Itsevarmasti väärässä

Heipähei

Jaoin tässä hiljattain vähän ajatuksiani Instagramin puolella, kun vastaan tuli Amazonia Cosplayn kela siitä, kuinka vaikeaa nykyään on löytää internetistä hyödyllisiä ja paikkaansa pitäviä ohjeita asioiden tekemiseen. Tämä sai aikaan ihan positiivista kuhinaa Instagramin DM:en puolella. Pohdin, että pitäisikö minun kirjoittaa aiheesta vähän enemmän tänne blogin puolelle, ja kun kattavampaa merkintää minulta erikseen pyydettiin, niin tässä sitä nyt sitten tulee.

Sanotaan tähän väliin, että jälleen kerran ajatusten jäsentely oli hyvin haasteellista ja tekstiä piti viilata moneen kertaan. Jossain välissä minulla oli noin 12 sivua tekstiä seulottavana. Olen yrittänyt karsia ja tiivistää parhaani mukaan, mutta tekstillä on silti mittaa.

Jaoin kelan IG-tarinoissa, ja tässä ajatuksia siihen liittyen.

Nykypäivänä netti pursuaa kaikenlaisia tutoriaaleja ja ohjeita vaikka ja minkä tekemiseen. Cosplay-ohjeet ja -tutoriaalit ovat ihan oma kategoriansa tässä suossa. Ongelmana kuitenkin on se, että tuosta valtaisasta informaatiotulvasta on entistä vaikeampaa suodattaa se oikeasti pätevä, käytännöllinen ja hyödyllinen informaatio. Etenkin, jos tietämystä aiheesta ei ole jo entuudestaan olemassa, mutta myös silloin, kun tarvitaan hyvin spesifiä ja tarkkaa tietoa. Kelassaan Amazonia Cosplay puhuu siitä, miten niin moni on ”itsevarmasti väärässä” (confidently wrong) ja ajatuksesta, ”kuinka saman tien, kun jonkin asian on oppinut tekemään, olisi pätevä tekemään siitä ohjeen, vaikka todellisuudessa ei tietäisi aiheesta kunnolla mitään.” Olen hyvin vahvasti hänen kanssaan asiasta samaa mieltä. Luotettavan, pätevän, hyödyllisen ja joissain tapauksissa turvallisen informaation tai tiedon tuottaminen vaatii perehtymistä, kokemusta, testausta ja vertailua. Toisin sanottuna paljon työtä.

Näihin kahteen kuvaan yritin tiivistää asian jotenkuten.

Siitä ei ole kauaakaan, kun vastaani tuli myös erään kohtuu kuuluisan pukuilijan IG-postaus, jossa hän esitteli erästä puvun osaa, jonka hän oli juuri valmistanut. Tuossa postauksessa tämä pukuilija kertoi siitä, kuinka tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän on tehnyt tai valmistanut mitään vastaavaa. Hän kertoi myös avoimesti siitä, mistä lähteistä oli saanut ohjeet kyseisen tuotteen valmistukseen. Olen itsekin perehtynyt näihin käytettyihin lähteisiin, ja ne olivat mielestäni luotettavia ja niiden taustalla on paljon osaamista ja tietotaitoa. Tämä jokseenkin kuuluisa pukuilija kertoi myös aikeistaan tehdä tuon yhden ainoan oman kokemuksensa ja muilta saadun ilmaisen tiedon pohjalta oman tutoriaalin aiheesta ja vieläpä myytäväksi. Eli juuri se ilmiö, josta Amazonia Cosplay puhui kelassaan.

Tämä sytyttää minun kohdallani kävyn tuleen jo pelkästään sillä, että aikaisemmin ilmaiseksi tarjottua pätevää tietoa hyödyntäen tämä pukuilija meinasi itse laittaa homman rahoiksi. Asiaa ei paranna myöskään se, että tällä pukuilijalla ei varsinaisesti ole mitään koulutuksellista tai muuta vastaavaa pätevyyttä opastaa muita kyseisellä osa-alueella. Sen sijaan, että hän olisi vain jakanut eteenpäin hyvää, kattavaa ja pätevää tietoa, joka on ilmaiseksi ollut saavutettavissa, hän on päättänyt suodattaa tämän tiedon oman puutteellisen osaamisensa läpi ja myydä sitä eteenpäin. Minun korvaani tämä ei kuullosta ihan eettisesti pitävältä skenaariolta.

Tässä on kuvasarja siitä, miten aikanaan tein Fujimoton nenän. Myöhemmin sain kyselyitä siitä, voisinko tehdä aiheesta kunnon tutoriaalin, mutta lopulta en koskaan sitä tehnyt.
Itse kaivelin tietoa tähän hyvin sekalaisista paikoista enkä kokenut onnistuneeni, joten en nähnyt järkeväksi tehdä ohjetta.

Ennen kuin kukaan lähtee teroittamaan talikoita tai kaivamaan soihtuja esille, kerrottakoon, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, että cosplay-tutoriaaleja tai ohjeita tehdään ja jaetaan tai että joku elättää itsensä cosplayn avulla. Itsehän olen vuosien varrella kerännyt aivan valtavan määrän tutoriaaleja eri aiheista ja lähteistä. Tiedon jakaminen lisää tämän harrastuksen saavutettavuutta, ja sehän se vasta on parasta paskaa, mutta siinä on aina ero, miltä pohjalta ja tarkoitusperillä tietoa jaetaan. Uskon, että cosplay-harrastusta auttaisi se, että hyödyllinen ja pätevä tieto olisi helposti löydettävissä. Tätä ei kuitenkaan edistä yllä kuvatun tapauksen kaltainen toiminta, joissa hyödyllisten lähteiden jakamisen sijaan lähdetään itse puoskaroimaan ja mahdollisesti myymään vääristynyttä tai puutteellista tietoa, kun todellista osaamista ei ole taustalla.

Kuvakaappaus Simplicityn nettisivuilta.
Tietääkseni Yaya Han on täysin itseoppinut cosplayn kuningatar. Arvostan sitä, että Yaya on tehnyt yhteistyötä isojen kaavafirmojen kanssa sen sijaan, että olisi omin nokkineen lähtenyt suhmuroimaan kaavoja myyntiin. Tämä tietenkin on ihan eri tavalla mahdollista Yaya Hanille, toisin kuin pienemmän luokan cosplay-persoonille.

Itse vaatetusalan koulutuksen käyneenä näen jatkuvasti cosplay-tutoriaaleja ja -ompeluohjeita, joissa käytetyt menetelmät eivät ole oikeaoppisia, tehokkaita tai käytännöllisiä. Välillä ohjeet ovat sellaisia, että saman asian voisi ylipäänsä tehdä paljon helpommin tai paremmin jollain toisella tavalla. Minulla on se valttikortti, että tiedän aiheesta tarpeeksi tunnistaakseni jyvät akanoista. Suurella todennäköisyydellä sama ei kuitenkaan päde esim. aloitteleviin cosplay-harrastajiin, joilla ei ole mitään tai on vain vähän harrastusta tukevaa kokemusta, saati koulutusta. Tällöin luultavasti tukeudutaan siihen, mikä on parhaiten näkyvillä tai helpoiten saavutettavissa: isojen cosplay-nimien tuottama sisältö ja samat puhkipureskellut tekniikat, joista pukkaa tutoriaalia joka tuutista ja jotka jäävät lähinnä pintaraapaisuksi.

Jatkuvasti näen sitä, että tutoriaaleissa sun muissa ei osata käyttää saumanvaroja hyödyksi. Sillä nimittäin on väliä piirtääkö saumanvarat minkäkin levyisiksi tai vähän sinne päin.
Keithin kengät olisivat olleet yksi Saatanan työmaa, jos saumanvarat eivät olisi olleet kohdillaan. 

En sano sitä, että kaikkeen pitäisi olla virallinen koulutus, jotta voisi olla osaava ja pätevä. Asioita voi oppia koulujen ulkopuolellakin, mutta koulutuksessa on se hyvä puoli, että siellä yleensä on jonkinlainen valvova elin, joka varmistaa, että asiat on opittu oikein. Itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi ompelemisen ja kaavoittamisen voi oppia itsenäisesti, mutta se vaatii perehtymistä luotettaviin tietolähteisiin, kriittistä silmää ja ymmärrystä. Jotkin osa-alueet cosplayssa voivat myös olla sellaisia, että niihin ei voi suoranaisesti kouluttautua, koska tekniikat ja menetelmät ovat syntyneet harrastajien työn ja kokemuksen tuloksena. Samalla kuitenkin näen yhtensä kompastuskivenä sen, että yhteisön sisällä tukeudutaan vain yhteisön sisäisiin lähteisiin. Geeniallas jää tuolloin aika niukaksi, ja voi kuvitella, mitä siitä seuraa. Useimmat tekniikat esimerkiksi vaatteiden valmistuksessa ovat syntyneet cosplay-yhteisön ulkopuolella, ja sama pätee moneen muuhunkin.

Tässä muuten aivan mahtava suomenkielinen laitos, jos kaipaa ohjeita ja osviittaa korsettien tekemiseen. Ei tämä ihan cosplay-tutosta mene, mutta jokseenkin läheltä liippaa.

Jos mietitään joitain cosplayssa usein käytössä olevia ”kovia materiaaleja” kuten worblan kaltaiset matalalämpömuovit tai EVA-muovi. Näitä nykyään cosplayssa yleisesti käytettyjä materiaaleja ei kuitenkaan ole historiallisesti ollut olemassa kovinkaan pitkään, joten ei myöskään niiden työstämisen menetelmiä. Toisin sanottuna ne ovat mahdollisesti vielä kehitysvaiheessa. Verrattuna esimerkiksi ompeluun ja ompelutekniikoihin, worblan ja EVA:n käyttö on kohtuullisen uutta. Ompelutekniikat ja menetelmät ovat saaneet kehittyä jo satoja vuosia, koska vaatteita on tehty jo ennen ompelukoneen keksimistä. Väitän, että cosplayssa käytössä olevat matalalämpömuovien työstötekniikat ja -menetelmät ovat syntyneet paljolti tämän harrastajakunnan sisällä. Matalalämpömuoveja on kuitenkin käytetty myös ihan muilla aloilla jo vuosikymmeniä. Sanooko Aquaplast tai Ezeform kenellekään mitään?

Kuva: Kifia
Voi Wonderflex, mihin katosit?
Houzukin otsakyrsarvi taisi olla viimeinen Wonderflex tekeleeni enne kuin tuli worbla ja korvasi sen.

Vaikka kokemus cosplayn harrastamisesta ja pukujen tekemisestä usein auttaa siinä, että menetelmät ja tekniikat muuttuvat pikkuhiljaa oikeaoppisempaan suuntaan sekä tietotaito eri osa-alueista karttuu, ei se kuitenkaan takaa näin tapahtuvan. Joku harrastaja voi tehdä saman asian väärin tai epäpätevällä tavalla 10 vuotta tai vältellä jonkin asian tekemistä ihan yhtä kauan. Kysymys on pitkälti siitä, miten paljon aiheeseen tai vaikka uuteen tekniikkaan perehtyy muutenkin kuin lonkalta tekemällä. Joitain asioita voi tietenkin oppi myös puhtaasti tekemällä, mutta uskoisin, että muunkinlaisella perehtymisellä on paljon merkitystä.

On kai olemassa jokin sanonta siitä, että, mitä enemmän oppii ja saa tietoa jostain asiasta, sitä paremmin ymmärtää, miten vähän oikeasti osaa ja tietää. Toisin sanottuna, jonkin verran osaamista kartuttanut vasta-alkaja luulee tietävänsä aiheesta X yllin kyllin, koska ei vielä ymmärrä, kuinka paljon hänellä on vielä oppimatta. Tämä varmaan on se potentiaalisin ryhmittymä, josta nämä ’itsevarmasti väärässä’ olevat yksilöt myös nousevat esille. Silti yhdellä osa-alueella kokenut ja loistava pukuilijakin voi olla täysin ummikko jossain toisella asiassa. 

En osaa kaavoittaa kenkiä, joten käytän niissä usein kelmutus-teippaus-menetelmää. Itse en kuitenkaan koskaan ostaisi tällä menetelmällä valmistettuja vaatteen kaavoja, enkä myöskään itse käytä tätä vaatteiden kaavoittamiseen.

Amazonia Cosplay mainitsi kelassaan myös algoritmit, jotka monella some-alustalla puskevat nopeasti kulutettavaa ja sisäistettävää materiaalia, jonka tuottajana voi nykypäivänä olla käytännössä kuka vain millä pätevyydellä tai epäpätevyydellä tahansa. Ja nykyäänhän kaikkien ja heidän mummojensa pitää tuottaa jotain sisältöä. Tämä tietenkin ruokkii myös ’sisältöä vain sisällön vuoksi’ -mentaliteettia, mikä taas tekee tarpeellisemman, spesifimmän ja luotettavan tiedon löytämisestä työläämpää, kun se pitää siivilöidä erilleen kaikesta turhasta ja epäluotettavasta. Tämä on ongelma myös cosplayn ulkopuolisissa lähteissä. Algoritmi ei palkitse sellaista sisällöntuottajaa, joka tarjoaa tietoa pienelle yleisölle, oli tuo tieto kuinka mullistavaa tai hienoa tahansa.

Ohjeita ja tutoriaaleja saatetaan tuottaa vain ja ainoastaan jonkinlaisen sisällön tuottamisen vuoksi, eikä sillä todellisuudessa aina ole väliä, onko sisältö oikeasti hyödyllistä, käyttökelpoista tai pätevää, saati jollain tasolla uutta tai mullistavaa. Sama informaatiota ja sisältöä kierrätetään tutoriaalista toiseen. Tarkoitusperiä voi olla monenlaisia: näkyvyys, kuuluminen osaksi yhteisö tai elanto. Keksi itse lisää.

En myöskään luottaisi hirveästi myytäviin kaavoihin, joita ei ole sarjottu eli muunnettu eri kokoihin.
Tässä omat kouluaikaiset sarjontaharjoitukseni, koska kaavafirmojen kaava-arkit tuppaavat olemaan vähän sotkuisempia tapauksia.

Cosplay-yhteisössä välillä tuntuu vallitsevan ’jos se toimii, miksi korjata sitä’ -mentaliteetti. Tiettyyn pisteeseen asti olen tämän mentaliteetin kannalla. Kaikki saavat toteuttaa tätä harrastustaan niin kuin itselle on parasta, mutta siinä vaiheessa, kun informaatiota aletaan jakaa opastus- ja opetusmielessä, tilanne muuttuu. Mielestäni siinä vaiheessa, kun asetutaan jonkinlaiseen opastavan tahon asemaan, tulee pohtia sitä, miksi näin tehdään ja ketä tai mitä varten sisältö todella on. Monet nimekkäät cosplay-persoonat kuitenkin tekevät tutoriaaleja, videoita ynnä muuta sisältöä tienatakseen rahaa elämiseen, ja useimmat heistä käyttävät sosiaalista mediaa itsensä ja sisältönsä markkinointiin, jolloin pääsemme takaisin algoritmipohdintoihin. Lisäksi voidaan heitellä ilmoille vanhoja tuttuja termejä kuten scene-vastuu; kellä tässä yhteisössä on vastuu väärän, epäpätevän tai pahimmassa tapauksessa vaarallisen tiedon levittämisestä?

"Horo. Logiikalla eli sillä, mihin matematiikka perustuu, ei ole mitään tekemistä sarjonnan kanssa."
Tämä oli tärkeä viesti, jonka olin itselleni jättänyt sarjontatyöhön. Tämä taitaa nyt olla sitä epäpätevää tietoa.

Jos hetken pohdimme esimerkkinä Kamui Cosplayta ja heidän asemaansa tässä harrastuksessa ja yhteisössä. Voidaan varmasti sanoa, että Svetlana ja Benni, jotka yhdessä muodostavat Kamui cosplay -duon, ovat yhdet tunnetuimmat vaikuttajat tässä yhteisössä, ja luultavasti myös jollain tasolla sen ulkopuolella. Kamui on ollut yksi cosplay-maailman pioneeri, mitä tulee panssareiden valmistukseen ja erilaisiin yleisesti tässä harrastuksessa käytettyihin koviin materiaaleihin. Kamui on uransa aikana työstänyt näitä materiaaleja aivan valtavasti, kokeilun ja erehdyksen kautta kasvattanut osaamista ja tällä tavalla luonut pätevyyttä puvuntekijöinä. Uskon, että useat yleisesti käytössä olevat menetelmät esim. worblan ja EVA:n työstämiseen ovat vähintäänkin suodattuneet muotoonsa, jolleivat jopa syntyneet, Kamuin panostuksella. Kamuin vaikutusta ja osallisuutta tämän harrastuksen kehityksessä viimeisten parin vuosikymmenen ajan ei voi kieltää.

Kuvakaappaus Kamuin nettisivuilta.

Kamuin Svetlana on itse sanonut julkisesti, ettei heillä ole osaamista ompelusta, mutta tästä huolimatta Kamui on kuitenkin tehnyt myyntiin ompelukirjan. Olen itse lukenut kyseisen kirjan läpi, ja voin sanoa, että se sisältää virheellistä sekä puutteellista tietoa (esim. kangasmateriaalit on esitelty sekaisin kudostyyppien kansa, tämä perinteinen ”satiini on kangasmateriaali” nostaa päätään…). Jopa siis hyvin nimekkäät ja kokeneet pukuilijat sortuvat tähän ’itsevarmasti väärässä’ -kuoppaan. Ja mielestäni tässä kohtaa tulee myös kysymykseen, onko tämä eettisesti tai moraalisesti oikein. Etenkin silloin, kun raha astuu kuvioihin. Huolimatta omasta heikosta osaamisesta päädytään kuitenkin tekemään ohjekirja, jonka tarkoitus on opastaa niitä, jotka mahdollisesti tietävät aiheesta vielä vähemmän. Tietoisesti puolisokea opastamassa sokeaa. Etenkin Kamuin kaltaisten isojen nimien kohdalla täytyy myös huomioida hänen asemansa tässä yhteisössä, ja sitä kautta saavutettu ”luotettavuus” tietolähteenä. Miten siis jonkun ummikon olisi tarkoitus pystyä löytämään luotettavaa tietoa tässä harrastajayhteisössä, jos tietoisesti isotkin nimet puoskaroivat menemään?!

(Pitäkää talikot ja soihdut edelleen kellarissa. Käytän Kamuita tässä esimerkkinä, koska se on merkittävä nimi tässä yhteisössä ja, kuten sanoin, pioneeri omassa kastissaan. Samalla kuitenkin koen, että oma ammatillinen koulutukseni antaa minulle pätevyyttä kritisoida Kamuin toimintaa osa-alueella, joka liittyy koulutukseeni.)

Nikita Cosplayn Self-made Princess -kirja on myös ollut ihana.
Siinä on ihan kivoja ohjeita cosplayn eri osa-alueilta kuten ompelusta, peruukin muokkauksesta ja meikkaamisesta. Ihan kannesta kanteen en ole tätä lukenut, mutta olen silti tykännyt kovasti.

Hieman sivuraiteille harhautuen: Kamuin kaltaisten isojen nimien kohdalla pitää ottaa huomioon myös se, että hyvin suurella todennäköisyydellä heillä on yhteistyösopimuksia esimerkiksi tiettyjä materiaaleja edustavien tahojen kanssa, joten heillä on myös erilainen motiivi tai velvollisuus käyttää tiettyjä materiaaleja tai välineitä tuottamassaan ohje- sekä muussa sisällössä. Tällöin voidaan jonkin verran kyseenalaistaa, voiko asioiden toteuttamiseen olla muita esim. käytännöllisempiä tai ihan vain vaikka halvempia ratkaisuja, jotka eivät samalla tavalla saa näkyvyyttä, koska lähtökohtaisesti materiaalina tai välineenä tulee olla X. Pieni geeniallas ja silleen. Kriittinen ajattelu ja jo olemassa oleva tietotaito sekä ymmärrys auttavat tässäkin kohtaa seulomaan informaatiosta oleellisen.

Lopulta se, minkä takia vakuutuin ostamaan Nikitan kirjan oli se, että siinä mukana tulevat kaavat on sarjottu!!!

Mielestäni on eri asia jakaa informaatiota omista pukuprosesseistaan tyylillä ’näin minä sen tein’ kuin tehdä ja tuottaa sisältöä, joka on tarkoitettu ohjenuoraksi tai tutoriaaliksi. Helvetti, minähän itse kuulun vahvasti tuohon ensimmäiseen määritelmään. Blogissa on asiaa puvuista yllin kyllin, mutta varsinaisia ohjeita en ole hirveästi harrastanut. Ihan vain siksi, että en yleensä koe, että minulla olisi mitään mullistavaa tai uutta tarjottavaa niiden asioiden osalta, jotka hallitsen. Ja en todellakaan koe olevani pätevä ohjeistamaan niissä asioissa, joita en taas hallitse. Tietoisuus omista rajoista ja osaamisesta on ihan tervettä. Siksi arvostan todella suuresti sellaisia cosplay-persoonia, jotka avoimesti myöntävät sen, että eivät osaa jotain. Etenkin niitä, joilla on iso tai kohtuu iso seuraajakunta ja jotka toteuttavat cosplayta elinkeinonaan tavalla tai toisella. Sarah Spaceman on tästä ihana esimerkki; hänellä on paljon osaamista, mutta hän myös hyvin selkeästi tuo esille, jos ei hallitse tai osaa jotain.

Sarah Spacemanin YouTube-kanava on välillä oikein opettavainen, mutta samalla hyvää taustamölyä väkertämiseen.

Tarvitaan lisää avoimuutta, jotta yhteisönä voisimme paremmin tukea lähteiden ja ohjeiden luotettavuutta. Jaetaan yhdessä tietoa ja ollaan läpinäkyviä. Rehellisyyttä osaamisesta sekä muiden suuntaan, mutta myös itselle. Tietoisuus omasta osaamisesta ja osaamattomuudesta on tervettä. Enemmän yhteistyötä ja vähemmän puoskarointia. Some-maailman oikuille emme ehkä pysty tekemään juuri mitään, mutta jokainen, joka harkitsee ohjeen tai muun tekemistä, voi omalla kohdallaan miettiä sitä, onko itse perustellusti pätevä ohjeistamaan muita asian suhteen. Haluaisitko itse mennä autokouluun, jonka opettaja on saanut kortin eilen?

Huh huh ja oho. Vuoden 2024 ensimmäinen merkintä piti olla jokin ihan muu, mutta tässä sitä nyt ollaan. Laitan keskeneräiset tekstit piironginlaatikkoon odottamaan omaa aikaansa. Tämä ei tosiaan ollut helppo teksti tuottaa, ja toivon, että se on muotoiltu edes jossain määrin niin, että oikea ajatus tulee läpi. Kuvien kuvateksteissä kulkeva pienoinen kaavasaaga on lähinnä esimerkki sitä, miten oma tietotaitoni auttaa minua olemaan kriittinen erilaisten tuotteiden sun muiden valinnassa yms. 

Fukka kiittää ja huokaisee.

Meitsi teki farkut, mikä oli ihan persiistä.

PS: Puvut ovat edistyneet. Ja nyt voidaan siis oikeasti puhua puvuista monikossa, koska olen pikkuhiljaa väkerrellyt milloin mitäkin pukua eteenpäin. Hieman hirvittää kuinka monta pukua minulla on tällä hetkellä kesken, mutta päätin kokeilla tällaista lähestymistapaa tähän väliin.

Kiviä kisaajan kenkiin

Hei taas!

Avaan sanaisen arkkuni, koska yli vuoden olen joutunut sitä pitämään kiinni. Osittain tämän samaisen asian tiimoilta ja osittain aivan muun. Kuitenkin kaikki kulminoituu hyvin samaan pointtiin omalla kohdallani. Tätä asiaa on hieman puitu jo sosiaalisessa mediassa. Minä muiden ohella, mutta nyt ihan kokonaisen tekstin pätkän rykäisin.

Traconissa järjestettävät WCS- ja NCC-karsinnat tullaan kenties näkemään suoralähetyksenä, minkä vuoksi kisaajille on annettu ohjeistus käyttää esityksissään teostovapaata musiikkia, jotta lähetys ei rikkoisi tekijänoikeuslakia. Toisena vaihtoehtona on käyttää valitsemaansa musiikkia lavalla, oli teostovapaata eli ei, jolloin lähetykseen lyödään päälle jotain teostovapaata musiikkia. Eri musiikit siis lavalla ja lähetyksessä (tästä nähtiin jo vilaus 2015 cosplayn SM-karsinnoissa). Ilmeisesti tulevien SM-kisojen säännöissä oli myös nämä samantyyppiset rajoitukset, mutta ne vedettiin takaisin (hyvä Cosvision!).

Kehotan syvästi lukemaan Sonokon FB-sivulta löytyvän pureksinnan aiheesta. Esiin tulee paljon merkittäviä pointteja, joita valitettavasti itsekin tulen tässä hieman sivuamaan ja toistamaan. Yhtenä asiana haluan kuitenkin mainita, että olen tietoinen siitä, että tämä ei ole vain ja ainoastaan cosplay-vastaavien toiminnan tulosta, vaan esimerkiksi WCS:n ja NCC:n kohdalla suurempana toimijana tässä on luultavasti Tracon.

(Mainittakoon, että minua saa oikaista, jos kirjoitan tänne jotain sellaista informaatiota jostain tahosta X, mikä ei pidä paikkaansa.)

Tyksin tästä esityksestä niin kovin.
Kuvasi Kyuu Eturautti

Mikäs tässä nyt sitten hiertää ja miksi Sonokon teksti ei ole mielestäni riittävä?

On varmasti totta hyvin monen kohdalla, että juurikin siitä arkipäiväisestä kulutusmusiikista kumpuavat ne rakkaimmat ja hulluimmat cosplay-esitysideat. Musiikki on tärkeää. Se pyörittää hyvin suurta iso osaa tästäkin pallosta. Sillä luodaan tunnelmia, korostetaan asioita esityksessä ja viestitään kenties monia eri juttuja. Se voi olla osa kulttuuria tai aikakautta. Se voi toimia itsenäisesti tai hyvin tiukasti punottuna esitykseen, koreografiaan tai tahditukseen. Siksi ei siis voida olettaa, että cosplay-esitykset voitaisiin tuosta noin vain tekaista uudestaan toiseen musiikkiin nojaten.

Olen sitä mieltä, että esityksissä kaikella tulee olla tarkoitus. Kaikella pitää olla syy, miksi juuri SE on osa esitystä. Miksi lavalla on kivi? Miksi kädessä on kepukka? Miksi laitat kepukan juuri siihen? Miksi taustalla soi kyseinen musiikki? Miksi ei jokin muu?

Alexialle ei ollut tarjolla alkuperäistä musiikkia, joten otin jotain aikakauteen sopivaa.
Kuvasi Rea Rautamies

Cosplaylla ei ole virallisia sääntöjä, mutta kilpailluilla on. Tämä asettaa kisaajille jo itsessään tietyn kehyksen, minkä sisällä tulee toimia. Kisaaja ei voi ottaa taiteellisia vapauksia pukua tehdessään (glitteria tuonne, härpäkettä sinne ja otampa tuon tosta pois, koska se on ruma), koska tällöin puku ei ole enää lähdemateriaalin mukainen. Tavallisena conitallaajana siinä ei olisi mitään vikaa, mutta kisassa se tietää luultavasti miinuspisteitä. Myös hahmo- ja lähdeuskollisuus lasketaan usein pisteitä määrittäväksi tekijäksi. Tätähän tulisi toteuttaa sekä puvussa että esityksessä.

Olen itse hyvin vahva lähdeuskollisen musiikin kannattaja, koska, vaikka olen tekemässä cosplay-esitystä, haluan silti säilyttää ja ylläpitää sitä kauneutta, mikä alkuperäisessä on. Harvoin lähden vakavissamielin samoilemaan yhtään mihinkään alkuperäisteoksen musiikeista. Alkuperäinen on jonkun muun teos, kenties ihan taideteos, enkä minä halua mennä ryssimään sitä, jollain ”vieraalla”, kun tarjolla olisi alkuperäinen ja oikea. Miksi laitat pukuusi korkokengät, jos kuvassa hahmolla on lenkkarit?

Ei olisi tullut täsät mitään ilman Get Lucky'a.
Kuvasi Tytti Levänen

Musiikkirajoitus kuitenkin vetäisee tässä kohtaa maton täysin alta pois. Se leikkaa suuren siivun pois siitä, mikä esityksessä voidaan laskea lähdeuskolliseksi. Se kusee yhden osa-alueen esityksestä kokonaan.

Minulle henkilökohtaisesti cosplay-esiintyminen on myös taidetta. Minä koen tekeväni taidetta, joka sattuu nojaamaan toisen tekemään teokseen hyvin vahvasti. Yhtälailla Da Vincin Viimeinen ehtoollinen on maalaus, joka nojaa ja tulkitsee Raamattua omalla tavallaan. Minun taidemuotoni on esiintyvä- ja etenkin lavataide, mikä ilmenee cosplayn muodossa. Siksi loukkaannun henkilökohtaisesti siitä, että jonkun mielestä on ok, pistää näppinsä minun taideteokseeni. On eri asia antaa raamit, joihin taideteos tehdään, kuin tulla itse muuttamaan sitä siinä vaiheessa, kun teos on lähes valmis. Tällaisista muutoksista ja määritelmistä kuten musiikkirajoitteet, tulisi tietää jo siinä vaiheessa, kun kisaan lähdetään.

Summasin Twitterissä... ja taidolla.

Ketä tämä rajoittaminen sitten palvelee? Kenties niitä, jotka haluavat lähettää kisat suorana suuremman yleisön nähtäville, mutta saako edes tuo ”suurempi yleisö” siitä mitään irti, kun kisaajat eivät ole voineet pistää peliin parastaan? ”Suurempi yleisö” näkee kenties vain häilähdyksen siitä, mitä esitys olisi oikeasti voinut olla ilman rajoitteita. Tällaisista käytännöistä ei juuri näy sitä, että cosplay-kisaaminen otettaisiin vakavissaan oikeasti kovatasoisena kilpailemisena tai arvostettavana taidemuotona. Minun mielestäni cosplay ei ansaitse puolivillaista käsittelyä. Ei näitä juttuja suunnitella vuositolkulla ja sitten kohauteta vaan olkia, kun joku yhtäkkiä päättääkin, että nyt tehdäänkin näin.

Oli kyse sitten musiikkirajoitteista, lavalla vaappuvasta ylimääräisestä tahosta tai jostain muusta hallatekijästä, tämä asia kismittää minua suuresti. Cosplayta yritetään viedä suuremman yleisön ulottuville samalla, kun koko harrastusta ammutaan jalkaan. Tämän ei pitäisi mennä näin. Cosplayn ehdoilla, ei median ehdoilla. Ne, jotka tästä eniten kärsivät ovat kisaajat ja heidän esityksensä eli se itse vetonaula. Se, mitä juuri yritetään viedä kaiken kansan ulottuville. Lisää stressiä, kun jo suunniteltuja asioita pitää alkaa muokkaamaan uudestaan tai tekemään kokonaan alusta. Lisää työtä, kun asian parissa on jo tehty hyvin paljon töitä. Ei tämä ole mitään ”oikean elämän” ulkopuolista fantasiaa. Tämä on sitä Oikeaa Elämää, jota kisaajat elävät varmasti ympäri vuoden. 

Mun babu!
Teppo Suominen

Uskon, että jokainen kisaaja selviää tästä jupakasta, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisi hyvin. Tämä asia suututtaa ja surettaa niin monella tasolla, mutta tästä mennään silti läpi. Tiedän, että näin on useamman kuin yhden kisaajan tai kisaajaparin kohdalla. Kisaajat tietävät, mihin soppaan ovat lusikkansa pistämässä, jos heille tarjoillaan kaikki tieto ja informaatio heti ajoissa käytettäväksi. Toivon vain, että kaikkia työkaluja ei revittäisi kisaajilta käsistä.

Tämä on harrastus, joka pohjautuu asioiden kopioimiseen, lainaamiseen ja uudelleen tulkitsemiseen. En tiedä onko tällä harrastuksella oikeasti koskaan tulevaisuutta valtamediassa ilman, että se jollain tapaa rajoittaisi radikaalisti. Edes tämän harrastajakunnan suurin ja ”näkyvin” tapahtuma, vuosittain televisioitava ihme, WCS-finaali Japanissa, ei onnistu siinä (esim. rajoitteet lähdesarjoista). Lainsäädännöllisistä tai rahallisista syistä ainakaan tässä hetkessä tämä harrastus tuskin voi esiintyä televisiossa tai muussa valtamediassa täydessä potentiaalissaan.

Fukka kiittää.

PS: Liittykää peikkojen tanssiin...

Missä on yllätysmomentti?!

Hei moi ja töttöröö!

Tähän alkuun ilmoitusluontoinen asia jos toinenkin; menin ja pistin itseni Twitteriin. Minut löytää täältä boinks. Twitter on pyörinyt ajatuksissani oikeastaan jo viime keväästä, kun lupasin itselleni, että jos pääsemme Rorunen kanssa WCS-portfoliohausta läpi, niin luon joko Twitter-tilin tai Facebook-sivun. Päädyin Twitteriin, koska ajatus siitä, että ihmisten pitäisi ”tykätä” minusta seuratakseen minua, hankaa vastakarvaan. Plus Twitterissä ei tarvitse olla niin kiinnittyneenä tähän cosplay-aspektiin.

Follow me!

Ja toinen juttu: Desucon Frostbite on tammikuussa… SIIS TAMMIKUUSSA! Kyllä minä tämän tiesin, mutta en selvästikään ollut sitä sisäistänyt, kun laskin päiviä kauanko minulla on aikaa tehdä Soraa. Voi kettu… Mitään ongelmaa ei muuten olisi, mutta minusta riippumattomista syistä eräs asiakastyö on päässyt venähtämään. Sitten on tietenkin se, että tuo persein juhlapyhä ikinä, joulu, on tulossa… Ahahahahahahahahahahahahahahahaaaa… Saatan ehkä panikoida.

Apuvaaaaaaa.

Mutta asiaan! Minä olen hautonut tätä aihetta monin tavoin pitkään. Tarkoitukseni oli kirjoittaa tästä jo kesäkuun alussa, kun WCS-kisaajat alun perin piti julkistaa. No ei julkistettu. Sitten uuden suunnitelmankin osalta julkaisu venähti… ja sitten olimme Rorunen kanssa se viimeinen julkaistava pari… (kiitos muuten siitä)

En siis halunnut kirjoittaa tästä asiasta ennen kuin WCS-kisaajat oli julkaistu. Miksi? Koska minä pidän yllätysmomentista. En halunnut antaa minkäänlaista vihiä siitä, että olemme Rorunen kanssa WCS-kisassa mukana. Halusin pitää sen edes jollain tasolla yllätyksenä. Mikä yhdistyy hyvin paljon siihen, että vihaan spoilereita ja juonipaljastuksia NIIN PALJON! Siksi en halua huudella omista kisasuunnitelmistani ympäriinsä.

En tykkää.

Cosplay-harrastajilla tuntuu kuitenkin olevan pakonomainen tarve kailottaa kaikelle kansalle A) ”ME OLLAAN MENOSSA KISAAN X!” ja B) ”HAHMOILLA Y JA Z SARJASTA ÖRGH!” Tässä kohtaa siis oma ymmärrykseni jotenkin loppuu. Siihen asti ymmärrän asian, että sisältöä pitää pystyä tuottamaan erilaisiin sosiaalisiin medioihin ja joillakin ehkä kalastella vähän tykkäyksiä tai muuta. Ei siinä mitään, mutta… miksi pitää buglata ihan kaikki? (BTW kirjoittelen nyt vain esityksellisistä kisoista, pukukisoistakin minulla on omat sanottavani, mutta ne eivät tähän nyt istu.)

Tervetuloa jälleen Fukan epämääräisten esimerkkien maailmaan! Internet on pilannut meiltä elokuvat ja tv-sarjat. Jos osaa tai vahingossa onnistuu välttelemään kaikki spoilerit ja suuret juonenkäänteet, mitä Shingeki no Kyojinsta ja muista virtaa ympäriinsä, voi oma katselukokemus olla niin paljon antoisampi. Sen sijaan, että joku olisi jo valmiiksi laittanut kaikki vihjeet, viittaavat elementit ja etiäiset valmiiksi lautaselle tyyliin: ”Katso tässä ne ovat, nyt sinun ei tarvitse ajatella enää itse!” voi kokea sen suurenmoisen ahaa-elämyksen, kun itse osaa laitta yks yhteen. Ja minulle se kaikista suurin ja mahtavin tunne, ihan sama mitä viihdettä kulutankaan, on yllättyminen ja tajuaminen. Suuri rakkauteni; yllätysmomentti. Mikään ei ole niin mahtava tunne kuin totaalinen” MITÄ PYLLYÄ!?”. Jotain, jota ei osannut odottaa, vaikka sitä olisi ennakoitu. Parhaissa tapauksissa juuri ennen tai heti suuren käänteen toteuduttua palaset päässä loksahtavat kohdalleen ja tajuaa kuinka paljon merkkejä ja viestejä tarinaan onkaan piilotettu. (Ihan hävytön mainos: Thaimaalainen kauhuelokuva Shutter, ainakin minulla, toimi hyvin tämän ilmiön esimerkkinä. Ja vähän toisenlaisen WTF- elämyksen tarjoili yksi suosikki-mangoistani After school Nightmare.)

Hyppy tuntemattomaan!

Cosplay-esitykset ja –kista ovat hyvin paljon pienempiä mittakaavassaan kuin esimerkiksi elokuvat tai sarjat. Ja vielä pienempi on yksittäisten kisaajien osa. Siksi ainakin minua rassaa, kun kisaajat itse tyrkyttävät kaikki spoilerit julkiseen tietoisuuteen. Kun tiedossa on sarja, kisaaja ja hahmot, osaa aika hyvin nähdä, mitä lavalla tulee tapahtumaan. Se siitä jännityksestä ja yllätysmomentista. Ellei esiintyjä päätä repäistä ja lyödä yhteen elementtejä, joilla ei ole mitään tekemistä näiden kolmen kanssa tai tehden jotain uutta, mitä kyseiseltä tyypiltä ei olla koskaan nähty. Sitten voidaan puhua siitä, mitä on sarja- ja hahmouskollisuus...

Cosplay-esitys on niin pieni kokonaisuus ja siksi se on niin helppo myös pilata ja spoilata. Se on kuitenkin jokaisen oma asiansa, mitä maailmalle huutaa, joten en voi oikein sanoa yksittäisille harrastajille että: ”LOPETA! MINÄ EN TYKKÄÄ!” Haluan vain puskea ajatuksia muiden suuntaan… ja ehkä vähän vikistä siitä, että en tykkää.

Kuitenkin on aspekti, jossa haluan heittää pähkinän tiettyyn lokeroon; Hei cosplay-vastaavat! Te, jotka suunnittelette kisan kulun, sen formaatit ja ylipäätään käytännön aisat cosplay-kisoissa, miksi haluatte ottaa kisaajilta pois tämän vapauden päättää pitääkkö turpansa kiinni vaiko eikö?

Tuntuu, että viimeaikoina ollaan vaan enemmän ja enemmän tuputtamassa turhanpäiväistä spoilerimateriaalia kisaajista ja heidän esityksistään, ja nimenomaan kisan järjestäjien puolesta. Kisaajat julkaistaan, että saadaan vähän näkyvyyttä kisalle, ok ymmärrän. Sitten esityksetkin vielä pedataan valmiiksi ennen itse esitystä juonnoilla ja videoklipeillä (NCC ja STV katson teitä). Ei enää siinä vaiheessa jää katsojalle paljoa käteen, kun kaikki tuodaan nenän eteen valmiiksi alleviivattuna. Ennalta-arvattumuus on latistavin asia ikinä.

Tähän liittyy myös minulla sellainen ajatus, että mielestäni esitys, joka pitää pohjustaa ollakseen ymmärrettävä tai viihdyttävä, ei ole toimiva esitys. Haluan tässä kohtaa korostaa sitä, että toimiva =/= hyvä. Esitys voi olla hyvä, vaikka se kaipaisi tukea lähdetuntemuksesta, esiselostuksesta tai jostain muusta itse esityksen ulkopuolisesta. Esitys voi olla myös hyvä, vaikka ihan kaikkea ei ymmärtäisikään. Toimiva esitys puolestaan pystyy vastaamaan kaikkiin esittämiinsä kysymyksiin ilman mitään näitä apuja. Se on ymmärrettävissä tietyllä tasolla, vaikka sen esittäisi täysin ummikolle kisan tai kontekstin ulkopuolella. Toimivat esitykset voivat sisällöstään riippumatta olla myös huonoja tai hyviä.

Huusin tuskasta, kun katsoimme Närconin NCC-finaalia ja ensimmäinen kisaaja alkoi selittää omaa esitystään auki. MIKSI?! Miksi spoilaatte itse yleisönne juuri ennen ite esitystä?! Miksi?! Voin sulkea netin ja olla menemättä FB-sivuille, jotta välttyisin typeriltä spoilereilta, mutta itse kisaa katsellessa en haluaisi joutua työntämään sormia korviin ja laulamaan Ukko Nooaa.

Antakaa ihmisten ajatella itse. Yleisöä ei tarvitse aliarvioida älykkyytensä puolesta. Yleisö ei ole tyhmä. Älkää tehkö aivotoimintaa heidän puolestaan, koska silloin jokainen esitys näyttää siltä, että se on jo kertaalleen nähty. Minä tykkään ajatella, joten antakaa minun ajatella. Tykkään myös yllättyä, joten antakaa minun myös yllättyä. Ja päinvastoin; esiintyjänä minä haluan laittaa ihmiset ajattelemaan ja yllättymään monen muun asian lomassa. 

Rakastan esiintymistä ja pääni pulputtaa esitysideoita jatkuvasti, mutta hyvin monet noista ideoista ovat sellaisia, että nykyisissä kisaformaateissa en niitä pystyisi esittämään, koska ne pohjautuvat niin vahvasti yllätysmomenttiin. Jopa kisaajan esittelyssä hahmojen tai sarjan paljastaminen vesittää täysin esityksen idean. Erikoisjärjestelyjä voi tietenkin pyytää, mutta se on aina oma juttunsa.

Tässä olisi siis vähän pohdittavaa sekä esiintyjille, vastaaville ja yleisölle. Tarpeettomasti lisään tähän loppuun vielä, että nämähän ovat minun omia ajatuksiani. Kuten kaikki Cosplayn Epätoivon sisältö, ellei toisin ilmoiteta.

Fukka kiittää.

PS: Kaikki giffit ovat yhdestä maailman parhaimmista elokuvista Wes Andersonin Fantastic Mr. Foxsta. Ash on mun toteemieläin.

Kisoista lavan takana

Heissan!

Jälleen kerran puin asioita, mitkä vain on pakko saada pois systeemistä. Asioita, jotka ovat minua rassanneet pitempiä aikoja. Asiaa kisoista ja kisaajista. Asioita, joista tykkään kyttyrää. Jokseenkin raskasta tekstiä luvassa. Tämän ulos saaminen on tökkinyt niin monella tavalla, että alkaa jo ärsyttää...

Hyvin paljon on puhuttu yleisön käytöksestä cosplay-kisojen aikan ja esitysten välissä. Nyt kännän pelilaudan ja aion rumasti osoitella kisaajia ja heidän käytöstään lavan takana ennen kisaa ja sen aikana. Jo pitkään olen saanut repiä hiuksiani cosplay-kisojen takahuoneissa syystä tai toisesta. Jo ihan ensimmäisessä cosplay-kisassani huomasin, että ihmisiltä puuttuu tietynlainen tieto ja ymmärrys. Suurimmaksi osaksi ihmiset kisojen takahuoneessa ovat ihania ja osaavat ottaa muut huomioon, käyttäytyä ja olla sievästi, silti välistä meinaa otsasuoni tykyttää cosplay-kisojen takahuoneessa. Itselläni on moneen otteeseen tehnyt mieli hakata päätä seinään takahuoneessa. Suurimmaksi osin ihan omista syistäni, mutta asiaa ei ole ollenkaan auttanut tietyn tyyppinen käytös samassa tilassa.

Osoittelen.

Minä pidän cosplay-kisoista, varsinkin sellaisista, joissa on esitys. Vaikka takahuoneessa palloilun takia en kisaa kunnolla näkisikään, haluan silti seurata kisaa niin hyvin kuin pystyn. Yleensä tällaisten kisojen jälkeen kaivan videoita internetin ihmeellisestä maailmasta, mutta silti paikan päällä haluaisin pystyä seuraamaan kisaa, vaikka takahuoneessa olenkin. Tiedän, etten ole ainoa tämän mentaliteetin omaava. Aina ei oman jännityksen takia keskittyminen riitä tai kisaa on oikeasti hankala seurata takahuoneesta käsin, silti pyrin antamaan muille rauhan seurata kisaa, jos he niin haluavat. Kaiken moinen ylimääräinen peeloilu ja älämölö kisan aikana takahuoneessa vaikeuttavat ja häiritsevät kisan seuraamista takahuoneesta käsin. Varsinkin, jos kisaa voi seurata vain korvilla ilman, että näkee, mitä lavalla tapahtuu.

Rassaako?

Ainakin itselleni jo ala-asteella on koulunäytelmien yhteydessä opetettu ja tehty selväksi, että, kun lavalla tapahtuu, niin lavan takana ollaan hiljaa. Jos tarvitsee puhua, niin kuiskataan (joissain hyvissä puitteissa pystyy kyllä normaalilla äänellä puhumaan), ja yritetään muutenkin pitää ylimääräinen meteli minimissä. Tämä ei kuitenkaan tunnu olevan aivan selvä ihan kaikille. Se, mitä ala-astella sanottiin pitää paikkaansa; kaikki ääni lavan takaa yleensä myös kuuluu yleisöön. Muutaman kerran olen itse ollut kisassa, jonka jälkeen yleisössä olleet kaverit ihmettelivät lavan takaa kuuluvaa mölyä ja itse osasin aika hyvin sanoa, mistä salaperäinen ääni oli peräisin. Se metelin pitäminen ei ainoastaan ole turhanpäiväistä hälyääntä yleisölle, vaan myös hyvin epäkunnioittavaa muita kisaajia kohtaan. Yleensä kisaajat eivät tunne toisten kisaajien esityksiä millään tasolla. Lavan takana ”ei voi varautua” siihen, että tietyssä kohtaa, kun toisen esityksessä tulee se dramaattinen hiljainen hetki, osaa pitää turpansa kiinni. Pahimmilaan voi omalla älinällään pilata toisten esityksestä tunnelman kokonaan. Herkkä ja tunteikas kuolema vesittyy täysin, kun jostain raikaa remakka nauru esityksen läpi.

Eli tyst nu

On eräs asia, jota en ymmärrä edes arkisissa tilanteissa, saati sellaisissa, joissa ihmiset ovat jännitystäpinöissä, hermostuneita tai kireitä (tai muuten vaan conipäissään). Tämä asia on ylimääräisen melun tuottaminen ja tarkemmin sanottuna musiikin soittaminen julkisissa paikoissa, jossa se ei varsinaisesti kuulu mihinkään. Yksittäiset j-poppia ränkyttävät kojut coneissa ja ulkoilmatapahtumat ovat asia erikseen, mutta esimerkiksi junissa, rannoilla, conien käytävillä ja varsinkaan cosplay-takahuoneissa musiikin rallattamista en kestä enkä ymmärrä. Tähän on muutama syy: kaikki ympärillä olevat eivät välttämättä pidä valitusta musiikista, se voi häiritä puhumista, mikä nostaa yleistä äänitasoa, se voi itsessään nostaa äänitasoa toisille sopimattomaksi ja useimmiten luo turhaa kakofoniaa. So why? People why? Cosplay-kisoissa moni varmasti jännittää ja tuntee jos jonkin moista tutinaa (minä angstaan), kukaan ei oikeasti tarvitse ylimääräisiä ärsykkeitä tai stressitekijöitä missään muodossa, kun ollaan valmistautumassa kisaan. Oman esityksen harjoittelu kerran tai pari on asia erikseen, mutta siinäkin hetkessä suosittelisin siirtymään vähän syrjäisempään kolkkaan. Jos jostain ihmeen syystä näkee tarpeelliseksi ränkyttää musiikkia kaijuttimesta, kun korvakuullokkeet on keksitty, cosplay-takahuoneessa, on suotavaa edes kysyä muilta tilaa käyttävlitä, että onko se OK. Sitten vasta, kun on saanut myöntävän vastauksen kaikilta, antaa soida. 

Ärsyttääkö?

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lavan takana jutellaan ja tutustellaan ihmisten kanssa. Se on oikein muikeaa minustakin, mutta pitää myös antaa rauha esityksille ja muille takahuoneen käyttäjille. Älinän tulisi loppua tai edes huomattavasti vähentyä kisan alkuun. Joskus vähän lipsahtaa, mutta anteeksi-sana on olemassa. Harvoin takahuoneessa ollaan yksin, jolloin ei tarvitse ottaa ketään muita huomioon. Siksi pitäisi muistaa se, että muut saattavat tarvita rauhaa keskittymiseen ja valmistautumiseen. Tuntemattomien ihmisten keskellä ei voi tietää, mikä ketäkin ärsyttää ja rassaa tai millä mielellä ollaan tänään liikkeellä. Kenenkään ei pitäisi joutua poistumaan kisavalmisteluihin tarkoitetusta tilasta vain siksi, että muut kisaajat tekevät siellä olemisen hankalaksi.

Ahistaako?

Sitten yksi ihan käytännön seikka, mikä pitäisi oppia jo päiväkodissa; toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa. Tästä olen oikeasti kunnolla kismiintynyt. Kerron tarinan. 2012 Traconissa Operaatio Fredrikin kanssa olimme mukana esitykilpailussa GTO-ryhminemme. Meillä oli jonkin verran rekvisiittaa esitystä varten. Lavaharjoitusten jälkeen ne jätettiin tiettyyn paikkaan, mistä cosplay-mammat osaavat ne lavalle viedä, lavan taakse odottelemaan esitystä. Rekvisiittaan kuului pitkähkö pätkä köyttä, jonka piti esitystä varten olla selvä. Sattumoisin ennen esitystä, lavalle menoa jonotellessa, huomasimme, että joku perse oli solminut köyden hirttosolmulle. Onneksi se huomattiin ennen lavaosuutta, koska, jos ei olisi, se olisi voinut pilata yhden oleellisen osan koko esityksestä. Toisten tavaroihin ei kosketa. Jos haluaa näplätä jotain, mikä ei ole omaa, pitä kysyä lupa. Jos ei ole ketään keltä kysyä lupa niin, tavaroihin kosketaan vielä vähemmän. Ne eivät ole sinun, sinä et tiedä, miksi ne ovat siellä, kenen ne ovat tai mitä niillä tehdään, joten älä koske niihin! Käsittämätöntä, ettei tämä ole päivän selvää.

Hämmentääkö?

Takahuoneessa on myös hyvä antaa muille tilaa. Cosplay'ssa yleensäkkin toiset tarvitsevat enemmän ihan konkreettista tilaa pukuineen ja muine härpäkkeineen kuin toiset. Se ei kuitenkaan ole varsinainen pointtini tällä kertaa. Palatakseni ensimmäiseen, missä puhuin halustani seurata kisaa; olen huomannut muissa saman ominaisuuden, kun ihmiset ovat tukkineet lavalle vievät kulkuväylät töllistelläkseen kisaa. Vaikka yleensä tällaisissa tilanteissa tietä yritetään tehdä, kun kisaaja on palaamassa lavalta, ei se silti aina riitä. Kaikilla vaikuttaa olevan niin hirvittävä tarve pitää kiinni siitä omasta eturivipaikasta oven suussa, että sitä tietä ei maltela antaa kunnolla. Myönnettäköön, että tähän olen törmännyt lähinnä vain pikkuisissa kisoissa. Pidetään ne kulkuväyltä kulkukelpoisina, jooko? Älä pysähdy putkessa.

Ketuttaako?

Hyvin moni näistä asioista on vain muiden huomioon ottamista, arvostamista ja hyvää käytöstä. Pienillä asiolla on merkitystä, kun ollaan vakavan paikan edessä. 'Cause cosplay is serious business, mates. En tiedä olenko ollut todistamassa ja uhrina sabotointiyrityksille, vai mistä on ollut kyse, kun omalle kohdalle on sattunut näinkin paljon ikävää käytöstä cosplay-takahuoneessa. Tämä ei oikeasti ole niin negatiivista kuin tämä teksti antaa ehkä ymmärtää. Asia jotenkin paisuu, kun kaikki on ympätty yhteen. Näihin aiheisiin liittyviä tapauksia on sattunut siellä sun täällä. Harvemmin kaikki perseily samaan kisaan tiensä löytää. Nyt tämä on varsinainen negaatioryöppy. Silti mielestäni pohdinnan aihetta. Ei voi tietää, miten jännätäpinöissään joku takahuoneessa on tai kuinka huonosti edellinen yö on tullut nukuttua. Siksi suosittelen välttämään turhaa ylimääräistä häslinkiä kisojen kulisseissa.

Fukka kiittää. Palaan ehkä oikeisiin asioihin joskus.

PS: Suosittelen myös ihmisiä rohkeasti mainitsemaan, jos jokin heitä häiritsee.

PPS: Anteeksi Bowie-spämmäily.

Cosplay on oheistuote

Nyt ei enää kestä. Siis hei!

Tässä viime päivät olen pidätellyt itseäni erään asian tiimoilla. Frostirage toi esille erään asian, joka minua hämmästytti hyvin paljon. Ajattelin, etten vatvo asiaa kovin ja olen yrittänyt pysytellä housuissani. Nyt en enää kestä... ja minulla oli ehkä liian hauskaa David Bowie'n kanssa. En haluaisi toistaa jo sanottuja asioita, mutta luultavasti se on mahdotonta.

Ilmeni, että jostain mystisesti on levinnyt ajatus siitä, että conit ja muut tapahtumat järjestettäisiin cosplay'n takia. Ja kaikki ohjelmat, pajat ynnä muut olisivat vain oheistuotteita.

Mistä tämä edes juontaa juurensa? Asiahan on aivan päinvastoin! Cosplay on oheistuote, joka on syntynyt tapahtumien kylkeen. Cosplay on extraa. Tilanne on ihan toinen sitten, jos tapahtumat mainostavat itseään cosplay-tapahtumina kuten CosplayGaala tai Cosvision.

Totuus kuitenkin on, että cosplay'ta (kuten myös hengausta ja kavereiden tapaamista) voi helposti tehdä muuallakin ihan yhtä pienellä vaivalla ja monessa eri muodossa. Puheohjelmia, paneeleja ja pajoja tutuista tai tuntemattomista aiheista ei repästäkkään kavereiporukan viihteeksi mikätahansa viikonloppu.

Minä olen aina ihmetellyt sitä, kun forumeilla ja muualla tulee vastaan sama juttu uudestaan ja uudestaan; "Oon menossa mun ekaan conin eikä mulla ole cossia. Pääsenkö sisälle, vaikka mulla ei ole pukua?" Mistä ihmeestä näitä sikiää? Ymmärtäisin, jos tämä olisi jokin harvinainen kysymys, mutta aktiivisilla foorumeilla tämä kysymys pomppaa esiin aika useasti. Nyt ehkä löysin syyn.

Mitä itse tiedän, niin tapahtumia järjestetään pääasiassa tarjoamaan harrastajille sellaista viihdettä, jota he eivät kotioloissa voi tavoittaa. Tietyn aihepiirin puheohjelmat, paneelit ja pajat ovat sellaista toimintaa, jota ei löydy ihan joka kylältä tai ympäri vuoden. Cosplay menee siinä sivussa. Harvempi tapahtuma vielä laittaa myöskään ohjelmaansa nettiin, vaikka sitäkin on jo harrastettu.

Käsitys siitä, että tapahtumat olisivat ensisijaisesti cospaly-tapahtumia on absurdi, koska suurin osa conien ohjelmasta ei ole liitoksissa cosplay'hin varsinaisesti millään tavalla. Japanissa järjestetään nimensä mukaan cosplay-tapahtumia, jotka koostuvat isoista halleista, sermeillä rajatuista pukeutumistiloista ja erityyppisistä kuvauspisteistä. Näin siis oikeinkin hulppeissa cosplay-tapaamisissa. Ei siellä ole puheohjelmaa tai animekaraokea, koska oikeasti niillä ei ole mitään tekemistä cosplay'n kanssa. Se on rehellinen cosplay-tapahtuma.

Frostiragen yhteydessä tuli tämä älytön kohkaaminen siitä, että cosplay-harrastajia syrjittäisiin ja heitä ei haluta coneihin. Tämähän on aivan järjetön väärinymmärrys. Ei se ole mitään syrjintää, jos tapahtuman järjestäjät haluavat rajata kävijämääriä ja toivovat paikalle enemmän niitä ihmisiä, jotka tulevat paikalle juurikin sen pääpointin takia; ohjelman.

Ihminen, joka käy ohjelmissa ja löytää niistä viihdettä = Tapahtuman kohderyhmää
Cosplay-harrastaja, joka käy ohjelmissa ja löytää niistä viihdettä = Tapahtuman kohderyhmää
Cosplay-harrastaja, joka EI käy ohjelmissa tai EI löydä niistä viihdettä = Ei kohderyhmää
Ihminen, joka EI käy ohjelmissa tai EI löydä niistä viihdettä = Ei kohderyhmää

Cosplay'lla tässä kohtaa ei ole mitään merkitystä, koska se on tapahtumien sivutuote, ei pääasia.

Tapahtumissa järjestetään myös cosplay-kisoja, jotka ovat osa ohjelmaa. Silti se on vain osa. Jos noin 30 ohjelmasta 2 on cosplay-kisoja, ei se tee cosplay'sta sitä tapahtuman aihepiiriä. Se myös kertoo sen, ettei cosplay'ta haluta kokonaan pois tapahtumista.

Ikärajat eivät ole syrjintää. Ne ovat vain yksi (ja luultavasti helpoin) tapa rajata käviöitä johonkin suuntaan. Frostbiten kohdalla luultavasti pienempiin lukuihin. Sama pätee esimerkiksi elokuvissa ja peleissä; niissä on K-merkinnät, että ne tavoittaisivat kohdeyleisön, eivätkä niitä, joille ne eivät ole tarkoitettu. Se ei ole mitään syrjintää.

Miksi muka nämä ei-ohjelmissa-käviät ovat ongelma? Kyse ei siis ole vain cosplay-harrastajista vaan kävijöistä, joita ei kiinnosta tapahtuman pääpointti. No miksei coneissa voi tehdä mitä huvittaa? Koska käytöstavat ja lait, eiku... Toki tämä on mahdollista, kuten monissa tapahtumissa on käynyt. Ne, jotka ostavat liput, tekevät mitä mieli tekee. Tässä tapauksessa harrastavat hillumista hassuissa vaatteissa ja jättävät "extra-ohjelmat" välistä. Mikä tässä on sitten se ongelma?

Jos minä panisin pystyyn cosplay-tapahtuman jossain ja intopiukeana järjestäisin cosplay-ohjelmaa sekä odottaisin paikalle ihmisiä puvuissa ja kaamerat kourassa, mutta paikalle saapuisikin vain paikallisen metsästysseuran jäsenet, joita ei kiinnosta cosplay tippaakaan, kyllä se pistäis vituttamaan. Ihan vain järjestäjän näkökulmasta. Silti metsästäjät tulisi päästää sisään, jos ovat pääsymaksun maksaneet. Kappas! Sitten ei olekkaan enää lippuja tai tilaa niille cosplay-harrastajille, jotka halusivat varmistaa tapahtuman ohjelman, koska ovat siitä oikeasti kiinnostuneita. Joita kiinnostaa se tapahtuman pääpointti: cosplay. Näin cosplay-ihmisenkin näkökulmasta vituttaisi.

Metsästäjät voivat metsästää muualla, mutta cosplay-harrastajat voivat löytää itselleen sopivaa ohjelmaa vain tästä tapahtumasta. Minä järjestäjänä haluaisin kuitenkin varmistaa, että ensikerralla oikeat ihmiset pääsevät sisään. Jos tilaa ja varaa olisi rajattomasti, niin sekä metsästäjät että cosplay-ihmiset voitaisiin päästää sisään. Desuconin kohdalla tämä ei kuitenkaan ole enää mahdollista.

Muutenhan mitään ongelmaa cosplay- ja muiden hengaajien kanssa ei olisi, ellei loppuisi tila. Minä olen ymmärtänyt, että siksi Desucon joutuu vetämään uuden rajan. Jollain tavalla on karsittava pois massaa, jolla ei ole muuta pointtia tapahtumassa kuin hiimailla ympäriinsä. Cossissa tai ei. Ja samaan aikaan suuri määrä ihmisiä, jotka olisivat halunneet päästä käymään 10 eri luennolla, joutuu jättämään tapahtuman välistä, koska "heidän paikkansa" on vienyt joku, joka rynkyttää Caramelldansen'a viikonlopun verran etuovien edessä (minkä voi hyvin tehdä myös ilman lippua).

Minua ainakin järjestäjänä vituttaisi se, että laitan pystyyn hirveästi ohjelmaa ihan ilman palkkaa ja omalla ajallani sitten odotan, että saan sillä ilahduttaa muita saman henkisiä ihmisiä, mutta kukaan ei tulisikaan ohjelmiin. Kulut kyllä tulisi maksettua, kun liput on myyty loppuun, mutta se hirveä vaiva olisi silti mennyt hukkaan.

Minä olen viime vuosina yrittänyt käydä enemmän coniohjelmissa ihan vain siksi, että saisin vastinetta sille rahalle, jonka olen rannekeeseeni sijoittanut. Aikanaan kun tottui siihen, ettei sisäänpääsystä tarvinnut maksaa. Silti cosplay on edelleen suuri osa omaa conielämystäni ja joskus cosplay-kisat ovat ne parhaat ohjelmat, mitä coni minulle tarjoaa, mutta silti aina tutustun muuhunkin ohjelmaan. En halua maksaa noin 20€ (+matkat ja majoitus) siitä, että istun perselläni nurmikolla tai käytävässä hassuissa vaatteissa papattamassa kavereiden kanssa, koska sen voin tehdä myös missätahansa muualla ja hyvällä lykyllä ilmaiseksi.

Olemme myös tyyppien kanssa jo monena vuonna järjestäneet miitin Desuconin aikoihin, vaikka kaikilla ei ole ollut lippua. Ihmisten on Lahteen ollut helppo tulla ja olemme voineet hengata pihalla sen hetken, ja ne, jotka ovat liput ostaneet, ovat voineet käydä katsomassa ohjelmaa välissä. Eikä siihen ole aina edes tarvittu sitä Desuconia. Olemme tapailleet muutenkin ja niin voi tehdä myös cosplay-kavereiden kanssa.

Kiittää Fuu!

PS: Tämä ehkä lähti vähän lapasesta, mutta nyt ainakin se on ulkona systeemistä. Tämä asia minua vaivasi ja siksi tartuin hetkeen. Pyydän anteeksi niiltä, jotka eivät enää jaksa mitään Frostirageen liittyvää (onhan siitä jo aikaa kulunut), mutta tämän pääpointti ei pitänyt olla Frosti.