Ruoka- ja perseilypainotteinen - Matsucon 2026

Hei moi!

Nyt täytyy myöntää, että yhtään ei kiinnostaisi kirjoitella Matsuconista, vaikka se erittäin antoisa olikin. Ajatukset pyörivät tällä hetkellä jo kovasti seuraavan puvun ympärillä. Hetkeksi yritän kuitenkin irrottaa itseni tulevasta, jotta voin vähän keskittyä vielä menneeseen Matsuun.

Matsucon saapui Oulun Pohjankartanon koululle 8.-9.8., ja sitä edeltävä viikko oli omalta osaltani yhtä juoksemista, joten lauantaihin valmistautuminen saattoi mennä vähän viimetippaan. En edes tajua, mihin kaikki aika meni, mutta ihmisellä ilmeisesti on cosplayn ulkopuolisia velvollisuuksia. Tästä huolimatta viikonloppua odotettiin innolla, sillä viime vuonna Matsu jäi välistä. Suureksi ilokseni sain myöskin kyläilijöitä Matsun ajaksi, kun Iina ja Tekla päristelivät Ouluun tarkastamaan Matsuconin.

Kuva: Iina, edit: Tekla
Vas. Tekla & oik. miä
Reki <3

Lauantain pukuna oli Reki, koska 8.8. sattuu olemaan kyseisen hahmon syntymäpäivä ja olemme jo kauan sitten puhuneet Teklan kanssa siitä, että laittaisimme joskus yhdessä Reki-puvut päälle. Mikäs sitten olisikaan ollut parempi hetki toteuttaa tämä suunnitelma. Tästä tietenkin seurasi aivan hillitöntä perseilyä, koska miksi ei.

Kuva: Iina, edit: Tekla, varas: miä
REKI

Jo tässä kohtaa täytyy todeta, että Matsun ohjelmatarjonta oli tänä vuonna aivan priimaa! Niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa, vaikka paljon siitä menikin lopulta ohi. Lauantaina olisi ollut kiinnostusta niin moneen ohjelmaan, mutta lopulta päädyimme katsomaan vain Andromedan tanssiesityksen sekä cosplay-kilpailut. Muita kiinnostuksia olisivat olleet matsuri- ja HeMan-luennot sekä kunniavierasohjelmat. Aika kuitenkin hurahti ihan muuhun. Tarkastimme sentään lauantaina Pikku Tee -ruokarekan antimia, mikä oli juuri oikea valinta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Kuva: Iina
Vas. miä & oik. Tekla

Tämä oli "Rekin syntymäpäiväateria", koska ei ollut kakkua :D

Tällä kertaa Andromeda@ unit: CoMETIK pääsi yllättämää. Olen nähnyt Andromedan esiintyvän joskus jossain aikaisemminkin, mutta tuolloin hempeät ja rallattelevat idolitytöt eivät voittaneet minua puolelleen. Tällä kertaa luvassa oli kuitenkin vähän raskaampaa ja mustanpuhuvaa settiä luvassa, joten tämä iski minun paremmin. Tämä setti olikin ilmeisesti joku kolmenhengen erikoisprojekti. Don't ask me, I don't know. En edelleenkään ole mikään idoli-esitysten fani, mutta nyt yllätyin positiivisesti. Lisäksi esitys oli sopivan mittainen jopa minulle.

Andromeda
Pohjiksen salin valot on aina hienot!

Ennen cosplay-kilpailuiden alkamista teimme hieman sateisen pikavisiitin Hollihaan skeittipuistoon. Riikkis ja Tekla tekivät pikaista skeittipuistotaidetta ja sitten räpsittiin vähän polaroideja. Tämä oli aivan täydellinen ajoitus, koska juuri lähdön aikaan taivas aukesi ja rupesi syytämään vettä niskaan. Mietin jo hetken, että onko tämä sade-conien vuosi vai mikä homma?

Kuva: Tekla
Vasemmalta: Tekla, miä, Iina ja Riikkis

Iina oli muru ja otti mustakin jokusen puhelinräpsyn <3

Lauantain kohokohta oli tietenkin cosplay-kisat, joissa kilpailtiin Tournament of Champions -karsinnoissa sekä cosplay-valokuvauksessa ja lopuksi vuorossa oli myös cosplay catwalk. Vaikka jonkin verran teknisiä haasteita kisan aikana koettiinkin, niin kokonaisuudessaan homma luisti ihan kivasti. Ainoa asia, joka vähän kummastutti oli ToC-kisaajien haastattelut. Oli hieman hassua, että täysin pukupainotteisen kisan lavahaastatteluissa kysyttiin useammalta kisaajalta puvun lähteeseen liittyviä kysymyksiä eikä esim. itse pukuun. Aina vähän kummaksun tällaisia valintoja, koska omalta osaltani en ole kiinnostunut siitä, mistä kisaaja pitää pelissä/sarjassa/elokuvassa/yms., vaan siitä kisaajan puvusta. Hirmuisesti kuitenkin onnea Sonalle, joka lähtee edustamaan Suomea Itävaltaan ToC-finaaliin! Lisäksi onnittelut AlanaLana toisesta sijasta!

ToC 1. & 2. sijat!
Vas. Sona & oik. AlanaLana

Kisojen jälkeen oli aika kuoriutua puvuista ja suunnata kohti ruokaa ja lepoa. Hyvässä seurassa tuli nautittua ja naureskeltua päivän päätteeksi. Tämä oli juuri sitä, mitä itse tarvitsin sekä conipäivän että vauhdikkaan viikon kruunaamiseksi. Onneksi sunnuntain puvun valmistelut oli tehty jo hyvissä ajoin, joten niistä ei tarvinnut huolehtia enää tuossa vaiheessa.

Iltajuomat

Sunnuntaille puvuksi valikoitui Nobara. Päädyin Nobaraan vähän puolivahingossa, kun satuin ihan muista syistä korjailemaan sitä Nekoconin jälkeen. Lisäksi olin Nekoconin jäljiltä pienoisessa Jujutsu Kaisen -kuopassa, mistä syytän erinäisiä tahoja. Nobarasta ei myöskään ole ollut olemassa yhtään kunnollista kuvaa, joten taka-ajatuksen johdattelemana päädyin valitsemaan hänet sunnuntain puvuksi. Tämä päätyi olemaan hyvä valinta, koska tykästyin pukuun nyt uudella tavalla, minkä lisäksi sain kivoja kommentteja puvustani läpi päivän. Meikki onnistui hyvin myös!

Oli häntä yllättävän ikävä.

Sunnuntai oli omalta osaltani se Matsuconin PÄÄPÄIVÄ, koska silloin oli koko päivä täynnä kiinnostavaa ohjelmaa, jota ei voinut jättää välistä. Suunnitelmani oli istua lähes koko päivä Isossa kirsikassa ja vain odottaa, että ohjelma tulee minun luokseni. Suunnitelma ei ollut täysin vettäpitävä, koska jouduin lopulta sinkoilemaan ihan muista sysitä sinne tänne, ja olinhan itsekin omalta osaltani tekemässä ohjelmaa.

Kuva: Tekla
Oik. miä, Minna, Anae & demon Riikkis
Kiitos isosti Minnalle tästä idiksestä!

Aamujuomat

Olimme pitämässä Minnan, Anaen ja Riikkiksen kanssa Cosplay Photoshooting 101 -paneelia, joka tietenkin käsitteli cosplay-valokuvaamista. Ohjelmamme oli sijoitettu sunnuntaiaamupäivään, mikä varmasti karsi jonkin verran kuulijoita. Matsuconin kävijäkuntaa ajatellen ohjelma oli ehkä suunnattu enemmän aloittelijoille tai vähemmän kokeneille harrastajille. Tiedän varmuudella, että ainakin osa yleisöstä ei kuulunut tähän kohderyhmään, mutta ehkä hekin edes viihtyivät.

Tämä kuvasarja perustuu tositapahtumiin.

Oli tosi mukava tehdä jälleen puheohjelmaa, ja varsinkin, kun sitä sai tehdä porukalla. Tilan järjestelyt eivät valitettavasti toimineet aivan kuin olisimme toivoneet, jolloin valkokangas jäi meidän puhujien selän taakse emmekä pystyneet näkemään dioja tietokoneen ruudulta. Paneelissa oli paljon asiaa, ja jossain hetkessä pelkäsin, että meillä loppuu aika kesken, mutta onneksi lopuksi oli ihan mukava tovi vielä jutustella yleisön kanssa. Oli myös todella kivaa, että yleisöltä ylipäätään tuli hyviä kysymyksiä ja kommentteja.

Olin liian täpinöissäni ja unohdin napata kuvan ohjelman alusta, mutta onneksi satuin kuvaamaan juuri tämän puujalan :D

Heti oman ohjelmamme perään alkoi jälleen kerran suosikkiohjelmani eli Puujalka-animet! Pienesti katkerana Nekoconin jaetusta toisesta sijasta odotukset ja paineet olivat korkealla. Tämänkertainen taisto ei ollut aivan yhtä vaikea kuin edellinen, mutta en silti päässyt maaliviivalle ykkösenä tälläkään kertaa. Peruskierros osoitti voittajan, mutta jälleen kerran tarvittiin salamakierros ratkaisemaan toinen sija. Tällä kertaa toisesta sijasta kamppaili kaksi osallistujaa, joista toinen olin minä. Tyylipuhdas suoriutumiseni salamakierroksesta, eli 5/5 oikein -rivi, siivitti minut toiselle sijalle! Vaikka pääpotti vietiin jälleen nenäni edestä, voin silti olla tyytyväinen tämänkertaiseen suoritukseeni ja sijoitukseeni. Palkinnoista puhumattakaan!

Kaikki tämä 2. sijan soolosuorituksesta!
Nice.

Kun tärkeimmät oli hoideltu pois alta, oli vuorossa yksi Matsuconin kunniavierasohjelmista eli Effymian ponnariperuukkiluento. Tämä oli oikein mainio paketti asiaa. Effymia itsekin totesi ohjelman alkuun, että kyse on edistyneemmästä peruukin työstämisestä, mikä passasi minulle oikein hyvin. Siis miten kiva oli oikeasti käydä luennolla, jossa sai keskittyä ja paneutua nimenomaan haastavampaan tekniikkaan! Minä sain parin kypäräperuukin tehneenäkin ohjelmasta paljon hyödyllisiä vinkkejä ja oppia tulevaan. Diaesityksen tukena Effymialla oli mukana myös tarpeistoa näytillä ja hän pystyi ihan demonstroimaan joitain menetelmiä. Niin huippua! Tällaista lisää kiitos!

Sitä hyvää!

Elikotkin olivat luennolla mukana, mutta niillä oli kiire vahtia palkintoja.

Vaikka sunnuntain konsertti oli kiinnostuslistalla, jäi se lopulta näkemättä ja kuulematta. Loppupäivä meni lähinnä ihmisten kanssa hengaillessa. Olin myös aikaisemmin viikolla leiponut mokkapaloja, joista oli kova yritys päästä eroon päivän aikana. Pikkuhiljaa matkalaiset alkoivat lipua kotiin päin, joten piti sanoa heipat. Päivä kuitenkin huipentui minun ja Riikkiksen osalta siihen, että pidimme pienen picnicin keskellä Pohjiksen karua pihamaata nautiskellen Pikku Teen antimista.

Kattokaa nyt tota Riikkiksen iloa! Vitsi, että oli hyvää ruokaa!

Riikkis oli muru ja räpsi muutamat kuvat myös pikapikaa Nobarasta.
Puku vähän rutussa päivän istumisen jälkeen, mutta ei haittaa :D
Edit: miä

Matsucon oli tällä kertaa aivan ratkiriemukas kokemus. Jotenkin myös ruoka oli isossa roolissa tässä tapahtumassa :D Suuri kiitos kuuluu tietenkin ihmisille, jotka värittivät omaa viikonloppuani, mutta myös Matsuconin ohjelmatarjonta oli tänä vuonna täynnä mielenkiintoista sisältöä. Osa siitä jäi valitettavasti näkemättä, mutta en juurikaan osaa olla harmissani, koska tuo aika kului muuhun tärkeään. Aika meni siivillä ja etenkin sunnuntai tuntui hujahtavan vauhdilla ohi.

Fukka kiittää <3

Pikkuiset ostokset

PS: Nyt on tosiaan pukuhommissa hyvä pärinä päällä, koska ensinnäkin ratkaisin erään ongelman, joka minulla on ollut Zeldan sauvan kanssa, mutta myös olen vihdoin aloittanut Jinshin työstämisen! Haaveilin hetkellisesti siitä, että Jinshi voisi valmistua Traconia varten, mutta se taitaa kuitenkin jäädä haaveeksi. Haluan tehdä Jinshin hyvin ja ajan kanssa, minkä lisäksi siinä on paljon osia, jotka vaativat uuteen asiaan paneutumista.

Punapäät ei pääse taivaaseen

Hei voi, oi voi!

Niin tuota… Kirjoitan nyt lähes puoli vuotta vanhoista kommelluksista, joten voi olla, että osa asiasta on jo lipsahtanut mielestä. Aluksi ajattelin, että ymppään Jujutsu Kaisen -asioita samaan merkintään, koska same same but different. Sekoiltuani kuitenkin Bloggerin kanssa vain Nobaran osuuden puolesta, tajusin, että yhteisestä merkinnästä olisi tullut aivan liian pitkä. Hoidetaan nyt siis Nobara ensin pois alta, ja sitten voin hyvillä mielin julkaista Gojon merkinnän ensi kuun puolella.

Sekä Nobara että Gojo ovat hyvin vaatepainotteisia pukuja, ja Nobaran vasara on jo saanut oman merkintänsä, joten luvassa paljon vaateasiaa. Olen varmasti tietyllä tavalla itse sokea sille, millaiset asiat ovat kiinnostavaa luettavaa ompeluun painottuvissa puvuissa. Yritän nyt kuitenkin tehdä pieniä nostoja molempien pukujen osalta niistä ratkaisuista ja työvaiheista, jotka eivät ehkä ole niin itsestään selviä. Luvassa myös vähän peruukeista ja napeista, minkä vuoksi voin aloittaa siitä, mihin viimeksi jäätiin; Nobaran peruukista.

Tähän jäimme viime kaudella.

Minulla oli siis pohjana tavanomainen peruukki, jossa ”jakaus” on lähinnä pieni pyörre päälaella. Halusin testata ensimmäistä kertaa tällaista irto-skin-toppia, jolla voi luoda peruukkiin jakauksen mihin haluaa. Voin nyt raportoida, että tämä on oikein toimiva ratkaisu.

Päättelin jopa kaikki kuiturivit ompelemalla ja liimaamalla.
I have trust issues.

En halunnut jättää jakauksen alle yhtään ylimääräistä täytettä, joten poistin sen kokoiselta alueelta kuitunauhat kokonaan. Yritin myös föönata jakausaluetta ympäröivät hiukset mahdollisimman tasaisesti haluttuun suuntaan jo ennen irtopalan kiinnitystä. Kaiken tämän jälkeen esikiinnitin jakauksen peruukin verkkorakenteeseen liimaamalla. Liimauksen jälkeen kuitenkin vielä ompelin irtopalan verkkoon kiinni, koska luottamussuhteeni liimaan on hyvin oikkuileva. Lopuksi, ennen peruukin varsinaista leikkuuta, föönasin upouuden jakauksen kohdilleen.

Vaikka työn puolesta näen jonkin verran tikkejä ja hakasia ihan oikeiden ihmisten päässä, oli tämä silti jotenkin karu näky.

Peruukin leikkaaminen osoittautui lopulta hieman haasteelliseksi. Harvemmin olen joutunut leikkaamaan tämän tyylistä jokseenkin luonnollista, mutta aika suoraviivaista, polkkatukkaa. Etenkin niskan siistimisen osalta olin kiipelissä, koska oma pääni ja peruukkipäät eivät ole täysin yksi yhteen. Päädyinkin kääntymään sen ihmisen puoleen, johon luotan eniten oman pääni ja saksien kanssa, eli meidän äitin. Minä hoidin itse peruukin etuosan ja sivut, mutta äiti leikkasi niskan sopivaksi, kun peruukki oli minulla päässä.

Siellä jakaus ja oikein siisti suora polkka.

Taisin jo jossain aikaisemmin mainita siitä, miten olin pitkään arponut Nobaran peruukin väriä. Välillä Nobaran hiukset ovat enemmän ruskeat kuin oranssit, joten vähän sai taas pallotella. Mangan värikuvissa kuitenkin Nobaran hiukset ova lähes aina selkeästi oranssit, joten päädyin lopulta CosCraftin Ginger-sävyyn. Kun peruukki saapui olin kuitenkin hyvin järkyttynyt, ja peruukkia työstäessäni jatkuvasti mietin uuden peruukin tilaamista, koska oranssin sävy oli mielestäni niin älyttömän räikeä. Kuitenkin, kun ensimmäistä kertaa puin Nobaran päälleni meikkeineen päivineen, olin todella tyytyväinen peruukin värivalintaan. Kaikin puolin pidän tästä peruukista kovasti; se on hahmonäköinen, leikkaus onnistui lopulta hyvin (kiitos äiti) ja se on conikäytännöllinen lyhyt peruukki.

Oikein kiva väri. Vähän jopa harkitsin oman pään värjäämistä.

Nobaran hameen valmistuksesta ei ole oikeastaan kuvia ollenkaan. Kaikki kuvat ovat vain valmiista hameesta, koska taisin vain unohtaa kuvata vaiheita. Animessa, markkinointikuvissa yms. Nobaran hameen malli vaihtelee melko rajustikin, joten vähän tuskailin sen kanssa. Lopulta päädyin kuosittelemaan hameeseen kaksi laatikkolaskosta eteen ja taakse. Joissain kuvissa näyttäisi siltä, että myös hameen sivuilla on omat laskokset, mutta en lopulta jaksanut pähkäillä niiden kuosittelua. Reffissä Nobaran hameessa on selkeästi myös korotettu vyötärö, mutta koska olen selän mitasta vajaa yksilö, päätin ”pudottaa” vyötäröä vähän alemmas.

Yksinkertainen on paras.

Nobaran jakussa käytin osittain samaa kaavaa kuin Ichijon paidassa. Olikin lopulta onni, että tein Ichijon ennen Nobaraa, koska pystyin korjaamaan ongelmia, joita mm. hihan kaavassa oli ilmennyt. Nobaran jakku oli siitä kiva tehdä, että siihen ei juurikaan tarvinnut sovitusvaiheessa tehdä muutoksia. Saatoin hieman kaventaa takkia sivusaumoista, mutta muutoin takin valmistus oli hyvin suoraviivaista.

Hyvin suorat miehustakappaleet.
Tässä myös näytillä jakun tukeminen tukikankailla.

Siitä on kuitenkin hetki, kun olen vuorittanut jakun tai takin ”oikeaoppisesti”. Vuorittaminen itsessään on selvää kauraa ja parasta kakkea, mutta olen syystä jos toisesta ommellut nyt jo useamman vuoritetun takin helman tavanomaisesta poikkeavalla tyylillä. Nyt kuitenkin halusin varta vasten tehdä helman tällä ns. oikealla tavalla, joka oli päässyt jo osittain unohtumaan.

Missähän vaiheessa olen tämän tyylin ottanut omakseni, ja miksi?
Mallina siis Tamakin takki.

Nobaran takin vuori sisältä ja ulkoa.
Näin tämä on minulle opetettu, mutta on kyllä usein kunnon trust the process -kamaa koko homma.

Molemmat tavat ovat siis aivan toimivia, mutta tämä ”oikeaoppinen” tapa on se, joka minulle on opetettu koulussa, ja tämä toinen on sovellettu ja matkittu jostain matkan varrelta. Tämä koulussa oppimani tapa jättää kuitenkin vuorille enemmän liikkumavaraa eikä siksi niin suurella todennäköisyydellä lähde vetämään käytössä. Molempia olen nähnyt myös kaupasta ostetuissa vaatteissa. Vaatteen mallista ja muista tekijöistä riippuen tulen varmasti käyttämään molempia ratkaisuja myös tulevaisuudessa *foreshadowing*.

Joskus vielä kirjoitan siitä, kuinka on niin paljon helpompaa tehdä vaatteita, kun ei tarvitse bindata.

Niin tosiaan koska Jujutsu Kaisenissa porukan koulupuvuissa vilahtelevissa napeissa on selkeästi nähtävissä tietty kuvio, en tietenkään voinut vain ostaa joitain random nappeja. Toisin sanottuna menin sitten tekemään napit Nobaraa (ja Gojoa) varten. Ja tietenkin Nobara sattuu olemaan sarjassa se hahmo, jolla on eniten nappeja koulupuvussaan, mutta myös ainoa (ainakin minun tietääkseni), jolla on KAHDEN KOKOISIA nappeja. Mielenterveyttäni hieman suojeli se, että ihan alusta asti en sentään nappeja väsännyt, vaan ostin valmiit napit, joiden päälle väsäsin tarvitsemani.

Vaiheita mallinapin valmistuksesta.

Ostin tosiaan läjän mielestäni sopivan kokoisia ja näköisiä nappeja, joista yhdet ensin päällystin ilmakuivuvalla hartsimassalla (vas. ylä). Massan olin ostanut testiksi CosCraftiltä. Oikein jännää tavaraa; kuivuminen kestää kauan, mutta lopputulos on erittäin kestävä. Massan kuivuttua lähdin piirtämään sen päälle haluttua kuviota lyijykynällä, mikä oli todella näppärää, koska pystyin välillä myös kumittamaan hartsin pintaa. Kertaalleen myös testasin piirroksen siirtämistä paperille teipin avulla tarkistaakseni, että onko kuvio mitenkään symmetrinen (kuvassa oik. ylä). Kun kuvio oli vihdoin hyväksyttävä, peitin napin valkoisella worblalla. Juuri ja juuri näin worblasta läpi alle piirretyn kuvion, jotta pystyin jäljentämään sen worblan pintaan (pikkunappi vas. ala). Lopuksi kaiversin kuvion worblan pintaan. Väritin kaiverruksen vielä lopuksi tussilla, jotta pystyin paremmin näkemään sen (oik. ala). Näistä napeista tein sitten itselleni muotit, joiden avulla oli tarkoitus valaa tarpeeksi monta samanlaista nappia Nobaraa ja Gojoa varten.

Ensimmäiset muotit.

Päädyin kuitenkin tekemään muotit kahteen kertaan. Ensimmäiset muotit tein samasta muottisilokonista, Sillistä, jota olin käyttänyt Zeldan vyönsoljen tekemiseen. En tiedä, oliko lopulta vika itse muottisilikonissa vai tavassani tehdä muotit, mutta valaessani nappeja muotit eivät pitäneetkään muotoaan hartsin kovettuessa. Onneksi olin hankkinut toista muottisilikonia, jonka pystyin kaivamaan jemmasta hädän sattuessa.

Uudet muotit jo valukäytössä.

Uudet ja jämymmät muotit syntyivät Siligum-silikonimuottimassasta, joka oli niin nopeaa työstää, että en ehtinyt ottaa kuvia. Jouduin heittämään sitä jopa möhkäleen menemään, koska olin liian hidas. Tykästyin kuitenkin tähän massaan enemmän juurikin sen nopeuden vuoksi. Jos muistan oikein, Silli-muotin piti antaa jämähtää jopa päiviä ennen käyttöä, mutta Siligum-muotti oli käyttövalmis heti, kun se oli jämähtänyt. Varmuudeksi tungin muotit nappeineen vielä kertakäyttöisiin dippikuppeihin, jotta ne eivät leviäisi vaan pysyisivät napakoina. Nämä muotit puolestaan toimivat oikein hyvin.

Nobaran napit ennen viimeistelyä.

Valoin siis napit hartsista valmiiden nappien päälle. Jotta sain napeista kultaisia, ennen nappien valua hieroin muotteihin kynsitaitteessa käytettävää kultapulveria. Tämä toimi oikein mainiosti, eikä minun tarvittnut maalata nappeja kultaisiksi. Lisäksi toivoin, ja toivon edelleen, että tällä tavalla napit säilyttävät värinsä paremmin, vaikka saavatkin osakseen hankausta, kun nappeja avataan ja suljettaan käytössä. Valun jälkeen vielä väritin kuvion nappeihin käyttäen ensin nestemäistä patinaa, mutta koska väri jäi osittain liian hennoksi, korostin kuviota vielä akryylimaaleilla.

Anteeksi suttu nappi.

Kolme säälittävää nappia Nobaran takin etumuksessa ei todellakaan ole tosielämässä siisti ja toimiva ratkaisu (ainakaan minun päälläni), joten ompelin takkiin vielä piilonepparit nappien välille pitämään takin liepeet ärvöttämättä. Lisäksi lisäsin pikkuisen hakasen kauluksen juureen, että se pysyy nätisti kiinni. Valkoinen kaulusosa on tosiaan ommeltu takin pääntielle samalla tavalla kuin sininenkin kaulus.

Täysin en ole tyytyväinen näihin nappeihin, ja harkitsin uusien tekemistä jo Gojoa varten. Gojon kanssa tuli kuitenkin lopulta niin kiire, että en todellakaan ehtinyt tehdä yhtään uutta nappia. Kävipä jopa niin, että Gojon takin muuten valmistuttua en löytänyt mistään jemmaamiani extranappeja.

Lopulta kävin varkaissa ja nyysin yhden napin Nobaran takista. Oho. Ja tietenkin löysin napit heti palattuani Traconista :P

Paita ennen käsittelyä ja sen jälkeen.

En todellakaan jaksanut lähteä tekemään Nobaralle valkoista alupaitaa aivan tyhjästä, koska paidasta näkyy vähän hihansuuta ja vähän miehustaa takin ja hameen alta. Päätin ostaa halvan miesten kauluspaidan (tähän tarkoitukseen sopivia miesten kauluspaitoja on huomattavasti helpompi löytää kaupasta kuin naisten), jonka modasin Nobaraa varten. Irrotin kauluksen sekä lyhensin hihoja ja helmaa. Siinäpä se.

Max. 1,5 cm saisi näkyä valkoista hihaa jakun hihan alta...

Käytössä sain kuitenkin huomata, että tämä modattu paita ei ollutkaa paras ratkaisu. Paidan hihat olivat niin leveät, että ilman kikkailua en pystynyt ihan niin paljoa niitä lyhentämään kuin olisin halunnut, ja käytössä Nobaran takin hiha ei päässytkään laskeutumaan riittävän alas. Niin reipas en ole, että lähtisin purkamaan ja säätämään paitaa uudestaan, vaan taidan päästä helpommalla, kun teen Nobaralle uuden paidan ihan itse. Se siitä oikomisesta. (Tai kokeilen pidentää takin hihaa parilla sentillä...)

Nobara on kiva puku, mutta vaatii tosiaan pientä korjailua. Korjailujen jälkeen tästä voi tulla oikein hyvä luottopuku. Paidan lisäksi haluan uusia hameen vyön, koska tämä ensimmäinen versio oli erittäin hiostava. Vasarakin valitettavasti vaatii paikkailua, koska fiksuna lapsena menin ja pudotin sen kivilattialle Nekoconissa. Nobara on myös hauska ja jännittävä hahmo, jota olisi kiva päästä jossain vaiheessa kuvaamaan. Vähän houkuttelisi tehdä olkinukke...

That's all folks, ja Fukka kiittää!

PS: Jos en olisi ruennut ymppäämään Nobaran ja Gojon sepostuksia yhteen läjään, niin tämä teksti olisi ollut ulkona jo varmaan kuukausi sitten. Kjeh. Näin käy joskus.

Oli jo aikakin - Nekocon 2024

Heipä hei!

Tuntuu ihan typerältä kirjoittaa tätä, mutta tässä tulee vuoden ensimmäinen coniraportti :D Kivasti näin heinäkuussa. Pääsin vihdoin ja viimein käymään edes jossain tapahtumassa tänä vuonna. Kävin siis mutkan Kuopinon Nekoconissa, ja voi pojat, miten hyvä reissu oli. Vuosi sitten otti todella koville, kun en töiden vuoksi päässyt käymään Nekossa ollenkaan, joten senkin vuoksi odotin tänä vuonna Nekoconia erityisen hartaasti. Lopulta odotus palkittiin! Nekocon järjestettiin jälleen kerran Kuopion Musiikkikeskuskella 13.-14.7.

Suoriuduin Kuopioon hyvissä ajoin perjantaina ennen conia, jotta matkatoverini ja minä pääsisimme osallistumaan conin kasaukseen. Olin tosiaan mukana cosplay-tiimissä Teklan alaisena, ja vaikka tänä vuonna kisat pidettiinkin ainoastaan sunnuntaina, pääsimme tekemään valmisteluja Musarille jo perjantaina. Kun valmistelut oli saatu tehtyä, suuntana oli majapaikka, ihmiset ja ruokaa.

Ihana Riikkis ja miä Kuopion sydämessä!

(Olin kai onnistuntu luomaan jonkinlaisen aikavääristymän itselleni, koska koko perjantai tuntui siltä, että kello olisi ollut 4-5 tuntia enemmän kuin, mitä se oikeasti oli.)

Kovin pitkään arvoin, mitä pukuja otan mukaan Nekoconiin, mutta lopulta matkaan lähti uuden uutukainen Nobara lauantaille ja sunnuntaille Tamaki. Vaikka tarkoitukseni oli, etten kiirehdi Nobaran kanssa, jouduin pienen puristuksen hänen kanssaan tekemään. Olin kyllä laskenut ihan oikein, että saan rauhassa tehtyä neidin valmiiksi Nekoa varten, mutta minusta riippumattomat tekiät panivatkin kapuloita rattaisiin. Nobara kuitenkin valmistui kuin valmistuikin, mutta tulen tekemään joitain osia uudestaan ihan jo vain pelkkien materiaalivalintojen yms. vuoksi.

Eläimet olivat jälleen matkassa, mutta pienoista laiminlyöntiä heidän osaltaan oli viikonlopun aikana.
Olen huono äiti.

Lauantai koitti ja oli aika vetää Nobara ensimmäistä kertaa kokonaisuutena niskaan. Peruukin väri jännitti, koska olin tuskaillut sen kanssa jo ennen tilaamista, mutta myös kertaalleen kyseenalaistanut valintojani peruukin saavuttua. Onneksi peruukki näytti kuitenkin lopulta juuri siltä, miltä olin toivonut sen näyttävän, joten sain heittää huolet menemään. Meikkikin onnistui mielestäni hyvin näin ensimmäiseksi yritykseksi.

Tämä on ehkä uusi lempiperuukkini käytännöllisyyden takia.

Kovin kummoisesti en edes katsonut ohjelmakarttaa lauantain osalta. Aamusta kävimme katsomassa avajaiset, joissa oli tällä kertaa hyvin ajankohtainen ja viihdyttävä introesitys. Esitys oli hauska, mutta ehkä hieman turhan pitkä omaan makuuni. Sen erikoisempia kommelluksia ei avajaisissa ollut.

Otin töistä lomaa, että pääsen töihin :D

Digimon-näytelmä, Valitut lapset: Superlataus, piti ensi-iltansa Nekoconin lauantaina. Pitkään arvoin haluanko käydä sen katsomassa, koska näytelmä haukkasi aivan järkyttävän ison osan päivästä ja samalla muusta tapahtuman ohjelmasta. Lopulta kuitenkin päädyimme katsomaan näytelmää, koska mitään tärkeämpää nähtävää ei samaan aikaan kuitenkaan ollut.

Itse olin alkuun hämmentynyt siitä, miksi näytelmä pohjautui sarjan toiseen arkkiin, mutta sitten minulle selvisi, että ensimmäisestä arkista on jo tehty näytelmä. Tämä on mennyt minulta jotenkin täysin ohi. (Voinee johtua siitä, että samana vuonna oli jotain Japaniin suuntaavia juttuja itsellä työn alla.) Onneksi minua kuitenkin sivistettiin asiasta.

Pitkään penkissä istunut ruttuinen Nobara. Ainut kokovartalokuva tästä puvusta :D

Minulla ei siis ole suurta tunnesidettä Digimoniin, ja olen nähnyt sarjan viimeksi lapsena, kun se tuli televisiosta. Sarjan alkuperäiset musiikit ovat kuitenkin olleet kovassa kulutuksessa. Tästä syystä en ehkä ollut ihan kartalla kaikista juonikuvioista ja niiden sivuhaaroista näytelmän aikana. Siksi ehkä joudun myös tässä vaiheessa kunnolla ihan miettimään, että mitä kaikkea näytelmässä todella oli. Tietyt kohtaukset olivat kuitenkin hyvin vaikuttavia, ja pidin hirveästi näytelmässä käytetyistä videoista rekvisiitasta. (Lainehtiva tukki paras!) Teknisiltä ongelmilta ei tämä veto ihan säästynyt, mikä oli harmillista. Näytelmän kestoaika oli todella pitkä (oli väliaika ja kaikki), ja ihan näin omasta näkökulmastani sisältöä olisi pystynyt tiivistämään huomattavasti, mikä olisi myös selkeyttänyt tarinaa kokonaisuutena. Kill your darlings.

Tällä kertaa ehdin pyörähtää vain yhdellä myyntipöydällä koko tapahtuman aikana.

Superlatauksen jälkeen päädyin lopulta vielä seuraamaan kunniavierasohjelmaa. Antti Pääkkönen oli saatu paikalle puhumaan ääninäyttelijän työstä. Ohjelmaan piti erikseen hakea paikkaliput, mikä oli erittäin hyvä, koska koko sali oli aivan täynnä. Itsehän saavuin paikalle hitusen myöhässä ja päädyin norkoilemaan ovensuuhun. Pääkkönen oli hyvin viihdyttävä ja ohjelmassa oli tosi hyvä tunnelma. Pidin myös siitä, että ohjelmassa oli runsaasti aikaa yleisökysymyksille, koska niitähän myös tuli. Yleisökysymykset olivat myös yllättävän hyviä! (Olen kertaalleen ollut seuraamassa ohjelmia, joissa yleisökysymykset eivät ihan osu ohjelman aiheeseen tai lähtevät turhan paljon rönsyilemään.) Aina väliin mahtuu joku aivopieru, mutta enimmäkseen kysymykset olivat ihan järkeviä. Oli hyvää settiä.

En pidä itseäni kovin nimmari-ihmisenä, mutta tilaisuuden tullessa en myöskään kieltäydy.

Kunniavierasohjelman jälkeen päivä alkoi olla pulkassa, joten jäin odottelemaan ihmisiä. Samalla sain ”vaivihkaa jonoteltua” itselleni Pääkkösen nimikirjoituksen. Ennen Musarin hylkäämistä, suoritimme vielä muutamia tarkistuksia ja valmisteluja sunnuntain kisoja varten, minkä jälkeen oli jälleen vuorossa ruokaa ja unta.

Faroni Cosplayn ja minun kengät arestissa parvekkeella.

Omalta osaltani sunnuntai oli The Nekocon-päivä, koska tietenkin cosplay-kisat. Itse toimin tällä kertaa ns. kuljetus- ja yleisassarina huolehtien kisaajia ajoissa tuomarointeihin ja tarvittaessa auttelin pukujen sun muiden kanssa. Tamaki oli osittain valikoitunut sunnuntain puvuksi juurikin siitä syystä, että pystyn siinä hoitamaan työhommat, ja jostain syystä halusin vetää niskaan jonkun pojan ¯\_(ツ)_/¯

Nättipoika, jonka ansiosta koko sunnuntai oli yhtä porvariläppää.

Sunnuntai meni suurin piirtein kokonaan Musarin takahuoneessa. Hommaa riitti aina aamusta päättäjäisiin asti. Kisat ja takahuonehulinat sujuivat hyvin. Aina mahtuu mukaan pari kuvaannollista tulipaloa, mutta omasta mielestäni niistä selvittiin hyvin. Koko cosplay-tiimi pelasi taas äärettömän hyvin yhteen, ja iso kiitos kisojen sujuvuudesta kuuluu ehdottomasti Teklalle ja Iinalle, jotka olivat ohjaksissa. Oli huippua olla taas mukana tiimissä ja osana tekemässä Nekoconin kisoja, joten kiitos myös siitä, että pääsin mukaan.

Cosplay-tiimi!
Vasemmalta oikealle:
NNancy, Ilona, Pirre, Tamameru, Alex,
Minervainen, AG, torucos, SRA, Iina, Faroni Cosplay,
Rosy, Tytti/Tychan, Pixeffect, Elina, Kurre, miä ja
Tekla
Kuvaaja: Riikkisphoto

Täytyy vielä kehua cosplay-kilpailujen väliaikaesiintyjiä, Project Nostaloidia. Heidän tuomansa energia ja iloisuus paistoi varmasti viimeiseenkin penkkiriviin asti. Yleisö oli menossa mukana heti alusta lähtien. Itse en ole Vocaloidien suurin fani, vaikka jokusta olen myös vuosien varrella pukuillut, mutta oli jotenkin tosi ihana nähdä Miku, Len ja Rin lavalla alkuperäisissä asuissaan. Setti oli myös juuri oikean mittainen väliajalle. Ja kaikkien peruukit oli niin nättejä!

Waaaaaa! 

Päättäjäisten aikaan olin itse jo aika puhki. Päivän kuumuus ja kisojen jälkeen rauhoittuminen alkoi tehdä tehtävänsä, joten taisin puoliksi sulaa konserttisalin penkkiin. Avajaisista tutut kissaseikkailijat olivat tietenkin osana päättäjäisiä, ja minusta päättäjäisten setti oli vielä hulvattomampi kuin avajaisten. Päättäjäisten ehdottomin kohokohta oli kuitenkin ensivuoden teeman julkaisu! Ensi vuoden Nekoconin teemaksi julkaistiin sinfonia! Onko tämä kauan kaivatun animekonsertin paluu???? Pitääkö alkaa suunnitella uutta Vocaloid-pukua ensi vuotta varten??? Joko vihdoin Gackt-cosplay???

EM oli osana heittämässä bensaa hirveiden porvarivitsien liekkeihin sunnuntaina, joten kiitos siitä :D Sekä Jesterin että Tamakin rinnassa sykkii sininen sydän. 
Onnea vielä voitosta kokeneiden parikategoriassa vilman kanssa!

Kokonaisuudessaan minulla oli hirveän kivaa Nekoconissa. Pääsin vihdoinkin näkemään ihmisiä ja fiilistelemään conitunnelamaa, vaikka itse conissa pyöriminen jäi hyvinkin vähäiseksi (ja osa tutuista myös näkemättä). Tietyllä tavalla tapahtuman kohokohdat olivat minulle enne ja jälkeen kisojen pidetyt fiilisringit cosplay-tiimin kesken. Jotenkin se päivän alussa kuplivan jännityksen jakaminen yhdessä ja kisojen jälkeen purkaminen on hyvin sydäntälämmittävää. Lisäksi yhteen kokoontuminen vahvistaa sitä tunnetta, että kaikki tekevät hommia yhdessä yhteisen projektin eteen, jotta kisat toimivat ja pyörivät. Oli taas ihana olla mukana <3

Oli paras idea jäädä Kuopioon vielä yhdeksi yöksi ja lähteä vasta maanantaina, koska silloin ehdittiin vielä vähän kahviloida ja läyrytä.

Fukka kiittää!

PS: Seuraavana vuorossa on kotipuolen Matsucon, missä olen myös hommissa. Tällä kertaa kuitenkin jokseenkin tutummissa hommissa tuomaripöydän takana. Aluksi oli suunnitelma, että tekisin Matsuun uuden puvun, johon ryönät on jo kerättynä, mutta taas on tullut muutama muuttuja, joten ehkä suosiolla jätän uuden puvun myöhempään.

PPS: Jossain välissä pitäisi kirjoitella myös viimeiset rippeet Nobaran prosessista tänne blogin puolelle.