Osasia sieltä ja täältä

Moi!

Ymppään nyt monta asiaa yhteen, koska missään ei ole niin paljon asiaa, että saisin niistä oman merkinnän. Ja olen taas unohtanut ottaa kuvia...

29.9. pidettiin Oulussa jälleen Animeseminaari Valveen (Nukun) tiloissa. Hieman ennen tapahtumaa minua pyydettiin pitämään jotain ohjelmaa Aseminaariin. Huvikseni vastasin myöntävästi ja päädyin pitämään luennon cosplay-kilpailemisesta Suomessa. Tarkoituksena oli hieman valottaa vähemmän kokeneille tämän seudun harrastajille sitä, millaiset mahdollisuudet ja tarjonta meillä on Suomessa cosplay-kisojen saralla, ja sitä kautta houkutella uusia ihmisiä kisailemaan muuallekin kuin näihin Oulun piireihin.

Arvelin, ettei luentoni ole mikään vetonaula, mutta yllättävän paljon ihmisiä oli yleisössä. Saatiin aikaan jopa keskustelua.

Arvuuttelin vähän sitä, minkä puvun laitan päälleni, mutta lopulta käytännöllisyys ja nopeus voitti; Excel pääsi kierrokselle, koska sen pystyin vain nakkaamaan niskaan ilman mitään korjailuja tai säätöjä.

Bluff oli taas väliaikaesiintyjänä.

Oman luentoni lisäksi tuli katsastettua puujalka-anime-visa (jee voitettiin!) ja cosplay-kisa. Kisasta en enää hirveästi muista mitään sen kummempaa kuin sen, että kisaajia ei ollut kovin paljoa. Väliajalla esiintyi kuitenkin Bluff, joka oli HIENO! Upean tanssin ja hauskan tarinan ohella nautin suuresti valoista. Kunnon lava- ja valokateus iski ja nyt haluaisin vain tehdä jonkin esityksen Valveelle.

Se oli Animeseminaari.

19.10. puolestaan Pohjankartanolla järjestettiin Oulun Chibicon, jonne sain kutsun tuomarin hommiin. En ollut varma pääsenkö osallistumaan Chibiconiin ollenkaan, mutta kutsun saatuani varmistin pomolta työvuorot ja pääsin kuin pääsinkin osallistumaan.

Chibiconiin korjailin hieman Gakupoa, joka on muuttunut 'hahmo, jonka unohdan aina' -statuksesta 'hahmo, jonka haluan laittaa aina päälle' -statukseen. Gakupo on tehty 2013, mutta jotenkin olen vasta nyt oppinut pitämään siitä kovasti. Kuitenkin pientä fiksailua se kaipaa.

Vertailua

Gakupon peruukkiia ei oikeastaan koskaan ole mitenkään leikattu... Mikä on hyvin hämmentävää. Se on kuitenkin ottanut paljon osumaa vuosien aikana, joten päätin nyt korjailla sen kuntoon. Hetken aikaa haaveilin uuden peruukin tilaamisesta ja oikeasta ponnarikampauksesta (nykyisessä on irrotettava ponnari)... Gwendolyn on houkutellut minua jonnekkin huulluuden liepeille... Sitten kuitenkin muistin, että A) oikean sävyistä peruukkia luultavasti on mahdoton löytää ajoissa ja B) joutuisin tilaamaan aivan tuhottoman pitkän peruukin vain noita pulisonkihärpäkkeitä varten. Yritin siis korjailla vanhan parhaani mukaan.

Hamppu vs. ei-enää-hamppu

Peruukki sai kattavan perushuollon: selvitin kaikki pitkät osat peruukista ja suoristin ne suoristusraudalla. Ero oli hyvin huomattava kuten kuvasta näkyy. Tähän päälle suihkuttelin peruukin huolellisesti silikoonisuihkeella.

Onni?

Koska Gakupon peruukkia ei ole koskaan kunnolla leikattu, pohjaperuukki oli sen verran pitkä, että sain sen kahdelle pienelle ponnarille, jotka pystyin piilottamaan kiinnitettävän ponnarin alle. Tämä oli sentään parempi kuin aikaisemmmin käyttämäni pinniviritelmä. Vihdoinkin leikkasin myös etuhiukset johonkin järkevään kuosiin.

Nyt jopa voin ehkä sanoa, ettei tämä peruukki enää häiritse minua sietämättömästi.

Aivan kokonaan upouutena osana tein Gakupolle solmioneulan vai miksi ikinä sitä kuuluisi kutsua. Jo pitkään olen inhonnut Gakupon solmioneulaa. Oh ja voi... jälleen näen ajan vyöryneen eteenpäin ja muuttaneen maailmaa. Tämä alkuperäinen solmioneula nimittäin on tehty kokonaan wonderflexistä (saattoi jopa olle ihan ekoja WF-juttuja, blogi tietää minä en). Uusi puolestaan on worblaa ja kivi Worbla's Crystal Arttia. Alkuperäisessä jopa kivi on wonderflexiä.

Yllä uusi ja alla vanha.

Olen jo pitkään hautonut pussillista crystal arttia (kuullostaa ihan joltain huumeelta) ja nyt pääsin testaamaan sitä tarpeeksi pieneen projektiin. Tykkään kovasti tästä aineesta. Valuhommat eivät ole menneet minulla ihan putkeen; paljon epäonnistuneita kappaleita, paljon hävikkihartsia ja osasta kappaleista on kadonnut ajan myötä väri. Crystal art toimii tarpeeksi hyvin jalokivien tekemiseen, että tästä lähtien pysyttäydyn siinä, ellei jokin projekti vaadi aivan hillitöntä määrää kiviä tai onnistun jostain löytämään sellaista hartsia, joka 1) ei jätä kiviä tahmeiksi 2) jähmety niin nopeasti, että joudun heittämään puoli purkkia aina mäkeen, 3) pitää värinsä ja 4) SITÄ SAA TILATTUA TÄNNE REIKÄÄN ASTI!

Päivitetty Gakupo siis pyörähti Chibiconissa. Vähän hulinaa oli koko päivä, kun olin tuomarihommissa ja mukanamme oli yksi kappale 7-vuotiaita. Coni oli ihmeellinen taikamaailma pienelle ihmiselle. Jännitti mennä vessaan, kun vastaan saattoi tulla peikko.

Ostin Japanista kasvoteippiä ja kokeilin sitä myös Gakupolle.
Ihan jännää oli tämä.

Oli jännittävää tuomaroida taas pienemmän tapahtuman kilpailua. Harmiksemme yksi tuomariston jäsen ei päässyt tulemaan, joten tuomaroimme vajaalla kokoonpanolla. Oli hirven kiva nähdä uusia ihmisiä kisassa ja itse kisa sujui hyvin.

Olin myös hyvin iloinen, että Worblakauppa oli yhtenä myyjänä Chibissä. Sain lisää EVA:a.

Chibi oli lyhykäisyydessään myöskin siinä, mutta vähän jotain muutakin kokeilullista olen tässä välissä kenennyt tehdä; ostin japanista myös "kulmakarvalaastareita", joilla on siis tarkoitus pystyä peittämään kulmakarvat ja meikkaamaan ne piiloon.

Tämmöstä jännää.

Nämä siis olivat läpikuultavia kulmakarvan peittäviä laastareita, joiden päälle pystyi levittämään meikkiä. Pikaisesti näitä testasin, mutta heti alkuun huomasin, että näiden kiinnittäminen sievästi ja tasaisesti on kovin haastavaa. Taisin kuluttaa yhteensä kolme kallisarvoista laastaria ennen kuin sain yhden edes jotenkuten siististi kiinni.

Tässä laastarin päällä on kai vain meikkivoide.
Ja kuten näkyy ulkokulmassa vähän ruttua.

Voi olla, että esimerkiksi kulmakarvojen harjaaminen tiettyyn suuntaan auttaisi häivyttämään niitä paremmin laastarin alle (en siis ole edes yrittänyt lukea pakettia ja kääntäjän jouduin poistamaan puhelimesta). Myös erilaisilla meikeillä kikkailu varmasti peittää enemmän. Näin lähietäisyydeltä ainakin tummat kulmat näkyvät jonkin verran meikkivoiteen ja peitevärin alta, mutta kauempaa katsottuna kulmakarvat naamioituvat tietenkin paremmin.

Suttuinen kuva, mutta näyttää eron.

Tämä on ihan kätevä kikka. Laastari ei itsessään näy lähes yhtään, jos sen saa sievästi ja tasaisesti kiinni. Harmi, että nämä on niin vaikea kiinnittää, koska se oikeasti vaati harjoittelua ja siinä voi mennä jokunen laastari hukkaan. Nämä eivät kuitenkaan olleet mitään halpoja tai helposti saatavia (Japanista u know). Onneksi ihan jokainen puku ei vaadi kulmakarvojen hävittämistä.

Tällainen pläjäys tähän väliin. Uusista puvuista sitten tulevaisuudessa.

Fukka kiittää!

Wooosh! - Animeseminaari 2016

Terve!

Kohtuu hyvissä ajoin pääsen kirjoittelemaan Animeseminaarin koitoksista. Vähän pelmahtaen meni koko tapahtuma läpi. Mitään huisin jännittävää ei tapahtumassa ollut eikä mitään täysin kakkeliakaan. Päivän aikana kerkesi kyllä tapahtua, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei pitänyt olla.

Puvun kanssa ei hirveästi ollut miettimistä. Ainoastaa arvoin, että mitenkäs vuonna 2013 tehdyt housut menevät vielä päälle, mikä jäi lopulta ihan turhaksi huoleksi. Kaivelin varastokomeron uumenista Pokémonin Jamesin esiin ihan vaan, koska elän tällä hetkellä jossain Pokémon-kuplassa. Oli tälle ihan oikeakin syy.

Hello old friend.
#vihdoinkinruusu

Seminaarin ohjelmakartta ei hirveästi tarjonnut mitään mielekästä, mutta kohtuu aikaisin piti paikalle raahautua. Onnellisesti tapahtuma oli tehnyt paluun Valveen Nukun tiloihin, mistä olen hyvin mielissäni. Kirjasto ei tarjoa hyviä puitteita yleisötapahtuman järjestämiseen, joten tämä oli kaikin puolin paras liikku järjestäjiltä. Hieman väljemmän oloinen oli vaaleanpunainen sisäpiha, mitä muistelen aiemmpia vuosia. Josko edellis viikon Chibi oli karsinut kävijöitä.

Aamupäivästä ennen cosplay-kisaa tekemistä oli sen verran, että peeloilimme cosplay-infon ympärillä, koska tuttuja, ja pyörähdimme ompelutarvikeliikkeessä Rorunen kanssa. Hurjat oli menot. woodi ja Kide liukenivat hyvissä ajoin tuomaroimaan.

Hurmaava treffisurani: Rorune

Kisa meni omalta osaltani sen verran erikoisella tavalla, että olin juontamassa. Ennen kisaa jututin kisaajat läpi ja sitten Sonoko paiskasi minut lavalle. En mitään maailmaa mullistavaa ollut suunnitellut ja varmaan puolet tuli vaan lonkilta. James on ihan ürpelo ilman Jessietä, joten annoin idean viedä mennessään. Oli ihan kivaa. Jälleen pieni tapahtuma ja pienet kisaajat, mutta siihen nähden homma hoitui, ainakin lavalta käsin, sujuvasti. Ohjeistus oli siis ollut hyvä ja perusteelinen.

(Sattuipas sellainen jännä, että äiti [hei äiti!] ystävineen tuli myös katsomaan kisaa ihan mielenkiinnosta.)

Chicken katsu omnomnomnom...

Kisan jälkeen oli ruuan vuoro ja teemassa, rakkaudesta ruokaan, pysytelläksemme suuntasimme Makukellariin, joka tarjoaa vähän erilaisempaa japanilaista ruokaa. Saa sieltä sushiakin, mutta me päädyimme natustamaan katsua. Kellari sijaitsi ihan kiven heiton päässä tapahtumapaikasta eli ei tarvinnut sateessa palloilla kovinkaan kauan.

Makukellarin naapurissa sattumoisin olikin yksi seminaarin yhteistyökumppaneista, johon saimme myös ale-lipukkeita tapahtumasta, eli Tähtijätski. Maha huusi hoosiannaa ruuan päälle, mutta lähdimme silti nauttimaan jälkiruokaa. Hirvittömän suuri ja iloinen oli yllätykseni, kun jäätelötiski oli koristeltu Pokémoneilla!

Oli pakko.

Itse nautiskelin squirtlea, persiania ja litteniä, mutta kavereiden lautasilta sain maistella myös eeveetä ja bulbasauria. Oli hyvää.

Seuraavana oli luvassa piano-konsertti, jossa kuultiin myös laulantaa ja ukuleleä. Harmillisesti saavuimme konserttiin hitusen myöhässä, jolloin ehdimme kuulemaan Akeboshin Wind-kappaleen loppupuoliskon. Kappale kuuluu omiin ikuisiin suosikkeihini ja olen sitä itse monta monta monta monta monta vuotta lauleskellut ja pianolla rynkyttänyt läpi (taitaa tätä nykyään olla yksi harvoista kappaleista, jonka osaan soittaa ulkoa). Eipä se lopulta niin hirveästi harmittanut, koska monta muuta mahtavaa kappaleta tuli kuultua. Erityisesti iloitsi YUIn Againsta, koska YUI on rakkautta.

Jaahas...

Päivän viimeisenä oli luvassa vielä OF-gaala. Näin entisenä OF:n jäsenenä olin ns. "kutsuvieraana" paikalla (eli hain paikkalippuni cosplay-infosta enkä lippupisteestä). OF siis juhlisti omaa 5v. olemassaoloaan tämän gaalan muodossa. Odotin hieman erilaista tarjontaa kuin, mitä lopulta eteeni tuli. Kuvittelin, että gaala koostuisi laajemmasta katsauksesta OF:n historiaan ja valottaisi hieman ulkopuolisellekin kunnolla sitä, mistä on lähdetty ja mihin on tultu. Odotin nimenomaan suurempaa tarjontaa yhdistyksen ulkopuoliselle yleisölle, juuri siksi, että kyseessä oli kuitenkin Animeseminaarin vapaapääsyinen, julkinen tilaisuus. Jopa minulle gaala vaikutti siltä, että en kuulu sinne. Enemmän vaikutti siltä, että olen lähtenyt kuokkimaan yhdistyksen pikkujouluihin, jossa sisäpiirivitsit rehottavat. Bluff on paras.

Puff! Ja seminaari olikin ohi. Mukava päivä monine juttuineen. Tekemistä oli ja ei ollut, joten vähän höpöltä tuntui illasta. Toivon kuitenkin Aseminaarin eloa ja menestystä tulevinakin vuosina, koska onhan se Oulun oman vauva (ja yksi Suomen vanhimmista anime-tapahtumista).

Fukka kiittää!

Kuvauspalvelun taikaa!

Hei!

Olen ihan laiskamato ja vain hurahtanut muihin asioihin kuin cosplay'n. 5.12. oli Kingdom Hearts 2.5 julkaisupäivä, ja arvatkaa kuka on vaan pelannut siitä lähtien. Hubs...

Jottei ihan tyhjäksi joulukuu omalta osaltani menisi tarjoilen hieman kuvamateriaalia vuosien varrelta. Kuvauspalvelusta on tullut tietynlainen pakko jokaisella conireissulla. Aina yritetään päästä härnäämään kuvaajia ja peeloilemaan (anteeksi!). Jaan siis parhaat otokset, jotka löysin tiedostojen kätköistä. Osa voi olla tuttua tavaraa, mutta luulen, että seassa on uusiakin tuttavuuksia. Valitettavasti en pystynyt jäljittämään kaikkien kuvaajien nimiä, joten jos joku osaa kertoa kuka kameran takana on seissyt, minua saa tökkiä.

Alkaa!

Animeseminaari 2011
Kuvasi: ???

Uljas urho ja hänen daaminsa! Tämä ei suinkaan ole ensimmäisistä pyllyilyistä, mutta ydinpoppoo on alkanut muodostua. Kysymys kuuluukin: missä oli woodi?

Desucon 2012
Teellä.
Kuvasi: Miika Ojamo

Yritettiin olla muka söpöjä ja oksettavia, kun teimme pienen piknikin taustakankaalle.

Animecon 2012
Kuvasi Kyuu Eturautti

Haaremia pukkaa...

Välistä nyimme mukaamme myös siviilipukuisia sankareita. Teema alkaa myös muodostua; Sankaripoju ja Haaremi.

Teemalla mennään.

Kitacon 2013
Kuvasi: Esa Ala-Petäys

Kitacon, kun parasta viihdettä on peeloilla kuvauspalvelussa.

Lähetimme rakkautta Kasalle Japaniin!

Desucon 2013
Melkein on Valilla haaremi. Lie kelpaako?
Kuvasi: Emilia Lahtinen

Tämä taisi olla se kerta, kun saimme ensimmäiset huudot *köh* kuvauspalvelun väeltä *köh* Se oli puhtaasti minun vikani.

Tracon 2013
Kasan paluu!
Kuvasi: Ninni Vidgren

Joku ei pitänyt tästä haaremiasetelmasta.

Desucon Frostbite 2014
Meni pasmat sekaisin, kun haaremi oli epätasapainossa.
Kuvasi Emilia Lahtinen

Sitten koittikin taas Kitacon...

Kitacon 2014

Naruto ei huomaa mitään hämmentävää haaremissaan...

... tai ehkä huomasi sittenkin.
Kuvasi: Santtu Pajukanta

Kitaconien parasta antia: ehdottomasti kuvauspalvelu!

Desucon 2014 Lauantai
Palvomme apinaa ja pandaa.

Hyvä haaremi! Ja hys siellä magi-rivissä!
Kuvasi: Helene Lindfors

Desuconissa heittäydyimme villeiksi ja kävimme kuvauspalvelussa MOLEMPINA PÄIVINÄ! OMG!

Desucon 2014 Sunnuntai
OMG! Oneja Demoneita!

Ha-ha-ha-haaaremi!
Kuvasi Helene Lindfors

Ja sitten pääsemmekin viimeisimpään taidonnäytteeseen, joka aiheutti minussa suurta hilpeyttä eilen illalla:

Tracon 2014
KALA!
Kuvas: Netta Nikkanen

Tässä kaikki tältä erää. Suinkaan en ole paljastanut kaikkia julkisia salaisuuksiamme. Kuvauspalvelun kulutusta on siis harrastettu ja tullaan harrastamaan. Varoituksen sananen siis.

Fukka kiittää!

PS: Oikeasti olen pukujen eteen edes jotain tehnyt. Oikeasti olen.

Duke näytti naamaansa - A-seminaari 2014 kai?

Hei!

Animeseminaari meni. Pyörähdin paikalla, halailin, katsoin osan cosplay-deitistä ja lähdin. Perjantaina työpäivän aikana mietin sitä, että 'yhyy kaverit on jossain kirjaston liepeillä puvut päällä'. Siksi suikkelehdinkin kotiin töistä sen sijaan, että olisin pyöräillyt suoraan kirjastolle. Heitin Gakupon päälle ja huristelin autolla kirjastolle (BTW ei mikään huomaamattomin yhdistelmä, kun ajelin kuplavolkkarilla Gakupon värmeissä).

Tervetuloa Ouluun!
Kuvasi Kide

Vaikka seminaari muuttui enemmän Gakupo-kuvauksiksi omalta osaltani, haluan hieman kirjoittaa mielipidettä asiasta. Ohella saatte kuvamateriaalia, jonka on tallentanut Kide.

Todisteita siitä, että olin kirjastolla.

On kiva, että tämän alueen tapahtumat yrittävät sinnitellä pinnalla, mutta mielestäni aina sinnittelyssä ei ole mitään järkeä. Jos rahoitusta tai sen hankkijoita tai ylipäänsä tapahtuman tekijöitä ei löydy tarpeeksi, niin on turha lähteä vääntämään mitään väkisin. Animeseminaari oli hyvä esimerkki siitä. Tilat olivat kammottavat eikä tapahtuman yleistä toimivuutta oltu ihan saatu hanskaan. Yritystä oli, mutta se ei tällä kertaa riittänyt. Olen tykännyt seminaarin alkuperäisestä linjasta olla enemmän asiapainotteinen tapahtuma (sehän on seminaari), mutta myöskään sen muuttuminen enemmän conin tapaiseksi härdelliksi ei ole minua haitannut. Nyt ehkä ei oltu aivan kartalla siitä, että kumpaa puoletaan enemmän.

Bitches.

Kaikki tämä sen perusteella, mitä näin perjantaina ja mitä olen internäättettiä seurannut. Se ainoa ohjelman osanen, jonka näin oli siis deitti. Sekin vain ja ainoastaan, koska mun hutsut jotkut eräät oli nyitty siihen mukaan. En ole vuosikausiin käynyt oikeasti katsomassa cosplay-deittiä. Jonkun kerran olen vasten omaa tahtoani katsonut niistä osia, mutta konsepti ei ole makuuni. Ideana se on aivan täysin puhkikulutettu, väkisin väännetty ja toistaa itseään. Seminaarin deitti vahvisti mielipidettäni edelleen.

Saanko esittäytyä; Gakupo, sekopäinen aristokraatti.
Kuvasi Kide

Kuvasi Kide

Ihan hukkaan ei onneksi päivä mennyt. Oulun kaupungintalo osoittautui oikein päteväksi ympäristöksi kuvata Gakupoa. Herrasta on vain jokunen kuva, jotka voidaan laskea kahden käden sormilla. Oli siis aikakin vähän ulkoiluttaa herraa.

Kuvasi Kide

Gakupo on pukuna jotenkin hassu; en ikinä muista sen olemassaoloa ja omasta mielestäni puku itsessään on aika meh. Pidän puvusta kyllä kovasti, mutta en pidä sitä niin näyttävänä kuin moni muu tuntuu pitävän. Ja kuten arvelin puku on nyt iso ja istuu vähän hassusti päälle. Pienentäminen ei olisi iso juttu, mutta ainakaan tähään hätään se ei houkuttele millään muotoa.

Kuvasi Kide

Joku päivä kasaan haaremini yhteen ja etsimme jotkin hyvät sisätilat, jotta hieman lähdeuskollisemmat kuvaukset on mahdollista toteuttaa. Sitä odotellessa.

Naisia...
Kuvasi Kide

Kuvasi Kide

Minulla oli oikein kivaa Gakupon kanssa ja hieman harmittaa, kun kameran muistikortti täyttyi juuri sillä hetkellä, kun löysimme upean portaikon. Ihan varmasti vedän herran niskaan vielä jossain välissä vain ja ainoastaan siksi, että saisin kunnon kuvia tuon talon edustalla. Kattokaa ny:

Kuvasi Kide

Paljon tuli hyviä kuvia kaikesta huolimatta. Voinpahan sanoa, että Gakupoa on kuvattu edes vähän. Naisia oli ikävä, mutta on sentään jotain. Yleensä kameran olessa lähellä en onnistu rentoutumaan kunnolla juuri missään hetkessä, joten olin hyvin hämmentynyt, kun kuvieen seassa vastaan tuli tämä:

Kuka tuo on?
Kuvasi woodi

Näytän 13-vuotiaalta... joltain. En todellakaan itseltäni ja vielä enemmän hämmentää se, että Venomanian vaatteissa... Mitä höpöä?

Fukka kiittää ja toivoo, että olisi aikaa, koska asiaa tänne blogin puolelle olisi vaikka mitä.

Filmi rullaa taas - vuosi 2013

Hoi ja heipähei!

Oikeasti minun pitäisi mennä kauppaan ja ruokkia itseni, mutta kuvatiedostot vetävätkin puoleensa enemmän. Uusi vuosi tuli ja sen vaihdetta pääsin juhlistamaan uudella tavalla, ihanien ihmisten ja hyvän ruuan kanssa Rovaniemellä. Kiitos rakkaat! :3 Käännänkin katseeni menneeseen ja yritän muistaa viime vuodesta edes jotain.

2013 toi taas omat muutoksensa elämääni eri tavoin, myös cosplay-elämä teki käännöksiä uuteen. Monia uusia asioita tuli koettua, mutta vanhojakin juttuja tuli vastaan. Seitsemän tapahtumaa ja seitsemän ja puoli uutta pukua.

Vuoden ensimmäinen coni oli Desucon Frostbite, johon tein uutta ja kierrätin. Frostbitessä esiinnyin viimeistä kertaa Operaatio Fredrikin kanssa, ja sitä varten tein James'n. En tuolloin ollut hirveän intopiukena James'sta tai sen tekemisestä, mutta pikkuhiljaa olen oppinut arvostamaan hahmoa ja pukua. Rikku puolestaan on aina ollut minulle rakas kokonaisuus ja Frostbitessä pääsin vihdoinkin kunnolla sitä käyttämään.

Kuva: Jasu

Kitacon vyöryi äkkiä Frostin perään, enkä jaksanut tai edes kerennyt valmistaa mitään uutta. Kierrätin Ranmaa, olin pitämässä kakkaa puheohjelmaa ja vain hiimailemassa ympäriinsä. Aika kului.

Kuvasi: woodi

Pätevää... Minä feat. woodi
Kuvasi: Kide

Kitaconin jälkeen lähdin OF'n riveistä ja olen siihen päätökseen todella tyytyväinen. Toiminta oli välistä hauskaa, mutta hyvät puolet eivät korvanneet huonoja. Oma arvomaailmani ei osunut yhteen enkä halunnut tahallani kuormittaa omaa mielenterveyttäni siinä ristitulessa.

Tylsään talveen piti saada kuitenkin vipinää, joten saimme tyhmiä ideoita...

Kuvasi: woodi

Valmistuin koulusta! Jee!

Desuconiin valmistautuminen alkoi joskus keväällä, koska olin ihan kujalla siitä, mitä halusin Desuun tehdä. Löysin Alexian ja mietin monta kertaa, olenko oikeasti tekemässa valtavaa mekko-korsettiyhdistelmän KESÄLLE! Olin ja tein. Eurocosplay-idea ei Alexian kanssa onnistanut, mutta eipä tuo harmittanut. Nyt olen ihan tyytyväinen, etten lähtenyt EC-kisaan mukaan vielä.

Desussa oli kivaa.
Kuvasi: Biiru

Rurukaa oli tullut pyöriteltyä mukana jo pitkään. Onneksi woodi antoi riippajänikselle viimeisen tuuppuksen ja sain Rurukan vihdoin tehtyä.

Hassua, että vuoden 2012 Desucon oli ensimmäinen, johon tein 2 pukua. Nyt tuo 2pukua tuntuu ihan peruskauralta.

Ruruka: Miä ja Val: woodi
Kuvasi: Rorune? Kide?

Animeconin kurkkiessa kulimilla päätin ottaa rennosti, joten väsäilin Tsunaden. Oikeasti Tsunade kasasi itse itsensä, eikä minun tarvinnut tehdä juuri mitään. Silti Tsunade oli tälle vuodelle yksi opettavista puvuista. Pääsin konkreettisesti näkemään oman kehitykseni, sain taas raksastaa hahmoa ja pukua. Tsunade on mukava. Tsunade on paras.

Kuvasi: Rorune

Animeconin esityskisakoitokset olivat taas oma juttunsa. Lähdin tekemään jotain, josta itse pidän, ja yllättäen siitä pitivät muutkiin. Takahuoneessa oli kivaa, lavalla oli kivaa ja ensimmäinen sija kruunasi koko kakun.

Tuhottomassa kuumuudessa opin ymmärtämään päivänvarjoja todella.
Kuvasi: J-Kameko

Olin laiska enkä tehnyt mitään Oulun animeseminaaria varten. Tsunade ja Ruruka kiersivät. Ruruka ja Val löysivät tiensä kisaan ja toiselle sijalle. Kisa oli todella hupaisa, koska niin paljon kavereita!

Kuvasi: Kide
Vaaleanpunaisella, valkoisella ja sinisellä näköjään pärjää.

Tracon! Sitä odotettiin todella! Kaksi mahtavaa ryhmää! Kasa! Lava! Kaverit tekivät viikonlopusta ihanan, vaikka ohjelmiin ei hirveästi kerennytkään. Huippua!

Kuvasi: Soffi

Kuvasi: Tapio Matikainen

Suuntasimme myös vakiopuskiin kuvaamaan!

Rikku: Miä, Yuna: Kide ja Paine: Rorune
Kuvasi: Kangaskasa

Uusia cosplay-seikkailuja tuli koettua Japanipäivien muodossa. Oli hyvin jännittävää olla uudenlaisessa ympäristössä pukujen kanssa.

Kuvasi: Kangaskasa

Vuoden viimeinen coni oli Chibicon ja viimeinen puku Kenshin. Kenshin oli oma oppimisprosessinsa japanilaisen perinnepukeutumisen parissa. Löysin rakkauteni kimonoita kohtaan uudestaan opinnäytetyötätehdessäni (aiheeni hirviönimi: japanilaisen perinnepukeutumisen symboliikka) ja Kenshin ruokki tuota liekkiä lisää. Chibissä pääsin puhumaan ompelusta pikkuriikkisen yleisön eteen ja kävelemään lavan läpi.

Kuvasi: Kangaskasa

Summattuna ja yhteenvedettynä tämä vuosi oli täynnä kaverita, valkoisia housuja, bloggausta ja kisoja. Vuoden aikana sain kerättyä kaikki pokémon-kortit (1. sija, 2.sija ja 3.sija), tehdä pari erikoisempaa proppia (Alexia'n varjo ja Kenken'n miekka), oli jotain uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua (James'n ja Kenkekin kengät). Cosplay'n osalta tämä vuosi oli hyvin antoisa ja toivon, että sama rata jatkuu.

Se, miltä ensi vuosi näyttää, on vielä mysteeri. Uusia asioita tulee varmasti kokeiltua, koska suunnitelmia on ja worblatkin ovat päässeet tähän kaupunkiin. Into ei näytä loppuva, se vain tuntuu kasvavan. Kevät varmasti tuo uusia tuulia, enkä tiedä vielä missä olen tai mitä teen syksyllä.

Nyt oikeasti menen kauppaan ja ostan mikrohampurilaisen ja paprikaa, koska en jaksa tiskata.

Fukka kiittää viime vuodesta oikein kovasti!