Voimat pois - Tracon 2019

Heippa.

Meinasi käydä niin, että Traconista ei tulekaan mitään merkintää, koska aaaaaaaaaaaaaaaaa! Fiilis ei ollut mikään paras viikonlopun aikana eikä sen jälkeen. Sitten totesin, että jaksan enemmän kirjoittaa Traconista kuin WCS-jutuista, joten tässä sitä ollaan väkertämässä merkintää jo parin viikon takaisesta Traconista.

Boro ja uusi ystävä, Tellervo, joka hienosti tasapainottelee hännällään, matkalla.
Näitä elikoita on alkanut kertyä, niin osa pitää jo jättää kotiin.

Perjantaina tie vei kohti Tamperetta. Joukkomme oli kutistunut jokusella ihmisellä, joka veti mieltä maahan. Perjantaina onneksi itse vältin suurimmat ruuhkat, kun hain badgeni. Sain vain kävellä sisään ja napata sen mukaan.

Silti perillä itseäni odotti jonotus kirpputorille viemään tavaroita. Jonotus oli todella pitkä. Pienellä ravinnolla kärsivällisyys oli koetuksella, mutta onneksi oli musiikkia mukana, koska muuten en ehkä olisi selvinnyt.

Uraraka 💖
Kuvasi: Kangaskasa

Tällä kertaa mukaan lähti vai yksi puku, koska en jaksanut ajatella, mitä muuta mukaan ottaisin. Väliin oli tarkoitus ottaa mukaan myös Mitsuha, mutta tällä hetkellä en jaksa edes nähdä koko pukua.

Uraraka pääsi ulkoilemaan, ja hyvä niin. En ollut kovin tyytyväinen tiettyihin puvun osiin kuten esimerkiksi peruukkiin. Muotoilin peruukkia uusiksi ennen Traconia ja vielä vähän lisää perjantai-iltana ja nyt se lopultakin näyttää siltä, mitä en osannut saada aikaan ensimmäisellä kerralla.

Lauantaina juoksin vähän siellä ja täällä ennen kisaa. Takahuoneessa himmailin aina välistä ja oli ihanaa nähdä ihmisiä. Jotenkin osasin ikävöidä sitä fiilistä, joka vallitsee Traconin takahuoneessa.

Kuvasi: Kangaskasa

Tämä oli minulle ensimmäinen Tracon seitsemään vuoteen, jossa en itse kisannut millään muotoa. 2012 alkoi putki, joka katkesi nyt. Ihan turhan panttina en tietenkään ollut, koska tällä kertaa olin mukana kisoissa tuomarina.

Ennen kisaa ja tuomarointeja ehdin käydä vilkaisemassa yhtä ohjelmaa. Kaikki on sallittua cosplayssa ja rakkaudessa - vai onko? oli tuo ohjelma. Odotin jotain käsittelyä ohjelmalehtisessä mainituista "tabuaiheista" ja niiden mitätöintiä, mutta kyseessä olikin keskustelupiiri. Keskustelu jumahti heti ensimmäiseen aiheeseen eli vähäpukeiset cosplayt ja eroottiset puvut. Keskustelu pyöri sen ympärillä hyvin paljon, mitä conit voisivat tehdä näille "sopimattomille" cosplay-asuille. Aivan kuin conilla olisi paljonkaan oikeutta tai tarvetta oikesti puuttua yksittäisten ihmisten pukeutumiseen. Pian esiin nostettiin "ajatelkaa lapsia!" -kortti ja minä pyörittelin silmiäni. Aiheesta ei juuri päästy puusta pitkälle siinä ajassa, minkä itse istuin yleisössä.

Suurin osa kommentoijista ei myöskään tuossa hetkessä itse ollut puku päällä, joten hieman kyseenalaistan heidän osaansa tässä harrastauksessa. Lisäksi! Antakaa ihmisten pukeutua miten huvittaa! Cosplayssa tai sen ulkopuolella. Niin kauan kuin lakeja ei rikota ja ketään ei oikeasti vahingoiteta, niin ei ole yhdenkään ihmisen asia määritellä sitä, miten joku toinen pukeutuu (ellei ole jonkintasoinen huoltaja kyseiselle ihmiselle).

Fiilikseni ohjelmassa.
Kuvasi: Kangaskasa

Sitten oli tuomaroinnit ja kisat. ... ... ... En ole ikinä ollut osana näin vaikeaa tuomarointia. Meitähän oli vain kolme tuomaria, mikä vähän jo itsessään hirvitti, ja näin jälkikäteen toivon, että meitä olisi ollut enemmän. Väsyneelle ja alakuloiselle minulle tuomarointi oli hyvin rankka paikka tällä kertaa.

Kasa oli ihana ja muru ja otti Urarakasta kuvia. Yuna on hahmona ja pukuna minulle sellainen, jossa viihdyn todella hyvin. Uraraka lähenteli tuota mukavuutta ja olen iloinen, että se näkyy myös kuvissa. Ainakin minulle itselleni, jos ei muuten.

Sunnuntaina väsy oli niin kova, että puku jäi laittamatta ja superharvinainen Kasuaali-Fukka saattoi vilahtaa siellä tai täällä.

Kuvasi Kangaskasa

En enää kunnolla muista, mihin meni aika sunnuntaina. Kävin kuulemassa  historiaa tätiluennolla ja katsomassa kisat, kuvasin vähän sekä jonotin kirpparille hakemaan kamoja.

Oliko ennen kaikki paremmin? Cosplay-tädit muistelevat oli hyvin viihdyttävä setti. En ollenkaan muista, että olisin nauranut niin räkäisesti misään ohjelmassa kenties koskaan. Viihdyin ja olen iloinen siitä, mihin tänä päivänä cosplay-kisojen kanssa on saavuttu. Aina on pientä viilaamista ja fiksaamista, mutta muistutus menneestä näyttää, että asiat todellakin ovat nykypäivänä hyvin.

Sunnuntain kisat tuli katsottua vahingossa hattuhyllyltä. Olen hyvin iloinen uudesta paikkalippusysteemistä, mutta ehkä ei ole paras idea laittaa porukan lukihäröistä (minua) varaamaan toista nippua lipuista, kun se ei erota sanoja parvi ja permanto toisistaan.

Oho.
Siellä hienot Sushi ja Teme

Molempien päivien juonnot huvittivat minua paljon :D

Kisoissa oli paljon osallistujia, mikä lämmitti sydäntä. Kaipaan esityskisoja muihinkin tapahtumiin ja uskon, että osallistujiakin olisi, jos kisat ilmoitettaisiin hyvissä ajoin. Kuitenkin! Oli hienot kisat! Kaikki sarjat olivat täynnä yllätyksiä ja esityskisan voittaja oli yksi parhaista kauhuesityksistä, jonka olen nähnyt lavalla. Ikinä. Missään. Onnea Faroni Cosplay!

Nopeasti kisan jälkeen oli aika sanoa hei hei ihmisille, jotta joutaisimme taas tien päälle ja kohti kotia. Väsy painoi jo sen verran päälle, että meinasin ihan oikesti purskahtaa itkuun, kun kävin onnittelemassa ihmisiä. Anteeksi. Kiitos kaikille, joiden kanssa sain jutustella. Se oli yksi parhaista asioista koko viikonloppuna, vaikka mieltä painoikin muut asiat. Kiitos vielä kaikille hassuille, jota kehuivat Urarakaa ja sanoivat, että hahmo sopii minulle. En ole osannut moista edes ajatella.

Fukka

Myötä- ja vastamäkeä vuodessa 2018

Heippaaa!

Vuodenvaihde vyöryy lähemmäs eli aika taas tarkastella menneitä kommelluksia ja vähän kertailla juttuja. Mitä tuli tehtyä ja mitä jäi käteen?

Vuoden 2018 uutukaiset.
Kuvaajina:
 Kis (Uraraka, Kaname ja Yuna)
Rorune (Suga)
ja Soffi (Yamaguchi)

Viisi uutta pukua näki päivänvalon vuoden 2018 aikana. Periaatteessa vain 4, koska Suga ja Yamaguchi jakavat samat kamppeet. Itselleni tämä tuntuu taas hirveän vähältä, mutta sitten pitääkin muistaa kaikki muut jutut, joita tuli tehtyä. Ne eivät näy ihan samalla tavalla, mutta ovat kuitenkin täyttäneet vuotta.

Vanhat, jotka pääsivät ulkoilemaan.
Kuvaajat: miä (Haru)
Kangaskasa (Excel)
Kis (Mercedes, Kiyoko ja Stella)
Rea  Rautamies (Ranma)

Alkuvuodesta Urarakan ohella korjailin Stellaa ja Halia. Stella sai kokonaan uudet kengät ja Halille valettiin samalla uusia kiviä. Jossakin samassa hässäkässä värjäsin myös kankaita meidän Haikyuu-poitsuille... Teinpä keväällä vielä muitakin juttuja, joista ei täällä ole ollut hirveästi puhetta kuten mm. sitä pukua, jonka oli alunperin tarkoitus päätyä WCS-lavalle. Se kuitenkin jää tulevaisuuteen vielä toistaiseksi.

Frostissa avaruusoliot pääsivät vihdoinkin tekemään paluun. Stella on tosi rakas puku, joten oli aivan ihana päästä käyttämään sitä jälleen. Rorune oli tietenkin kuumin ja komein taas kerran. Myös Uraraka sai rakkautta osakseen. Tykkään hirveästi siitä pukuna, vaikka kenkien malli edelleen vähän harmittaa.

Meijän alienit ❤️
woodi siellä taustalla.

Vaikka Yamaguchin peruukkiseikkailu ei tuolloin tuottanut vielä tulosta, Suga sai mahdollisuuden esiintyä Umiconissa. Umicon oli kokemus, jonne lähdin hyvin seikkailumielellä ja nyt tuntuu siltä, ettei siellä olisi oikeasti käytykkään. Oli hauska reissu, mutta viihtymiseen vaikutti enemmän kamut ja muut kuin itse tapahtuma.

Me pöljäkkeet
woodi, Rorune ja miä.

Nähtiin kans Reika

Uusia pelottavia juttuja tuli kokeiltua peruukkien värjäyksen merkeissä. Vaikka Yamaguchin ensimmäinen peruukki ei olekaan oikeasti toimiva, olen silti ihan tyytyväinen siihen, että kokeilin värjäystä musteilla. Lopullinen väri oli ihana, mutta käytettävyydeltään peruukki ei ole toimiva.

Isoimmassa kuvassa lopullinen väri. Oikeassa alakulmassa alkuperäinen.

Keväästä väänsin WCS-juttuja ja mekkoa Japaniin. Kaksi kivaa tapahtumaa jäi matkailun vuoksi välistä tänävuonna, mutta onneksi matkakin tarjoili cosplay-jutskuja.

Tyksin mun mekosta. :3

Lohdutan itseäni ajatuksella, että tämä mekko on vähän niin kuin olisin tehnyt yhden puvun lisää. Nykyään tulee niin harvoin tehtyä vaatteita itselle cosplayn ulkopuolella, joten whoop tämä oli saavutus.

Japani oli ihana, enkä kestä sitä, että ensikesänä sinne lennettään uudestaan. Niin paljon ihanuutta, muutakin kuin cosplay ja anime-juttuja, mutta myös niiiiiiiiiiiiiiiin paljon siistejä cosplay-asioita niin hyvin käsillä. Ja sellaista ryönää, jota täällä ei saa oikeastaan yhtään mistään.

Peruukkikauppa Swallowtail

Ehdottomasti yksi parhaista jutuista tänävuonna oli cosplay-studiossa vierailu. Paikka oli niin uskomattoman kiva ja ihana. Lisäksi minulla on ollut hirveän ikävä kunnon cosplay-kuvaamista. Oikeita kuvauksia tapahtumien ulkopuolella, joissa aika on pyhitetty vain ja ainoastaan kuvaamiselle. Niin monta pukua monen vuoden ajalta kaipaisi kuvausta. Ihan vain assarointi ja hengaus kuvausten merkeissä olisi myös ihanaa.

Kiitos dorkat, kun lähitte mukaan.
Erityisesti kiitos Kasalle, joka teki salapoliisityön ja löysi meille niin hienon paikan.

Jos Studio Booty - seikkailumme on jäänyt välistä, niin kannattaa käydä lukemassa täältä.

Minulla oli hirmu hauskaa eikä yhtään haittaa, että Excelistä on nyt olemassa epämääräisiä kuvia jos minkälaisessa paikassa.

Kasa kuvasi.

Kasa kuvasi.

Olen myös yrittänyt hieman parannella kuvankäsittelytaitojani. En ole aikaisemmin hirveän raskaalla kädellä uskaltanut editoida kuvia, mutta nyt olen yrittänyt panostaa vähän enemmän. Sitten olen välistä ahdistellut Kissiä asiasta :3c

Vas. alkuperäinen ja oik. mun editointi.
Kasa kuvasi.

Edelleen olen käsi, mutta ehkä hitusen itseluottamusta omaava käsi. Studio Booty -kuvilla on myös ollut helppo harjoitella, koska alkuperäisten kuvien valaistus on niin hyvä verrattuna esimerkiksi joihinkin kesän auringossa otettuihin kuviin.

Kesän auringosta puheen olleen. Kävimme Animeconissa... emmekä luultavasti ole menossa enää tulevaisuudessa.

Mersu pääsi autotallista ulkoilmaan.

Tässä reissussa oli hyviä ja huonoja puolia niin paljon. Tapahtuma oli alusta hyville asioille, jotka itse järkkäilin, mutta sen puolesta ainoa esiin nostamisen arvoinen asia oli Kamui. Kamuin puheohjelma oli hyvä sekä neiti itse oli aivan valloittava.

Me ja ihana Kamui

Mahtavai juttuja olivat minulle omat puvut. Kaname on rakkaus ja nyt myös pukuna hirveän ihana ja tärkeä. Mercedes oli tosi sopiva puku helteille ja sen pitäminen uudestaan oli ihanaa, mutta mikä parasta: saatiin kuvia! Tai minä sain! Kis oli ihanin taas, kun otti minut nurkkiinsa asumaan ja kuvasi.

Wääää!
Kuvasi Kis.

Yäääää!
Kuvasi Kis.

Sekä Mersusta että Kanamesta on nyt paljon ihania kuvia. Enkä ole edes tyytymätön omaan lahnanaamaani kuten yleensä. 

Kuvasi Kis.

Kanamen tekeminen oli kivaa. Pääsin hyppäämään Yunasta (bu dumtss) hetkeksi sellaisiin juttuihnin, jotka olivat jokseenkin tutumpia sekä kokeilemaan uusia hommia, jotka olivat myös osa Yunan työstämistä. Luova tauko niin sanotusti. Vekkihame oli jännittävä, vaikka en siihen ihan 100% tyytyväinen ole. Peruukki oli myös hauska kokeilullinen projekti.

Kuvasi Kis

Sitten tämän vuoden suuri rakkaus eli Yuna, Shiva ja WCS. ;____;

Näissä hahmoissa on minulla lähes yhtä paljon tunteita kiinni kuin Edeassa ja Seiferissä. Esitys oli myös yksi tunnnemöykky pelotuksineen ja symbolikielineen ja ja ja aaaaaaaaaaaAAAAAAA!

Kuvasi Mikko Karsisto.

Tracon meni lähes kokonaan WCS-myllytyksessä; ensin kisapäivä ja sen kohellukset ja sitten sunnuntaina kaikki ihmiset ja uudenlainen WCS-myllytys ;___;

Kuten olen jo maininnut aikaisemmin, tämä voitto ei olisi voinut osua parempaan paikkaan. 'Ikuinen kakkonen' on ollut vähän sellainen pilvi pään yläpuolella, minkä lisäksi minä itse omassa pienessä päässäni olen alkanut kyseenalaistamaan omaa osaamistani hyvin rankalla kädellä. Olen tietoinen siitä, että pukuni eivät ole ihan samaa ns. tyyppiä, jota isoissa kisoissa yleensä nähdään, ja myös siitä, että meidän esitykset välillä ovat "erilaisia".

Tämä oli kaikista menneistä ja tulevista tuskailuista huolimatta mahtavin asia tässä vuodessa. Kiitos siitä kaikille ja varsinkin Rorunelle ❤️

Kuvasi Mihashichu

(Hävytön mainos: Frostissa olen puhumassa esitysten suunnitelusta ja rakentamisesta, joten tulkaa kuuntelemaan, jos kinostelee.)

En osaa kovin hyvin kasata ajatuksia tämän WCS-hälinän tiimoilta niin, että en lähtisi jaarittelemaan, mutta silti pysyisin selkeänä. Sanotaan näin, että olen hyvin onnellinen, että tämä vaihe on takana ja uusi seikkailu edessä. Samalla pelottaa ja jännittää hirmuisesti. Ollaanko me tarpeeksi hyviä edustajia? Riittääkö meillä panokset siihen, että teemme meidän näköistä settiä, mutta samalla olemme edustavia ja onnistumme näyttämään taitojamme tarpeeksi laajasti?

Kuvasi Nyymix

Yunasta vielä. Yuna on ehdottomasti lempipukuni tällä hetkellä. Tiedän sen kaikki virheet, mutta kokonaisuutena se on mielestäni onnistunut. Lisäksi olen jotenkin hyvilläni siitä, mite hyvin oma naamani sopii Yunalle. Meikki on myös osa syynä. Käytin hirveästi harmaita aivosolujani siihen, että edes jotenkin saisin kasvoni muistuttamaan enemmän Yunan piirteitä (vaikka löysinkin oikean sävyisen huulipunan vasta nyt kolme kuukautta myöhässä).

Monelle cosplay-vuosi on ohi Traconin tai SM-kisojen jälkeen, mutta minulla se ei ole loppunut vieläkään.

Nämä dorkat. Tukki: Rorune
Kuvasi Soffi

Yamaguchi 1,0 valmistui Chibiconiin. Rorune sai myös Tsukkin tehtyä ja tämä kaveriduo lämmittää sydäntäni niin hirveästi. Suola ja kaneli ovat tärkeitä. Yamaguchi on saanut jo uuden peruukin rapakon takaa, koska en aijo käyttää tätä värjäyshirviötä enää.

Fukan kokeileva keittiö/kylpyhuone sai jatkoa, kun värjäsin Harun vanhan peruukin uudella tekniikalla Baariconia varten. Siitä tuli mukiin menevä ja Harua olisi tarkoitus ulkoiluttaa vielä lisää uudella tukalla. Enkä kestä Soffin Riniä. Se. On. Niin. Kuuma.

Kuumin ja komein Soffi-Rin

Heti Yamaguchin perään piti hypätä takaisin uusien pukujuttujen pariin (Haru oli vain pieni sivupolku). Binderi tuli tehtyä ja Kohaku aloitettua. Hieman kuvittelin, josko olisin saanut Kohakun valmiiksi vuoden loppuun mennessä, mutta ehei. Kirjailut vievät niin tuhottomasti aikaa, vaikka heilunkin neulan kanssa kaikissa mahdollisissa väleissä.

Miehustan kuviointi alkaa näyttää joltain.

Tämä on samalla ihaninta ja hirveintä ikinä; tykkään kirjomisesta kovasti, mutta trikoo materiaalina on ihan pepuista ja alkuun käyttämäni tukikangas ei sopinut tähän kovin hyvin. Nyt ollaan jo osittain voiton puolella, mutta valmistumiseen on vielä reippaasti matkaa.

Tämä on taas hyvä esimerkki siitä, että tykkään enemmän haastavista puvuista kuin työläistä...

Summa summaarum: vuosi oli täynnä ihan hirveän kivoja juttuja, mutta pelko ja epäusko itseeni varjosti monia asioita. Näin jälkijunassa voin olla iloinen ja onnellinen kaikesta, vaikka se kyseisellä hetkellä olisi ollut koettelevaa.

NIIN PALJON UUTTA! Ainakin siltä se tuntuu. Uutta on pakattu tähän vuoteen ja seuraavaan. Pitkään on ollut sellainen olo, että oma tekeminen junnaa paikallaan, kun ei vain osaa ottaa mitään uutta juttua tai ei uskalla. Nyt on tehty sitäkin monessa muodossa.

Kaikki tämän vuoden puvut ovat niin tärkeitä. Kaikissa on jotain hirveän erityistä ja ihanaa. Mikään ei ole tuntunut pakkopullalta vaikka hampaita on välistä pitänyt purra yhteen.

Fukka kiittää ja kääntää nokan kohti seuraavaa vuotta ❤️

PS: Olin höpö täti ja tein mukelolle oman ninjamiekan joululahjaksi.

Ta daa!

Hauskaa tässä on se, miten selkeästi huomasin materiaalien ja niiden hallitseminen muuttaneet tekemistäni (ja muutenkin cosplayta). Kenshinin miekka vuodelta 2013 on myös katana, mutta tehty aivan eri materiaaleista. Näin puolivillaisesti sain aikaan paremman ja kestävämmän miekan alle puolessa siitä ajasta, mikä meni Kenshinin miekan tekemiseen.

PSS: Meidän Twitter # kaikelle WCS-reissuun liittyville hölötyksille on #WCSkälätys. Vielä siellä ei hirveästi ole mitään, mutta aktivoidumme kyllä.

Vaipui unholaan - Kummacon 2018

Hei.

Kummacon järjestettiin ööö... 28.-29.4. täällä Oulussa. Eli joku tovi on siitä vierähtänyt. Tämän tekstin venyminen johtuu puhtaasti siitä, että unohdin kirjoittaa ja en tiennyt sitten, mistä kirjoittaa. No ymppään tähän sitten vähän muutakin kuulumisia sekaan.

Kaksipäiväisestä Kummaconista sivuutin lauantain kokonaan, koska olin töissä. Ei sinäänsä haitannut, koska Kummacon ei ole mitenkään tunnettu laatuohjelmastaan ja cosplay-kisa järjestettiin vasta sunnuntaina.

Yritin pienessä hopussa saada päälle sellaisen vanhan puvun, jota en ole käyttänyt kuin kerran; Soran. Aikataulu ei kuitenkaan toiminut siten, että olisin saanut laitettua Soran peruukin kuntoon sillä hartaudella, jonka se vaatii. Niimpä tein pikapäätöksen käyttääkin Urarakaa.

Hätävara tyty

Tällä kertaa tapahtuma järjestettiin Oulun kansainvälisen koulun tiloissa, mikä oli ihan kiva ja sopiva. Nimenomaan Kummaconille tämä tila soveltui yllättävän hyvin. Jos kuitenkaan en olisi tuntenut rakennusta entuudestaan jollain tasolla, ohjelmanpitoluokat olisivat voineet olla vaikeampi löytää.

Ohjelmia kävin katsomassa... kolme? Luennon kiinalaisesta fantasiagenrestä, cosplay-kisan ja -paneelin.

Fantasialuennolla käsiteltiin siis Kiinalaisessa kulttuurissa syntyneitä fantasiakertomusten genrejä ja niiden teoksia. Paljon tuli asiaa myös uskonnoista, joilla on vaikutuksensa näihin tyylilajeihin. Alkupuoliskolla kaiken "oikean tiedon" käsittelyssä minulla oli vaikeuksia seurata ohjelmaa, koska puhe ja dia esitys olivat jokseenkin irtonaisia toisistaan. Diat tarjosivat hyvin niukasti informaatiota, mutta puheessa taas tuli hirveästi asiaa. Tälloin hoksasin lukeneeni enemmän luokkahuoneen seinillä olevaa materiaalia kuin diojen. Sitten, kun päästiin itse esimerkkiteoksiin, seuraaminen helpottui. Diat ja puhe toimivat yhdessä paremmin ja kokonaisuus hahmottui selkeämmin. Kaikkia esimerkkiteoksia ei kuitenkaan olisi ihan niin tarkkaan tarvinnut kauhoa läpi, että jäisi jotain katsottavaakin jäljelle...

Fiilis oli hyvin koulu.

Tätä seurasikin jonocon, kun cosplay-kisoja odoteltiin alkavaksi n. 20 minuuttia ylimääräistä. Itse ihan oikeasti mietin, että olisin halunnut osallistua Kummaconin kisaan, koska palkinnot olivat niin hyvät. Mietin, että tämä ei ehkä kuitenkaan ole kisa, joka on tarkoitettu minulle, joten se jäi välistä. Kisassa itsessään ei ollut mitään ihmeellistä. Juonnot olivat vähän kiusalliset, mutta onneksi väliaikanumernona oli Bluffi, jota oli hauska katsella.

Kisan jälkeen oli cosplay-paneelin vuoro, jossa haastateltiin toista kunniavierasta ja yhtä paikallista pukuilijaa. Itselleni tuo koko paneeli oli vähän blaah... Ne hetket, kun käsiteltiin oikeasti cosplay-juttuja oli aika peruskuraa ja välillä seilattiinkin ihan muissa aiheissa. Jonkun kysymyksen olisin halunnut esittää, mutta päätin antaa asioiden olla. Ei ollut minulle tämä ohjelma.

Välipala

Vähän aikaa palloiltiin vielä paikalla, mutta sen isommin ohjelmaa ei tullut katsottua. Aika tylsä ja mitäänsanomaton kokonaisuus omalla kohdallani. Mikä selittää tätä merkinnän vanumista...

Mutta muihin aiheisiin!

Yhtenä syynä, miksi a) en ole päivittänyt b) edes raahauduin Kummaconiin ja c) en luultavasti tule päivittämään hirveästi tässä alkukesästä, on se, että minulta jää sekä Matsucon että Desucon kokonaan välistä, kun matkaamme kavereiden kanssa maailmalle. Japaniin käy tiemme, kun pitää lähteä juhlimaan. Sitä varten myös cosplay-hommat ovat olleet vähän pannassa. Olen sen sijaan vääntänyt itselleni juhlamekkoa. Ja koska minä olen minä, suunnittelin vähän työläämmän vaatteen ja kärsin kangaskriisin.

Sneak peak. Kuvia ehkä joskus... jossain.

Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo ja päivitänkö kentiess jotain juttuja sitten Japanin reissusta. Jos siellä vaikka cosplay-hämminkiä jotain olisi.

Fukka kiittää jälleen!

Pehmoinen tyty

Moi!

Nyt luvassa kunnon pläjäys Urarakasta. Taitaa kaikki asia tästä puvusta mennä samaan merkintään, koska en tykkää pilkkoa, jos kaikki matsku on kasassa. Koittakaa kestää. Pitkä merkintä tulossa.

Hommahan meni niin, että tuossa kesällä minulle esiteltiin sellainen hupaisa juttu kuin Boku no Hero Academia. Sarja oli ollut Tutustu-listalla jo jonkin aikaa, mutta nyt sain tönäisyn. Oli hyvä juttu se, koska sarja on sekä viihdyttävä että täynnä pukuideoita. Alkuun mietin, että voisin tehdä jonkun muun kuin Ochacon ensimmäisenä, mutta sitten tuli toinen tönäisy, joten Ochaco pääsi työn alle.

Uraraka Ochaco, Ashido Mina, Asui Tsuyu ja Hagakure Tooru
Kaikki mahtavia tytyjä, joita tahtois pukuilla. Tooru voi olla haastava.

Käsitellään kokovartalomakkarankuori ensin pois alta, koska siinä on vähiten asiaa. Tiesin, jo heti alkuun, että haalarin tekeminen ilman keskietusaumaa tulisi olemaan jännä juttu. Sattumoisin törmäsin vanhaan opettajaanikin ja yhdessä vähän pohdimme, että kuinka haalarin voisi tehdä istuvaksi ilman etusaumaa. Loppujen lopuksi sävelsin taas jotain mututuntumalla (hei olen tekstiili- ja vaatetusalan ammattilainen). Yhdistin trikoopaidan ja legginsin kaavat ja vähän kuosittelin saumoja Urarakan haalarin mukaan. Siitä sitten tein proton.

Da kuori ja neulatut muutokset.

Lopulta se toimikin yllätävän hyvin. En oikeasti odottanut, että ensimmäisestä kaavasta olisi yhtään mihinkään, mutta oli kiva yllättyä. Vähän piti ottaa sisään saumoista, lyhentää keskivartalon kohdalta pituutta ja piirtää kädentiet sekä hihat uudestaan.

Alkujaan oli tarkoitus tehdä haalarin alle jokin muotoileva vaate, mutta sairastuminen vei sen mahdollisuuden kokonaan. Ehkä tulevaisuudessa sitten, koska haluan kovasti päästä kokeilemaan yhtä mallia, jonka olen päässäni piirellyt.

Varsinainen haalari kaikkine muutoksineen.

Tämä oli jotenkin hirveän kiva tehdä. Silti mietin välistä, että milloinhan opin olemaan tekemättä sellaisia vaatteita, joissa on satamiljoonaa kulmasaumaa. Haararaita on tikattu ihan omana palasenaan. Samoten myös rinnassa olevat mustat täplät, mutta niihin laitoin sisälle palat softista tuomaan vähän kolmiulotteisempaa vaikutelmaa.

Aina yhtä ärsyttävä osa tyköistuvia trikoovaatteita ommellessa on vetoketjujen laittaminen. Yleensähän vetoketjua ei joustavassa tarvita juuri koskaan, mutta haalariin on vaikea päästä sisälle ilman vetskaria. Ja vaikka kuinka hyvin ja hienosti ompelisit piilovetoketjun paikalleen...

Pärkele...

... se silti, kun vaatteen pukee päälle, repsottaa. En tykkää.

Sitten päästään pehmusteisiin. Lähes koko puku koostuu erinäisistä pehmustemateriaaleista.

Ihan koko homma aloitettiin kengistä, koska tiesin niiden olevan vaikein ja eniten aikaa vievin osuus tässä puvussa. Pohjaksi tulevat saappaat löytyivät jemmasta kaapista. Joskus löysin ne kirpparilta ja totesin, että niitä voisi käyttää vielä johonkin pukuun. Jälleen kerran hamsterin elämä kannatti!

Tämmöset popot.

Alkuun sekoilin vähän vaikka ja miten, sen kanssa, kuinka lähtisin hakemaan kenkien muotoa. Mistään ei tullut mitään, joten yritin jotain tutumpaa ja ihan kahelia.

We meet again.

Otin perinteisellä elmukelmu+maalarinteippi-yhdistelmällä kaavat kengästä (tein tätä ennen paksumman kärjen kenkiin retkipatjasta ja foliosta), minkä jälkeen piirsin kaavat paperille ja kaavoitin jonkinlaiset mallit kaikista kappaleista. Miksi en tehnyt näin heti? Sitä en tiedä. Tämä kuitenkin lopulta toimi.

Tein yhteen kenkään protokappaleen retkipatjasta muodon tarkistamista varten. Ihan nappiin se ei ekalla mennyt, mutta foliolla sai tehtyä proton päälle lisämuotoa, minkä jälkeen otin taas uudet kaavat kelmulla ja teipillä. Tänttärää näin olivat kaavat vihdoin valmiit. Nyt haluttaisi tehdä kengät uudestaan, koska ihan tyytyväinen en niiden muotoon ole.

Ei, Melkeen ja Semisti ok.

Vasta nyt huomasin, että tuo ensimmäinen kuva tässä sarjassa ei olekaan kaavoituksen tulosta vaan joku ensimmäisistä kokeiluistani. Hubs.

Kenkien runko on siis retkipatjasta ja kappaleet on liimattu yhteen ja sen jälkeen kenkään. Myös polviosa on retkipatjasta ja sen tekeminen oli taas ihan oma juttunsa. Satamiljoonaa versiota piti tehdä siitäkin, että sai sen toimimaan edes jotenkin. Senkin kohdalla olisi paljon korjattavaa.

On tämä saatana työmaa.

Lähes kaikki, siis ihan oikeasti lähes kaikki, tässä puvussa on päällystetty vanulla. Ennen kenkiin liimausta peittelin retkipatjakuoren vanun hellään syleilyyn. Osaksi sen takia, että vihreys ei kuultaisi vaaleasta kankaasta läpi ja osaksi siksi, että se vielä vähän pehmentäisi kengän muotoa. Kenkien kärkiin laitoin vileä kunnon toppaukset, että ne olisivat mahdollisimman muhkeat.

Lopullinen päälinen on samaa trikoota kuin haalarin vaaleanpunaiset osat ovat. Tein rungon kaavojen pohjalta kankaalle omat kaavat, jotka on liimattu runkoon ja varsinaiseen kenkään kiinni. Polviosat päällystin samalla tavalla, mutta niitä ei ole liimattu vaan ommeltu kiinni muuhun runkoon.

Pampulat. Vähän on nyt haasu kuvakulma.

Retkipatja pääsi myös Urarakan käsipampuloiden pohjaksi. Käteen sujautettavat rannekkeet ovat retkipatjaa, vaahtomuovilevyä ja vanua. Kaikkea pehmoista ja ihanaa.

Patjasta tein rannekkeen, johon liimasin suikulan vaahtomuovia, minkä puolestaan päällystin toisella vähän leveämmällä suikulalla vaahtomuovia ja sama vielä yhteen kertaan. Eli yhteensä kolme kerrosta vaahtomuovia, että pampulasta tuli oikein pyöreä. Ja päälle vielä se vanukerros tai kaksi.

1. Ensimmäinen suikula liimattu.
2. Toinen suikula.
3. Toinen suikula ommeltuna pohjaan pyöreäksi pötköksi.
4. Viimeinen suikula ommeltu pohjaan.

Pampulat vanuvaipoissaan.

Lopuksi nämäkin hirvitykset päälystettiin vaaleanpunaisella trikoolla. Kirkkaan pinkit yksityiskohdat ovat vain maalattua softista.

Kaikki kirkkaanpinkit osat on maalattu samalla kangasmaalilla. Onneksi löysin juuri oikean sävyn valmiina purkissa, koska omista maaleistani ei saanut hyvää sävyä sekoitettua sitten millään. Nyt minulla on purkkitolkulla vähän höpönväristä pinkkiä kangasmaalia... Ehkä sitä joskus voi käyttää vielä johonkin.

Mutteri

Urarakan kaulamutteriasia on Bilteman EVA-mattoa (jee uusi pehmuste), joka on ylläripylläri päälystetty trikoolla ja sen jälkeen maalattu kokonaan kangasmaalilla. Mutterissa on lovi, josta saan sen kaulaan ja se sulkeutuu nepparilla. Tätä ei sentään ole vuorattu vanulla.

EVA-mattoa esiintyy myös vyössä, mutta koska EVA ei ollut aivan tarpeeksi paksu, sen päälle on liimattu myös retkipatjaa.

Vyön alku.

Ennen kerrosten yhteen liimaamista kuumensin ja muotoilin EVA:n kaarelle, ettei retkipatjan tarvitse venyä niin paljon vyötä taivutettaessa.

Halusin tehdä vyöhön kunnollisen toimivan soljen. Moisen erikoissoljen tekemistä olen pohtinut jo vaikka kuinka kauan, ja nyt pääsin oikeasti testaamaan, että toimiiko se.

Semmonen vekotin.

Mikään maatamullistava systeemihän tämä ei ole, mutta pitkään olen miettinyt, voisiko tällaisen tehdä toimivaksi ihan itse.

Solki on tehty monesta kerroksesta softista. Suurin osa kerroksista on vain rinkuloita, mutta yhdessä on tuollainen "uloke" ja alimmista taas puuttuu pätkä. Ja koko komeus on päälystetty worblalla. Tietoisesti päätin käyttää normaalia worblaa enkä mustaa, koska tämän tarkoitus oli siis kestää kunnolla ja toimia vyön ainoana kiinnityksenä.

Jee! Tämähän toimii ja näyttääkin ihan hyvältä.

Solki siis toimi ja olin siihen hyvinkin tyytyväinen. Ongelmia ilmestyi kuitenkin siinä vaiheessa, kun solki piti maalata; maalikerros paksunsi soljen osia sen verran, että ne eivät enää kunnolla loksahtaneet paikoilleen. Miten voi maali saada aikaan jotain noin typerää?! Onneksi vyö sentään joten kuten pysyi kiinni.

Myös vyö sai vanuvaipan päällensä ennen kuin se verhoiltiin trikoolla. Vyön yksityiskohdat ovat softispaloja, jotka on päällystetty kankaalla ja omeltu vöhön kiinni. Soljen molemmin puolin tulevat pylpyrät on tietenkin maalattu vielä kangasmaalilla pinkeiksi.

Pylpyrät ja kankaan liimaus ennen maalausta.

Peruukki on tässä puvussa myös hieman kyseenalainen juttu. Tilasin kolme erilaista peruukkia Urarakaa varten ja yksi niistä oli nimenomaan Urarakalle tarkoitettu peruukki (sain muuten ensin postissa väärän peruukin, Dekun peruukin, mutta saman tien lähettivät uuden). Päädyin käyttämään juuri tätä peruukkia, koska se oli paksuin ja parhaimman värinen.

Tiesin jo heti kättelyssä, että joudun leikkaamaan peruukkia lyhemmäksi ihan kauttaaltaan, vaikka perusmallai oli kunnossa.

Hiiiiirveän pitkä on hän.

Etuhiusten leikkaaminen meni jänskäksi, koska en osannut harventaa sitä kunnolla. Toisaalta pidän tästä etutukasta, jonka sain aikaan, koska se sopii yllättävän hyvin minulle. Toisaalta taas se voisi olla vähän enemmän referenssikuvan mukainen, mutta en ole varma olisikokaan tuosta peruukista voinut leikata kunnolla reffin mukaista otsatukkaa.

Sellainen villi asia, jota en hoksannut ennen kuin olin jo osittain leikannut peruukin oli se, että peruukin niskassa olevat alimmat hiusnauhat on ommeltu peruukkiin nurinpäin kiinni. Ne siis törröttävät kohti kattoa tuoden muhkeutta Urarakan hiusmalliin. Ne eivät kuitenkaan toimineet ihan niin kätevästi siinä vaiheessa, kun peruukkia piti leikata lyhemmäksi myös niskasta...

Saa nähdä ostanko uuden peruukin ja leikkaan sen uudestaan, kun ei ole tuli perseen alla.

Kuvasi Kis.

Tietyllä tavalla olen tyytyväinen tähän pukuun, vaikka siinä onkin paljon, mitä voisi korjata tai tehdä toisin. Kokonaisuutena se kuitenkin on tosi kiva. Se on mukava ja helppo päällä, enkä tuntenut itseäni siinä yhtään niin ahdistuneeksi kuin kuvittelin. Uraraka on myös hahmona kovin ihana, joten se auttaa katsomaan virheitä läpi sormien. Jos tämä ei olisi niin pirun massiivinen ja hankala kuljettaa, niin tämä varmasti saisi paljon käyttöä. Vyö on varmaan lempiosani tässä puvussa.

Uraraka on nyt tässä. Fukka kiittää. Ja jos joku juttu jäi epäselväksi, niin saa kysellä!

PS: Heti, kun jaksan, hyökkään kirjoittamaan Umiconista asiaa. Halusin tämän kuitenkin pois alta, koska se oli jo melkein valmis.