Hiljaa hyvä tulee

Momoi!

Yritän nyt päivittää ennen Traconia, vaikka varsinaisesti asia ei Traconiin enää liitykään. Linkin jälkeen piti miettiä, että mille alan seuraavaksi. Hyvin fiilispohjalta lähdin miettimään, että mikä puku voisi olla seuraavana vuorossa. Aluksi pohdin, josko olisin ehtinyt tehdä kesän aikana Traconiin jonkin uuden puvun. Lopulta kuitenkin mutkia osui matkalle taas jos jonkin verran, joten näillä näkymin Traconiin ei ole tulossa mitään uutta.

Jujutsu Kaisen on ollut kohtuullisen viihdyttävä sarja ja, vaikka joidenkin hahmojen ulkonäkö häiritsee minua suuresti (Megumi, mikä sulla on hätänä?), olen pyöritellyt siitä useampaa hahmoa pukulistallani. Yuji, Nobara, Gojo ja Sukuna ovat käyneet mielessä vähän eri syistä, mutta näin lyhyellä aikataululla ajattelin, että ehtisin toteuttaa hyvin Nobaran. Lisäksi ihan tykkään Nobaran uniformun ulkonäöstä, kun taas molemmilla pojilla siinä on kaikennäköistä pöljää meneillään.

Kugisaki Nobara

Lähdin tietenkin siitä liikkeelle, että tilasin Nobaralle peruukin. Jo hetken aikaa olen tiiraillut Coscraftin irrallisia skin top -osia, joilla on mahdollista luoda muun muassa jakaus peruukkiin. Ajattelin, että Nobara voisi olla hyvä projekti kokeilla moista, joten tilasin myös skin topin jakausta varten. Asioiden liimaaminen peruukkeihin ahdistaa edelleen, joten saa nähdä, miten tämän kanssa edetään. Kaikki ohjeet nimittäin ohjaavat liimaamaan jakauksen paikalleen.

Coscraftin Yoji värissä Ginger

Skin top -osa myös värissä Ginger

Peruukin jälkeen lähdinkin metsästämään kangasta. Vaihteeksi lupasin itselleni, että en rupea värjäämään kangasta. Nobaran kohdalla tavoitteena oli myös löytää mahdollisesti jokin keinokuituinen satiinikangas, koska uniformuissa on jännittävä kiilto, jota halusin tavoitella. Kiersin paikalliset kangaskaupat läpi ilman onnea, minkä jälkeen selasin useita nettimyyjiä läpi sopivan kankaan toivossa. Lopulta totesin, että aika ei tule riittämään, jos minun pitää alkaa tilaamaan näytetilkkuja maailmalta. Tästä syystä Nobara pääsikin odottamaan vuoroaan, kunnes löytäisin sopivan kankaan.

Jälleen olin siis pohtimassa sitä, että mitä sitä ihminen tekisi.

Mashiro Ichijo

Monta vuotta olen suunnitellut tekeväni erään lempimangani, After School Nightmare, päähahmon Mashiro Ichijon. Aikanaan olen metsästänyt Ichijolle sopivaa peruukkiakin kissojen ja koirien kanssa (tämä siis aikana, jolloin Ebay oli pääasiallinen paikkani ostaa peruukkeja). Monen hutiostoksen jälkeen vuonna 2017 käsiini päätyi peruukki, jonka kelpuutin sekä värin että mallin puolesta Ichijolle.

Kuva on vuodelta 2017. En ole oikeasti jaksanut vielä kaivaa peruukkia esiin.

Tämän pidemmälle ei kuitenkaan puvun kanssa edetty, koska ajatuksenani oli (ja on edelleen), että tekisin Ichijolle sekä tyttöjen että poikien koulupuvun. Hahmo tosiaan käyttää molempia koulupukuja sarjan aikana ja tämä on merkittävä osa myös sarjan juonta. Kahden koulupuvun tekeminen ei kuitenkaan ole ollut mikään pikkuruinen väliprojekti, varsinkin kuin poikien koulupuku on bleiserimallinen ja siihen kuuluu myös liivi. Sopivaa saumaa tälle projektille ei ole vuosien aikana tullut vastaan. Nyt kuitenkin päätin ryhtyä todella viemään tätä eteenpäin.

Tähän ei nyt kuitenkaan riitä into.

Alkujaan ajatus oli, että tekisin molemmat versiot samaan tapahtumaan ja käyttäisin niitä eri päivinä. Tähän hätään en kuitenkaan ajatellut tekeväni kuin vain toisen koulupuvun. Olen edelleen vihainen Tamakin epäonnistuneelle takille, joten poikien koulupuku sai jäädä tulevaisuuteen. Tein kuitenkin alustavia laskelmia paljonko tarvitsisin kangasta molempiin koulupukuihin, koska tarkoituksenani on käyttää molemmissa samaa kangasta. Hieman hirvitti, kun sain loppusumman eteeni. Päädyin lopulta siihen, että teen nyt vain tyttöjen koulupuvun ja poikien koulupuku sai jäädä odottamaan. Tästä syystä päätin myös, että en aio värjätä kangasta.

Ja koska kyse on mangasta, värit tietenkin vaihtelevat kuvasta toiseen. Lisää syitä olla värjäämättä hyvällä omallatunnolla.

Muutamasta syystä, aloitin puvun valmistamisen Ichijon solmiosta. Aikanaan olen tehnyt yhden puolikkaan solmion Senjougaharaa varten, joten perusidea oli minulle tuttu. En kuitenkaan koskaan piirtänyt Senjougaharalle kokonaisen solmion kaavoja, joten jouduin hieman etsimään tietoa niiden tekemiseen. Lopulta löysin Google-sedän avustuksella käyttötarkoitukseeni sopivan kaavan täältä. Hieman muokkasin solmion mittasuhteita vastaamaan paremmin haluamaani kokoa. Ohjeen kaava on hyvin leveä, mutta aivan niin leveää solmiota ei ollut tarkoitus tehdä.

Aina yhtä kivaa arvioida kangasmenekkiä, kun kaavat asetellaan vinoon langansuuntaan.
Tämä oli onneksi yksinkertaisimmasta päästä.

Ostin solmiokankaan ennen kaavojen piirtämistä ja sain taas muistutuksen, miksi niin ei kannata tehdä. Onneksi kangasta oli liikaa eikä liian vähän. Olin hyvin iloinen, kun pääsin ompelemaan taas kulmasauman, vaikka vain yhden sellaisen. En tiedä, mikä intohimo japanilaisilla on tähän v:n malliseen koristekuvioon solmioissa, koska Senjougaharan solmiossa oli saman moinen. En tiedä nähneeni moista myynnissä olevissa solmioissa koskaan enkä niitä ommelleena usko, että se on todellisuudessa solmion valmistuksen kannalta mitenkään järkevä yksityiskohta. Toisin sanottuna: Nyt on jännä.

Sitä hyvää.

Tein solmion sisävahvikkeen samasta kankaasta kuin muutkin osat, mutta tuin sisävahvikkeen tukikankaalla. Kärkien varjopalat ompelin tavallisesti pussiin, mutta tutkailtuani omissa kaapeissani luuraavia solmioita, huomasin, että niiden kiinnittämisen olisi voinut tehdä siistimminkin. Nyt mentiin tällä. Kun olin saanut solmion valmiiksi totesin, että se olisi voinut olla hitusen lyhyempi, mutta en jaksanut enää lähteä korjaamaan asiaa. Solmioiden valmistaminen ei sinänsä ole mitenkään hirveän vaikeaa, mutta käsin ompelu tekee siitä työlästä.

Meidän taloudessa ei mitään rumia englantilaisia kravattisolmuja sitten suvaita!

Solmio oli tosiaan tällainen pieni ”teen, kun en muuta vielä pysty tekemään” -aloitus, koska kangasongelmia oli tämänkin puvun kanssa. Ichijolle löytyi käypä kangas kohtuu helposti. Vähän arvoin väriä, mutta totesin, että koska lähteenä on manga, (jota kukaan ei tiedä,) voin ottaa omia vapauksiani värien suhteen. Valitsin kankaan myös sillä ajatuksella, että voin ostaa sitä lisää poikien uniformua varten mahdollisesti myös tulevaisuudessa. Tämä oli ihan hyvä idea, koska tein typerän virheen, kun laskin kankaan menekkiä.

Uusin etappimme tässä saagassa.

Tässä kohtaa vääristän hieman aikajanaa, koska se on tarinan kannalta oleellista. Viimeisimmät vekkihameet, jotka olen tehnyt ovat täysin kaavoitettuja. En ole koskaan tykännyt siitä, miltä tavanomaisella ”cosplay-metodilla” valmistettu vekkihame näyttää päälläni, joten aina Kanamesta lähtien olen toteuttanut vekkihameet kaavoittamalla. Hameen leveys kankaalla on aina lähestulkoon sama, vaikka laskosten koko muuttuisikin, joten käytin vanhaa kaavaa apuna kankaan menekin laskemiseen. En kuitenkaan tuossa hetkessä muistanut sitä, että piirtämiäni kaavan kappaleita on vain kaksi, mutta kankaina osia tarvitaan yhteensä neljä… Eli ostin kangasta puolikkaan hameen verran liian vähän. Hyvä minä.

Tämä siis johti siihen, että minun piti ostaa kangasta lisää. Hauska juttu tässä kohtaa puolestaan oli se, että olin itse ostanut kyseisen kankaan loppuun kangaskaupasta. Heh. Sillä aikaa, kun odottelin kangasta saapuvaksi lisää, ompelin solmiota ja lopulta myös paitaa. Toivoin myös, että kangaserien väriero ei olisi mikään hillitön. (Ei onneksi ollut.)

Mallailin asioita tämän oudon säkin päälle.

Paita ei kuitenkaan hirveästi ole minua inspiroinut, koska sen kanssa on ollut hieman istuvuusongelmia. Vihaan istuvuusongelmia, koska niiden korjaamiseen pitäisi olla kaksi ihmistä; se, jolle sovitetaan, ja se, joka neulaa ja merkitsee sovitusmuutokset. Lisäksi halusin saada hameen valmiiksi ennen kuin teen varsinaiset sisäänotot paitaan. Nyt hame on kuitenkin loppusuoralla, joten kohta pitäisi keskittyä taas paitaan. Toinen hiha on jo sentään paikallaan.

Suurin piirtein tässä ollaan tällä hetkellä.
Siis hyi yök.

Paidan rinnukseen kuuluu koulun tunnus, jonka toteuttamista olen saanut taas pohtia vuosia. Tämä kertoo kai jostain kehityskaaresta, koska aikanaan tuskailin sitä, kuinka voisin siististi painaa kuvion kangasmaaleilla, jossain vaiheessa ajatus oli, että tulostaisin sen silitettävälle siirtokalvolle, mutta lopulta päätin kirjoa sen.

Jännän äärellä.

Merkissä on sen verran yksityiskohtia, että päätin testata uutta silitettävää jäljennyskynää kuvan siirtämiseen kankaalle. Koska en äkkiseltään löytänyt hyvää kuvaa tunnuksesta netistä, otin siitä kuvan mangan sivulta. Heitin kuvan Photoshoppiin, korjasin sen muodon symmetriseksi, lisäsin siihen vähän jopa väriä ja tulostin tavalliselle paperille. Jäljensin kuvan paperin toiselle puolelle (peilikuvana) uudella ihmekynällä, minkä jälkeen silitin kuvan kankaalle. Silitetyn kuvan pitäisi peseytyä pois, mutta en saanut testipalaani täysin puhtaaksi, vaikka käytin hitusen jopa pesuainetta. Päätin silti kokeilla tätä, koska kirjailujen alta peseytymätön jälki tuskin tulee näkymään hirvesti mihinkään.

Tämä on ollut kyllä tosi kivaa.

Itse kirjailussa lähdin myös kokeilemaan pistoja, joita harvemmin olen päässyt käyttämään. Muun muassa kehykset tehtiin ketjupistoilla ja varsipistoilla. Vaikka laakapisto on tässä vaiheessa hyvin tuttu ja käytetty pisto omassa repertuaarissa, oli kiva kokeilla sitäkin eri määrällä säikeitä. Keltaiset ”tähkät” on kirjottu kahdella säikeellä, mutta lintuhäkin harmaa vain yhdellä säikeellä. Kuva on nyt vielä todella kesken, mutta tarkoitus olisi käyttää siinä vielä ainakin solmupistoa uudempana pistona. Tämä on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kirjontaa kuin, mitä olen päässyt harrastamaan Laudnan kanssa.

Tärkeitä!

Mangan tarinaan kuuluu oleellisena rekvisiittana kaulakoru, joka muodostuu kolmesta valtavasta helmestä. Olen halunnut päästä tekemään tuon kaulakorun jo niin monta vuotta, joten olin hyvin innoissani, kun pääsin aloittamaan sen. Helmet ovat niin kookkaat, että ne oli pakko tehdä jostain kevyestä materiaalista. Lähdinkin metsästämään sopivia styrox-palloja, mutta koska tästä kaupungista puuttuu kunnollinen askarteluliike, niitä ei tuntunut löytyvän sitten mistään. Tilaushommiksi siis. Selasin niin monen askartelukaupan nettisivut läpi löytääkseni 60mm styrox-palloja, mutta joka paikasta ne tuntuivat olevan loppu (plus muutamalle hassulle pallolle olisi mätkähtänyt hillittömät toimituskulut…). Onnekseni lähipiirissä reissattiin Helsinkiin ja takaisin, joten sain pallot postikuluitta lopulta Hobby Pointista.

Murha

Puhkaisin palloihin läpimenevän reiän varrastikuilla, jotta saan pujotettua ne kaulanauhaan. Pallot saivat myös jäädä tikkujen päähän nököttämään gessoamista varten. Gessosin pallot kuuteen kertaan, jotta saisin styrox-tekstuurin piiloon. Gessoamisen jälkeen hioin pallot sileiksi.

Yllä gessottu, alla gessottu ja hiottu.

Hionnan lisäksi paikkailin hieman seivästyksen jälkiä ja muutenkin vahvistin reikien kestävyyttä worblalla. Kiinnitin myös pienet metallirenkaat worblalla keskimmäiseksi tulevaan palloon, johon kaulanauha varsinaisesti kiinnittyy. Yritin olla kovin varomainen kuumentaessani worblaa, jotten pilaisi gessottua ja hiottua pintaa, mutta yhden helmen kohdalla meni vähän metsään.

Vahinkonänni

Kuumentuminen nosti siis styrox-tekstuurin gesson alta esiin, mutta onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, koska uusi lempiasiani, Helmi Kalustekitti, hoiti homman kotiin. Kittasin siis worblan ja sitä ympäröivän alueen kalustekitillä, hioin sileäksi ja niin saatiin pinnasta taas siisti.

Anteeksi, näiden kuvien tarkennus oli jossain ihan metsässä.

Seuraavana vaiheena olikin sitten helmien maalaus. Alkuun suunnittelin, että olisin maalannut helmet jollain vaalealla efektikynsilakalla. Minulla oli jo tietty lakka mielessänikin, mutta ilmeisesti sen valmistus on lopetettu, joten en saanut sitä enää käsiini. Muita kelpuutettavia ja kohtuuhintaisia kynsilakkoja ei tullut pienellä etsinnällä vastaan, joten päätin suosiolla tyytyä akryylimaaleihin.

Maalasin palloihin pohjamaalin ohennetulla valkoisella maalilla. Tämän jälkeen heittäydyin taas kokeilumielelle. Sekoitin mica-jauhetta ja vesiohenteista lakkaa, josko saisin niistä vähän jotain ”värillistä kiiltoefektiä” pallojen pintaan. Tämä oli täysin fiasko; mica-jauhe vain värjäsi lakan eikä sen kimalle näkynyt lakkapinnasta ollenkaan. Halusin kuitenkin pallojen pintaan edes jotain muuta kuin ihan perusvalkoisen, joten sekoitin hitusen mica-jauhetta valkoisen akryylimaalin joukkoon ja maalasin tällä tavoin pienesti sävytetyn pintamaalin palloihin.

Vas. sävytetty, oik. pelkkä valkoinen
Sävyero on päätähuimaava.

En kuitenkaan suosittele tätä metodia, koska mica-jauhe jäi osittain pieniksi hippusiksi maalin sekaan, vaikka kuinka hurjasti yritin sitä sekoittaa, ja maalatessa nuo hippuset hajosivat pallojen pintaan tehden tummempia raitoja. Tämä taas teki maalista ruman ja epätasaisen, joten päädyin maalaamaan pallot vielä läpikuultavalla metallinhohtoisella helmiäismaalilla. Helmiäismaali oli kiva ja toimiva lisäys, koska nyt pallot kiiltävät edes jonkin verran niin kuin halusinkin, vaikka ihan väriä vaihtavaa kiiltoefektiä en lopulta saanutkaan. Pallot tarvitsevat vielä lakkauksen, minkä jälkeen pääsen kokoamaan koko höskän.

Niin, onhan se hyvä tässä vaiheessa muistaa, että maalikerroksille olisi myös voinut tehdä kevyen välihionnan, jotta siveltimen rannut eivät olisi olleet niin selkeät.

Tässä tällä kertaa anti siitä, mitä olen puuhaillut. En jaksa ottaa mitään viimehetken spurttia Ichijon kanssa, jotta saisin sen valmiiksi Traconiin. Yhtenä syynä on se, että haluan tehdä vaatteista oikeasti sellaiset, joissa on kiva olla, ja toisena syynä se, että haluan tehdä Ichijolle myös aseet. Aseita ei kovinkaan paljon mangassa näy, mutta itse pidän niistä kovasti, joten yritän saada ne myös tehtyä. Ja sen verran voin myös vielä hehkuttaa, että löysin Nobaralle vihdoin kankaan ja neidin kaavoitus on jo aloitettu!

Mood

Fukka kiittää!

PS: On ollut ihan superkiva käydä kuvailemassa pukuja viime aikoina. Jospa sitä joskus saisi niitä kuvia myös julkaistua. Kjeh.

Maniaa

Moi.

Kertoilen vähän siitä, mitä pukusuunnitelmille kuuluu, mutta sitä ennen vähän asiaa WCS:tä.

Päätin, että en halua kirjoittaa WCS:tä mitään kunnollista merkintää. Ainakaan tähän hetkeen. Rehellisesti syynä tähän on se, etten yksinkertaisesti jaksa. Odotin tuota matkaa kovasti ja sen piti olla vuoden kohokohta, mutta en kuitenkaan päässyt nauttimaan reissusta siinä määrin kuin olin toivonut. Tällä ei ole mitään tekemistä itse WCS:n tai sen organisoinnin kanssa. Tapahtumat ja tilaisuudet olivat hauskoja ja koko reissu hieno kokemus. Alkuvuosi ja kevät olivat minulle hyvin rankkoja monella tapaa ja sama homma on jatkunut myös kesän jälkeen.

WCS:ssä mukana oli ihania ihmisiä, joille olen hyvi kiitollinen ja ilman noita ihmisä en olisi pystynyt saamaan matkasta irti edes sen vertaa kuin nyt pystyin. Kiitos siis siitä, että sain nauttia hyvästä seurasta ja sain välissä nojatakin vähän.

Nyt olen kuitenkin kaatanut energiani ja ajatukseni tuleviin pukuihin niin hyvin kuin mahdollista. Olen aloittanut yhtä pukua, hypännyt toiseen ja vielä kolmanteen sekä takaisin ensimmäiseen. Tämä on ollut minun tapani käsitellä ikäviä asioita muussa elämässä: tyhjennän pääni sillä, että täytän sen muulla ajattelulla.

Mina Ashido

Jo pitkään minulla on ollut suunnitelmissa tehdä Boku no Hero Academian Mina Ashidon sankaripuku. WCS-kiireiden lomassa ei sille kuitenkaan ollut aikaa, mutta Traconin jälkeen aloitin Minan työstämisen. Halusin kokeilla jotain uutta, mutta silti ottaa projektin rennosti.

Peruukki Minalle on ollut jo pitempään olemassa. Ostin sen Akihabaran Swallowtailssin liikkeestä jo 2018.

Da Peruukken

Tarkoitus olisi vähän lyhentää ja kihartaa peruukkia, mutta en ole vielä päässyt etuhiuksia pitemmälle. Hieman jännittää, koska en muista kihartaneeni peruukkia ikinä aikaisemmin. Ainakaan tällä tavalla.

Ihan kokeilumielessä halusin tehdä Minan puvun alle haarakoukullisen bodyn. Pohjana käytin Excelin korsetti-hirviö-systeemin kaavaa. Bodysta ei tullut ihan sitä, mitä halusin, mutta nyt on sekin kokeiltu.

Alusvaatteeni jälleen olkaa hyvät.

Saa nähdä miten tämä istuu nyt, kun painoa on taas lähtenyt ihan reippaasti :D

Hieman meinasin harkita haalaripuvun kankaan värjäämistä itse, mutta sitten tulin järkiini. Tilasin näytetilkut tästä kankaasta Spoon flowerilta. Tilkkujen saapumisessa kesti tovi, mutta lopulta ne tulivat ja olin kohtuullisen tyytyväinen. Kuosi on kuitenkin hyvin oleellinen osa Minan ulkoasua.

Jee jee!

Tilasin näytteet kahdesta eri kangastyypistä, mutta en ole vielä aivan varma kumpi on sopivampi. Aloitin tekemään haalarin kaavoja, mutta turhauduin, kun yritin kikkailla. Siinä kohtaa myös vaihdoin puvusta toiseen :D (Mina on kuitenkin taas jo työn alla.)

Halusin laittaa aivot narikkaan oikein kunnolla, joten aloitin pelaamaan alusta jotain aivan hirveää ja vanhaa peliä: Dark Cloudia. Päähahmo, Toan, kuuluu sarjaamme 'niin hirveä, että on jo hieno'. En ikinä ajatellut, että Toan voisi olla cosplay-materiaalia, kunnes rupesin miettimään sitä, että olisi jännittävä oikeasti neuloa Toanin pipo ja poncho... Ja sitten hurahdin taas.

Katsokaa tätä 2000-luvun hirveyttä.

Nyt viiden pipoyrityksen jälkeen Toan on hieman jäähyllä. En ole neulonut sitten lie minkä vuoden saati muutakin kuin putkea, joten oli hieman opettelemista siinä, miten tämä homma nyt oikein toimii. Enkä tietenkään myöskään löytänyt mitään hyvää pipo-ohjetta, jonka olisin voinut käyttää sellaisenaan Toanin pipoon, vaan joudun säveltämään jotain ihan itse. Jee jee.

Kaikista kivintä tässä hommassa on se, että voin huoletta hypellä puvusta toiseen sitä mukaa kuin huvittaa. Minulla ei ole mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia tai velvoitteita, joten voin tehdä, mitä haluan ja silloin kuin huvittaaa. Hahahahahahahahahahaa! Tämä on uutta minulle.

Noir Persona 5:sta

Hyppäsin siis kolmanteen pukuun, koska se oikeasti houkutti. Noir eli Harun Phantom Thief asu on nyt eniten tekeillä ja eniten edistynyt. Persona 5:ssä on kovin paljon ihania hahmoja, mutta Haru valikoitui ensimmäiseksi, koska ajattelin sen helpoksi tähän väliin.

Sitten menin ja ostin hirveimmän paitakankaan, koska halusin haastaa itseni. Ostin siis liruläry polyesterisatiinin paksumman vaihtoehdon sijaan, koska en ole koskaan kunnolla käsitellyt niin haastavaa kangasta. Ja olihan se ihan kauheaa. Paita on kyllä ohut ja ilmava, mutta myös hyvin sähköinen.

Helma vielä huolittelematta.
Puhelimeni kamera ehkä kuolee.

Tein ensimmäistä kertaa piilotetun nappilistan ja elämäni toisen kaulurikauluksen. Ei ehkä ollut paras idea testata ja harjoitella tämän kankaan kanssa, mutta nyt on paita kuitenkin valmis. En ole varma, onko se ihan ok vai vihaanko sitä.

En löytänyt oikean väristä kangasta Harun pöksyjä varten, joten värjäämiseksihän se meni taas. Opin jännittäviä asioita eri sävyistä tässä yhteydessä, mutta lopulta pääsin sävyyn, johon olin tyytyväinen.

Alin oli lopullinen väri.

Värjäyksen jälkeen shortsien kaavoittaminen oli simppeli homma ja ne olikin ihan kiva tehdä. Harkitsin myös niiden värjäämistä vielä lisää, mutta luovuin ideasta. Oli kuitenkin vähän leveä olo, kun näitä sovittelin päälleni:

Vyötärönauha uupuu.

Viime viikolla sain postissa yllärin, kun Harun peruukki tupsahti postiluukusta. Tilasin hahmolle tarkoitetun peruukin, koska Harun hiusten sävy on niin erikoinen. Peruukin väri livenä on ihan ok, mutta muuten se kyllä vaatii työstämistä.

Anteeksi suttukuva.

Edestä peruukki on hurjan pitkä, mutta takaa taas ei, kiharat pitää tehdä uusiksi aivan kokonaan. Kiharat jännittävät myös tässä. Harulla kuitenkin on hyvin pöyheä ja tiivis tukka, eikä sen tekeminen ole mitenkään tuttua.

Tässä tämän hetken kuulumisia. Frostiin olisi tarkoitus suunnata, mutta puvuista en tiedä mitään. Harkitsen Gwendolynin raahaamista, mutta sekään ei ole mitenkään varmaa. Jos joku uusi puku valmistuu, niin ehkä otan sen mukaan. Mahdollista on myös, että kierrätän vain vanhoja pukuja.

Fukka kiittää.

PS: En ehkä ehdi tehdä vuosikoontimerkintää enää tämän vuoden puolella, joten hyvää uutta vuotta tässä samalla!

Jotta näkyisin myös pimeässä

Juhuu!

Voi pojat! Tämä merkintä on odottanut julkaisua jo jonkin aikaa. Ei vain ole ollut kunnollista hetkeä saada asioita aikaiseksi. Nyt kuitenkin!

Paahdamme Rorunen kanssa pukuja ja muita WCS-jutskuja kasaan minkä kerkeämme. Nyt tulee asiaa yhden puvun tiimoilta, jota olen työstänyt hyvin innoissani.

Odin Spheren Gwendolyn

Odin Sphere on täynnä ihania hahmoja, mutta moni niistä on tähän asti jäänyt haikailun tasolle, koska en ole tuntenut taitotasoni olevan tarpeeksi hyvä niiden tekemiseen. Mercedes sai elämän vuonna 2016 WCS-karsintoja varten. Kai jotain itsevarmuutta olen siitä ja muista puvuista kartuttanut, koska tässä sitä ollaan; tekemässä yhtä ehdottomasti kuumottavimmista unelmapuvuista ikinä eli Gwendolynia.

Tässä merkinnässä en kuitenkaan mene vielä varsinaisesti puvun työstämiseen, vaan kerron Gwendolynin keihäästä. Olen yhtälailla haaveillut tuon kepukan tekemisestä vuosikaudet, joten lähes kaikki työtavat olivat jo päässä valmiina.

Kepukka-aineksia

Keppi on yksinkertainen ja sitä varten en joutunut ostamaankaan mitään muuta kuin yllä näkyvät tavarat. Kaikki muu löytyi jo kotoa.

Keihään rungoksi ostin aurausviitan, mikä huvitti minua paljon. Rungon täytyi olla kevyt, ontto ja helposti katkaistavissa/liitettävissä, koska omg! Gasp! Keihäs lähtee mukaan Japaniin. Muuten luultavasti olisin valinnut materiaaliksi puun, koska sillä olisin voinut välttää muutaman kommervenkin.

Mallailua

Työstämisen aloitin keihään Psypher-kivestä. Tein joitain laskelmia aseen mittasuhteista ja sen mukaan yhden (pienin) paperiversion kivestä. Ja koska nämä epätodelliset hahmot ovat välillä myös mittasuhteiltaan vähän erilaisia kuin minä, tein kaksi muuta paperista kiveä kokeeksi. Keskikokoinen osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi kaikin puolin.

Myös kiven tuli olla ontto ja kevyt, joten se syntyi muovikansiosta.

Kivi

Tein kaavat kiveen niin, että se koostuu kahdesta palasesta muovia, jotka on taiteltu kulmikkaaseen 3D-muotoon ja päällystetty/kasattu tavallisella kontaktimuovilla. En halunnut käyttää liimaa särmien yhdistämiseen, koska läpikuultava muovi olisi paljastanut epäsiistit liimaukset turhan hyvin. Tämä osoittautui hämmentävän kestäväksi kokonaisuudeksi, koska tuo kivi on pyörinyt ja seikkaillut vähän väliä missä sattuu eikä ole siitä kärsinyt sen kummemmin. Kivi on siis irrotettava.

Halusin kiven lähtevän irti tulevaisuutta varten, jotta saisin sen sisälle halutessani valon.

Suurta ja mahtavaa innovatiivisuutta!

Kivi on kiinni niinkin oivaltavalla tavalla, kuin pullonsuulla ja korkilla. Sahasin normaalista 0,5 litran muovipullosta suun irti (tämän jälkeen siitä ei enää saanut panttia takaisin) ja kiinnitin sen kiven alaosaan rautlangalla ja epoksiliimalla. Kokeilin ensin pelkkää liimaa, mutta se ei kestänyt pitemmän päälle rasitusta. Rautalankasysteemi oli kaikin puolin tukevampi ja kestävämpi. Korkin liimasin aurausviitan päähän myös epoksi liimalla. Sekään ei tahtonut kestää rasitusta, mutta uudelleen liimattuna ja worblalla vahvistettuna sekin pysyi lopulta paikallaan.

Kaikki muut osat keihäästä ovat suurimmaksi osin worblaa tai mustaa worblaa. Ainoana kinkkisenä puolena oli se, että aurausviitan muoviin ei tarttunut mikään worbla tai liima ollenkaan. Jouduin lopulta poraamaan kepin täyteen reikiä, joista vedin rautalankoja läpi. Rautalangat sidoin pieniksi lenkeiksi niihin kohtiin, joihin worblaosien tuli kiinnittyä. Näin Worballa oli jotain pohjaa, mihin tarttua.

Sirpin sisusrakenteet, että se pysyy ylipäänsä kiinni.

Keihään varressa on kuun sirpin muotoinen koriste, joka vaati myös rautalankavahvikkeet. Lisäksi sirpin pohjana on kartonki kaava, jonka päälle rakensi worblan jämäpaloista 3D-muodon. Myös musta tötterö sirpin päällä on valmistettu kartongista ja mustasta worblasta. Sirppiä ja keihään alapäässä olevaa tappia paikkailin ja tasoitin vielä paperclay-massalla.

Osina

Jotta keihäs olisi mahdollisimman helppo kuljettaa yhtään mihinkään. Sahasin sen vielä kolmeen osaan (+kivi). Osat kiinnittyvät toisiinsa katkaistuilla vesiputkien liittimillä. Katkaisemattomat liittimet olivat vähän turhan tiukkoja.

Tämän jälkeen keihäs sai päälleen spray-kittikerroksen jos toisenkin ennen maalausta.

Vaiheita

Maalina käytin metallin mustaa spray-maalia, joka osoittautui hyvin hyvin hyvin kiiltäväksi. Jopa liian kiiltäväksi omaan makuuni, mutta onneksi kiiltolakka himmensi kiiltävyyttä hieman. Heh. Ennen lakkausta yritin hieman maalata pieniä korostuksia, mutta maali on edelleen niin kiiltävä, että ne tuskin erottuvat mihinkään.

Se on valmis ja siel on valo!

Minun ei ollut tarkoitus tässä välissä rueta säätämään valojen kanssa, mutta eräs ilta kaivoin käyttämättömänä lojuneet LED-valovärmeet, jotka aikanaan tilasin Mercedeksen asetta varten (minkä materiaalit ovat edelleen olemassa), ja ryhdyin niillä leikkimään... Nyt keihäässä on siis valo. Aivan yksinkertaisuuden huippu, mutta katsotaan saanko edes mahdutettua isompaa systeemiä keihään sisälle (kaikki ne rautalankaviritelmät ovat nyt vähän sähköjohtojen tiellä). Jee!

Gwendolynin oli tarkoitus valmistua Desuconia varten, mutta päätin, että keskityn muihin pukuihin tässä välissä ja teen Gwendolynin rauhassa valmiiksi Japania varten sitten myöhemmin. Cosplannerin mukaan Gwendolynista on 84% valmiina, joten reippaasti voiton puolella ollaan. Puvun muista osista kirjoittelen sitten myöhemmin lisää.

Fukka kiittää!

PS: Lauantaille Gwendolynin sijaan Desuun lähtee mukaan Yuna, jota olen saanut kaivata ja ikävöidä tässä kesän ryömiessä lähemmäs. Olen hyvin innoissani. Perjantaina uskallan vetää Matron-Edean päälleni ja sunnuntaina olisi tarkoitus laittaa Uutuus-Mitsuha Kimi no Na wasta. Olen täpinöissäni. Hassua, miten pukuja voi olla ikävä...

Vanhukset ensin!

Heiiiii!

Vuodenvaihde ja sitä edeltävä kuukausi meni lähinnä siinä, että yskin keuhkojani ulos ja yritin olla pyörtymättä, joten hirveän suurta edistystä pukujen kanssa ei tuolloin tehty. Siitä huolimatta, onnistuin vääntämään Frostiin uuden puvun, Uraraka Ochacon Boku No Hero Academiasta. Coniraporttia ja lisää pukuasiaa tulossa myöhemmin. Uraraka saa ihan oman merkintänsä, koska asiaa on paljon ja haluan odotella vielä Frostin kuvia.

Urarakan lisäksi Frostiin lähti toiseksi puvuksi Stella, joka piti korjata, koska edellisellä kerralla kengät tekivät tenät. Näiden kahden lisäksi onnistuin työstämään jopa kahta muuta pukua (osittain pakosta) muiden hommien ohella. Eli 4 pukua työn alla yhtä aikaa? Ei tämä ole mun elämä?!

Liemikuva 29986

Rorunella ja minulla on meneillään projekti Haikyuu, jota varten värjäsin meille kankaat. Tarkoitus olisi tehdä tässä jossain välissä Haikyuun Tsukishima Kei (Rorune) ja Yamaguchi Tadashi (miä) peliasuissa. Olen niin intopiukeana näistä enkä malta odottaa, että näen Rorunen Tsukkina, koska Tsukki on elämän suola... bu dumtsss... Luultavasti Yamaguchi on se puku, jota alan nyt Frostin jälkeen väsäämään kunnolla, vaikka sille ei mitään aikataulua ole suuniteltukkaan.

Stellan kenkiin piti valaa uudet kivet, koska vanhat tekivät katoamistempun, kun ensimmäiset kengät päättivät pettää, joten ajattelin, että valan samalla Halille uudet kivet, KOSKA NE VANHAT PÄÄTTIVÄT MINUT PETTÄÄ MYÖS!

Muotteja...

Stellalle piti tehdä kokonaan uudet muotit, koska viimeksi unohdin irrotusaineen ja jouduin repimään koko muotin kappaleiksi, että sain kivet irti. Hali sai myös uudet muotit, koska en löytänyt vanhoja, mutta myöhemmin ne sitten löytyivätkin (koska eihän hartsimuottien ole tarkoitus asua hartsitarvikelaatikossa).

Tässä on nyt muutama epäonninen hartsin valu koettu, mutta viime keväällä pyörähtäessäni Helsingin Hobby Pointissa juttelin vähän myyjän kanssa hartsiasioista ja sain vastauksia ja ratkaisuja lähes kaikkeen. Hartsilla leikkiminen on kallista lystiä, joten yritän oppia mahdollisimman hyvin. Toisaalta matskuni eivät välttämättä ole siitä parhaimmasta päästä joten ¯\_(ツ)_/¯

Siellä taas löllyy.

Mainittakoon, että hartsivärien pigmenttierot ovat ihan käsittämättömät. Violettia väri ei pidä laittaa n. 100g hartsia enempää kuin pisara tai muuten se menee ihan mustaksi (kuten kävi viimeksi). Punaista taas piti tunkea samaan määrään vaikka kuinka, että sai kivistä edes oransseja. Valoin tosiaan Halille kaikki kivet uusiksi eli kaikki korut olisi tarkoitus tehdä uusiksi myös tässä jossain välissä. Stella sai vain tarvittavat uudet kivet ja vähän extraa.

En yleensä paista hartsikiviäni, mutta, kun paista, ne ovat uunissa 3 tuntia.

Aiemmin yhtenä ongelmana hartsin kanssa on ollut se, että kivet eivät kovetu aivan kauttaaltaan, vaan jäävät hieman tahmaisiksi tai ihan limaisiksi. Herra Hobby Pointissa selitti, että se johtuu siitä, että lämpöreaktion lämpö, joka kovettaa hartsin, jää liian vähäiseksi tai karkaa muottiin. Ratkaisuksi tähän hän neuvoi, että hartsit voi laittaa uuniin 50-60 asteeseen tutimaan. Mainittua aikaa en muistanut, joten pelasin varman päälle; pidin kiviä uunissa 3 tuntia niin, että uuni oli päällä. Sitten laitoin uunin pois päältä, mutta jätin hartsit vielä yöksi uuniin. Ja jee! Tuli kovia kiviä.

Uudet popot.

Stella tosiaan tarvitsi kokonaan uudet kengät ja onneksi sellaiset löytyivät vähän liiankin helposti; siskon kaapista, missä ne ovat majailleet yli 10 vuotta... Olis voinut löytyä jo vuonna 2014. Perusjuttu, eli maalasin ne valkoisiksi spray-maaleilla ja tein remmeistä oikean levyiset ja malliset päälystämällä ne softiksella.

Ajattelin alkuun, että sääreen tulevia osia minun ei tarvitse uusia, mutta pitipä sittenkin. Säilytyksessä niiden maali oli halkeillut hitusen, mutta suurin syy oli se, että vuonna 2015 katkaisin oikean jalkani työtapaturmassa ja nyt uudelleen luutunut nilkka oli liian paksu eivätkä vanhat remmit enään yltäneet sen ympäri. Kiva kiitos.

No ny on taas remmit.

Remmien tekeminen oli lähes yhtä hirveää kuin vuonna 2014.

En ole tainnut koskaan korjata mitään pukua näin paljoa, niiden ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Tsunade ja Ranma tuli tehtyä lähes kokonaan uudestaan, joten en laske niitä korjauksiksi.

Jo ennen Frostia piti käydä pakko-ostamassa kankaita, koska vuosi sitten ECG-karsinnoista palkinnoksi saatu Eurokankaan lahjakortti oli menossa vanhaksi (50€ lahjakortti kolmeen Pekkaan on vähän hankala jakaa... just so you know), joten se piti tuhlata.

Vähän meni yli 50€.

Sena Izumi Love Stagesta sai housu- ja hupparikankaan. Vähän syyhyttäisi tehdä Sena tässä kevään aikana, mutta näyttää vähän siltä, että pitää keskittyä muihin ompeluksiin. Lisäksi ostin vähän jotain yleispäteviä kankaita, joita voin tarvittaessa värjäillä.

Olen luvannut itselleni, että teen Yamaguchin seuraavaksi ja sitten pitää keskittyä vääntämään mekkoa häihin

Fukka kiittää ja yrittää saada Frosti-päivityksen kasaan tässä piakkoin.

Miettelöitä tulevasta

Hoi...

Avaan tietokoneen toista kertaa viimeisen kolmen viikon aikana ja huomaan, että tämä merkintä on jäänyt julkaisematta... oho. Voisin tietenkin laittaa kuvia Frostin pukujen edistymisestä, mutta koska olen kaavoihin kangistunut idiootti, en sitä tee. Haluan tämän pois alta ensin.

Kuten aikaisemminkin, minulla ei ole varsinaisa lukkoon lyötyjä pukuja, joita haluan esitellä, vaan semmeoisia 'voisin kenties yrittää lähitulevaisuudessa' -pukuja. Miten realistisia ne ylipäätään ovat on toinen seikka...

Koska haluan vaakuutella itseäni siitä, että kyllä minä olen katsonut uusia sarjoja ja pelannut uusia pelejä (etteivät kaikki pukuni olisi typerää nostalgian havinaa), tämä hahmokavalkaadi on koottu uudempien lähteiden hahmoista. Uusi on myös suhteellinen käsite...

Kuitenkin!

Ihan tuoreimpana tuttavuutena tälle listalle on päässyt Katsuki Yuuri ylläri pylläri Yuuri on ice!sta. Jo ensimmäinen jakso pisti minut itkemään sen verta, että löysin Yuurista jopa liikaa omia piirteitäni.

Realistisin vaihtoehto

Ongelmana tämän hahmon kanssa on kuitenkin se, että A) minä olen sen mallinen kuin olen ja B) tässä sarjassa ei juuri ole minua miellyttäviä asuja. Oikeastaan ainoat luisteluasut, jotka lämmittävät sydäntäni ovat Yuurin ja Victorin Stay Close to me duettoasut... mutta Victor...

Hahmona myös Yurio viehättää minua, mutta siihen olen vielä vähemmän sopiva, kuin Yuuriin. Ehkä menenkin tällä versiolla:

Pam pam paaaaaaaaaaa!

Syksyllä kaverit saivat tökittyä tarpeeksi ja hankin vihdoinkin itselleni PS4n ja Overwachin. Oi voi, mikä oja. Hyvin moni hahmo viehättää minua, mutta ihan cosplay-mielessä olen harkinnut Mercya ja Sombraa, mutta kaikista kuumista kuumin on Widowmaker.

Kaikki ja kaikkien vaarit haluavat tehdä Mercyn.

Siistein Sombra

Da Widowmaker

Saa nähdä riittääkö kärsivällisyys ikinä yhteenkään näistä saati järki kaikkeen kiiltävään ja liukuvärjättyyn matskuun. Epäilen suuresti.

Koska paskat ideat ja paskat sarjat, Rorunen kanssa tuumimme, että voisi 'ihan vaan läpällä cossata' sarjasta Love Stage. Izumi Sena ja Ichijou Ryouma ovat sarjan typerääkin typerämpi pääpariskunta. Emmehän ole Rorunen kanssa tehneet yhtään varsinaista pari-cosplayta WCS:n ulkopuolella. Tästä on mukava aloittaa. Jotenkin olen jaksanut katsoa ja lukea koko sarjan, vaikka se ei mitenkään maatamullistavaa viihdettä ole.

Nämä asut.
Seena vas. ja Ryouma oik.

Ainakin sarja on ihan nättiä katsottavaa ja Senalla on hupsuja vaatteita. Rorune tulee olemaan kuumin Ryouma ikuna ja Hoi komea poika! Meidän pitäisi lopettaa tämä tällainen tapailu... (Jossain välissä jopa harkitsin vielä typerämpää läppäcossia tästä sarjasta; nimittäin taikatyttö Lala-Lulua.)

Suurena iskuna sydämeen tuli jossain välissä Vocaloid-musiikkivideo Rinin ja Lenin World Domination how to. Kappale itsessään on kiva, mutta sanat ja video veivät minut aivan mukanaan. Olenkin siis pyöritellyt mielessäni ajatusta, joko Rinin tai Lenin anarkisti-asusta.

Jee jee kaksrivinapitus!

Tässä vaiheessa minulle on lähes se ja sama kumman teen Rinin vai Lenin, mutta jos en saa ketään huijattua parikseni, niin teen yksinäisen Lenin. Len on sentään suosikki-Vocaloidini.

Höpsönä innostuksena löysin myös yhden sielunveljen One Punch Manista. Onsoku no Sonic on tarpeeksi vakava perseilijä, että osasin rakastua.

Superninjaaaaaa! Taistelulajien taitajaaaa!

Hervoton makkarankuoriasu ei kuitenkaan huuda nimeäni millään tasolla, mutta onneksi herra heiluu myös arkivaatteissa välillä. Hiusponnari olisi taas omien pelkojen kohtaamista...

Ja hups oho... Menin ja puhuin itseni pussiin, koska tulevaisuudessa olis tarkoitus ihan oikeasti tehdä Haikyuun Sugan peliasu...

Suga-muru

Onneksi Ouluun avataan pian uusi Seikkailupuisto, jonne minulla on kotoa matkaa kiven heiton verran. Aion roikkua puussa niin paljon kuin pystyn ja kykenen. Ehkä siinä saisi vähän uskottavammat urheilupoika kädet...

Tämä oli tässä tältä erää. Seuraavana vuorossa on Frostbite, joka on jo huomenna! Iiip! En muista taas, millon olisin ollut näin pähkinöinä conista ja sen puvuista. Edellisestä isommasta tapahtumasta on selkeästi aivan liian kauan.

Fukka kiittää!

PS: Olen ehkä vihdoinkin saanut haltuuni jokseenkin sopivan peruukin Mashiro Ichijolle!