh, Amulet Heart: woodi ja miä
Kuvasi Kyuu Eturautti

Animecon oli sitten taas työhommeja. Tuli kutsu Nostalgia-kisan tuomaristoon, joten omat suunnitelmat kisaan osallistumisesta siirrettiin tulevaisuuteen. Ihan jo teeman puolesta oli alunperin tarkoitus saada Ranma tehtyä Animeconiin, mutta oma jaksaminen ja muut asiat pistettiin sen edelle. Onneksi oli Excel paikkaamaan nostalgiareikää.

Perhe!
Hirmuna ei näköjään ole jäänyt kuvia Aconista käteen.

Nostalgiaputki jatkui läpi koko vuoden, kun Traconiin saatiina aikaiseksi Ranma ja #Nostalgianarskat-ryhmä. Olen hyvin hyvin iloinen Naruto-ryhmästä. Vähän enemmän olisin ehkä halunnut korjata omaa pukuani... MUT MEILLÄ OLI HIENO RYHMÄ!

KATTOKAA SITÄ!
Gai: Hanny, Lee: Muu, Iruka: anniilaugh, Kakashi: majo, Temari: Kide, Sai: woodi, Kiba: Reta, Naruto: miä ja Shikamaru: Rorune
Kis kuvasi

JA TEAM 7!!!

TT____TT
Onni on Naruto-ryhmä.
Kakashi: majo, Sakura: biitti, Sai: woodi ja miä.

Lopulta ja vihdoin Ranma-ryhmä ja -esitys, jota on munittu niin kauan! Esitysmerkintä on puoliksi jo olemassa. Siellä sitten selontekoa vähän tämän esityksen elämänkaaresta. Mutta jee! Ranmat!

TUN TUN TUUUU!
Kuvasi Rea Rautamies

Koko vuosi meni näköjään ihan pyllyilyksi, kun Ranmatkin päästettin lavalle. Oli hirveän kiva päästä toteuttamaan pitkään mietitty projekti ja jälleen kaikki se palaute, mitä esityksestä saatiin ja mitä edelleen tulee välistä, on ollut hirveän ihanaa. Vaikutti siltä, että pyrkimyksemme hahmo- ja sarjauskolliseen esitykseen oli onnistunut. Kiitos lämpimästä vastaanotosta jälleen kerran!

Tracon ja Cosperhe.
Kuvasi: Alina Tujunen

Pikku pilkahduksen conielämää tarjosi syksymmällä Chibicon, joka rantautui taas Ouluun. Niin moni kotoconi meni tänä vuonna sivusuun töiden tai muiden menojen puolesta. Myös Chibiconista työt haukkasivat palasen, mutta kerkesin silti paikan päälle katsomaan kisat ja käyttämään asua!

Kuvasi Rorune

Tatsumi ja Ahiru-chan ovat myös lymyilleet kaapeissa jo jonkin aikaa. Eivät lymyile enää! Lasken Tatsumin ensimmäiseksi oikeaksi kaappipuvukseni, koska suurin osa vaatteista on ostettuja (Sugassa oli sentään itse tehtyä lähes kaikki). Ja nyt jälleen huomaan, miksi en hirveästi kaappipukuilua harrasta; kaikessa on jotain vähän väärin omaan silmääni. Ei siinä Tatsumi on rento ja hyvä puku hätävaralle ja sitten siihen hetkeen, kun saan mereneidonkin ammeeseen.

Hoi voi! Siinä on tämä vuosi blogin näkökulmasta. Uusia pukuja (huomaa monikko!) on jo alettu työstämään ja suunnitelemaan. En vain ole täällä niistä kerinnyt huutelemaan. Seuraavana Desucon Frostbiteen käypi tieni ja sinne on suunnitelmat kohtuu valmiina. Puvut eivät. Jahka tämä tautini hellittää, alan kunnolla hommiin. Saa kuitenkin nähdä, mitä lääkäri sanoo ensiviikolla.

Loppuun TaideTeos nimeltään: Isi kuulitko?!
Kakashi: majo ja Naruto: miä
Kis kuvasi.

Minä kiitän tästä vuodesta kaikkia ihania, joiden kanssa sain hengata tai edes vaihtaa jonkun sanasen, kaikkia uusia mahtavia tuttavuuksia, kaikkia, jotak kehuivat meitä ja/tai minua ja onnittelivat kisamenestyksestä. Kiitos oikein kovin! Sekä kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea tätä blogia ja jopa kommentoineet välillä. On ollut hirveän raskas, työntäyteinen ja kiireinen vuosi, ja se näkyy tämän blogin aktiivisuudessa sekä muutenkin cosplay-elämässä.

Kiitos siis kaikille, jotka olivat osana tätä vuotta! Nähdään ensvuonna!

Fukka