Ruoka- ja perseilypainotteinen - Matsucon 2026

Hei moi!

Nyt täytyy myöntää, että yhtään ei kiinnostaisi kirjoitella Matsuconista, vaikka se erittäin antoisa olikin. Ajatukset pyörivät tällä hetkellä jo kovasti seuraavan puvun ympärillä. Hetkeksi yritän kuitenkin irrottaa itseni tulevasta, jotta voin vähän keskittyä vielä menneeseen Matsuun.

Matsucon saapui Oulun Pohjankartanon koululle 8.-9.8., ja sitä edeltävä viikko oli omalta osaltani yhtä juoksemista, joten lauantaihin valmistautuminen saattoi mennä vähän viimetippaan. En edes tajua, mihin kaikki aika meni, mutta ihmisellä ilmeisesti on cosplayn ulkopuolisia velvollisuuksia. Tästä huolimatta viikonloppua odotettiin innolla, sillä viime vuonna Matsu jäi välistä. Suureksi ilokseni sain myöskin kyläilijöitä Matsun ajaksi, kun Iina ja Tekla päristelivät Ouluun tarkastamaan Matsuconin.

Kuva: Iina, edit: Tekla
Vas. Tekla & oik. miä
Reki <3

Lauantain pukuna oli Reki, koska 8.8. sattuu olemaan kyseisen hahmon syntymäpäivä ja olemme jo kauan sitten puhuneet Teklan kanssa siitä, että laittaisimme joskus yhdessä Reki-puvut päälle. Mikäs sitten olisikaan ollut parempi hetki toteuttaa tämä suunnitelma. Tästä tietenkin seurasi aivan hillitöntä perseilyä, koska miksi ei.

Kuva: Iina, edit: Tekla, varas: miä
REKI

Jo tässä kohtaa täytyy todeta, että Matsun ohjelmatarjonta oli tänä vuonna aivan priimaa! Niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa, vaikka paljon siitä menikin lopulta ohi. Lauantaina olisi ollut kiinnostusta niin moneen ohjelmaan, mutta lopulta päädyimme katsomaan vain Andromedan tanssiesityksen sekä cosplay-kilpailut. Muita kiinnostuksia olisivat olleet matsuri- ja HeMan-luennot sekä kunniavierasohjelmat. Aika kuitenkin hurahti ihan muuhun. Tarkastimme sentään lauantaina Pikku Tee -ruokarekan antimia, mikä oli juuri oikea valinta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Kuva: Iina
Vas. miä & oik. Tekla

Tämä oli "Rekin syntymäpäiväateria", koska ei ollut kakkua :D

Tällä kertaa Andromeda@ unit: CoMETIK pääsi yllättämää. Olen nähnyt Andromedan esiintyvän joskus jossain aikaisemminkin, mutta tuolloin hempeät ja rallattelevat idolitytöt eivät voittaneet minua puolelleen. Tällä kertaa luvassa oli kuitenkin vähän raskaampaa ja mustanpuhuvaa settiä luvassa, joten tämä iski minun paremmin. Tämä setti olikin ilmeisesti joku kolmenhengen erikoisprojekti. Don't ask me, I don't know. En edelleenkään ole mikään idoli-esitysten fani, mutta nyt yllätyin positiivisesti. Lisäksi esitys oli sopivan mittainen jopa minulle.

Andromeda
Pohjiksen salin valot on aina hienot!

Ennen cosplay-kilpailuiden alkamista teimme hieman sateisen pikavisiitin Hollihaan skeittipuistoon. Riikkis ja Tekla tekivät pikaista skeittipuistotaidetta ja sitten räpsittiin vähän polaroideja. Tämä oli aivan täydellinen ajoitus, koska juuri lähdön aikaan taivas aukesi ja rupesi syytämään vettä niskaan. Mietin jo hetken, että onko tämä sade-conien vuosi vai mikä homma?

Kuva: Tekla
Vasemmalta: Tekla, miä, Iina ja Riikkis

Iina oli muru ja otti mustakin jokusen puhelinräpsyn <3

Lauantain kohokohta oli tietenkin cosplay-kisat, joissa kilpailtiin Tournament of Champions -karsinnoissa sekä cosplay-valokuvauksessa ja lopuksi vuorossa oli myös cosplay catwalk. Vaikka jonkin verran teknisiä haasteita kisan aikana koettiinkin, niin kokonaisuudessaan homma luisti ihan kivasti. Ainoa asia, joka vähän kummastutti oli ToC-kisaajien haastattelut. Oli hieman hassua, että täysin pukupainotteisen kisan lavahaastatteluissa kysyttiin useammalta kisaajalta puvun lähteeseen liittyviä kysymyksiä eikä esim. itse pukuun. Aina vähän kummaksun tällaisia valintoja, koska omalta osaltani en ole kiinnostunut siitä, mistä kisaaja pitää pelissä/sarjassa/elokuvassa/yms., vaan siitä kisaajan puvusta. Hirmuisesti kuitenkin onnea Sonalle, joka lähtee edustamaan Suomea Itävaltaan ToC-finaaliin! Lisäksi onnittelut AlanaLana toisesta sijasta!

ToC 1. & 2. sijat!
Vas. Sona & oik. AlanaLana

Kisojen jälkeen oli aika kuoriutua puvuista ja suunnata kohti ruokaa ja lepoa. Hyvässä seurassa tuli nautittua ja naureskeltua päivän päätteeksi. Tämä oli juuri sitä, mitä itse tarvitsin sekä conipäivän että vauhdikkaan viikon kruunaamiseksi. Onneksi sunnuntain puvun valmistelut oli tehty jo hyvissä ajoin, joten niistä ei tarvinnut huolehtia enää tuossa vaiheessa.

Iltajuomat

Sunnuntaille puvuksi valikoitui Nobara. Päädyin Nobaraan vähän puolivahingossa, kun satuin ihan muista syistä korjailemaan sitä Nekoconin jälkeen. Lisäksi olin Nekoconin jäljiltä pienoisessa Jujutsu Kaisen -kuopassa, mistä syytän erinäisiä tahoja. Nobarasta ei myöskään ole ollut olemassa yhtään kunnollista kuvaa, joten taka-ajatuksen johdattelemana päädyin valitsemaan hänet sunnuntain puvuksi. Tämä päätyi olemaan hyvä valinta, koska tykästyin pukuun nyt uudella tavalla, minkä lisäksi sain kivoja kommentteja puvustani läpi päivän. Meikki onnistui hyvin myös!

Oli häntä yllättävän ikävä.

Sunnuntai oli omalta osaltani se Matsuconin PÄÄPÄIVÄ, koska silloin oli koko päivä täynnä kiinnostavaa ohjelmaa, jota ei voinut jättää välistä. Suunnitelmani oli istua lähes koko päivä Isossa kirsikassa ja vain odottaa, että ohjelma tulee minun luokseni. Suunnitelma ei ollut täysin vettäpitävä, koska jouduin lopulta sinkoilemaan ihan muista sysitä sinne tänne, ja olinhan itsekin omalta osaltani tekemässä ohjelmaa.

Kuva: Tekla
Oik. miä, Minna, Anae & demon Riikkis
Kiitos isosti Minnalle tästä idiksestä!

Aamujuomat

Olimme pitämässä Minnan, Anaen ja Riikkiksen kanssa Cosplay Photoshooting 101 -paneelia, joka tietenkin käsitteli cosplay-valokuvaamista. Ohjelmamme oli sijoitettu sunnuntaiaamupäivään, mikä varmasti karsi jonkin verran kuulijoita. Matsuconin kävijäkuntaa ajatellen ohjelma oli ehkä suunnattu enemmän aloittelijoille tai vähemmän kokeneille harrastajille. Tiedän varmuudella, että ainakin osa yleisöstä ei kuulunut tähän kohderyhmään, mutta ehkä hekin edes viihtyivät.

Tämä kuvasarja perustuu tositapahtumiin.

Oli tosi mukava tehdä jälleen puheohjelmaa, ja varsinkin, kun sitä sai tehdä porukalla. Tilan järjestelyt eivät valitettavasti toimineet aivan kuin olisimme toivoneet, jolloin valkokangas jäi meidän puhujien selän taakse emmekä pystyneet näkemään dioja tietokoneen ruudulta. Paneelissa oli paljon asiaa, ja jossain hetkessä pelkäsin, että meillä loppuu aika kesken, mutta onneksi lopuksi oli ihan mukava tovi vielä jutustella yleisön kanssa. Oli myös todella kivaa, että yleisöltä ylipäätään tuli hyviä kysymyksiä ja kommentteja.

Olin liian täpinöissäni ja unohdin napata kuvan ohjelman alusta, mutta onneksi satuin kuvaamaan juuri tämän puujalan :D

Heti oman ohjelmamme perään alkoi jälleen kerran suosikkiohjelmani eli Puujalka-animet! Pienesti katkerana Nekoconin jaetusta toisesta sijasta odotukset ja paineet olivat korkealla. Tämänkertainen taisto ei ollut aivan yhtä vaikea kuin edellinen, mutta en silti päässyt maaliviivalle ykkösenä tälläkään kertaa. Peruskierros osoitti voittajan, mutta jälleen kerran tarvittiin salamakierros ratkaisemaan toinen sija. Tällä kertaa toisesta sijasta kamppaili kaksi osallistujaa, joista toinen olin minä. Tyylipuhdas suoriutumiseni salamakierroksesta, eli 5/5 oikein -rivi, siivitti minut toiselle sijalle! Vaikka pääpotti vietiin jälleen nenäni edestä, voin silti olla tyytyväinen tämänkertaiseen suoritukseeni ja sijoitukseeni. Palkinnoista puhumattakaan!

Kaikki tämä 2. sijan soolosuorituksesta!
Nice.

Kun tärkeimmät oli hoideltu pois alta, oli vuorossa yksi Matsuconin kunniavierasohjelmista eli Effymian ponnariperuukkiluento. Tämä oli oikein mainio paketti asiaa. Effymia itsekin totesi ohjelman alkuun, että kyse on edistyneemmästä peruukin työstämisestä, mikä passasi minulle oikein hyvin. Siis miten kiva oli oikeasti käydä luennolla, jossa sai keskittyä ja paneutua nimenomaan haastavampaan tekniikkaan! Minä sain parin kypäräperuukin tehneenäkin ohjelmasta paljon hyödyllisiä vinkkejä ja oppia tulevaan. Diaesityksen tukena Effymialla oli mukana myös tarpeistoa näytillä ja hän pystyi ihan demonstroimaan joitain menetelmiä. Niin huippua! Tällaista lisää kiitos!

Sitä hyvää!

Elikotkin olivat luennolla mukana, mutta niillä oli kiire vahtia palkintoja.

Vaikka sunnuntain konsertti oli kiinnostuslistalla, jäi se lopulta näkemättä ja kuulematta. Loppupäivä meni lähinnä ihmisten kanssa hengaillessa. Olin myös aikaisemmin viikolla leiponut mokkapaloja, joista oli kova yritys päästä eroon päivän aikana. Pikkuhiljaa matkalaiset alkoivat lipua kotiin päin, joten piti sanoa heipat. Päivä kuitenkin huipentui minun ja Riikkiksen osalta siihen, että pidimme pienen picnicin keskellä Pohjiksen karua pihamaata nautiskellen Pikku Teen antimista.

Kattokaa nyt tota Riikkiksen iloa! Vitsi, että oli hyvää ruokaa!

Riikkis oli muru ja räpsi muutamat kuvat myös pikapikaa Nobarasta.
Puku vähän rutussa päivän istumisen jälkeen, mutta ei haittaa :D
Edit: miä

Matsucon oli tällä kertaa aivan ratkiriemukas kokemus. Jotenkin myös ruoka oli isossa roolissa tässä tapahtumassa :D Suuri kiitos kuuluu tietenkin ihmisille, jotka värittivät omaa viikonloppuani, mutta myös Matsuconin ohjelmatarjonta oli tänä vuonna täynnä mielenkiintoista sisältöä. Osa siitä jäi valitettavasti näkemättä, mutta en juurikaan osaa olla harmissani, koska tuo aika kului muuhun tärkeään. Aika meni siivillä ja etenkin sunnuntai tuntui hujahtavan vauhdilla ohi.

Fukka kiittää <3

Pikkuiset ostokset

PS: Nyt on tosiaan pukuhommissa hyvä pärinä päällä, koska ensinnäkin ratkaisin erään ongelman, joka minulla on ollut Zeldan sauvan kanssa, mutta myös olen vihdoin aloittanut Jinshin työstämisen! Haaveilin hetkellisesti siitä, että Jinshi voisi valmistua Traconia varten, mutta se taitaa kuitenkin jäädä haaveeksi. Haluan tehdä Jinshin hyvin ja ajan kanssa, minkä lisäksi siinä on paljon osia, jotka vaativat uuteen asiaan paneutumista.

Mitä järkeä elää, jos ei ole kaunis? - Nekocon 2026

Moi moi!

Se olisi tapahtumaraportin aika, ja koska olen vielä hetken aikaa lomalla, yritän saada tämän tekstin ulos mahdollisimman nopeasti. Eli asiaan: Nekocon 2026 järjestettiin 18.-19.7. Kuopion Musiikkikeskuksella sekä taidelukio Lumitilla. Itselleni tämä oli vähän erilainen Nekocon taas vaihteeksi, koska olin tänä vuonna mukana pelkkänä kävijänä enkä työvoimana. Kuopioon ajeltiin perjantaina hyvissä ajoin, jotta ehdin pyörähtää Askartelukulmassa, ja samalla onnistui lippujen vaihto rannekkeisiin.

Sain nukkua yöni Robinin suojeluksen alla.

Lauantain puvuksi valikoitui Hauru puhtaasti kunniavieraiden pohjalta. Velimatti Ranta, joka oli yksi tapahtuman kunniavieraista, on Liikkuvan linnan Haurun suomenkielinen ääni. Niin harvoin menevät omat pukuilusuunnitelmat ja tapahtumien kunniavieraat yhteen, joten nyt, kun varsinaista pukusuunnitelmaa ei sen kummemmin ollut, oli pakko pukeutua teeman mukaan. Hauru on myös pukuna hyvin käytännöllinen, joten sekin auttoi asiaa.

Silmämeikki todella pehmeä ja hempeä sekä hyvin kevyet rajaukset.

Olen tuskaillut Haurun meikkien kanssa niin paljon vuosien varrella, mutta nyt ehkä löysin jonkinlaisen oikean suunnan. Useimpiin meikkeihini verrattuna tämä on tavallaan paljon kevyempi, vaikka tavaraa on naamassa ihan yhtä paljon. Nyt myös ensimmäistä kertaa kokeilin Haurulle kasvojen teippausta, mikä mahdollisesti auttoi asiaa. Tällä kertaa kuitenkin olin kyrpiintynyt Haurun peruukkiin, koska eihän sitä voi olla asioihin tyytyväinen :___D

Kuvasi: Tekla
Haurun pitää pysyä vireänä conipäivän aikana.

Lauantaina paikalle saavuttiin sen verran myöhässä, että avajaiset jäivät välistä. Ensimmäisenä saapumisen jälkeen täytyi kuitenkin käydä hakemassa liput Cosplay Catwalkia ja Photoshoot-kilpailua varten. En myöskään jaksanut hätähousuna juosta aamun Pokemon-luennolle, vaikka se kiinnostelikin. Sen sijaan aamupäivästä ehti pyörähtämään pikaisesti taidekujalla sekä hieman tapahtumapaikan ulkopuolella.

Pikkuostokset tällä kertaa.
Osan näistä sain myös lahjuksina <3

Koska tänä vuonna Nekoconissa ei muuten järjestetty sen kummempia cosplay-kilpailuita, oli mukava päästä saliin katsomaan edes vähän muiden pukuja lavalla. Ensin esiteltiin cosplay photoshoot -kisan osallistujat, minkä jälkeen oli catwalk-osion vuoro. Catwalkissa oli yllättävän paljon osallistujia, mikä tietenkin on erittäin hyvä asia. Vaikka itse pidän kovasti cosplay-kisoista kategorioineen ja muine vinkeineen, on kiva nähdä catwalkit väylänä harjoitella lavalla oloa sekä mahdollisuus esimerkiksi ostopuvuille päästä esiteltäväksi. Photoshoot-kilpailun palkintojenjako tapahtui kuitenkin vasta päättäjäisissä, joten sen osalta joutui vielä jännittämään.

Elikoidenkin pitää pysyä vireänä conipäivän aikana.

Päivän toisena ohjelmana oli cosplay-kunniavieraan, Vyecos, luento siitä, kuinka tulla kauniiksi pojaksi. Olen seurannut Vyetä jo pidemmän aikaa somen kautta, joten odotin ohjelmaa ihan innolla. Ohjelmassa tuli esille muutamia hyviä vinkkejä, mutta itselleni ei juurikaan mitään maata mullistavaa. Lisäksi olisin itse kaivannut aiheeseen enemmän yleismaallista otetta, koska ohjelman sisältö oli hyvin vahvasti kerrottu puhujan oman kokemuksen värittämänä. Pohdimme myös pikkuporukalla myöhemmin sitä, että kuinka paljon esimerkiksi aloittelijalle jäi käteen luennosta, koska monet esitellyt tekniikat vaativat jo hieman kokemusta sekä osaamista esimerkiksi kaavoittamisesta. Saatoin odottaa luennolta enemmän kuin mitä lopulta sain. Plussana ohjelmassa oli se, että Vye oli tuonut joitain puvunosia hipellettäväksi, mutta nämä olivat lähinnä olkatoppauksia sun muita.

Vyen ohjelma.

Sunnuntai olikin sitten tämän Nekoconin pääpäivä! Pukuvalintoja pohtiessani minulla karkasi mopo käsistä ja päädyin tekemään uuden puvun muutamassa päivässä. Syytän tästä kunniavieraita. Päädyin siis tekemään uudestaan Pokemonin Jamesin, jonka olen tehnyt jo kertaalleen vuonna 2013. Sovitin vanhaa pukua päälle, totesin sen olevan hirveä, sekosin ja yhtäkkiä minulla olikin käsissäni uusi James. Että silleen.

Kuvasi: Tekla
Kerrankin muistin kameran ja saatiin höpöily-polaroideja.

Heti aamusta oli jälleen aika kokea jonocon, kun piti jonottaa lippuja kunniavierasohjelmaan. Itselläni kävi todella tuuri sillä, vaikka minä olin aamusta se riippakivi, jota jouduttiin odottamaan, ehdimme saada liput. Lippujonosta syöksyinkin suoraan yhteen lempiohjelmistani eli Puujalka-animet-visaan!

Elikot valmiina koitokseen!

Vaikka puujalat olivatkin tällä kertaa erittäin vaikeita ja salikin tupaten täynnä porukkaa kisaamassa huikeista palkinnoista, en siltikään antanut periksi ilman taistelua. Olenhan kuitenkin todistetusti lajin mestari. Tällä kertaa kamppailu oli armoton, koska peruskierroksen jälkeen neljä tiimiä oli tasoissa, joten salamakierros ratkaisi pelin. Valitettavasti oma suoritukseni ei riittänyt voittoon (koska salamakierros oli ihan pirun vaikea :D), mutta päädyin jaetulle toiselle sijalle. Matsuconin revanssia odotellessa…

Palkintopullo
(Kuva lavastettu, koska alkuperäinen pullo juotiin ennen todisteiden taltiointia.)

Iltapäivästä olikin aika sunnuntain kunniavierasohjelmaan! Ikävä kyllä sai taas jonottaa, kun ohjelmasalin ovelle oli muodostunut jono jo hyvissä ajoin ennen ohjelman alkua. Olen ihaillut molempia kunniavieraita, Velimatti Rantaa ja Mari Laaria, sekä heidän uraansa ääninäyttelijöinä todella pitkään, joten meinasin ihan oikeasti jännittää ohjelmaa. He kyllä osoittivat heti ohjelman alkuun aivan uskomatonta heittäytymistä, kun he lausuivat Rakettiryhmän tunnuslorun, vaikka se ei ihan nappiin mennytkään. Ohjelmassa luettiin Nekoconin nettisivujen kautta kerättyjä kysymyksiä, joihin vieraat vastasivat. (Itsehän unohdin lähettää kysymykseni, mutta onneksi sain niihin silti vastuksia ohjelman aikana.) Olisin kuitenkin kaivannut ohjelmaan hieman enemmän rakennetta ja koheesiota keskustelevamman lähestymistavan muodossa. Molemmat vieraat kuitenkin olivat selkeästi sellaisia, että heillä olisi juttua riittänyt pidemmäksikin aikaa. Lisäksi kysymykset olivat hyvin Pokemon-painotteisia, vaikka molemmat vieraat ovat tehneet huikeita juttuja Pokemonin ulkopuolellakin.

Tätä on odotettu!

Ohjelman päätteeksi alkoi nimikirjoitusten jako, mikä alkuun oli suorastaan kaoottista, koska ihmiset eivät kuunnelleet ohjeita eikä työvoimakaan ollut ihan täysin kartalla. No, siitäkin selvittiin. Itselläni meinasi olla myös nimmarikriisi, koska olen luopunut lähes kaikista Pokemon-tavaroistani vuosien varrella. Onneksi mahtavin Yaci pelasti, kun sain häneltä ylimääräisiä Rakettiryhmä-kortteja.

En ole niin suuri nimmari-ihminen, mutta nämä ;____;

Tietenkin koko conin päätteeksi oli vielä jäljellä päättäjäiset. Ilmeisesti juhlavuoden kunniaksi päättäjäiset olivat tarkoituksella hieman pidemmät. Vähän meinasin kuitenkin olla ulalla juonesta, koska en tietenkään ollut nähnyt avajaisia. Sunset Idols veti kovaa, mutta kolmannen kappaleen kohdalla oma mielenkiintoni alkoi jo hieman hiipua. Photoshoot-kilpailun palkintojenjaossa oli kaaosta ja turhaa sekoilua, mikä harmitti kisaajien puolesta. Lisäksi kunniavieras Vye oli saanut antaa kunniamaininnan omalle suosikilleen cosplay catwalkilta, mutta tämä ymppääntyi ikävästi photoshoot-kisan palkintojen jaon sekaan. Kuitenkin taitava ja ihana Riikkis voitti photoshoot-kisan paras tekninen -palkinnon, joten JEEEEE! Rakastin itse myös tuomariston ja yleisön suosikiksi valittua Hikaru ga shinda natsu -kuvaa, joten hurraa myös Hobitteh!

Erittäin informatiivinen kuva päättäjäisistä.

Näin ollen tämänkertainen Nekocon oli taputeltu. Viikonloppu hurahti ohi jotenkin aivan järkyttävän nopeasti. Fiksuina nuorina ajelimme kuitenkin kotiin vasta maanantain puollella, jotta paluu todellisuuteen olisi hieman lempeämpi. Mainittakoon vielä tässä, koska asia ei muuten merkinnästä ilmene; viikonlopun aikana tuli vettä taivaalta aivan järkyttävästi! Jotenkin kuitenkin onnistuimme välttämään pahimmat sateet ja seurueemme pysyi lähes kuivana koko viikonlopun. Mitä nyt itse jonkun kerran juoksin sateessa Musarin ja Lumitin väliä, mutta kauniit miehet eivät pelkääkään vettä.

Fukka kiittää!

Kuvasi: Tekla
En tiedä, onko tämä hienoin pilalle mennyt kuva Jamesista vai pelkästään hienoin kuva Jamesista.

PS: Nokkelimmatpokkelimmat lukijani ovat saattaneet jo huomata, että Epätoivon ulkoasua on hieman päivitetty. Suurimmat muutokset näkyvät selainversion puolella, mutta pyydän syvästi anteeksi, jos se aiheuttaa jonkun sokaistumisen. Siitä on 10 vuotta, kun olen viimeksi koskenut Bloggerin ulkoasutyökaluun, joka olikin kokenut hieman muutoksia. Sanotaanko näin, että ulkoasusta ei tullut aivan sitä, mitä suunnittelin ja voi hyvinkin olla, että palaan vielä sen pariin tulevaisuudessa. Tässä hetkessä annan sen kuitenkin olla.

Tässä vertailuna, miten värit näyttäytyvät läppärilläni vs. kännykässä.
Ja jopa tässä kuvassa sävyero jää hieman maltillisemmaksi kuin, mitä se silmin nähden oikeasti on.

Kerrankin lunta??? - Desucon Frostbite 2026

Hei hei!

Vuoden 2026 conikalenteri on korkattu ja sitä myötä Frosti taputeltu! Perinteiseen tapaan luvassa siis pienoista raportointia seikkailuista Lahden maaperällä. Frostista alkaa olla se pari viikkoa aikaa, ja olen oikeasti joutunut kaivelemaan itseäni erinäisistä kuopista sekä motivaatiota jostain, jotta saisin kirjoiteltua. Katsotaan siis, mitä tästä tulee.

Desucon Frostbite 2026 järjestettiin 23.-25.1., ja edelleen tapahtumapaikkana toimi Lahden Sibeliustalo. Perusjuttu; perjantaina matkattiin Lahteen, joten en viitsinyt vetää mitään pukua päälle perjantaina. Saavuttuani kaupunkiin kävin duppaamassa tavarat hotellille, minkä jälkeen suuntasin kohti Sibeliustaloa hakemaan työvoimaläpyskäni ja katsastamaan vähän ohjelmaa.

Eläimet: perillä!

Ohjelmanjärjestäjä???
Also: miksi kuutilla on viitta? Onko kuutilla cosplay-puku???

Valitettavasti en ehtinyt perjantaina illan ensimmäisiin ohjelmiin, joita olisin halunnut nähdä. Myös osa ohjelmista, jotka olisin ehtinyt käydä katsomassa, oli ikävä kyllä jouduttu perumaan. Pääsin kuitenkin livahtamaan oven raosta kuuntelemaan juttuja Ghibli-elokuvien ruuasta. Ohjelma oli mielestäni ihan viihdyttävä ja informatiivinen. Mitään aivan uskomattomia oivalluksia se ei kuitenkaan tarjonnut. Ohjelmasta kuitenkin välittyi puhujan perehtyneisyys aiheeseen.

Sen suuremmitta eleittä liukenin paikalta perjantain osalta.

Tupa oli aivan täynnä!

Tavoitteeni oli matkustaa kevyesti (mitä ikinä se pukuilijalle sitten tarkoittaakaan), joten molemmat viikonlopun puvut olivat hyvin yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä. Lauantaille valikoitui Gojo, joka joutui syksyllä jättämään Kotaen välistä, ja sai nyt sitä hätää uuden tilaisuuden. Yritin valmistella Gojoa edeltävänä iltana mm. silittämällä puvun, mutta hotellin silitysrauta osoittautui niin surkeaksi, että siitä ei meinannut tulla juuri mitään. Eniten tämä vaikutti Gojon housujen osalta, koska niiden malli ja kangas ei anna armoa rypistymiseltä. Ehkä vielä joskus jaksan vähän korjailla housujen toimivuutta.

Tuomarointihuoneessa oli hyvä peili!

Tällä olisi saanut heittää vesilintua!

Lauantai oli minulle töipäivä, koska olin mukana cosplay-kisoissa Craftmanship-kisan tuomarina. Lauantaipäivä menikin pääasiassa takahuoneen puolella tuomaroinneissa. Hitusen kerkesin työntää nokkaani ulos Metsähallin puolelle, käydä katsastamassa taidekujan myyjät ja nauttimassa Lastun lihapullat. Olin jotenkin suunnattoman järkyttynyt siitä, millainen kakofonia ja meteli Metsähallissa oikein vallitsi. Takahuoneen kopissa istuessa conin hulinasta ei ole mitään tietoa, joten melu iski aivan päin näköä. Hiljaiselle huoneelle on todellakin paikkansa tällaisissa tapahtumissa.

Ihmisiä ja hulinaa lauantaina.

Tuomaroinnit menivät omalta osaltani hyvin. Sain kunnian ja ilon tuomaroida kisaa ArLean ja Tamamerun kanssa. Kisassa oli mukana yllättävän paljon uudempia kisaajia, mikä on aina hyvä juttu. On aina ihana kohdata uusia tekijöitä ja päästä ihastelemaan heidän tekeleitään lähemmin, joten kiitän jälleen tästä mahdollisuudesta. Vaikka jossain kohtaa pientä jännitystä olikin ilmassa, omasta näkökulmastani kaikki meni hyvin. Kisassa ei jaettu perinteisiä numeroituja sijoja, vaan kategoriapalkinnot: paras innovatiivinen, paras käsityö ja paras proppi. Tämä toi oman vinkkelinsä tuomarointiin, mutta siitäkin selvittiin kunnialla.

Tuomarointien viralliset valvojat.

Ennen kisojen lavaosuutta kerkesin hetkellisesti tosiaan pyrähtää takahuoneen ulkopuolella, mutta yllättävän äkkiä oli kuitenkin H-hetken aika. Tuomareina pääsimme istumaan sivuaitioon, eli katselimme kisat täysin sivuvinkkelistä, mikä toi ihan oman mausteensa mm. ECG-karsintojen esityksiin. En ollut juurikaan päässyt näkemään muiden kisakategorioiden kisaajia, joten luvassa oli yllätyksiä. Vähän ehkä itkaisin Iinan ja Teklan Arcane-esitykselle, mutta sille vastapainona lähes huutonauroin Elinan voittoesitykselle. Paripukukilpailussa oli hurmaavaa nostalgisuutta. Onnea paljon kaikille palkituille ja sijoittuneille sekä tietenkin uudelle ECG-edustajallemme Elinalle!

Kuva: Jasu
Todiste, että olin paikalla.
Oik. miä, Tamameru ja ArLea

Kisojen jälkeen lauantai alkoi olla purkissa, koska tuomaripalautteita ei annettu tällä kertaa kasvotusten ollenkaan. Jonkun tovin ehdimme lätisemään niitä näitä kaikkien muidenkin tuomareiden kanssa, mutta jossain kohtaa keräsin kimpsut ja kampsut suunnatakseni kohti väliaikaista kotia ja ravintoa.

Momo sai myös uudet piilarit, vaikka niitä ei tässä hirveästi näykään!

Sunnuntain puvuksi valikoitui Momo ihan puhtaasti siitä syystä, että puvussa on mukava olla ja siinä kehtaa jopa matkustaa. Sunnuntaiaamun laittautuminen ei ollut aivan niin hektistä kuin lauantaina. Tästä huolimatta olin hyvissä ajoin matkalla Sibeliustalolle. Tämä ei yhtään haitannut, koska kerkesin näin käydä kiertelemässä myyntipöytäsalin sekä taidekujan ihan rauhassa heti kättelyssä. Tällä kertaa ostossaldo jäi hyvin pieneksi, mutta sitäkin tärkeämmäksi.

AAAAAAAAAAAA!!!
Olen siis himoinnut Mustekukan korvakoruja jo niin pitkään, mutta myös nämä uskomattomat Mononoke-printit oli pakko saada. Pieni keraaminen marsu myös oli hyvin tärkeä löytö <3

Ihmisiä ja hulinaa sunnuntaina.

Sunnuntaina kävin kuuntelemassa luentoa cosplay-kisapäivästä selviytymisestä. Lähinnä minua kiinnosti aiheessa Hellun kyselyn tuottamat tulokset. Lähtökohtaisesti luennon sisältö ei ollut mitenkään suunnattu minulle, joten uutta asiaa ei siitä myöskään herunut. Mielestäni kuitenkin luennon sisältö jäi hieman puutteelliseksi. Kisapäivän kulku käytiin hyvin tarkasti läpi, mikä oli mukava juttu. Kuitenkin luennolla kerrottiin, että kyselyn tuloksissa tuli ilmi, että yksi syistä jättää kisaaminen välistä on kilpailuiden epäselvät säännöt. Tämän vuoksi itse olisin toivonut yleisimpien sääntöjen purkamista auki. Oman kokemukseni mukaan, mitä pienemmästä tapahtumasta tai kisasta on kyse, sitä epäselvemmiksi säännöt käyvät. Tämä ei tietenkään palvele aloittelevia kisaharrastajia, joten sääntöjen läpi käyminen olisi ollut kovin hyödyllistä. 

Kisset oli hauskat!

Loppu päivä meni lähinnä tutuja moikkaillen ja jutustellen. Olin valinnut aikaisemman junan kotiin, jotta pääsisin omaan sänkyyn nukkumaan saman vuorokauden puolella, koska maanantina oli luvassa ihan tavallinen työpäivä. Tässä kuitenkin tuli hieman mutkia matkaan, minkä vuoksi olin kotona toivottua myöhemmin. Väsy oli suuri, joten Momon kamppeista oli lähes kirjaimellisesti purkauduttu ulos tuona iltana.

Tämä näky odotti minua maanantai aamuna työhuoneen ovella.

Eipä näköjään Frostista ihan kauheasti jäänyt kirjoiteltavaa, koska moni ohjelma meni sivusuun peruutuksien tai lauantain tuomarointien vuoksi. Onneksi on kuitenkin ohjelmatallenteet! Olen jo kerennyt sitä kautta katsoa mm. luennon Apteekkarin päiväkirjoista, mikä oli SITÄ HYVÄÄ!!! Jälleen kerran Jinshi kutkuttelee suuresti.

Fukka kiittää tältä erää!

Vajaa ikemen-miehitys - Kotae Expo 2025

Momoi!

Sydän sanoo, että makaa sohvalla ja katso leffaa. Järki kuitenkin sanoo, että kirjoita Kotaesta ennen kuin kuukausi vaihtuu ja olet jälleen kiiresuossa. Järki voitti, joten here we go! Kotae Expo järjestettiin 22.-23.11.2025 toisen kerran koskaan Tampereen Urheilu- ja messukeskuksessa. Tämä oli minulle ensikosketus Kotaeen, ja reissun osalta sattui jos jonkinmoista kommellusta jo ennen varsinaista matkaa ja tapahtumaa, mikä varmasti vaikutti kokemukseeni Kotaesta.

Gojo sai tän mukaan kunnolla köniin >:(

Mietin ja pohdin kovasti sitä, mitä pukuja ottaisin mukaan Kotaeen. Tiesin varmaksi sen, että Zelda ei valmistuisi ajoissa. Hetken elin toivossa, että olisin voinut saada Jinshin valmiiksi, mutta minusta riippumattomista syistä en ehtinyt edes aloittaa koko pukua. Päädyin kaivelemaan fiiliksiä vanhojen pukujen osalta, ja pidin pienen äänestyksen Instagramin puolella neljän hahmon välillä. Äänestyksessä osallisena olivat Gakupo, Gojo, Kaname ja Hauru, ja Gakupo voitti äänestyksen aivan ylivoimaisesti, mutta yllättävästi Kaname tuli perässä toiseksi. Ensimmäinen suunnitelma oli siis ottaa nämä kaksi pukua mukaan Kotaeen, mutta suunnitelma muuttui osittain vielä sillä hetkellä, kun olin pakkaamassa. Pitkä peruukki kahtena päivänä putkeen ei jotenkin tuntunut yhtään houkuttelevalta, joten Kaname jäi kotiin ja pakkasin mukaan Gojon.

Heillä on aina luksusta.

Tavallaan yhtenä vastoinkäymisenä Kotaen osalta oli se, että en saanut perjantaita vapaaksi töistä, ja jouduin siksi lähtemään matkaan toivottua myöhemmin. Lisäksi koko työviikko ennen Kotaea oli yhtä sirkusta ja sekoilua. Tämänkin lisäksi olin ollut nuhainen koko viikon, joten stressitekijät olivat aivan taivaissa. No, Tampereelle päädyttiin kuitenkin jokseenkin ihmisten aikaan, mutta kyllähän tuo päivä pitkältä tuntui. Onneksi Gakupo ei vaadi sen kummempia valmisteluja edellisenä päivänä, koska en olisi yhtään jaksanut säätää mitään.

Sitten hyppy Kotaeen!

Lauantaina vedin tosiaan niskaan Gakupon. Päivä ei lähtenyt käyntiin kovinkaan mallikkaasti, koska meikkaaminen ei omasta mielestäni ihan onnistunut. Keskittymiskyky oli miinuksen puolella ja naama käyttäytyi vähän erikoisesti. Tällä hetkellä ihoni kärsii muutenkin kuivuudesta, mutta epäilen, että hotellin ilmastointi ei myöskään auttanut asiaa, vaikka yritinkin tehokosteuttaa naamaani. Meikkimorkkiksesta huolimatta puin herran osittain päälle ennen kuin hyppäsimme taksiin ja huristelimme kohti Tampereen messukeskusta.

Jossain tuolla siintää pukuhuone.

Paikanpäällä meitä oli vastassa jonoja jonojen perään. Aluksi jonotimme pääsyä sisälle ja vaihtamaan liput rannekkeisiin. Messukeskuksen aulassa oli tosi kehnosti opasteita lipunmyynnin ja -vaihdon osalta, mikä aiheutti kaaosta. Tuurilla pääsimme nopeasti vaihtamaan rannekkeet, minkä jälkeen minä suuntasin cosplay-pukuhuoneisiin pukemaan loputkin puvusta päälleni.

Cosplay-pukuhuoneina toimivat tavalliset urheiluhallipukkarit (duh) pitkän ja kapean käytävän varrella. Pukkareista ei valitettavasti löytynyt kokovartalopeilejä tai pistorasioita (tai ainakaan siitä pukkarissa, jossa itse vierailin). Tämä ei onneksi minua hidastanut, mutta aiheutti kuitenkin sen, että esim. kuumaliimausta harrastettiin tuon kapean käytävän lattialla. Ilmeisesti myös tarvittaessa silitys suoritettiin käytävällä, koska silityslautoja oli nojailemassa käytävän seinään useampi kappale. Muutoin pukuhuoneet toimivat tarkoitukseensa oikein mainiosti ja olivat vielä tilavat.

Mukana Anniilaugh.
Toinen meistä on hehkeä. Minä en.

Kun lopulta olin sonnustautunut koko pukuun ja pääsin tutustumaan muuhun tapahtumapaikkaan, ensimmäinen vaikutelma paikasta oli TILAVA. Messukeskuksen halleissa on todella tilaa, mutta myös istumapaikkoja ja pöytiä löytyi kivan paljon. Kertaakaan tapahtuman aikana ei tarvinnut hakemalla hakea istumapaikkaa. Valtaisat hallit myös mahdollistivat sen, että tilassa riitti ilmaa hengittää koko tapahtumapäivän läpi. Mm. taidekuja, kirpputori, jotkin aktiviteetit ja edustuskojut olivat A-hallin puolella. E-hallin puolelta löytyivät Päälava sekä myynti- ja artesaanipöydät.

Tässä n. puolet A-hallista.

Koko tapahtuman ajan kaipasin fyysistä käsiohjelmaa, jossa olisi ollut edes pelkkä ohjelmakartta sekä kartta tiloista. Tilojen karttoja oli esillä useammassa paikkaa tapahtuma-alueella, mutta näin ensimmäistä kertaa messukeskuksessa vierailevalle omaa karttaa olisi kaivannut jo ennen conialueelle astumista. Itse pidän fyysisestä ohjelmalehtisistä myös siksi, että mitään ei tarvitse zoomailla nähdäkseen asioita. (Plus käytän ohjelmakarttaa myös näiden kirjoittelujeni jäsentelyyn.)

Oli pakko ottaa kuva, että löysi mihinkään.

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten taidekuja oli sijoiteltu, sekä siitä, kuinka väljäksi myyntisalin käytävät oli jätetty. Ei tullut yhtään tavanomaista pakokauhuntunnetta, mikä yleensä valtaa kehon tapahtumissa pöytiä kiertäessä. Mitään mahtaisia ostoksia en tällä kertaa tehnyt, vaikka myyjiä oli joka lähtöön. Vähän tuli kuitenkin tärkeitä hankittua.

E-hallin ostariosuus

Pienet ostokset

Lauantaina oli suuri yritys päästä johonkin ohjelmaan, mutta pööpöillessä ja pyöriessä lähes kaikki kiinnostava ohjelma vain meni ohi. Lisäksi oli hieman hämmentävää ottaa selkoa ohjelmakartasta, koska ohjelmaan oli niin paljon, että se oli jaettu molempien päivien osalta kahteen eri taulukkoon. Säälittävintä oli ehkä se, miten olimme Anniilaughn kanssa puhuneet koko päivän siitä, kuinka olisi kiva päästä katsomaan rakugo-ohjelmaa, joka pyöri useamman kerran päivässä. Jotenkin kuitenkin onnistuimme sivuuttamaan sen molemmilla kerroilla.

Fiilis 5-

Osittain tuntemattomasta syystä olo Gakupon kamppeiden sisällä alkoi nopeasti käydä tukalaksi. Osan olosta selittävät puhtaasti herran kengät, jotka eivät todellisuudessa minulle sovi jalkaan koon tai lestin puolesta. Yleensä kestän ihan hyvin pukujen aiheuttamaa aistikuormitusta, mutta tällä kertaa kehoni alkoi pettää. Tämän vuoksi lähdin vaihtamaan siviilivaatteet päälle jo ennen cosplay-kisojen alkua. Kohdatessani tuon armottoman pitkän käytävän cosplay-pukkareille jälleen kerran, olin ehkä valmis vähän jopa itkemään.

Ei pysty, ei kykene.

Gakupoa oli kiva pitää päällä sen, mitä se kesti. Jokin jännittävä ominaisuus tällä hahmolla on, koska, vaikka puku on nyt jo reippaasti yli kymmenen vuotta vanha, se jaksaa vetää minua ja muita puoleensa. Minua, joka haluan sitä käyttää ja korjailla aina uudestaan, mutta myös muita, sillä sain osakseni niin paljon hämmentävää ihastelua Gakupona. En muista, milloin minusta olisi tapahtumassa pyydetty niin paljon kuvia kuin nyt, minkä lisäksi puku aiheuttaa joissain ihmisissä hyvinkin voimakkaita reaktioita.

Nyt jälkijunassa, kun tätä aamun selfietä tuijaa, huomaa naamasta jo epätavallista pöhöttyneisyyttä.

Kuoriuduttuani Gakupon kamppeista oli aika vetää ruokaa naamariin ja sen jälkeen suunnata kohti cosplay-kisoja. Kisakatsomoon olikin sitten ihan kunnon jono, jonka mittaa emme aluksi edes tajunneet, koska se kiemurteli käytävältä halliin, verhon taakse ja muutaman mutkan kautta lopulta päälavan saliin. Onneksemme porukka mahtui hyvin katsomoon ja meillä kävi kohtuullinen tuuri istumapaikkojen kanssa. Pääsimme istumaan katsomon halki kulkevan väylän jälkeen ensimmäiseen penkkiriviin, ja koska katsomo oli yhdessä tasossa, näimme noilta paikoilta paremmin kuin keskeltä katsomoa.

Kansallislajimme: Jonotus (Hard mode)

Kotaen cosplay-kisoissa kilpailtiin kolmessa eri formaatissa; esityskisa, CMV-kisa ja craftmanship-kisa, jossa puolestaan oli kolme eri taitokategoriaa. Olin aikaisemmin ihmetellyt Kotaen esityskisan musikaaliteemaa ja vasta kisoissa minulle todella valkeni, mistä on kyse. Sinänsä ihan hauska konsepti, mutta luulen, että se tavallaan kuratoi kisaan hieman liian samantyylisiä esityksiä. Ainakin näin minä sen koin. Pukukisojen puolesta en hirveästi voi sanoa mitään, koska istuimme niin kaukana lavasta, että pukujen yksityiskohtia oli aivan mahdoton nähdä. Myöskin tasakatsomo toi kisojen seuraamiseen omat haasteensa.

Lava on tuolla jossain.

Lauantaina kisojen jälkeen ei tullut edelleenkään käytyä missään muussa ohjelmassa, vaikka esim. useampi cosplay-ohjelma olisi ollut tarjolla. En tiedä, mihin tuo aika meni. Omat aivoni taisivat olla jo niin täynnä sahanpurua tuossa vaiheessa, että viimeiset ajatukset hukkuivat jonnekin. Kuitenkin varmaan yksi parhaista tapahtuman anneista oli pehmiskoju, jota pääsin vihdoin hyödyntämään päivän päätteeksi.

Pehmis best

Poistuimme paikalta bussilla, joka oli aivan täyteen ammuttu. Väsy oli suuri ja bussimatka tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta pääsin pesemään naamani Gakupon meikeistä ja kävi ilmi, että olin kai saanut jonkinmoisia ärsytysoireita meikeistäni. Silmäluomeni olivat aivan turvoksissa ja ripsirajassani oli pieniä paukamia. Testissä oli uusi ripsiväri, jonka uskon syylliseksi. Jo aikaisemmin päivällä silmäni olivat alkaneet vuotaa aivan vuolaasti, mutta ajattelin sen johtuvan vain kuivista silmistä, mikä ei talviolosuhteissa ole tavatonta. Illasta silmien kuivuus kävi jo hankalaksi ja myöskin väsy painoi entistä enemmän. Ruokaa haettiin lähimmästä kaupasta, koska mitään muuta ei olisi jaksanut edes ajatella. 

Meidän yhteinen Girl Dinner
Kuulemma nukahdin tämän jälkeen niin nopeasti, että Anniilaughilla jäi juttu kesken.

Sunnuntai aamuna heräsin ja minua tervehti peilistä maailman turvonneimmat silmät sekä herneen kokoinen huuliherpes. Totesin jo tuossa hetkessä, että sunnuntai mennään siviileissä ilman mitään meikkiä. Reissustressi ilmeisesti oli tehnyt tehtävänsä ja päättänyt puolestani, että sunnuntai päivä otetaan rennommin. Tämä harmitti aika lailla, koska minulle pukujen käyttäminen on merkittävä osa harrastamista. Nyt kävi näin, joten Kotaessa pukuja oli päällä lähes ennätyksellisen vähän aikaa.

Elikoille kulttuuria

Sunnuntaina pääsimme kuin pääsimmekin vihdoin katsomaan rakugoa! Oma kosketukseni tähän taiteeseen on pelkästään animen ja YouTuben kautta japaninkielellä. Oli jännittävää nähdä rakugoa ensimmäistä kertaa suomeksi. Noin puolet itse ohjelmasta oli kerrontaa siitä, mitä rakugo itsessään on, ja sen historiasta. Toinen puolisko oli sitä itseään. Pääsimme kuulemaan tarinan miehen ja tanukin kohtaamisesta, mikä oli oikein hauska aloitus päivälle. Nautin suuresti siitä, miten esityksessä käytettiin murteita eri hahmoilla.

Tuolla sinisellä matolla oli pukuilijoita!

Puolivahingossa päädyimme seuraamaan sunnuntain Kotae Cosplay Foxwalkia (siis niin hyvä nimi), koska parkkeerasimme taukoilemaan A-hallin pöytiin ennen sen alkua. Pidän kovasti siitä ajatuksesta, että cosplayta pääsee esittelemään tällä tavalla matalalla kynnyksellä, ja vaikka vähän tavallaan harjoitella kisaamista. Harmiksemme kuitenkin pukuja esiteltiin hallin katsomoita päin, joten me näimme omalta pieneltä parkkikseltamme lähinnä selkiä :D

Piiiikkasen jäätiin takapenkkiin.

Päivän päätteeksi kävimme vielä kuulemassa höpinää Alfred J. Kwakista. Ohjelman tarkoitus oli tuoda esiin sarjan edelleen ajankohtaisia teemoja, mutta enemmän koin sen jäävän vain eräänlaiseksi luetteloksi sarjan tapahtumista. Viihdyin ohjelmassa hyvin, mutta olenkin katsonut sarjaa viimeksi mukelona. Jos sarjan tapahtumat olisivat olleet paremmin muistissa olisi ohjelma voinut kääntyä tylsemmän puoleiseksi. Asiat kerrottiin ja tuotiin esiin ihan hauskalla tavalla ja hyviä vitsejäkin sekaan mahtui, mutta olisin kaivannut enemmän peilaamista tämän päivän kulttuuriin. Ihan loppuun asti emme ohjelmaa kuitenkaan jääneet kuulemaan, koska se kesti 1,5h ja koimme sopivaksi hipsiä muihin maisemiin.

Fiiliksemme jonossa

Tapahtumapaikalta poistuminen oli oma episodinsa. Pihalla odotti hillitön loskakeli ja aivan jäätävä jono bussiin. Lopulta nöyrryimme ja liityimme jonon jatkoksi. Onneksi olin ostanut liput myöhempään junaan, koska en tiedä millaisilla kierroksilla olisin käynyt, jos olisi pitänyt yrittää aiempaan. Onneksi matkatavarat oli saatu jemmaan hotellille, eikä niitä tarvinnut raahata kuin asemalle loskan ja lätäköiden läpi.

Loppuun vielä positiivinen löytö; uusi MUNVÄRINEN haori!

Sellainen oli Kotae Expo minun osaltani. Ei mikään hohdokkain reissu millään muotoa, mutta nyt se on takana. Vastoinkäymiset reissussa ja sitä ennen verottivat kokemusta, mutta ehkä Kotae Expo ei ole muutenkaan tapahtuma minua varten. Tilojen puolesta se on oiva hengasutapahtuma, mutta itse tykkään käydä katsomassa ohjelmia pööpöilyn ohella. Vaikka mielenkiintoista ohjelmaa olikin tarjolla, tuli vähän sellainen olo, että se on suunnattu tuoreemmalle ja nuoremmalle yleisölle. Minulle myös yhtenä isona miinuksena on Tampereen Messu- ja urheilukeskuksen sijainti. Ilman omaa autoa sinne kulkeminen on puhtaasti työlästä. Tapahtumapaikan läheisyydestä ei juurikaan löytynyt mitään majoitusratkaisuja. Bussilla matkustaminen tapahtumaan oli suorastaan hirveää, koska bussit olivat niin täynnä tullessa ja mennessä. Taksista puolestaan sai maksaa hunajaa.

En sano lopullisesti ei Kotaelle, mutta varmasti tulevaisuudessa tulen harkitsemaan osallistumista hyvinkin hartaasti.

Fukka kiittää!

PS: I’m back in the game! Cosplay-jutut ovat edenneet, mutta niistä lisää tulevaisuudessa. Myöskin yritän saada kasattua liima-asiat tänne blogiin vielä tämän vuoden aikana :_D