Lunta maassa

Moi! Ja hyvvää joulua.

Mugi: Rorune
Azu-nya: Kangaskasa
Ritsu: woodi
Yui: Miä
Kuvasi: Kide

Fukka kiittää!

Pintaraapaisua

Moro!

LOPPIAINEN! Alennusmyynnit! Joulukuusen poltto! Kuolema kimallukselle ja puna-vihreydelle! Ei enää joululauluja! Sen kunniaksi saatte vielä vähän tuta joulusta. Kuin mikäkin amerikkalaisperhe konsanaan, otimme ensivuoden joulukorttikuvat hyvissä ajoin. Tällä kertaa 1.1. Rovaniemi seikkailun lomassa.

Ritsu: woodi, Azu-Nyan: Kangaskasa, Mugi: Rorune ja Yui: Miä
Kuvasi: Kide

Jopa Rovaniemellä asfaltti paistoi mustuuttaan, kun sinne saavuimme. Meitä kuitenkin onnisti sillä uuden vuoden yönä saimme täydellisen pikkupakkasen ja lumisateen. Lunta oli juuri sopivasti emmekä paleltuneet kuoliaaksi. Asuina toimivat K-On!-koulupuvut, koska... en edes tiedä. Mietittiin, ehdotettiin ja sanottiin 'joo'. Niin se meni.

Kuvasi: Kide

Somistimme itsemme huiveilla, tumpuilla ja tonttulakeilla. Pientä yritystä hakea jouluista tunnelmaa oli. Vaelsimme kerrostalon pihasta toiseen etsien valaistuja kuusia. Löysimme muutaman ja käytimme niitä hyväksemme. Lumisodan aineksiakin oli mukana.

Kuvasi: Kide

Valmistautuminen koko poppoolla vei noin kaksi tuntia. Aamupalat ja hampaiden harjaukset mukaan luettuna. Olimme pihalla alle tunnin. Jonkun verran kuvasimme myös sisätiloissa.

Oleellista...
Kuvasi: Kide

Mitenhän se nykyään menee lähes aina niin, että oli mikätahansa loma, niin löydän itseni cosplay-hömpötyksistä? Ja jälleen kerran kuvat kertovat tästä reissusta enemmän.

Kasa halusi kovasti sisälle.
Kuvasi: Kide

Osasta kuvista tuli yököttävän ällösöpöjä sen voin luvata. Ne saavat kuitenkin odottaa omaa aikaansa. Vähän vain tässä ajatusta tulevasta.

Koska olen asioista ihan ulalla, en ole tehnyt mitään koontia ensivuoden pukukutinoista. Ne puvut teen, jotka sillä hetkellä houkuttavat. Vain Frostille on oikeasti suunnitelmia, ja jahka kädet taas toimivat kunnolla, alan ommella.

Fukka kiittää.

Duke and Bitches

Moi!

Mikähän siinä on, että aina tähän aikaan vuodesta näitä blogiin tehtäviä merkintöjä vaan kasaantuu ja kasaantuu? Muistan, että vuosi sitten oli ihan sama tilanne. Pakko kirjoittaa näitä pois mielestä, koska muuten alkaa rassaamaan. Kuitenkin nyt tarkoitus olisi kertoa hieman jotain Yuista ja Gakuposta muine vocaloid-juttuineen.

Pohjautuu erääseen fanart'iin. Kuvaajana Soffi.

Yui nyt ei ollut mikään kovin kummoinen tapaus. ainoastaan baby-kauluksen kaavoittaminen ja sukkien maalaaminen oli minulle jotenkin uutta. Minähän maalailin kolmet rumat tennissukat. Itselleni, woodille ja Soffille. Omat tietenkin ensimmäisenä ja niistä tuli tietenkin ne kaikista hirveimmät...

Näitä puolloja pyöri ympäri kämpää, kun kaikkien sukat maalattiin meillä.

Tosiaan kuvia tuli otettua Traconissa, mutta koska minulla uupui oikea peruukki ja Soffi-Mio puuttui kokonaan, niin en hirveänä tänne kuvia ainakaan nyt nakkele. Jotain höpöjä sentään saatte.

Kuvasi Soffi

Soffi kuvasi

Minulla on sellainen kutina, että K-ON!-tyttöjä tullaan näkemään vielä ehkä lisää. Näitä ja muita. Ja sitten siihen aiheeseen, mistä oikeasti on jotain kirjoitettavaa.

Koska emme oikeastikkaan saaneet otettua yhtään kunnon kuvaa puvuistamme sunnuntaina, nyysin kaikki lavakuvat sun muut anikista. Kuvaajana on toiminut Tapio Matikainen ellei toisin mainita.

Vaikka Gakupo ei ollut mikään maailman vaikein puku, jouduin taas hieman keksimään vippaskonsteja asioiden päällä pysymiseen. Olen hylännyt hakaneulojen käytön eli sitten Rikkun puvuissani ei ole ollut yhtään hakaneulaa kiinnittämässä asioita. Samaa linjaa jatkoin Gakupon kanssa ja olen huomannut, että uudet lempikiinnikkeeni ovat nepparit ja kuminauha.

Vähän on jo pöhöttynyt näin aamusta.

Gakupon solmiossa oleva koru on wonderflex'ä jonhon kiinnitin kuminauhan. Se toimii kuin hiusponpula ja pitää solmion sievässä nipussa. Myös kalvosit tai rannekkeet ovat kiinni osittain kuminauhalla. Halusin tehdä ne erillisinä osina, koska niiden peseminen olisi tuolloin helpompaa. Käsissä kun ovat ja luultavimmin ottavat osumaa enemmän kuin muut osat.

Kuvasin miäh

Eli kalvoseissa on täysin toimivat napinlävet, mutta myös nappien alla on lävet, koska niiden pitää näyttää kalvosin napeilta. Lisäksi kalvosien sisällä on kaksi kuminauharenksua, joista voin pujottaa käteni läpi. Näin kalvosit eivät lähde liukumaan käsivartta ees taas vaan pysyvät napakasti paikallaan.

Kuvasin miäh

Itse takissa ei ole napinläpiä syistä, että A) niitä ei näy referenssikuvassa toisin kuin kalvosien kohdalla ja B) inhoan napinläpien kohdistamista oikeisiin paikkoihin. Siksi päätin laittaa etupaneeliin vain valenapit ja nepparit oikeaksi kiinnitystavaksi. Toinen puoli paneelista on ommeltu takin miehustaan kiinni eli se aukeaa vain toiselle puolelle. Lisäsin myös vetoketjun, jolla takin keskietukohta saadaan pysymään paikoillaan, eikä paneelin alla tapahdu turhaa kankaan elämistä. Pohdin myös hakasia ihan vain autenttisuuden takia, mutta koska olen laiska, valitsin vetskarin. Näin takki pysyy paremmin muodossaan ja on helpompi pukea.

Sitten itse esitykseen. Sitä tuli harjoiteltua ja rakennettua kesän läpi aika satunnaisesti. Ensin vietimme päivät kahviloissa asiaa puiden ja suunnitellen sitten siirryimme harjoittelemaan pihalla varsinaista esitystä ja muutamien tanssisaliharjoitusten jälkeen esitys päätyi Tampere-Talon lavalle.

En edes muista, mistä idea esitykseen syntyi, mutta epäilyksistäni huolimatta, se sai kuitenkin tulta alleen aika nopeasti. Luulin, ettei kukaan halua lähteä mukaan tähän jokseenkin erottisvivahteiseen härdelliin, mutta toisin kävi. Olin jo muutenkin halukas tekemään tämän version Gakuposta, mutta esitys innoitti lisää.

Jossain kohtaa pohdimme kuitenkin uudenlaista roolijakoa, koska molemmat Soffi ja Rorune ovat oikeasti niin paljon pitempiä kuin minä (siksi horopopot). Mietimme olisiko siis miellekkäämpää laittaa joukon pisin eli Rorune Gakupoksi ja jakaa Lukan ja Meikon rooleja jotenkin minun ja Soffin välillä paremmin. Olen siinä mielessä onnellinen, että sain tehdä Gakupon, koska Rorune näyttää naisena niin paljon kuumemmalta kuin minä. Myöhemmin hän myös tokaisi, että hänellä ei ehkä olisi riittänyt pokka kaikkien lääppimiseen.

Ihan alkusta asti oma ajatukseni oli, että pystyisimme tuomaan lavalle cosplay-esityksen, joka olisi jotain uudenlaista. Taistelu-, tanssi, medley- ja epämääräiset monologiesitykset ovat mielestäni jo nähty. Ainakin näin perus kaurana, mutta hyvin tehtynä kaikki on hienoa ja katsottavaa. Siksi kai Duke Venomania's Madness kolahti esitysideana. Se on teemaltaan ihan erilainen kuin mitä mikään, mitä itse olen nähnyt cosplay-piireissä. Juurikin sen astetta aikuisempi tyylisuunta viehättää. Olin myös hyvin iloinen, kun saimme ämpätä esitykseen vielä niin vahvaa symboliikkaa. Nauhojen kanssa pyrimme pitämään ne kaukana voimistelunauhojen pyörittelystä, mutta silti sillä tasolla, että ne ovat selkeästi osa esitystä. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin rekvisiitta, jota ei oikeasti käytetä mihinkään.

Oma osuuteni varsinaisesta esityksestä ei mennyt nappiin. Tein monia virheitä, joita yritin harjoituksissa välttää. Nuo virheet olivat sellaisia, jotka olisi saanut karsittua pois, jos oikeasti mukana olisi ollut ohjaaja, joka napauttaa teleskooppivarsikirveellä aina virheen sattuessa. Sellaista luksusta ei kuitenkaan ollut ja itseäni harmmittaa. Kengät eivät olleet mitkään parhaat ja huomasin esityksen aikana jaloissani hieman väsymys tutinaa, mikä laittoi jänskättämään, että pysynkö edes pystyssä esitykssen loppuun. Myös oman roolini staattisuus vähän jäi kaivelemaan, mutta se ehkä tasapainotti muuta esitystä.

Soffin ilme ^^

Olen hirveän ylpeä ja iloinen, että pääsimme kisassa kolmannelle sijalle. Tämä kuitenkin on koko ajan ollut minulle vain ja ainoastaan hauskaa ajanvietettä -projekti. Sanoin useasti siitä, että minua ei haittaa, vaikka emme ikinä pääsisikään esityksen kanssa lavalle, koska sen tekeminen yhdessä oli itsessään niin palkitsevaa.

Emme kerenneet tuomareiden palautteeseen Traconissa, mutta olemme olleet yhteydessä cosplay-vastaavaan ja saaneet palautteen kahdelta tuomarilta. Muita vielä odotellessa. Ja jos tätä sattuu joku tuomaristosta lukemaan: Meillä EI ollut lip-sync'a. Emme missään kohtaa yrittäneet laulaa. En minä eikä kukaan muukaan.

Nakkaan tähän loppuun vielä linkin ainokaiseen tallenteeseen, mikä esityksestämme tähän mennessä on julkaistu. Kiitos siitä mene ひとり'lle, joka tuon videon otti.

Fukka kiittää ja kumartaa.

PS: Olisin halunnut, että esityksemme nimeksi tulee Astetta aikuisempi, mutta muut eivät suostuneet :B

Luopio, Klooni ja Haaremi - Tracon 2013

Heips!

Traconista on palattu ja olen jopa saanut keräiltyä kuvat ympäristöstä. Hillittömät odotukseni palkittiin, vaikka ei aivan odotuksien mukaan. Osa tapahtumasta meni ihan blörinäksi ja osa oli taas aivan huippua.

Nyt lyön päätä seinään ihan oman selkään puukottamiseni takia. En nimittäin kerennyt käydä juuri missään ohjelmassa... Suunnitelmia oli mennä katsomaan vaikka ja mitä, mutta aika... mihin se meni? Lauantain ohjelmista olin kahdessa. Aamusta tanssin Sorsapuiston reunalla ja illasta kävin katsomassa WCS-karsinnat ja muut cosplay-kisat. Siinä se.

Lauantain pukuna minulla oli tosiaan K-ON! Yui. Kloonimekot ovat siis peräisin K-ON!-elokuvan lopputunnarista. Eipä meidän ryhmää tainnut kovin monni tunnistaakaan, koska kaikilla tytöillä on myös erilainen hiustyyli tuossa videossa.

Azy-nyan: Kangaskasa, Yui: Miä, Ritsu: woodi, Mugi: Rorune ja Kuvasi Soffi.

Mio uupui sittenkin, mutta tarkoitus olisi kuvata näitä asuja kunnolla vielä myöhemmin ja varmaan pyörähdämme myös jossain ensikesän tapahtumassa näiden kanssa sitten koko porukalla. Oma uusi peruukkinikin jätti saapumatta, joten menin Yuin vanhalla peruukilla. Tänäänhän se sitten tupsahti postiluukusta sisään... Tässä vielä se lähde video.

Yritimme hieman K-ON!-tyttöjä kuvata, mutta saapi nähdä jaksanko ainakaan itse säheltää Photoshop'n kanssa niin paljon, että saisin isompaa kuva merkintää aikaiseksi. Vähän olivat kuvat suttuisia ja oma taitoni ei varmaan niiden muokkaamiseen hirveästi riitä.

Lauantain kisat olivat miellyttävää katsottavaa. Jotenkin viimeaikoina jäänyt tuo kisojen katselu vähemmälle ja siksi olikin kiva pitkästä aikaa katselemaan kovatasoista ja sujuvaa kisaa. WSC ei ehkä esitysten puolesta ollut tänävuonna niin huikea kuin odotin (šakin pelaajat oli parhaita!). Aika samaa kauraa kuin ennenkin on nähty, mutta voitto meni kyllä oikeaan osoitteeseen! Onnea matkaan!

Pukukisat taas menivät ohi niin vikkelään, etten juuri muista niistä mitään. Ehkä näinkin monen kisan työntäminen samalle päivälle on jo ihan hömpötystä. Tuli semmoinen olo, että toisia sarjoja pönkitetään taas niiden "toissijaisten" kustannuksella.

Ottakaa tyhmää teinipeiliperseilyä, koska tämä tiivistää oman Tracon-tunnelmani aika hyvin.

Sunnuntai oli taas ihan järjetön päivä. Kiirettä oli, koska oho hups olin taas kisassa. En kylläkään yksin, vaan kavereiden kanssa olimme lyöneet hynttyyt yhteen ja esiinnyimme viiden hengen voimin esityskisassa. Esityksen idea oli minun satunnainen päähänpistoni, jonka joskus esitin ääneen ja josta ihmiset jostain syystä sitten tykkäsivät. En tiedä.

Kisa meni ihan loistavasti. Itseäni meinasi jännittää muiden puolesta hirveästi, koska mukana oli ihmisiä, jotka eivät ole juuri kisanneet saati esiintyneet. Omaa perus 'olen paska' -angstia meinasi olla ilmassa takahuoneen puolella, mutta sitten aina käänsin päätä ja näin ihanat naiset ja kaikki oli taas hyvin. Kaikki vetivät hienosti! Uuh aah ootte kuumia. Love you all Bitches! Ei haittaa yhtään, että sijoituttiin, koska oli se sen arvoista. Olen myös intopiukeana, kun tuomaristo mainitsi perusteluissaan symboliikan. Tuollaista herkkua harvoin kuulee cosplay-esityksistä.

Ainoaedes jotenkin edustava kuva meidän puvuista koko päivältä. Ollaan hirveen ilosia :D
Kuvasi Kide.

Meidän poppoo siis koostui seuraavanlaisesti: Luka - Soffi, Meiko - Rorune, Miku - Pipa, Gumi - woodi ja Gakupo - Miäh. Ja onnittelut muille voittonsa keränneille! Olitte huippuja!

Sunnuntain kisan järjestelyt eivät mielestäni olleet kuitenkaan hirmu hyvät. Esityskisalaiset eivät päässeet testaamaan lavaa ennen esityksiä. Onneksi sentään kerkesimme katsoa oman porukan kanssa vähän paikoituksia. Tässä kohtaa ehkä tulee esille kisojen epätasa-arvoisuus. Esityskisassa vain esitys arvioitiin, ei pukuja. Miksi siis ei annettu mahdollisuutta hioa esityksiä kunnolla kuntoon sillä, että olisi saanut käydä ne pari kertaa läpi lavalla? Uskoakseni vastaus on NCC. Ymmärrän, että NCC:n kohdalla kyseessä on SM-tason kisa, mutta siinä puvulla on aika iso osa arviointia. Myöskään ryhmillä ei paljon ole valinnan varaa, jos haluaa isoihin kisoihin lähteä. Yksilöillä sentään on. Typerää sanon minä. (Luultavasti auon päätäni näiden asioiden tiimoilta myös myöhemmin).

Valitettavasti emme päässeet tuomarien palautteeseen, koska juoksimme suoraan kisasta tuli perseen alla junaan, koska kerrankin VR oli aikataulussa. Pyydän anteeksi siltä cosplay-mammalta, jolle töksäytin rumasti 'ei kerkeä', kun hän oli meitä ohjeistamassa palautteen suhteen. Olin koko sunnuntain päivän ihan perse huonosti nukutun yön takia.

Tracon ei ollut sillä tavalla huippu kuin odotin. Olisin halunnut päästä käymään ohjelmissa enemmän, mutta kivaa oli silti. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ainakin Chibiconin, se nyt on varmaa, mutta voin keksiä muutakin.

Fuu kiittää!

Kuinkas sitten kävikään

Hellou!

Viimeisen viikon möngittyäni peiton alla ikävässä flunssassa alkaa vähän jo jänskättää tuo tuleva Tracon. Puvut on päätetty ja niitä on jopa jo aloiteltu hitusen. Ei kylläkään mitenkään mahtipontisesti, koska viime viikko meni ihan blörinäksi.

Odotan nyt Traconia ihan intopiukeana syistä että: RYHMIÄ! Lauantaille ja sunnuntaille muodostui vaivihkaa ryhmät. Todella jännittävästi ne ovat ihan erityyppiset jopa. Tästä tulee hauskaa.

Yui ensimmäinen vasemmalta.

Lauantaina taas luvassa K-ON!-tytyjä. Tällä kertaa K-ON!-elokuvan lopputunnarin, Singing, aikana esiintyvät siniset mekot. Minä jälleen Yuina. Jouduin tilaamaan Yuille uuden peruukin, koska vanhaa ei mitenkään olisi vääntynyt leteille, mutta ei se mitään, koska parasta on se, että meitä on tällä kertaa kaikki viisi tyttöä! Viimeksi puuttui Mio, mutta nyt on koko poppoo kasassa!

Saatiin kaikille just samanlaiset kengät!

Yui on Traconin puvuista se, joka on paremmin alulla, vaikka ompelemaan en ole vielä kerennyt. Heh, kankaat ostettiin eilen. Kenkulit kuitenkin on ja kaavat tulevat nyt tuosta noin vaan.

Minä en päässyt Gakuposta yli enkä ympäri, joten Traconin sunnuntain puku olisikin tämä Duke Venomania's Madness Gakupo. Lisäksi seuraani olisi tarkoitus liittyä haaremi kuumia naisia. Saa nähdä jääkö tämä sitten ainoaksi versioksi, jonka Gakuposta teen...

Gakupolle tupsahti peruukki jo postissa ja voin todeta, että on ihana. Pientä saksikäsittelyä on luvassa, mutta muuten peruukki on todella oiva. Oikeanlainen kangas takkia varten on hakusessa ja kaavoja on aloiteltu vähäsen.

Näillä siis mennään Traconiin. Hahmojen välillä on pienoinen ero, mutta millonkas sitä ei oltaisi Traconiin menty ääripäitä etsimään.

Fukka kiittää.

PS: Mieleni ehkä tekisi avautua Heroes of Cosplay -sarjasta. Se on huvittava.

Väännetään naamaa

Heiiiiiiiiiiiiiiiiiii!

Koska olen superiloinen eilisen tulvan ja saippuakuplien jäljiltä, ajattelin piristää itseäni vähän lisää sillä, että päivitän. Olen halunnut kirjoittaa tästä aiheesta jo pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi kaivella kuvia niin paljoa. Nyt kuitenkin päätin sen tehdä, eli kuvia on ja aika paljon. Käytän nyt omia kuviani vain siksi, että tiedän missä tietyt kuva ovat ja ne ovat minulle helpoiten käsillä.

Minä tykkään hirveästi katsella muiden cosplay-kuvia, varsinkin jos ne ovat hienoja ja niihin on nähty vaivaa, mikä näkyy kuvissa. Yksi asia, joka minua kuitenkin alkaa hiertämään, kun samojen ihmisten kuvia tulee katseltua paljon, on ilmeettömyys. Vaikka cosplay, ympäristö, kuvakulmat ja asetelmat muutenkin kuvissa vaihtuvat, niin usein pukuilijan ilme pysyy täysin samana. Kuvasta. Toiseen.

Itse väännän naamaani ihan arjessa hyvin paljon. Se on hyvä tapa kommunikoida. Yritän myös siirtää omien ilmeideni variaatioita niille hahmoille, joita pukuilen. Ilmeet viittaavat tunteisiin, ajatuksiin, mielentilaan ja persoonaan. Siksi minusta on mukavampi katsoa cosplay-kuvia, joissa ilmeillä on osattu pelata.

Ilmeettömyys toimii välillä.
Kuvasi: Kide

Hahmot ovat yleensä erilaisia ja ilmehtivät erilä tavalla. Toisille hahmoille sopii toinen ilme ja toisille se sama ilme ei käykkään niin hyvin. Ilmeet kertovat hahmosta. Hahmojen ilmeisiin tietenkin vaikuttaa se, millä tyylillä ne on piiretty tai animoitu (saatika, että pohjana olisi ihan oikea ihmineen!). Siksi luonteeltaan samanlaiset hahmot eivät välttämättä toimikkaan cosplay-kuvissa sama ilme naamalla. Yksi piirtää hahmojen ilmeet pienin vivahtein, kun toinen liioittelee kaikessa. Kulmakarvojen kohoaminen voi ilmaista hämmästystä, kun toinen piirtäjä taas piirtää silmät pullistumassa ulos kuopistaan ja leuan lattian tasolle hämmästyksen merkiksi.

Hymyjäkin on...
Kuvasi: aidu

...monenlaisia
Kuvasi: Kangaskasa

Toiset hahmot taas vaativat niitä ilmeitä ihan kunnolla. Hahmo ei näytä yhtään miltään, jos oikeanlaista ilmettä ei ole naamalla. Tietynlaisia ilmeitä voi korostaa meikillä, mutta aina se ei toimi, joten rohkeasti vaan naamaa mutkalle.

Kumpi on vakuuttavampi?
Kuvasi: Kide

Nämä Sesshoumaru kuvat ovat peräkkäiset kuvat n. 20 kuvan sarjassa, joka on otettu samasta kuvakulmasta. Vasemmanpuoleinen kuva on selvästi hetkeltä, jonka aikana en poseerannut. Minun pallonaamani perusilme ei missään muotoa päästä Sössömarua oikeuksiinsa. Muutos ei ole suuri oikeanpuoleisessa kuvassa, mutta helvetti soikoon on se kymmenen kertaa enemmän lähempänä Sesshoumarun luonneilmettä.


Kun on yksi hyvä ilme hahmoa kohden hallussa, on asiat jo kohtuu hyvin, mutta... kaikki on paljon hauskempaa, jos ilmeitä on enemmän. Mitä isompi repertuaari, sitä hienompi sirkus. Animessa, mangassa, peleissä ja muissa lähteissä hahmot kokevat yleensä monenlaisia asioita. Yleensä myös erilaisia tunteita tai ajatuksia hahmoilla tulee myös koettua. Hahmon luonne voi olla ailahteleva tilanteesta toiseen, joten sitä täytyy ilmein kuvata erilä tavalla.

Sama hahmo. Kaksi eri luonnetta.
Kuvasi:  Rullarinkeli

Mariya sattuu olemaan hyvä esimerkki tällaisesta hahmosta. Mariya on ihan täysikiero paskiainen, mutta esittää suurimmaksi osaksi kilttiä ja hartaasti uskossa olevaa koulutyttöä, jossa ei ole mitään vikaa. Ja samat vastakohdat pitäisi löytää myös omasta naamasta (I couldn't do it >_>). 


Vaikka hahmo itsessään ei olisi kovin ailahtelevainen voi monenlaisia ilmeitä repiä lähteen muistakin aihioista. Sarjan tyylilaji voi toimia inspiraationa tai tietyt kohtaukset, ajanjaksot, hahmodynamiikka... 

Eri hahmot, eri ilmeet. Sama yhteinen tilanne.
(Oma naama on copy+paste)
Kuvasi: aidu

Vahiko kuvausta...
Kuvasi: vas. Kangaskasa oik. Kide

K-ON! -kuvissa on jokseenkin uudelleenlavastus sarjassa tapahtuvasta kohtauksesta, jossa hahmojen luonteet ja yhdessä toimiminen tulevat hyvin esille ilmeillä ja myös eleillä. Ranma taas on toimintakomedia, jossa välillä ollaan vakavia, mutta puolet sarjasta lyödäänkin ihan läskiksi. 


Pitää ottaa hyöty kaikesta irti. Monenlaiset ilmeet ovat vain hyvä asia. Kameran edessä voi kokeilla ja kuvaajakin voi antaa vinkkejä, koska kuvaaja näkee lähestulkoon lopputuloksen kuvatessaan.  Luulen, että seikka, joka monia jarruttaa ilmehtimisessä, on pelko siitä, ettei näytä hyvältä. Ei niitä hirveimpiä kuvia tarvitsekkaan julkaista missään *köh*köh*. Niille voi nauraa kotona kavereiden kanssa. Ilmeitä voi myös harjoitella kotona ihan peilin edessä (ylläri), jos ei uskalla kameran edessä vääntää naamaansa mutkalle.


Silti minä olen sitä mieltä, että aina ei tarvitse näyttää hyvältä. Ei kotona, ei julkisilla paikoilla eikä cosplay-kuvissa. Joillekkin hahmoille sopii paremmin rumat ja epämääräiset ilmeet, kuin missihymy. Eikä pidä pelätä elämistä kameran edessä. Poseerauksen ei tarvitse olla nököttämistä jäykkänä. Minulle ihan täysin paikallaan pysyminen on hyvin vaikeaa, ja siksi tykkäänkin elää kameran edessä mieluummin.

Yksi lempikuvani Lukasta.
Kuvasi: Kaisa tai Sohvi

Tämä kuva on otettu hetkellä, jolloin laulan ihan oikeasti ääneen. Musiikkiin fiilistely oli minusta mukavaa ja rentoa, puhumattakaan hahmouskollisuudesta. Kiitän kovin Sohvia tai Kaisaa (en muista kumpi) kuvaamisesta samaan aikaan, kun otimme videomateriaalia OF'n musiikkivideota varten. (BTW en ole ikinä nähnyt kyseistä videota, eikä se lopulta päätynyt edes loppulliseen musavideoon.) Muutaman kuvan sarjassa oli paljon käyttökelpoisia kuvia, vaikka en pysynyt täysin paikallani hetkeäkään.


Ilmeiden muuttaminen on loppulelissä hyvin yksinkertaista. Pienillä kasvolihaksilla saa aikaan suuria asioita ja siksi minä kannustan kaikkia tutkimaan omaa naamaansa, sen ominaisuuksia ja harjoittelemaan ilmeitä. Ei kannata pelätä sitä, että näyttää välillä ihmiseltä, vaikka pitäisi näyttää animehahmolta. Joskus ne inhimillisimmät ilmeet tekevät kuvista vaikuttavampia. Jos kuvasta välittyy tunteita ilmeiden tai eleiden kautta, se voi koskettaa. Joskus oikeasti sydän on pamppaillut, kun vastaan on tullut niin täydellistä hipova cosplay-kuva, jossa on kaikki kohdallaa ilmeestä valotukseen ja pukuun. Kun näkee sellaisia kuvia, ne ovat hienoja hetkiä.


Fukka kiittää.


PS: Tulevat cosplay't jopa edistyvät pikku hiljaa.
PPS: Yritän kuvauttaa Ranmaa kunnolla tässä huomenissa, jos sisareni mun suostuu kuvaamaan.

Desucon: Lyhyitä hameita ja isoja halkioita

Moro! Tarjoan Desu-jauhantaa.

Tämän vuoden Desuconit on nyt desuiltu ja kivaa oli. Koko viikonloppu oli ihmeen tapahuman täyteinen, mikä ei kyllä minua haitannut yhtään. Joitain ohjelmia tuli katsottua, mutta en silti onnistunut katsomaan kaikkia, jotka olisin halunnut. Yhdistys pöydän takana tuli istuttua jonkin verran ja OF'n puolesta piti myös kampeutua lavalle.

Perjantaipäivä tuntui hyvin hämmentävältä, koska oli päivä ajettu Lahteen, illan vietto conissa tuntui jotenkin irtanaiselta. Kolmipäiväinen coni on jo kerran tullut koettua, mutta nyt ei sentään väsyttänyt ihan yhtä paljon. Minulle kyllä riittää kahden päivän conit, mutta en valita, jos ne ovat kolmipäiväisiä. Ohjelmaa taisi kuitenkin piisata ihan koko conin ajalle.

Perjantaina heti coniin saavuttuamme rynnimme pukuhuoneeseen ja kaikki vetivät puvut niskaan. Perjantain puku oli siis Yui K-ON!'sta ja totesin sen myös mukavimmaksi puvukseni tähän asti. Ihmekkös, se on parhaiten tehty, vaatteet ovat muutenkin yksinkertaiset eikä peruukkikaan tule silmille tai ole pitkä. Ja siinä on  ihan oikeat taskut.

Perjantain ohjelmista tuli katsottua kunniavieraan, Noriaki Sugiyaman, haastattelu ja Vihaluento. Sugiyama on yksi omia lempiääninäyttelijöitäni ihan vain siksi, että hän on niin taitava. Herran normaali puheääni ja -tapa eroavat niin paljon kaikista hänen rooleistaan, että se nosti arvostusta herran työtä kohtaan kyllä hurjasti. Haastattelusta jäi alkupää näkemättä, mutta suurimmaksi osaksi asia oli hyvin mielenkiintoista. Siinä vaiheessa, kun kysymykset vaihdettiin yleisön puolelle alkoi ohjelman taso selvästi laskea. Hyvin paljon tuli ihan kivoja ja miellekkäitä kysymyksiä, mutta selvästi kysymykset alkoivat käsitellä enemmän yksittäisiä sarjoja tai hahmoja eivätkä niinkään ääninäyttelyä itsessään. Itse tuli istuttua yläparvella, niin en päässyt omia kysymyksiäni ollenkaan tenttaamaan. Siinä vaiheessa, kun yleisöstä kysytään Sugiyaman mielipidettä siitä, että voisivatko Naruto ja Sasuke olla ikinä romanttisessa suhteessa, päätimme poistua paikalta. Myös Naruton loppuratkaisua yritettiin ohjelman aikana udella.

Vihaluento oli oikein viihdyttävä, mutta sen pääasia ja pointti jäivät minulle vähän hämäräksi. Silti se oli oikein katsottava. Siitä nyt ei ole ihan hirveästi mitään erityistä sanottavaa puolesta tai vastaan. Katsoin ja viihdyin sen verran hyvin, että koko ohjelma tuli seurattua lattialta, koska koko sali oli niin täynnä.

Saavuttiin perjantaina majoitukseen...

Sugiyaman nimikirjoitukset menivät ohi lauantaina, koska tuli istuttua aamusta asti Miyazaki-luennolla. Harrin kanssa on tullut jotain animesta höpöteltyä, mutta herran anime-tietämys ylitti kyllä kaikki odotukseni. Hyvää ja hienoa asiaa. Monta uutta katsomisen arvoista elokuvaa luennolta löytyi ja muistutteli se myös jo aikaisemmin kuulluista elokuvista, joita vain ei ole saanut katsottua. Tykkäsin kovasti.

Muuta katsottavaa lauantain osalta oli Cosplay-kisa ja Mononoke-luento. Molemmat olivat kovin mielenkiintoisia.

Kisalta tietenkin odotin paljon, koska olihan kysessä Suomen-mestaruus. Hienoja pukuja ja hienoja esityksiä oli molempia tarjolla. Esitysten puolesta ei ihan yletty samalle tasolle kuin viimevuonna, mutta hienoja ne olivat silti. Sain edellisvuoden karsinnoissa niin monta Wow-hetkeä, että sitä on vaikea päihittää. Puvut puolestaan ylittivät edelliset karsinnat. Vielä onnittelut voittajille minunkin puolestani!

Ennen Mononoke-luentoa piti käväistä tanssailemassa OF'n kanssa Vocaloid-hengessä. Jonkin moinen välispiikkikin piti pitää. Anteeksi sönkötykseni. Tanssi ei ollut ihan hallussa, koska vielä desu-viikolla koreografiaan tuli muutoksia, enkä minä ole kone, joten sen harjoitteluun olisi tarvinnut lisäaikaa. Tanssiin piti keskittyä hurjasti ja silti möhlin jonkun kerran. Kaverit sanoivatkin, että olisin voinut hymyillä vähän, mutta koreografian muisteleminen vei kaiken aivokapasiteetin. Tallenteen nähtyäni voin hieman huokaista, koska ei se mennytkään niin perseelleen kuin luulin. Epämiellyttävistä tuntemuksista huolimatta, nakkaan tähän nyt videon tanssista. Ehkä minä elän tämän yli.

Mononoke on syy siihen, miksi minä nussin pilkkua aina, kun joku puhuu Ghiblin Mononoke Hime'stä ja käyttää siitä nimitystä Mononoke. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa, perkele! Mononoke on minun ehdoton suosikkini anime-sarjojen loputtomassa kaartissa. Japanilaista kauhumysteeriä kauniissa kuosissa <3 Olin aivan onnesta soikeana, kun sain kuulla, että joku pitää siitä luennon. Pakkohan tuo oli nähdä ja kuulla. Luennolla, tuli esiin paljon mielenkiintoisia uusia asioita, joita en itse ole vielä hoksannut, kaiken sen lomassa, mitä sarjasta tiesin. Itse olen katsonut sarjan lie kuinka monta kertaa, mutta silti se tarjoaa aina jotain jännää. Luennoitsia, Päivi Niinikangas, oli kyllä paneutunut aiheeseen intensiivisesti. Nautin <3 Meinasin jäädä tai ehkä jäinkin suustani kiinni luennon jälkeen, kun piti jäädä ylistämään ja vielä pohtimaan aihetta Niinikankaan kanssa. Täytyypi katsoa Mononoke jälleen kerran uudestaan tässä, kunhan kerkeän. Myös nyt olisi hirveä hinku tehdä Kusuri-uri -cossi uudestaan...

Sunnuntai meni aivan täysin ohi. Aamusta kerkesin kuunnella Cosplay photoshoot -luennon, jonka jälkeen aika hurahti K-ON!-ryhmän kuvauksissa. Yui oli kyllä hauska leikittävä. Aivan erilainen hahmo kuin, mitä valitsen yleensä. Yui on niitä harvoja poikkeuksia, joiden takia en revi naamaani, vaikka hahmo onkin tyhmä. Sinäänsä tykkään Yuista hahmona. Hyvin jännää oli.

Kuvaaja: Miika Ojamo

Ja sitten inhan vaan Yuita,

Ehkä minäkin uskallan kokeilla cossikuvien muokkausta nyt vähän enemmän, kun sitäkin käsiteltiin photoshoot-luennolla. Nuo kuvankäsittelytaidot eivät itselläni ole mitään parhaimpia, niin yleensä jätän kuvat mielummin rauhaan.

Kaiken kaikkiaan luulen, että tästä conista jäi enemmän käteen kuin monesta muusta aikaisemmasta. Tuli tehtyä, kuultua ja nähtyä monenlaisia asioita niin pienessä ajassa. Moni asia oli niin äärettömän kivaa, että ne tullaan muistamaan. Oli siis kiva con.

Fuu kiittää kaikkia! Loppukevennyksenä tilanne kuva, johon yksi matkalaisista totesi, että hän ehkä mieluummin kävelee Ouluun.

En lähtis kyytiin.

Ja PS: Meitä saa käydä äänestämässä sunnuntain Välähdys-kisassa!

Kuin partiolainen; Olen valmis

Hello!

Kaikki on melkein kasassa Desua varten. Kohta se on ja alkaa pikkuhiljaa jänskättää. En varsinaisesti jännitä sitä, että olen menossa coniin, vaan reissua yleensä. Matkaamme autolla ja yritämme viiden cosplay-ihmisen voimin ahtautua samaan peltirasijaan. Siitä voi tulla mielenkiintoista.

Kaikki, paitsi Yuin jakku, on valmiina lähtöön. Jakusta puuttuu napit, mutta ne varmaan ommellaan automatkalla, koska napit eivät ole minun hallussani. Koko hökötys parsiutui kasaan varsin nopeasti. En osannut ollenkaan suhteuttaa tarvitsemaani aikaa ja olin varma, että ompelisin jakkua vielä torstai-iltana. Nyt voin todeta, että jakun vääntäminen on varsin kivaa. Voin siis heittää kaikki antipatiani metsään. Plus tästä tulee kyllä ihan käyttö takki.

Jakku ja sen kääntäminen.

Yuin peruukkiakin piti tosiaan säätää. Sain siihen apuakin otsatukan kanssa. Peruukki piti suoristaa ja sitten taivuttaa latvoja uudestaan. Mietin myös sen leikkaamista, mutta en sittenkään leikannut. Otsatukka pitää vielä paikan päällä laittaa kunnolla lakan kanssa. En malta odottaa sunnuntaita, kun on K-ON! -ryhmäpäivä. Vaan Mio puuttuu ;_______;

Meni ihan tikkusuoraksi.

Valmiiiiiiis!

En nyt osaa yhtään ajatella sitä, että huomenna ei ole muuta tekemistä kuin pakkaaminen ja pyykin pesu. Perjantaina aamulla lähtö Lahtea kohti. Perjantaina nakkaan Yuin päälle, lauantai on Luka päivä ja sunnuntai sitten se K-ON! -ryhmä. Kiva päästä katsomaan ohjelmaa, palloamaan ja näkemään ihmisiä. Nähelläänpä siellä!

Fuu kiittää.

Kriisistä on selvitty

Hei!

Olin jo tänne kirjoittamassa itkumerkintää tuossa alkuviikosta. Oli epätoivo iskeä. Pahasti. Ratkoja on kyllä hukassa taas, mutta tämä epätoivo ei nyt koskenut sitä. Tein Lukan kenkiä ja olin taas hyvässä yhteysymmärryksessä kengänpäällisten kanssa. Lyön tähän nyt hieman WIP-kuvia ja -asiaa aiheesta. Tai sen, mitä siitä yleensä on.

Tässä on alku. Kirpparilta kaivetut ja vahingossa kokoa liian isot popot. Heti alkuun tungin kengät täyteen erinäisiä asioita, jotta saisin niistä sopivat. Vartta piti saksia lyhyemmäksi ja sitten alkoikin elämää suurempi taistelu. Alusta asti olin päättänyt tehdä täysin kiinteät kengänpäälliset.

Tämä vaihe, "kaavoitus", oli vielä hauskaa ja leppoisaa. Näin harhakuvia siitä, että eihän näiden kengänpäällisten tekeminen olekkaan niin pepuista. Sitten homma taas pissi minua silmään ja tökkäsi. Pahasti.

Kerpele!

Ensimmäinen epätoivoinen sovitus. Mitä pas... Arvatkaa, montako suoraa nuppineulaa minulla on enää jäljellä. Vetoketjukin ommeltu päin mitä sattuu. Tämän hetken jälkeen lakkasin kuvaamasta, koska ketutti, nolotti, päätä särki enkä halunnut lisää todistusaineistoa tuskastani.

Sain lopulta kengät tehtyä jotenkin. En missään nimessä ole kenkiin tyytyväinen, mutta virheet ovat sellaisia, jotka voin seuraaviin helposti korjata. Opittua tuli paljon ja ehkä ensikerralla, kun kengänpäälisiä teen, en ole ensimmäisenä suunnittelemassa omaa kuolemaani. Vannoin kyllä, etten muka enää ikinä tekisi kengänpäälisiä. Arvatkaa vaan.

Piti suoristaa peruukki, jota käytän Lukalla. Harmi, se oli kiharana niin nätti. Peruukki on alunperin hankittu Rurukaa varten, mutta koska Ruruka ei ole vielä itseään parsituttanut kasaan, päätin voivani uhrata toisen peruukin Lukalle. Jos ihastun Lukaan pukuna, tilaan varmaan kolmannen peruukin Rurukalle, mutta jos en ihastu, leikkelen tämän palasiksi ja laitan sen Rurukaan.

Hei hei, kaunis muru!

Kengät meinasivat jännittää myös siksi, että niiden löytäminen kesti ja lopulta minulle jäi todella vähän aikaa niiden tekemiseen. Lukan piti nimittäin olla valmis nyt täksi lauantaiksi (26.), koska OF-porukan ja muiden kanssa kuvailimme musiikkivideota. Tuli pyyntö, josko saisin Lukan valmiiksi kuvauksiin. Ja valmista tuli!

Aurinko poltti minut puhki.

Kuvauspaikka oli aivan ihana, mutta samalla hyvin sotkuinen ja hasardi. Luka ottikin vähän osumaa kuvauspäivien aikana. Peruukki pitää suoristaa uudestaan, kengät puhdistaa ja ehostaa. Ja sain minä sievät rusketusrajatkin toiseen käteen. Nyt odotellaan videota.

Viimeviikolla piirtelimme porukalla kaavoja ja maanantaina lähetin kaavoja maailmalle K-ON!-ryhmämme yhdelle jäsenelle (toivottavasti kellään ei tule kaavojen takia suurta halua kuristaa minua). Yui on muuten valmis myös, mutta peruukkia pitää vielä vähän ehkä saksia ja jakku pitäisi laittaa kasaan. Tein elämäni toisen vekkihameen Yuille ja tykästyin siihen hirveästi. Kangas oli aivan ihana ja silittyi täydellisesti.

Ostin koululta muutamat olkatoppaukset.

Jakun tekemiseen ei tule menemään kauaa, nyt kun olen päässyt taas yli antipatioistani sitä kohtaan. Odottelen sitä jo ihan innolla, mutta ensin siivotaan Lukan jätökset.

Tilasin Yuille tosiaan piilolinssit. En taas osannut ottaa mistään mitään selvää ja postissa tulikin sitten vähän jotain muuta kuin mitä odotin. Ruskeat piti olla, mutta eivät minun silmissäni hirveän ruskeilta näytä. Näytän pieneltä eläimeltä ne silmissä. Tilaan uudet, kunhan kerkeän ja on rahaa. Desuun mennään näillä.

No moe vaan.

Lukasta tulee lisää kuvia tässä myöhemmin, kunnes pääsen taas omalle tietokoneelleni. Kuvat on kylläkin otettu minun ovisilmäräpsylläni, joka ei ole kovin kummoinen vehje.

Fukka kiittää.

PS: Kiitos myös Biirulle haasteesta!