Myötä- ja vastamäkeä vuodessa 2018

Heippaaa!

Vuodenvaihde vyöryy lähemmäs eli aika taas tarkastella menneitä kommelluksia ja vähän kertailla juttuja. Mitä tuli tehtyä ja mitä jäi käteen?

Vuoden 2018 uutukaiset.
Kuvaajina:
 Kis (Uraraka, Kaname ja Yuna)
Rorune (Suga)
ja Soffi (Yamaguchi)

Viisi uutta pukua näki päivänvalon vuoden 2018 aikana. Periaatteessa vain 4, koska Suga ja Yamaguchi jakavat samat kamppeet. Itselleni tämä tuntuu taas hirveän vähältä, mutta sitten pitääkin muistaa kaikki muut jutut, joita tuli tehtyä. Ne eivät näy ihan samalla tavalla, mutta ovat kuitenkin täyttäneet vuotta.

Vanhat, jotka pääsivät ulkoilemaan.
Kuvaajat: miä (Haru)
Kangaskasa (Excel)
Kis (Mercedes, Kiyoko ja Stella)
Rea  Rautamies (Ranma)

Alkuvuodesta Urarakan ohella korjailin Stellaa ja Halia. Stella sai kokonaan uudet kengät ja Halille valettiin samalla uusia kiviä. Jossakin samassa hässäkässä värjäsin myös kankaita meidän Haikyuu-poitsuille... Teinpä keväällä vielä muitakin juttuja, joista ei täällä ole ollut hirveästi puhetta kuten mm. sitä pukua, jonka oli alunperin tarkoitus päätyä WCS-lavalle. Se kuitenkin jää tulevaisuuteen vielä toistaiseksi.

Frostissa avaruusoliot pääsivät vihdoinkin tekemään paluun. Stella on tosi rakas puku, joten oli aivan ihana päästä käyttämään sitä jälleen. Rorune oli tietenkin kuumin ja komein taas kerran. Myös Uraraka sai rakkautta osakseen. Tykkään hirveästi siitä pukuna, vaikka kenkien malli edelleen vähän harmittaa.

Meijän alienit ❤️
woodi siellä taustalla.

Vaikka Yamaguchin peruukkiseikkailu ei tuolloin tuottanut vielä tulosta, Suga sai mahdollisuuden esiintyä Umiconissa. Umicon oli kokemus, jonne lähdin hyvin seikkailumielellä ja nyt tuntuu siltä, ettei siellä olisi oikeasti käytykkään. Oli hauska reissu, mutta viihtymiseen vaikutti enemmän kamut ja muut kuin itse tapahtuma.

Me pöljäkkeet
woodi, Rorune ja miä.

Nähtiin kans Reika

Uusia pelottavia juttuja tuli kokeiltua peruukkien värjäyksen merkeissä. Vaikka Yamaguchin ensimmäinen peruukki ei olekaan oikeasti toimiva, olen silti ihan tyytyväinen siihen, että kokeilin värjäystä musteilla. Lopullinen väri oli ihana, mutta käytettävyydeltään peruukki ei ole toimiva.

Isoimmassa kuvassa lopullinen väri. Oikeassa alakulmassa alkuperäinen.

Keväästä väänsin WCS-juttuja ja mekkoa Japaniin. Kaksi kivaa tapahtumaa jäi matkailun vuoksi välistä tänävuonna, mutta onneksi matkakin tarjoili cosplay-jutskuja.

Tyksin mun mekosta. :3

Lohdutan itseäni ajatuksella, että tämä mekko on vähän niin kuin olisin tehnyt yhden puvun lisää. Nykyään tulee niin harvoin tehtyä vaatteita itselle cosplayn ulkopuolella, joten whoop tämä oli saavutus.

Japani oli ihana, enkä kestä sitä, että ensikesänä sinne lennettään uudestaan. Niin paljon ihanuutta, muutakin kuin cosplay ja anime-juttuja, mutta myös niiiiiiiiiiiiiiiin paljon siistejä cosplay-asioita niin hyvin käsillä. Ja sellaista ryönää, jota täällä ei saa oikeastaan yhtään mistään.

Peruukkikauppa Swallowtail

Ehdottomasti yksi parhaista jutuista tänävuonna oli cosplay-studiossa vierailu. Paikka oli niin uskomattoman kiva ja ihana. Lisäksi minulla on ollut hirveän ikävä kunnon cosplay-kuvaamista. Oikeita kuvauksia tapahtumien ulkopuolella, joissa aika on pyhitetty vain ja ainoastaan kuvaamiselle. Niin monta pukua monen vuoden ajalta kaipaisi kuvausta. Ihan vain assarointi ja hengaus kuvausten merkeissä olisi myös ihanaa.

Kiitos dorkat, kun lähitte mukaan.
Erityisesti kiitos Kasalle, joka teki salapoliisityön ja löysi meille niin hienon paikan.

Jos Studio Booty - seikkailumme on jäänyt välistä, niin kannattaa käydä lukemassa täältä.

Minulla oli hirmu hauskaa eikä yhtään haittaa, että Excelistä on nyt olemassa epämääräisiä kuvia jos minkälaisessa paikassa.

Kasa kuvasi.

Kasa kuvasi.

Olen myös yrittänyt hieman parannella kuvankäsittelytaitojani. En ole aikaisemmin hirveän raskaalla kädellä uskaltanut editoida kuvia, mutta nyt olen yrittänyt panostaa vähän enemmän. Sitten olen välistä ahdistellut Kissiä asiasta :3c

Vas. alkuperäinen ja oik. mun editointi.
Kasa kuvasi.

Edelleen olen käsi, mutta ehkä hitusen itseluottamusta omaava käsi. Studio Booty -kuvilla on myös ollut helppo harjoitella, koska alkuperäisten kuvien valaistus on niin hyvä verrattuna esimerkiksi joihinkin kesän auringossa otettuihin kuviin.

Kesän auringosta puheen olleen. Kävimme Animeconissa... emmekä luultavasti ole menossa enää tulevaisuudessa.

Mersu pääsi autotallista ulkoilmaan.

Tässä reissussa oli hyviä ja huonoja puolia niin paljon. Tapahtuma oli alusta hyville asioille, jotka itse järkkäilin, mutta sen puolesta ainoa esiin nostamisen arvoinen asia oli Kamui. Kamuin puheohjelma oli hyvä sekä neiti itse oli aivan valloittava.

Me ja ihana Kamui

Mahtavai juttuja olivat minulle omat puvut. Kaname on rakkaus ja nyt myös pukuna hirveän ihana ja tärkeä. Mercedes oli tosi sopiva puku helteille ja sen pitäminen uudestaan oli ihanaa, mutta mikä parasta: saatiin kuvia! Tai minä sain! Kis oli ihanin taas, kun otti minut nurkkiinsa asumaan ja kuvasi.

Wääää!
Kuvasi Kis.

Yäääää!
Kuvasi Kis.

Sekä Mersusta että Kanamesta on nyt paljon ihania kuvia. Enkä ole edes tyytymätön omaan lahnanaamaani kuten yleensä. 

Kuvasi Kis.

Kanamen tekeminen oli kivaa. Pääsin hyppäämään Yunasta (bu dumtss) hetkeksi sellaisiin juttuihnin, jotka olivat jokseenkin tutumpia sekä kokeilemaan uusia hommia, jotka olivat myös osa Yunan työstämistä. Luova tauko niin sanotusti. Vekkihame oli jännittävä, vaikka en siihen ihan 100% tyytyväinen ole. Peruukki oli myös hauska kokeilullinen projekti.

Kuvasi Kis

Sitten tämän vuoden suuri rakkaus eli Yuna, Shiva ja WCS. ;____;

Näissä hahmoissa on minulla lähes yhtä paljon tunteita kiinni kuin Edeassa ja Seiferissä. Esitys oli myös yksi tunnnemöykky pelotuksineen ja symbolikielineen ja ja ja aaaaaaaaaaaAAAAAAA!

Kuvasi Mikko Karsisto.

Tracon meni lähes kokonaan WCS-myllytyksessä; ensin kisapäivä ja sen kohellukset ja sitten sunnuntaina kaikki ihmiset ja uudenlainen WCS-myllytys ;___;

Kuten olen jo maininnut aikaisemmin, tämä voitto ei olisi voinut osua parempaan paikkaan. 'Ikuinen kakkonen' on ollut vähän sellainen pilvi pään yläpuolella, minkä lisäksi minä itse omassa pienessä päässäni olen alkanut kyseenalaistamaan omaa osaamistani hyvin rankalla kädellä. Olen tietoinen siitä, että pukuni eivät ole ihan samaa ns. tyyppiä, jota isoissa kisoissa yleensä nähdään, ja myös siitä, että meidän esitykset välillä ovat "erilaisia".

Tämä oli kaikista menneistä ja tulevista tuskailuista huolimatta mahtavin asia tässä vuodessa. Kiitos siitä kaikille ja varsinkin Rorunelle ❤️

Kuvasi Mihashichu

(Hävytön mainos: Frostissa olen puhumassa esitysten suunnitelusta ja rakentamisesta, joten tulkaa kuuntelemaan, jos kinostelee.)

En osaa kovin hyvin kasata ajatuksia tämän WCS-hälinän tiimoilta niin, että en lähtisi jaarittelemaan, mutta silti pysyisin selkeänä. Sanotaan näin, että olen hyvin onnellinen, että tämä vaihe on takana ja uusi seikkailu edessä. Samalla pelottaa ja jännittää hirmuisesti. Ollaanko me tarpeeksi hyviä edustajia? Riittääkö meillä panokset siihen, että teemme meidän näköistä settiä, mutta samalla olemme edustavia ja onnistumme näyttämään taitojamme tarpeeksi laajasti?

Kuvasi Nyymix

Yunasta vielä. Yuna on ehdottomasti lempipukuni tällä hetkellä. Tiedän sen kaikki virheet, mutta kokonaisuutena se on mielestäni onnistunut. Lisäksi olen jotenkin hyvilläni siitä, mite hyvin oma naamani sopii Yunalle. Meikki on myös osa syynä. Käytin hirveästi harmaita aivosolujani siihen, että edes jotenkin saisin kasvoni muistuttamaan enemmän Yunan piirteitä (vaikka löysinkin oikean sävyisen huulipunan vasta nyt kolme kuukautta myöhässä).

Monelle cosplay-vuosi on ohi Traconin tai SM-kisojen jälkeen, mutta minulla se ei ole loppunut vieläkään.

Nämä dorkat. Tukki: Rorune
Kuvasi Soffi

Yamaguchi 1,0 valmistui Chibiconiin. Rorune sai myös Tsukkin tehtyä ja tämä kaveriduo lämmittää sydäntäni niin hirveästi. Suola ja kaneli ovat tärkeitä. Yamaguchi on saanut jo uuden peruukin rapakon takaa, koska en aijo käyttää tätä värjäyshirviötä enää.

Fukan kokeileva keittiö/kylpyhuone sai jatkoa, kun värjäsin Harun vanhan peruukin uudella tekniikalla Baariconia varten. Siitä tuli mukiin menevä ja Harua olisi tarkoitus ulkoiluttaa vielä lisää uudella tukalla. Enkä kestä Soffin Riniä. Se. On. Niin. Kuuma.

Kuumin ja komein Soffi-Rin

Heti Yamaguchin perään piti hypätä takaisin uusien pukujuttujen pariin (Haru oli vain pieni sivupolku). Binderi tuli tehtyä ja Kohaku aloitettua. Hieman kuvittelin, josko olisin saanut Kohakun valmiiksi vuoden loppuun mennessä, mutta ehei. Kirjailut vievät niin tuhottomasti aikaa, vaikka heilunkin neulan kanssa kaikissa mahdollisissa väleissä.

Miehustan kuviointi alkaa näyttää joltain.

Tämä on samalla ihaninta ja hirveintä ikinä; tykkään kirjomisesta kovasti, mutta trikoo materiaalina on ihan pepuista ja alkuun käyttämäni tukikangas ei sopinut tähän kovin hyvin. Nyt ollaan jo osittain voiton puolella, mutta valmistumiseen on vielä reippaasti matkaa.

Tämä on taas hyvä esimerkki siitä, että tykkään enemmän haastavista puvuista kuin työläistä...

Summa summaarum: vuosi oli täynnä ihan hirveän kivoja juttuja, mutta pelko ja epäusko itseeni varjosti monia asioita. Näin jälkijunassa voin olla iloinen ja onnellinen kaikesta, vaikka se kyseisellä hetkellä olisi ollut koettelevaa.

NIIN PALJON UUTTA! Ainakin siltä se tuntuu. Uutta on pakattu tähän vuoteen ja seuraavaan. Pitkään on ollut sellainen olo, että oma tekeminen junnaa paikallaan, kun ei vain osaa ottaa mitään uutta juttua tai ei uskalla. Nyt on tehty sitäkin monessa muodossa.

Kaikki tämän vuoden puvut ovat niin tärkeitä. Kaikissa on jotain hirveän erityistä ja ihanaa. Mikään ei ole tuntunut pakkopullalta vaikka hampaita on välistä pitänyt purra yhteen.

Fukka kiittää ja kääntää nokan kohti seuraavaa vuotta ❤️

PS: Olin höpö täti ja tein mukelolle oman ninjamiekan joululahjaksi.

Ta daa!

Hauskaa tässä on se, miten selkeästi huomasin materiaalien ja niiden hallitseminen muuttaneet tekemistäni (ja muutenkin cosplayta). Kenshinin miekka vuodelta 2013 on myös katana, mutta tehty aivan eri materiaaleista. Näin puolivillaisesti sain aikaan paremman ja kestävämmän miekan alle puolessa siitä ajasta, mikä meni Kenshinin miekan tekemiseen.

PSS: Meidän Twitter # kaikelle WCS-reissuun liittyville hölötyksille on #WCSkälätys. Vielä siellä ei hirveästi ole mitään, mutta aktivoidumme kyllä.

Maailmojen ympäri 5 tunnissa - Studio Booty, Tokyo

Moi!

Nyt on aika kertoa meidän Japanin cosplay-studioseikkailusta. Japanilaiset cosplay-studiot ovat kiinnostaneet minua siitä lähtien, kun kuulin niistä ensimmäisen kerran, joten itse olin hyvin innoissani ja täpinöissäni raahaamassa jotain pukua (tai pukuja) toiselle puolelle palloa. Kangaskasa teki tutkimustyötä löytääkseen meille hyvän studion. Suuri kiitos siis siitä, koska tämä oli yksi reissun parhaista jutuista!

Pyhitimme yhden päivän pukuilulle ja studiovierailulle. Itse raahasin mukaani Excelin, (suunnittelin tosissani, että olisin ottanut mukaani useamman puvun, mutta onneksi päätin toisin...) mikä oli lopulta erittäin hyvä päätös, koska sen naisen voi työntää lähes minkälaiseen ympäristöön tahansa. Lisäksi Excel on kohtuu pienikokoinen puku, joten se ei paina eikä vie hirveästi tilaa.

Peräkylä a la Tokyo.

Studio, jonne seikkailumme kohdistui, oli nimeltään Studio Booty (kjeh) Tokyon Ojimassa eli käpylässä. Onneksi Tokyossa on niin hyvät kulkuyhteydet kaikkialle, että Ojimaankin pääsi muitta mutkitta. Syynä sijainnille oli luultavasti sen edullisuus, koska Studio Booty oli vallannut itselleen kokonaisen pienen kerrostalon! Eivätkä hinnat olleet mitenkään taivaissa ja voin sanoa, että siitä lystistä maksoi kyllä ihan mielellään. Tarjolla oli koko päivän passeja ja puolen päivän eli 5h passeja. Me valitsimme 5h passit, joista maksoimme 2 160 (n. 17€) jeniä per pää. Jos olen koskaan menossa uudestaan, niin ehdottomasti haluan koko päivän passin.

Rikospaikka

Paikalle saavuttuamme ihan ensimmäisenä ilmoittauduimme ensimmmäisen kerroksen vastaanottotiskillä. Koska oli arkipäivä meillä ei tarvinnu olla mitään varausta, joten periaatteessa vain lampsimme sisään. Maksun yhteydessä meille tehtiin jäsenkortit, joista olen ehkä vähän liian innoissani. Siisteintä oli tietenkin se, että nämä jäsenkortit tehtiin meille nimimerkeillä eikä omilla nimillä.

Ei se hieno ole, mutta siisti silti.

Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsivat vastaanotto, tavaravuokraus, vessat ja ns. hengausaula. Siellä oli myös joku spesiaali purikura-masinna, mutta unohdimme käydä testaamassa sen. Hubs... Toisessa kerroksessa olivat puolestaan pukuhuoneet ja tavaroiden säilytys. Pukuhuoneet olivat älyttömän hulppeat; hyvät valot, paljon tilaa ja vaatteiden vaihtoon oli vielä erikseen tila.Omat romppeet pystyi jättämään lukollisiin kaappeihin, joihin olimme jokainen saaneet oman avaimen sisäänkirjautumisen yhteydessä.

Pukkarissa oli kunnolla tilaa näin arkena. Meidän lisäksi siellä oli vain muutama muu.

Paikan päältä pystyi myös vuokraamaan eri näköistä rompetta. Aina kuvauskalustosta erilaisiin rekvisiittoihin. Tavaroilla oli eri vuokrahinnat; teekuppi oli 100 jeniä, mutta valtava lihakimpale olikin sen 1500 jeniä... Itse emme vuokranneet mitään ja jotain ilmaista rekvisiittaa löytyi myös kuvausalueilta.

Kenkien pohjat piti teipata. Tämä oli kätsy systeemi, mutta ensi kerralla otan kyllä omat sakset mukaan.

Lähdimme koluamaan taloa ylhäältä alas päin, joten huruttelimme hissillä ylimpään kerrokseen ja lahdimme tutkimaan paikkoja ensin sieltä. Ensireaktiomme, kun astuimme ulos hissitä kuudennessa kerroksessa oli aikalailla tätä luokkaa: O.O

Tästä oli niin vaikea saada hyvää kuvaa :(

Olen kuullut juttuja ja nähnyt kuvia samankaltaisista studioista ennenkin, mutta silti yllätyin hyvin positiivisesti. Ylin kerros oli ns. valkoinen kerros. Sieltä löytyi monenlaisa valkoisia... tiloja? Tila on ehkä paras sana kuvaamaan. Oli aivan pelkkä valkoinen tila, sitten oli valkoinen marmorihuone, valkoinen makkari ja paljon muuta valkoista. Nämä ilmeisesti olivat ainakin osittain vaihtuvia tiloja. Valkoisuuden lisäksi tästä kerroksesta löytyi mm. keittiö ja japanilainen piha.

Olisin niiiin halunnut ottaa jonkun perinteisemmän japanilaisen puvun mukaan, mutta kimonot ja muut vievät niin hirveästi tilaa D:

Aina pikku väleissä oli höpäjä erilaisia seiniä. Kukkaseiniä oli monenlaisia ja yksi seinä ihan vaan kabe donia varten :D

Emme tainneet kuvata kuudennessa kerroksessa kunnolla mitään, vaikka siellä olikin ehkä jännittävimmät tilat. Ensikerralla paremmat puvut mukaan.

Nämä oli niin siistit. Vastakkaisella seinällä oli kunnon lava samalla teemalla.
Tänne jonkun idolin tai taikatytön kovasti veisin.

Saimme iloksemme huomata, että kuudennesta kerroksesta pääsi myös käymään katolla. Sinne oli myös laitettu pystyyn kuvauspaikkoja. Japanin kesä ja cosplay eivät kuitenkaan sovi yhteen, koska kuumuus oli katolla tuskaisa ja kirkkaus sai silmät vuotamaan.

En näe ottaa selfietä -ilme

Viides kerros oli myös täynnä jännitystä. Sieltä löytyi avaruusasemaa, likaista kujaa, luolaa, toimistoa ja lääkärin huonetta. Avaruusasema ja luola olivat ehkä näistä omat suosikkini, koska sellaisten järjestäminen itse mihinkään on aika haastavaa. Luolan voisi jostain löytääkin, mutta valaisu saattaisi olla ongelmallista.

Tämä hieno, kulman takana oli ohjaamo.

Arabia-teemaisesta aarrehuoneesta luolaan ja hautausmaalle...?

Neljännessä kerroksessa oli älyttömän hauskoja juttuja myös. Omat suosikkini olivat ehdottomasti demonien alttari/pentagrammiasia ja saluuna. Näin jälkikäteen ajateltuna, neljäs kerros oli se ”synkkä kerros”.

Tämä oli 5. kerroksessa.

Osassa tiloissa pystyi myös vaihtamaan kohde- tai tehostevalaistuksen väriä, mutta juuri missään se ei toiminut. Kenties sen takia, että kaukosäätimistä oli patterit loppu. Jos tämän ominaisuuden olisi saanut käyttöön, niin olisin pissinyt hunajaa.

Kaikkee HC-mestoja sit kulman takana pianohuone ja muuta fancya ja ihan perällä vankiselli!

Tämä oli erikseen verhotussa tilassa :D

Saluuna taisi olla harvoja täysin kokonaisia huoneita.
Yleensä yhdessä huoneessa oli edes joku nurkka jotain muuta teemaa.

Kolmas kerros oli viimeinen, jossa oli kuvaustiloja. Se oli kaikista kerroksista arkisin, koska sieltä löytyi tavallinen japanilainen huone, ”teinin oma huone”, jossa yhdessä nurkassa olikin sitten yhtäkkiä vessa :D (käy anime-tytötkin kakalla), koulun käytävä ja luokka. Tällaiselle länsimaalaiselle anime-hörhölle se oli hyvin jännittävä kerros. Tulevaisuudessa haluan päästä kuvaamaan jotain anime-koulutyttöä juurikin tällaiseen paikkaan, koska jälleen kerran niitä on vaikea nyhvästä mistään itse.

Hngh!

Kuulusteluhuone oli myös oikein päheä.

Teimme päivän päätteeksi vielä kunniakierroksen koko talon läpi ottaen perseilykuvia. Onneksi oli arkipäivä ja meidän lisäksemme näimme ehkä 10 muuta ihmistä koko sen 5 tunnin aikana. Osa oli selkeästi tullut paikalle kuvaamaan pukujaan juuri jossian tietyssä ympäristössä, mikä käy hyvin järkeen. Osalla oli mukana erikseen kuvaaja, mutta näkyi myös sellaisia porukoita, joissa ryhmän jäsenet kuvasivat toisiaan.

"Putosit sitten kaivoon?"
"Joo, mut onneks oli nää kellukkeet."
Urhea pelastajani Rorune

Ehdottomasti suosittelen studiovierailua kaikille harrastajille, jotka eksyvät Tokyoon tai muualle Japaniin, missä studioita on. Minä rakastuin ikihyviksi ja toivon kovasti pääseväni johonkin cosplay-studioon vielä uudestaan tulevaisuudessa ja enemmällä ajalla. Suosittelen myös Studio Bootyä, koska se tarjosi älyttömän kattavan tarjonnan kuvausmahdollisuuksia. Jos mahdollista, niin haluaisin palata käymään Studio Bootyssa, koska nyt se on tuttu paikka ja osaan helpommin valita sinne sopivia pukuja, joita kenties on vaikeampi kuvata täällä missään.

Fukka kiittää!

PS: Kunhan olen saanut kuvia muokkailtua, teen erikseen oman merkinnän ihan kunnon kuville. Tähän tulisi liian ahdasta.

PSS: Kaipuu takaisin Japaniin on kova. Jos ei muuten niin cosplayn ja ruuan perässä...