Kerrankin lunta??? - Desucon Frostbite 2026

Hei hei!

Vuoden 2026 conikalenteri on korkattu ja sitä myötä Frosti taputeltu! Perinteiseen tapaan luvassa siis pienoista raportointia seikkailuista Lahden maaperällä. Frostista alkaa olla se pari viikkoa aikaa, ja olen oikeasti joutunut kaivelemaan itseäni erinäisistä kuopista sekä motivaatiota jostain, jotta saisin kirjoiteltua. Katsotaan siis, mitä tästä tulee.

Desucon Frostbite 2026 järjestettiin 23.-25.1., ja edelleen tapahtumapaikkana toimi Lahden Sibeliustalo. Perusjuttu; perjantaina matkattiin Lahteen, joten en viitsinyt vetää mitään pukua päälle perjantaina. Saavuttuani kaupunkiin kävin duppaamassa tavarat hotellille, minkä jälkeen suuntasin kohti Sibeliustaloa hakemaan työvoimaläpyskäni ja katsastamaan vähän ohjelmaa.

Eläimet: perillä!

Ohjelmanjärjestäjä???
Also: miksi kuutilla on viitta? Onko kuutilla cosplay-puku???

Valitettavasti en ehtinyt perjantaina illan ensimmäisiin ohjelmiin, joita olisin halunnut nähdä. Myös osa ohjelmista, jotka olisin ehtinyt käydä katsomassa, oli ikävä kyllä jouduttu perumaan. Pääsin kuitenkin livahtamaan oven raosta kuuntelemaan juttuja Ghibli-elokuvien ruuasta. Ohjelma oli mielestäni ihan viihdyttävä ja informatiivinen. Mitään aivan uskomattomia oivalluksia se ei kuitenkaan tarjonnut. Ohjelmasta kuitenkin välittyi puhujan perehtyneisyys aiheeseen.

Sen suuremmitta eleittä liukenin paikalta perjantain osalta.

Tupa oli aivan täynnä!

Tavoitteeni oli matkustaa kevyesti (mitä ikinä se pukuilijalle sitten tarkoittaakaan), joten molemmat viikonlopun puvut olivat hyvin yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä. Lauantaille valikoitui Gojo, joka joutui syksyllä jättämään Kotaen välistä, ja sai nyt sitä hätää uuden tilaisuuden. Yritin valmistella Gojoa edeltävänä iltana mm. silittämällä puvun, mutta hotellin silitysrauta osoittautui niin surkeaksi, että siitä ei meinannut tulla juuri mitään. Eniten tämä vaikutti Gojon housujen osalta, koska niiden malli ja kangas ei anna armoa rypistymiseltä. Ehkä vielä joskus jaksan vähän korjailla housujen toimivuutta.

Tuomarointihuoneessa oli hyvä peili!

Tällä olisi saanut heittää vesilintua!

Lauantai oli minulle töipäivä, koska olin mukana cosplay-kisoissa Craftmanship-kisan tuomarina. Lauantaipäivä menikin pääasiassa takahuoneen puolella tuomaroinneissa. Hitusen kerkesin työntää nokkaani ulos Metsähallin puolelle, käydä katsastamassa taidekujan myyjät ja nauttimassa Lastun lihapullat. Olin jotenkin suunnattoman järkyttynyt siitä, millainen kakofonia ja meteli Metsähallissa oikein vallitsi. Takahuoneen kopissa istuessa conin hulinasta ei ole mitään tietoa, joten melu iski aivan päin näköä. Hiljaiselle huoneelle on todellakin paikkansa tällaisissa tapahtumissa.

Ihmisiä ja hulinaa lauantaina.

Tuomaroinnit menivät omalta osaltani hyvin. Sain kunnian ja ilon tuomaroida kisaa ArLean ja Tamamerun kanssa. Kisassa oli mukana yllättävän paljon uudempia kisaajia, mikä on aina hyvä juttu. On aina ihana kohdata uusia tekijöitä ja päästä ihastelemaan heidän tekeleitään lähemmin, joten kiitän jälleen tästä mahdollisuudesta. Vaikka jossain kohtaa pientä jännitystä olikin ilmassa, omasta näkökulmastani kaikki meni hyvin. Kisassa ei jaettu perinteisiä numeroituja sijoja, vaan kategoriapalkinnot: paras innovatiivinen, paras käsityö ja paras proppi. Tämä toi oman vinkkelinsä tuomarointiin, mutta siitäkin selvittiin kunnialla.

Tuomarointien viralliset valvojat.

Ennen kisojen lavaosuutta kerkesin hetkellisesti tosiaan pyrähtää takahuoneen ulkopuolella, mutta yllättävän äkkiä oli kuitenkin H-hetken aika. Tuomareina pääsimme istumaan sivuaitioon, eli katselimme kisat täysin sivuvinkkelistä, mikä toi ihan oman mausteensa mm. ECG-karsintojen esityksiin. En ollut juurikaan päässyt näkemään muiden kisakategorioiden kisaajia, joten luvassa oli yllätyksiä. Vähän ehkä itkaisin Iinan ja Teklan Arcane-esitykselle, mutta sille vastapainona lähes huutonauroin Elinan voittoesitykselle. Paripukukilpailussa oli hurmaavaa nostalgisuutta. Onnea paljon kaikille palkituille ja sijoittuneille sekä tietenkin uudelle ECG-edustajallemme Elinalle!

Kuva: Jasu
Todiste, että olin paikalla.
Oik. miä, Tamameru ja ArLea

Kisojen jälkeen lauantai alkoi olla purkissa, koska tuomaripalautteita ei annettu tällä kertaa kasvotusten ollenkaan. Jonkun tovin ehdimme lätisemään niitä näitä kaikkien muidenkin tuomareiden kanssa, mutta jossain kohtaa keräsin kimpsut ja kampsut suunnatakseni kohti väliaikaista kotia ja ravintoa.

Momo sai myös uudet piilarit, vaikka niitä ei tässä hirveästi näykään!

Sunnuntain puvuksi valikoitui Momo ihan puhtaasti siitä syystä, että puvussa on mukava olla ja siinä kehtaa jopa matkustaa. Sunnuntaiaamun laittautuminen ei ollut aivan niin hektistä kuin lauantaina. Tästä huolimatta olin hyvissä ajoin matkalla Sibeliustalolle. Tämä ei yhtään haitannut, koska kerkesin näin käydä kiertelemässä myyntipöytäsalin sekä taidekujan ihan rauhassa heti kättelyssä. Tällä kertaa ostossaldo jäi hyvin pieneksi, mutta sitäkin tärkeämmäksi.

AAAAAAAAAAAA!!!
Olen siis himoinnut Mustekukan korvakoruja jo niin pitkään, mutta myös nämä uskomattomat Mononoke-printit oli pakko saada. Pieni keraaminen marsu myös oli hyvin tärkeä löytö <3

Ihmisiä ja hulinaa sunnuntaina.

Sunnuntaina kävin kuuntelemassa luentoa cosplay-kisapäivästä selviytymisestä. Lähinnä minua kiinnosti aiheessa Hellun kyselyn tuottamat tulokset. Lähtökohtaisesti luennon sisältö ei ollut mitenkään suunnattu minulle, joten uutta asiaa ei siitä myöskään herunut. Mielestäni kuitenkin luennon sisältö jäi hieman puutteelliseksi. Kisapäivän kulku käytiin hyvin tarkasti läpi, mikä oli mukava juttu. Kuitenkin luennolla kerrottiin, että kyselyn tuloksissa tuli ilmi, että yksi syistä jättää kisaaminen välistä on kilpailuiden epäselvät säännöt. Tämän vuoksi itse olisin toivonut yleisimpien sääntöjen purkamista auki. Oman kokemukseni mukaan, mitä pienemmästä tapahtumasta tai kisasta on kyse, sitä epäselvemmiksi säännöt käyvät. Tämä ei tietenkään palvele aloittelevia kisaharrastajia, joten sääntöjen läpi käyminen olisi ollut kovin hyödyllistä. 

Kisset oli hauskat!

Loppu päivä meni lähinnä tutuja moikkaillen ja jutustellen. Olin valinnut aikaisemman junan kotiin, jotta pääsisin omaan sänkyyn nukkumaan saman vuorokauden puolella, koska maanantina oli luvassa ihan tavallinen työpäivä. Tässä kuitenkin tuli hieman mutkia matkaan, minkä vuoksi olin kotona toivottua myöhemmin. Väsy oli suuri, joten Momon kamppeista oli lähes kirjaimellisesti purkauduttu ulos tuona iltana.

Tämä näky odotti minua maanantai aamuna työhuoneen ovella.

Eipä näköjään Frostista ihan kauheasti jäänyt kirjoiteltavaa, koska moni ohjelma meni sivusuun peruutuksien tai lauantain tuomarointien vuoksi. Onneksi on kuitenkin ohjelmatallenteet! Olen jo kerennyt sitä kautta katsoa mm. luennon Apteekkarin päiväkirjoista, mikä oli SITÄ HYVÄÄ!!! Jälleen kerran Jinshi kutkuttelee suuresti.

Fukka kiittää tältä erää!

Muukalaisinvaasio ja muita sekopäisiä tarinoita

Hui hei!

Kerron nyt vähän Momosta, ja koska Momosta ei ihan niin hirveästi ole kuvamateriaalia tai supererityistä kerrottavaa, ajattelin tässä yhteydessä vähän avata omia ajatuksiani hahmovalinnasta ja siitä, mikä oli Momon merkitys prosessina. Ennen sitä kuitenkin asiaa itse puvusta.

Keskeneräisten pukujen pino kaapeissani kasvaa, ja muutossa jouduin käymään kaikki materiaalini todella läpi, joten puolivalmiit puvut kummittelivat mielessä entistä enemmän. Annoin itselleni yhden säännön ennen kuin aloitin Momon tekemisen; jos löydän yhdellä ja samalla reissulla kaikki Momoon tarvittavat kankaat kangaskaupasta, niin saan aloitta uuden puvun. Värjäys ei myöskään tullut kysymykseen, koska henkisesti en ollut tähän vielä valmis.

Ayase Momo <3

Minulla kävi aivan järjetön munkki, kun löysin niin hyvät kankaat Momoa varten! Onnea ei ollut pelkästään oikeanväristen kankaiden löytyminen, mutta myös materiaalit ja tekstuurit osuivat niin hyvin kohdalleen. Neuleeseen löytämässäni kankaassa oli ihana eläväinen tekstuuri, joka mielestäni sopi todella hyvin kyseiseen vaatteeseen, vaikka tietenkään animessa ei mitään tekstuuria näy. Momon hamekangas puolestaan oli juuri täydellinen puuvillasekoitekangas, joka ei näyttänyt muoviselta, mutta jossa laskokset pysyivät erinomaisesti.

Kerrankin löyty sitä sopivaa jännää!

Hame olikin se osa, josta lähdin liikkeelle. Minä tosiaan kaavoitan vekkihameet jokaista hahmoa varten erikseen, eikä minulla ole mitään yhtä vakiokaavaa, jota käyttäisin aina vekkihameen tehdessäni. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että jokaisella hahmolla vekkihameet ovat hieman erilaisia; laskosten muoto tai kiertosuunta voi olla eri ja laskosten määrä vaihtelee hahmosta toiseen. Esimerkiksi Ichijon hameessa laskosten määrä on vähäinen, jolloin laskokset ovat leveämpiä, kun taas Momon hameessa laskoksia on runsaasti, jolloin ne ovat tietenkin kapeampia.

Ichijon hameen kanssa sai tuskailla ihan huolella, jotta siitä sai istuvan. Momo puolestaan ei vaatinut sen kummempaa säätöä.

En ole ehkä koskaan kaavoittanut niin hyvää vekkihametta kuin Momon hame. Olen tehnyt todella monta vekkihametta cosplay-matkani aikana, mutta yksikään niistä ei ole istunut yhtä hyvin kuin Momon hame (myöskin Yunan hame on onnistunut). Minä en välitä ns. cosplay-tyylillä tehdyistä vekkihameista, joissa vyötärön ympärysmitta on vain kerrottu kolmella, ja siinäpä onkin kaikki kaavoitus, jota moinen vaatii. Tuon tyyppiset vekkihameet eivät istu juuri koskaan kenellekään, ja minä vihaan niitä palavasti.

Pienesti kaipaa silitystä, mutta istuu silti jo niin hyvin!

Harmikseni kuitenkin hameesta ei näy kuin pieni siivu, koska Momon neule on niin pitkä. Koska en ole animea, mitoitin hameen hieman pidemmäksi kuin, mitä se Momolla oikeasti on, ja silti siitä näkyy neuleen alta vain säälittävä siivu. Neuleesta ei sen kummemmin ole kerrottavaa, koska se oli niin yksinkertainen.

Hurjat 10cm hameen helmaa näkyvissä. Se on enemmän kuin animessa!

Pukuun kuuluvia pienempiä osia tein kierrätysmeiningillä kotoa löytyvistä materiaaleista. Säärystimiin löytyi juuri ja juuri valkoista trikoota jemmoista, Momon kaulanauha syntyi vinokaitalenauhasta, jonka vain ompelin putkeksi, ja rusetissa käyttämäni kangas on alun perin ollut KH Cloudin viitta. Jälleen sain todeta, että hamsterin ominaisuudesta on joskus jopa hyötyä.

En ehkä koskaan ole tehnyt tämmöistä vinokaitaleella.

Tämä viitta on vuodelta 2009...

Ehkä jännin seikkailu Momon osalta olivat korvakorut. Ennen Traconia sain valmiiksi yhden parin korviksia, mutta en ollut niihin tyytyväinen monestakin syystä. Päätin kuitenkin käyttää niitä Traconsissa ja tehdä myöhemmin uudet. No, tein lopulta kolmet parit.

Siellä hienot!

Animessa Momon korvakorut ovat yksinkertaiset lätyskät, mutta vastaan tuli eräs kuva mangasta, missä Momon korvikset ovatkin alienin pään malliset. Tietenkin korvakorufriikkinä tykästyin enemmän näihin korviksiin. Myös Traconissa useimmilla näkemilläni Momoilla korvakorut olivat alien-mallia, joten en ole ollut yksin aivoitukseni kanssa.

Tässä kohtaa edettiin vielä ihan järjen kanssa.
Olin jopa tekemässä lätyskäkorviksia alieneiden kaveriksi.

Liimaluentopärinöissäni päätin ilmeisesti kokeilla muinaisia tekniikoita korvakorujen valmistamiseksi, koska lähdin työstämään niitä softiksesta ja Erikeeperistä. Ajattelin, että näin saan korviksista mahdollisimman kevyet, mutta täysin aliarvioin softiksen imevyyden. Yritin siis sinetöidä softiksen huokoista pintaa vedellä ohennetulla liimakerroksella, mutta surukseni tästä ei ollut mitään apua, kun lopulta lähdin maalaaman softista. Softis imi maalia itseensä kuin mikäkin sieni.

Sitten alkoi pakka hajota...

Kommellukset korvisten kanssa eivät todellakaan loppuneet tähän, koska maalauksen jälkeen suunnitelmani oli ensin täyttää suun ja silmien aukot mustalla UV-hartsilla. Tämän jälkeen suunnitelmaan kuului peittää koko alien kauttaaltaan kirkkaalla hartsilla, ja näin myös tein, mutta lopputulos menikin vähän mönkään.

Raukat ;___;

Jotenkin hartsin alle muodostui ilmakuplia silmäkuoppien alueelle, mikä ei niin paljoa häirinnyt ja näytti oikeastaan ihan hauskalta. Se, missä olin todella tehnyt virheen ajattelemattomuudessani, oli alieneiden sierainten kohdalla. Silmät ja suun maalasin mustaksi akryylimaalilla, mutta sieraimet piirsin tussilla. Tarkemmin sanottuna vesiliukoisella tussilla. Tämä aiheutti sen, että nestemäinen hartsi lähti liuottamaan tussia, ja lopputulos oli se, että alienit kärsivät jostain oudosta nenäverenvuodosta.

Sivuhuomiona: hioin valmiiden korvispohjien pinnoitteen vekkulaan, jotta pystyin maalaamaan ne. Tämän jälkeen dippasin maalatut napit UV-hartsiin ja kovetin pinnan.
Tämä sentään toimi. 

Traconin jälkeen löysin itseni pärisemästä taas korvisten parista, ja tällä kertaa muutin suunnitelmaani sen verran, että en ohentanut liimaa, jolla peitin softiksen. Tämä sinänsä toimi ihan hyvin, mutta liimapinta muuttui kerros kerrokselta epätasaisemmaksi. Fiksu ihminen olisi tässä kohtaa aloittanut alusta, mutta halusin jostain syystä jatkaa valitsemallani tiellä. Maalaaminen sujui nyt huomattavasti helpommin ja nopeammin, mutta maalipinta korosti alieneiden muhkuraisuutta entisestään. Edelleen kuitenkin jatkettiin eteen päin, koska ajattelin, että voisin pelastaa tilanteen UV-hartsin avulla. Näiden uusien korvisten hartsipinnoitteeseen lisäsin myös glitterjauhetta. Pohdin tätä jo ensimmäisen parin kohdalla, mutta en tohtinut ennen Traconia lähteä testaamaan. Hyvä niin, koska mielestäni glitter ei ainakaan parantanut lopputulosta. Jauhe teki hartsista jokseenkin samean ja samalla silmien syvyys häivettyi.

Vihaan näitä enemmän kuin ensimmäistä paria.

Sitten aloitettiin kolmas pari, jonka teinkin paljon järkevämmällä ja nopeammalla tavalla. Suotta olin lähtenyt sekoilemaan liiman kanssa, kun matalalämpömuovit ovat olemassa. Tällä kertaa softispohja sai siis Pearly-worblan päällensä, minkä maalaaminen oli typerän helppoa. Kaikista virheistäni oppineena lopulta sain kuin sainkin korvikset valmiiksi.

(Siis ihan niinku en ois tehnyt mitään tämmöstä koskaan aikasemmin :D)

Tässä on jo jotain järkeä!

Sen verran kikkailin, että silmien ja suiden täyttöhartsiin sekoitin mustan värin lisäksi violettiin vivahtavaa glitterjauhetta. Päätin kuitenkin jättää koko homman peittävän hartsikerroksen tällä kertaa pois, ja toteuttaa kiillon ihan vain lakkaamalla päät. Aluksi lakkasin päät muutamaan kertaan tavallisella askartelulakalla, mutta se jätti jälkeensä hieman inhottavia siveltimenjälkiä. Päädyin lopulta kääntymään ihan kynsilakan puoleen, mikä toimi oikein mukavasti.

@____@

Siinä vaiheessa, kun kankaat olivat hallussani uskalsin myös tilata Momolle peruukin. Ei ollut mitään takeita siitä, että peruukki ehtisi minulle ajoissa. Sain yllättyä positiivisesti, kun viikon sisällä peruukki kolahti luukusta. Jälleen kerran pohdin pitkään peruukin väriä, koska mielestäni käyttämässäni referenssikuvassa Momon hiukset eivät ole täysin ruskeat. Lisäksi löytämieni kankaiden värit olivat hieman kirkkaammat kuin referenssissä, joten lopulta päädyin tilaamaan CosCraftilatä (mistäpä muualtakaan) Yoji-mallisen peruukin värissä Mahogany Red.

Yoji - Mahogany Red

Olihan väri lopulta todella punainen, mutta omasta mielestäni se kuitenkin sopi yhteen muiden puvun värien kanssa. Muotoilin peruukin viimeisenä, minkä jälkeen sovitin koko pukua päälle ja tein samalla meikkitestin. Hyvä, että testasin, koska tuo ensimmäinen meikki ei toiminut yhtään. Momon designissa on gyaru-vaikutteita, mutta tästä huolimatta Momo näyttää tosi tavalliselta animehahmolta, joten päätin itse pitää meikin hyvin hillittynä. Yritin kuitenkin viedä meikin värimaailmaa vähän gyaru-suuntaan (eli oranssiin ja kunnon pinkkiin), mutta tämä oli juuri se, mikä ei toiminut kokonaisuuden kannalta ollenkaan.

Tässä kohtaa ahdisti niiiiiiin paljon se, miltä Momo tulisi lopulta näyttämään ja tuntumaan päällä.
Myöskin anteeksi suttukuva :<

Meikin värit menivät siis täysin remonttiin, ja Traconissa naama näytti paljon paremmalta. Oranssit ja pinkit vaihtuivat hempeisiin vaaleanpunaisiin silmämeikin ja huulten osalta. Vähän muka harmittelen sitä, että käännyn nykyään niin paljon yhden ja saman meikkipaletin puoleen, mutta se nyt näyttäisi toimivan minun naamassani.

Momo tarvitsee uudet piilarit, mutta muuten tykkäsin tästä naamasta!

Jouduin siis tauottamaan pukuhommia hetkellisesti, koska meneillään oli mm. muutto ja maailmanmatkausta. Tämän lisäksi olen ollut (jälleen) pienoisessa jumissa Zeldan ja värjäyssäätöjen osalta. Ajatukset ja aika olivat siis pyörineet pitkään kaikessa muussa kuin cosplayssa, joten tarvitsin jonkinlaista tekohengitystä uuteen alkuun. Tämän vuoksi otin Momon työnalle, vaikka keskeneräisiä pukujakin olisi ollut tarjolla.

Kuva: Anniilaugh
Minä ottamassa omia pantsukuviani.

Olen sanonut tämän varmaan jo niin monta kertaa eri pukujen kohdalla, mutta halusin tehdä jotain nopeaa, yksinkertaista ja hauskaa, johon voisin vain upota hetkeksi stressaamatta sitä, että tuleeko puku oikeasti valmiiksi tai että onko kankaan väri nyt ihan täysin oikea. Kaiken Zelda-tuskailun lomassa tarvitsin myös ihan rehellisen onnistumisen kokemuksen (blogin nimi ei ole turhaan Epätoivo). Ehkä jopa ensimmäistä kertaa Momo oli juuri niin näppärä ja helppo, kuin suunnittelinkin.

Yksi parhaista asioista Momossa on myös se, että saan perseillä naamallani.

Jollekin toiselle se, että voi tehdä vähän sinne päin, voi olla se vapauttavin tapa työskennellä. Olen löytänyt itsestäni tämän vastakohdan. Tässä vuosien aikana on tullut huomattua se, että minä nautin nimenomaan sellaisesta tekemisestä, mihin pystyn uppoutumaan syvälle ja viilaamaan yksityiskohtia kohdalleen. Momo on helppo ja yksinkertainen puku, mutta juuri sen takia se oli minulle projekti, jota tässä hetkessä tarvitsin; ei mitään järjetöntä suunnittelua tai pohdintaa, vaan ihan rehellistä tekemistä ja vanhan tiedon hyödyntämistä. Varmistusta siitä, että kyllä minä osaan näitä hommia, vaikka Zelda taisteleekin vastaan ja keskeneräiset puvut kummittelevat.

Kuva: Anniilaugh
Fun fact: Hankin Momolle ihan tarkoituksella alkkarit, joita vilautella.

Nautin myös suuresti siitä tunteesta, kun saan valmiiksi asioita, joten Momo oli tapa rapsuttaa myös tuota kutinaa. Lisäksi uusi työhuone hakee edelleen järjestystään, ja Momo osoittautui erittäin hyväksi koeajopuvuksi ennen isompien projektien aloittamista.

Kuva: Anniilaugh
Alienit pyörivät kuin hyrrät, mutta se ei haitannut!

Nautin Dandadanista suuresti ja Momo pukuna oli hyvin luonteva käyttää. Helppoutensa puolesta voi olla, että Momoa tullaan käyttämään enemmänkin tulevaisuudessa. Dandadan on tarjonnut muitakin pukuhaaveita, kuten Okarun useammassa olomuodossaan, ja olisi aivan hulvatonta päästä kuvaamaan sarjan hahmoja aivan sekoilumielessä. Olen kuitenkin luvannut itselleni, että seuraavana vuorossa on kaappien tyhjennys keskeneräisistä projekteista. Listalla ensimmäisenä ovat Zelda ja Jinshi.

Fukka kiittää!

Liimaa ja vihreitä miehiä - Tracon 2025

Momoi!

Oli Tracon! Jälleen siellä oli myös kivaa! Minun osaltani mentiin vähän uudenlaisissa merkeissä, mutta mukana oli myös hyvin paljon tuttua huttua. Tracon järjestettiin 5.-7.9.2025 tapansa mukaan Tampere-talolla. Tänä vuonna Tracon juhli myös 20-vuotissynttäreitään!

Tää on hieno!

Minä raahauduin Tampereelle perjantaina kohtuullisen hyvissä ajoin pyörimään, mutta perjantain ainoaksi ohjelmaksi jäi Hall Cosplay. Sujuvasti tätä ennen ehdimme pyörähtää myyntipöytäsalin läpi. En muista, että aikaisemmin myyntipöytäsali olisi ollut auki jo perjantaina tai sitten en vain koskaan ole ehtinyt sinne perjantaina. Joka tapauksessa, oli mukava kierrellä pöydät läpi, kun tungosta ei ollut aivan valtoimenaan eikä oma kuormituskyky ollut niin koetuksella. Tällä kertaa koko conista mukaan lähti vain maltilliset ostokset, koska nimenomaa tuo kuormituskyky ei kestänyt enää muun viikonlopun aikana intensiivistä kiertelyä esimerkiksi taidekujalla.

Kaikki oleelliset heti tähän alkuun eli ostokset.

Perjantaina tuli vastaan myös äärettömän hienoa propagandaa!

Hall cosplay -kisat pidettiin Tracon Live! -lavalla ulkona. Minua henkilökohtaisesti nämä ulkolavan ohjelmat eivät houkuttele, koska näkyvyys on tuurista kiinni ja sää pelaa aina omaa peliään ohjelmassa viihtymisen osalta. Kuitenkin hall cosplay on mielestäni sinänsä ulkolavalle sopiva ohjelma, vaikkakin sen sijoittaminen perjantaille ei ole mielestäni täysin tasavertaista. Traconissa on kuitenkin niin paljon erilaisia cosplay-kilpailuja, joten ymmärrän sen, että joitain asioita pitää niin sanotusti uhrata toimivamman kokonaisuuden kannalta.

Siellä ne hall-kisaajat pönöttää.

Hall cosplayn jälkeen ei siis tullut hengattua tapahtumassa sen kummemmin, koska lauantain pukujen valmistelut odottivat. Lauantain puvuksi valikoitui Link’s Awakening Link parin vuoden takaa. Yritin muka miettiä pukuja sään kannalta, mutta lauantain keli oli sen verta lämmin, että kuuma meinasi tulla (tavallisesti kaksi paitaa päällekkäin on minulle liikaa vaatteita). Linkin meikki ei ehkä osunut tällä kertaa niin nappiin, ja siitä tulikin hieman karumpi kuin olisin toivonut.

Jotenkin näistä mun selfieistäkin tuli ihan villejä...

Lauantaina piti heti aamusta olla syöksymässä ensimmäiseen ohjelmaan, joka oli Iriksen pitämä WCS-retrospektiivi. Ohjelma sisälsi muisteluita Suomen ja WCS:n yhteisen matkan varrelta. Iris on ollut osa Suomen jokaisen tiimin matkaa, joten hänellä on myös aivan omanlainen perspektiivinsä koko WCS-myllerrykseen, minkä vuoksi on hyvin mielenkiintoista kuunnella hänen kerrontaansa aiheesta. Aina on myös hauskaa kuulla juttuja muiden WCS-kokemuksista, vaikka se, mitä tapahtuu Special Tourilla, jää Special Tourille.

Villit 75 min.

Koska aikaa sattui olemaan, tuli käväistyä kuulemassa ohjelma Behind the Cosplay: Making of Mina Ashiro. Jo pelkän kuvauksen perusteella kävi ilmi, että ohjelman sisältö painottuu voimakkaasti erilaisen teknologian hyödyntämiseen kyseisen puvun valmistuksessa. Minulle cosplay on lähtökohtaisesti kädentaito- ja käsityöharrastus, joten en suoranaisesti kuulunut ohjelman kohdeyleisöön. Joitain jännittäviä ja hyödyllisiä juttuja tuli kuitenkin ohjelmassa esille. Eniten harmittelin ohjelmassa sitä, että ohjelmanpitäjä, Frostylva, ei koskaan esitellyt valmista pukua livenä, vaikka se hänellä olikin tuolla hetkellä päällä.

Lähempänäkin ois tietenki voinu istua :D

Lauantaina tuntui olevan jatkuvasti meno jonnekin, vaikka kiireentuntua ei kuitenkaan ollut. Yksi sivuetappi oli kuitenkin Photoshoot-kisaajien kuvagalleria. Tuossa keväämmällä pidimme Riikkiksen kanssa kuvaussession Gakupolle. Riikkis päättikin sitten osallistua Traconin photoshoot-kilpailuun yhdellä Gakupo-otoksella, joten pitihän sitä käydä tarkastamassa oma naama kuvagalleriasta. Näiden kuvausten ja Gakupo-kuvien taustalla on taas minulle ihan hirveästi tärkeitä asioita, minkä lisäksi olen ollut niin äärettömän intopiukena siitä, mitä Riikkiksen kanssa ylipäätään saimme aikaan. (Kuvagallerioista yleisesti: oli ihan superhienoa nähdä myös Traconin toinen kuvanäyttely aikaisempien vuosien kisaajista!)

Meidän vauvva!
Kuva: Anniilaugh

Sitten olikin oman jännäripannariosioni vuoro! Olin siis pitämässä Traconissa luentoa cosplaysta ja liimoista. Tämä aihe saattaa ehkä tulla yllätyksenä joillekin, mutta olen siis jo pitkään halunnut luennoida aiheesta. Olen tarjonnut ohjelmaa useamman kerran muillekin tapahtumille, mutta syystä tai toisesta sitä ei ole haluttu ottaa ohjelmistoon. Tracon kuitenkin kelpuutti ideani, ja sain jopa mielestäni päivän parhaan ohjelma-ajan höpinöilleni.

Asian ytimessä.
Kuva: Anniilaugh

Eniten jännitin sitä, että ehdinkö kertomaan kaiken oleellisen . Alun perin asiaa oli ihan hillitön määrä, joten luennosta on karsittu pois aika paljonkin juttuja. Silti sisältöä jäi sen verran, että 45 minuuttia ei meinannut riittää ilman tappotahtia. Tämä seikka jännitti ihan oikeasti niin paljon, että unohdin jännittä muuten esiintymistä itsessään. (Spoiler: Unohdin kertoa luennolla yhden tärkeän asian, jonka ohjelmakuvauksessa lupasin.)

Tää oli mun fiilis ennen ja jälkeen luennon pitämisen.

Olin todella yllättynyt siitä, miten paljon kiinnostuneita kuulijoita lopulta oli, koska onhan aihe jokseenkin erikoinen. Jo lauantaipäivänä sain kyselyitä siitä, että onko luennosta tulossa tallenne ja että onko joskus luvassa jatkoluentoa. Tallenne on katsottavissa Traconin YouTube-kanavalla, mutta jatkoluennosta en olen niin varma. Tulen luultavasti kirjoittamaan liimoista ihan oman jutun tänne blogiin, koska myös luennon dioja on pyydetty jaettavaksi. Tulin siihen tulokseen, että blogi on minulle paras paikka diojen jakamiseen, joten samalla voin hieman runoillakin. Joka tapauksessa iso kiitos kaikille kiinnostuneille ja luentoa kehuneille! Tämän tekstin julkaisun aikaan olen jo saanut Traconin kautta ohjelmapalautteita, mutta niitä pystyy jättämään edelleen. Kiitän niistäkin kovin, ja niiden pohjalta uskallan jo ehkä sanoa, että ohjelma ei mennyt ihan penkin alle.

Kamu kommentoi tätä kuvaa: "Käytännössä kaikki elämässä saavutettu, kun saa tämmösen otoksen itsestä, puhumassa puhujanpöntössä ja taustalla häämöttää diaesitys liimasta."
Kuva: Anniilaugh

Liimasekoilusta selvinneenä sain ahdettua vähän evästä naamaan ennen The Cosplay -kilpailujen alkua. Lauantaina Traconissa kisattiin NCC:n, esityskisan sekä photoshoot-kisan merkeissä ihan Ison Salin puolella (jee!). Voi jösses taas tätä touhua! Sekä NCC-karsinnoissa että esityskisassa tykiteltiin ihan huolella. Kisoissa oli huomattavissa jännittävän paljon samoja elementtejä esitysten välillä; paljon oli laulua ja yllättävästi neljännen seinän rikkomista. Omia suosikkejani palkittiin ja ei palkittu. Tamamerun voittajaesitys oli puhdasta taidetta sekä lavaesiintymisen huippuhetki, mutta nautin suuresti myös Deadpool-esityksetä. Onnea kaikille sijoittuneille vielä!

NCC-kisaajat

Traconin cosplay-kisat loppuvat nykyään niin myöhään, että sen jälkeen on jo tehokkaasti nälkä ja virta pois, minkä vuoksi ihan mielenkiintoista ohjelmaa menee pakostakin sivu suun, kuten seimerkiksi pihan tulishow. Lauantaina olisin halunnut käydä kuulemassa juttuja myös kimonoista ja yukatoista, mutta harmikseni ohjelma meni päällekkäin cosplay-kilpailujen kanssa.

Niin siis Linkin miekka oli myös matkassa, mutta en koskaan edes purkanut sitä paketista.

Vaikka kovasti haaveilin siitä, että saisin Echoes of Wisdom Zeldan valmiiksi Traconia varten, kaiken hulinan keskellä päätin antaa Zeldan vielä olla, että voin antaa sille sen ansaitseman kunnollisen huomion. Sen sijaan menin toteuttamaan itseäni sekä perushalujani, joten rykäisin kasaan Dandadanin Ayase Momon. Kirjoittelen Momosta tapani mukaan vähän enemmän piakkoin jossain välissä, mutta todettakoon, että tämä pikapuku tuli tarpeeseen. Helppoutensa vuoksi Momo päätyi siis Traconin sunnuntaipuvuksi, ja koin oloni hyvinkin kotoisaksi tässä puvussa.

Momo on minä.
Kuva: Anniilaugh

Sunnuntaina päivä alkoi jälleen cosplay-ohjelmalla, kun kävimme kuulemassa turvallisuusasioista cosplayssa. Aihehan jonkin verran meni päällekkäin oman ohjelmani kanssa, joten hirveästi ei uutta asiaa minulle ollut tarjolla. Ohjelma oli kuitenkin ihan kiva täyte päivään, ja varmasti tärkeää asiaa niille, joille homma ei ole aivan niin tuttua.

Arvostan kuvitusta.

Sitten oli tarjolla hienoutta! BL-mangan trendit 90-luvulta nykypäivään -luento täytti paikan sydämessäni, joka on ollut siellä jo pitkään. En ole mikään älytön BL-mangan kuluttaja, mutta aina olen ihmetellyt sitä, miksi missään aihetta käsittelevällä luennolla yms. ei mainita sanallakaan yhtä minun kaikkien aikojen lempimangaani, Fake, joka sattuu myös olemaan BL-tuotantoa (en kestä romanttisia sarjoja, jos niissä mähkitään vain ihmissuhteita). Tällä luennolla Fake lyötiin pöytään heti ensimmäisenä, joten olin kaikin puolin tyytyväinen. Ohjelma oli hyvin mielenkiintoinen, sain sieltä muutamia lukusuosituksia, mutta kokonaisuudessaan se olisi tarvinnut tiivistystä. Tästä myös kertoo se, että ohjelma jäi kesken, vaikka se meni yliajalle.

Hyvää asiaa!

Nyt voin antaa anteeksi kaikille BL-, yaoi- ja shounen ai -luennoille yms. jotka ovat röyhkeästi sivuuttaneet Fakein ja sen suurenmoisuuden.

Kun sateen uhka oli jälleen ilmassa oli aika myös sunnuntain cosplay-kisoille… Traconin Live! -lavalla. Onneksi sadetta ei kuitenkaan tullut, mutta näkyvyys haaste oli silti läsnä. Kovasti haluaisin kuulla kisaajien näkemyksiä ulkolavan käytöstä. Traconin kokoisessa tapahtumassa täysin pukupainotteiset kilpailut voivat hyvinkin vetää puoleensa sellaisia kisapukuja, joissa esiintyminen laajemmin tai liikkuminen yleensä on haastavampaa. Miten toimiva ulkolava on tällaisten pukujen kohdalla ja miten sääolosuhteet yleisesti vaikuttavat kisaamiseen? Ihan vain pyörittelen taas ajatuksia ääneen.

Siellä taas.

Valitettavasti jouduimme poistumaan kisakatsomaosta ennen voittajien julkistusta, koska olimme syöksymässä vielä päivän päätteeksi Chordae Coris Orchestran konserttiin. Vaikka tällä kertaa Traconissa oli niin paljon tarjolla konsertteja, tämä konsertti jäi omalta osaltani ainokaiseksi. Nautin jälleen, vaikka soittolistan sisältö olikin tällä kertaa minusta enemmän etäällä. Melkein selvisin jopa itkemättä koko setin läpi, kunnes tuli viimeisen kappaleen vuoro. Viimeiseksi kappaleeksi oli läjäytetty minun osaltani kaikkien aikojen pahin märinäkappale eli Sormusten herrasta Into the West. Padot totaalisesti auki sitten viime metreillä.

Yhyyyyy! ;____;

Konsertti jäi sopivasti päivän ja Traconin viimeiseksi ohjelmaksi, vaikka tällä kertaa junaan ei ollutkaan kiire. Sen sijaan päivän päätteeksi onnistuin näkemään vielä sattumalta hirveästi tuttuja naamoja ja lätisemään niitä näitä. Hieman alan kokea, että Traconin ohjelmistossa on runsaudenpulaa, mutta se on silti edelleen lempitapahtumani Suomessa.

Sunnuntai meni vähän höpöilyksi, mut se on myös parasta.
Kuva: Anniilaugh

Traconin jälkeen on aina ihan törkeän inspiroitunut olo. Nyt myöskin asiaa pönkittää minun kohdallani se, että en ole päässyt toteuttamaan pukujuttuja hetkeen muun elämän vuoksi. Momo oli ihan oma juttunsa, josta siis kirjoittelen myöhemmin lisää. Nyt kuitenkin koen suurta himoa kaivaa keskeneräisiä projekteja kaapeista ja jatkaa niitä eteenpäin. Lisäksi pääni raksuttaa uusia luentoideoita ihan huolella. Nyt, kun liimat on osittain edes taputeltu, voisin siirtyä taas aivan uuteen aiheeseen.

Fukka kiittää!

PS: Hieman harmittaa tämän (ja Momon) merkinnän viivästyminen, koska intoa kirjoittaa olisi vaikka kuinka, mutta onnistun näköjään täyttämään päiväni ihan kaikella muulla.