She is beauty, she is grace, She will kick you in the face

Moikka!

Nyt rustailen pikapikaa vähän Kanamesta. Ei mitään hirveän ihmeellistä, mutta jotain kumminkin.

Kaname on taas näitä vuosia vanhoja haavepukuja, joka on hiljaa odottanut omaa aikaansa. Nyt hiljattain ulos tulleen uuden Full Metal Panic! -kauden myötä päätin vihdoinkin laittaa neidin kasaan. Tämä oli aika itsemurha tempaisu taas. Muutama viikko ennen Animeconia päätin rykäistä ja tehdä Kanamen sitä varten.

Chidori Kaname
Aivan täysin varma siitä, onko tämä virallinen kuva vai ei, en ole.

Peruukin tilasin CosCraftilta, koska he toimittavat peruukit Suomeen reilussa viikossa ja heillä sattui olemaan hyvän värinen peruukki myynnissä. Kanamen tukka on vähän erikoisen sävyinen animessa, joten ilman helposti löytyvää hyvän sävyistä peruukkia, en olisi edes lähtenyt tekemään tätä pukua.

Väsymys on syvä, mutta peruukki suht OK.

Kanamen otsatukka on ihan oma numeronsa. Tiesin, etten aivan animenmukaista siitä saa omilla kyvyilläni (ja muutenkin se olisi varmasti näyttänyt hupsulta), jotan lähdin työstämään vähän luonnollisempaa ilmettä. Alkuun hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta olen kuitenkin suht tyytyväinen lopputulokseen. Muotoilu vähän kärsi matkustaessa, koska peruukki piti tunkea pussiin.

Kokeilin hupsua meikkiä. En ole varma toimiko se vai ei.
Kis kuvasi.

Testasin myös Japanin tuliaista itselleni, eli uutta supehiuslakkaa. Ja sehän toimi. Pikku tsupsaus, vähän fööniä ja painovoimaa ei enää ollut olemassa. Pidosta ja tehokkuudesta huolimatta, lakka kuitenkin lähti helposti myös pois harjaamalla, jolloin virheet oli helppo korjata. Tulen varmaan tulevaisuudessa käyttämään tätä yhdessä Got2b-lakan kanssa.

Tätä lisää.

Toisena hankinta listalla olivat kengät. Vaikka Kaname on koulutyttö, ei hän silti käytä koulupukuun kuuluvia kenkiä, vaan vaaleanpunaisia lenkkareita. Ihan prikulleen oikeanlaisia lenkkareita en löytänyt, mutta värkkäilin jotain vähän tennareista.

Jee!

Ostin ihan tavalliset valkoiset kangastennarit ja värjäsin ne Dylonin kangasvärillä vaaleanpunaisiksi. Tämä toimi paremmin kuin toivoin. Valkoisen pohjan ja muut kumiset osat sivelin vaseliinilla ennen värjäystä ihan varmuuden vuoksi. En usko, että kangasväri olisi tarttunut kumisiin osiin, mutta en myöskään halunnut ottaa riskiä. Viimeistelyksi maalasin muutaman valkoiset osat kenkiin, että ne saisivat vähän enemmän ilmettä. Vaikka kengät eivät ole ihan sen näköiset kuin niiden tulisi olla, tykkään niistä silti tosi paljon.

Hmmm...

Minä ihan oikesti kaavoitin vekkihameen. Koskaan en ole ollut tyytyväinen tekemiini vekkihameisiin, joten nyt yritin kaavoittaa moisen. En ole myöskään koskaan edes nähnyt oikeaa vekkihameen kaavaa ja tämä olikin vähän kinkkisempi kuin ajattelin. Lopputulokseen en ole aivan täysin tyytyväinen, mutta on se parempi, kuin moni muu aikaisempi tekele.

Ainut ihmeelisyys takissa on kaarevalle pääntielle kaavoitettu herrainkaulus. Se aina taukojen jälkeen syö vähän aivosoluja, mutta tämän kertaiseen olen tosi tyytyväinen.

Kis kuvasi

Loppuun vielä kuva höpsöstä viritelmästä. Nappeja piti maalata kultaiseksi ja päätin tehdä sen nopeasti ja tehokkaasti spray-maalilla, mutta en tohtinut jättää nappeja pihalle kuivumaan sateen pelossa. Siitä syystä syntyi tämä laitos:

...

Simppeli puku, simppeli merkintä, mutta minulla oli hirveän hauskaa tämän kanssa. Oli vähän haastetta ja jotain uuttakin.

Fukka kiittää!

Tämä on kai sitten hyvästit - Animecon 2018

Hei.

Kysymys kuuluu: miksi edes vaivauduin Animeconiin?
Vastaus: Matsucon ja Desucon jäivät kokonaan välistä, joten halusin edes jotain coniaktiviteettia kesälle, ja oli ikävä ihmisiä.

Umiconin ja viimevuotisen Animeconin jälkeen järki sanoi, että älä mene, mutta masokisti minussa sanoi, että mene. Lähdin siis matkaan kohti Helsinkiä. Sain yöpyä Kissin nurkissa, mikä oli jännittävää eikä tuntunut yhtään conilta. Koko reissua edeltäneen viikon ja jopa nyt jälkikäteen on tuntunut siltä, että Animeconin reissu ei olisi ollut edes totta...

Ottakaa Hilla, joka ei tykännyt minusta :(

Lauantaille otin puvuksi mukaan Mercedeksen, joka on saanut rauhassa lojua kaapissa sen kaksi vuotta. En edes viitsinyt vilkaista säätiedoituksia viikonlopun osalta, koska tiesin, että tukehtumiskuolema on edessä joka tapauksessa. Mersu oli kuitenkin ihan kohtuullinen valinta. En kuollut.

Lauantaiaamuna oli Jonoconin tuntua ilmassa, kun raahauduimme tapahtumapaikalle ehkä turhan hyvissä ajoin. Ihmiset jonottivat lippujen vaihtoon, minkä jälkeen jonotettiin sisäänpääsyä, että päästään nopeasti ensimmäisten joukossa jonottamaan lippuja ohjelmiin ja nimikirjoitustilaisuuksiin. Juuri tästä syystä itsekkin säntäsimme jonosta toiseen, koska tiesimme Kokoustamon pääsalin olevan kehno paikka siinä mielessä, että siellä ei ole nousevaa katsomoa.

Ainoat kuvat, jotka otin Mersusta koko päivänä.
Taustalla Jono.

Cosplay-kisan ja Kamuin ohjelman liput olivat meille ne, mitä menimme hakemaan. Jouduimme jonottamaan jonkun tovin. Meitä ennen pääsivät jonottamaan tietenkin superlippulaiset, jotka pääsivät sisään ennen normikävijöitä. Vähän ennen meidän vuoroa osan ohjelmien lipuista vasta tuotiin jaettavaksi, koska tähän asti niitä oltiin leikkaamassa... Eli kaikki ihmiset ennen sitä, jotka olisivat halunneet liput näihin ohjelmiin eivät olleet niitä vielä saaneet, ja osa olikin mennyt takaisin jonottamaan...

Tämä ei sentään koskettanut meitä. Saimme liput kisaa ja Kamuin ohjelmaan ensimmäisten joukossa. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasimme, että Kamuin Q&A-tilaisuuden liput olivatkin aivan salin viimeiseltä riviltä... Liput oli siis jaettu väärässä järjestyksessä. Kiva.

Ostin asioita.

Olin vähän kiikun-kaakun siitä, että menekö katsomaan avajaiset vai Cosplayn ulkonäköpaineet. Jälkimmäinen kiinnosti sen vuoksi, että sen ohjelmakuvaus antoi ymmärtää, että kyseessä on nyt joku "uusi juttu", jota ei ole ennen ollut olemassa, ja kuvauksen perusteella käsittelyssä olisi ollut enemmän ulkonäöstä kiusaaminen ja muun ympäristön paine. Olin hämmentynyt ja päätin ottaa asiasta selvää.

Ohjelma oli juuri sitä, mitä ajattelin sen olevan. Ulkonäköön kohdistuvaa kritiikkiä käsiteltiin hiljattain syntyneenä asiana ja nettikiusaus oli hyvin suuressa osassa. Ehkä hieman harhaan johtavaa informaatiota, ja epäilen, että ilmiö on ainoastaan uusi tuoreemmille harrastajille. Sekä ulkonäkökriittisyys että nettikiusaaminen ovat olleet tässä harrastuksessa mukana lähes aina. Olen itse puinut aihetta tässä blogissa jo vuonna 2011, eikä se edes tuolloin ollut mitenkään uusi asia. Tämä ohjelma ei tarjonnut minulle mitään uutta tai oleellista, joten poistuimme lopulta paikalta katsastamaan avajaiset.

Avajaiset.

Kannatti mennä avajaisiin, koska siellä oli tarjolla ihanaa musiikkia, jos ei muuta. Olen hukannut nimen, mutta hieno jousikvartetti soitti iloksemme muutaman kappaleen. Mukaan mahtui yksi elämäni suurimmista rakkauksista Final Fantasy X:n To Zanarkand. Itkuksi meinasi mennä siinä kohtaa, mutta paras veto oli kuitenkin viimeinen Game of Thrones -kappale.

Selvisimme monesta sotkusta viikonlopun aikana tuurilla. Myös Kamuin Q&A-ohjelman paikkaongelmasta. Sali ammotti tyhjyyttään, joten hipsimme lähemmäs lavaa seuraamaan ohjelmaa. Tämä ei tietenkään olisi ollut mahdollista, jos paikkaliput olisi jaettu loppuun. Se kääntyi meidän onnekseemme.

Suruinen Kis, koska vika rivi.

Kamui oli hyvin viihdyttävä. Hän puhui paljon ja hyvin innostuneesti. Haastattelijoilta olisin toivonut vähän enemmän mukautumiskykyä, koska useamman kerran Kamui vastasi kysymykseen X ja samalla myös seuraavaan kysymykseen, mutta silti heti perään kysyttiin samaa asiaa, joka juuri sai vastauksen. Kamuin Q&A oli itselleni kuitenkin yksi parhaista ohjelmista koko tapahtumassa. Huomasi kyllä, että hän on osannut markkinoida itsensä maailmalle ja edustaa hyvin.

Suuri halu oli käydä jo lauantaina Kamuin pöydällä ostamassa tavaraa, mutta lähemmäs 100m pitkä jono ei houkuttanut. Tämäkin oli vähän hupsu, koska tavallaan Kamuilla oli nimikirjoitustilaisuus, mutta omalla myyntipöydällään, mutta tavallaan ei. Nimikirjoituksia pystyi pyytämään ihan vain menemällä hänen pöydälleen (johon kylläkin lähes koko ajan oli jonkinlainen jono).

Ei hirveästi ollut kirjoja jäljellä enää siinä vaiheessa, kun päästiin lopulta pöydälle.
Eipä niissä missään ihan hirveästi uutta ollut :D
Kamuita on tullut kuitenkin seurattua netissä vuosikaudet.

Jossain välissä minua tultiin pyytämään Hall-kisaan, mutta koska Mercedes on sijoittunut puku, en tietenkään voinut osallistua. Sen sijaan sain hieman tuupittua Kissiä kisailemaan. Kjeh.

Cosplay-kisat piti tietenkin katsastaa. Kisan paikkalippujen kanssa ei sentään ollut mitään outoa sählinkiä ja saimme ihan hyvästä rivistä paikat. Hall-kisan molemmat sarjat olivat mielenkiintoiset. Hienoa, että pareja oli saatu kasaan niinkin monta. Tämän hetken cosplay-trendit olivat myös vahvasti edustettuna.

Kis tuli toiseksi yksilösarjassa! Jee jee jee!

Kisan jälkeen olikin lähes kaikki ohjelma lauantailta ohitse. Jonkun aikaa kerkesimme pallota vielä ympäriinsä ennen kotiin paluuta.

Tykkäsin myös tästä "kasuaali-lookista" ihan oikeasti.

Sunnuntaille tein uuden puvun! Semiajankohtaisen myös! Full Metal Panic! on yksi vanhoista lempisarjoistani ja uuden kauden kunniaksi päätin vihdoin tehdä Chidori Kanamen. Kaname on paras koulutyttö ja olen suunnitellut tekeväni neidin jo pitkän aikaa, mutta ei ole ollut kunnon saumaa. Lämmöstä ja kuumasta huolimatta Kaname oli tosi mukava puku, koska pystyin välistä nakkaamaan takin pois.

Sunnuntaina aamusta oli ainoa sen päivän kiinnostava ohjelma, jonka olin pannut merkille etukäteen. Historian havinaa: menneisyyden henkilöt animessa jäi kuitenkin välistä, koska tuo oli se hetki, kun vihdoin pääsimme jonottamaan Kamuin pöydälle.

Benni oli ihana ja otti kuvan!

Kamui oli yhtä ihana kuin edellisenä päivänä Q&A:ssa. Hän jutteli ja höpötti kaikille ja selvästi osasi antaa jokaiselle oman aikansa. Pyysimme printteihin nimmarit myös Benniltä, joka piirteli niihin kaikkea hassua. Höpöttelyjen ja ostosten jälkeen saatiin vielä ottaa yhteiskuva.

Minulle Kamui on ollut viihdyttävin kunniavieras kaikista. Muut, joita olen käynyt katsomassa ovat olleet ihania ja tärkeitä, mutta Kamuin presenssi ja karisma oli ihan erilainen kuin kenenkään muun.

Kokoelmani pieniä virkattuja eläimiä kasvaa...

Sunnuntaipäivä meni vähän palloamiseksi ja jutusteluksi, mutta kävimme vielä kuulemassa metallimusiikkia Polygon Blackin toimesta. Vaikka kappaleet eivät olleet itselleni mitenkään merkityksellisiä tai edes tuttuja, oli konsertti silti mainio.

Nälkä ja kuumuus vaivasi, joten konsertti jäi meillä viimeiseksi ohjelmaksi. Nihkeän viikonlopun kruunasi vielä VR:n junaperseilyt.

Messukeskus oli mukava tapahtumapaikka, koska oli hyvät kulkuyhteydet, tilaa ja ilmastointi toimi. Kahvila ja ruokapaikat olivat myös hyvä lisä. Totesimme, että tämä on conipaikka, jolta ei tarvitse poistua, jos ei halua. Jos joku toinen tapahtuma järjestämään Messukeskuksessa, niin voisin harkita (Yukicon?). Ainoa miinus on Kokoustamon typerä tasakatsomo.

Elikot oli matkassa taas.
Piti myös esitellä Boroa.

Animecon ei tarjonnut minulle hirveästi mitään, mutta ei pettänytkään, koska odotukset olivat aika alhaalla. Informaation kulun tökkiminen ja rehelliset mokailut näkyivät omassa kokemuksessani, mutta omaksi onneksemme sattuma ja tuuri pelastivat monen tilanteen. Näin kävijän ja sivustaseuraajan näkökulmasta Aconilla on paljon kehitettävää. Työvoiman informoiminen ja yhtiötoiminnan läpinäkyvyyttä tulisi parantaa hurjasti. Jos selkeitä ja oikeasti näkyviä muutoksia ei Animeconin toimintaan tule, tämä jää takuulla minun viimeiseksi Animeconikseni.

Oli kiva päästä kotiin.

Animeconissa oli plussia, kuten Kamui ja muut kunniavieraat, jotka ovat olleet Animeconissa (ja Umiconissa) kova sana jo pitkään, mutta muuten mielestäni tapahtuman taso ei yllä sinne minne sen tulisi. Acon jää kutakuinkin perushengailuconiksi. Sitten voidaankin miettiä, että "kuuluvatko" näin isot kunniavieraat sellaiseen tapahtumaan, joka muuten ei tarjoa sisällöllisesti kovin kummoista. Hengailuconeilla on oma paikkansa ja kävijäkuntansa, mutta kuuluuko perushengailuconin lipun maksaa n. 40€? Kuten viisaammat ovat jo sanoneet: tällä hetkellä Animecon ratsastaa muiden tekemällä työllä sekä maineella ja yrittää kääriä siitä rahat.

Fukka kiittää!

PS: Kirjottelen Kanamesta vähän jossain välissä. Meinasi tämänkin tekstin kanssa tökkiä, niin pitää vähän kasailla itseään.

Vielä ehtii! - Nostalgian vuosi 2017

Hei moi!

En ole kuollut, vaikka rajan tuolla puolen on melkin tullut käytyä. Tässä on hurahtanut tämän blogin pisin tauko merkintöjen välillä. Pyydän sitä anteeksi itseltäni, blogilta ja kaikilta, joita sattuu edes vähän kiinnostamaan. Tämä ei ole laiminlyöntiä tai unohdusta; intoa on ollut, mutta ei jaksamista ja/tai aikaa. Muutama merkintä on ollut työn alla, mutta ne ovat jääneet viimeistelemättä. Tässä on ollut kaikenlaista hössötystä. Edelleen hoitelen flunssaa, joka jatkuu jo kolmatta viikkoa...

Tässä tulee yhdenlainen etappi täyteen, nimittäin vuosi Instagramissa! Löytyy fukkarisuaita-nimen takaa ja 90% sisällöstä on cosplay-voittoista. Whoop! sille.

Kuitenkin halusin näin vuoden loppuun tehdä pienen katsauksen kuluneeseen vuoteen ja siihen, mitäs kaikkea kakkaa sitä on tullut tehtyä. Näin päälimmäisenä ensimmäinen ajatukseni, ennen tämän tekstin kirjoittamista, on se, että vuosi oli vähän kiireinen ja silti epätuottoisa. Saa nähdä muuttuuko ajatus tätä rustatessa.

Uutta vuonna 2017
Kaikki kuvat by Kis, paitsi viimeinen oikealla by Rorune.

Pukujen saldo ja mahtavuus ei ollut mikään huima, mutta olen jotenkin yllättynyt, että näinkin monta pukua tuli valmiiksi. 5 valmista pukua, joista yksi oli täydellinen uusinta ja yksi taas kaappipuku. Näiden lisäksi keskeneräiseksi jäi Takuto, koska kangasmetsällä ei onnistanut yhtään. Vanhoja pukuja käytettiin paljon, mikä on kuitenkin ihan hyvä. Puvut saavat tuuletusta ja vähän enemmän vastinetta rahalle ja ajalle.

Kuva: Kis

Automatka-selfie.

Kokkuri-san oli vuoden 2016 puku, mutta pääsi päälle vasta 2017, joten en laske sitä mukaan tämän vuoden uusiin pukuihin. Suga on myös kaappipuku, mutta en jotenkin osaa ajatella sitä omana cosplaynaan. Kaikki puvun osat, peruukkia ja meikkiä lukuunottamatta, ovat jöllittyjä toisesta puvusta, mikä ei minulle riitä siihen, että laskisin tämän uudeksi puvuksi. Sugasta ei myöskään ole yhtään kunnollista kuvaa. Kaikki vain selfieitä automatkalta...

Kis kuvasi.

No voihan Juhana! Joo... tämä on edelleen suuri hämmennys. Miksi? Miten? Ja kenen luvalla? Naisrosvot tuntuivat kuitenkin sulattaneen niin monen sydämen, että itsekin alan nähdä Prinssi Juhanassa jotain kaunista. Mitä se on, siitä en ole varma. Juhana on myös tavallaan minulle ensimmäinen länsimainen puku. Vaikka Alexian alkuperäislähde onkin länsimainen, se minun tekemäni versio on japanilaisen kynästä.

Turreilemassa: woodi ketun häntä kainalossa ja Rorune karhupyllynä.
Kuva: Mikael Peltomaa

Naisrosvot oli parhautta; Niin paljon suunnittelua ja salaisuuksia. Me emme voi olla enempää iloisia siitä, miten nämä karva-ahterit otettiin vastaan. Kiitos vielä kaikille kehuista ja kaikesta muusta! Ja lupaan, että vielä jossain hetkessä saan aikaiseksi sen mokakollaasin meidän replanauhoituksista (nyt kun on uusi ja parempi kone, millä muokkailla).

Eikä saa unohtaa tätä yhtä sankaria:

Herra Hiss kaikessa kauneudessaan.

Desucon Frostbite oli varmasti yksi tämän vuoden hauskimmista tapahtumista. Osa hauskuudesta menee hyvin vahvasti väsymyksen piikkiin, mutta paljon myös ihanoiden ihmisten! Peeloilu yötämyöten to the max!

Dorkat kuvasi Kide.

Ryhmät ja esitykset ovat kivoja ja ihania, mutta ne ovat niin sitovia. Kun tekee pukua ryhmää varten tekee hommaa myös muitakin kuin itseään varten ja ryhmät yleensä pitää lyödä hyvissä ajoin lukkoon, että ne varmasti onnistuvat. Ei voi fiilistellä puvun kanssa yhtä vapaasti. Len olikin kahden viikon fiilistelypuku, koska se oli vaan pakko saada tehdä juuri siinä hetkessä.

Soffi kuvasi.

Len pääsi pyörähtämään upouudessa koti-conissa eli Matsussa. Toivottavasti Matsu kehittyy tulevaisuudessa sellaiseksi tapahtumaksi, joka kenties houkuttelee enemmän myös etelän kävijöitä.

Takuto oli myös fiilistelypuku, jonka olisin niin kovasti halunnut tehdä, mutta kalenteri ja kaikki muu sanoivat NOPE, joten sitten syntyikin Excel. Hän oli aikansa odottanut varjoissa muiden unelmapukujen joukossa, ja nyt näki aikansa koittaneen.

Kuvasi Mihashichu

Ja yyyyyyyyyyyyyyyäääääääääääää! Päädyin Hall-kisaan ;____; Ei ymmärrä ei käsitä! Ja sitten vielä sijoituin TT___TT Minä?! Ihan ilman mitään esitystä tai muuta kakkea? Jossain Desuconissa? How? Edelleen olen häkeltynyt. Hall oli kyllä kiva kokemus. Yhden ainoan kerran olen aiemmin ollut Hall-kisassa mukana ja se oli 2012...

Voittohali!
Kuvasi Mihashichu

Desucon olikin taas siinä mielessä vähän erikoinen keikka, kun olimme jälleen conittamassa vajaalla miehityksellä. Muilla on elämää. Meillä ei, ja siksi päästiin taas leikkimään Haaremia:

Kofuku: Kis, Aizawa: anniilaugh, Amulet Heart: woodi ja miä
Kuvasi Kyuu Eturautti

Animecon oli sitten taas työhommeja. Tuli kutsu Nostalgia-kisan tuomaristoon, joten omat suunnitelmat kisaan osallistumisesta siirrettiin tulevaisuuteen. Ihan jo teeman puolesta oli alunperin tarkoitus saada Ranma tehtyä Animeconiin, mutta oma jaksaminen ja muut asiat pistettiin sen edelle. Onneksi oli Excel paikkaamaan nostalgiareikää.

Perhe!
Hirmuna ei näköjään ole jäänyt kuvia Aconista käteen.

Nostalgiaputki jatkui läpi koko vuoden, kun Traconiin saatiina aikaiseksi Ranma ja #Nostalgianarskat-ryhmä. Olen hyvin hyvin iloinen Naruto-ryhmästä. Vähän enemmän olisin ehkä halunnut korjata omaa pukuani... MUT MEILLÄ OLI HIENO RYHMÄ!

KATTOKAA SITÄ!
Gai: Hanny, Lee: Muu, Iruka: anniilaugh, Kakashi: majo, Temari: Kide, Sai: woodi, Kiba: Reta, Naruto: miä ja Shikamaru: Rorune
Kis kuvasi

JA TEAM 7!!!

TT____TT
Onni on Naruto-ryhmä.
Kakashi: majo, Sakura: biitti, Sai: woodi ja miä.

Lopulta ja vihdoin Ranma-ryhmä ja -esitys, jota on munittu niin kauan! Esitysmerkintä on puoliksi jo olemassa. Siellä sitten selontekoa vähän tämän esityksen elämänkaaresta. Mutta jee! Ranmat!

TUN TUN TUUUU!
Kuvasi Rea Rautamies

Koko vuosi meni näköjään ihan pyllyilyksi, kun Ranmatkin päästettin lavalle. Oli hirveän kiva päästä toteuttamaan pitkään mietitty projekti ja jälleen kaikki se palaute, mitä esityksestä saatiin ja mitä edelleen tulee välistä, on ollut hirveän ihanaa. Vaikutti siltä, että pyrkimyksemme hahmo- ja sarjauskolliseen esitykseen oli onnistunut. Kiitos lämpimästä vastaanotosta jälleen kerran!

Tracon ja Cosperhe.
Kuvasi: Alina Tujunen

Pikku pilkahduksen conielämää tarjosi syksymmällä Chibicon, joka rantautui taas Ouluun. Niin moni kotoconi meni tänä vuonna sivusuun töiden tai muiden menojen puolesta. Myös Chibiconista työt haukkasivat palasen, mutta kerkesin silti paikan päälle katsomaan kisat ja käyttämään asua!

Kuvasi Rorune

Tatsumi ja Ahiru-chan ovat myös lymyilleet kaapeissa jo jonkin aikaa. Eivät lymyile enää! Lasken Tatsumin ensimmäiseksi oikeaksi kaappipuvukseni, koska suurin osa vaatteista on ostettuja (Sugassa oli sentään itse tehtyä lähes kaikki). Ja nyt jälleen huomaan, miksi en hirveästi kaappipukuilua harrasta; kaikessa on jotain vähän väärin omaan silmääni. Ei siinä Tatsumi on rento ja hyvä puku hätävaralle ja sitten siihen hetkeen, kun saan mereneidonkin ammeeseen.

Hoi voi! Siinä on tämä vuosi blogin näkökulmasta. Uusia pukuja (huomaa monikko!) on jo alettu työstämään ja suunnitelemaan. En vain ole täällä niistä kerinnyt huutelemaan. Seuraavana Desucon Frostbiteen käypi tieni ja sinne on suunnitelmat kohtuu valmiina. Puvut eivät. Jahka tämä tautini hellittää, alan kunnolla hommiin. Saa kuitenkin nähdä, mitä lääkäri sanoo ensiviikolla.

Loppuun TaideTeos nimeltään: Isi kuulitko?!
Kakashi: majo ja Naruto: miä
Kis kuvasi.

Minä kiitän tästä vuodesta kaikkia ihania, joiden kanssa sain hengata tai edes vaihtaa jonkun sanasen, kaikkia uusia mahtavia tuttavuuksia, kaikkia, jotak kehuivat meitä ja/tai minua ja onnittelivat kisamenestyksestä. Kiitos oikein kovin! Sekä kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea tätä blogia ja jopa kommentoineet välillä. On ollut hirveän raskas, työntäyteinen ja kiireinen vuosi, ja se näkyy tämän blogin aktiivisuudessa sekä muutenkin cosplay-elämässä.

Kiitos siis kaikille, jotka olivat osana tätä vuotta! Nähdään ensvuonna!

Fukka

Kuumaa ja kutkuttavaa - Animecon 2017

Heippa!

Jos sitä vihdoin saisi kirjoitettua tämän Animeconin merkinnänkin pois päiviltä?

Lähtö Kuopioon meni hienoiseksi säädöksi ensin minun työvuorosompailujeni kanssa ja sen jälkeen juna-aikataulujen. Vähän oli stressin poikasta ilmassa, kun takana oli muutama huonosti nukuttu yö ja pitkä työpäivä. Jotenkin onneksi pääsimme Kuopioon vielä ihmisten aikaan. Onni, kohtuu lyhyistä conimatkoista.

Pallenalikka ja Teppo ihan valmiina unille.

Animeconiin lähtö oli vaakakupissa jo siitä alkaen, kun tuli tieto, että se palaa takaisin Kuopioon ja Musiikkikeskukselle. Musiikkikeskus on mielestäni yksi tukalimmista ja inhottavimmista rakennuksista conien järjestämiseen. Huono ja kuuma sisäilma latistavat tapahtumaa kokemuksena, koska koko ajan on hankala olla. (Ja minähän osasin ruikuttaa ja kauhistella tätä hyvän tovin ennen tapahtumaa.) Kun vuosi takaperin saimme nauttia Jyväskylän Paviljongista, joka taas on mielestäni yksi parhaista tapahtumapaikoista, paluu Musiikkikeskukseen tuntui hyvin suolaiselta.

Ja suolainen oli myös pääsylipun hinta. 35€ tapahtumasta, joka on tukala ja kuuma, kaksipäiväinen, eikä ole edes auki 24/7 (toisin kuin moni muu) ja ohjelmatarjonnaltaan täysin samaa luokkaa kuin muut halvemmat tapahtumat.... ei mene ihan mukiin tämä.

Salakuvia.
Leen: Rorune ja Kiki: Soffi

Lauantaille lähti puvuksi Senjougahara. Luovutin hyvissä ajoin oman uuden pukuni kanssa kamppailun, koska aika näytti valuvan ihan muihin juttuihin. Olen ehkä oppinut hölläämään ihan uudella tavalla tämän harrastuksen kanssa. Pohdin hartaasti myös Tsunadea, mutta pieni sovitustesti osoitti Senjougaharan niin paljon mukavammaksi asuksi, vaikka kuumahan pitkähihaisessa tuli (ironisesti lauantaina, kun laitoin Senjougaharan päälle oli olo pyllyin ikinä tässä puvussa).

Harmillisesti moni kiinnostava ohjelma meni lauantaina päällekkäin. Päädyimme kuuntelemaan jauhantaa Kingdom Hearts -plelisarjasta, mutta itse hipsin kesken kaiken tunnin päästä ulos salista seuraavaa ohjelmaa varten. Ei harmittanut sinäänsä, koska kaikki, mitä tuohon pisteeseen asti luennolla oli käsitelty, oli täyttä Wikipadia-kertausta. Olisin toivonut enemmän analyyttista ja pohtivaa pyörittelyä.

Trön tri trööö!

Hiippailimme siis katsomaan Odin Sphere -sepostuksia, jota olikin sitten paljon. Harmillisesti aika loppui täysin kesken (tässä kohtaa mietin, miksi tuo KH-höpötys oli saanut kahden tunnin slotin ohjelmakartasta ja tämä vain yhden). Mielenkiintoista sisältöä olisi ollut vaikka kuinka. Se, mitä ehdittiin käsitellä oli osittain itselleni jo tuttua, mutta oli paljon uuttakin.

Ja koska kaikki mielenkiintoisimmat ohjelmat olivat heti ensimmäisinä ja päällekkäin, jäi loppu päivä vähän tyhjäksi. Kerkesin sentään syömään lounaan greenroomissa! Oli hyviä lihapullia. Ehdimme myös pannarille Kuopion keskustaan. En ehkä koskaan ole syönyt conipäivän aikana näin hyvin.

Om nom!

Alkuillasta menimme vielä kuulemaan animemusiikkikonserttia. Siitä jäi vain meh-fiilikset, koska suurin osa kappalesita oli kuultu jo kertaan jos toiseen, taustavideot olivat edelleen yhtä tökeröitä kuin aijemminkin ja välijuntojen perusteella tuli sellaiset kutinat, että konsertin sillisalaattisisältö oli koottu vain juontajan mieltymysten mukaan. Hienoinen pettymys oli tämä.

Loppuilta menikin siinä, että piti laittaa ruokaa nassuun ja painella nukkumaan, koska varsinainen työpäivä oli minulla vasta edessä.

Aamupala Musiikkikeskuksella.

Nostalgiapärinäpuku, Excel, vedettiin päälle sunnuntaina, koska olin tuomaroimassa Nostalgiakisaa. Herätys oli itselläni sen verta aikainen, että muut asuintoverit jäivät vetelemään sikeitä, kun minä talsin jo Musiikkikeskukselle kera raejuustoni.

Tuomaroinnit menivät kohtuu sutjakkaasti. Tuomarointitila oli mukava; tarpeeksi tilaa, valoa ja mukavuutta. Aikaa oli sopivasti kaikkia kisaajia varten ja kerkesimme myös läyhätä ihan muitakin asioita Iriksen ja Hellun kanssa. Pienoisen tauon kerkesimme pitää ennen kisaa.

En yhtään osannut odottaa näin kovaa tasoa tältä kisalta. "Nostalgiarajoite" aiheutti monenmoista keskustelua netissä ennen kisaa, joten omat ajatukseni olivat vähän ulalla. Olin niin positiivisesti yllättynyt kaikkien kisaajien kohdalla. Taso oli ihan oikeasti kova.

Post-it-lapun alta paljastui salainen identiteettini.

Ja voi kaikkien sijoittuneiden hämmentyneitä naamoja! Minä tiedän tuon hämmennyksen tunteen niin hyvin, mutta oli jotenkin hellyyttävää nähdä se nyt siitä toisesta näkökulmasta. En tiedä johtuuko se suomalaisuudesta vai mistä, mutta ihan selkeästi tässä harrastuksessa monien pitäisi oppia luottamaan itseensä enemmän. Positiivisuuden ilmapiiri on läsnä Suomen cosplay-scenessä, mutta se pitäisi osata kääntää välillä myös itseensä päin.

Onnea vielä voittajille ihan hirveästi! Kaikki olitte mahtavia ja upeita!

Kisan jälkeen oli pakko päästä ulos. Tuomarointi ja kökötys suljetussa tilassa monen tunnin ajan käy ihan oikeasta työstä. Tarkoitus oli mennä keskustelemaan ihonväristä ja cosplaysta, mutta klaustrofobian oireita oli sen verran ilmassa, että jätin välistä.

Ostokset.

Koko viikonlopun aikana taisin harhautua myyntipöytäsaliin kerran, ja se oli yhtä ahdas kuin ajattelinkin. Lisäksi ylimääräinen älämölö, jota osa myyjistä harasti, pahensi kakofoniaa julmetusti, joten myyntipöytäsaliin ei tarvinnut palata. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi meluista tilaa pitää täyttää enemmällä melulla soittamalla musiikkia ja huutamalla. Varsinkin, jos saman tilan yhteydessä on jo meluisia elementtejä kuten karaoke-huone ja kaikumista tapahtuu enemmän kuin tarpeeksi.

Tämä oli parasta!

Parasta koko tapahtumassa oli kuitenkin Riuchi Mangan valo-show! Minä olen ihan kipeänä tällaiselle performanssityyppiselle esityshömpälle. Ja varsinkin silloin, kun se on kaunista ja herkkää! Uwaaaaa! Oli ihan! Oli kaunis! Vähän meinasin itkeä...

Mitä tästä tapahtumasta jäi lopulta käteen? Jos olisin ollut vain käviä, tapahtuma ei ehkä olisi ollut 35€ arvoista, mutta koska olin tuomaroimassa, nautin tapahtumasta eri tavalla. Tuomaroiminen on heti kisaamisen jälkeen parasta, koska pääsen keskustelemaan ja puimaan asioita sekä uusien ihmisten että itse esiintyjien ja pukuilijoiden kanssa. Jos kuitenkin Animecon jää Kuopioon ja Musiikkikeskukseen eikä tee mitään suuria muutoksia olemukseensa, en ehkä itse ole palaamassa. Ainakaan kävijänä... tai ilman ryhmäpainetta.

Perhe... tai osa siitä.

Kotimatkalla piti perinteisesti pysähtyä tallentamaan hetkiä elämässä. Tässä nyt odotan kunnon loman alkua, että pääsen nauttimaan kesästä ja kaikesta siitä, mitä ei ole pitkään aikaan kunnolla elämässä ehtinyt. Yritän myös päivitellä tätä blogia pölyttyneillä ajatuksilla jostain viimetalven perukoilta. Ja yritän saada noita pukuja tehtyä.

Fukka kiittää!

Jonocon - Animecon 2016

Moi moi!

Animecon... melkein unohtui. Pokémon Go syö elämäni. Sain kuitenkin Rabbanan eli Samin ottamia kuvia ihanasta ryhmästämme, ja muistin, että kävin mutkan Jyväskylässä. Pitänee nyt kirjoitella aiheesta.

Täysin cosplay- tai conimaailmaan liittymätön perjantaivisiittimme Jyväskylän seikkailupuistoon oli kyllä koko reissun kohokohta. Olen halunnut päästä moiseen ihmemaahan siitä lähtien, kun kuulin niiden olemassaolosta. Nyt pääsin! Ja voi elämä! SE OLI NIIN KIVVAA! Tykkään korkeuksista ja kiipeilystä monessa eri muodossa, joten tämä oli yksi unelmien täyttymys. Ah ihanuus.

Coni itse alkoi vasta launataina, mikä toi tullessaan yllärin jos toisen. Elämme vuotta 2016 ja saapuessamme conipaikalle kohtuu myöhään (omalla mittakaavallani) odottaa meitä Paviljongin pihalla tällainen näky:

#jonocon

En osannut varautua tähän mitenkään. En henkisellä tasolla enkä ihan konkreettisesti; sain hyvin vahvoja takaumia vuodesta 2009 ja Kaapelitehtaasta enkä tietenkään ollut ottanut minkäänlaista lämmikettä, jos vaikka kylmä yllättää pihalla. Onneksi jono liikkui nopeasti eteenpäin, eikä pihalla tarvinnut lusmuta kovin pitkään.

Jonosta piti sujahtaa suoraan infoon kyselemään cosplay-kisan paikkalippujen perään. Infossa meitä katsottiin kieroon, kun asiaa tiedustelimme, mutta lopulta saimme tiedon, että niitä jaetaan viereisessä salissa. Ja siellä meitä odotti uusi jono. Saimme liput sekä cosplay-kisaan, että Pokémon-musikaaliin, mutta ei lippujen jakajillakaan olleet ihan kaikki info tiedossa...

Pukuna lauantaina oli Baccano!n Nice, jota olin korjaillut sen verran, että ostin uudet housut ja tein uuden silmälapun... ja toisen sen jälkeen, kun homasin, että tein ensimmäisen väärälle silmälle... Eli! Olin jälleen lähes sokea. Onneksi woodi oli ihanin pari ja talutti minua kädestä lähes koko päivän. Saimme siis vihdoinkin Baccano!-ryhmän kassaan ja kerrankin lähes koko poppoo oli osa samaa ryhmää (miinus ne murut, jotka eivät olleet matkassa).

Kattokaa sitä! Se on niin sievä!
Jacuzzi: woodi Nice: miä
Kuvasi Rabbana

Lauantaina en hirveästi voinut tutustella Paviljonkiin rakennuksena. 3/4-sokeus ja satunnaiset väenpaljoudet pistivät pään ihan pyörälle ja vasta loppu päivästä aloin hahmottaa rakennusta kokonaisuutena. Sunnuntaina pääsi jo enemmän ja helpommin tutkailemaan. Paviljonki miellytti minua suuresti. Musiikkikeskukseen aivoni liittävät automaattisesti kuumuuden, hikisyyden ja huonon hapen. Näitä kolmea ei tarvinnut kohdata tämän tapahtuman aikana juuri ollenkaan. Toivottavasti Acon jää Jyväskylään.

Ohjlemissa tuli käytyä ihan kivasti. Kaikkea en edes päässyt katsomaan, vaikka olisin halunnut, koska oli päällekkäisyyksiä ja väsymystä ja muita ongelmia.

Lauantain ensimmäinen ohjelma oli Genderbending ja cosplay: mitä, miksi ja miten? Ja nyt, kun asiaa enemmän pohdin, en ymmärrä, miksi olin kuulemassa sitä, kun samaan aikaan olisi mennyt Nössöt ärsyttää ja CMV-luennot... What's done is done. Asia on kiehtova ja minulla on siitä paljon ajatuksia ja mielipiteitä. Ohjelmassa kuitenkin keskityttiin mielestäni vähän liikaa siihen, miten genderbending määritellään missä ja milloin. 40 minuuttia ohjelman alusta ja aiheeseen cosplay päästiin ensimmäistä kertaa. Loppupuolella ohjelma oli hyvin yleisöpainotteinen ja avasinkin sanaisen arkkuni kerran jos toisenkin. Kaikesta alun määrittelystä ja rajaamisesta huolimatta osa yleisöstä ei siltikään ollut ihan kärryillä siitä, millaisesta genderbendauksesta puhutaan... Kokonaisuutena ihan OK paketti, mutta ei sen enempää.

Chane: Kide, Claire: Rorune, Jacuzzi: woodi, Nice: miä, Isaac: Harri ja Miria: Soffi
Kuvasi Rabbana

Ryhmää piti kuvata, koska se oli vihdoin kasassa. Ongelma oli kuvaajan puutos. Onneksi menin muuten vaan sanomaan Samille moi ja kyselemään kuulumiset. Sattumoisin Sami oli vuokrattavan kuvaajana ihan conin puolesta ja vapaa juuri sillä hetkellä. Pihalle siis mars! Sami oli kiva ja myös muokkasi kuvat, joten minä en ole koskenut niihin ollenkaan. Ympäristö onnistui tarjoamaan kohtuu hyvät puitteet Baccano!lle.

Sitten olikin cosplay-kisojen vuoro... jotka alkoivat myöhässä... ja jonoja taas. Minun päähäni ei mahdu se, että jos ohjelmaan on paikkalippu, niin miksi pitää jonottaa? No, se oli pienin paha. ... ... ... ................ en ole koskaan seurannut yhtä kiusallista kisaa kuin tämä. En ikinä. Niin monta asiaa sai repimään naamaa. Juonto ei pelannut ollenkaan. Ympäripyöreät diibadaabat kisaajien elämästä eivät sytyttäneet ollenkaan ja välissä jopa olivat kiusallisia, kun kisaaja selvästikään ei tiedä enää, että mitä tehdä, mutta juttu vaan jatkuu. Nimien lausuminen oli yhtä puuroa oli kielenä sitten englanti, japani tai suomi. Itselleni tutukin hahmot tunnistin vasta, kun valkokankaalle heijastettiin nimet. En edelleenkään oikein usko tämän helppo-keskitaso-vaikea -luokittelun toimivuuteen, koska nytkin monen kisaajan kohdalla olin hieman puulla päähän lyöty heidän kategorioistaan. Ja voi jumalauta kisaajat! Kätelkää ne kaikki tuomarit, jos palkintoja saatte! Jopa se Reika.

Chane: Kide, Claire: Rorune, Jacuzzi: woodi, Nice: miä, Isaac: Harri ja Miria: Soffi

Kuvasi Rabbana

Kisasta kiiruhdimme Kiden kanssa kuulemaan juttua Mononokesta, tuosta parhaimmasta animesarjasta ikinä. Mononoke on rakkautta. Vähän myöhässä alkoi tämä ohjelma, koska edellinen venyi niin pitkäksi, että puhuja pääsi vasta tasan seudulla sisään saliin... siis sillon, kun ohjelman piti alkaa. Minulle tämä oli hieman toisintoa muutaman vuoden takaa, mutta kivasti luennolla oli tarjolla uusikin juttuja. Lisäksi olen tässä välissä kerennyt tehdä myös päättötyöni (nimihirviö: japanilaisen perinnepukeutumisen symboliikaa), josta saamani tieto vasta nyt osasi kohdata tuon rakastamani sarjan elementit. Ihan omin pienin aivosoluin tajusin luennon aikana asian jos toisenkin, vaikka niistä ei varsinaisesti luennolle puhuttukaan. Nautin, koska Mononokesta ei voi koskaan puhua liikaa.

Olisin halunnut katsomaan ja kuulemaan Reikan Q&A -session, mutta suuri väkimäärä ei houkuttanut eikä minulla oikeasti ole juuri arvostusta suurempaa ihailua Reikaa kohtaan, joten jätin sen sitten välistä. Olisin vain halunnut nähdä millainen persoona Reika on oikeasti verrattuna internetin suodattamaan some-persoonaan.

Olisin myös halunnut nähdä Pokémon-musikaalin, koska noh... Pokémon-musikaali, mutta päätimme ystävysten kanssa ajankäytöllisistä syisä jättää menemättä. Onneksi musikaali on saapumassa Oulun Chibiconiin ja pyllynpaikkakin sieltä on minulle jo jollain tasolla olemassa. Olisin kuitenkin halunnut nähdä musikaalin useampaan kertaan ihan vain siksi, että näkisin, miten musikaali toimii eri lavoilla. Palautimme kuitenkin liput ja ehkä se oli hyvä ratkaisu, kun musikaali alkoi n. 45 minuuttia jälkijunassa.

Ostin parit sukat.

Musikaalin aikana kävimme katsomassa Rullarinkelin WCS-höpinät. Ajatus oli, että menisimme täytteeksi, ettei Ainon tarvitse puhua tyhjälle salille, koska musikaali. Salissa oli kuitenkin ihan kivasti porukkaa. Mitään sen suurempia uusia yllätyksiä ei luennolta käteen jäänyt, koska nämä asiat Aino on puinut kohtuu perusteelisesti jo bloginsa puolella ja lisää on jutusteltu ihan naamatusten. Aino osasi kuitenkin hyvin viihdyttävällä tavalla kertoa matkasta monin puoli.

Heti perään alkoi samassa salissa Kengät ja cosplay, minkä jäimme katsomaan. Odotin vähän erilaista sisältöä. Enemmän sitä, että mitkä ovat hyvät kengät, miten jalan tulee asettua korkkarissa, miltä kenkien ylipäätään pitää tuntua, että ne ovat hyvä. En niinkään kenkien muokkausluentoa, jossa käydään kaikki perustutoriaalien sisältö läpi. Asiaa oli ja se oli hyödyllistä, mitään uutta itselleni ei kuitenkaan ollut tarjolla. Joistain asioista olin jokseenkin eri mieltä oman tai toisen käden kokemuksen kautta. Lisäksi, jos misään esitellään mitään hieman erikoisempaa tekniikkaa tai työtapaa, mikä ei ole yleistä cosplay-kansantietoutta tulisi minusta siinä kohtaa antaa kunnia sille, joka sen tiedon on alun perin pistänyt ilmoille. Varsinkin, kun tieto on lähestulkoon yhdestä tietystä tutoriaalista.

Sitten piti päästä syömään ja jauhamaan kakkelia kamujen kanssa.

Miria: Soffi, Jacuzzi: woodi, Nice: miä, Isaac: Harri , Claire: Rorune,   ja Chane: Kide 

Kuvasi Rabbana

Sunnuntaillehan minulla piti olla uusi extempore-puku, mutta peruukki ei saapunutkaan ajoissa. Yleensä kyseiseltä myyjältä tilaamani peruuki saapuvat alta kahden viikon, mutta nyt kävi näin. Kävin vielä perjantaina ennen lähtöä postitoimistossa ravistelemassa tiskihenkilöä sen tiimoilta, onko peruukkini kenties tullut. Ei ollut, eli laukussani oli yksi ylimääräinen puku, koska otin Senjougaharan hätävarapuvuksi. Senjougahara siksi, että se on mukava, mahtuu tiiviiseen ja helppo laittaa. Peruukki saapui sitten paripäivää conin jälkeen... No, onpahan Chibiin uusi puku. (Yritin myös lauantaina myyntipöytäsalista metsästää sopivaa peruukkia, mutta olivat niin hintavia ja olisivat kaivanneet hirveästi muokkausta + matkalla oli jo yksi peruukki tätä pukua varten, joten ei.)

Kagome InuYashasta
Why? Don't ask I don't know either.

Sunnuntaina ei hirveästi keritty käydä ohjelmissa. Saavuttiin paikalle vielä myöhemmin kuin edellisenä päivänä. woodilla oli junien takia tuli perseen alla ja halusimme keretä syömäänkin. Kovin minua houkutti raamen, mutta hetken asiaa pohdittuani Senjougaharan satiinipaita ja roiskuva rasvaliemi eivät puhuneet aivan samaa kieltä, joten kohtuu mauttomalla kanahässäkällä mentiin. Oli se ihan hvyää.

Ruuan takia missasin tehostemaskeerausluennon :(

Loppupäivä taisikin hurahtaa kisaa odotellessa ja sosiaalisoidessa. Lauantaina en kai törmännyt kehenkään tuttuun (tai en kirjaimellisesti nähnyt, koska sokeus), mutta sunnuntaina tupsahteli eteen naama naaman perään. Oli ihan leppoisaa vaan hengata, kun edellinen päivä oli ollut yhtä tohinaa. Samalla tuli todistettua pääsalin oville muodostuvia jonoja kahteen kertaan; ensin konsertin takia ja sitten cosplay-kisan... edelleen ne paikkaliput. En tiedä oliko hyvä vai huono juttu, että järkkärit ohjasivat jonotusta sen sijaan, että olisivat hajottaneet jonon, koska porukka olisi silti varmasti jäänyt norkoilemaan lähimaille. Näinä hetkinä ylimmän kerroksen lämpötila nousi useammalla asteella ja ilma huonono selkeästi.

Konsertti oli myöhässä. Minkä takia cosplay-kisa oli myöhässä. No, tuossa ajassa kerkesimme jauhaa kakkelia asioista x ja y erinäisten tahojen kanssa. Kisassa oli eri juontajat kuin lauantaina, mikä oli iso plussa. En aivan täysillä yhdy uusien juontajien kirkuvaan fanijoukkoon, vaikka suuresti arvostin sitä, että ollaan roolissa (ja Haikyuu on hyvin hyvin lähellä sydäntäni, kuten myös Kuroo ja Bokuto). Juonto oli hyvä ja viihdyttävä, mutta pikkaisen olisin kaivannut siihen välistä rauhoittamista hahmouskollisuudenkin uhalla. Vitsit toimivat suurimmalta osin. Tyhjät kohdat osattiin täyttää ja tätä oli todella mukava katsella ja kuunnella. Kisa sujui paljon luontevammin myös kisaajien osalta.

Paskalaatu selfiet on paskalaatua.

CMV-kisa oli omalta osaltani vähän blah. Ei mitään hirveän jännää tai uskomatonta. Lisäksi tämän kertaisten osallistujien musiikkivalinnat eivät natsanneet minun kohdallani yhtään.

Kisasta suoraan tapahtui nopea suikkelehtiminen tien päälle ja kohti kotia. Hirvaskankaalla pysähdyttiin syömään, mutta samalla koettiin rankkasade, ukkonen ja raekuuro, tulva ja sähkökatkos, kun alkoi rytistä oikein kunnolla. Onneksi saatiin sieltä paljon poksuja. Matkaa jatkettiin märkinä ja vähän viluisina.

Kaikesta jonotuksesta ja myöhästelystä huolimatta suuria agressioita ei tämän conin tiimoilta noussut, paitsi launatain kisassa. Oli kiva reissu, mutta seura ja cosplay sekä uusi hieno conipaikka olivat varmasti ne parhaat osta reissua. Oli hyviä ohjelmia myös, mutta ei mitään superüberwowjuttuja. Toivon Paviljonkia myös ensivuodeksi ja seuraavana vuorossa Chibi täältä kotoa käsin. Whoop da whoop! Tulkaa ihmiset käymään joskus täälläkin.

Fukka kiittää!