Vanhukset ensin!

Heiiiii!

Vuodenvaihde ja sitä edeltävä kuukausi meni lähinnä siinä, että yskin keuhkojani ulos ja yritin olla pyörtymättä, joten hirveän suurta edistystä pukujen kanssa ei tuolloin tehty. Siitä huolimatta, onnistuin vääntämään Frostiin uuden puvun, Uraraka Ochacon Boku No Hero Academiasta. Coniraporttia ja lisää pukuasiaa tulossa myöhemmin. Uraraka saa ihan oman merkintänsä, koska asiaa on paljon ja haluan odotella vielä Frostin kuvia.

Urarakan lisäksi Frostiin lähti toiseksi puvuksi Stella, joka piti korjata, koska edellisellä kerralla kengät tekivät tenät. Näiden kahden lisäksi onnistuin työstämään jopa kahta muuta pukua (osittain pakosta) muiden hommien ohella. Eli 4 pukua työn alla yhtä aikaa? Ei tämä ole mun elämä?!

Liemikuva 29986

Rorunella ja minulla on meneillään projekti Haikyuu, jota varten värjäsin meille kankaat. Tarkoitus olisi tehdä tässä jossain välissä Haikyuun Tsukishima Kei (Rorune) ja Yamaguchi Tadashi (miä) peliasuissa. Olen niin intopiukeana näistä enkä malta odottaa, että näen Rorunen Tsukkina, koska Tsukki on elämän suola... bu dumtsss... Luultavasti Yamaguchi on se puku, jota alan nyt Frostin jälkeen väsäämään kunnolla, vaikka sille ei mitään aikataulua ole suuniteltukkaan.

Stellan kenkiin piti valaa uudet kivet, koska vanhat tekivät katoamistempun, kun ensimmäiset kengät päättivät pettää, joten ajattelin, että valan samalla Halille uudet kivet, KOSKA NE VANHAT PÄÄTTIVÄT MINUT PETTÄÄ MYÖS!

Muotteja...

Stellalle piti tehdä kokonaan uudet muotit, koska viimeksi unohdin irrotusaineen ja jouduin repimään koko muotin kappaleiksi, että sain kivet irti. Hali sai myös uudet muotit, koska en löytänyt vanhoja, mutta myöhemmin ne sitten löytyivätkin (koska eihän hartsimuottien ole tarkoitus asua hartsitarvikelaatikossa).

Tässä on nyt muutama epäonninen hartsin valu koettu, mutta viime keväällä pyörähtäessäni Helsingin Hobby Pointissa juttelin vähän myyjän kanssa hartsiasioista ja sain vastauksia ja ratkaisuja lähes kaikkeen. Hartsilla leikkiminen on kallista lystiä, joten yritän oppia mahdollisimman hyvin. Toisaalta matskuni eivät välttämättä ole siitä parhaimmasta päästä joten ¯\_(ツ)_/¯

Siellä taas löllyy.

Mainittakoon, että hartsivärien pigmenttierot ovat ihan käsittämättömät. Violettia väri ei pidä laittaa n. 100g hartsia enempää kuin pisara tai muuten se menee ihan mustaksi (kuten kävi viimeksi). Punaista taas piti tunkea samaan määrään vaikka kuinka, että sai kivistä edes oransseja. Valoin tosiaan Halille kaikki kivet uusiksi eli kaikki korut olisi tarkoitus tehdä uusiksi myös tässä jossain välissä. Stella sai vain tarvittavat uudet kivet ja vähän extraa.

En yleensä paista hartsikiviäni, mutta, kun paista, ne ovat uunissa 3 tuntia.

Aiemmin yhtenä ongelmana hartsin kanssa on ollut se, että kivet eivät kovetu aivan kauttaaltaan, vaan jäävät hieman tahmaisiksi tai ihan limaisiksi. Herra Hobby Pointissa selitti, että se johtuu siitä, että lämpöreaktion lämpö, joka kovettaa hartsin, jää liian vähäiseksi tai karkaa muottiin. Ratkaisuksi tähän hän neuvoi, että hartsit voi laittaa uuniin 50-60 asteeseen tutimaan. Mainittua aikaa en muistanut, joten pelasin varman päälle; pidin kiviä uunissa 3 tuntia niin, että uuni oli päällä. Sitten laitoin uunin pois päältä, mutta jätin hartsit vielä yöksi uuniin. Ja jee! Tuli kovia kiviä.

Uudet popot.

Stella tosiaan tarvitsi kokonaan uudet kengät ja onneksi sellaiset löytyivät vähän liiankin helposti; siskon kaapista, missä ne ovat majailleet yli 10 vuotta... Olis voinut löytyä jo vuonna 2014. Perusjuttu, eli maalasin ne valkoisiksi spray-maaleilla ja tein remmeistä oikean levyiset ja malliset päälystämällä ne softiksella.

Ajattelin alkuun, että sääreen tulevia osia minun ei tarvitse uusia, mutta pitipä sittenkin. Säilytyksessä niiden maali oli halkeillut hitusen, mutta suurin syy oli se, että vuonna 2015 katkaisin oikean jalkani työtapaturmassa ja nyt uudelleen luutunut nilkka oli liian paksu eivätkä vanhat remmit enään yltäneet sen ympäri. Kiva kiitos.

No ny on taas remmit.

Remmien tekeminen oli lähes yhtä hirveää kuin vuonna 2014.

En ole tainnut koskaan korjata mitään pukua näin paljoa, niiden ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Tsunade ja Ranma tuli tehtyä lähes kokonaan uudestaan, joten en laske niitä korjauksiksi.

Jo ennen Frostia piti käydä pakko-ostamassa kankaita, koska vuosi sitten ECG-karsinnoista palkinnoksi saatu Eurokankaan lahjakortti oli menossa vanhaksi (50€ lahjakortti kolmeen Pekkaan on vähän hankala jakaa... just so you know), joten se piti tuhlata.

Vähän meni yli 50€.

Sena Izumi Love Stagesta sai housu- ja hupparikankaan. Vähän syyhyttäisi tehdä Sena tässä kevään aikana, mutta näyttää vähän siltä, että pitää keskittyä muihin ompeluksiin. Lisäksi ostin vähän jotain yleispäteviä kankaita, joita voin tarvittaessa värjäillä.

Olen luvannut itselleni, että teen Yamaguchin seuraavaksi ja sitten pitää keskittyä vääntämään mekkoa häihin

Fukka kiittää ja yrittää saada Frosti-päivityksen kasaan tässä piakkoin.

Keskeneräistä ja kierrätettyä - 2016

Hei hoi ja töttörööö!

Voin ihan rehellisesti sanoa, että ensimmäistä kertaa olen unohtanut blogini olemassa olon. Cosplay-hommat ovat levänneet laakereillaan jo jonkin tovin, mutta näin vuoden päätteeksi pitää vähän taas ynnätä ja katsoa taakse päin. Vuosi on ollut jokseenkin uuden moinen... ainakin minulle näin henkilökohtaisella cosplay-tasolla.

Pukuja ei tullut valmiiksi tänä vuonna kuin viisi. Vanhoja pukuja tuli kierrätettyä paljon, mikä on ihan hyvä juttu, mutta osittain se oli syynä "vähäiseen" pukusaldoon tänä vuonna.

Kuvaajat: Kis, Rorune, Soffi, Kis ja Kis

Sain tehdä yhden elämäni unelmapuvuista, kun vihdoinkin väänsi Halloween Town! Soran. Fujimoto on myös päästy ruksimaan listalta pois, vaikka se ei ehkä ihan unelmapukuihin lukeudukkaan. Aivopieruna syntyi Kagome ja pitemmän kaavan perseilynä Mercedes löysi tiensä WCS-lavalle. Ja koska vuonna 2016 löysin yhden elämäni syvimmistä ojista, Haikyuun, väänsin kasaan myös Shimizun. Ainoastaan Kagome on näistä puvuista selainen, jonka kanssa ei tullut mitään ongelmia osaamisen tai toteutusmenetelmien kanssa. Kaikissa muissa olen joutunut tekemään jotain uutta jollain tasolla.

Peruukkien puolesta tämä vuosi on ollut ihan perseestä. Fujimoton peruukkeja piti tilata ihan liikaa, Kagomen peruukki ei ennättänyt Aconiin ajoissa, Mercedekselle peruukin metsästäminen oli ihan tuskaa ja tilaamistani peruukeista yksi saapui minulle viime viikolla... siis yli 3 kuukautta kisan jälkeen.

Sellainen uusi asia minun elämässäni on tapahtunut vuonna 2016, että pukuja on kesken vaikka kuinka monta. Tai ainakin niiden osia.

Tein Orenji no furo jijou'n Tatsumille hupparin, jonka olen jo onnistunut hukkaamaan johonkin, ennen Cosvisionia. Tatsumille olen kerännyt lähes kaikki vaatteet myös ns. kouluvaatetukseen. Ainoastaan housut pitäisi ommella ja peruukki muokata ja herra olisi valmis.

Hali oli uutta kepakkoa ja uusia hartsikiviä luvassa Cosvisionia varten, mutta sitten tulikin muita juttuja elämään. Halista ja woodin Valista on jo kivoja kuvia olemassa, mutta silti olisi mukava saada yhteis kuvia vielä niin, että propitkin ovat mukana.

Kokuri-san on vaille vain muutamaa pikkuasiaa ja sitten yksi versio siitä olisi valmis. (En luultavasti jaksa väsätä uutta hienompaa takkia Frostbitea varten, joten animeversiolla mennään.) Viime ajat se kuitenkin levännyt vain laakereillaan...

Suga on mahdollisuus Frostiin. Tarkoituksena olisi vain muokata peruukki kuntoon ja käyttää Shimizun collaripukua "casuaali Sugana". Jos vain löydän vielä samaa kangasta, niin harkitsen uuden takin tekemistä. Tarkoitus olisi velä tulevaisuudessa tehdä Sugalle myös peliasu ja kavereitakin olisi sitten pitäisi olla mukana. 

Kaikkien näiden lisäksi olen tilannut varmaan 50 peruukkia muille hahmoille, joita en ehkä koskaan ole täällä maininnutkaan.

I got bitches.
woodi, miä ja Kis

Cosvision oli minulle uusi tuttavuus ja reissu oli ehdottomasti yksi parhaista tapahtumista tänä vuonna. Pikku poppoo ja vaihtoehtoinen autoseura olivat kivan raikas pieni seikkailu keväälle. Lisäksi Hämeenlinna ja Verkatehdas olivat molemmat ihania. Hauru ja Senjougahara pääsivät ulkoilemaan Cosvisionissa ja olen edelleen hyvin onnellinen Kissin ottamista Senjougahara-kuvista. Harvoin osaan katsoa itseäni kuvissa niinkin myönteisesti. Varmasti osasyy siihen, miksi Senjougaharasta on tullut pukuna minulle niin rakas.

Kuvasi siis Kis.

Senjougahara pääsi mukaan myös Aconiin Jyväskylään (Paviljonki oli tosi jees), koska Kagomelta uupui peruukki. Toisena vuoden kierrätyspukuna oli Nice, joka on vanhempaa kastia. Nice pyörähti Frostbitessa pikkuruisen Baccano!-ryhmän ohella, mutta vasta Aconsissa saatiin koko ryhmä vihdoin kasaan. Nice ja Baccano! ovat ihania, vaikka en hirveästi välitä sokeudesta.

Tyksin myös näistä kuvista paljon.
Kuvasi siis Kis

Soffi, woodi, miä, Harri, Rorune ja Kide
Kuvasi Rabbana

Kuvasaldo koko vuodelta on jäänyt aika niukaksi. Osittain ajan ja osittain kuvaajan puutteen vuoksi. Edeasta ja Seiferistä oli tarkoitus saada VIHDOIN kunnolla kuvia, koska molemmat ovat sellaisia pukuja, joita ei ihan joka tapahtumaan voi laittaa päälle. Ehkä vielä joskus saamme puvut päälle jonkun tapahtuman ulkopuolella ja saamme jonkun osaavan ihmisen myös kuvaamaan, että olisi edes jotain kuvia olemassa tästäkin kaksikosta. Ehkä myös Shep ja Stella saadaan vielä joskus päälle...

Rorune & miä
Kide kuvasi.

Koko viime kesä tuntui olevan täynnä tapahtumia, mutta se outo juttu niissä oli se, että lähes kaikki olivat täällä kotona, Oulussa. Tapahtumia oli tiuhaan, enkä mitenkään olisi kerennyt tehdä uusia pukuja jokaiseen, joten vanhat pääsivät kiertoon.

Kummacon, jossa pikkuporukalla näytimme naamaamme ja hajoilimme. Houzuki näytti naamaansa tuolloin. Mitään sen kummempaa ei oikeastaan tapahtumasta jäänyt käteen. Paitsi ältsyn hyvä soppa-asia, josta unelmoin vieläkin. Kummacon oli ainoa näistä paikallisista tapahtumista, jossa olin ihan puhtaasti kävijänä paikalla.

Houzuki on fab.
Kuvasi woodi

Chibissä olikin sitten tuomarihomia luvassa ja Aseminaaarissa heiluin juontajana. Kagome pääsi Chibiconissa näyttäytymään ja seminaariin vedin päälle jälleen jossain määrin ajankohtaisen Pokemonin Jamessin. Molemmat tapahtumat olivat aikalailla tuttua huttua.

Tapahtumien puutetta tässä kaupungissa ei ole. Ensivuoden puolella uutena tulokkaana on vielä Matsucon, jota odotan mielenkiinnolla. Suurempana kynnyksenä on enemmänkin kävijöiden vähyys. Jää nähtäväksi voiko yksikään näiden leveyspiirien tapahtuma koskaan kasvaa "isoksi tapahtumaksi". Pohjoisesta puuttuu suuret massat, jotka täyttävät etelän tapahtumat ja tekevät niistä "isoja tapahtumia". Lisäksi näyttäisi siltä, että pohjoisesta on aina lyhyempi matka etelään kuin etelästä pohjoiseen.

Piti vissiin päästä Traconiin.
feat. woodin käsi.

Syksyn alussa koitti jälleen Tracon ja WCS. Tracon on aina ihana tapahtuma ja sitä se oli nytkin. Tunne myräkkä WCS:n takia ei vieläkään ole täysin loppunut. Oudointa on se, kuinka toisen sijan saavuttaminen tänä vuonna WCS-karsinnoissa on jättänyt paljon paskemman tunteen kuin sijoittumatta jääminen 2015. Osittain tähän on syynä oma krittisyyteni itseäni kohtaan, mutta silti en ole ihan sinut vielä asian kanssa.

Tracon tarjosi kuitenkin myös älyttömästi hyviä juttuja. Kaverit ovat parhautta ja se, että pääsin osoittamaan jonkin moista kunnioitusta Haikyuulle cosplayn muodossa, oli ihanaa. Vaikka olinkin vain ihmis proppi...

Miä, Oikawa: Anniilaugh, Kageyama: Yaci ja Hinata: Kasa
Kuvasi Kis

Tällä vuodella on ollut hyvät ja huonot puolet. Kuvasaldon pienuutta itkeskelen öisin ja raivoan peruukeista, mutta sain viettää ihanan conivuoden kavereiden kanssa. Uutta ja ennestään tuttua. Kirjoittelen tässä ehkä jossain välissä tämän hetken pukukutinoista, joita on vaikka muille jakaa. Frostiin lähtee mukaan Kokkuri-san ja hyvin suurella todennäköisyydellä Suga jossain muodossa.

Fukka kiittää ja toivottaa hyvää uuttavuotta! Olkoon vuosi 2017 parempi ja hienompi kuin 2016!

Lähtökuopissa

Moi!

Cosvision häämöttäääääääää! Ihan ovella ja voi kikkara, kun yritin muka tehdä asioita sen eteen. Sitten hommat menivätkin enemmän tai vähemmän blörinäksi ja kaikki jäikin kesken. Oh noes.

Tällanen otus pitää raahata Cosvisioniin.

Tarkoituksena oli tehdä Tatsumia, ja sainkin herran puoliksi valmiiksi, mutta sitten woodi ehdotteli taas pariutumista. Ajatus oli, että kumpikin olisi parannellut omaa puoliskoaan HaliVali-kombosta ja sitten olis voitu olla super fabulous. Tatsumi sai siis väistyä ja Halin korjailu tuli tilalle.

Kesken... sniff...

Halille olin tekemässä kepakkoa. Rumaa sellaista. Kuvassa, minkä pohjalta tein Halin asun, herralla on myös yksi taikakepukka. Kepukka on täysin erilainen tietenkin joka kuvassa, ja tässä kuvassa piti sitten olla se kaikista rumin vaihtoehto. Jee. No päätin silti tehdä just sen.

Myös Halin puvussa olevat hartsikivet, joita valoin n. vuosi sitten, vaativat uusimista. Osasta kivistä oli nimittäin hävinnyt väri lähes kokonaan. Miksi näin? En tiedä. Minua saa valistaa. Joka tapauksessa piti uusia suurin osa kivistä. Tämä vuodenaika ei kuitenkaan ole mikään parhain valuhommille, koska on niin kylmä ja hartsilla kestää sata vuotta kovettua.

Mustia?! Mitä pyllyä?!

Lopulta, monen päivän jälkeen, kun hartsi vihdoin oli kovettunut, lopputulos oli ??? Miksi ne on mustia? Violettejä piti olla. Hyvin olivat violettejä vielä alussa. Tässä kohtaa löin hanskat tiskiin ja kyselin voitaisiinko keksiä jotain muuta päälle pantavaa.

Eli pukurepertuaari näyttäisi tällä hetkellä tältä:

Lauantai
Ja woodi on mun morsmaikkuna :3

Sunnuntai

Jee uusi tapahtuma (minulle)! Jee uusi paikka! Jee rakkaita! Jee! Jee! Jee! Nyt alkaa jo vähän jänskättää huominen lähtö. Cosmobiiliin ahtautuukin tällä kertaa vähän erilainen seurakunta. Saankohan yöllä unta.

Nähdään Cosvisionissa!

Fukka kiittää!

Kopelointia

Hoi moi!

Byääh! Desucon meni. Laukku on edelleen purkamatta. Kummacon meni... Juhannuksesta en juuri muista, koska olin kuumeessa. Ja nyt olen tässä. Völlyn ja vetelehdin. Ajattelin siis jakaa Desun kuvasaldoa, joka meinasi unohtua aivan kokonaan. Olin niin intopiukeana siitä, että Aquasta on vihdoinkin edes jonkin moisia edustavahkoja kuvia. Siirrytään siis itse asiaan!

Valini mun: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis

Halin viimeiset tekovaiheet jäivät dokumentoimatta vähän syystä jos toisesta. Aika meinasi mennä tiukille, koska jalokivien valaminen meni alkuunsa ihan blörinäksi. Moni loppupään työvaihe osoittautui myös kohtuu tylsäksi, joten jätin suosiolla dokumentoinnin vähemmälle. Ketään ei oikeasti kiinnosta se, että pujottelen helmiä siimaan.

Valini mun: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis

Vaikka elänkin hieman ristiriitaisissa tuntemuksissa Halin kanssa, on se silti ihan jees. Naamavärkkini saati ruumiinrakenteeni ei sovi hahmolle juuri ollenkaan, mutta on näiden lempihahmojen leikkimisessä sitä jotain, mikä lämmittää omaa sydäntäni. Jotkut puvut on vaan itseä varten.

Tämän puvun kanssa pääsin kuitenkin ränssäämään uusia juttuja, jotka osoittautuivat kivoiksi ja ehkä vähän haastaviksikin. Kirkkaiden kivien valaminen ei ollutkaan niin helppoa, kun silikoni muotti kuivuu liian nopeasti tai ei ole vieläkään kuivunut (ihan oikeesti viimeiset muotit ovat edelleen kuivumatta kunnolla). Worblasta opin taas uutta. Tuntuu, että sitäkin osaa kohta työstää.

Ehkä oma lemppari.
Valini mun: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis

Hali on vain mustaa massaa, josta välillä pilkistää jotain muutakin. Kaikki kivimmat osat puvusta eivät kuitenkaan näy juuri missään kuvissa. Päähärpäke ja kaulassa killuva silmä (ks. ensimmäinen kuva) eivät hirveästi itseään esittele. Käsikorut sentään näkyvät joissain kuvissa ihan hyvin. Viitta hirvittää vieläkin ja se odottaakin pääsyä pesukoneeseen.

woodi oli jälleen ihanin Valdrigue ja päästi minut iholle. Olen kohtuu touchy-feely ihan omana itsenäni, mutta kerta päästiin näiden herrojen pariin... piti päästä lääppimään. Kuvaaminen meni hiukkasen blörinäksi. Ehkä niin julkinen paikka ei ole paras tämän tyyppisille kuville. Siksi odottelen vähä privaatimpaa ja rauhallisempaa kuvaussessiota, vaikka kivoja kuveja näistäkin tuli. Hieman on Crimson Spell -henkeä ilman, että mennään ihan rivouden puolelle. Kiitos Kisulle, joka jaksoi meitä kuvata, vaikka aika perseilyähän se oli.

Valini mun: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis

Toisena pläjäyksenä on sitten Hauru, joka on myös oma rakkauslapseni. Hauru on sen verta kiva puku niin monesta syystä, että sitä tulen varmasti käyttämään uudestaan. Harmillisesti Desun sunnuntain kuvasaldo on hyvin vähäinen syistä että: A) tuuli ja B) minä näytän possulta.

Mulla on jotkut ihme megaripset... ? ...
Kuvasi ja editoi: Kis

Haurun takki on yksi uusi lempi-cosplay-asiani. En ole tohtinut sysätä sitä vielä kaappiin, vaan olen pukenut sen sovitusnukelle päälle. Se on myös hämmentänyt monia kyläilijöitä. 

Kuvasi ja editoi: Kis

 Tuuli riepoitteli hiuksia ja takkia mihin sattuu. Hyvä, että vaatteet ylipäätään pysyivät päällä. Haurukin kaipaa ehkä lisää kuvaamista. Yhteiskuvista woodin kanssa ei meinannut tulla mitään, kun tuulessa takki meinasi lähteä liikenteeseen, jos siitä ei pitänyt kiinni ja parhaimmillaan takin hihat läpsivät woodia naamalle. Olen kuitenkin iloinen siitä, että sormukset näkyvät hyvin monissa kuvissa. Tykkäsin niistä, vaikka olivat rumia ja vaikka toinen loppupelissä olikin hitusen liian pieni.

Tämä kuva herättää minussa paljon tunteita...
Sophie-armaani: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis

Hauru myös opetti sen, että yksinkertainen puku voi ollakin aikaa vievä, jos alkaa turhaa ränssäämään.

Mitä seuraavaksi? Tällä hetkellä keskityn vähän aikaa muihin juttuihin. Suunnitelma oli, että teen jotain simppeliä Animeconiin, mutta huomasin asian aivan liian myöhään. En mitenkään olisi saanut tilattua uutta peruukkia ajoissa, saati oikeasti tiennyt, mitä olen tekemässä. Ichijota pyörittelin ajatuksissani, mutta koska saimme vihdoinkin koko Duke and Bitches -ryhmän kasaan johonkin coniin, niin Ichijo sai taas kenkää. Eli jompanakumpana päivänä olen Gakupona haaremini kera, mutta toisen päivän puku on vielä vähän auki. Joku ei-kuuma olisi tavoitteena, koska ihan varmasti Musiikkikeskuksessa odottaa tukehtumiskuolema ja lämpöhalvaus. Oli sää mitä hyvänsä.

Fukka kuitenkin kiittää!

PS: Täysin ei ole cosplay unholassa, vaan vietän aikaani tämän kanssa:

Saanko esitellä Paskojen Esitysideoiden Kirja

Desuheila - Desucon 2015

Hei taas!

Desuconista on selvitty! Oli kivvaa! Pitkästä aikaa sunnuntaina tuntui siltä, että voisin ottaa vielä kaksi lisäpäivää coniin. Halusin vaihtelun vuoksi pyöriä Desussa pelkkänä kävijänä. Siksi hirveän suuria kommelluksia ei reissussa tapahtunut omalta osaltani, mutta ihmiset oli parhautta. Oma pieni poppoomme kasautui Lahteen maan joka kolkasta. Oli kiva nähdä rakkaita ja päästä juttelemaan muidenkin ihmisten kanssa. Olisin halunnut vielä metsästää käsiini muutaman ihmisen, jolle en kerennyt sano hirvesti muuta kuin hei.

Meidän jengi sunnuntailta.
Ps: Puhelimeni etukamera on kakka.

Matkustaminen meinasi mennä hankalaksi, kun autopolitiikkaa piti venkslata vielä coniviikolla. Lopulta ahtauduimme autoon ja löysimme tien Lahteen jo perjantaina ennen ovien avautumista. Mitä tämä tämmöinen oikein on?

Tänä vuonna ei Desucon tarjonnut hirveästi itseäni kiinnostavaa ohjelmaa. Odotin innolla sitä, että pääsisin ravaamaan luennolta toiselle, kun ei ole mitään velvollisuuksia. Petyin siinä kohtaa suuresti, mutta ei voi mitään. Jotain sentään kävin katsomassa.

Perjantaille en ottanut mitään pukua, vaikka mielessä kävikin. Ihan hyvä päätös, koska perjantaina kävimme katsomassa Cosplay Tour Europe -dokumentin. Huone oli pieni ja ahdas. Hyvin moni jouduttiin nakkaamaan ulos. En ole myöskään varma kävikö jopa niin, että edellistä ohjelmaa seuraamassa olleet jäivät huoneeseen, vaikka ovella oli jono... Harmittaa niiden puolesta, jotka joutuivat lähtemää. Itse olin myös tuossa porukassa, kunnes avasin suuni ja kysyin voisiko vielä vähän yrittää järjestellä. Kannatti, koska kavereiden kanssa saimme jäädä.

Itse dokumentilta odotin ehkä vähän enemmän. Enemmän cosplayta. Hyvin suuri osa dokumentista oli porukan matkanteosta ja sen kommelluksista, mikä ei sinäänsä ollut minulle relevanttia. Cosplayta ja sen eri muotoja eri maissa olisin kaivannut lisää ihan pelkästään visuaaliselta näkökulmalta. Dokumentin pomppiva ääniraita meinasi ärsyttää hyvin paljon, kun joistain pätkstä ei meinanut saada selvää ja osa särki korvia. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen, vaikka hirveästi mitään uutta tietoa ei tullutkaan. Tällaista voisi kyllä katsella lisääkin.

Lauantaina vedin niskaani Halvilin, joka valmistui aika täpärästi. Oikeastihan minun ei koskaan pitänyt tätä hahmoa tehdä, koska naama. Olen elämässäni kolmesti tehnyt pukua näin kiireellä. Torstaina piirtelin kuvioita vöihin kahteen yöllä, mikä ei loppupelissä ole niin myöhä. Valmista kuitenkin tuli ja siinä mielessä pidän puvusta, vaikka tuntui, että heitin ammattitaidon jossain välissä mäkeen tätä tehdessä. Peruukki oli vähän ongelmallisempi, kun en meinannut saada kunnon jakausta aikaiseksi karvan puutteen vuoksi. Sitten, kun Halvil pääsee seuraavan kerran päälle, niin korjailen sitä hitusen sieltä täältä. Viitta on tehty niin kämäisesti, että teen ehkä uuden kunhan palkka tulee.

Tuuli oli jännä ja eeppinen.
Kuvasi: Kissaten

Olisin halunnut päästä seuraamaan lauantaiaamun Cosplay tips and tricks -juttutupaa, mutta ajankohta oli sen verta aikainen, että palloilin vielä hotellilla. Sen siaan en suunnitellut meneväni Onko hyvää yaoita olemassa? - Yaoin stereotypiat -luennolle. Viikonlopun rikostoverini, woodi, kuitenkin huomautti, että olisihan se ihan hupaisaa mennä luennolle, kun hahmomme olivat yaoi-mangasta. En siis odottanut luennolta mitään, mikä oli ihan hyvä, koska ei se juuri mitään tarjonnutkaan. Puhuja oli hyvä, mutta luennon sisältö oli aika blyäh. Listausta yaoi-kliseistä (joista iso osa ei edes liittynyt mihinkään juonellisiin seikoihin), minkä ohella listattiin sarjoja. Olisin kaivannut vähän enemmän analyysia ja oikeasti vastausta kysymykseen 'onko hyvää yaoita olemassa?'. Se, mitä itselleni jäi luennosta käteen, oli lista monella tapaa huonoista sarjoista. Ihan viihdyttävä silti.

Ottakaa pöhkö kuva.
Über-kuuma Val: woodi
Kuvasi: Kissaten

Sitten sännättiin katsomaan cosplay-kisoja! Viime vuoteen verrattuna Eurocosplay-karsinnat olivat vähän ryhdistäytyneet. Pukuja oli taas moneen lähtöön. Tietynlaisen videotrendin merkkejä oli ilmassa heti alusta asti. Villejä veikkauksia kukmikä sen pisti alulle? Tiklin voittoesitys oli ihanan piristävää vaihtoehtoviihdettä muihin osallistujiin nähden. Itse nauroin litkana ihan kaikelle musiikkivalinnoista Kirkko & kaupunki -lehteen. Onnea vielä kerran! Hall-kisa oli myös viihdyttävä, kun sekä puvut että kisaajat olivat itselleni tuntemattomampia. Kivoja asuja näkyi, joiden takia taidan aloittaa muutaman uuden sarjan katsomisen. Onnittelut myös ihanille Hall-kisan voittokolmikolle!

Lauantain ohjelmistoon meidän poppoon osalta kuului vielä kuvaamista ja minulle erityisesti perseily kameran edessä. Derp-kansio saa taas paljon sisältöä. Myös DesuDance tuli seurattua sivusta, koska kengät tai puku eivät antaneet niin paljoa periksi, että olisin itse päässyt tanssimaan. Lisäksi olisin niiiiiiiiiiiiiiiin halunnut päästä kuulemaan Japnanilaisa kauhutarinoita, mutta piti päästä syömään ja nukkumaan.

Yhyy ;___; Olisin halunnut tanssia... ja kuulla kauhutarinoita... yhyy...
Kuvasi: Kissaten

Lauantaina vaelsin mustana möhkäleenä läpi Metsähallin, mutta sunnuntaina otettiin takaisin, kun pistin Haurun päälle. Puku oli niin mukava pitää ja nätti ja äääääääää! Koskaan ei pitänyt tätäkään pukua tehdä, koska naama. Puku oli niin kiva, että varmasti tulen käyttämään sitä uudestaan. Se oli jopa niin mukava, että ajelin meidät kotiin Ouluun se päällä. 

Kaikesta tuulesta huolimatta saatiin jotain kuvia.
Kuvasi: Kissaten

Ohjelmaa sunnuntaille oli vielä vähemän kuin lauantaille. Kävimme ainoastaan yhdellä luennolla ja päättäjäisissä. Cosplayn ongelmanratkaisu ja sen hullut soveltamiset -paneeli ei viihdyttänyt yhtään. Olin niin lähellä nukahtaa. En löytänyt koko ohjelmasta minkäänlaista punaista lankaa tai logiikkaa. Ohjelmakuvaus vei ainakin minua vahvasti harhaan, kun luulin saavani cosplayn Niksi-Pirkan aineksia, mutta sisältö olikin vain venytettyä jaarittelua panelistien tekemistä puvuista. Ajankäyttö taisi myös olla vähän katesissa, kun 40 minuuttia oli käytetty vasta kahden aiheen käsittelyyn (en edes muista montako aihetta oli... monta). Sain kuvan, että paneelia ei oltu juuri käyty läpi ennen h-hetkeä. En tiedä, miten homman kävi, koska lähdimme kesken pois. Harvoin hipsin salista ilman mitään kunnon syytä, mutta nyt oli pakko.

Yritimme kuvata pukuja myös sunnuntaina, mutta tuuli meinasi pistää ihan kunnolla vastaan. Takki ei meinannut pysyä päällä ja porukka paleli ulkona. Haluaisin kuitenkin kuvata Haurua ja Sophieta vielä uudestaan, koska uusi peruukki ei kerennyt saapua ajoissa. Kuvissa siis ensimmäinen tekele. 

Rakkautta Kasalle!
Kuvasi: Helene Lindfors

Pitkästä aikaa jaksoin käydä taidekujalla. Taidekujakansio oli huippu idea! Perjantaina kävimme selaamassa pöytämyyjät läpi ja tiesin heti, mitä haluan ostaa. Sunnuntaina mukaan tarttui sellaistakin tavaraa, jota en tiennyt haluavani. Pieni virkattu Chocobo lähti matkaani lauantaina ja se sai nimekseen Pelkkä-Teppo. Teppo ehkä lähtee mukaan tulevillekin conireissuille. Lisäksi löysin aivan ihania grafiikka vedoksia! Aaaaaa! En kestä! Ne on niin ihania! Nyt pitää vain hakkia kehykset ja katsoa kuville paikat seinältä.

Pelkkä-Teppo, Haurun linna ja pikkuinen Totoro-otus!
Rakastan näitä!

Kotimatka taittui hyvin. Kaikilla oli sen verta virtaa, ettei kukaan edes nukkunut. Emme meinanneet rutistua rekkojen väliin. Oli valoisaa ja enimmäkseen hyvä ilma. Koko reissu meni omalta osaltani hyvin ja vähän on jo ikävä tapahtumiin...

Onneksi ei tarvitse odottaa kauaa, koska uudenuusi tapahtuma Kummacon pidetään Oulussa jo ensisunnuntaina! Siellä nähdään!

Fukka kiittää!

PS: Arvon hieman Kummaconin pukujen välillä. Laittaakko Alexia vai Aqua? Siinä pohtimista loppuviikoksi.

Aika ryhdistäytyä

Terve!

Viikon päästä Desuconista on suurin osa desuiltu. Tällä hetkellä mennään sentään niin hyvissä tunnelmissa, että uskallan blogia päivittää välissä. Hetken jos toisenkin kävin taas epätoivon pohjamudissa, kun sössin asioita. Osa velloaminen oli ihan turhaa, mutta tulipa vellottua. Itse asiaan!

Hauru on tässä vaiheessa "valmis". "Valmis" siksi, että menin ja sössin peruukin kanssa. Välistä olen ihan käsi kaikkien karvalasten kanssa ja toisinaan itsekkin mietin, että mistä sitä muka osaa soveltaa jotain ihan kunnnolistakin välillä. Tällä kertaa luottamusta omiin taitoihin oli liikaa ja Haurun upea, ihana ja silkkinen peruukki lyhenikin hieman liikaa. Hups. Käpy meinasi palaa kyllä ihan kunnolla. Tilasin sitten Haurulle uuden peruukin ja toivon, että se saapuu kätösiini ajoissa. Jos ei, niin sitten mennään sentin kaksi liian lyhyellä peruukilla. Muuten peruukki on ihan mukiin menevä, mutta pituutta olisi sittenkin saanut jäädä enemmän.

Tälaisen palapelin sain tehtyä.

Toisena murheenkryyninä minulla oli Haurun takki, johon ei tahtnut löytyä kunnon kankaita. Päätin heti, että en ala värjäämään yhtään kangasta, koska sitä on tehty tarpeeksi vähäksi aikaa. Päädyin sitten ihan nurinkurisiin kankaisiin. Takin miehustakangas on lirulärylakanakangasta, koska oikeat värit löytyivät siitä. Vuorikangas puolestaan on hyvinkin jämäkkää puuvillaa. Epäilin tätä yhdistelmää jo ostovaiheessa ja ommellessa takkia kasaan olin hajoilla molempien kankaiden kanssa.

Tämä tyydytti minua suuresti.
Olenko muuten koskaan hehkuttanut sitä, kuinka tärkeitä ja hyviä juttuja saumanvarat ovat?
En? Hyvillä saumanvaroilla saa siistejä juttuja aikaiseksi.

En oikeasti uskonut, että takista tulisi kalua. Jossain välissä huomasin typerääkin typerämmän kaavoitusvirheen, erinäiset työmenetelmät eivät toimineetkaan ihan niinkuin olin suunnitellut ja tukikankaat piti kiinnittää ihan hupsuihin kappaleisiin, koska takin muoto ja kangasvalinnat eivät ihan kohdanneet. Tuskailin, mutta tein sen silti. Kannatti, koska takista tuli tosi kiva.

Uusi muru.

Ta DAA! Yhdistettynä vuoriin miehusta toimi juuri niin kuin olin suunnitellut, kaavoitusvirhe ei lopulta olutkaan yhtä fataali kuin ajattelin ja kokonaisuutena takki toimii oikein hyvin. Olkatoppaukset olisivat voineet olla paremmat. Jouduin vääntämään toppaukset itse, koska eihän kaupasta löydy niin hillittömän suuria toppauksia kuin, mitä tähän tarvitsin.

Haurun sormuksetkin valmistuivat, mutta enpä hoksannut ottaa niistä kuvia. Koruartesaani sisarellani oli hyvin paljon sanottavaa Haurun sormuksista ja korvakoruista...

Ja koska Hauru on paketissa, Hali on päässyt alkuun. Kaikenmoista härpäkettä on ränssätty. Hali on yksi harakka ja on siksi yltäpäältä korujen peitossa. Lähdinkin työstämään kutkuttavaa päähärpäkettä heti alkuun.

Ensimmäinen vedos.

Ensimmäinen pohja, jonka perusteella olen tehnyt kiven. Sitten, kun kivi on olemassa, niin tämä hökötys pääsee worbla-käsittelyyn. Saatan kuitenkin vielä muunnella mallia sen mukaan, miltä muut korut näyttävät valmiina. Tämä nimittäin on ihan oma sävellykseni. Tästä versiosta Halia on yksi ainoa kuva, jossa pää härpäke ei näy ollenkaan, joten parhaani mukaan yritin mukailla muita kuvassa näkyviä koruja ja muiden kuvian päähärpäkkeitä.

Pöhkökaulus.

Halin kaapu on lähes valmis. Muutamat nauhat pitää vielä maalata ja kiinnittää. Sitten on herralla jonkin moiset vaatteet. Kaavun kauluksen tein kahteen otteeseen, koska ensimmäinen tahtoi mennä tyhmästi ruttuun eikä pysynyt toivotussa asennossa. Revin taas hiuksia, kun sähelsin kauluksen kanssa. Myös vinokaitalenauha aiheutti kränää. Minä en hirveästi tykkää vinokaitalenauhasta, vaikka se oikeasti kätevä jutsku onkin. Aina taistelen sen kanssa samoista ongelmista ja mietin, että onko minulla oikeasti tähän hommaan joku koulutusin muka. Mutta nyt on nauhat kaavussa.

Se viistää maata ilman kenkiä.

Tilasin kaksi uutta peruukkia varmuuden vuoksi Halin ensimmäisen peruukin jälkeen. Toinen uusista kerkesi jo tulla. Se on mahtava! Lähentelee ihanuudeltaan Kenshinin peruukkia, joka on paras omistamani peruukki. Väri olisi voinut olla ihan hitusen tummempi, mutta se ei minua haittaa! Tällä mennään, ellei kolmas ehdokas kerkeä tulla ja ole jokin ilmiömäinen yksilö.

316 helmeä ja paperimassapallo.

Koruja Halilla siis on ja koruja varten tarvittiin helmiä. Lähdekuva on mustavalkoinen (idiootti), joten värit heittelen taas omasta päästäni ja muiden kuvien perusteella. Ostin hurjasti pikkuhelmiä, joista suurin osa sai hopean spray-maalin pintaansa. Osa jää vielä mustiksi ja ihan pikkuinen osa sinisiksi. Luultavasti sekoittelen helmiä keskenään satunnaisesti vain koska voin.

Pääsin jälleen taas valuuhomiin. Vaikka Stellan kivä valaessa oli mutkiä matkassa, jäi hommasta silti niin hyvä maku suuhun, että halusin päästä läträämään uudestaan. Halin korut ovat hyvin näyttäviä ja kertovat hahmosta aika paljon. Se on myös osa syynä siihen, miksi halusin valaa korukivet itse.

Aseinani tällä kertaa maissitärkkelys ja silikooni sekä uusi polyesteriepoksi. Silikoonin kanssa kävikin ensin ihan hassusti. Ostin uutta silikoonia, jota en ollut aikaisemmin käyttänytkään. Heti alkuun yllätyin siitä, että silikooni oli täysin kirkasta ja äärettömän pahan hajuista. Muottitaikinaa työstäessä meinasi taju lähteä, kun höyryt olivat niin voimakkaat ja silmiä sekä nenää kirveli ihan kunnolla. Silikoni myös kuivui äärettömän nopeasti, mikä vuoksi yli puolet tuubista meni minulla hukkaan. En siis ehtinyt painaa kivien cernit-vedoksia taikinaan tarpeeksi ajoissa. Liian kovaksi jähmettynyt massa kyllä oli vielä vähän pehmeää, mutta alkoi halkeilla ikävästi. Tein uuden satsin massaa ja sain siitä tehtyä kuvassa näkyvän testimuotin. Sinä aikana ensimmäinen satsi oli jähmettynyt jo ihan kivikovaksi. En suosittele Bison-merkkistä yleissilikoonia.

Tänään tein uudet muotit ja kokeilin epoksin värjäystä. Ensimmäisistä kivistä tuli aivan liian tummia (toinen kuva), vaikka väriä ei seokseen tullut nimeksikkään. Toisella kertaa osasin olla vielä varovaisempi ja sainkin ihan kivan lopputuloksen aikaan (alin kuva). Uudet muotit saavat jämähtää kunnolla yön yli, että saan mahdollisimman sieviä kiviä aikaiseksi.

Muutakin pientä olen saanut aikaan, mutta niissä tuskin on mitään kovin kiintoisaa vielä tässä vaiheessa. Seuraava päivitys tulee luultavasti Desusta, minkä jälkeen toivottavasti kunnon kuvien kera vielä viimeiset WIP-katsaukset.

Fukka kiittää! Nähdään Desussa!

Tehtailin

Moikka!

Täpinä on edelleen päällä ja se näkyy! Hauru alkaa olla hyvin kasassa ja kohta saan surutta keskittyä pelkkään Haviin. Tämän ja aijempien kokemusten perusteella voin todeta, ettei minusta ole tekemään montaa pukua saman aikaisesti. Kahden puvun työstäminen rinnakkain on ollut yrityksen alla, mutta aina toinen vie vallan. No, mitäpä sillä on väliä, miten työskentelee, kunhan tulee valmista.

Haurua siis! Tekaisin paidan ja housut heti alkuun. Ehkä kivimmat housut ikinä. Ne ovat tosi mukavat päällä ja materiaali on ihana. Paidassa taas jouduin tekemään komprmisseja. Puuvilla tai viskoosi olivat hakusessa paitakankaaksi, mutta ei oikein tuottanut tulosta. Valkoisista kankaista näkyy aina niin inhottavasti läpi, että päätin ottaa hieman paksumman polyesterin paitaa varten. Poimutuksessa paksuus vähän tökki, mutta muuten kangas on mukava ja hyvin laskeutuva.

Kengät löytyivät törkeän helposti. Olin jo pitkään toivonut hyvää syytä ostaa moiset kivat nilkkurit, joten alun alkaen tarkoitus oli ostaa täysin uudet kengät. Töissä minut heitettiinkin kenkäpuolelle tuuraamaan ja täydelliset kengät putosivat syliin. Lähes kirjaimellisesti.

Kaunokaiset!

Viime päivät olenkin pitänyt pystyssä tehdasta. Haurun korut vaativat helmiä, joita en saanut mistään ostettua suoraan, joten pääsin taas rullaamaan paperia. Tein ehkä tupla määrän helmiä kuin, mitä tarvitsin, mutta ensimmäiset erät eivät päässeet läpi laatutarkastuksesta. Kaikkia helmiä ei sentään tarvinnut tehdä itse.

27+27+2= Haurun koru.

Isompi, sininen helmi on Cernit-massaa, jota minulla näköjään lojuu ympäriinsä paketti tolkulla. Samasta aineesta tein myös korvakoruihin kuuluvat möllykät. Korviksissa muuten on nappikorvakorun valmispohja, johon laitoin worblaa ja sitten helmet tietenkin.

Ikinä en ole näin pikkuista ja tarkkaa yritelmää worblasta tehnyt. Meni vähän vaikean puolelle, mikä tietenkin näkyy jäljessä. Korviksista tuli yllättävän kevyet, vaikka näinkin iso köntti cernittiä niistä roikkuu. Toisaalta voin ripustaa helposti korviini vähän vaikka ja mitä ilman ongelmaa.

Peruukinkin sain jo tätä herraa varten!

Väri on täydellinen ja kuitu todella kivan tuntuista. Peruukki ei ole hirveän tuuhea, mikä on ihan hyvä tulevan lyhentämisen kannalta. Lisäksi peruukin koko ei ole mikään jättimäinen, eli se menee minunkin kääpiöpäähäni tosi mukavasti. Jee! Mukaville peruukeille!

Haurulta siis puuttuu takki ja kaksi sormusta. Takkiin on kankaat jo ostettu ja kaavat sillä mallilla, että proto pitäisi tekaista pikapikaa. Se voisi olla huomisen ohjelma. Sormuksetkin ovat alkunsa saaneet ja valmistuvat hetkessä.

Worbla-sormuksia ja strasseja.

Havi sai myös peruukin tässä joku päivä. Laatu ei mitenkään vastaa sitä, mitä peruukista maksoin, mutta jos en kerkeä uutta tilaamaan niin onpahan jokin edes. Väri on hyvä, mutta ongelma sama kuin Rikkun peruukeissa; kuitu on huonosti kiinni ja kaksinkerroin. Kun yhtä karvaa vähän nykii pois takusta, toinen lyhenee. Peruukki menee myös sotkuun hyvin helposti... En tykkää.

Sinä ruoja...

Toivotaan, että löytäisin jostain paremman yksilön, ettei tätä tarvitse ränssätä. Havi on muuten edennyt siihen pisteeseen, että minun ei luultavasti tarvitse tehdä herralle housuja ollenkaan. Gakupon pöksyt onnistuneesti voivat toimittaa samaa asiaa. Kengätkin saan luultavasti lainaan sisareltani mun pitäisi vain pyytä. Rurukan kaapuasian kaavat pääsevät myös apuun. Pitäisi jostain keksiä viitan kaava, ettei tarvitsisi ihan kokonaan säveltää itse. En ehkä jaksaisi... Kuitenkin Havin kimppuun päästään kunnolla ihan kohta.

Fukka kiittää!

PS: Random Epämääräinen Fakta: Haurun housut kulkevat nimellä "perintöhousut". Kun molemmat isoisäni kuolivat, minä tietenkin perin kaikki ompelutarvikkeet ja moiset. Papalla oli hillitön läjä vetoketjuja ja Ukilla taas nappikokoelma. Haurun housut saivat vetoketjun Papan aarteista ja napit Ukin kokoelmasta.

Nappeja joka lähtöön.