Ruoka- ja perseilypainotteinen - Matsucon 2026

Hei moi!

Nyt täytyy myöntää, että yhtään ei kiinnostaisi kirjoitella Matsuconista, vaikka se erittäin antoisa olikin. Ajatukset pyörivät tällä hetkellä jo kovasti seuraavan puvun ympärillä. Hetkeksi yritän kuitenkin irrottaa itseni tulevasta, jotta voin vähän keskittyä vielä menneeseen Matsuun.

Matsucon saapui Oulun Pohjankartanon koululle 8.-9.8., ja sitä edeltävä viikko oli omalta osaltani yhtä juoksemista, joten lauantaihin valmistautuminen saattoi mennä vähän viimetippaan. En edes tajua, mihin kaikki aika meni, mutta ihmisellä ilmeisesti on cosplayn ulkopuolisia velvollisuuksia. Tästä huolimatta viikonloppua odotettiin innolla, sillä viime vuonna Matsu jäi välistä. Suureksi ilokseni sain myöskin kyläilijöitä Matsun ajaksi, kun Iina ja Tekla päristelivät Ouluun tarkastamaan Matsuconin.

Kuva: Iina, edit: Tekla
Vas. Tekla & oik. miä
Reki <3

Lauantain pukuna oli Reki, koska 8.8. sattuu olemaan kyseisen hahmon syntymäpäivä ja olemme jo kauan sitten puhuneet Teklan kanssa siitä, että laittaisimme joskus yhdessä Reki-puvut päälle. Mikäs sitten olisikaan ollut parempi hetki toteuttaa tämä suunnitelma. Tästä tietenkin seurasi aivan hillitöntä perseilyä, koska miksi ei.

Kuva: Iina, edit: Tekla, varas: miä
REKI

Jo tässä kohtaa täytyy todeta, että Matsun ohjelmatarjonta oli tänä vuonna aivan priimaa! Niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa, vaikka paljon siitä menikin lopulta ohi. Lauantaina olisi ollut kiinnostusta niin moneen ohjelmaan, mutta lopulta päädyimme katsomaan vain Andromedan tanssiesityksen sekä cosplay-kilpailut. Muita kiinnostuksia olisivat olleet matsuri- ja HeMan-luennot sekä kunniavierasohjelmat. Aika kuitenkin hurahti ihan muuhun. Tarkastimme sentään lauantaina Pikku Tee -ruokarekan antimia, mikä oli juuri oikea valinta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Kuva: Iina
Vas. miä & oik. Tekla

Tämä oli "Rekin syntymäpäiväateria", koska ei ollut kakkua :D

Tällä kertaa Andromeda@ unit: CoMETIK pääsi yllättämää. Olen nähnyt Andromedan esiintyvän joskus jossain aikaisemminkin, mutta tuolloin hempeät ja rallattelevat idolitytöt eivät voittaneet minua puolelleen. Tällä kertaa luvassa oli kuitenkin vähän raskaampaa ja mustanpuhuvaa settiä luvassa, joten tämä iski minun paremmin. Tämä setti olikin ilmeisesti joku kolmenhengen erikoisprojekti. Don't ask me, I don't know. En edelleenkään ole mikään idoli-esitysten fani, mutta nyt yllätyin positiivisesti. Lisäksi esitys oli sopivan mittainen jopa minulle.

Andromeda
Pohjiksen salin valot on aina hienot!

Ennen cosplay-kilpailuiden alkamista teimme hieman sateisen pikavisiitin Hollihaan skeittipuistoon. Riikkis ja Tekla tekivät pikaista skeittipuistotaidetta ja sitten räpsittiin vähän polaroideja. Tämä oli aivan täydellinen ajoitus, koska juuri lähdön aikaan taivas aukesi ja rupesi syytämään vettä niskaan. Mietin jo hetken, että onko tämä sade-conien vuosi vai mikä homma?

Kuva: Tekla
Vasemmalta: Tekla, miä, Iina ja Riikkis

Iina oli muru ja otti mustakin jokusen puhelinräpsyn <3

Lauantain kohokohta oli tietenkin cosplay-kisat, joissa kilpailtiin Tournament of Champions -karsinnoissa sekä cosplay-valokuvauksessa ja lopuksi vuorossa oli myös cosplay catwalk. Vaikka jonkin verran teknisiä haasteita kisan aikana koettiinkin, niin kokonaisuudessaan homma luisti ihan kivasti. Ainoa asia, joka vähän kummastutti oli ToC-kisaajien haastattelut. Oli hieman hassua, että täysin pukupainotteisen kisan lavahaastatteluissa kysyttiin useammalta kisaajalta puvun lähteeseen liittyviä kysymyksiä eikä esim. itse pukuun. Aina vähän kummaksun tällaisia valintoja, koska omalta osaltani en ole kiinnostunut siitä, mistä kisaaja pitää pelissä/sarjassa/elokuvassa/yms., vaan siitä kisaajan puvusta. Hirmuisesti kuitenkin onnea Sonalle, joka lähtee edustamaan Suomea Itävaltaan ToC-finaaliin! Lisäksi onnittelut AlanaLana toisesta sijasta!

ToC 1. & 2. sijat!
Vas. Sona & oik. AlanaLana

Kisojen jälkeen oli aika kuoriutua puvuista ja suunnata kohti ruokaa ja lepoa. Hyvässä seurassa tuli nautittua ja naureskeltua päivän päätteeksi. Tämä oli juuri sitä, mitä itse tarvitsin sekä conipäivän että vauhdikkaan viikon kruunaamiseksi. Onneksi sunnuntain puvun valmistelut oli tehty jo hyvissä ajoin, joten niistä ei tarvinnut huolehtia enää tuossa vaiheessa.

Iltajuomat

Sunnuntaille puvuksi valikoitui Nobara. Päädyin Nobaraan vähän puolivahingossa, kun satuin ihan muista syistä korjailemaan sitä Nekoconin jälkeen. Lisäksi olin Nekoconin jäljiltä pienoisessa Jujutsu Kaisen -kuopassa, mistä syytän erinäisiä tahoja. Nobarasta ei myöskään ole ollut olemassa yhtään kunnollista kuvaa, joten taka-ajatuksen johdattelemana päädyin valitsemaan hänet sunnuntain puvuksi. Tämä päätyi olemaan hyvä valinta, koska tykästyin pukuun nyt uudella tavalla, minkä lisäksi sain kivoja kommentteja puvustani läpi päivän. Meikki onnistui hyvin myös!

Oli häntä yllättävän ikävä.

Sunnuntai oli omalta osaltani se Matsuconin PÄÄPÄIVÄ, koska silloin oli koko päivä täynnä kiinnostavaa ohjelmaa, jota ei voinut jättää välistä. Suunnitelmani oli istua lähes koko päivä Isossa kirsikassa ja vain odottaa, että ohjelma tulee minun luokseni. Suunnitelma ei ollut täysin vettäpitävä, koska jouduin lopulta sinkoilemaan ihan muista sysitä sinne tänne, ja olinhan itsekin omalta osaltani tekemässä ohjelmaa.

Kuva: Tekla
Oik. miä, Minna, Anae & demon Riikkis
Kiitos isosti Minnalle tästä idiksestä!

Aamujuomat

Olimme pitämässä Minnan, Anaen ja Riikkiksen kanssa Cosplay Photoshooting 101 -paneelia, joka tietenkin käsitteli cosplay-valokuvaamista. Ohjelmamme oli sijoitettu sunnuntaiaamupäivään, mikä varmasti karsi jonkin verran kuulijoita. Matsuconin kävijäkuntaa ajatellen ohjelma oli ehkä suunnattu enemmän aloittelijoille tai vähemmän kokeneille harrastajille. Tiedän varmuudella, että ainakin osa yleisöstä ei kuulunut tähän kohderyhmään, mutta ehkä hekin edes viihtyivät.

Tämä kuvasarja perustuu tositapahtumiin.

Oli tosi mukava tehdä jälleen puheohjelmaa, ja varsinkin, kun sitä sai tehdä porukalla. Tilan järjestelyt eivät valitettavasti toimineet aivan kuin olisimme toivoneet, jolloin valkokangas jäi meidän puhujien selän taakse emmekä pystyneet näkemään dioja tietokoneen ruudulta. Paneelissa oli paljon asiaa, ja jossain hetkessä pelkäsin, että meillä loppuu aika kesken, mutta onneksi lopuksi oli ihan mukava tovi vielä jutustella yleisön kanssa. Oli myös todella kivaa, että yleisöltä ylipäätään tuli hyviä kysymyksiä ja kommentteja.

Olin liian täpinöissäni ja unohdin napata kuvan ohjelman alusta, mutta onneksi satuin kuvaamaan juuri tämän puujalan :D

Heti oman ohjelmamme perään alkoi jälleen kerran suosikkiohjelmani eli Puujalka-animet! Pienesti katkerana Nekoconin jaetusta toisesta sijasta odotukset ja paineet olivat korkealla. Tämänkertainen taisto ei ollut aivan yhtä vaikea kuin edellinen, mutta en silti päässyt maaliviivalle ykkösenä tälläkään kertaa. Peruskierros osoitti voittajan, mutta jälleen kerran tarvittiin salamakierros ratkaisemaan toinen sija. Tällä kertaa toisesta sijasta kamppaili kaksi osallistujaa, joista toinen olin minä. Tyylipuhdas suoriutumiseni salamakierroksesta, eli 5/5 oikein -rivi, siivitti minut toiselle sijalle! Vaikka pääpotti vietiin jälleen nenäni edestä, voin silti olla tyytyväinen tämänkertaiseen suoritukseeni ja sijoitukseeni. Palkinnoista puhumattakaan!

Kaikki tämä 2. sijan soolosuorituksesta!
Nice.

Kun tärkeimmät oli hoideltu pois alta, oli vuorossa yksi Matsuconin kunniavierasohjelmista eli Effymian ponnariperuukkiluento. Tämä oli oikein mainio paketti asiaa. Effymia itsekin totesi ohjelman alkuun, että kyse on edistyneemmästä peruukin työstämisestä, mikä passasi minulle oikein hyvin. Siis miten kiva oli oikeasti käydä luennolla, jossa sai keskittyä ja paneutua nimenomaan haastavampaan tekniikkaan! Minä sain parin kypäräperuukin tehneenäkin ohjelmasta paljon hyödyllisiä vinkkejä ja oppia tulevaan. Diaesityksen tukena Effymialla oli mukana myös tarpeistoa näytillä ja hän pystyi ihan demonstroimaan joitain menetelmiä. Niin huippua! Tällaista lisää kiitos!

Sitä hyvää!

Elikotkin olivat luennolla mukana, mutta niillä oli kiire vahtia palkintoja.

Vaikka sunnuntain konsertti oli kiinnostuslistalla, jäi se lopulta näkemättä ja kuulematta. Loppupäivä meni lähinnä ihmisten kanssa hengaillessa. Olin myös aikaisemmin viikolla leiponut mokkapaloja, joista oli kova yritys päästä eroon päivän aikana. Pikkuhiljaa matkalaiset alkoivat lipua kotiin päin, joten piti sanoa heipat. Päivä kuitenkin huipentui minun ja Riikkiksen osalta siihen, että pidimme pienen picnicin keskellä Pohjiksen karua pihamaata nautiskellen Pikku Teen antimista.

Kattokaa nyt tota Riikkiksen iloa! Vitsi, että oli hyvää ruokaa!

Riikkis oli muru ja räpsi muutamat kuvat myös pikapikaa Nobarasta.
Puku vähän rutussa päivän istumisen jälkeen, mutta ei haittaa :D
Edit: miä

Matsucon oli tällä kertaa aivan ratkiriemukas kokemus. Jotenkin myös ruoka oli isossa roolissa tässä tapahtumassa :D Suuri kiitos kuuluu tietenkin ihmisille, jotka värittivät omaa viikonloppuani, mutta myös Matsuconin ohjelmatarjonta oli tänä vuonna täynnä mielenkiintoista sisältöä. Osa siitä jäi valitettavasti näkemättä, mutta en juurikaan osaa olla harmissani, koska tuo aika kului muuhun tärkeään. Aika meni siivillä ja etenkin sunnuntai tuntui hujahtavan vauhdilla ohi.

Fukka kiittää <3

Pikkuiset ostokset

PS: Nyt on tosiaan pukuhommissa hyvä pärinä päällä, koska ensinnäkin ratkaisin erään ongelman, joka minulla on ollut Zeldan sauvan kanssa, mutta myös olen vihdoin aloittanut Jinshin työstämisen! Haaveilin hetkellisesti siitä, että Jinshi voisi valmistua Traconia varten, mutta se taitaa kuitenkin jäädä haaveeksi. Haluan tehdä Jinshin hyvin ja ajan kanssa, minkä lisäksi siinä on paljon osia, jotka vaativat uuteen asiaan paneutumista.

Hentoa hämmennystä - Matsucon 2024

Moi moi!

No niin! On hyvä lähteä kirjoittelemaan Matsuconista, kun olen hetki sitten palannut Traconista, ja myös kirjoitellut sen menoista. Saa nähdä, mitä muistan Matsusta. Matsucon 2024 järjestettiin jälleen kerran Oulun Pohjankartanon koululla 10.-11.8. Tällä kertaa coniin saapuminen meni mutkitta, kun sisään pääsi livahtamaan työvoiman ovesta.

Tähän coniin lähdettiin mukavuus ja sääennuste edellä, joten lauantain puvuksi valikoitui Reki. Poika on hyvin mukava päällä, ja Rekin peruukin ulkoilutus kotipaikkakunnan tapahtumassa on aina plussaa, koska peruukkia ei tarvitse kuljettaa sen kummemmin mihinkään. Sää oli kuitenkin sen verran lämmin, että en taaskaan pitänyt gakuranin takkia päällä ollenkaan. Reki kuitenkin muistutti minua sellaisesta asiasta, jonka olin jotenkin unohtanut lähes kokonaan; ihmiset saattavat joskus pyytää puvusta kuvia. Reki on sen verran tuore hahmo, että nuorempikin conikansa tunnistaa sen, minkä oli lipsahtanut mielestäni kokonaan. Hämmennyin.

Ja naamakin onnistui tällä kertaa ihan mukiin menevästi.

Lauantai alkoi päivän parhaalla ohjelmalla eli Puujalka-animet-visalla! Tänä vuonna en pystynyt puolustamaan viimevuotista mestarin titteliäni, koska jouduin harmikseni hipsimään ohjelmasta pois sen puolessa välissä. Velvollisuudet kutsuivat, mutta siitä huolimatta oli hauskaa taas arvailla höpöjä anime-nimiä! Samaan aikaan pyöri myös anime-musavisa, joka hieman kiinnosteli, mutta jäi sattuneista syistä välistä.

Kun muistat coniaamuna, että hahmolla on mm. kengät, joita ehkä pitäisi paikkailla :D

Olin tosiaan saanut kokea sen kunnian, että minut oli pyydetty tuomariksi Matsuconin cosplay-kilpailuihin. Tästä syystä lauantaipäivä kului pääasiassa takahuoneen puolella. Sain mahtaviksi tuomarikollegoikseni Pirren ja Saarazin. Tiimimme, Herne-maissi-paprika, sai tehtäväkseen tuomaroida sekä aloittelijat että kokeneet-kategorian. Tämä taisi olla minulle ensimmäinen kerta, kun tuomaroin kahta eri kategoriaa yhtä aikaa. (Saatan muistaa myös väärin :D) Molemmissa kategorioissa oli sopivasti kisaajia, vaikka aluksi hieman kuumottelinkin sitä, kuinka pitkä rupeama tästä tuomaroinnista tuleekaan.

Team Herne-maissi-paprika
Vas. Pirre, Saaraz ja miä

Tuomarointi sujui oikein loistavasti. Aikataulussa pysyttiin eikä tarvinnut ihan hillittömällä kiireellä edes paahtaa. Lopulta oli tosi ihana nähdä molempien sarjojen kisaajat, koska ihan selkeästi cosplayn tyylissä alkaa olla eroja vanhempien ja uudempien harrastajien välillä. Minä tietenkin itse kallistun vahvasti tähän ”perinteiseen” tyyliin, mutta tietyllä tavalla myös inspiroidun nuoremman sukupolven vapaammasta tavasta toteuttaa cosplayta. (Terveisin Cossiili)

Eläimet saivat uuden ystävän,
Pirren höpön Cheese-kunin!

Tuomaroinnista vapautumisen jälkeen oli jo kohtalainen nälkä. Ainoa harmitukseni Pohjiksesta conipaikkana on se, että aivan sen tuntumassa ei enää ole juurikaan kauppoja tai ruokapaikkoja. Pohjankartanon oma kahvila on aikaisempien Matsujen aikaan ollut auki, joten siitä on saanut vähän jotain evästä, mutta tällä kertaa sekin oli kiinni. Saimme tuomarijengin kesken kuitenkin idean tilata ruokaa kuljetuksella, mikä osoittautui oikein oivaksi vaihtoehdoksi.

Paras conilounas

Ennen cosplay-kilpailujen alkamista ehdin pyörähtää taidekujalla. Jo useamman vuoden ajan olen ollut tosi vaikuttunut Matsuconin taidekujasta. Vaikka taidekuja ei mittakaavaltaan ole ehkä samaa tasoa isompien tapahtumien kanssa, erilaisten tuotteiden ja myyjien osalta valikoima on kattava. Tällä kertaa lähti homma ihan lapasesta eikä pelkästään korvakorujen osalta.

Paljon asioita.

Vihdoin koitti päivän toinen kohokohta eli cosplay-kilpailut. Oli ihana nähdä kaikki kisaajat vielä kertaalleen lavalla, photoshoot-kisa isolta kankaalta ja väliaikaohjelma! Siis voi apua! Tämä väliaikaohjelma oli niin sievä! Mononoke Hime on tiedetysti minulle merkityksellinen teos, mutta kodamat ;___; Myös kappalevalinta oli minulle isku syrämmeen. Ainoat harmitukset väliaikaohjelman osalta olivat se, että me tuomarit istuimme niin reunassa, ja että mikin ääni ei aina toiminut kunnolla.

Ufopor
Kodamat siellä!

Kilpailujen päätteeksi jäimme vielä hetkeksi takahuoneeseen antamaan palautetta kisaajille. Harmillisesti meille tuli kiire poistua tiloista, joten jouduimme kiiruhtamaan osan kisaajien kanssa. Tämä harmittaa minua suuresti, koska palaute on mielestäni parasta antaa saman tien ja kasvotusten kisan jälkeen. Myöskin palautteessa sekä kisaaja että me tuomarit pääsemme vielä hetkeksi intopiukeilemaan tästä ihanasta harrastuksesta ja kisaajien puvuista. Kiitos kuitenkin kaikille suuresti kisaan osallistumisesta! Ja kiitos Matsuconin cosplay-vastaaville, että pääsin tuomaroimaan! Se on aina kunnia!

Pitkän päivän päätteeksi päätimme vielä lähteä pienellä poppoolla käymään ulkona syömässä. Väsy oli todellinen, mutta ruoka ja seura oli poikaa. 

Lisää uusia ystäviä.

Golden Flower paras!

Sunnuntaiksi olin valinnut vetää päälleni Todorokin. Ajattelin, että jäbä on kelien puolesta oikein sopiva puku Matsuconiin, mikä lopulta piti ihan paikkaansa. Jännitin kuitenkin jonkin verran Todorokin käyttämistä, koska edellisestä kerrasta oli jäänyt hieman paha maku suuhun. Käytin Todorokia viimeksi Frostissa 2023, jolloin se ei pukuna tuntunut juurikaan omalta eikä meikkikään onnistunut, ja myöhemmin Frostissa otettuja kuvia katsellessa puku ahdisti vielä enemmän. Tällä kertaa tunne oli onneksi täysin päinvastainen, ja nyt olin jotenkin aivan hämmentynyt siitä, miltä itse näytin.

Ihan jees Todoroki-naama

Olin kuitenkin täysin unohtanut sen, että Boku no Hero Academia on ihan tunnettu ja suosittu sarja edelleen (itsehän en ole katsonut sitä sitten vuoden 2022) ja että Matsuconin kävijöissä voisi olla niitä, joita puku kiinnostaa. Olin sunnuntaina siis vielä enemmän hämmentynyt kuin lauantaina, kun niin moni tuli pyytämään yhteiskuvaa Todorokin kanssa. Silti suurimmaksi yllätyksekseni sain täysin uskomattoman ja odottamattoman lahjan: Todoroki-luonnoksen. Olin asiasta aivan häkeltynyt. Kuitenkin suuri kiitos siitä! Olen jälleen hyvin otettu ja hämmentynyt ;____;

Luonnos: Bakudoodle420
;______;

Sunnuntai meni enimmäkseen palloillessa, mutta löysin tieni kuitenkin KOHEIN konserttiin. Nämä konsertit Matsuconin ohjelmistossa miellyttävät minua suuresti. KOHEI piti mukavan konsertin, jossa japanilaiseen tapaan yleisön aktiiviseen osallistumiseen oli kannustusta. Settilistassa oli jokunen mukava tuttu yllätys kuten Wada Kojin Butter-Fly. Kokonaisuudessaan tykkäsin kovin, mutta jotenkin yleisön vähyys katsomossa ja laiska osallistuminen laski vähän tunnelmaa. (Olen kokenut suomalaisyleisön apaattisuuden useamman kerran muunlaisissakin konserteissa, joten en toisaalta ole yllättynyt.) Minulla oli kivaa silti!

Mies ja kitara.

Sellainen oli minun osaltani Matsucon tänä vuonna. Oli todella mukava ja rento tapahtuma. Vaikka usein harmittelenkin sitä, miten Matsucon ei aina yllä potentiaaliinsa, on se silti parhain Oulussa järjestettävä tapahtuma. Olen hyvin iloinen myös siitä, että Matsuconin cosplay-kilpailuissa on tarjontaa aloittelijoille ja kokeneille. Matsuconin kävijöissä on varmasti paljon sitä nuorempaa sukupolvea, mutta kisaaminen voi toimia houkutteena myös kokeneemmille matkustaa Matsuconiin myös vähän kauempaa. Ainakin haluan uskoa näin.

Fukka kiittää!

PS: Tracon merkintää tulossa aivan tuota pikaa!

Musiikin täyteinen - Matsucon 2023

Moi.

Kävin Matsuconissa, vaikka alun perin ei ollut tarkoitus. Syksyn hommat ovat taas ottaneet mehut ja kaiken näköistä ylimääräistä on taas sattunut hoidettavaksi. Tuntuu ihmisessä. Minulla ei siis ollut tarkoitusta mennä tällä kertaa Matsuconiin, koska jaksaminen. Kuitenkin kaksi päivää ennen tapahtumaa satuin vilkaisemaan ohjelmakarttaa, mistä löytyikin yllättävän paljon mielenkiintoista ohjelmaa. Hetken mielijohteesta päätin sitten ostaa lipun. Matsucon 2023 järjestettiin 28.–29.10. tuttuun tapaan Pohjankartanon koululla, joten kauhean kauas kotoa ei tarvinnut lähteä.

Hieman pyörittelin päässäni sitä, laitanko mitään pukua päälle ollenkaan. Sitten muistin, että niin cosplay on se kiva juttu, jota tykkään tehdä, joten piti alkaa valikoimaan, mitä sitä päällensä laittaa. Ensimmäinen ajatus oli Keith, koska fuck yeah se on mukava puku. Keith oli minulla kuitenkin päällä edellisessä Matsuconissa, joten päätin kuitenkin keksiä jotain muuta. Hetken pohdin Rekiä, mutta sitten mieleeni muistui yksi puku, joka ei ole vielä ollenkaan päässyt käymään ulkona julkisesti; Tamaki. Olen tuskaillut Tamakin takin kanssa sen valmistuksesta lähtien, joten tämä oli nyt pientä siedätyshoitoa myös.

Näkipä tämäkin puku päivänvalon.

Koko coni oli kyllä yksi väsycon, mikä varmasti vaikutti siihen, miten koin Tamakin pukuna. Käytössä puku ei ollut niin epämukava kuin olen itselleni antanut ymmärtää, mutta jotenkin olin todella epävarma siitä, miltä näytän. Myöskin mietin moneen otteeseen sitä, että olinko varmasti kaivanut oikeat housut kaapista Tamakia varten. Olen nimittäin tehnyt samasta kankaasta ainakin kolmet eri housut (Tamaki, Keith ja yhdet omat), joten en täysin ollut varma, ovatko kintut oikeissa lahkeissa. Kai ne olivat.

Tämä avaruus on aina yhtä mullistava juttu.

Harmillisesti Matsuconilla oli samoja haasteita kuin viime vuonna. Lähinnä lippujonotuksen suhteen. Ennakkolipun ostaneiden piti jonottaa pitkään rannekkeiden vaihtoon lauantaiaamuna. Omalla kohdallani olisi sittenkin ollut järkevämpää ostaa lippu paikanpäältä, koska silloin ei olisi tarvinnut jonottaa ollenkaan. Tämä on hieman nurinkurinen asetelma, kun ennakkoon lipun ostaneet joutuvat jonottamaan, kun taas ostamalla lipun ovelta voi vain lampsia sisään. Suuri ilon aiheeni kuitenkin oli se, että Pohjiksen juhlasalin remontti oli valmistunut, ja aulan lava ei ollut ohjelmakäytössä ollenkaan. Jee! (Tämä ei tietenkään ole varsinaisesti Matsuconista kiinni ollut asia.)

Sitä parasta paskaa!

Se suurin ja merkittävin syy, miksi raahauduin Matsuconiin, oli tietenkin Puujalka-animet vol.3! Tämä on ehdottomasti yksi suosikkiohjelmistani koskaan. Visat best, käännösvitsit best! Idea on tosiaan se, että rämäpäisistä anime-sarjojen nimien suomenkielisistä käännöksistä pitää keksiä sarjojen oikeat nimet. Viime vuonna oma tiimimme otti takkiin pahasti ja mestaruuden puolustaminen meni täysin penkin alle. Nyt kuitenkin palasimme entistä vahvempina ja onnistuimme palauttamaan mestareiden tittelin itsellemme! Whoop! Voitettiin siis, ja saatiin jopa Mangacafen lahjakortti palkinnoksi. Ei huono reissu. Kannatti mennä.

Ottakaa aiheeseen liittyvä kuva, koska ohjelmasta ei mitään käyttistä oikein saanut.

Voitonhuumassa oli hyvä suunnistaa seuraavaan ohjelmaan nimittäin Studio Ghibli -konserttiin. Musiikkitrio, Nokiapulaiset, ilahduttivat soittamalla Ghibli-elokuvista tuttuja kappaleita kahden viulistin ja yhden pianistin voimin. Minä suuresti nautin tästä ohjelmanumerosta ja toivonkin, että samanmoista nähdään Matsuconissa myös tulevaisuudessa. 

Konsertin jälkeen oli hetki aikaa pyöriä taidekuja ja myyntipöydät läpi. Homma saattoi lähteä vähän lapasesta, koska päädyin ostamaan kuudet uudet korvakorut. Hubs. Yleensä yritän pitäytyä kolmessa parissa per coni. Nyt kävi näin.

Vähän vain lähti lapasesta.

Lauantaina oli luvassa vielä vähän lisää musiikkia, kun Matsuconin kävijöille tarjoiltiin harvinaista herkkua MIONin konsertin muodossa. Vaikka oma musiikkitietämykseni yhtään mistään uudemmasta musiikista laahaa tällä hetkellä hyvin perässä, hoksasin, että olen kuitenkin kuullut MIONin musiikkia aikaisemmin (kiitos TökTök). MION oli erittäin hurmaava. Hänen esiintymisensä oli mukavan rentoa ja lyhyt konsertti oli rakennettu hyvin kappalevalintojen suhteen. Itse nautin myös suuresti siitä, että MION kannusti yleisöä olemaan aktiivisesti mukana konsertissa huudoilla ja valojen heiluttelulla. Tämähän on ihan peruskauraa Japanin konserttikulttuurissa, mutta oli hupaisaa seurata sitä, miten suomalaiset lähtivät hommaan mukaan. Eniten kuitenkin minua miellytti konsertin musiikillinen tyyli. MIONin pop-rock-musiikki istuu omaan musiikkimakuuni hyvin, ja covereiden joukkoon oli livahtanut muutamia suosikki-anime-tunnareitani.

Pohjiksen sali on kiva.

MIONin konsertin jälkeen lauantaina vuorossa ei enää ollut muuta kuin cosplay-kisat. Matsuconin kisarepertuaariin kuului Cosplay-paraati-nimellä kulkeva cosplay-kisa sekä photoshoot-kisa. Ihan vieläkään ei ole minulle auennut se, mitä muuta tavanomaisesta kisasta poikkeavaa paraati sisälsi kuin erityismainintapalkinnot kuten kaunein kampaus ja pähein proppi. Lähinnä mietin asiaa siksi, että olin jossain välissä siinä harhaisessa uskossa, että paraati-nimen merkitys tekisi kisasta jotenkin rennomman tai löyhemmän. Hieman olen hämmentynyt.

Saatoin nauraa tälle palkintopöydän omalle spottivalolle hieman liikaa :D

Kuten jo aluksi mainitsin olin hyvin iloinen siitä, että juhlasali oli jälleen käytössä, eikä kisoja käyty aulan lavalla. Lisäksi olin iloinen siitä, miten paljon osanottajia kisoissa oli! Tämä on aina plussaa, ja etenkin Matsuconissa toivoisin näkeväni runsaasti kisaajia, koska se kuitenkin alkaa olemaan tämän alueen merkittävin tapahtuma. Hitusen olen harmissani siitä, että itse kisan kesto oli lyhyempi kuin väliaikaesityksen. Vaikka väliaikaesitys oli viihdyttävä (Pepa oli paras!), kisassa kuitenkin kisaajien tulisi olla pääosassa eikä jäädä väliaikaesityksen jalkoihin. Palkintojenjakoa oli kuitenkin mukava katsoa, kun niin moni pääsi kömpimään lavalle vastaanottamaan palkintoja. Hurraa kaikille palkituille!

*tapu tapu tapu*

Launatai-iltana väsy oli todellinen ja päätin, että sunnuntaina en laittaisi pukua päälle. Sitten heräsinkin sunnuntaiaamuna hyvillä mielin ja hyvissä ajoin (kiitos kellojen siirron) sekä muistin, että rakkaudesta lajiinhan tätä hommaa tehdään. Nykäisin sitten Selphien päälle, koska se vaati vähiten valmisteluja osakseen (lisäksi olen pärissyt FFVIII-juttuja taas viime aikoina ihan urakalla). Vähän pelkäsin, että päivän aikana tulee vilu, mutta sitäkin varten pystyi varautumaan.

Kivasti keräsi lunta tämä peruukki.

Sunnuntain ohjelmatarjonta ei ollut niin runsas kuin lauantain, mutta mielenkiintoisia juttuja löytyi siitä huolimatta. Heti alkuun tuli kömmittyä kuulemaan Zen-taiteen esiintymisestä animessa. Pintapuolisesti zen-taide on minulle tuttua, mutta kovin syvällisesti en ole aiheeseen koskaan perehtynyt. Pidän kuitenkin kovasti wabi-sabin, joka ymmärtääkseni on kytköksissä zen-taiteisiin, filosofiasta. Jonkun uuden sarjan sain luennolta napattua katselu- ja lukulistalleni sekä muistutuksia jo tutuista sarjoista.

Moebana kinostelee.

Kävi tuuri, koska Matsuconin ohjelmakarttaan oli päässyt painovirhe, jonka oikaisu helpotti valintoja omalta osaltani loppu päivän ohjelman suhteen. Ohjelmalehtisen ohjelmakartassa MIONin konsertti oli tuupattu samaan lohkoon kuin kauhuanimesarjaluento. Ilman oikaisua olisi tosiaan pitänyt tehdä valintoja, mutta oikaisun myötä pääsin nauttimaan molemmista ohjelmista huoletta.

Siellä vetää.

MIONin konsertti oli sen verran kiva, että se piti käydä kuulemassa uudestaan. Settilistaa oli jonkin verran vaihdettu tätä toista konserttia varten, mutta omasta mielestäni parempaan suuntaan. YUIn Again kuultiin toistamiseen, mikä miellytti minua suuresti.

Kauhu kiinnostaa aina, vaikka olenkin aika nirso sen suhteen. Kannatti kuitenkin mennä kauhuluennolle, koska muutama tärppi sieltäkin löytyi katselmuslistalle. Mitään suuria yllätyksiä tai mullistuksia ei kuitenkaan luento minulle tarjonnut. Viihdyin, ja se on pääasia.

Pitää jossain välissä katsastaa My home hero ja ehkä Joran: The Princess of Snow and Blood. 

Se oli tämänvuotinen Matsucon minun osaltani. Tunnelma oli huomattavasti mukavampi viimekertaiseen verrattuna, koska aulan lava oli pois käytöstä. Juhlasalissa on muun muassa sekin hyvä puoli, että yleisö pääsee istumaan ja melkeinpä joka penkiltä näkee hyvin. Silti vähän harmittelen, että ensimmäisen Matsun ”ison-conin-tuntu” on vähän jäänyt. Toivon myös, että lipunvaihto saadaan tulevaisuudessa kuntoon, koska ei jonoja kiitos.

Fukka kiittää! Tähän loppuun vielä kuva, jonka viestin kohtasin Matsuconissa ja johon pystyn hyvin samaistumaan:

Mood

Viimeistä viedään - Matsucon 2022

Hiphei!

Näin vuoden 2022 loppuun vielä viimeinen coniraportti. Saa nähdä kerkeänkö julkaista vielä muuta ennen vuodenvaihdetta. Näillä näkymin en.

10.–11.12. järjestettiin Oulun Pohjankartanolla jälleen Matsucon. Minulle tämä oli vasta toinen Matsu ikinä, koska kaksi edellistä on mennyt sivusuun maailmanmatkailun takia. Ajankohtana tämä ei tietenkään ollut mikään otollisin, mutta tapahtumaa tuli silti odotettua innolla. Jos kuitenkin Matsucon olisi järjestetty jossain kauempana kuin kivenheiton päässä kotoa, en varmasti olisi pystynyt siihen osallistumaan. Kouluhommelit kuormittavat tällä hetkellä niin paljon, että aikaa on hädin tuskin millekään muulle.

Lähes aina taattua Pohjiksella: väljyys.

Lauantai oli siinä mielessä erikoinen päivä, että pyöritin mukana seuraavaa sukupolvea. Tästä syystä myös osa ohjelmista jäi lauantaina näkemättä, vaikka kiinnostusta minulla olisi ollut. Katumuoti olisi kutkuttanut, mutta puheohjelma ei ehkä nappulaliigaa kuitenkaan olisi viihdyttänyt. Valitettavasti Pohjiksen sali on edelleen remontissa, joten tietyt ohjelmat oli sijoitettu aulan lavalle, mikä ei hirveästi minua ainakaan lämmitä. Aulan lava toimi ihan ok sen yhden ohjelman osalta, jonka itse pääsin seuraamaan, Conijumpan, mutta uskon, että suuremman kävijämäärän kanssa se ei olisi toiminut ollenkaan. Äänentoiston kanssa tuntui olevan kuitenkin haasteita.

Pukuna lauantaina oli Gwendolyn, joka valikoitui muksujen toimesta. Näytin heille ennen tapahtumaa kuvia asuista, jotka voisin pistää päälle, ja he yksimielisesti valitsivat pulun eli Gwendolynin. Loppupelissä Gwendolyn oli ihan sopiva puku tähän tapahtumaan. Desussa iski pieni ahdistus lintupyllyn kanssa, koska ahtaus oli välillä tosi tukala ja ihmiset kävelivät päälleni jatkuvasti (vaikka yritin olla sivussa yms.). Pohjankartanolla puolestaan oli niin väljää, että en kokenut ollenkaan samanlaista ahdistusta. Olisin uskaltanut jopa taidekujalle kiertelemään, jos nappulaliiga ei olisi ollut mukana.

Tämänkertainen naama oli ihan onnistunut.
Sain myös kehuja siitä!

Conijumppa taisi jäädä lauantain ainoaksi ohjelmaksi, koska minua pyydettiin hall cosplay -kisaan mukaan. Vähän emmin osallistumista, mutta lähdin lopulta mukaan. Ajatus oli, että tämän jälkeen minun ei tarvitse enää korjailla Gwendolyniä millään muotoa, mutta kyllä se vielä takaraivoon jäi kolkuttelemaan. Kisahommelit haukkasivat siis osan päivästä. Niin joo, minähän en ollut edes tietoinen siitä, että Matsuconissa on hall-kisa, koska ohjelmalehtisessä ei ollut esillä ohjelmien kuvauksia eikä somessa hirveästi ollut mitään kisoista.

Kävin tuomaroinnissa, mikä oli ihan kiva kokemus, vaikka Gwendolyn ei olekaan mikään parhain luomukseni. Se siis harmittaa, koska hahmo on rakas, mutta kuljetussyistä koko puku on yhtä kompromissia. Pystyin kuitenkin höpöttelemään puvusta ja esittelemään sen osia tuomaroinnissa. Aikakin meinasi loppua kesken, kun kerrottavaa ja puhuttavaa oli niin paljon. Minulla oli kivaa ja tuomaroinnista jäi kuitenkin hyvä fiilis.

Kuvaaja: Juuso Lampela
Voi pieksut! Kokovartalokuva, joka on ihan ok, Gwendolynistä!

Kisan alkamiseen asti olin autuaan tietämätön lähes kaikista muista kisaajista, koska mitään varsinaista yhteistä tilaa ei ollut. Jokusen muun näin jonottamassa tuomarointiin, mutta koska kellään ei ollut kisanumeroita tai muita, en tiennyt olivatko kisaajat osallistumassa tavalliseen pukukisaan, hall-kisaan vai vaan hengaamassa lähistöllä. Kisaa ennen ei myöskään ollut mitään järjestäytymistä jonoihin, joten kanssakisaajat selvisivät vasta, kun meidät kutsuttiin lavalle.

Minun ei ikinä pitänyt kisata Gwendolynillä, koska siihen liittyy pukuna hirveästi tunteita ja pettymyksiä. En ole mielestäni pystynyt toteuttamaan pukua sillä intensiteetillä ja paneutumisella, mitä hahmo olisi ansainnut, minkä lisäksi puku linkittyy paskoihin fiiliksiin WCS-reissusta. Puvussa on osia, joista pidän, mutta kokonaisuutena en osaa nähdä sitä hienona. Siksi ehkä olin hieman ristiriitaisissa tunnelmissa, kun sijoituin hall-kisassa ensimmäiseksi. Olen todennut ennenkin, että mielestäni hall-kisoihin pääseminen on jo saavutus ja sijoittuminen vielä enemmän. Oma näkemykseni Gwendolynistä on kai vääristynyt, enkä osannut tätä ihan odottaa. Pohdin, että voisin ehkä sijoittua, mutta en ensimmäiseksi.

Oho.

Sunnuntaina mukelot jätettiin kotiin, ja puvuksi olin valinnut Keithin. Mukava ja toimiva puku, josta ihan pidän, ja sen kanssa kehtaa kiertää myös hyvin taidekujalla sekä istua ohjelmissa. Välillä olen tuskaillut Keithin peruukin toimivuutta, koska se tuntuu käytössä olevan yksi murheenkryyni. Tällä kertaa kuitenkin sain sen ehkä taltutettua, eikä kauluskaan täysin hinkannut takatukkaa takkuun. Lisäksi onnistuin mielestäni tällä kertaa ihan hyvin meikin kanssa.

Semi-hyvä naama.

Sunnuntaina pääsinkin sitten katsomaan jopa ohjelmia! Heti aamusta piti rynnätä paikalle, koska kauan odottamani 2019 Animeseminaarissa järjestetylle Puujalka-animet-visan jatko-osa pääsi vauhtiin Matsuconissa. Minähän rakastan kaikkia tämän kaltaisia nokkelia aivopähkinöitä, ja vaikka menestys ei ollut viimekertaisen veroista viihdyin jälleen hyvin. Tämä oli Matsuconin parasta paskaa.

Heti visan jälkeen riennettiin jo seuraavaan ohjelmaan, Mites niitä coneja tehdäänkään?. Rento luento, joka mahdollisti myös keskustelun. Esille tuli asioita, joita ei yleensä siviilinä conien tekemisestä näe. Aiheeseen olisi voinut paneutua vieläkin syvemmin (conien tekemisestä varmasti saisi aikaan ihan kokonaisen kurssin). Vähän jäi harmittamaan yleisön tietynlainen jumiutuminen siihen, että ’kyllä yhdistyskin voi maksaa työntekijöille palkkaa’. Joku Mannerheimin Lastensuojeluliitto ei kuitenkaan ole ihan verrattavissa Perähikijän coniperseilijät ry:hyn.

Tulevat puvut edistyvät pikkuhiljaa myös coniluennoilla matkapajan ansiosta.

Pienoisen ohjelmatauon aikana pääsin pyörähtämään taidekujalla ja myyntipöydillä. Ostokset jäivät lopulta pienikis, kun käteinen olikin jäänyt kotiin eikä eräälle myyjälle voinut muilla keinoin maksaa. Sinne jäivät kangasmerkit… Muutoin olisin varmaan tyhjentänyt koko tilin, koska myynnissä oli niin hienoja kangasmerkkejä, ja opiskelijahaalareissa on vielä tilaa.

Pienet, mutta tärkeät.

Pääsin myös toteuttamaan nopeahkon kuvaussession Riikkiksen kanssa. Riikkis lähestyi minua lauantaina cosplay-kisan jälkeen, ja sovimme pienistä kuvauksista sunnuntaille. Keithiä ei ole kauheasti kuvattu, ja joka kerta on tuntunut siltä, että peruukki taistelee vastaan. Nyt kuitenkin olin toiveikas, koska puku tuntui hyvältä päällä. Myös, mitä näin kuvia kameran ruudulta, niin jäi sellainen olo, että kuvauksista kyllä jäi jotain käteen. Sen kummemmin en ole vielä kuvia nähnyt, mutta olen niistä hyvin innoissani!

Viimeisenä ohjelmana oli Ylen retro-animet, jossa puitiin wanhoja sarjoja. Koko ohjelma meni ohi aivan hujauksessa, enkä itse hoksannut ajan kulua ollenkaan. Kevyt historiapläjäys oli oikein muikea ja vei mennessään.

Ah ja voi! Kaikki ne oudot tunteet, joita tämä logo herätti!

Tälläkään kertaa en hirveästi välittänyt erinäisistä jokseenkin turhista kommenteista, joita yleisöstä nousi. En tiedä, onko tämä luokkahuoneluentojen juttu, Oulun conien juttu vai jotain ihan muuta (Pohjiksen ilma???), mutta samanmoista kommentointikulttuuria en ole kokenut missään muualla coneissa kuin täällä kotopuolessa. Olen varmasti puhunut tästä aikaisemminkin. Keskustelua pitää ja saa mielestäni olla, jos se on aiheelle relevanttia ja tuo jotain oleellista luennon sisältöön, mutta tämä kaikki kuitenkin sillä ehdolla, että puhuja on siihen suostuvainen yms. Myöskin sellainen taito, jota on pitänyt kaikkien suomalaisten opetella ainakin 9 vuoden ajan, tuntuu olevan monella hukassa: puheenvuoron pyytäminen. Se tapahtuu niin, että yksi käsi nostetaan ilmaan.

Retro-anime-luennon jälkeen oli aika hipsiä kotia kohti, mutta ennen sitä piti ruokkia itseään hyvin 2008-anime-ernun tyyliin eli käymällä sushilla.

Omnom.

Odotukseni Matsuconilta olivat korkealla, koska ensimmäisessä Matsuconissa oli oikeaa Isomman tapahtuman tuntua. Siksipä tämän kertainen Matsucon oli hienoinen pettymys. Tällä kertaa se ei samalla tavalla erottunut muista Oulussa järjestettävistä tapahtumista. Osa syynä varmasti on ollut Pohjankartanon remontti, joka on rajannut ison salin pois käytöstä. Osittain varmasti ajankohta on ottanut osansa. Kuten sanoin, en minäkään olisi lähtenyt matkustamaan mihinkään kauemmas tähän aikaan vuodesta. Minä kuitenkin viihdyin ja tapahtumassa oli sopivasti väkeä, jotta muksut kehtasi ottaa mukaan. Oli myös hirveän kiva, kun niin moni tuttu tuli vastaan ja jokunen sanakin kerettiin vaihtaa.

Fukka kiittää!

PS: Suuri vääryys on tapahtunut! Kaikessa kiireessä ja hulinassa unohdin kokonaan ottaa pikkueläimet mukaan Matsuun! Lauantaina reppu oli niin täynnä muksujen eväitä, että ei eläimille olisi ollut edes tilaa. Silti vääryys!

Sinne jäivät pyttyyn näpöttämään!