Rakastettava sifonki

Hiphei!

Pientä tilannepäivitystä asujen suhteen, mutta ennen sitä vähän muuta jupinaa... Sain kouluni päätökseen ja nythän olen virallisesti vaatetusompelija.

Fiilikset on hurjat.

Ei, minä en ole vaatetusalan artesaani, vaikka kaikki tuntuvat niin luulevan. Olen vaatetusompelija siinä on vissi ero. Tämän satunnaisen valmistumisen johdosta sainkin sitten perheen lisäystä hehkeän violetissa muodossa.

Tämä torsonen odottelee vielä nimeä, mutta eiköhän sille jokin nimi keksitä (tapanani on siis nimetä omaisuuttani). Muotoilussa tämä ei ole hirveän hyödyllinen, ainakaan minun muotoilutaitoni huomioon ottaen. Mutta koska oma toiminimi olisi jonkinlainen haave, halusin ehdottomasti säädettävän nuken, että voi erilaisille vartaloille tehdä vaatteita. Hyvä sovitusnukke se on. Hieman eri asia on kuitenkin tehdä vaatteita itsellekin, kun voi sovittaa jollekkin muulle.

Alexian kanssa jouduin sellaiseen seikkailuun, että pääsin vihdoinkin kokeilemaan kunnolla Wonderflex'ä. Hillitön rulla WF'ää on lusmuillut nurkassani jo melkein kahden vuoden ajan. Ennen Alexiaa ei kuitenkaan ole tullut eteen sellaista hahmoa, jonka tekemiseen olisin WF'ä edes tarvinnut. Nyt on kokeiltu ja tässä on tulos:

Alexian silinteri sai muotonsa WF'stä. Olisin tilannut Alexialle hatun, mutta oikean kokoista ei tahtonut löytyä.  Ensimmäiseksi väsäilyksi tämä on ihan kiva, vaikka se ei mikään superhieno olekkaan. Ilme tietenkin muuttuu, kunhan saan sen päällystettyä.

Hoidin myös Alexian peruukin johonkin muotoon. Ajattelin tehdä mahdollisimman yksinkertaisen lettiväkerrelmän peruukkiin, joten tein van kaksi lettiä, jotka kieputtelin niskaan.

Kuvassa peruukki ei ole vielä aivan valmis, koska päätin tehdä nutturan sellaiseksi, että voin helposti tehdä sen coniaamuna, ja muuntelin sitä vielä hieman tästä. Otsatukka ja "pulisongit" ovat kuitenkin valmiit ja tykkään niistä kovin. Kokeilin myös hieman meikkiä. Hyvin vaaleana ihmisenä yritän hieman ruskettaa itseäni, että näyttäisin edes jotenkin enemmän etelä-eurooppalaiselta. Luulen silti, että tämä on toivoton tehtävä. 

Hame on melkein valmis. Helma vain täytyy lyhentää oikean mittaiseksi (siinä on nyt n. 20cm ylimääräistä), kunhan löydän oikeat kengät ja saan jonkun apua hieman. Laitoin mustaa nyöriä hieman demostroimaan sitä, mihin lopulta nauhat tuleva. Sisältä tietenkin puuttuvat jalat, joten lopputulos tulee olemaan vielä muhkeampi, kun olen itse hameen sisällä. Turnyyrikin toimii oikein mainiosti, mutta taidan lisätä siihen vielä tylliä päälle. Täytyy vielä mainita, että tuo hame on kahdesta erikankaasta; alla on polyesteri/viskoosi, joka laskeutuu aivan ihanasti ja päällä on järjettömän upean värinen sifonki, jonka löysin sattumalta palalaarista. Kuva ei päästä sifonkia oikeuksiinsa.

Minä tässä yritän viettää kesää ja samalla saada Alexiaa eteenpäin. Rurukankin kenkäongelman ratkaisin, joten hän on valmis. Fuu kiittää.

Alusvaatteisillani

Hei hei!

Kukaan ei osaa arvata sitä, kunka pähkinöinä olen nyt. Minä olen tehnyt nimittäin jotain ihanaa. Vain jo se, että Alexia valmistuu näinkin nopeasti, on hyvin jännittävää, mutta sen lisäksi tähän pukuprojektiin liittyy jotain tosi kivaa. Korsetti nimittäin.

Olen jauhanut korsetista jo paljon, mutta silti jatkan. Olen tehnyt jokusen korsetin, mutta en vielä cosplay-käyttöön (paitsi se pikkuisen Rikkulle). Alexialle sainkin tehdä ihan kunnollisen kehoa muokkaavan korsetin.

Korsettimörkö tulee sun uniin.

Korsetin proto osoittautui kunnon huijariksi, koska lakanakangas. Noh, lopullista korsettia tehdessäni huomasin myös tehneeni pienoisen kaavoitusvirheen, jonka huomasin vasta, kun korsetti oli suurimmaksi osaksi kasassa. Ei hätää! Se osoittautuikin hyväksi asiaksi ja tällainen siitä lopulta tuli:

Poistin olkaimet, koska lopulta totesin ne turhiksi sekä löysin vyötärön... jonka olemassa olosta en tiennyt mitään. Vyötärönympärykseni pienenee lähes 10 cm normaalista, kun tämän vedän päälleni. En ole vielä edes yrittänyt kiristää sitä äärimmilleen. Tykkään korseteista, niiden tekemisestä ja pitämisestä. Tämä onkin oma uusi suosikkini.

Alexian muutkin alusvaatteet ovat valmiit. Tein "turnyyrin" eli oman väkerrelmäni asiasta, joka suurentaa takapuoltani haluttuun suuntaan. Katselin kuvia vanhoista turnyyreistä ja löysin jopa jonkinlaisen tutoriaalin niiden tekemiseen, mutta lopulta päätin vetää ihan omasta päästä. Vartalonmuotoni huomioon ottaen en mitään über-suurta pönikkää edes suunnitellut, koska näyttäisin vain typerältä.

Tällä hetkellä härpäke näyttää tältä, mutta pohdin vielä lisäänkö tuohon päälle kerroksen tylliä. Siinä on alimmaisena pieni tyyny, jonka täytin kangassilpulla, lisäksi siinä on kangassuikaleista tehtyjä lenkkejä ja poimutuksia. Erilaisten muotojen olisi tarkoitus tukea toinen toistaan, jotta lopullinen hame pysyisi mahdollisimman koholla. Yritin myös tehdä tästä sellaisen mallin, jonka kanssa voin helposti istua. Jos jotakuta kiinnostaa tämä vielä enemmän, voin toki tehdä tarkemman merkinnän koko hökötyksestä.

Alushametta tehdessäni olin niinkin HC, että en piirtänyt mitään kaavoja, vaan suoraan mallin kankaalle. Fuck yeah! Olo on niin pro. Monta metriä tylliä ja kangasvaraston kaivelua, trikoon toivossa, ja se on valmis.

Hieno.

Vyötärökappaleen tein tosiaan vanhasta trikoosta, mitä sattui olemaan jemmassa. Niin tuo trikoohan ei ollut juuri sen väristä, mitä olisin tarvinnut Rikkun sukkiin... Olisimpa jaksanut tuolloin kaivella omat laatikkoni läpi >_> Noh, nyt se on saanut uuden elämän Alexian alushameessa.

Anteeksi, peilini on kapea.

Vielä kuva viimeisimmästä sovituksesta kaikkine kamppeineen. Nyt, kun näistä alusvaatteista on päästy, pääsen niiden varsinaisten vaatteiden pariin. Saa nähdä, miten käy kaavoitushommissa. Lisäksi sain mumetsultani aivan täydellisen sateenvarjon Alexiaa varten. Vaihdan siihen uuden kankaan ja muokkailen muutenkin hieman, että saan kunnon propinkin aikaiseksi.

You're gonna die.

Tällä hetkellä Alexian tilanne on hyvä, mutta unohdin aivan kokonaan yhden pikku jutun, kun suunnittelin ajan käyttöäni ennen Desuconia. Pääsykokeet. Kun postiluukustani tupsahti sisään ensimmäinen kutsu amk-pääsykökeisiin, tajusin, että en ole huomioinut niitä ollenkaan Alexian tekoprosessin suunnittelussa. Parhaimmillaan vietän useamman viikon maailmalla, kaukana omasta onpelukoneestani ja saumuristani. Yritän  saada hommat tehtyä sille mallille, että en ole Desua edeltävällä viikolla tuli perseen alla ja tietenkin teen, mitä voin, myös reissun päällä.

Fukka kiittää.

PS: Saatan taas pian laittaa jotain epämääräistä ja pohtivaa tänne, koska törmäsin hassuun asiaan, joka sattui liittymään tähän omaan cosplay-harrastukseeni.

GTO-kirous ja paluu pulpettiin

Moro!

Kävimme lauantaina kuvailemassa hieman GTO-pukuja. Olimme varanneet ihan kunnon tilat kuvauksia varten ja mieli oli korkealla. Siitä huolimatta meillä kävi yhden hengen kato... taas, minkä vuoksi olen jo varma, että GTO on meidän osaltamme kirottu. Niille jotka eivät vielä asiasta tienneet; Traconin kisassa meiltä puuttui eräs jäsen sairastumisen vuoksi. Sama kävi myös kuvauksissa...

Hyvää materiaalia tuli kuitenkin ja nyt tulee kuvia ihan urakalla ja vähän asiaa päivästä. Nakkailen kuvia lähinnä koko porukasta tai itsestäni, koska se on muiden asia mainostaa omaa naamaansa, vaikka välistä löytyikin niin makeita ja siistejä kuvia...

Kuvaajanamme toimi Niina Luomajoki ja koko muu poppoo tulee tässä:
Onizuka Eikichi: Edmyn
Aizawa Miyabi: Hannu
Kikuchi Yoshito: S.H.
Murai Kunio: Miäh
Uehara Anko: P.T.
Kanzaki Urumi: Rullarinkeli
Yoshikawa Noboru: Malicionna
Saeko Iijima: Ronsku
Ja puuttuvana Nomura Tomoko: Pipa Piparminttu

Omat paikat löytyivät aika nopeasti.

Käytössämme oli siis ihan oikea koululuokka satunnaiselta koululta. Oli hieman kummallista hipsiä ympäri jokseenkin itselleni tuntematonta koulua lauantaipäivänä ihan omalla porukalla. Varsinkin aamulla, kun oli vielä hieman hämärää ja ulkona kellui sumu...

Creeeeeeeeeeeeeeepy!

Ilmeet olivat taas huipussaan.

Esitystä ja hahmoihin eläytymistä oli harjoiteltu niin kauan, että kaikkien omat hahmot olivat iskostuneet niin hyvin selkärankaan, että kuvaaja vain räpsi ympäriinsä. Itse en edes muista kaikkia tilanteita, joista on saanut hyviä ja hahmouskollisia kuvia.

Liitutaulun kanssa vähän innostuttiin.

Tilannekuvia on hyvin paljon, mutta niistä osa menee jonkin muun kuin hahmouskollisuuden puolelle, jotena... saatte nähdä niitä ehkä joskus merkkipäivinä tai erikoistilaisuuksissa.

Isolla porukalla kuvaamiseen GTO on loistava sarja. Tilanne ei voi koskaan olla niin vakava, ettei haittaisi, vaikka joku repeäisikin välistä. Silti niitä vakavia hetkiäkin löytyy.

Sitten jotain mihin suostuin *köhvainväkipakollaköh* pyynnöstä, vaikka en itse ole mikään aiheen suuri kannattaja. Nyt on käytetty olo, mutta sen verran hienoja kuvia tuli, että kehtaan itsekin täällä yhden julkaista.

Päivä oli pitkä ja itselläni jäi tuo syöminen kokonaan pois, koska, heh, en muistanut kunnon eväitä. Kohtuu aikainen herääminenkään ei auttanut asiaa, joten loppupäivästä oma menoni alkoi näyttää tältä:

En tiedä olenko koskaan dumpannut näin paljoa kuvia kerralla, mutta niin antoisa oli tuo päivä, että on se sen arvoista. Aiheeseen tullaan palaamaan myös videon muodossa.

Fuu kiittää OF'n porukkaa ja muita siistejä.

Ääripäitä etsimässä

Edit 2020 / Haluan tuoda esiin sen, mitä en tiennyt ja ymmärtänyt silloin, kun tein Alexin; ihon värjääminen cosplay-tarkoituksessa ei ole oikein. Olen pahoillani siitä, jos olen tällä puvulla loukannut jotakuta. Se ei ollut tarkoitukseni tuolloin. Halusin tuoda Alexin eloon sellaisena, kuin hänet näin. Tapani tehdä se oli väärä ja siksi haluan pyytää asiaa anteeksi.

Vuosien varrella olen saanut lisää tietoa ja ymmärrystä aiheesta ja haluan lisätä tämän kommentin näihin merkintöihin. Voi olla, että josksu vielä poistan merkinnät kokonaan. /

Terve!

Pikkuhiljaa kai sitä pitäisi alkaa ajatella Traconia. En ole juuri hirveästi ehtinyt polttaa käpyäni Traconin pukujen suhteen, koska ne on jo valmiita! Melkein. Tuntuu, että pääsen jotenkin liian helpolla näillä kahdella UUDELLA puvulla. Yksinkertaisiahan ne ovat, mutta hahmoihin tulee liittymään niin paljon enemmän sisältöä. Siis niitä hahmoja.

Lauantaille on luvassa sääriä ja tissejä. Minut onnistuttiin kesän aikana "ylipuhumaan" paricossiin. Sarja on aikas uutuuden tuore ja luultavasti kovin tuntematon, mutta Gangsta vaan on niin hyvä! Eikä minua tarvinnut hirveästi vakuutella Alex Benedetton roolin.

Toinen oikealta: Alex.

Alex on ehkä naisellisin naishahmo, jota olen tähän mennessä pukuillut. Luonteeltaan ja menneisyydeltäänkin Alex on hyvin mielenkiintoinen. Ja voikun tätä sarjaa tulisi lisää edes vähän nopeammin >_>

Traconissa tulen pitämään juurikin tätä mustaa asua, vaikka olen tekemässä Alex'lle toisenkin asun kuvauksia varten. Tämän puvun kanssa kävi onni ja epäonni. Kengät onnistuin löytämään aivan liian helpolla. Enkä edes ajatellut, että jokin oli mennyt liian hyvin, kun ne sain käsiini, mutta ilmeisesti mikään puku ei voi tekeytyä ongelmitta.

Kengät ennen maalausta.

Kengät ovat jo nyt maalatut, mutta lyön niihin vielä päälle lakan, että saisin niihin hieman kiiltävän pinnan.

Elämä potki sitten päähän tuon mekon kanssa. Olen tehnyt mekon lähestulkoon kokonaan koulussa, koska saumurini ei suostunut leikkimään kanssani (taaskaan). Napinlävet, napit ja kauluksen kaavoituksen olen tehnyt kotioloissa. Eli tämä on aika promekko cosplay-puvuksi. Mitä minä sitten sössin? No...

...

... kankaallehan ei pidä mahtua myös hihan ja kaulusten kaavat... enkä missään nimessä kaavoittanut napitusvaraa 0,5cm liian kapeaksi. En ikinä! Onneksi minulla oli jemmassa lähestulkoon samanlaista kangasta, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus meni metsään, joten sain otettua puuttuvat osat siitä. Päälikauluksen vielä kahteen kertaan, kun ensin unohdin saumanvarat... Silti mekko valmistui alle 12 tunnissa! Kaavoituksesta viimeiseen nappiin ja silitykseen. Nyt jopa jaksoin ottaa aikaa.

Käsi vertailukohteena.

Alex'n mukana tuli uusi aspekti puvun toteuttamiseen. Ihomaali nimittäin. Pieniä määriä ihomaaleja on tullut käytettyä jo ensimmäisessä puvussani ja useasti sen jälkeenkin, mutta ihon värin muuttaminen kokonaisuudessaan on minulle uutta. Useamman kerran olen väriä ja sen ohella meikkiä testannut, enkä vieläkään ole aivan tyytyväinen lopputulokseen. Myöskin peruukki vaatii hieman vielä saksimista.

Alexille toveriksi matkaan lähtee toistaiseksi vielä mysteerimies nimellä kulkeva hahmo. En ole herraa maininnut tässä blogissa kertaakaan. Enkä paljasta herran nimeä tai alkuperää vielä, koska testaan. Jos joku onnistuu tunnistamaan hahmon, olen onnistunut tehtävässäni, joka välistä tuntui aika mahdottomalta. Herra on aikalailla hyvä vastakohta Alex'lle. Kihisen täällä itsekseni... Arvauksia saa toki heittää.

Herran asustus tuntui lyövän itsensä kasaan vähän liiankin helposti. Kengät ja tasku herralta vielä uupuvat, mutta luulen, että onnistun ne ennen Traconia järjestämään. Mikä oikeasti tässä puvussa oli mielenkiintoista, oli peruukki.

Hei, näytän ihan äidiltäni!

Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Tilasin kaksi identtistä, kloriittiblondia, lyhyttä peruukkia toivoen, että ne olisivat tarpeeksi paksuja siihen, mitä olin hakemassa. Suunnitelmani oli yhdistää peruukit yhdeksi superpaksuksi kuontaloksi, mutta kun peruukit kahden viikon sisään tilauksesta kolahtivat luukusta sisään olin totaalisesti yllättynyt. Peruukit olivat todella tuuheita ja muokkautuvia. Niinkin muokkautuvia, että...

...TÄMÄ onnistui ihan ilman mitään muotoilutuotteita. Lopulta totesin, että toinen peruukki on ihan turha, enkä edes avannut sen peruukin pakettia. Myyn ylimääräisen peruukin pois mielellään samalla hinnalla kuin ostin sen eli 13,5€ (+postit tarvittaessa). Jos kiinnostaa, niin viestiä vaan tähän suuntaan.

Tarkoitukseni oli saada peruukista lyhyehkö siilikampaus jollain ilveellä. Tungin pääni peruukkiin, seisoin peilin edessä tietämättä, mistä oikein aloittaa ja lopulta otin vain sakset ja aloin nipsiä karvoja lyhyemmiksi. Yllättäen minulla oli päässäni aivan jotain muuta kuin tuo äitini 90-luvun hiustyyliä muistuttava kuontalo. Siinä samassa päätin testata hieman meikkiä ja tässä on tulos:

Aino tää on sulle.

Hyvin mielenkiintoisia reaktioita on tullut vastaan, kun olen näyttänyt ihmisille tämän kuvan, mutta suurin testi on lopulta siinä, tunnistetaanko tätä hahmoa. Sitä en tiedä, mutta saan varmasti kiksejä sunnuntaina tässä puvussa heiluessani.

Fuu kiittää!

PS: Tulevaisuudessa luvassa pientä kitinää omista viimeaikaisista puvuistani ja Animeseminaarin kuvia. Kunhan jaksan olla reipas ja en-niin-masentunut ihminen.

Minä muka pätevänä - Animeseminaari

Moi!

Animeseminaari oli ja meni. Hirveästi ei itse tapahtumasta jäänyt käteen, mutta saatiin kuvattua aikas paljon. Minun piti käydä katsomassa ohjelmaa... Ihan oikeasti piti, mutta se vähän niin kuin... unohtui. Mitään uutta pukua en jaksanut tehdä, eikä nyt pikapikaa mitään ideoita olisi ollutkaan. Tiesimme, että Vocaloideja tullaan näkemään ainakin toisena päivänä, mutta toinen jäikin sitten auki. Minulla oli muka suunnitelma laittaa Sesshoumaru toiselle päivälle, mutta satunnaisesta mielenjohteesta päätinkin vaihtaa suunnitelmaa lauantai-iltana.

Koska OF'n tanssinäytös oli sijoitettu lauantaille, vedin siis Lukan niskaan tuolloin. Meillä oli OF'n lisäksi oma pieni vocaloid ryhmä, johon kuuluivat Rorune SeeU'na, Kangaskasa Miki'nä ja minä. Oli hirmu jännää, vaikka Luka ei ole mitenkään "luonteen puolesta hallussa". Välillä oli itsellä sellainen olo, etten tiedä mitä teen. Onneksi saimme kuvattua ja edes joku kuva onnistui.

Kuvasi Woodi

Olen aina rakastanut Nukun (siis Valveen) isoa lasitiiliportaikkoa. Nyt sain jälleen todeta sen hienoksi ja kauniiksi. Taisimme olla hieman huvittava näky vessassa ja käytävällä, kun jonossa harjasimme toistemme peruukkeja. Jokunen ihan avoimesti hykertelevä ihminen tuli kohdattua.

 Myös OF'n kanssa tuli otettua jokunen kuva, ja olen taas laiska kakka ja kössin kuvia naamakirjasta.

Kuvasi Sami Räbinä

Tämä oli kuitenkin ainakin toistaiseksi Lukan viimeinen retki. Kengät sanoivat itsensä irti. Molemmat samalla hetkellä ja samaan tapaan. Vetoketjujen lukot menivät muusiksi, eikä korjausoperaatio tule olemaan pieni. Jos enää ikinä Lukasta kiinnostun saatan korjata kengät. Jos en, niin en.

Sunnuntaille päätinkin laittaa ex tempore'na Mariyan. Tuli hoksattua, että Mariya sopi ympäristöön todella hyvin, enkä ole häntä vielä koskaan edes kunnolla kuvauttanut. Mariya siis sai esiintymis vuoron seminaarin toiselle päivälle Sössömarun sijaan.

Kuvasi Kangaskasa

Ai niin... Olinhan minä muka mukana tässä tapahtumassa ihan aktiivisena osapuolena. Tuli jälleen tanssittua, mikä ei mennyt omalta osaltani ihan nappiin. Lämmittely ja kuulokkeiden parempi kiinnitys olisi ehkä auttanut.  No, se on kuitenkin nyt tehty.

En ollut hihhuleeraamassa ainoastaan musiikin tahdissa, vaan minua oli pyydetty jo aikaisin vuoden alussa mukaan cosplay-kisan tuomarointeihin. Suostuin oitis, mutta myöhemmin melkein itkeskelin sisarelleni mun, etten ole tarpeeksi pätevä tehtävään. Kide suurinpiirtein haistatti minulle paskat ja muistutti, että olen pian valmistuva vaatetusompelija. Tuomarointi oli loppupelissä todella mukavaa. Oli kiva jutustella ihmisten kanssa heidän puvuistaan, vaikka vain pikaisesti.

Tapahtuman kokohan ei ole mikään hilitön, joten kisalta ei kovin montaa osanottajaa voinut odottaa. Silti olin iloinen, että niinkin monta kisaajaa saatiin mukaan. Onnittelut vielä voittajille! Valitettavasti onnistuin syömään itseni kipeäksi (kirjaimellisesti) juuri ennen loppuseremoniaa... voi sitä derpin määrää, kun piti käydä julistamassa voittajat... Oli kivaa.

Kävime myös aikaisemin viimeviikolla kuvaamassa pukuja hieman vanhoissa tehdasmaisemissa. Kuvia sieltä ja seminaarista luvassa myöhemmin. Sekä pientä WIP-merkintää on luvassa, kunhan pääsen asioihin taas kiinni. Uskokaa pois edistystä on tapahtunut... vähän.

Fukka kiittää ja kumartaa.

Ajattelen tulevaisuutta

Hellou!

Nekocon lähestyy ja minä... en ole tehnyt juuri mitään. Sain viimein päätettyä, että kuka lähtee mukaan Nekoconiin ja onnellinen voittaja on San. Päätin, että puolitoista vuotta on tarpeeksi pitkä aika puvulle olla keskeneräinen. Näin saan Sanin pois pyörimästä jaloistani. Tyhmyydessäni ja muissa epämääräisissä mielentiloissani hankin itselleni vielä "porkkanan" Sanin takia. Sitä voidaan kutsua jossain määrin myös "kepiksi", mutta siitä enemmän sitten Nekoconin jälkeen, koska tuleva viikko ja Nekocon määrittelevät onko kyseessä "keppi" vai "porkkana". San on kuitenkin jo hyvin tulilla, joten ei pitäisi olla hätiä mitiä. Karvakankaan ompeleminen ei näillä keleillä aina kuitenkaan hirveästi inspiroi, joten täytyy tulevalla viikolla kunnolla potkia itseä persuuksille. Ei San todellakaan missään huonossa tilassa ole. Karvareuhka puuttuu ja korut, vaikka olin jo itselleni lupaillut, että korut olisivat jo kesään mennessä valmiita. Yöt ovat hyvää aikaa leikkiä massalla.

Karvaaaaaaaaa!

Tässä kesän aikan olisi tarkoitus saada kasaan vielä kaksi muuta pukua. Ensimmäisenä Sanin jälkeen vuorossa pitäisi olla Mariya. Tarkoitus olisi, että Mariya valmistuu Animeseminaariin, joka pidetään 20.-21.8. Toisaalta Mariyalle täytyisi tehdä kauluspaita, mutta käyn sisäistä taistelua järkeni kanssa. Koulussa opettajien kauluspaidan kanssa oli tulla seinä vastaan. Siksi olen harkinnut Sesshoumarun ulkoiluttamista Animeseminaarissa. Se on iso ja kallis puku, jota en ole käyttänyt kuin viime vuoden Traconissa. Kuitenkin, jos lähtisin nyt hyvät opit taskussa tekemään kauluspaitaa omassa rauhassani, se saattaisi auttaa tämän hetkistä inhoani kyseistä vaatekappaletta kohtaan. Asiaa täytynee pohtia... Mariya kyllä polttelisi hahmona todella paljon.

Sitten olisi vuorossa Tracon, mikä olisikin sitten aivan oma seikkailunsa. Paluumatkallamme Desuconista Rorune onnistui ylipuhumaan minut mukaansa pahoille teille. Kaiken sen hysterian ja väsymyksen keskellä suostuin lähtemään kisalavalle (eipä siinä paljoa ylipuhumista tarvinnut). Olen lusmuillut tuon kisailun kanssa ihan siitä syystä, etten koe itseäni tai pukujani vielä tarpeeksi hyviksi. No, nyt sitä kuitenkin ollaan kai menossa lavalle hyppäämään Rorunen tukena vähintäänkin. Aijon vetää homman aivan sillä ilolla läpi, että tykkään olla lavalla. En aijo stressata tai viedä tähtiä kotiin. Kuitenkin aijon tehdä puvun niin hyvin kuin voin.

Zidanesta sen verran, että olen tässä pohtinut, että missä ja milloin olisi otollinen hetki herraa kuvata. Lähdemmekö Kiden kanssa matkaan kasin, kaappaammeko kolmannen osan tästä sisarparvesta mukaan kameroineen vai värväänkö jonkun hurmaavista ystävistäni kameran taakse. Viimeisin vaihtoehto olisi houkuttelevin, mutta luultavimmin tarkoittaisi, että koko lauma kavereita lähtisi mukaan, koska ihmisille, jotka eivät paljoa cosplay'sta tiedä, minä puvussa on jotain jännää.

Fukka kiittää.

PS: Hmm... Nice Holystone ei myöskään ole päässyt vielä kunnolla ulos.

Pieni tyhjänpäiväinen oksennus tähän väliin

Heiiiiiiiiiii!

Tämän hetken tunnelmat ovat hyvin hämmentävät ja epämääräiset. Elämä on yhtä super-duper-härdelliä cosplay, töiden ja teatterin osalta. Jee! Eli stressiä joka suunnalta. Vähän asiaa siis siitä ja myöskin sysään tähän samaan The Haasteen, jonka Vorona <3 minulle nakkasi.

Zidane on lähestulkoon esiintymiskelpoisessa tilassa. Vain hanskat täytyy vielä saada aikaan. Olen aivan tarkoituksella näin etuajassa, koska Desuconia edeltävä viikko tulee olemaan yhtä Taidekoulua minulle. Olen jälleen töissä venäläis-suomalaisella taideleirillä, joka pyörähtää käyntiin tulevana tiistaina. Illat menevätkin sitten Teatteriteltan parissa (kynnelle kykenevät tulkaa katsomaan! Se on ihan ilimasta ja joka ilta pyörii jotain). Joudun tietenkin olemaan poissa perjantai-sunnuntain esityksistä, koska olen Desussa! Ahahahahahahahahhahahahahaa! Joka tapauksessa olen ollut aivan kaamea hirviö viimeisimmän viikon aikan, koska olen steressannut niin paljon kaikkea. Toivotaan, että se nyt hellittäisi, kun kaikki on suhtkoht hallussa.

Nyt siihen haasteeseen.

You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteeenpäin kolmelle (3) muulle!


Joudun hieman dissaamaan tuota "oman kameran kätköistä" -kohtaa, koska minusta otetaan kohtuu harvoin kuvia minun kamerallani. Aloittakaamme vanhimmasta ja jatkukoon linja kronologisena.

Animecon 09, Cloud'n ensiesiintyminen. Tapahtumapaikalle saavuttuamme tietenkin tuli huomattua, että kaikki osat eivät kunnolla pysykkään päällä, joten säätöä oli luvassa. Kide, sisareni mun, tässä kiinnittelee tuota pientä vyötä housuihini hakaneulalla ja varasisareni, Tiistai, päätti sen ikuistaa typerästi hihitellen. "Tifa pistelee Cloud'n housuja."

Tsukicon 09 (kai?), Apteekkarin ensiesiintyminen ja ehkä huonoin tapahtuma, missä olen ikinä vieraillut. Juurikin edellä mainituista syystä päätimme pienen poppoomme voimin paeta paikalta Helsingin keskustaan. Kuva lienee sunnuntailta, koska lauantaina en juuri geta-sandaalejani käyttänyt... Joka tapuksessa  olen tässä vaihtamassa kenkiä ja Mimeko tähtäsi minua jostain syystä kameralla. Uskomatonta, miten olen pystynyt taipumaan Apteekkarin puvussa tuohon asentoon. Huomatkaa myös verenhimoinen ilme.

Ja sarjassamme "Olipa kerran hyvät ajatukset". Pidimme Kiden kanssa pienen kuvaussession pääsiäisenä 2010. Mummumme pääsiäispöydästä syöksyimme hankeen pelleilemään vuoron perään. Minä tietenkin sain tilanteesta aivan liikaa iloa irti ja päädyin vyötäisiäni myöten hankeen enkä ollut päästä pois. Tästä on olemassa kunnon kuva sarja, jossa yritän rämpiä ylös tuolta hangesta. Cloud otti hieman damagea tuona päivänä.

Ei ihan cosplay-materiaalia, mutta mitä väliä. Joskus joulun jälkeen koulussa oli jännää, kun pääsimme leikkaamaan suuria määriä kankaita sähköleikkureilla. Ihastuin noihin suojakäsineisiin hurjasti ja jostain syystä tunsin itseni Michael Jackson'ksi ne kädessä. Käsineet ovat tehty pienistä metallirenkaista ja tuntuvat hassuilta käsissä, eikä niitä ole tarkoitus käyttää kuin vain toisessa kädessä (koska toinen pitelee leikkuria). Hyviä kysymyksiä taululla takanani... Satyruskoi-pinssihän se siellä.

Tässä sitten pientä WIP-kuvaa Zidanesta. En osaa leikkiä peruukkien kanssa, mutta olen rakstunut tuohon kaulakoru-silmikko-hommeliin.


En uskalla nakata tätä haastetta kellekkään, koska en muista ketkä kaikki sen ovat tehneet ja luulen, että kaikki, joille viitsisin sen nakata ovat jo tehneet sen.


Fukka kiittää!


PS: En ole vielä saanut tätä hehkuttaa tarpeeksi; meidät valittiin Seinäjoen harrastajateatterikesään Satyruskoilla! Jee! Ollaan keski-iältämme nuorin ryhmä ja ensimmäinen Oulun Taidekoulun ryhmä, joka on tuonne päässyt! Niin täpinöissäni olen! Tuo on Suomen suurn alan tapahtuma ja me päästiin sinne! Juhuu! Jee!