Wooosh! - Animeseminaari 2016

Terve!

Kohtuu hyvissä ajoin pääsen kirjoittelemaan Animeseminaarin koitoksista. Vähän pelmahtaen meni koko tapahtuma läpi. Mitään huisin jännittävää ei tapahtumassa ollut eikä mitään täysin kakkeliakaan. Päivän aikana kerkesi kyllä tapahtua, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei pitänyt olla.

Puvun kanssa ei hirveästi ollut miettimistä. Ainoastaa arvoin, että mitenkäs vuonna 2013 tehdyt housut menevät vielä päälle, mikä jäi lopulta ihan turhaksi huoleksi. Kaivelin varastokomeron uumenista Pokémonin Jamesin esiin ihan vaan, koska elän tällä hetkellä jossain Pokémon-kuplassa. Oli tälle ihan oikeakin syy.

Hello old friend.
#vihdoinkinruusu

Seminaarin ohjelmakartta ei hirveästi tarjonnut mitään mielekästä, mutta kohtuu aikaisin piti paikalle raahautua. Onnellisesti tapahtuma oli tehnyt paluun Valveen Nukun tiloihin, mistä olen hyvin mielissäni. Kirjasto ei tarjoa hyviä puitteita yleisötapahtuman järjestämiseen, joten tämä oli kaikin puolin paras liikku järjestäjiltä. Hieman väljemmän oloinen oli vaaleanpunainen sisäpiha, mitä muistelen aiemmpia vuosia. Josko edellis viikon Chibi oli karsinut kävijöitä.

Aamupäivästä ennen cosplay-kisaa tekemistä oli sen verran, että peeloilimme cosplay-infon ympärillä, koska tuttuja, ja pyörähdimme ompelutarvikeliikkeessä Rorunen kanssa. Hurjat oli menot. woodi ja Kide liukenivat hyvissä ajoin tuomaroimaan.

Hurmaava treffisurani: Rorune

Kisa meni omalta osaltani sen verran erikoisella tavalla, että olin juontamassa. Ennen kisaa jututin kisaajat läpi ja sitten Sonoko paiskasi minut lavalle. En mitään maailmaa mullistavaa ollut suunnitellut ja varmaan puolet tuli vaan lonkilta. James on ihan ürpelo ilman Jessietä, joten annoin idean viedä mennessään. Oli ihan kivaa. Jälleen pieni tapahtuma ja pienet kisaajat, mutta siihen nähden homma hoitui, ainakin lavalta käsin, sujuvasti. Ohjeistus oli siis ollut hyvä ja perusteelinen.

(Sattuipas sellainen jännä, että äiti [hei äiti!] ystävineen tuli myös katsomaan kisaa ihan mielenkiinnosta.)

Chicken katsu omnomnomnom...

Kisan jälkeen oli ruuan vuoro ja teemassa, rakkaudesta ruokaan, pysytelläksemme suuntasimme Makukellariin, joka tarjoaa vähän erilaisempaa japanilaista ruokaa. Saa sieltä sushiakin, mutta me päädyimme natustamaan katsua. Kellari sijaitsi ihan kiven heiton päässä tapahtumapaikasta eli ei tarvinnut sateessa palloilla kovinkaan kauan.

Makukellarin naapurissa sattumoisin olikin yksi seminaarin yhteistyökumppaneista, johon saimme myös ale-lipukkeita tapahtumasta, eli Tähtijätski. Maha huusi hoosiannaa ruuan päälle, mutta lähdimme silti nauttimaan jälkiruokaa. Hirvittömän suuri ja iloinen oli yllätykseni, kun jäätelötiski oli koristeltu Pokémoneilla!

Oli pakko.

Itse nautiskelin squirtlea, persiania ja litteniä, mutta kavereiden lautasilta sain maistella myös eeveetä ja bulbasauria. Oli hyvää.

Seuraavana oli luvassa piano-konsertti, jossa kuultiin myös laulantaa ja ukuleleä. Harmillisesti saavuimme konserttiin hitusen myöhässä, jolloin ehdimme kuulemaan Akeboshin Wind-kappaleen loppupuoliskon. Kappale kuuluu omiin ikuisiin suosikkeihini ja olen sitä itse monta monta monta monta monta vuotta lauleskellut ja pianolla rynkyttänyt läpi (taitaa tätä nykyään olla yksi harvoista kappaleista, jonka osaan soittaa ulkoa). Eipä se lopulta niin hirveästi harmittanut, koska monta muuta mahtavaa kappaleta tuli kuultua. Erityisesti iloitsi YUIn Againsta, koska YUI on rakkautta.

Jaahas...

Päivän viimeisenä oli luvassa vielä OF-gaala. Näin entisenä OF:n jäsenenä olin ns. "kutsuvieraana" paikalla (eli hain paikkalippuni cosplay-infosta enkä lippupisteestä). OF siis juhlisti omaa 5v. olemassaoloaan tämän gaalan muodossa. Odotin hieman erilaista tarjontaa kuin, mitä lopulta eteeni tuli. Kuvittelin, että gaala koostuisi laajemmasta katsauksesta OF:n historiaan ja valottaisi hieman ulkopuolisellekin kunnolla sitä, mistä on lähdetty ja mihin on tultu. Odotin nimenomaan suurempaa tarjontaa yhdistyksen ulkopuoliselle yleisölle, juuri siksi, että kyseessä oli kuitenkin Animeseminaarin vapaapääsyinen, julkinen tilaisuus. Jopa minulle gaala vaikutti siltä, että en kuulu sinne. Enemmän vaikutti siltä, että olen lähtenyt kuokkimaan yhdistyksen pikkujouluihin, jossa sisäpiirivitsit rehottavat. Bluff on paras.

Puff! Ja seminaari olikin ohi. Mukava päivä monine juttuineen. Tekemistä oli ja ei ollut, joten vähän höpöltä tuntui illasta. Toivon kuitenkin Aseminaarin eloa ja menestystä tulevinakin vuosina, koska onhan se Oulun oman vauva (ja yksi Suomen vanhimmista anime-tapahtumista).

Fukka kiittää!

Kaitaleita, joilla muotoilla

Moro!

Minä en yleensä harrasta tutoriaaleja, koska minulla ei ole mitään omia suuria ja oivaltavia ajatuksia siitä, miten jotain tehdään hyvin. Myöskään en välitä toistaa samoja kikkoja, joita jaetaan ympäri internetin ihmemaata, vaikka itse osaan tehdä täysin samoja asioita. Eli jos siitä on tutoriaali, miksi minä tekisin uuden? Tai jos joku osaa tehdä asian parmmin, helpommin ja siistimmin kuin minä, miksi tekisin siitä tuton, jos oma tapani ei ole yhtä hyvä? No joo... nyt meni lätinäksi. Erään oksennuksen lavaesiintymisestä olen tehnyt, mutta tuokin on jo vuodelta 2010 (aika WTF?).

Nyt kuitenkin olen tehnyt tutoriaalin, koska en ole ikinä itse ainakaan löytänyt aiheesta mitään ohjetta. Yhteistä pukuprojektia varten satuin jopa ottamaan kuvia lähes jokaisesta työvaiheesta. Ja kun kysyin eräältä mahtavalta, olisiko tällaisesta ohjeesta hänen mielestään mitään hyötyä, sain myönteisen vastauksen, joten tässä se nyt on.

Minulta kysyttiin, kuinka sain Jamesin paidassa olevan pienen loven niin siistin näköiseksi. Vastaus: muotokaitaleella. Minä rakastan muotokaitaleita niillä saa asioista siistejä. Muotokaitaleen voi laittaa lähes mihin tahansa vaatteen reunaan. Sillä saa erikoisemmat muodot pysymään paremmin muodossaan (orly?). Sitä voi käyttää helmoissa, kädenteissä, päänteissä ja vaikka missä.

Itse muotokaitale.

Jamesin paidan muoto ei ole kovin monimutkainen, siksi siis muotokaitalekin on yksinkertainen. Muotokaitale  voidaan ottaa suoraan kaavasta. Tässä tapauksessa kopioin kaavassa olevan loven muodon ja lisäsin siihen samat saumanvarat kuin paidassa itsessään samaisissa kohdissa on. Itse muotokaitale otetaan piirtämällä "ylimääräiset saumanvarat" myös loven sisäpuolelle eli sille puolelle joka lopulta tulee osaksi kangasta. Itse siis lisäsin 1 cm loven reikäosaan ja paidan helmakohtaan 2 cm ja itse muotokaitale on 2 cm leveä. (Hirmu vaikea selittää.)

Muotokaitale voidaan tehdä samasta tai eri kankaasta, kuin varsinainen vaate. Jos kangas on hyvin jäykkää ja muotokaitaleella halutaan saada kovinkin pyöreää muotoa aikaiseksi, kannattaa muotokaitale tehdä pehmeämmästä kankaasta tai jättää tukematta. Itse tuin muotokaitaleen tukikankaalla ja se on samaa materiaalia kuin muukin paita. Huomatkaa myös saumuroinnit muotokaitaleen ulkoreunassa. Koska muotokaitale tulee vaatteen sisäpuolelle sen reunoja ei tarvitse kääntää tai muuten siistiä. Reunat kannattaa huolitella, ettei kangas lähde purkaantumaan, vaikka se olisikin tuettu.

Kulmissa kannattaa leikata saumanvarat auki, että muotokaitale kääntyy kunnolla.

Tässä kuvassa muotokaitale on ommeltu jo kiinni, mutta tämä kuva varmaan selventää kaavantekovaihetta hieman. Katkoviiva osoittaa mistä muotokaitale on ommeltu kiinni. Kuten useimmiten muussakin ompelussa muotokaitaleessa pitää muistaa asettaa oikeat puolet vastakkain (tukikangas tulee nurjalle). Muotokaitale käännetään lopulta vaatteen sisäpuolelle. Yllä olevassa kuvassa paidasta näkyvä puoli on siis oikea puoli ja muotokaitaleesta nurjapuoli.

Muotokaitaleen kiinniompelun jäkeen silitetään saumanvarat auki. Kaikki saumat näyttävät paremmilta, kun saumat on silitetty auki! Tämä helpottaa siistin lopputuloksen saamista.

Paidan sisäpuoli, kun muotokaitale on käännetty.

Paidan ulkopuoli, kun muotokaitale on käännetty.

Sitten muotokaitale käännetään vaatten sisäpuolelle. Saumanvarat jäävät piiloon muotokaitaleen alle, joten niitä ei välttämättä tarvitse huolitella. Huomatkaa kuvissa pientä ryppyä kulman kohdalla. En ensin leikannut tarpeeksi isoa lovea saumanvaroihin, joten muotokaitale vetää kangasta hieman kurttuun. Tässä vaiheessa muotokaitale pitää silittää pysyäkeen paikallaan. Muotokaitaletta ei välttämättä tarvitse tikata tämän jälkeen, mutta tässä jouduin joka tapauksessa kääntämään ja tikkaamaan paidan helman, joten tikkasin myös muotokaitaleen.

Oikeapuoli.

Sisäpuoli.

Tässä vielä kuvat lopullisesta tikatusta lovesta. Tässä myös näkyy, miksi lisäsin 2 cm sauman varat helmakohtiin. En ollut aivan varma paidan lopullisesta pituudesta, joten jätin siihen varmuuden vuoksi isot saumanvarat (millimetreillä on väliä).

Kuvaajana Heidi Hannula.

Tässä vielä esimerkki kädentiestä, jossa olen käyttänyt muotokaitaletta ilman päälitikkausta. Yritin kaivella kuvia, joissa olisi näkynyt hyvin kohtia, jotka ovat muotokaitaleella tehtyjä, mutta eipä niitä muka ole. Lisäilen sitten, jos löydän.

Fuu kittää ja toivoo, että tästä oli jollekkin edes jotain apua. Aina saa kysyä lisää ja pyytää selvennystä. Tiedän, ettei tämä ole mistään helpoimmasta päästä ymmärtää.

Pöllin kaikki teidän pokémonit!

Hellou!

Desussa saatiin jokunen kuva Jamesista otettua ja, koska en jaksa odottaa kesään asti kuvauksia, saatte nähtävälle näiden kuvien "parhaimmistoa". Vaikka James ei ihan omaan mieleeni natsannut, onhan se ihan unelma hahmoja minulle. Mielialat ailahtelevat ihan laidasta toiseen ja kehon- sekä kasvojenkieli on hyvin vahvaa. Siksi myös odotan tuota kesän kuvaussessiota ihan käpynä.

Nuo housut ;____;

Kuvaajana toimi tällä kertaa Jasu. Kiitos siis hänelle, että sain edes jonkun kuvan tästäkin puvusta näin äkkiä.  Harmittava seikka, mikä tässä puvussa omasta mielestäni mättää on se, että silmäni eivät näy hiuksista läpi. Heh.

Kuka muistaa kultaisen poke-pallon tarinan?

Kuten näkyy minulla oli taas hauskaa.

Lemppari :D Tähän kuvaan pitäisi liittää ääniraita.

Myös meikin kanssa piti tehdä kokeiluja ja pohtimista. Testasin monen moisia rajauksia, mutta aina näytin ihan liian tytöltä. Vaikka olemme todenneet, että James on Pokémonin pakollinen bishounen, über-tyttömäinen meikki tytön naamassa olisi mielestäni mennyt vähän yli. Siksi päädyin näinkin yksinkertaiseen meikkiin.

James on nyt säilötty matkalaukkuun ja ullakolle muutaman muun puvun kanssa. Se saa siellä odotella tulevaa ja kuvia superkuuman Jessie'ni kanssa ja muun köörin kanssa.

Fukka kiittää.

Desucon Frostbite: Rikollisia ja noituutta

Hoi!

Oho, yritin muka odotella kuvia mini-kuvauksista ennen, kun kirjoitan mitään Frostbite'sta, mutta huomasin, että Kitacon on ensiviikonloppuna. Pitäähän nämä päivitykset nyt saada edes jotenkin järkevästi ulos, joten saatte "sekunda" kuvia.

Tämä hahmo häiritsi jopa minua...

Minä en ole koskaan ollut mikään hillitön Desuconin fani. En hingu kyseiseen tapahtumaan, mutta käyn, koska ajankohta on mitä on. Tällä kertaa Frostbite yllätti. Kova conikuumeeni sai vihdoin lääkettä ja siksi varmaan nautin olostani Frostbite'ssä niin paljon.

Juuri mitään ohjelmaa ei tullut katsottua, mutta jotain sentään. Lauantaille oli luvassa lavalla pyörimistä Operaatio Fredrikin merkeissä. Koko lauantai meni ihan hösseliksi, kun piti palloilla lavareeneissä, OF-porukan kanssa ja muiden kavereiden. Yhden ohjelman taisin käydä kunnolla katsomassa lauantaina ja se oli Cosplay ja itsetunto... asia... Se oli merkitty luennoksi, mutta en hirveästi pitänyt sitä luentona, koska asiaa oli vartiksi ja sekin lähinnä minimaalisen kyselytulosten latelua. Se itsetunto asiakin jäi vähän vajaaksi. Osuvampi nimi olisi ollut ehkä Cosplay ja raha. Itselleni luento ei tarjonnut mitään uutta, koska samoja asioita jauhetaan foorumeilla ja blogeissa.

Koko kööri, jonka kuvasi Antti.

Oma roolini tällä kertaa OF'n esityksessä oli Rakettiryhmän James. Ketään muuta hahmoa kyseisestä sarjasta en olisi edes suostunut tekemäänkään, koska... no Pokémon. Ja olihan minulla superkuuma Jessie, jonka kanssa emme kereneet ottaa kunnon kuvia. Esityksen osalta vedin taas teatterillisen ilmaisun naruista ja olin osana sisällöntuotossa. Itse esitys ei mennyt osaltani ihan parhaiten. Osa syynä oli silmille valahtanut naamari, mutta osa oli vain omia möhlimisiäni.

Jos joku ei tuota esitystä ole vielä nähnyt, tässä se on video muodossa; (perkeleen valot polttaa kaikkien naamat)

Sunnuntai olikin sitten se päivä, jota odotin eniten. James kuuluu hahmoihin, joita en ikinä uskonut tekeväni, mutta tein silti. Ja se oli hahmona niin 'ei oma valinta', joten lauantai meni vähän ahdistumiseksi, koska en tuntenut olevani mieleisissä kamppeissa. Sen lisäksi odotin Black mage ryhmäämme aivan intopiukeana.

Kävi myös hassu sattuma ja seurueemme neljäs cosplay-ystävä, wooditus, oli päättänyt tehdä pikku noitatytön Frostbiteen. Sauvoja ja noidanhattuja lojui ympäri kämppää matkatavaroiden purkauduttua.

Tuohon putkeen ei ehkä olisi saanut ripustaa mitään...

Ihan surkeilta näyttää meidän tikut tuon woodin jytysauvan vieressä.

Rikku on nyt virallisesti lempipukuni, vaikka perse vilkkuu. Olo oli mukava. Mikään osa ei puristanut tai ollut muuten epämukava. Onhan kyseiseen hahmoon eläytyminenkin aivan mahtavaa, kun saa olla niin eloisa.

Kide kuvasi.

Sunnuntaina kävimme tutustumassa Cosplay Boot Camp -esittelyyn (vähän myöhässä kylläkin, anteeksi) ja kannatti, koska nyt on sinne ihan hirmuinen hinku. Saa nähdä, mitä siitä vielä kuuluu ja mikä on oma elämäntilanne, kun päätöksen aika koittaa.

Black Maget ja Pokémon toivat takaisin coniaspektin, josta pidän, mutta jota en edes muistanut. Viimeisimmässä tapahtumassa, jossa olin eli Traconissa, päälläni oli molempina päivinä aika tunnistamattomat ja tylsätkin hahmot, joten minusta ei taidettu pyytää koko viikonlopun aikana yhtä ainutta kuvaa. Siksi olin unohtanut sen, miten kivaa on poseerata muille. Frostbitessa sain taas kokea sen, miltä tuntuu yrittää päästä hallin päästä päähän, kun koko ajan joku syöksyy kysymään: "Saako ottaa kuvan?" Ja sen, kun pitää poseerata viisi minuuttia putkeen, kun kuvaajia syöksyy joka reijästä koko ajan lisää. Se oli minusta välillä hyvin huvittavaa.

Kokonaisuudessaan Frostbite oli mahtava. Nyt pitäisi ajatus suunnata Kitaconia kohti ja muita tulevia seikkailuja.

Fukka kiittää.