Kovaa kisaamista Muumilaaksossa - Tracon 2026

Heipähei ja hyvää iltaa!

Traconin jälkeinen cosplaypärinä on kova, mutta samalla haluaisin tehdä sataatuhatta muuta asiaa tällä hetkellä. Ennen kuin päästän itseni täysin laitumelle, yritän olla reipas ja kirjoittaa Traconin raportin pois alta. Ja tässä se on olkaa hyvät!

Tällä kertaa olin aivan paska huoltaja, koska tämä on ainut kuva, mitä otin elikoista koko reissun aikana.

Tampere ja sen talo kutsuivat jälleen 4.-6.9. Traconiin lähdettiin matkaamaan perjantaiaamupäivästä, ja tällä kertaa kulkupelinä oli auto, joten matka kesti tavallista pidempään. Tämä ei sinänsä ole mikään haittapuoli, kun on hyvää seuraa, mutta saapuminen Tampereelle oli sen verran myöhään, että perjantain ohjelmiin ei oikeastaan kerennyt. Perjantaina olisin halunnut nähdä ilma-akrobatianäytöksen (koska jee mun laji!) sekä Hall cosplay -kisat, mutta ne nyt jäivät välistä.

Hatulle oli oma passeli pöytä!

Nuuskamuikkunen pääsi mukaan lauantain puvuksi. Meikkaaminen meni suhteellisen päin persettä, kun mm. unohdin meikkivoiteen naamastani kokonaan ja ripsiväri levisi ihan huolella :P (Ja minullahan siis on koko meikkiprosessi kirjoitettuna ylös vihkoon, jonka ohjeita muka seurasin meikatessani.) Onneksi jäbä on puskajussi, joka saakin näyttää vähän rähjäiseltä. Ylipäänsä lauantaiaamuna oli joku meikkimasis päällä, koska ei kyllä kiinnostanut tai huvittanut yhtään. Tämä oli hyvin jännä tuntemus itselleni. Muutenkin naamani näytti ihan kummalliselta koko päivän… En tiedä, johtuiko tämä meikistä, uusista piilareista vai ihan puhtaasti minusta itsestäni. Muutenhan Muikkunen on oikein kiva ja rento puku.

Ankkanaama oli hyvin vahvana meissä molemmissa.
Hurmaava Zanka: Anniilaugh

Omalta osaltani lauantaipäivä alkoi cosplay-takahuoneesta Aurora Cosplay Tournament -tuomareiden palaverilla. Olin siis saanut sompailtua itseni ACT:in esitystuomaristoon, mikä oli hyvin jännittävää, koska ENSIMMÄISET ACT-KARSINNAT KOSKAAN! Olin hyvin innoissani tuomatroinnista, koska tämän tyyppistä systeemiä ei ole mielestäni kokeiltu juurikaan aikaisemmin (WCS-finaaleita ei lasketa). Lisäksi pisteidenlaskusysteemi oli hyvin mielenkiintoinen. Sääntöjä lukiessa oli herännyt muutamia kysymyksiä tuomarointiin ja pisteytykseen liittyen. Selkeästi tämä ACT-homma oli hyvin pohdittu ja mietitty, koska kaikkiin heränneisiin kysymyksiin ainakin minä sain vastauksen. Palaverissa pääsin myös tapaamaan ensimmäistä kertaa tuomaristojen ulkomaalisvahvistuksen Ignition.cosn ja Yugoron.

Badge ja paidat oli tänä vuonna tosi hienot!

Tietenkin piti moikata parasta kaveria!

Me esitystuomarit olimme palaverin jälkeen vapaita lintuja aina kisojen alkuun asti, joten iso osa lauantaipäivästä meni pyöriessä. Harmikseni lauantain kiinnostavat ohjelmat kuten cosplay-meikkiluento ja Taikausko, henkiolennot ja kummitukset Japanissa menivät juuri päällekkäin cosplay-velvollisuuksien kanssa. Tästä huolimatta päivä vain katosi jonnekin. Taidekuja ja myyntipöytäsali tuli kierrettyä ilman pakokauhua, mutta pihan Taidepolun jono hirvitti niin paljon, että sinne ei tullut eksyttyä. Ruokarekoilta käteen osui crepe ja Tuhtosta sai skumppaa. Olin hyvin tyytyväinen.

Omnom

Nämä oli tosi oudot treffit.

Kuva: Anniilaugh
Skumppamuikkunen olkaa hyvät!

Cosplay-kilpailujen aikaan oltiin jännän äärellä. ACT-kilpailijat oli tuomaroitu pukujen osalta jo päivän aikana, mutta me esitystuomarit pääsimme hommiin vasta kisojen alettua. Meillä oli ruhtinaallisesti aikaa esitysten tuomarointiin niiden päätyttyä, mutta tämä tarkoitti sitä, että en päässyt näkemään NCC- ja väliaikaesitystä. Sniffelsson. Lopulta tuo ruhtinaallinen aika ei tuntunutkaan niin pitkältä, kun istuimme alas käymään esityksiä läpi. Myönnetään, että minä olin porukan hituri, jolla oli vaikeutta muuntaa muistiinpanoja pisteiksi. Lopulta kuitenkin jopa minä onnistuin siinä. Kaiken kaikkiaan omasta näkökulmastani tuomarointi ja tulosten saaminen toteutui hyvin sulavasti tällä systeemillä ja näiden ihmisten kesken.

Kuva: Vesa "Wezaap" Sakki
La ACT-Tuomarit <3
Vasemmalta: Yugoro, miä, Elina, jesmo, majo ja Ignition.cos

Monta huraata Suomen ekoille ACT-edustajille, Tolku ja hanjira! Minulla ehkä hieman sydämmessä läikähti, koska Narutoa lavalla vuonna 2026 <3 Myöskin kovasti huraa toiseksi sijoittuneille Anaelle ja Saarazille sekä meidän uudelle NCC-edustajalle maijamlle ja NCC-karsinnoissa toiseksi tulleelle kalmanlinnulle!

Kuva: Vesa "Wezaap" Sakki
Vas. ACT-edustajat, hanjira & Tolku
Oik. NCC-edustaja, maijam

Kisojen jälkeen meillä oli vielä luvassa kisaajien palautteet, minkä jälkeen velvollisuutemme loppuivat. Omasta mielestäni palautteetkin menivät hyvin. Toivon kovasti, että kaikki palautetta hakeneet poistuivat takahuoneesta hyvillä mielin kisojen ja palautteen jälkeen! Sen verran oli itsellä väsy tuon rupeaman jälkeen, että suosiolla kömmin hotellihuoneeseen ja ravitsin itseäni sillä, mitä kaapista löytyi. Onneksi aamulla oli jälleen luvassa hotelliaamiainen.

Tää on jopa Girl Dinneriksi aika surkea :D

Sunnuntai lähti käyntiin paremmissa merkeissä kuin lauantai, kun pääsin säätämään Kiban naaman kanssa. Edeltävän päivän meikkimasis oli todellakin poissa. Ilmeisesti myös suorituksen tahti oli erityisen kova, koska jopa Anniilaugh kommentoi, että naama tekeytyi ennätysvauhtia. Minä siis rakastan Kiban meikkiä, koska se sisältää kaikkea eritysitä ja jännää. Itsekin vähän ihmettelin, miten nopeasti sain sen tehtyä kaikkine kommervenkkeineen. Jos kuitenkin naaman kanssa meni hyvin ja näppärästi, niin peruukin kanssa olikin ihan toinen tarina. Vähän ehkä olisin voinut näyttää peruukille muotoilurautaa, mutta enpä ollut pakannut moista mukaan.

Anniilaugh ja miä hehkeinä sunnuntaina

Sunnuntaina pääsin jopa katsomaan ohjelmaa, vaikka parit kiinnostavat numerot menivätkin toistensa kanssa päällekkäin. Yugoron haastattelutilaisuus tuli katsastettua. Minusta on aina kiva kuulla ulkomaalisten kokemuksia omasta coni- ja cosplay-kulttuuristaan. Ihan hirveästi en ehtinyt juttelemaan niitä näitä Yugoron kanssa lauantaina, mutta jossain hetkessä hän sanoi, että Tracon on Virolaisten harrastajien keskuudessa jotenkin kuuluisa tapahtuma, mikä tavallaan yllätti. Joten tietenkin halusin kuulla vielä lisää hänen taustastaan ja kulttuuristaan. Juuri tätä myös sain ohjelmalta.

Oli hyvä!
Ei pitäisi koskaan istua kaukana, koska eihän minun muinaisen puhelimen kamera riitä noin pitkälle :(

Yugoron haastattelun jälkeen oli vuorossa Minervaisen asunvaihtoluento. Tämä oli oikein antoisa paketti! Oli kiva nähdä ihan paikanpäällä, miten vaatteet puetaan ja lähtevät pois päältä silmänräpäyksessä. Tietenkin olen nähnyt monenmoisia videoita aiheesta (myös Minervaisen itsensä toimesta :P), mutta läheltä näkeminen on aina eri asia. Ohjelma oli myös hyvin rakennettu, joten sen seuraaminen oli todella leppoisaa. Viihdyin!

Sitä hyvää riisuutumista!
Kuvassa myös Minervainen itse.

Sitten koittikin jo sunnuntain cosplay-kisojen vuoro. Luvassa oli esitys-, ryhmä ja photosoot-kilpailut. Cosplay-esityksissä on jo jonkun aikaa näkynyt tietynlaisia trendejä, jotka olivat läsnä myös näissä kisoissa. Sekaan mahtui myös kaavasta poikkeavia esityksiä, mikä on aina virkistävää. Esityskilpailun osalta omat suosikkini pärjäsivät. Erityinen huraa Vicille ja Umille, jotka päättivät päräyttää hienolla yllärillä. Itsehän hajoilin jo pelkälle esiintyjänimelle, Tulikärpästen hauta. Myös ryhmäpuku- ja photosoot-kilpailuissa omat suosikkini pärjäsivät ja päätyivät palkintosijoille. Jälleen huraa sijoittuneille hyvin tehdystä työstä! Vasta kisan jälkeen ehdin näkemään Niinkosin ja Nevaran hienot puvut ensimmäistä kertaa läheltä. Niin paljon BLINGIÄ! EM ja Vilma olivat puolestaan ihanan hirveitä <3

Ryhmäpukukilpailu, josta ei tästä kuvasta näe sitten mitään.

Kävin tosiaan sunnuntaina kisan jälkeen vielä pikapikaa pyörähtämässä lavan takana moikkaamassa ihmisiä viimeisen kerran, mutta samalla jäin useampaan otteeseen suustani kiinni. Jopa pienimuotoinen cosplay-blogimiitti saatiin aikaiseksi, kun n. 70% prosenttia aktiivisista suomalaisista cospaly-bloggaajista sattui samaan rinkiin läyhäämään. Kiitos tästä <3

Impromptu blogi-miitti
Vasemmalta: Minervainen, Kagehitsuji, Kalmanlintu ja miä

Kerrankin kävin myös päättäjäisissä. Nyt ei ollut kiire lähteä, koska jäimme vielä Tampereelle maanantaihin asti pööpöilemään. Tulevaisuudessa varmaan kuitenkin jätän Traconin päättäjäiset välistä, vaikka ihanaa laulantaa saikin kokea. Voittajien kertaaminen yms. ei sinänsä ole minun kannalta oleellista, koska yleensä olen seuraamassa niitä ohjelmia, joiden voittajistosta välitän.

Hyveä laulua päättäjäisissä!

Traconin tehdessä jo kuolemaa tämän vuoden osalta, kävimme nopeasti kuvaamassa vielä jonkun hassun kuvan Kibasta. Vaikka peruukki olikin oikutellut ja näyttänyt pyllyltä koko päivän, oli kiva saada jäbästä edes jonkinmoisia kuvia, jotka eivät ole itseottamiani. Vielä haaveilen kunnollisesta, synkästä ja urbaanista kuvasessiosta Kiballe…

Kuva: Anniilaugh
Edit: miä

Näin ollen Tracon oli ohi ja minä onnellinen. Viikonloppu meni todellakin ihan hurjaa vauhtia ohi. Minulla oli jälleen aivan äärettömän kivaa, ja tässä mietin sitä, miten paljon viikonlopun aikana tuli naurettua. Välillä jopa ihan oikeaa räkänaurua. Siitä kiitos kaikille osallisille. Oli myös hillitöntä luksusta jäädä vielä yhdeksi yöksi Tampereelle, koska se vei sunnuntailta niin paljon turhaa säätämistä pois. Tätä lisää kiitos!

Traconin päätteeksi Tampere tarjoili vielä erittäin hienon auringonlaskun.

Tälleen vielä loppuun pieni vuodatus. Oli erittäin suuri kunnia olla jälleen tuomaroimassa yhtiä arvokisakarsintoja, kiitos siitä ja hyvästä huolenpidosta Chamiralle ja Aadalle. Kisojen järjestelyt ja ACT-tuomariston kokoonpano oli aivan huikea, ja sitten siellä seassa olin minä. Muut tuomariston jäsenet ovat menestyneitä tekijöitä sekä Suomessa että maailmalla. Omat saavutukseni eivät mitenkään yllä samaan arsenaaliin, joten hieman meinasin jännittää omaa osallisuuttani tässä tuomaristossa. Haluan kuitenkin uskoa, että minulla on sen verran näyttöä, ja nimenomaan esitysten osalta, että roolini tuomaristossa oli perusteltua. Vielä kerran kiitos kaikille kanssatuomareilleni, jotka tekivät tuomaroinnista niin mutkatonta!

Tässä kohtaa Fukka kiittää!

PS: Sain aikaiseksi pienimuotoisen ilmiön, kun huutelin IG:n puolella ihmisten cosplay-käyntikorttien perään, joten jatketaan samaa hommaa täälläkin :D Minulla on siis läjäpäin jäljellä WCS-aikaisia käyntikortteja, joista haluaisin eroon (niissä on mm. jo vanhentunutta tietoa). Eli jos joku halajaa minulta kortin tai pari, minua voi käydä nykimässä hihasta tapahtumissa. Ilolla otan vastaan myös muiden cosplay-kortteja, koska haaveenani on täyttää pieni korttikansioni suomalaisella taidolla ja osaamisella.

Näitä ihan oikeasti on, joten halukkaat saavat vaikka molemmat versiot.

Liimaa ja vihreitä miehiä - Tracon 2025

Momoi!

Oli Tracon! Jälleen siellä oli myös kivaa! Minun osaltani mentiin vähän uudenlaisissa merkeissä, mutta mukana oli myös hyvin paljon tuttua huttua. Tracon järjestettiin 5.-7.9.2025 tapansa mukaan Tampere-talolla. Tänä vuonna Tracon juhli myös 20-vuotissynttäreitään!

Tää on hieno!

Minä raahauduin Tampereelle perjantaina kohtuullisen hyvissä ajoin pyörimään, mutta perjantain ainoaksi ohjelmaksi jäi Hall Cosplay. Sujuvasti tätä ennen ehdimme pyörähtää myyntipöytäsalin läpi. En muista, että aikaisemmin myyntipöytäsali olisi ollut auki jo perjantaina tai sitten en vain koskaan ole ehtinyt sinne perjantaina. Joka tapauksessa, oli mukava kierrellä pöydät läpi, kun tungosta ei ollut aivan valtoimenaan eikä oma kuormituskyky ollut niin koetuksella. Tällä kertaa koko conista mukaan lähti vain maltilliset ostokset, koska nimenomaa tuo kuormituskyky ei kestänyt enää muun viikonlopun aikana intensiivistä kiertelyä esimerkiksi taidekujalla.

Kaikki oleelliset heti tähän alkuun eli ostokset.

Perjantaina tuli vastaan myös äärettömän hienoa propagandaa!

Hall cosplay -kisat pidettiin Tracon Live! -lavalla ulkona. Minua henkilökohtaisesti nämä ulkolavan ohjelmat eivät houkuttele, koska näkyvyys on tuurista kiinni ja sää pelaa aina omaa peliään ohjelmassa viihtymisen osalta. Kuitenkin hall cosplay on mielestäni sinänsä ulkolavalle sopiva ohjelma, vaikkakin sen sijoittaminen perjantaille ei ole mielestäni täysin tasavertaista. Traconissa on kuitenkin niin paljon erilaisia cosplay-kilpailuja, joten ymmärrän sen, että joitain asioita pitää niin sanotusti uhrata toimivamman kokonaisuuden kannalta.

Siellä ne hall-kisaajat pönöttää.

Hall cosplayn jälkeen ei siis tullut hengattua tapahtumassa sen kummemmin, koska lauantain pukujen valmistelut odottivat. Lauantain puvuksi valikoitui Link’s Awakening Link parin vuoden takaa. Yritin muka miettiä pukuja sään kannalta, mutta lauantain keli oli sen verta lämmin, että kuuma meinasi tulla (tavallisesti kaksi paitaa päällekkäin on minulle liikaa vaatteita). Linkin meikki ei ehkä osunut tällä kertaa niin nappiin, ja siitä tulikin hieman karumpi kuin olisin toivonut.

Jotenkin näistä mun selfieistäkin tuli ihan villejä...

Lauantaina piti heti aamusta olla syöksymässä ensimmäiseen ohjelmaan, joka oli Iriksen pitämä WCS-retrospektiivi. Ohjelma sisälsi muisteluita Suomen ja WCS:n yhteisen matkan varrelta. Iris on ollut osa Suomen jokaisen tiimin matkaa, joten hänellä on myös aivan omanlainen perspektiivinsä koko WCS-myllerrykseen, minkä vuoksi on hyvin mielenkiintoista kuunnella hänen kerrontaansa aiheesta. Aina on myös hauskaa kuulla juttuja muiden WCS-kokemuksista, vaikka se, mitä tapahtuu Special Tourilla, jää Special Tourille.

Villit 75 min.

Koska aikaa sattui olemaan, tuli käväistyä kuulemassa ohjelma Behind the Cosplay: Making of Mina Ashiro. Jo pelkän kuvauksen perusteella kävi ilmi, että ohjelman sisältö painottuu voimakkaasti erilaisen teknologian hyödyntämiseen kyseisen puvun valmistuksessa. Minulle cosplay on lähtökohtaisesti kädentaito- ja käsityöharrastus, joten en suoranaisesti kuulunut ohjelman kohdeyleisöön. Joitain jännittäviä ja hyödyllisiä juttuja tuli kuitenkin ohjelmassa esille. Eniten harmittelin ohjelmassa sitä, että ohjelmanpitäjä, Frostylva, ei koskaan esitellyt valmista pukua livenä, vaikka se hänellä olikin tuolla hetkellä päällä.

Lähempänäkin ois tietenki voinu istua :D

Lauantaina tuntui olevan jatkuvasti meno jonnekin, vaikka kiireentuntua ei kuitenkaan ollut. Yksi sivuetappi oli kuitenkin Photoshoot-kisaajien kuvagalleria. Tuossa keväämmällä pidimme Riikkiksen kanssa kuvaussession Gakupolle. Riikkis päättikin sitten osallistua Traconin photoshoot-kilpailuun yhdellä Gakupo-otoksella, joten pitihän sitä käydä tarkastamassa oma naama kuvagalleriasta. Näiden kuvausten ja Gakupo-kuvien taustalla on taas minulle ihan hirveästi tärkeitä asioita, minkä lisäksi olen ollut niin äärettömän intopiukena siitä, mitä Riikkiksen kanssa ylipäätään saimme aikaan. (Kuvagallerioista yleisesti: oli ihan superhienoa nähdä myös Traconin toinen kuvanäyttely aikaisempien vuosien kisaajista!)

Meidän vauvva!
Kuva: Anniilaugh

Sitten olikin oman jännäripannariosioni vuoro! Olin siis pitämässä Traconissa luentoa cosplaysta ja liimoista. Tämä aihe saattaa ehkä tulla yllätyksenä joillekin, mutta olen siis jo pitkään halunnut luennoida aiheesta. Olen tarjonnut ohjelmaa useamman kerran muillekin tapahtumille, mutta syystä tai toisesta sitä ei ole haluttu ottaa ohjelmistoon. Tracon kuitenkin kelpuutti ideani, ja sain jopa mielestäni päivän parhaan ohjelma-ajan höpinöilleni.

Asian ytimessä.
Kuva: Anniilaugh

Eniten jännitin sitä, että ehdinkö kertomaan kaiken oleellisen . Alun perin asiaa oli ihan hillitön määrä, joten luennosta on karsittu pois aika paljonkin juttuja. Silti sisältöä jäi sen verran, että 45 minuuttia ei meinannut riittää ilman tappotahtia. Tämä seikka jännitti ihan oikeasti niin paljon, että unohdin jännittä muuten esiintymistä itsessään. (Spoiler: Unohdin kertoa luennolla yhden tärkeän asian, jonka ohjelmakuvauksessa lupasin.)

Tää oli mun fiilis ennen ja jälkeen luennon pitämisen.

Olin todella yllättynyt siitä, miten paljon kiinnostuneita kuulijoita lopulta oli, koska onhan aihe jokseenkin erikoinen. Jo lauantaipäivänä sain kyselyitä siitä, että onko luennosta tulossa tallenne ja että onko joskus luvassa jatkoluentoa. Tallenne on katsottavissa Traconin YouTube-kanavalla, mutta jatkoluennosta en olen niin varma. Tulen luultavasti kirjoittamaan liimoista ihan oman jutun tänne blogiin, koska myös luennon dioja on pyydetty jaettavaksi. Tulin siihen tulokseen, että blogi on minulle paras paikka diojen jakamiseen, joten samalla voin hieman runoillakin. Joka tapauksessa iso kiitos kaikille kiinnostuneille ja luentoa kehuneille! Tämän tekstin julkaisun aikaan olen jo saanut Traconin kautta ohjelmapalautteita, mutta niitä pystyy jättämään edelleen. Kiitän niistäkin kovin, ja niiden pohjalta uskallan jo ehkä sanoa, että ohjelma ei mennyt ihan penkin alle.

Kamu kommentoi tätä kuvaa: "Käytännössä kaikki elämässä saavutettu, kun saa tämmösen otoksen itsestä, puhumassa puhujanpöntössä ja taustalla häämöttää diaesitys liimasta."
Kuva: Anniilaugh

Liimasekoilusta selvinneenä sain ahdettua vähän evästä naamaan ennen The Cosplay -kilpailujen alkua. Lauantaina Traconissa kisattiin NCC:n, esityskisan sekä photoshoot-kisan merkeissä ihan Ison Salin puolella (jee!). Voi jösses taas tätä touhua! Sekä NCC-karsinnoissa että esityskisassa tykiteltiin ihan huolella. Kisoissa oli huomattavissa jännittävän paljon samoja elementtejä esitysten välillä; paljon oli laulua ja yllättävästi neljännen seinän rikkomista. Omia suosikkejani palkittiin ja ei palkittu. Tamamerun voittajaesitys oli puhdasta taidetta sekä lavaesiintymisen huippuhetki, mutta nautin suuresti myös Deadpool-esityksetä. Onnea kaikille sijoittuneille vielä!

NCC-kisaajat

Traconin cosplay-kisat loppuvat nykyään niin myöhään, että sen jälkeen on jo tehokkaasti nälkä ja virta pois, minkä vuoksi ihan mielenkiintoista ohjelmaa menee pakostakin sivu suun, kuten seimerkiksi pihan tulishow. Lauantaina olisin halunnut käydä kuulemassa juttuja myös kimonoista ja yukatoista, mutta harmikseni ohjelma meni päällekkäin cosplay-kilpailujen kanssa.

Niin siis Linkin miekka oli myös matkassa, mutta en koskaan edes purkanut sitä paketista.

Vaikka kovasti haaveilin siitä, että saisin Echoes of Wisdom Zeldan valmiiksi Traconia varten, kaiken hulinan keskellä päätin antaa Zeldan vielä olla, että voin antaa sille sen ansaitseman kunnollisen huomion. Sen sijaan menin toteuttamaan itseäni sekä perushalujani, joten rykäisin kasaan Dandadanin Ayase Momon. Kirjoittelen Momosta tapani mukaan vähän enemmän piakkoin jossain välissä, mutta todettakoon, että tämä pikapuku tuli tarpeeseen. Helppoutensa vuoksi Momo päätyi siis Traconin sunnuntaipuvuksi, ja koin oloni hyvinkin kotoisaksi tässä puvussa.

Momo on minä.
Kuva: Anniilaugh

Sunnuntaina päivä alkoi jälleen cosplay-ohjelmalla, kun kävimme kuulemassa turvallisuusasioista cosplayssa. Aihehan jonkin verran meni päällekkäin oman ohjelmani kanssa, joten hirveästi ei uutta asiaa minulle ollut tarjolla. Ohjelma oli kuitenkin ihan kiva täyte päivään, ja varmasti tärkeää asiaa niille, joille homma ei ole aivan niin tuttua.

Arvostan kuvitusta.

Sitten oli tarjolla hienoutta! BL-mangan trendit 90-luvulta nykypäivään -luento täytti paikan sydämessäni, joka on ollut siellä jo pitkään. En ole mikään älytön BL-mangan kuluttaja, mutta aina olen ihmetellyt sitä, miksi missään aihetta käsittelevällä luennolla yms. ei mainita sanallakaan yhtä minun kaikkien aikojen lempimangaani, Fake, joka sattuu myös olemaan BL-tuotantoa (en kestä romanttisia sarjoja, jos niissä mähkitään vain ihmissuhteita). Tällä luennolla Fake lyötiin pöytään heti ensimmäisenä, joten olin kaikin puolin tyytyväinen. Ohjelma oli hyvin mielenkiintoinen, sain sieltä muutamia lukusuosituksia, mutta kokonaisuudessaan se olisi tarvinnut tiivistystä. Tästä myös kertoo se, että ohjelma jäi kesken, vaikka se meni yliajalle.

Hyvää asiaa!

Nyt voin antaa anteeksi kaikille BL-, yaoi- ja shounen ai -luennoille yms. jotka ovat röyhkeästi sivuuttaneet Fakein ja sen suurenmoisuuden.

Kun sateen uhka oli jälleen ilmassa oli aika myös sunnuntain cosplay-kisoille… Traconin Live! -lavalla. Onneksi sadetta ei kuitenkaan tullut, mutta näkyvyys haaste oli silti läsnä. Kovasti haluaisin kuulla kisaajien näkemyksiä ulkolavan käytöstä. Traconin kokoisessa tapahtumassa täysin pukupainotteiset kilpailut voivat hyvinkin vetää puoleensa sellaisia kisapukuja, joissa esiintyminen laajemmin tai liikkuminen yleensä on haastavampaa. Miten toimiva ulkolava on tällaisten pukujen kohdalla ja miten sääolosuhteet yleisesti vaikuttavat kisaamiseen? Ihan vain pyörittelen taas ajatuksia ääneen.

Siellä taas.

Valitettavasti jouduimme poistumaan kisakatsomaosta ennen voittajien julkistusta, koska olimme syöksymässä vielä päivän päätteeksi Chordae Coris Orchestran konserttiin. Vaikka tällä kertaa Traconissa oli niin paljon tarjolla konsertteja, tämä konsertti jäi omalta osaltani ainokaiseksi. Nautin jälleen, vaikka soittolistan sisältö olikin tällä kertaa minusta enemmän etäällä. Melkein selvisin jopa itkemättä koko setin läpi, kunnes tuli viimeisen kappaleen vuoro. Viimeiseksi kappaleeksi oli läjäytetty minun osaltani kaikkien aikojen pahin märinäkappale eli Sormusten herrasta Into the West. Padot totaalisesti auki sitten viime metreillä.

Yhyyyyy! ;____;

Konsertti jäi sopivasti päivän ja Traconin viimeiseksi ohjelmaksi, vaikka tällä kertaa junaan ei ollutkaan kiire. Sen sijaan päivän päätteeksi onnistuin näkemään vielä sattumalta hirveästi tuttuja naamoja ja lätisemään niitä näitä. Hieman alan kokea, että Traconin ohjelmistossa on runsaudenpulaa, mutta se on silti edelleen lempitapahtumani Suomessa.

Sunnuntai meni vähän höpöilyksi, mut se on myös parasta.
Kuva: Anniilaugh

Traconin jälkeen on aina ihan törkeän inspiroitunut olo. Nyt myöskin asiaa pönkittää minun kohdallani se, että en ole päässyt toteuttamaan pukujuttuja hetkeen muun elämän vuoksi. Momo oli ihan oma juttunsa, josta siis kirjoittelen myöhemmin lisää. Nyt kuitenkin koen suurta himoa kaivaa keskeneräisiä projekteja kaapeista ja jatkaa niitä eteenpäin. Lisäksi pääni raksuttaa uusia luentoideoita ihan huolella. Nyt, kun liimat on osittain edes taputeltu, voisin siirtyä taas aivan uuteen aiheeseen.

Fukka kiittää!

PS: Hieman harmittaa tämän (ja Momon) merkinnän viivästyminen, koska intoa kirjoittaa olisi vaikka kuinka, mutta onnistun näköjään täyttämään päiväni ihan kaikella muulla.

Villinä ja vapaana - Tracon 2024

Heippa!

Tuntuu tosi oudolta lähteä kirjoittamaan tätä ennen kuin olen edes kirjoittanut Matsuconin merkintää loppuun. Haluan kuitenkin nauttia siitä huumasta, jonka Tracon jätti taas jälkeensä, joten nyt ei mennä ihan kronologisesti. Matsuconin merkintä on nyt kuitenkin taputeltu ja ulkona, joten voin hyvin julkaista tämänkin. (Höpöä, että blogissa on nyt julkaistu kolme coniraporttia peräkkäin, vaikka conien osalta tämä vuosi on ollut hieman hiljaisempi.)

Tracon 2024 järjestettiin 6.-8.9. tavalliseen tapaan Tampere-talossa. Minulle tämä oli sitten vuoden 2011 ensimmäinen Tracon, jossa olin mukana pelkkänä kävijänä. 2012 alkoi kisaputki, joka jatkui vielä muutaman vuoden ajan myös tuomarointiputkena. Vaikka tietynlainen kaipuu takahuoneeseen olikin, koin, että tämä oli ihan hyvää vaihtelua. Tietenkin monestakin syystä tämä oli hivenen outo ja omanlaisensa Tracon.

Eläimet saapuivat Tampereelle.

Yksi isoimmista kohokohdista Traconissa, ja koko vuonna, oli ehdottomasti perjantaille järjestetty Tampereen kaupunginteatterin esittämä Taru sormusten herrasta -teatterinäytös. Rakastan Sormusten herraa sekä kirjoina että elokuvina, minkä lisäksi rakastan teatteria niin kovin paljon. Olin siis aivan myyty jo siinä vaiheessa, kun ensimmäistä kertaa ilmoitettiin tästä yhteistyöstä.

Sitä hyvää!

En halua pilata kokemusta keneltäkään, joka on aikeissa katsoa kyseisen esityksen, mutta ei vielä ole päässyt sitä kuitenkaan näkemään. Hyvin pintapuolista kerrontaa siis aiheesta luvassa. Pidin esityksestä todella paljon. Sen pituus ei minun kohdallani ainakaan tuntunut yhtään missään, mutta samalla olin hyvin vaikuttunut siitä, miten hyvin kolme pitkää kirjaa oli saatu tiivistettyä niin toimivaksi paketiksi. Lavasteet ja musiikki olivat upeat ja toimivat niin hyvin. Myöskin Isoa salia tilana käytettiin mielestäni hyvin. Myöskin tietyt roolisuoritukset olivat mielestäni aivan uskomattomia. Ainoat asiat, josta en niin suuremmin pitänyt, olivat puvustukselliset valinnat tiettyjen hahmojen kohdalla.

Väliaikaskumppa

Minähän itkeä pillitin lähes koko esityksen läpi, koska Sormusten herran tarina edustaa minulle niin paljon sellaisia asioita, joita pidän elämässä tärkeinä; rohkeus kohdata vaikeitakin asioita, tovereiden tukeminen ja lojaalius, lupauksien pitäminen ja vastuunkanto. Olisiko esitys kerennyt pyöriä 15 minuuttia, kun minulla aukesivat padot ensimmäisen kerran. Oli myös hyvin outoa itkeä ja hajoilla yhtä aikaa, mutta senkin pääsin näytöksen aikana kokemaan useamman kerran.

Näytös ja matkustaminen Tampereelle söi käytännössä koko perjantain, joten hirveästi ei ehditty tuona päivänä conitella.

Ihan varma en ole tästä Ichijon meikistä...

Lauantain puvuksi olin ottanut mukaan Ichijon, joka ei vielä tapahtumissa ole kerennyt olla päällä ollenkaan. Ihan mukiin menevä pukuvalinta säiden suhteen, vaikka unohdin kokonaan Traconin kiristyneet proppisäänöt. Onneksi Ichijon miekkoja ei kuitenkaan tarvinnut missään vaiheessa käyttää proppitullissa, koska en koskaan vienyt niitä varsinaisesti tapahtumapaikalle. Vaikka en edelleenkään pukuna ole Ichijoon täysin tyytyväinen, oli se jotenkin kivempi päällä kuin odotin. (Kesti siis sata vuotta tajuta, mikä Ichijon paidassa hankaa ja vaivaa, ja lopulta tajuta, että en voi edes korjata asiaa.)

Lauantaiaamun leppoisa aikataulu oli jotain käsittämätöntä luksusta. Ihan ensimmäiseksi pääsimme suuntaamaan taidekujalle, mikä osoittautui erittäin hyväksi suunnitelmaksi. Aamupäivästä siellä oli vielä sentään hitusen väljempää kuin myöhemmin pyörähdettäessä. Tällä kertaa minä ostin jopa printtejä, mitä en yleensä harrasta ollenkaan!

Asioita, joihin käytin rahaa.

Ensimmäinen ohjelma lauantaille oli Agapio Racing Team -luento, jonka sisällöstä olen montaa mieltä. Luento oli mielenkiintoinen sekä viihdyttävä, ja oli kiva nähdä, miten paljon vaivaa ja taustatyötä luennon eteen oli tehty. Kuitenkin olen hyvinkin eri mieltä (edelleen) luennon pääsanoman, ”Agapio Racing Team oli hyvä,” kanssa. Minulle luento osoitti yhä paremmin sen, kuinka keskinkertainen ja ”halpa” Agapio aikoinaan oli (kuten moni muukin alan tekijä noihin aikoihin). Sen kummemmin luennon sisältöön menemättä totean vain: On harmillista, miten aliarvostettuna lapsikatsojia on aikanaan, ja osittain edelleen, pidetty. Suomessa on laadukasta ääninäyttelyä ollut iät ja ajat, mutta jos media ei ole suunnattu kuin ”pelkästään lapsille” siihen todella panostaminen ei tunnu aina hirveästi kiinnostavan. Agapio näki aikanaan markkinaraon ja käytti sen hyväkseen. (Sivuhuomio: esim. Disney-elokuvat eivät ole lastenelokuvia, vaan koko perheen elokuvia.)

Hyvää historiaa.

Vaikka ohjelmakartassa olikin monta kiinnostavaa ohjelmaa lauantaina, onnistuin raahaamaan itseni vain kahteen niistä. Agapio-luennon lisäksi kävin kuulemassa perjantain Sormusten herra -näytöksen puvustuksesta Kurkistus keski-maan ompelimoon -ohjelman merkeissä. Minulle jäi tästä ohjelmasta päähän vähän kaksijakoisia ajatuksia. Olin todella iloinen päästessäni kuulemaan nippelitietoa näytelmän puvustuksesta ja sen toteutuksesta, mutta samalla minua harmittaa, että suurimpiin kysymyksiin ohjelma ei pystynyt vastaamaan. Itse olisin kovasti halunnut kuulla vastauksia siihen, miksi tiettyihin pukusuunnittelun ratkaisuihin on päädytty. Tähän kuitenkaan ohjelman pitäjät eivät pystyneet vastaamaan. Lisäksi oli yhtä aikaa mukavaa ja turhauttavaa, miten paljon yleisö pääsi esittämään kysymyksiä. Osa kysymyksistä nosti esiin tiettyjä mielenkiintoisia seikkoja, mutta selkeästi kysymysten määrää olisi pitänyt kontrolloida enemmän, koska kokonaisuudessaan ohjelma jäi tyngäksi eikä kaikkea asiaa selkeästikään pystyty sisällyttämään ohjelma-aikaan.

(Oli myös jännittävä kuulla jonkin verran siitä, miten Tampereen kaupunginteatterissa puvustamo pyörii, koska olen aikoinaan ollut lyhyen aikaa itse töissä Oulun kaupunginteatterin puvustossa. Jännittäviä eroavaisuuksia oli havaittavissa.)

Valo tuotti haasteita ohjelman aikana.

Lauantaina tuntui siltä, että koko päivä meni lähinnä pyöriessä ja syödessä. Mikä ei sinänsä haittaa, koska viime aikoina iso osa tapahtumista on mennyt erinäisissä hommissa. Sitä paitsi syöminen sopi hyvin Sormusten herra -teemaan. Kjeh. Päivän päätteeksi teimme pienen mutkan ja kävimme kuvaamassa Ichijota vähän conipaikan ulkopuolella. Ainoa hetki, jolloin kaivoin miekat naftaliinista.

Kareraisu, my love!

Sitten vähän kakkua.

Sunnuntaille pukuna oli vihdoin ja viimein Gojo Satoru, jota olen suunnitellut jo kolmeen eri tapahtumaan. Aina kuitenkin on tullut esteitä puvun aloittamiselle. Kehnolta meinasi näyttää puvun valmistuminen Traconinkin osalta minusta riippumattomista syistä, mutta lopulta puku tuli valmiiksi. Tällä kertaa Gojon meikki kuitenkaan ei onnistunut aivan täysin, joten siinäkin on vielä parantamisen varaa. Yritän tunkea Nobaran ja Gojon valmistusprosessit samaan merkintään KUNHAN EHDIN. Ihminen on elämässä kiireinen.

Ei haittaa, jos meikit on päin pyllyä, kuha on lasit.

Sunnuntai alkoi ohjelman puolesta taasen itkulla. Tuli käytyä kuulemassa Chordae Coris Chamber Orchestran konsertti, jossa soitettiin eri peleistä tuttuja musiikkeja. Oli kiva kuulla kokoelma sellaisia kappaleita, joita en aikaisemmin live-esityksissä ole hirveästi kuullut. Tietenkin omaan syrämmeeni iskivät eniten Final Fantasy VIII:ta alkujaan peräisin oleva The Extreme sekä täysin ensinuotista padot aukaissut Kingdom Hearts -potpuri. Noh, tulipa siinä samalla testattua kunnolla Gojota varten hankittu valkoinen ripsiväri, joka ei ollut itkuista moksiskaan. Nautin konsertista oikein paljon.

Teppo kävi konsertissa

Pallotessa meni sivusuun muutama mielenkiintoinen ohjelma, mutta viikonlopun toinen kohokohta oli tietenkin sunnuntain cosplay-kilpailut. Oli yllättävän rentoa katsoa Traconin kisoja vähän taemmasta penkkirivistä. Paikkalippusota suosi ja saimme ihan mukiin menevät paikat. Tietenkin ilmassa oli moninaisia tunteita, koska WCS-karsinnat kisattiin nyt ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa. Samalla tuntemukset olivat haikeita ja huojentuneita, mutta saatampi avata ajatuksiani WCS:n suhteen vielä laajemmin jossain muussa kohtaa. Odotin myös NCC-karsintoja kovasti, koska tällä hetkellä se vaikuttaa yksilökisana kaikkein järkevimmältä formaatilta omaan makuuni (Tässä vitsissä pitää tietää se, että ennen NCC on ollut se arvokisa, joka minua on kiinnostanut vähiten.)

Enpäs muista, milloin viimeksi olen istunut näin takana Isossa salissa.

WCS sai loistokkaat viimeiset karsinnat, ja oli ihana nähdä niin moni tuttu lavalla. Meidän viimeinen kisaparimme on nyt kuitenkin valittu, joten toivotan Peanutsugan ja Nomoxyan tervettulleiksi WCS-perheeseen vielä kerran, sekä toivon heille antoisaa ja kivaa tulevaa edustusvuotta! Pitäkää hauskaa! NCC sai myös huikean uuden edustajan Ruotsin kisoihin, joten toivotan mahtavaa edustusvuotta myös Tolkuncosille. Esityksesi oli viilattu viimeistä piirtoa myöten, sitä oli ilo katsella.

Kuva: Nyymix

Jouduin juoksemaan lavan kautta lähes suoraan junaan cosplay-kisojen jälkeen, koska olimme valinneet tietenkin sen aikaisemman junan. Lopulta ei onneksi ollut edes mikään kiire narikan osalta, mikä huoletti minua eniten. Harmiksemme kuitenkin heti matkan alettua junamme joutui pysähtymään lähes kahdeksi tunniksi, minkä vuoksi olimme kotona lähes samaan aikaan kuin Tampereelta myöhemmin lähtenyt Oulun juna.

Sanji: Anniilaugh
F-up Tiuhti ja Viuhti palveluksessanne.

Sellainen oli tällä kertaa Tracon-seikkailu. Tracon tuntuu paisuneen jotenkin aivan käsittämättömän suureksi tapahtumaksi, mikä tuntuu yhtä aikaa kivalta ja hirveältä. En pidä yhtään lippukassojen kilpajuoksuista, mutta on myös kiva nähdä tapahtumassa monenlaista sisältö. Ohjelmakartta kuitenkin alkaa olla minun makuuni niin laaja, ettei sitä osaa edes kunnolla tarkastella.

Kuva: Anniilaugh
Oli kuuma, mutta tuuletin autto.

Ikävä oli takahuoneen puolelle, mutta onneksi tämä oli kisajärjestelyiden puolesta ihan kaikille outo kokemus, kun kaikki arvokisat ja muut olivat vasta sunnuntaina. Aina toivon kovasti, että isoja kisoja ei pidettäisi sunnuntaina, koska se on hyvin epämiellyttävää ja jokseenkin epäreilua meille pitemmältä matkustaville kisaajille. Ymmärrän, että tänä vuonna aikataulut ovat olleet poikkeavat syistä, mutta silti aina toivon toisenlaista ratkaisua.

Fukka kiittää!

PS: Seuraavaksi sitten ainakin asiaa puvuista, mutta ehkä myös WCS-ajatuksia. Täysin olen laiminlyönyt Nobaraa ja Gojoa, mutta yritän korjata asian lähitulevaisuudessa.

PPS: Blogger haluaa näköjään kiukutella tekstinasettelujen yms. kanssa, joten fölåt mig!