Näytetään tekstit, joissa on tunniste Crimson Spell. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Crimson Spell. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kopelointia

Hoi moi!

Byääh! Desucon meni. Laukku on edelleen purkamatta. Kummacon meni... Juhannuksesta en juuri muista, koska olin kuumeessa. Ja nyt olen tässä. Völlyn ja vetelehdin. Ajattelin siis jakaa Desun kuvasaldoa, joka meinasi unohtua aivan kokonaan. Olin niin intopiukeana siitä, että Aquasta on vihdoinkin edes jonkin moisia edustavahkoja kuvia. Siirrytään siis itse asiaan!

Valini mun: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis
Halin viimeiset tekovaiheet jäivät dokumentoimatta vähän syystä jos toisesta. Aika meinasi mennä tiukille, koska jalokivien valaminen meni alkuunsa ihan blörinäksi. Moni loppupään työvaihe osoittautui myös kohtuu tylsäksi, joten jätin suosiolla dokumentoinnin vähemmälle. Ketään ei oikeasti kiinnosta se, että pujottelen helmiä siimaan.

Valini mun: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis
Vaikka elänkin hieman ristiriitaisissa tuntemuksissa Halin kanssa, on se silti ihan jees. Naamavärkkini saati ruumiinrakenteeni ei sovi hahmolle juuri ollenkaan, mutta on näiden lempihahmojen leikkimisessä sitä jotain, mikä lämmittää omaa sydäntäni. Jotkut puvut on vaan itseä varten.

Tämän puvun kanssa pääsin kuitenkin ränssäämään uusia juttuja, jotka osoittautuivat kivoiksi ja ehkä vähän haastaviksikin. Kirkkaiden kivien valaminen ei ollutkaan niin helppoa, kun silikoni muotti kuivuu liian nopeasti tai ei ole vieläkään kuivunut (ihan oikeesti viimeiset muotit ovat edelleen kuivumatta kunnolla). Worblasta opin taas uutta. Tuntuu, että sitäkin osaa kohta työstää.

Ehkä oma lemppari.
Valini mun: 
woodi
Kuvasi ja editoi: Kis
Hali on vain mustaa massaa, josta välillä pilkistää jotain muutakin. Kaikki kivimmat osat puvusta eivät kuitenkaan näy juuri missään kuvissa. Päähärpäke ja kaulassa killuva silmä (ks. ensimmäinen kuva) eivät hirveästi itseään esittele. Käsikorut sentään näkyvät joissain kuvissa ihan hyvin. Viitta hirvittää vieläkin ja se odottaakin pääsyä pesukoneeseen.

woodi oli jälleen ihanin Valdrigue ja päästi minut iholle. Olen kohtuu touchy-feely ihan omana itsenäni, mutta kerta päästiin näiden herrojen pariin... piti päästä lääppimään. Kuvaaminen meni hiukkasen blörinäksi. Ehkä niin julkinen paikka ei ole paras tämän tyyppisille kuville. Siksi odottelen vähä privaatimpaa ja rauhallisempaa kuvaussessiota, vaikka kivoja kuveja näistäkin tuli. Hieman on Crimson Spell -henkeä ilman, että mennään ihan rivouden puolelle. Kiitos Kisulle, joka jaksoi meitä kuvata, vaikka aika perseilyähän se oli.

Valini mun: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis
Toisena pläjäyksenä on sitten Hauru, joka on myös oma rakkauslapseni. Hauru on sen verta kiva puku niin monesta syystä, että sitä tulen varmasti käyttämään uudestaan. Harmillisesti Desun sunnuntain kuvasaldo on hyvin vähäinen syistä että: A) tuuli ja B) minä näytän possulta.

Mulla on jotkut ihme megaripset... ? ...
Kuvasi ja editoi: 
Kis
Haurun takki on yksi uusi lempi-cosplay-asiani. En ole tohtinut sysätä sitä vielä kaappiin, vaan olen pukenut sen sovitusnukelle päälle. Se on myös hämmentänyt monia kyläilijöitä. 

Kuvasi ja editoi: Kis
 Tuuli riepoitteli hiuksia ja takkia mihin sattuu. Hyvä, että vaatteet ylipäätään pysyivät päällä. Haurukin kaipaa ehkä lisää kuvaamista. Yhteiskuvista woodin kanssa ei meinannut tulla mitään, kun tuulessa takki meinasi lähteä liikenteeseen, jos siitä ei pitänyt kiinni ja parhaimmillaan takin hihat läpsivät woodia naamalle. Olen kuitenkin iloinen siitä, että sormukset näkyvät hyvin monissa kuvissa. Tykkäsin niistä, vaikka olivat rumia ja vaikka toinen loppupelissä olikin hitusen liian pieni.

Tämä kuva herättää minussa paljon tunteita...
Sophie-armaani: woodi
Kuvasi ja editoi: 
Kis
Hauru myös opetti sen, että yksinkertainen puku voi ollakin aikaa vievä, jos alkaa turhaa ränssäämään.

Mitä seuraavaksi? Tällä hetkellä keskityn vähän aikaa muihin juttuihin. Suunnitelma oli, että teen jotain simppeliä Animeconiin, mutta huomasin asian aivan liian myöhään. En mitenkään olisi saanut tilattua uutta peruukkia ajoissa, saati oikeasti tiennyt, mitä olen tekemässä. Ichijota pyörittelin ajatuksissani, mutta koska saimme vihdoinkin koko Duke and Bitches -ryhmän kasaan johonkin coniin, niin Ichijo sai taas kenkää. Eli jompanakumpana päivänä olen Gakupona haaremini kera, mutta toisen päivän puku on vielä vähän auki. Joku ei-kuuma olisi tavoitteena, koska ihan varmasti Musiikkikeskuksessa odottaa tukehtumiskuolema ja lämpöhalvaus. Oli sää mitä hyvänsä.

Fukka kuitenkin kiittää!

PS: Täysin ei ole cosplay unholassa, vaan vietän aikaani tämän kanssa:

Saanko esitellä Paskojen Esitysideoiden Kirja

torstai 30. huhtikuuta 2015

Pariutumista

Hei moi!

Tässä on taas aikaa kulunut. Olisin halunnut Popcultiin, mutta koska töitä, niin ei. Hirveästi olen myös pohtinut ja pähkäillyt, että mitä haluan Desuconia varten tehdä. Crimson Spell -parista sovittiin woodin kanssa jo aiemmin, mutta toista pukua teki mieleni.

Havin kanssa selaan edelleen kuvia läpi ja pohdin minkä koltun teen. Puvun aloittaminen vähän venähti, kun vetäisin kenttään pyörällä ja tapoin melkein molemmat käteni. Hubs... Haluaisin keksiä, että mistä ylipäätään löydän kunnollisen kuvan miehen vaatteista. Värikuvista ei juuri ole apua, koska mies ei osaa pitää vaatteita päällä tai sitten joku Val pönöttää edessä. Nyt selailenkin mangaa läpi ja yritän saada vaatetuksesta jotain tolkkua.

Sample A
Sample B
Hiushärpäkekoruasia houkuttaa niin kovin. Varsinkin tuo musta. Samalla se hieman hirvittää, koska pitkä peruukkia ja takut. Sen verran olen tämän kanssa edistynyt ihan konkreettisella tasolla, että päästin sisäisen hamsterini irti ja hamstrasin aika läjän helmiä. Kankaitakin on katsottu ja voipi olla, että tämä puku tulee kalliiksi...

Tämä toinen puku tuli taas aivan puskista. Hirveästi pohdin ja pyörittelin, mutta mitään ideaa ei meinannut tulla. Rorunen kanssa skypeillessä sainkin sitten jonkin ihme pistoksen; Hauru Liikkuvasta linnasta.

Wiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!
Olen halunnut tehdä Haurun siitä lähtien, kun yhdistin cosplayn ja kyseisen elokuvan. Liikkuva linna on yksi lempielokuvistani. En vain ole koskaan tuntenut itseäni sopivaksi hahmoon ruumiinrakenteeni vuoksi. En ole siksi edes haaveillut Haurun tekemisestä oikeasti, mutta himotus tuli ja Rorunen rohkaisemana päätin ryhtyä toimeen. Ja seuraavana päivänä ostin jo ensimmäiset kankaat. En ole ehkä koskaan aloittanut mitään pukua näin nopealla tahdilla.

Paita- ja housukankaat.
Ajattelin, että Hauru on simppeli ja mukava puku tehdä tähän väliin. Nyysin kaavat vanhoista puvuista ja vähän kuosittelen niitä. Lähinnä kaivelin Gakupon kaavoja. Hieman huvitti, kun löysin kaupasta täysin saman housukankaan kuin Gakupolla, mutta mustana. Tämällä puvulla on jokin suurempi tarkoitus. Mutta parasta tässä onkin se, että mulle tulee myös SOPHIE! Yää! En kestä!

woodin ja minun keskustelu aiheesta.
woodi siis pariutuu kanssani myös Hauruna ja Sophiena. Olen iloinen. En muista, millon viimeksi olisin ollut ihan näin intopiukeana uudesta puvusta. Tämä on hyvä tunne. Toivotaan, että se myös pysyy näin, enkä ala kyseenalaistamaan omaa kropaani liikaa. Tämä puku on pelkkää rakkautta, joten ihan sama.

Fukka kiittää ja toivottaa HYVÄÄ WAPPUA!

PS: Lupaan olla kaatuilematta pyörällä ja telomasta itseäni tämän enempää, että saisin asioita vähän eteenpäin ja täällä blogissakin olisi oikeaa elämää.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Aika hurahti...

Moi! En ole kuollut, kiireinen vain.

Taisin mainostaa, että tein tumblrin puolella cosplay-haastetta, mikä osoittautuikin hyvin aikaa vieväksi, kun piti taiteilla kahden tietokoneen välillä (nyt olen suosiolla ottanut vanhan koneen käyttöön). Töissä olen myös tehnyt hommia taas vähän enemmän ja sen lisäksi muutin! Nyt on isompi koti ja tavaratkin pikkuhiljaa löytävät tiensä omille uusille paikoilleen. Cosplay’n perään olen haikaillut sen, mitä olen muilta ajatuksilta ehtinyt. 



Muuttokaaos+cosplay
Tässä kuitenkin pitäisi alkaa ajatella taas uusia pukuja ja niiden väkertämistä. Mitään varmoja suunnitelmia ei ole tulevaisuudelle luvassa. Desucon huutaa arvonimeäni.  Joudun ehkä keskustelemaan vielä yhden rikoskumppanin kanssa suunnitelmista, joka kutkuttavat eniten.  Frostin kotimatkalla nimittäin tuli jälleen asioita puheeksi, juttuja sanottiin ääneen ja nyt ollaan edelleen siinä ojassa.


Ei ehkä tämä kaapu, mutta joku kaapu kuitenkin.
Crimson Spell vie mukanaan taas. Tällä kertaa toinen tarinan varsinaisista päähomohahmoista, Halvir, houkuttelee. Tämä on taas näitä pukuja, joissa ulkonäkö ei juuri vedä puoleensa, mutta hahmo itsessään on hyvin lähellä sydäntä. En kyllä koskaan aikaisemmin ole ajatellut Halin tekemistä, mutku nyt… ÄÄÄÄÄÄÄ! woodi olet syy kaikkeen tähän!

Edelleen haaveilen Ichijosta, jolle olisi kaavat osittain tehtynä ja oikean värinen peruukki olemassa. Desucon olisi Ichijolle x2 oivallinen tapahtuma vuodenajan suhteen. En ehkä tukehtuisi kuoliaaksi kummassakaan koulupuvussa, mutta Halvir määrää tahdin. Ichijo vie kuitenkin conista kaksi päivää. Jos suunnitelmat Halvirin kanssa onnistuvat, saati toteutuvat, ei Ichijota nähdä vielä Desuconissa.



La Esittelemätön Peruukki joulukuulta.
Olen saanut taas jonkin hillittömän Final Fantasy –kärpäsen puraisun, koska himoitsen jonkin FFX-2 Dress Sphere –asun tekemistä (olen ehkä tunkenut FF-kappaleita soitto- ja herätysääniksi puhelimen täyteen). Rikkun Warrior ja Alchemist puvut houkuttelevat ihan pirusti. Ne ovat kuitenkin jo vanhempia haaveita. Sen sijaan Yunan Songdress on herättänyt minussa tunteita syystä tai toisesta. Tässä kohtaa yritän muistuttaa itseäni siitä, miten paljon inhoan poimutuksen tekemistä…


Rikkun Warrior, joka on himottanut jo vuosikaudet.
Joudun ehkä tekemään Rikkulle uuden peruukin... pylly.

Alchemist! Oi Alchemist! Miten törkeitä väriyhdistelmiä!
Songdress himottaa kyllä, mutta siihen taas liittyy paljon mutku-juttuja. Ensinnäkin puku on tehny noin tuhat ja sata kertaa. Hyvin ja huonosti. Toiseksi menettäisin varmaan järkeni materiaalien metsästyksessä, koska en tule hyväksymään mitätahansa tämän puvun kohdalla. Kolmanneksi vielä; ei ehkä tällä kropalla. Lankkuhaaste täältä tullaan...


Olen ehkä tuijotellut tätä kuvaa julistemuodossa muuton yhteydessä vähän liikaa.
En ole unohtanut Sipuliritaria yhtään mihinkään. Herralle ovat jopa piilolinssit olemassa ja älytöntä taustatyötä on tehty. Herra kuitenkin on ehkä hitusen liian suuritöinen puku tähän hätään. Haluaisin, mutta pitää ajatella järjen kanssa.

Onion Knight eli Sipuliritari
Jotain ihan konkreettista päivitettävää asiaakin minulla myös on. Ostin nimittäin uuden peruukkipään ja se, mikä tässä nyt on ihmeellistä, on se, että SE ON ISOMPI KU MUN PÄÄ!  Ympärysmitta päällä on yhden sentin verran suurempi kuin oma pääni eli eroa ei juuri ole. Vitsi olen iloinen. Sainpa vielä ostettua moisen ihan täältä kotoa käsin, eikä tarvinnut matkustaa etelään tai tilata mistään.

Uusi herra - vanah neiti
Kokoero on hillitön.
Toivon tästä nyt hillitöntä etua peruukkien muokkaukseen, mutta se jää vielä nähtäväksi. Joskos saisin taas itseäni ja kotiani kokoon, niin voisin aloittaa hommat jostain suunnalta. Tässä tämä kuitenkin tällä kertaa.

Fukka kiittää!

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Liethregveel, kavereiden kesken Rulca

Moooi!

Nyt vihdoin olen päässyt käsiksi Desuconissa sunnuntaina otettuihin kuviin. Innostuin kai, koska kuvamäärä ei ollut mikään hillitön, mutta sain niistä revittyä irti, omasta mielestäni, aika paljon kivoja kuvia. Kaikkia en edes viitsinyt säädellä...

Olen ehkä nähnyt tällaisen kuvan ennenkin...


Kuvaajana toimi Rorune ja ihastuttavana Valdriguena woodi. Molemmat siis seikkailevat yaoi-mangassa Crimson Spell.


Ruruka on siis pyörinyt cosplay-listallani jo tämän blogin syntypäivistä lähtien. Peruukitkin olen omistanut lähes yhtä kauan. En tiedä varmasti, miksi Ruruka ei ole saanut potkua aikaisemmin, vaikka pidän hahmostakin kovin. Lopullinen päätös kai tuli viime keväänä ääneen pohtiessa, kun woodi sanoi, että Desucon kävisi hänen puolestaan hyvin Valille. Ja Jamesin valkoisuuden innoittamana sain lopulta Rurukan tehtyä. Yay sille!

I has some pupu powers!
Mitä sitä Rurusta sanoisi? Se on kiva päällä, vaikka skitsosinkin koko ajan, ettei puku menisi likaiseksi ja pöksyt meinasivat välistä tippua (huono minä). Lopulta ainoa näkyvä tahra, joka sunnuntaina pukuun tuli, syntyi siitä, kun itse astuin helmani päälle. En ole aivan varma sopiiko oma pallonaamani Rurukalle, niin hyvin kuin haluaisin. Ayano Yamanen nätit pojat ja kauniit miehet yleensä ovat pitkäkasvoisempia. Olen tietoinen, etten voi olla animua.

Eeppistä hiusten leijuntaa.
Emme valitettavasti saaneet huijattua itsellemme ketään Hallwil'ksi. Siksi ehkä hahmokemiat ovat vähän sekaisin. Val siis on sarjan päähenkilö ja hänen vastaparinsa on Hallwil. Ruruka on se vaivaantunut kolmas pyörä. Paitsi, että Ruruka ei ole asiasta vaivaantunut.


Vaikka sarjassa annetaan vähän väliä pientä vihiä siitä, että Rurukaa kiinnostaisi päästä Valin pöksyihin, silti heidän välillään tuntuu olevan molemminpuoleinen ystävyys. Yritimme (kai) viedä kuvien teemaa vähän siihen suuntaan. Mutta voi sitä kaikkea rivouden määrää, mitä suustani tuli koko sunnuntaipäivän ajan!

Ystävyyttä? Köh köh...
Koska kynnet olivat ihanat.
Ainakaan toistaiseksi ei Rurukaa olla näkemässä uudestaan. Se on kyllä hyvä puku 'äkkiä jotain kaapista johonkin' -tarkoitukseen.

Fukka kiittää!

Myöhemmin sitten Acon asiaa taas ja muuta höpötystä.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Bakacon: Aivan oikea seikkailu

Heipähei!

Minä pääsin kuin pääsinkin Bakaconiin. Pientä säätöä asian kanssa oli, mutta ei harmita yhtään, että tuli säädetyä.
Kummallekkaan päivälle ei ollut mitään päällepantavaa eikä ihme, kun päättää kaksi viikkoa ennen coni, että: "Tuonnen mennään!", mutta ensimmäisellä viikolla ei edes viitsi alottaa mitään ja toisella retkahtaa katsomaan Misfits'ä (katsokaa ihmeessä, se on vähän niinku Skins, mutta ihmisillä on supervoimia). Ruruka sai yhden takin kaavat, ennen kun brittidraama vei voiton. Paikalla kuitenkin olin. Tiettyjä tahoja pitää puhtaasti kiitellä seurasta ja kyydityksestä <3 Seura oli varmasti viikonlopun parhainta antia :B

Lähdin matkaan lauantaiaamuna junalla. Juna oli perillä Pieksämäellä joskus klo 13 aikaan, minkä vuoksi sivuutin Crossplay-luennon, jonka olisin halunnut käydä kuulemassa. Jo junassa törmäsin kanssaharrastajiin, kun vessareissun aikana Janne Kemppi oli ryöstänyt paikkani. Sinä tuli juteltua vähän sitä sun tätä loppumatkasta.

Tapahtumapaikalla minut yllätti tämä niin kutsuttu ilmoittautuminen. En ole ennen Bakaconissa vieraillut enkä muissa tapahtumissa moiseen törmännyt, joten olin hieman hämilläni. Mitä ikinä niillä sitten tehdäänkään, en osaa arvata. Omalta osaltani narikka toimi hyvin molempina päivinä ja olin siitä hyvillä mielin. Muutenkin tila miellytti, vaikka moni on jo kerennyt asiasta nurista. Olihan Poleeni hieman pienen oloinen, mutta ohjelman suppeuteen nähden täysin sopiva. Myyntipöydillekkin oli jätetty hyvin tilaa, enkä kertaakaan joutunut hyperventiloimaan ahtauden takia. Lie oliko syy siinä, että vierailin myyntipöydillä väljään aikaan. Taidekuja oli  myös hyvin sijoitettu, mutta ehkä perälle olisi voinut olla selvemmät opasteet. Minulla ainakin kesti huomata, että taidekuja jatkui pidemmälle. Karaokeluola oli kiva.

Ohjelmista kävin katsomassa Mikä tässä mättää? - paneelin, kaikki cosplay-kisat tietenkin, Elffin Proppiluennon ja päättäjäiset. Maskeerauspanelin olisin ehkä halunnut kuulla, mutta menin mieluummin Rorunen kanssa laulamaan jokusen kappaleen karaokea tuohon aikaan. Tyhjiä välejä ei kovin ollut ja ne, mitä oli, eivät haitanneet (jälleen kiitos ihmisille <3).

Mättää-paneli oli jännä. Aina, kun suurisuisia ihmisiä päästetään mikin kera lavalle, se voi tuoda esiin monenlaisia asioita. Yleisön osallistuminen oli mukava uusi plussa, mutta se taas opetti itselle, että välillä pitäisi opetella pitämään turpansa kiinni. Kaikkia asioita oli käsitelty aika kärkkäästi, mutta ihmettelen, miten vaikutti siltä, että herra lavalla ei ollut edes vähääkään ajatellut asioita tosissaan. Esimerkkinä cosplay-mammat, hieman asiaa miettiessä pitäisi kyllä tajuta, miksi mammat on olemassa. Ihan viihdyttävähän tuo paneeli oli, mutta minä en hirveästi pidä hokemisesta, joten minulle osa vitseistä oli vanhoja jo paneelin puolessa välissä. Tietenkin itseäni kiinnosti eniten cosplay-blogien vatvominen, mutta asia loppui kuin seinään yhdestä kommentista. Why? Oh, why? Olisin niin halunnut herkutella tuolla aiheella.

Päätin tutkailla cosplay-kisoja tällä kertaa aivan kynän ja paperin kanssa, että muistaisin muutakin kuin palasia. Hall-cosplay on uusi rakkauteni ihan rehellisesti. Ajatus viehättää minua hyvin suuresti ja toivon, että muutkin conit hyödyntäisivät tätä formaattia runsaammin. Kisaajien vähyys hieman harmitti, mutta taso oli kyllä kova. Pro-kisa antoi positiivisia ja negatiivisia kokemuksia. Oli ihanaa nähdä, että lähes kaikilla kisaajilla oli kunnon esitys, jota oli mietitty. Juonta oli nähtävissä monissa esityksissä, mutta jotkin esitykset olivat ehkä hieman pitkitettyja, ja olisivat toimineet paremmin ikkupikkuisen lyhempinä. Ne negatiiviset tuntemukset sitten ovatkin enemmän järjestelyjen ansiota. Mitä helvettiä se pöytä teki siinä lavalla kisan aikan?! Se rajoitti lavankäyttöä ja osittain esti näkyvyyden. Pois tuollaiset. Toinen takaraivossa tykyttävä asia oli juontajat... mitä... miksi... oi miksi... Oli hauskaa, että juonnot oli tehty show-maisiksi, mutta repliikkien lukeminen kansiosta otti päähän hyvin suuresti. No, se oli ehkä pienin paha juonnoissa. Nuo lievät sovinisti- ja feministivitsit alkoivat maistua puulta aika äkkiä eikä juontoja aina jaksanut kuunnella, niiden äärettömien pituuksien vuoksi. Myös roolista putoilut niin sanotusti virallisissa kohdissa häiritsivät.

Olin ensimmäistä kertaa sekä iltabileissä että lattiamajoituksessa. Bileissä oli mukavaa käydä reivaamassa, ja sitähän sitten tuli reivattua kunnon taidekoulutyyliin eli äärettömästi revitellen. Lattiamajoitus ei ollut yhtään niin kauheaa kuin kuvittelin. Yksittäiset huutelut keskellä yötä hoidettiin korvatulpilla ja nukuin oikein hyvin lähes koko yön.

Proppiluento oli todella hyvä. Vähän syvennystä moniin asioihin, jotka olen jo jostakin kaivanut, vaikka en vielä ole itse kokeillut. Elffin on uskomattoman hyvä puhuja. Samalla rento ja hauska, mutta ei takeltele tai eksy aiheesta ja selkeä artikulaatio. Vaikka asioita laitettiin yleisöön kiertoon, en silti päässyt niitä kaikkia hiplaamaan, mutta suuri miinus tuo ei kyllä ollut. Ajankohta tosin...

Sunnuntain cosplay-kisat olivat vähän pettymys. Osallistuja määriltään ja siltä, että aikaa yritettiin ihan selvästi pelata juonnoilla. No, itselläni juontajat tulivat jo korvista ulos, joten, heidän ollessa lavalla, keskityin johonkin paljon oleellisempaan...


Kaksoset hurmasivat asuillaan aivan täysin, mutta sitähän heiltä voikin odottaa. Esitykseen olisin kaivannut kuitenkin paljon enemmän sulavuutta ja taimaus ei ollut aivan kohdallaan nauhan kanssa. Lisä harjoituksella näistä vipoista olisi varmasti päästy eroon. Toinen esitys oli taas sarjassame "sarjan katsoneille suunnaatu". Vaikka itse olen katsonut jonkun jakson sarjaa katsonut, ei se avautunut. Lisäksi, kuinka moni osaa japania niin hyvin, että pystyy ymmärtämään nuinkin pitkän liirumlaarumin. No, siinä vaiheessa, kun alkoi tapahtua, ei sitten tapahtunutkaan. Blaah... No, kolmas oli taas ihan rehellinan lol lavalla. Show-kisa... .... ... ... ... ... En sano mitään.

Siinä oli minun Bakaconini ja olen todella tyytyväinen viikonloppuuni. Vaikka se maksoi parit esitykset täällä Oulun päässä, en kadu. Bakacon saattui muutenkin sopivaan vaiheeseen, koska nyt olen saanut aivan uutta potkua Zidane'n tekemiseen ja herra onkin jo kunnolla alulla.

Fuu kiittää ja kumartaa.

PS: Ensimmäistä kertaa huomasin cosplay-lavalla todella pahan nuorisoteatteriasennon! Hyr...

perjantai 6. toukokuuta 2011

Valmista vahingossa

Moro!

Cosplay-rintamallani on tällä hetkellä menossa semmoiset kuhinat, että oikeen sattuu. Niin moni puku olisi himoitsemiseni kohteena, mutta en oikein osaa keskittyä mihinkään niistä. Kuitenkin eräällä taholla on saatu valmista aikaan.

Viimesyksynä ennen Helsingin kirjamessuja ajattelin tehdä pika-pikaa sinne puvun, joka sitten kaatui peruukin puolesta. Sainkin tässä joku aika sitten otettua itseäni niskasta kiinni ja lopulta tilasin tuon puuttuvan peruukin. Kaikki muut osat pukuun olikin sitten olemassa. Osan olin väsännyt ennen kirjamessuja, osa taas oli ihan rehellisesti löydetty kaappien uumenista.

Tässä se nyt on.

EDIT: Saatte nyt kuvan Nice Holystone'sta. Kuvaajana toimi kaunein Kangaskasa. Hassua on, että Nice ei ikinä edes kerennyt cosplay-listalleni, mutta valmistui silti. Valmiina löytyneillä puvunosilla on varmastai paljon tekemistä asian kanssa. Kuva on otettu Oulun Animeseminaarissa 2011. Aikaisemmin keväällä jokunen muukin kuva otettiin myös, mutta ne ovat vielä ystäväni Aksen hallussa ja, herran tuntien, niiden saannissa voi kestää. Niitä kuvia odotellessa.

Itse puvusta voisin kertoa sen, mistä kaikkialta sitä kaivelin. Paidan tein häthätää ennen messuja. Housut ovat aivan kauppatavaraa ja olen ne jo pidempään omistanut. Koska Nice'n kengät vilahtavat sarjassa sen verran, että niiden väri tiedetään, niin kaikilla näkemilläni Nice-pukuilijoilla on ollut erilaiset kangät. Paristakin syystä päätin itse mennä bootseilla; ne sattuivat löytymään jo itseltä ja, ottaen huomioon, minne ja mihin aikaan Baccano! sijoittuu, koin bootsit hyvinkin sopiviksi Nice'lle. Hanskat törkeästi käänsin Cloud-puvustani. Silmälapun ja kaulanauhan askartelin omin pienin kätösin. Silmälasit ostin Tiimarista. Niissä on jopa +1 vahvuudet, mutta ne yhdistettynä silmälappuun ja tuohon etutukkalirpakkeeseen, en näe juuri mitään (jostain syystä olen aina vähintään puolisokea puvuissani).

Peruukkia ostaessani se myytiin nimellä Kagamine Rin cosplay wig. Mallikuvan perusteella luulin sitä pitemmäksi, mutta jouduin hieman pettymään. Olen hyvin hatara peruukkien muotoilija, koska en oikein uskalla heilutella saksia niiden läheisyydessä, mutta etutukkalirpakkeen leikkaaminen sujui kohtuu kivutta. Pienet lankasakset eivät ehkä kuitenkaan ole paras vaihtoehto peruukin trimmaukseen... Täytyy hankkia omat hiustenleikkuusakset, kun en enää äitinikään saksia saa käyttää. Otsatukan lisäksi en juuri joutunut peruukkia paljoa muokkaamaan. Sen lisäksi ainoa askel oli suoristaminen, koska hiusten latvat olivat kauniilla kaarella taivasta kohti, kun peruukin sain.

Se oli siis Nice, mutta tosiaan olen päässyt hieman eteenpäin muissakin puvuissani. Olen muun muassa askarrellut Zidane'a varten pieniä asioita ja hän etenee hyvin hitaasti. Tilasin myös toisen peruukin Rurukaa varten, koska yhdestä vaaleanpunaisesta kuontalosta ei löydy tarpeeksi karvaa herran hiuksiksi. En siis edelleenkään ole rakastanut Mariya'a...

Pukusuunnitelmani näyttää nyt hyvinkin kiireiseltä. Sain viimein päätettyä, että kyllä minä sen Zidanen laitan Desuconiin, vaikka aseiden kuljetus voi koitua kohtaloksi (onko muuten kellään kokemusta isojen proppien kuljettamisesta lentokoneessa?). Desuconiin pitäisi myös vääntää proppia Kide-sisartani varten. Lupauduin orjaksi, kun hän marisi, ettei itse osaa. Zidane'a pitäisi alkaa jo tohinalla tekemään, että se ehtii Desuun, koska tiedän, että muutama viikko ennen Desua tulee olemaan yhtä hullunmylyä Teatteriteltan ja töiden takia.

Rurukan toisen peruukin saapuminen sytytti minussa pienen himotuksen herraa kohtaan. Suunnitelmani oli, että olisin tehnyt herran Bakaconiin (pääsen sinne sittenkin!), mutta aikataulut eivät välttämättä mene taas yksiin teatterin kanssa. Nice olisi valmiina Bakaan, mutta en edelleenkään osaa meikata niitä palovammoja. Ja koska olen raahautumassa paikalle yksinäni, olisi niiden vääntäminen ehkä turhan vaikeaa. Siksi siis tahtoisin ehtiä tekemään Rurukan, mutta aikaa on...viikko. Se on niin ja näin onnistuisinko. Loppupelissä tämä menee kuitenkin siihen, että en laita päälleni mitään erikoisempaa...

Aika saa näyttää, miten käy.

Kiitän.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Paloja cosplay-peliin

Heissan!

Minä olen tehnyt asioita. Suunnitelmani on taas vaihteeksi haudattu hiekkalaatikkoon ja jotain muuta on kaivettu esiin. Cosplay-suunnitelmat minun kohdalani eivät lähes koskaan päde, joten niitä kannattaa tulkita skeptisesti. Kuitenkin vaikka Mariya, jota lupasin rakastaa seuraavana, ei ole juurikaan edennyt muuten kuin koulunkäynnin osalta, en ole silti hypännyt aivan vieraiden miesten seuraan.

Näin ensimmäisenä hurraan itseleni, koska alalantiolta on lähtenyt 8cm ympärysmitasta. Ylimääräiset kilot ovat siis alkaneet karista hyvällä vauhdilla, mutta vielä on matkaa vanhoihin mittoihin. Housut saavat edelleen odottaa, mutta pienet välihehkutukset itselleni annan.

Mainitsin jo edellisessä merkinnässäni, että tilasin pari peruukkia vuoden alussa. Toinen peruukeista on Mariyalle. Animessa Mariyan hiukset ovat hyvin vaalean keltaiset, ja siksi päätin tilata näinkin vaalean peruukin. Luonnottoman väriset peruukit näyttävät aina hassulta oikeiden ihmisten päässä, joten jos vain mahdollista hankin mieluummin hieman realistisemman värisen kuontalon. En kuitenkaan ole aivan varma värjäänkö peruukkia vielä hitusen keltaisemmaksi, että se taittaisi vähän kultaiseen.

Chooo~~~

En ole edes maininnut toisen peruukin omaista, vaikka hän on ollut mielessäni jo pitkän aikaa. Hän on kuitenkin herra, joka tuppaa luikahtamaan muististani aivan kokonaan välillä. Kyseessä on Crimson Spell -sarjan ihastuttava pupumies, Ruruka (tai Rulca). Ruruka tietyllä tapaa eroaa muista cosplay-listani hahmoista. Ensinnäkin hän on yaoi-sarjasta. Koskaan aikaisemmin en ole edes harkinnut leikkiväni hahmoa, joka seikkailiee yaoi-maailmassa. Ei vain ole loksahtanut. Toisekseen Rurukassa minua ei vetänyt puoleensa hänen vaatteensa, vaan pelkästään luonne. Vasta sen jälkeen, kun päätin tehdä Rurukan, rupesin tutkimaan hänen asukokonaisuuttaan tarkemmin ja huomasin pitäväni siitä kovin paljon. Harvoin välitän näin paljon hahmoista, joilla on yhtä yksinkertaiset vaatteet kuin Rurukalla, mutta olemus on kuitenkin se mikä hänessä viehättää ja mikä on syy tämän puvun tekemiseen.

Ruruka ei tykkää esiintyä värillisenä ja kokonaisena yhtä aikaa.

Peruukin metsästys oli
tuskaa. Useamman illan istuin ja selailin Ebay'ta läpi, jotta löytäisin sopivan. Apuakin piti pyydellä. Joudun ehkä tilaamaan toisen samanlaisen peruukin, koska piirretyillä hahmoilla hiuksia tuppaa olemaan sata kertaa enemmän kuin laki sallii. Minua myös huvittaa se, että joka ikisessä värillisessä kuvassa Rurukan hiukset ovat eri väriset. Yritin ensin pakoilla heat resistan -peruukkeja, koska vaaleanpunaisissa peruukeissa heat resistant -kuitu näyttää kummalliselta. Nyt olen kuitenkin oppinut katsomaan sitä toisella silmällä, eikä se enää niin häiritse. Heat resistant it is.

Peruukkikuvat on vaikeita.

Peruukit eivät kuitenkaan ole ainoa edistysaskel cosplayrintamallani. Uuden DISSIDIAn ilmestyminen potki minua persuuksiin Zidanen aseiden suhteen ja ne ovatkin lähes valmiita. Käden sijoihin pitää vielä lisäillä killuttimia ja pikkujuttuja. Pientä säätöä on vielä luvassa, mutta suurin työ on takan. Yhden viikon superspurtti oli hyvin piristävä näin keskellä ällöttävää kevättä. Ja kerrankin jaksoin jopa kuvata kaikki työprosessin vaiheet.

Seisotaan sitten valon edessä.

Kauan piti pohtia, mistä teen terien kuvioinnin, koska ne ovat kohokuvioita. Mietin craft foam'a aivan aluksi, mutta hylkäsin idean. Olin jo liottamassa viinipullosta etikettejä irti, että olisin saanut massasta kaulia ohuen laatan, josta sitten olisin leikannut oikean muotoisia kuvioita, mutta totesin, että craft foam on helpompi vaihtoehto ja palasin suunnitelmaan A.

Zidanen lisäksi eräs muukin asu on edistynyt. Siitäkään en ole kovin mitään kertonut, koska sen piti olla ex tempore -cossi Animeseminaariin 2010. Mononoke Hime'n tulo teattereihin muistutti minua siitä kuinka paljon sitä elokuvaa vuosia sitten rakastin, ja sen uudelleen katsominen herätti pienen cosplay-himon sisäläni. Suunnitelma oli, että penkkareiden jälkeen kahdessa päivässä väännän San'n puvun, mutta hervoton krapula nauroi suunnitelman suohon jo heti seuraavana aamuna. Eräs päivä kuitenkin kyllästyin keskeneräisen naamion tuijotteluun ikkunalaudaltani ja tein San'n mekon sekä liivi-paita-asian.


Jätin mekon helman huolittelematta tarkoituksella, koska San'n helmat ovat hieman repaleiset. Saatan repiä niitä vielä lisääkin, mutta toistaiseksi olen vain pitänyt mekkoa välillä päällä ja katsonut miten se lähtee itsestään purkautumaan. Itse mekko on hyvin yksinkertainen, mutta valkoinen liivi-paita-asia on suorastaan naurettava. Aijon kuitenkin lisätä siihen vielä sivuille pienet kiinnitys palaset, joilla se pysyy paremmin kiinni, koska elokuvassakin sellaiset vilahtavat.

Siellä se on.

Pienessä ajassa olen saanut yllättävän paljon aikaan, vaikka mikään tapahtuma ei tiedettävästi vielä häämötäkkään. Toivotaan, että tämä tahti jatkuu. Seuraavana aijon ryhtyä toimeen San'n kaulakorun ja korvisten parissa. San'lle on olemassa jo jonkin moinen peruukki; penkkaripukuni peruukki. Se alunperin kuului Willy Wonkalle, joka oli sekundapuku penkkareihin eli peruukki on suomalainen, mutta pienellä ohennuksella ja leikkelyllä siitä voisi EHKÄ saada San'lle hiukset. Toisaalta se kiiltää niin hirveästi, että en haluaisi sitä enää ikinä tositarkoituksella käyttää. Asiaa on pohdittava.

Fuu kiittää.

PS: Tässä teksissä näköjään on paljon ehkä-, saatan- ja en-tiedä-vielä-ajatuksia. Tätä se minun cosplay-sähellys on.