Turkoosin sankarin lavapyllyilyt - Desucon 2017

Hellooooo!

Nyt päästään Desu-merkinnän pariin! Näin sopivasti ennen Animeconia. Keh. Katsotaan, mitä sitä ihminen vielä muistaa niinkin kaukaisista asioista...

Desuun lähdettiin tällä kertaa vähän erilaisissa tunnelmissa, kun suurin osa jengistä jätti tapahtuman väliin. Minä junailin itseni yksin Tikkurilaan, missä oli sovittuna treffit woodin ja Kissin kanssa. En muista, millon viimeksi olen kulkenut tapahtumaan junalla. Omalla autolla liikkuminen on niin paljon helpompaa ja halvempaa. Nyt oli kuitenkin ihan jepa mennä junalla, koska sain ottaa kerrankin ison matkalaukun mukaan sen sijaan, että olisin raahannut mukanani sataatuhatta nyssykää.

Asetuimme kodiksi.

Syy, miksi minä halusin tulla Desuconiin oli kunniavieras Yuki Kaji, mutta koska kunniavierasohjelmat olivat jo perjantaina ja juna-aikataulujen takia en päässyt Lahteen ihmisten aikaan, kaikki meni sivu suun. Ei kiva. Harmittaa ihan hirveästi, koska kaikki hehkuttivat sitä kuinka symppis ja ihana Kaji oli. Yhyyy!

Jaksoin silti laittaa perjantaille puvun päälle! Kagome oli tarpeeksi simppeli ja meikki yksinkertainen, että pystyin valmistautumaan jo junassa. Voi sitä ilmettä, mikä vastapäätä istuvalla mummolla oli, kun ensin ompelin Excelin hanskat valmiiksi matkan aikana ja loppumatkasta liimailin tekoripsiä naamaani :DDD En tiedä, miksi se oli niin järkyttävää.

Kis oli taas muru ja räpsi kuveja!

Lauantaiaamu alkoi meillä ihan yhtä jännittävänä kuin monella muullakin conikäviällä; palohälyytyksellä. Ensimmäinen oma ajatukseni oli: "Ei meistä kellään voi olla noin paska herätysääni," todellisuus kuitenkin otti kiinni nopeaa ja porukka raahautui ulos. Hyvästi hyvät yöunet. Pihalla sentään näkyi tuttuja.

Huomenta.

Yritys oli saada vielä vähän unta palloon, mutta omalla kohdallani ei onnistanut. Tuhottoman kuuma huone ja pauhaava ilmastointi eivät auttaneet asiaa.

Lauantain pukuna oli tosiaan Excel, joka vielä aamusta tuntui oikein mukavalta ja rennolta puvulta. Mitä nyt tukka oli painava heti alusta asti, mutta muuten tosi jees. Sillä sekunnilla, kun vähäinenkin määrä auringonvaloa osui korsettiasiaan, olin kiehumassa. PVC-imaisi kaiken valon lämmön itseensä ja olo tuli äkkiä tukalaksi. Muuten kyllä puku oli niin kiva, kun sai näyttää ihan dorkalta ja pyllyillä.

Oltiin me iloinen kööri. Tuota yhtä lukuunottamatta ehkä.
Amulet Heart: woodi, Aizawa: Anniilaugh, Kofuku: Kis ja miä
Stina otti valeselfien.

Aikaisen herätyksen johdosta conipaikalle saavuttiin niin hyvissä ajoin, että kerittiin kuvata ja vaikka mitä. Tuntui, että aikaa on yllin kyllin. Näin jälkikäteen ohjelmakarttaa lukiessa huomaan, että vaikka mikä hyvä ohjelma jäi näkemättä kuten esimerkiksi Arkkitehtuuri animsessa ja Mediamix: anime, manga ym. osana suurempaa kokonaisuutta. Noh pitää katsoa, jos niitä löytyisi Youtuben puolelta.

Minua kerettiin kuvata sen verran, että kipusin hetkeksi keikkumaan roskiksen päälle, koska Excel. Mitään muita kuvia ei Excelistä kerettykkään sitten ottamaan...

Tämä on pyllyin hahmo ja siksi paras!
Kis kuvasi.

Hetken aikaa keretiin vain henga-hengailla, kun jotain hassua tapahtui. Sain koputuksen olkapäälle ja kysymyksen haluaisinko osallistua Hall-kisaan. Vastaukseni oli hämmentynyt ja pöljä 'joo'. En nyt ihan ollut kartalla tässä kohtaa, että miksi tämä pyyntö tuli, koska Excel oli kyllä suuri taisto, mutta se ei kuitenkaan ole mikään hirveän näyttävä kokonaisuus. Jos siis leveyttä yksin ei oteta huomioon. Ja olen myös ymmärtänyt, että Desuconin Hall-kisaan yritetään houkutella ja kannustaa taitavia ihmisiä, jotka eivät muuten välttämättä lähtisi kilpailemaan, koettamaan millaista se kilpaileminen olisi. Eli niin sanotustu uusia naamoja. En mielestäni putoa tuohonkaan kategoriaan joten WTF?!

En tietenkään jätä tällaista tilaisuutta käyttämättä, joten kisailua oli luvassa. (Mietin aikaisemmin tuona päivänä, että Desu tulee olemaan pitkästä aikaa minulle sellainen tapahtuma, jossa en ole kisojen kanssa tekemisissä mitenkään muuten kuin katsojana. Hubs.)

Esittelyssä myös hieno mustelma, joka taisi komeilla jalassani kuukauden verran.
PS: Sain myös parhaan kisanumeron.

Bäkkärillä oli hyvin leppoisat tunnelmat taas. Tietenkin oma vireystasoni oli vähän erilainen kuin yleensä kisaillessa. Olin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2013 Animeconin kisaamassa ihan yksinäni ilman ketään kamua rinnallani edes kanssakisaajana. Tuntui jotenkin hassulta. Onneksi takahuoneessa oli tuttuja ja tuntemattomia ihania naamoja, joille höpötellä.

JA VOI JUMA SITÄ HALL-KISAN TASOA! Niin paljon hienouksia! Niin paljon kauneutta! AAAAAAAaaaaaaaa! Tässä kohtaa päätin, että vedän homman kotiin Excel-mäisellä asenteella, koska minulla ei ollut enää mitään hävittävää. Jos se, että tulee valituksi Hall-kisaan, on mielestäni saavutus. Ja varsinkin Desussa, jossa hall-taso on ollut enimäkseen tajuttoman hyvä.

"We want you to serve Ilpalazzo-sama!"
Kis kuvasi.

Tuomarointia vähän jännitin, koska kauhea kostea kuumuus oli vääntänyt pylly-twilli-vaatteeni lähes rusetille. No Excel-asenne korvasi senkin jännärin. Ja se, että tuomaristossa oli paljon tuttuja naamoja. Menin sinne ja kerroin kaiken, mitä osasin ja muistin puvusta. Materiaalien luettelo taisi olla hyvin perusteellinen :DDD 

Tuomaroinnin jälkeen kävin istumassa hetken persiilläni ohjelmassa. Seksuaalivähemmistöt ja representaatio animessa oli ohjelman nimi ja aiheena kiinnostava, mutta jo hetken päästä lähdin pois salista. Aihetta käsiteltiin niin värikkään spoileriviidakon siimeksessä, että päätin suosiolla kävellä tieheni. Käsittelyssä nimittäin oli muutama sarja, joita en ole kerennyt katsoa, mutta haluaisin. Toisaalta kaikki, mitä kerkesin luennolla kuulla oli jo entuudestaan tuttua, joten en ehkä menettänyt mitään.

Piu pau

Ja pian tämän jälkeen alkoi olla jo kisan vuoro, mutta ennen tätä kerkesin ihan oikeasti repiä housuni rikki vessareissulla. Pylly-twilli ja kosteus eivät ole hyvä yhdistelmä, koska kangas petti ja shortsien etumuksen v-kappale päättikin sitten revetä. No eipä siinä hätiä mitiä; tuomarointi oli mennyt jo ja asia korjattavissa. Cosplay-pukkarista vähän ensiapua ja kotona odotti sen verran värjättyä kangasta, että voin sen helposti tekaista uuden etumuksen. (Illasta tulikin sitten huomattua, että oli ommellut shortsit kiinni korsettiin, vaikka yritin olla hyvin varovainen, ettei juuri näin kävisi.)

Näin ikään... yritä siinä sitten vaatteista ulos...

Sitten pitikin raahautua takaisin bäkkärille kisaa odottelemaan. EuroCosplay-karsinta kisailtiin perinteikkäästi ennen Hallia. Harmittaa, etten nähnyt esityksiä kunnolla livenä ja osa jäi näkemättä kokonaan. Tuijottelimme esityksiä suttuiselta näytöltä muiden kisaajien kanssa siihen asti, että piti alkaa jonoa muodostamaan lavajuoksua varten. Tässä kohtaa elämässä tajusin sen, että voihan pylly, en minä osaa poseerata lavalla. Excel-asenne ja pyllyily taas kehiin. Jänskätti vähän.

Oman lavapyrähdykseni aikana meinasi pientä paniikkia pukata, koska apua, mitä teen?! No, onneksi ei tarvinnut näyttää fiksulta.

Ja kaikki yhdessä tunteella: "Hail Ilpalazzo-samaaaaaa!"
Kuva: Mikael Peltomaa

Osasimpa vielä pyllyillä yhteiskuvassakin...

Tähän asti olen omannut vähän kaksipiippuisia tuntemuksia photoshoot-kilpailuja kohtaan. Kuvat ovat ihania ja varsinkin hyvät kuvat ovat ihania, mutta olen saanut sellaisen kutinan aikaisemmista kisoista, että huomio keskittyy enemmän valokuvaajan panokseen kuvan aikaansaamiseksi. Kyseessä kuitenkin yleensä on COSPLAY photoshoot -kisa, jolloin luulisi, että myös mallilla (tai malleilla) ja cosplayn laadulla on iso rooli lopullisessa kuvassa.

Siksi olinkin niin onnellinen, kun voittajakuvan meriiteiksi lueteltiin myös mallin työ sekä kuvaajan ja mallin yhteistyö! Onnea onnea onnea voittajille!

Hall-kisan kohdalla olin taas laittanut top3:n valmiiksi päähäni, mutta juupeli juu. Meni pakka sekaisin heti alkuun, kun oma kisanumero julistetiin 3. sijlle...

1. sija kaunein Mouru ja 2. super kakkoii jami
ja miä
Kuva: Mikael Peltomaa

Mouru ja jami oli kyllä niin hienoja ja ihania ja aaaaaaaaa! Onnea onnea onnea! Ja onnea Jesmolle Eurocosplay-paikasta! Se puku oli vaan niin GORGEOUS! All sprkly and shit!

En siis ihan oikeasti älynnyt omaa sijoittumistani vasta kuin kaksi viikkoa Desun jälkeen. Se, että sijoituin puhtaasti pukupainotteisessa kisassa... ja vielä Desuconissa enkä missään perähikijän pikkutapahtumssa. Yhyyy! Ei ymmärrys riitä.

Kiitos vielä kaikille ihanille, jotka kehuivat pukua ja Exceliäni yleensäkin! Yhyy byhyyy! Sydän pakahtuu, koska Excel on tärkeä ja se oli vaikea ja tuntui välistä niin tuskaiselta painia sen kanssa viimeisen viikon ja aaaaaaaaaaaaaaaaa!

Vihdoin sain lasiläpyskän. Olen halunnut lasiläpyskän, koska se on niin Desu.

Lauantai vaihtui sunnuntaihin väsyneesti, mutta iloisesti. Pääsin taas ulkoiluttamaan Leniä, joka nipin napin valmistui Matsuconiin. Tein pieniä korjauksia ja lisäyksiä, joita en kerinnyt tehdä Matsua vasten. Len on ihanan rento puku ja siinä on parhaat housut. Eli oli kiva päästä käyttämään sitä taas.

Jotaki randomeita hyybbiä.

Sunnuntaina myös moni hyvä ohjelma jäi katsomatta, mutta tällä kertaa se oli ihan jaksamisen puutetta. Ei vain kinostanut pönöttää. Sen sijaan "mentiin auttamaan" Kisua photoshoottien assaroinnissa. Oikeasti vain oltiin noloja, kun muut oli hienoja.

Jotain turisteja.
Piu, Pau ja Pou

Perhedynamiikka ja Eroottinen japsi-cosplay oli laitettu ohjelmakartassa päällekäin. Eroottinen cosplay voitti. Sisältö ei minulle entuudestaan ollut kovin tuttua. Paljon tuli asiaa, mutta paljon myös jäi kaivelemaan. Tietyltä osin sisältö jäi hyvin yksipuoleiseksi; käsiteltiin vain materiaalia, jossa esiintyvät laihat, nuoret naiset. Japani on fetissien luvattu ihmemaa, joten luulisi, että kaikenkokoisia ja -näköisiä eroottisen cosplayn harrastajia/tuottajia on olemassa.

Myös näin länsimaisena cosplayn harrastajana hieman nipisti se, miten "meidän cosplayn" ero tähän japanilaiseen eroottisesta pukuleikkiin jäi määritellysti vähän hataraksi. Itse näen suurimman eron siinä, että tämä "meidän cosplay" on suunnattu harrastajille; muille pukuilijoille, jotka osaavat arvostaa käsityötä ja yms., tai niille nöreille, jotka tunnistavat hahmot. Sitten taas tämä japanilainen eroottinen cosplay on suunnattu pääsääntöisesti kokonaan ihan omalle kuluttajakunnalleen, jonka ei tarvitse välittää mistään muusta kuin siitä, että kuvassa on söpö tyttö höpsöissä vaatteissa. Lisäpisteitä saa siitä, jos hahmo on jotenkin tuttu, mutta tarpeeksi suosittujen tyttöjen ei tarvitse muutakuin vetää jotain rytkyjä päälle.

Voisin jauhaa asiasta ummet ja lammet, koska en edes oikeasti rinnasta näitä kahta cosplayn muotoa toisiinsa.

Kis kuvasi.

Kis oli ihanin ja siistein ja kaikkea, kun kuvasi vähän myös Leniä! Ja meni vähän ööveriksi kuvanmuokkauksen kanssa. Minä en valita! Koska hfaeiöafunkefmäeomf siistejä kuveja! En vain tiedä, mikä on tämä apaattinen Len-ilme, jonka olen omaksunut jo Matsuconissa...?

En hirveästi jaksanut pyöriä myyntipöytien luona missään vaiheessa, koska koko ajan tuntui olevan hirveä tungos. Sain ostettua sukat ja viuhkan, joista olen hyvin onnellinen. Yritin etsiä uutta avaimenperää kadonneen rassun tilalle, mutta väenpaljoudessa ei vain jaksanut. Oon vanha.

Desu-loot

Desu oli ihan hirmukiva. Kaikista kommeluksista selvitiin ja nyt olen yhden kisan taas rikkaampi.

Animecon häämöttää jo hyvin lähellä. Tässä vielä arvon, että minkäs puvun sinne otan toiselle päivälle, koska hyvin suurella todennäköisyydellä uusi puku ei valmistu Aconiin ajoissa. En ota siitä stressiä, koska haluan nauttia kesästä ja nähdä kavereita mahdollisimman paljon. Mutta siitä lisää myöhemmin!

Fukka kiittää!

PS: Pist! Saa huudella, että mitä laitan päälle Aconiin. Prioriteetti kuitenkin on, etten tukehdu kuumuuteen.

Koulucon - Chibicon 2016

Heissan!

Oho oho hups hups. Meinasin ihan unohtaa koko Chibicon-merkinnän. (Kertoo hyvin paljon siitä, miten omat aikatauluni eivät tällä hetkellä toteudu kiitos erinäisten tahojen.) Eli Pohjankartano täyttyi taas kerran kävijöistä Chibiconin ansiosta ja minä pyörin siinä mukana.

Vähän laiskasti meinasi päivä lähteä liikkeelle, kun suoriuduin paikalle odotettua aiemmin. Olin arvioinut naaman värkkäämisen menevän ajan taas ihan päin metsää ja kurvasin pyörällä Pohjiksen pihaan aivan liian aikaisin, eli ennen ovien avautumista. Onneski olin hommissa, joten lampsin vain sisään.

Tilan käyttö ei mielestäni ollut niin onnistunut kuin Kummaconissa. Toisaalta myyntipöytiä oli nyt niin vähän, että eipä tuo hirveästi tilaan vaikuttanut. Silti olisin kaivannut sitä, että aulan lava olisi ollut paremmin käytössä.

Uusi puhli ja paremmat selfiet.

Pukuna oli siis uutukainen, Kagome, jolle vihdoin olin saanut peruukin. Koulupukuilua koulussa... jossa olen jopa ihan oikeasti opiskellut. Surullisen helppo ja yksinkertainen puku, joka syntyi jostain aivopierusta. Peruukki sentään antoi jotain haastetta. Volyymiä piti otsikseen repiä toisesta peruukista ja muokkaus oli ihan oma juttunsa. Muokkasin otsatukan aluksi paljon hurjemmaksi, mutta en ollut yhtään tyytyväinen, joten hieman kesytin sitä. En edelleenkään ole tyytyväinen otsatukan muotoon. Se näyttää höpsöltä ja, koska peruukki on jotenkin tosi painava, se lähtee helposti valumaan taakse päin eli näytän vielä höpsömmältä.

Kuvasi Soffi

Olin vaihteeksi tuomarihommissa, mutta ennen varsinaisten velvoitteita kävimme katsomassa pienen siivun Kuuluuko cosplay museoon? -sepostusta. Vähän odotin jotain ihan muuta nimen perusteella, mutta sain toisintoa Rimpun Cosplay+media-luennosta. Vaikka puhujat olivatkin keskittyneet mielestäni vähän liikaa roskalehtien cosplay-sisältöön ja aika haarukka oli hyvin lyhyt, oli aihe silti kuulemisen arvoinen. Verkkainen tahti vähän lannisti mielenkiintoisen aiheen seuraamista, mutta jouduimmekin hipsimään tiehemme kesken kaiken tuomaroinnin takia.

Kiipesin puuhun ja tulin alas.
En siis pudonnut, vaan hyppäsin ja kaaduin.
Kuvasi Soffi.

Tuomarointi meni omalta osaltani rennosti ja aika sutjakkaasti. Höpsösti en osaa tehdä muistiinpanoja tai juuri mitään merkintöjä silloin, kun kisaaja on tuomaroitavana. Mielummin sotken laput täyteen kisaajan poistuttua. Siksipä juuri tällä kertaa yritin jututtaa kisaajia ja vähän kuulustella fiiliksiä. Tiivis oli aikataulu, mutta eipä se hirveästi haitannut. Tuomari tovereinani toimivat woodi ja Rillaroro.

Pukukisa meni oikein mallikkaasti. OF:n vetämä juonto oli oikein hupsu ja hupaisa, vaikka hieman kaipasin tiivistystä ja vahvempaa linkitystä itse kisaan. Ideana toimi jees. Vaikka kisa oli monelle siihen osallistuneelle ensimmäinen tai toinen, poseeraukset lavalla menivät hyvin. Tähän tuli woodin kanssa kiinnitettyä homiota ihan kisankin aikana. Loppuhärdellin jälkeen kävimme julkistamassa voittajat ja olisin halunnut rutistella monet pystin saajat, koska heidän reaktionsa olivat niin muikeita.

Kuvasi Soffi

Minulta saa ja voi pyydellä palautetta, jos tänne asit joku kisaaja eksyy. Twitteri (löytyy oikeasta sivupalkista) toimii oikein kivasti siinäkin kuten myös sähköposti. Yritän parhaani mukaan laittaa maailmalle kaikki palautteet, joita on jo pyydetty.

Kisan jälkeen koitti se THÖ JUTTU, jota olin eniten odottanut eli Pokémon-musikaali. Niin suuri hype ja kehumyrsky on musikaalia höykkyyttänyt, että odotukset olivat hyvin korkealla. Ihan odotusten kanssa samoihin sfääreihin ei itse teos yltänyt, mutta monessa kohtaa olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Rakettiryhmän body percussion -kappale oli ehdottomasti paras musiikkisuoritus. Tansseista pidin eniten Zubat-tanssista, koska se oli parhaiten integroitu itse juonen kanssa. Pikachu oli paras.

Koska Pallenalikka ja Teppo ovat oleellisia.

Lähes suoraan musikaalista hipsimme vaihtamaan vaatteet ja siitä syömään. Vaikka olin päivän aikan yrittänyt pitää huolta ravinnon ja nesteen saannista, oli aika hurahtanut niin nopeaa, etten edes tajunnut illalla lähtiessämme Pohjikselta, että kuinka paljon kello oikeasti oli. Green roomista nyysimäni liian keltainen banaani ja jokunen karkki eivät riittäneet löpöksi. Olin sitten oikeasti pyörtyä thaimaalaisen ravintolan pöytään. Ei näin.

Seuraavana koitoksena on Animeseminaari myös täällä omilla huudeilla. En ole hirveästi itse tapahtumaa kerennyt pohtia, koska aikani näyttää valuvan sormien välistä karkuun... why? No, tulen kuitenkin näyttämään naamaani Seminaarissa tavalla jos toisella.

Fukka kiittää!

PS: Ensimmäinen lähes täysin kaappi-cosplayni parsii itseään kasaan pikkuhiljaa. Löysin nimittäin Tatsumille alesta neuletakin ja kauluspaidan. Housuihin ostin kankaan jo aikaa sitten, mutta en ole vielä mitään työstämistä aloittanut. Kaavat vanhoista housuista passaavat Tatsumille oikein mainiosti.

Jonocon - Animecon 2016

Moi moi!

Animecon... melkein unohtui. Pokémon Go syö elämäni. Sain kuitenkin Rabbanan eli Samin ottamia kuvia ihanasta ryhmästämme, ja muistin, että kävin mutkan Jyväskylässä. Pitänee nyt kirjoitella aiheesta.

Täysin cosplay- tai conimaailmaan liittymätön perjantaivisiittimme Jyväskylän seikkailupuistoon oli kyllä koko reissun kohokohta. Olen halunnut päästä moiseen ihmemaahan siitä lähtien, kun kuulin niiden olemassaolosta. Nyt pääsin! Ja voi elämä! SE OLI NIIN KIVVAA! Tykkään korkeuksista ja kiipeilystä monessa eri muodossa, joten tämä oli yksi unelmien täyttymys. Ah ihanuus.

Coni itse alkoi vasta launataina, mikä toi tullessaan yllärin jos toisen. Elämme vuotta 2016 ja saapuessamme conipaikalle kohtuu myöhään (omalla mittakaavallani) odottaa meitä Paviljongin pihalla tällainen näky:

#jonocon

En osannut varautua tähän mitenkään. En henkisellä tasolla enkä ihan konkreettisesti; sain hyvin vahvoja takaumia vuodesta 2009 ja Kaapelitehtaasta enkä tietenkään ollut ottanut minkäänlaista lämmikettä, jos vaikka kylmä yllättää pihalla. Onneksi jono liikkui nopeasti eteenpäin, eikä pihalla tarvinnut lusmuta kovin pitkään.

Jonosta piti sujahtaa suoraan infoon kyselemään cosplay-kisan paikkalippujen perään. Infossa meitä katsottiin kieroon, kun asiaa tiedustelimme, mutta lopulta saimme tiedon, että niitä jaetaan viereisessä salissa. Ja siellä meitä odotti uusi jono. Saimme liput sekä cosplay-kisaan, että Pokémon-musikaaliin, mutta ei lippujen jakajillakaan olleet ihan kaikki info tiedossa...

Pukuna lauantaina oli Baccano!n Nice, jota olin korjaillut sen verran, että ostin uudet housut ja tein uuden silmälapun... ja toisen sen jälkeen, kun homasin, että tein ensimmäisen väärälle silmälle... Eli! Olin jälleen lähes sokea. Onneksi woodi oli ihanin pari ja talutti minua kädestä lähes koko päivän. Saimme siis vihdoinkin Baccano!-ryhmän kassaan ja kerrankin lähes koko poppoo oli osa samaa ryhmää (miinus ne murut, jotka eivät olleet matkassa).

Kattokaa sitä! Se on niin sievä!
Jacuzzi: woodi Nice: miä
Kuvasi Rabbana

Lauantaina en hirveästi voinut tutustella Paviljonkiin rakennuksena. 3/4-sokeus ja satunnaiset väenpaljoudet pistivät pään ihan pyörälle ja vasta loppu päivästä aloin hahmottaa rakennusta kokonaisuutena. Sunnuntaina pääsi jo enemmän ja helpommin tutkailemaan. Paviljonki miellytti minua suuresti. Musiikkikeskukseen aivoni liittävät automaattisesti kuumuuden, hikisyyden ja huonon hapen. Näitä kolmea ei tarvinnut kohdata tämän tapahtuman aikana juuri ollenkaan. Toivottavasti Acon jää Jyväskylään.

Ohjlemissa tuli käytyä ihan kivasti. Kaikkea en edes päässyt katsomaan, vaikka olisin halunnut, koska oli päällekkäisyyksiä ja väsymystä ja muita ongelmia.

Lauantain ensimmäinen ohjelma oli Genderbending ja cosplay: mitä, miksi ja miten? Ja nyt, kun asiaa enemmän pohdin, en ymmärrä, miksi olin kuulemassa sitä, kun samaan aikaan olisi mennyt Nössöt ärsyttää ja CMV-luennot... What's done is done. Asia on kiehtova ja minulla on siitä paljon ajatuksia ja mielipiteitä. Ohjelmassa kuitenkin keskityttiin mielestäni vähän liikaa siihen, miten genderbending määritellään missä ja milloin. 40 minuuttia ohjelman alusta ja aiheeseen cosplay päästiin ensimmäistä kertaa. Loppupuolella ohjelma oli hyvin yleisöpainotteinen ja avasinkin sanaisen arkkuni kerran jos toisenkin. Kaikesta alun määrittelystä ja rajaamisesta huolimatta osa yleisöstä ei siltikään ollut ihan kärryillä siitä, millaisesta genderbendauksesta puhutaan... Kokonaisuutena ihan OK paketti, mutta ei sen enempää.

Chane: Kide, Claire: Rorune, Jacuzzi: woodi, Nice: miä, Isaac: Harri ja Miria: Soffi
Kuvasi Rabbana

Ryhmää piti kuvata, koska se oli vihdoin kasassa. Ongelma oli kuvaajan puutos. Onneksi menin muuten vaan sanomaan Samille moi ja kyselemään kuulumiset. Sattumoisin Sami oli vuokrattavan kuvaajana ihan conin puolesta ja vapaa juuri sillä hetkellä. Pihalle siis mars! Sami oli kiva ja myös muokkasi kuvat, joten minä en ole koskenut niihin ollenkaan. Ympäristö onnistui tarjoamaan kohtuu hyvät puitteet Baccano!lle.

Sitten olikin cosplay-kisojen vuoro... jotka alkoivat myöhässä... ja jonoja taas. Minun päähäni ei mahdu se, että jos ohjelmaan on paikkalippu, niin miksi pitää jonottaa? No, se oli pienin paha. ... ... ... ................ en ole koskaan seurannut yhtä kiusallista kisaa kuin tämä. En ikinä. Niin monta asiaa sai repimään naamaa. Juonto ei pelannut ollenkaan. Ympäripyöreät diibadaabat kisaajien elämästä eivät sytyttäneet ollenkaan ja välissä jopa olivat kiusallisia, kun kisaaja selvästikään ei tiedä enää, että mitä tehdä, mutta juttu vaan jatkuu. Nimien lausuminen oli yhtä puuroa oli kielenä sitten englanti, japani tai suomi. Itselleni tutukin hahmot tunnistin vasta, kun valkokankaalle heijastettiin nimet. En edelleenkään oikein usko tämän helppo-keskitaso-vaikea -luokittelun toimivuuteen, koska nytkin monen kisaajan kohdalla olin hieman puulla päähän lyöty heidän kategorioistaan. Ja voi jumalauta kisaajat! Kätelkää ne kaikki tuomarit, jos palkintoja saatte! Jopa se Reika.

Chane: Kide, Claire: Rorune, Jacuzzi: woodi, Nice: miä, Isaac: Harri ja Miria: Soffi

Kuvasi Rabbana

Kisasta kiiruhdimme Kiden kanssa kuulemaan juttua Mononokesta, tuosta parhaimmasta animesarjasta ikinä. Mononoke on rakkautta. Vähän myöhässä alkoi tämä ohjelma, koska edellinen venyi niin pitkäksi, että puhuja pääsi vasta tasan seudulla sisään saliin... siis sillon, kun ohjelman piti alkaa. Minulle tämä oli hieman toisintoa muutaman vuoden takaa, mutta kivasti luennolla oli tarjolla uusikin juttuja. Lisäksi olen tässä välissä kerennyt tehdä myös päättötyöni (nimihirviö: japanilaisen perinnepukeutumisen symboliikaa), josta saamani tieto vasta nyt osasi kohdata tuon rakastamani sarjan elementit. Ihan omin pienin aivosoluin tajusin luennon aikana asian jos toisenkin, vaikka niistä ei varsinaisesti luennolle puhuttukaan. Nautin, koska Mononokesta ei voi koskaan puhua liikaa.

Olisin halunnut katsomaan ja kuulemaan Reikan Q&A -session, mutta suuri väkimäärä ei houkuttanut eikä minulla oikeasti ole juuri arvostusta suurempaa ihailua Reikaa kohtaan, joten jätin sen sitten välistä. Olisin vain halunnut nähdä millainen persoona Reika on oikeasti verrattuna internetin suodattamaan some-persoonaan.

Olisin myös halunnut nähdä Pokémon-musikaalin, koska noh... Pokémon-musikaali, mutta päätimme ystävysten kanssa ajankäytöllisistä syisä jättää menemättä. Onneksi musikaali on saapumassa Oulun Chibiconiin ja pyllynpaikkakin sieltä on minulle jo jollain tasolla olemassa. Olisin kuitenkin halunnut nähdä musikaalin useampaan kertaan ihan vain siksi, että näkisin, miten musikaali toimii eri lavoilla. Palautimme kuitenkin liput ja ehkä se oli hyvä ratkaisu, kun musikaali alkoi n. 45 minuuttia jälkijunassa.

Ostin parit sukat.

Musikaalin aikana kävimme katsomassa Rullarinkelin WCS-höpinät. Ajatus oli, että menisimme täytteeksi, ettei Ainon tarvitse puhua tyhjälle salille, koska musikaali. Salissa oli kuitenkin ihan kivasti porukkaa. Mitään sen suurempia uusia yllätyksiä ei luennolta käteen jäänyt, koska nämä asiat Aino on puinut kohtuu perusteelisesti jo bloginsa puolella ja lisää on jutusteltu ihan naamatusten. Aino osasi kuitenkin hyvin viihdyttävällä tavalla kertoa matkasta monin puoli.

Heti perään alkoi samassa salissa Kengät ja cosplay, minkä jäimme katsomaan. Odotin vähän erilaista sisältöä. Enemmän sitä, että mitkä ovat hyvät kengät, miten jalan tulee asettua korkkarissa, miltä kenkien ylipäätään pitää tuntua, että ne ovat hyvä. En niinkään kenkien muokkausluentoa, jossa käydään kaikki perustutoriaalien sisältö läpi. Asiaa oli ja se oli hyödyllistä, mitään uutta itselleni ei kuitenkaan ollut tarjolla. Joistain asioista olin jokseenkin eri mieltä oman tai toisen käden kokemuksen kautta. Lisäksi, jos misään esitellään mitään hieman erikoisempaa tekniikkaa tai työtapaa, mikä ei ole yleistä cosplay-kansantietoutta tulisi minusta siinä kohtaa antaa kunnia sille, joka sen tiedon on alun perin pistänyt ilmoille. Varsinkin, kun tieto on lähestulkoon yhdestä tietystä tutoriaalista.

Sitten piti päästä syömään ja jauhamaan kakkelia kamujen kanssa.

Miria: Soffi, Jacuzzi: woodi, Nice: miä, Isaac: Harri , Claire: Rorune,   ja Chane: Kide 

Kuvasi Rabbana

Sunnuntaillehan minulla piti olla uusi extempore-puku, mutta peruukki ei saapunutkaan ajoissa. Yleensä kyseiseltä myyjältä tilaamani peruuki saapuvat alta kahden viikon, mutta nyt kävi näin. Kävin vielä perjantaina ennen lähtöä postitoimistossa ravistelemassa tiskihenkilöä sen tiimoilta, onko peruukkini kenties tullut. Ei ollut, eli laukussani oli yksi ylimääräinen puku, koska otin Senjougaharan hätävarapuvuksi. Senjougahara siksi, että se on mukava, mahtuu tiiviiseen ja helppo laittaa. Peruukki saapui sitten paripäivää conin jälkeen... No, onpahan Chibiin uusi puku. (Yritin myös lauantaina myyntipöytäsalista metsästää sopivaa peruukkia, mutta olivat niin hintavia ja olisivat kaivanneet hirveästi muokkausta + matkalla oli jo yksi peruukki tätä pukua varten, joten ei.)

Kagome InuYashasta
Why? Don't ask I don't know either.

Sunnuntaina ei hirveästi keritty käydä ohjelmissa. Saavuttiin paikalle vielä myöhemmin kuin edellisenä päivänä. woodilla oli junien takia tuli perseen alla ja halusimme keretä syömäänkin. Kovin minua houkutti raamen, mutta hetken asiaa pohdittuani Senjougaharan satiinipaita ja roiskuva rasvaliemi eivät puhuneet aivan samaa kieltä, joten kohtuu mauttomalla kanahässäkällä mentiin. Oli se ihan hvyää.

Ruuan takia missasin tehostemaskeerausluennon :(

Loppupäivä taisikin hurahtaa kisaa odotellessa ja sosiaalisoidessa. Lauantaina en kai törmännyt kehenkään tuttuun (tai en kirjaimellisesti nähnyt, koska sokeus), mutta sunnuntaina tupsahteli eteen naama naaman perään. Oli ihan leppoisaa vaan hengata, kun edellinen päivä oli ollut yhtä tohinaa. Samalla tuli todistettua pääsalin oville muodostuvia jonoja kahteen kertaan; ensin konsertin takia ja sitten cosplay-kisan... edelleen ne paikkaliput. En tiedä oliko hyvä vai huono juttu, että järkkärit ohjasivat jonotusta sen sijaan, että olisivat hajottaneet jonon, koska porukka olisi silti varmasti jäänyt norkoilemaan lähimaille. Näinä hetkinä ylimmän kerroksen lämpötila nousi useammalla asteella ja ilma huonono selkeästi.

Konsertti oli myöhässä. Minkä takia cosplay-kisa oli myöhässä. No, tuossa ajassa kerkesimme jauhaa kakkelia asioista x ja y erinäisten tahojen kanssa. Kisassa oli eri juontajat kuin lauantaina, mikä oli iso plussa. En aivan täysillä yhdy uusien juontajien kirkuvaan fanijoukkoon, vaikka suuresti arvostin sitä, että ollaan roolissa (ja Haikyuu on hyvin hyvin lähellä sydäntäni, kuten myös Kuroo ja Bokuto). Juonto oli hyvä ja viihdyttävä, mutta pikkaisen olisin kaivannut siihen välistä rauhoittamista hahmouskollisuudenkin uhalla. Vitsit toimivat suurimmalta osin. Tyhjät kohdat osattiin täyttää ja tätä oli todella mukava katsella ja kuunnella. Kisa sujui paljon luontevammin myös kisaajien osalta.

Paskalaatu selfiet on paskalaatua.

CMV-kisa oli omalta osaltani vähän blah. Ei mitään hirveän jännää tai uskomatonta. Lisäksi tämän kertaisten osallistujien musiikkivalinnat eivät natsanneet minun kohdallani yhtään.

Kisasta suoraan tapahtui nopea suikkelehtiminen tien päälle ja kohti kotia. Hirvaskankaalla pysähdyttiin syömään, mutta samalla koettiin rankkasade, ukkonen ja raekuuro, tulva ja sähkökatkos, kun alkoi rytistä oikein kunnolla. Onneksi saatiin sieltä paljon poksuja. Matkaa jatkettiin märkinä ja vähän viluisina.

Kaikesta jonotuksesta ja myöhästelystä huolimatta suuria agressioita ei tämän conin tiimoilta noussut, paitsi launatain kisassa. Oli kiva reissu, mutta seura ja cosplay sekä uusi hieno conipaikka olivat varmasti ne parhaat osta reissua. Oli hyviä ohjelmia myös, mutta ei mitään superüberwowjuttuja. Toivon Paviljonkia myös ensivuodeksi ja seuraavana vuorossa Chibi täältä kotoa käsin. Whoop da whoop! Tulkaa ihmiset käymään joskus täälläkin.

Fukka kiittää!